Keskikenttäpelaajat:#4
Owen Hargreaves, 23(11), 2+3, 4/0
Arvio: Yli vuoden mittaiseksi venynyt siirtosaaga ratkesi vihdoin toukokuun lopussa, kun Hargreaves siirtyi Manchesteriin reilulla 15 miljoonalla punnalla. Monet pitivät tätä siirtosummaa täysin absurdina, eikä loppukesän polviongelmat luvanneet hyvää, mutta loppukaudesta Hargreaves nousi todella arvokkaaksi pelaajaksi Unitedille. Debyytti tapahtui tappiollisessa paikallisottelussa Cityä vastaan, jossa Owen oli niitä harvoja valopilkkuja tuloksellisesti heikossa pelissä. Koko syksyn ja talven Hargreaves oli vuoroin kunnossa ja loukkaantuneena, ja omien sanojensa mukaan polvivamma oli ja on edelleen sitä luokkaa, ettei sille pysty tehdä mitään. Loppukaudesta Hargreaves kuitenkin pelasi polvivammasta huolimatta erinomaisesti, ja oli todella suuressa roolissa mm. voitollisissa Roma- ja Arsenal-otteluissa. Mukaan mahtui myös pari hienoa vaparimaalia, molemmat voittomaaleja, ja hänen kokemuksensa paistoi otteista selvästi läpi. Pelipaikka vaihteli laitapakista keskikentän keskelle ja takaisin laidalle hyökkäävämpään rooliin. Voisikin sanoa, että Owen pelasi parhaat pelinsä laidalla, yhteispeli Scholesin ja Carrickin kanssa (etenkin kun koko kolmikko oli samaan aikaan kentällä) kun ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan hyvä debyyttikausi loukkaantumiset huomioiden, ja mikä parasta, esitykset paranivat loppukautta kohden, kun tosipelit alkoivat.
8-Tulevaisuus: Joissain villeimmissä huhuissa Owenin on huhuttu lähtevän Unitedista, mutta eiköhän viimeistään loppukauden loistopelit vakuuttaneet valmennusjohdon hänen tasostaan. Enkä usko että Hargreavesilla on enää suurempia haluja pelata ulkomailla, Münchenissä kun aikaa kuitenkin kului reilut 10 vuotta. Mielenkiintoinen keskustelunaihe onkin hänen kohdallaan ehkä se, että missä roolissa hän tulee Unitedissa jatkamaan. Oikeana pakkina hän pelasi todella hyvin, mutta sille tontille on tarjolla jo osaavia kavereita. Keskikentän keskellä hänen avunsa tulevat ehkä parhaiten esiin, mutta toisaalta Scholes, Carrick ja Anderson hoitivat sitä aluetta tällä kaudella erittäin hyvin. Laidalla pelatessaan hänen keskityksensä pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, mutta tällä hetkellä joukkueesta ei löydy pelaajaa, joka noita pääpalloja maalin edustalla voittaisi.
#7
Cristiano Ronaldo, 46(3), 42+9, 7/1
Arvio: On vaikeaa löytää enää mitään uutta sanottavaa Ronaldosta. Uskomaton kausi takana, ja maalimäärä nousi vielä edellisenkin kauden hienoista lukemista, itse asiassa osumia tuli lähes tuplasti aiempaan kauteen verrattuna. Koomista olikin lukea ja kuunnella joidenkin katkerien ”asiantuntijoiden” ja muiden seurojen fanien kritiikkiä mm. siitä, että Ronaldo ei onnistu ikinä suurissa peleissä. No, saldoksi jäi maalit niin Arsenalin, AS Roman, Chelsean, Lyonin kuin Liverpoolinkin verkkoon, mutta nähtävästi nämäkään näytöt eivät tunnu riittävän. Ilmeisesti Ronaldon loisto niiden muutaman vuoden takaisten puheiden jälkeen on liian kova pala monille.
Ronaldo taisi myös voittaa kaikki mahdolliset henkilökohtaiset palkinnot, mitä vain voi voittaa. Vuoden pelaajaksi hänet valittiin niin pelaajayhdistyksen, lehdistön kuin oman seurankin toimesta. Lisäksi hän voitti maalikuninkuuden Valioliigassa ja Mestarien liigassa, kuten myös Euroopan Kultaisen Kengän, sekä teki monien mielestä kauden upeimman vapaapotkumaalin tämän kauden Valioliigassa. Lisäksi hän sivusi Alan Shearerin maaliennätystä 38 ottelun sarjassa (31 maalia), ja rikkoihan hän tietysti myös George Bestin pitkään pysyneen keskikenttäpelaajien maaliennätyksen, ja pisti ennätykseen peräti 10 maalia lisää. Toki voi keskustella siitä, onko Ronaldo keskikenttäpelaaja vai hyökkääjä, mutta ainakaan tässä tapauksessa sillä nyt ei varmasti ole väliä, George Best kun ei myöskään ollut tunnettu puolustuspelaamisestaan.
Ainoastaan Rio Ferdinand yltää edes lähelle Ronaldon merkitystä nykyiselle United-joukkueelle. Ronaldo oli joko maalintekijänä tai syöttäjänä yli 50 ManU:n maalissa, ja oli alituinen uhka vastustajille, jotka monesti yrittivät pysäyttää taituria 3-4 pelaajalla. Kuitenkin ainoastaan Barcelona onnistui näistä huippujoukkueista nollaamaan hänet, ja voisi sanoa, että pitkälti Ronaldon maalien ansiosta United on niin Englannin kuin Euroopankin valtias.
10Tulevaisuus: ”Only God knows”. Näin totesi Ronaldo vähän aikaa sitten haastattelussa, kun häneltä kysyttiin tulevaisuuden suunnitelmistaan. Ronaldo on voittanut kaiken, mitä Englannin kentillä voi voittaa, mutta itse en silti usko taiturin lähtöön. Madrid on varmasti se seuraava osoite, mutta uskoisinpa että kuninkaalliset saavat odottaa tämän kuninkaallisen saapumista vielä pari vuotta, ja silloinkin saavat maksaa itsensä kipeiksi. Unitedille Ronaldon lähtö olisi tietysti kova kolaus, mutta uskoisin Fergusoninkin jo hyväksyneen mielessään tämän mahdollisuuden, ja toivottavasti Manchester Unitedilla on sinä päivänä jo uusi talismaani…
#8
Anderson, 25(13), 0+3, 3/0
Arvio: Anderson Luís de Abreu Oliveira. Ihan tuttuja nimiä kaikki, mutta yhdistettynä tämä litania ei kertonut varmasti monellekaan United-fanille juuri mitään. Copassa Anderson pääsi kentälle muutamassa pelissä, mutta hieman hämärän peittoon jäi brassin vahvuudet, pelipaikasta puhumattakaan. Kesän treenimatseissa poika näytti aika laiskalta ja hitaalta, ja liigadebyytti Sunderlandia vastaan meni aika heikosti. Vasta lokakuussa pelatun Wigan-ottelun jälkeen tuli sellainen fiilis, että nyt puhutaan tulevaisuuden huippupelaajasta, ja toisaalta pieni epäilys jäi siitä, että oliko tämä vahvasti kaksinkamppailuihin menevä ja tarmokkaasti puolustava pelaaja sitten kuitenkaan se, jonka Unitedin valmennusjohto Queirozin johdolla oli nähnyt monia kertoja Porton paidassa. Ilmeisesti, sillä samalla tavalla Anderson jatkoi seuraavissakin peleissä, toki (itse)luottamuksen nousun myötä osallistui vahvemmin myös hyökkäyspeliin. Pelipaikka löytyi kuitenkin kerta toisensa jälkeen keskikentän keskeltä ja jopa hieman puolustuspeliin painotetusta roolista. Ja vieläkin on jäänyt hieman epäselväksi, että pitäisikö Andersonista puhua hitaana vai nopeana pelaajana. Hän nimittäin pystyy näyttämään yhdenkin pelin sisällä erittäin nopealta räjähtävine pallollisine nousuineen, ja sitten toisaalta saattaa hävitä juoksukilpailun Dietmar Hamannille. No, ehkä ei sentään, mutta voi kai kaikki olla yhtä mieltä siitä, että syöttötaitoa brassilta ainakin löytyy, mutta toisaalta laukoa hän ei osaa. Melkoinen Dr. Jekyll / Mr. Hyde –tapaus Anderson siis on, vaikka taikajuomia hän tuskin ehtiikään ottelun tiimellyksessä nauttia…
8Tulevaisuus: Tulevaisuus on ehdottomasti valoisa tälle Porto Alegren kasvatille. Syksyllä edessä ovat ilmeisestikin Olympiakisat, mutta eiköhän mies Kiinan reissulta palaa nimenomaan Manchesteriin. Sopeutuminen Manchesteriin on varmasti ollut helpompaa Queirozin, Ronaldon ja Nanin ansiosta, ja vaikka Anderson ei taida vieläkään osata englantia edes vähää alusta, on hänen pelaaminen ensi kaudella punapaidassa täysin varmaa. Ensi kauden tavoitteena voisi olla vaikkapa se debyyttimaalin tekeminen…
#11
Ryan Giggs, 33(10), 4+10, 1/0
Arvio: Giggs nousi tällä kaudella ainakin omasta mielestäni kaikkien aikojen United-legendaksi rikkomalla Sir Bobby Charltonin otteluennätyksen, ja tekemällä ratkaisevan 2-0 maalin Wiganin verkkoon Valioliigan päätöskierroksella, sekä laukomalla ratkaisevan rankkarin maaliin Mestarien liigan finaalissa. Kukaan ei olisi varmasti pystynyt luomaan yhtä hyvää käsikirjoitusta Giggsin ja Unitedin kauden loppuvaiheille, ja vaikka olisikin, niin vain harva siihen olisi uskonut.
Muuten Giggsin kausi oli henkilökohtaisella tasolla pelillisesti yksi niistä heikoimmista, joka oli tietysti odotettua ja luonnollistakin iän karttuessa. Pallollisten nousujen ja harhautusten tilalla näimme nyt epätoivoisen vaikeita syöttöyrityksiä, jotka päätyivät lähes aina suoraan vastustajalle. Myös maalinteko tuntui olevan ihmeellisen vaikeaa Giggsille, vaikka hänelle erinomaisia paikkoja siunaantuikin. Loppukaudella hän putosi selväksi ”super-subiksi”, ja pelasikin siinä roolissa ehkä kauden parhaimmat pelinsä. Ja Fergusonhan Mestarien liigan finaalin jälkeen sanoikin, että Giggsin rooli tulee pienentymään, ja ottelumäärä tulee olemaan tulevaisuudessa siellä 25-30 tienoilla.
7 1/2Tulevaisuus: SAF kovasti puhuu, että Giggs pelaa 37-vuotiaaksi, mutta oma veikkaukseni on se, että tuleva kausi jää Walesin Welhon uran viimeiseksi. Tämä kausi olisi tietenkin ollut täydellinen paikka vetäytyä ammattilaiskentiltä: otteluennätys, ratkaiseva maali niin Valioliigassa kuin Mestarien liigassakin, 10. liigamestaruus ja toinen UCL-voitto, sekä tietysti se tosiasia, että nuoremmat kokelaat lähinnä Nanin ja Parkin muodossa hengittävät jo kovasti niskaan, ja tarjoavat ehkä jo enemmän joukkueelleen kuin Giggs. Finaalin jälkeisessä haastattelussa Giggs kuitenkin totesi, että haluaa vielä jatkaa uraansa ja nauttii voittamisen tunteesta niin paljon, ettei näe mitään syytä lopettaa vielä, etenkin kun sopimustakin on jäljellä vielä ensi kausi. Ja eiköhän meidän kriittisimpien fanienkin ole aika näiden ratkaisevien osumien myötä hellittää hieman kritiikkiä legendaa kohtaan, näin hienoa jalkapalloilijaa kun ei ihan jokaisessa joukkueessa palloile.
#13
Park Ji-Sung, 14(4), 1+2, 0/0
Arvio: Eteläkorealaisen kausi starttasi toden teolla vasta joulun jälkeen, kun Park tuli vaihdosta kentälle ottelussa Sunderlandia vastaan. Vuoden 2008 puolella Park pelasi 17 ottelussa, ja osoitti olevansa edelleen arvokas pelaaja joukkueelleen. Maaleja syntyi yksi, puskumaali Fulhamin verkkoon, eikä kausi ollut Parkin parhaita tehoissa mitattuna. Parkilla oli kuitenkin suuri rooli esimerkiksi Barcelonaa vastaan Mestarien liigan välieräotteluissa, tehtävänä oli yrittää roikkua Messissä kiinni niin hyvin kuin mahdollista. Argentiinalainen osoittautui pitelemättömäksi pelaajaksi, mutta vastustaja jäi kuitenkin maaleitta, ja United eteni finaaliin. Park olisi pelatessaan ollut ensimmäinen aasialainen jalkapalloilija Mestarien liigan loppuottelussa, mutta hän jäi lopulta kokoonpanon ulkopuolelle.
7+Tulevaisuus: Park oli ulkona viime vuonna huhtikuu-joulukuu välisen ajan polvileikkauksen takia, ja oli ymmärrettävää, ettei hän ehkä ihan parhaimmillaan ollut kevään peleissä. Itse jopa yllätyin hänen peliesityksestään paluuottelussa Sunderlandia vastaan, hän kun ei vaikuttanut ollenkaan ruosteiselta. Odotan kuitenkin Parkin parantavan ensi kaudella etenkin hyökkäyspään peliään, jos hän vain pysyy kunnossa. Sopimusta on jäljellä vielä kaksi vuotta.
#16
Michael Carrick, 39(10), 2+3, 3/0
Arvio: Viime kesänä Owen Hargreavesin hankinta tiesi monien mielestä sitä, että Carrick putoaisi vaihtopenkille Scholes-Hargreaves keskikenttäkaksikon tieltä, mutta se arvio ei olisi voinut olla kauempana totuudesta. Carrick pelasi uransa parasta futistaan, ja oli ehdottomasti yksi Unitedin tasaisimmista suorittajista menestyksekkäällä kaudella. Carrick ei tunnu saavan ansaitsemaansa kunniaa jalkapalloihmisten keskuudessa, ja eipä MC tunnu kelpaavan Capellollekaan, mutta se on hänen häpeänsä. Tällä kaudella Carrick oli ehdottomasti Steven Gerrardin ohella Valioliigan paras kotimainen keskikenttäpelaaja, mutta kun nimeä ei näy taklaus- ja tehotilastojen kärjessä, niin ihmekös tuo, jos edes lädit eivät tajua pelaajan hyvyyttä. Onneksi Ferguson osaa arvostaa Carrickin kaltaista modernia keskikenttäpelaajaa, joka osaa puolustaa, ja nyt nimenomaan paino sanalla puolustaa, ei juosta hullun lailla ympäri kenttää ja liukua jokaiseen tilanteeseen. Laadukkaan puolustuspelin lisäksi Carrick on myös yksi liigan parhaista syöttäjistä, ja etenkin pitkät syötöt ovat välillä huikeaa katsottavaa. Nopeatempoisissa peleissä Carrickilla on välillä ongelmia lievän kankeutensa takia, eikä pallo lähde jalasta aina tarpeeksi nopeasti. Tälläkin osa-alueella hän on kuitenkin kehittynyt, ja itseluottamus on selvästi noussut United-uransa alkupäivistä.
9Tulevaisuus: Carrickin tulevaisuudesta ei varmasti tarvitse edes keskustella, pelaaja kun allekirjoitti viisivuotisen jatkosopimuksen noin viikko sitten. Ja mikäs on Manchesterin punaisissa pelatessa, kun kahdella ensimmäisellä kaudellaan voittaa kaksi Valioliigamestaruutta ja Mestarien liigan. Pelikentällä Carrick ottaa varmasti tulevaisuudessa entistä suurempaa roolia, kun Paul Scholes luovuttaa hänelle johtajan roolin keskikentällä parin vuoden sisällä, ellei Carrick sitten ole sitä jo vienyt…
#17
Nani, 26(15), 4+14, 4/1
Arvio: Unitedin sisäisen syöttöpörssin nimiinsä vienyt portugalilainen oli ehdottomasti kauden positiivisimpia yllätyksiä. Huikeasta hintalapustaan huolimatta ainakaan itselläni ei ollut hirveän suuria odotuksia Nanin debyyttikaudelle. Hän istui kuitenkin alusta asti hyvin Unitedin pelityyliin, ja etenkin kova taistelutahto ja puolustusinnokkuus tuli ainakin itselleni yllätyksenä. Keskitykset olivat usein maailmanluokkaa, ja monta maalia United tekikin Nanin antamista kulmista. Nanin kaudesta jäi kuitenkin mieleen häikäisevät maalit, niiden jälkeiset voltit, ja lukuisat alaselkävammat, joita tuli oikeastaan jokaisessa pääpallotaistelussa, sekä tietysti pomputtelushow Arsenalia vastaan. En ihmettele, jos vastustajien kannattajien pinna paloi Naniin, kieltämättä hieman ärsyttäviä piirteitäkin hänestä löytyy. Hyvä kuitenkin Unitedin kannalta oli nähdä, että sellaista tarvittavaa kovuutta ja ehkä vähän ilkeyttäkin hänestä löytyy, ja hän pystyy antamaan hieman takaisin rajusti rappaaville vastustajilleen. West Ham –ottelun kaltaisia tyhmyyksiä ei kuitenkaan tarvitse jatkossa esittää.
8Tulevaisuus: Nani on vaikuttanut sopeutuneen Manchesteriin hyvin, ja mikä tärkeintä, homma toimii kentän puolella, joten eiköhän hänet nähdä vielä lukuisia vuosia United-paidassa. Hienoa myös lukea Nanin kommenteista, että hän arvostaa suuresti näitä Unitedin konkaripelaajia, erityisesti käytännössä samaa pelipaikkaa pelaavaa Ryan Giggsiä. Muutenkin tuntuu siltä, että jos ei nyt ihan niitä välkyimpiä pelaajia United ole ostanut, niin Nanissa ja Andersonissa United on saanut hieman värikkyyttä ja huumoria pukukoppiin, näiden vanhojen kivikasvojen rinnalle.
#18
Paul Scholes, 30(4), 2+5, 4/0
Arvio: Scholesin rooli pieneni selvästi edellisestä kaudesta, ja toisin kuin silloin, nyt Scholesille löytyi oikeasti riittävän hyviä korvaajiakin. Kukaan ei toki pysty pyörittämään peliä samalla lailla kuin peruna, eivätkä puolenvaihdot ole taatusti yhtä tarkkoja, mutta Anderson pääsi ajoittain jo lähelle hänen tasoaan. Maalimäärä putosi jälleen edellisestä kaudesta, toki tähän vaikutti myös polvivamma, joka piti hänen ulkona peleistä muutaman kuukauden. Scholesin fanittajana hänen poissaolonsa oli ikävä juttu, mutta jälkeenpäin voisi sanoa, että tämä tauko teki hänelle ihan hyvää, ja esitykset sen jälkeen olivat varsin hyviä. Etenkin paluuottelussaan Portsmouthia vastaan hän dominoi keskikenttää, ja pyöritti peliä lähes mielensä mukaan. Loppukaudella jalka alkoikin taas hieman painaa, ja etenkin Arsenalia ja Mestarien liigan finaalissa Chelseaa vastaan nähtiin valitettavan hyvin se, että vauhti ei vain tahdo enää riittää, kun vastustajat tulevat röyhkeästi päälle. Huonompien joukkueiden pelaajat tuntuvat kunnioittavan Scholesia liikaakin, ja tämä saa pyöriä keskikentällä rauhassa tehden teräviä käännöksiä ja jakamalla älykkäitä syöttöjä. Ehdottomasti positiivinen kausi kuitenkin taas kerran Scholesilta, jonka kruunasi UCL-välierän ratkaisumaali.
8Tulevaisuus: 1-2 vuotta vielä Unitedissa, ja sitten Oldhamiin. Näin saattaa Scholes ajatella, ikää kun on kohta jo 34 vuotta. Sopimusta on jäljellä vielä ensi vuosi, ja kuten Giggsin kohdalla, on mielenkiintoista nähdä, mikä se seuraava ratkaisu on. Pelillisesti Scholesilla on kuitenkin vielä paljon tarjottavaa Unitedille, sen osoittivat jo hienot esitykset Barcelonaa vastaan. Andersonista kaavaillaan varmasti Scholesin työn jatkajaa, mutta vielä ei minusta ole sen aika koittanut.
#24
Darren Fletcher, 11(13), 2+2, 3/0
Arvio: Fletcherin kausi oli kyllä todella erikoinen. Kauden alussa Fletch kärsi nilkkavammasta, kiitos Patrick Vieiran törkeän taklauksen, ja loppukaudella Fletcheriltä meni polvi. Molemmat vammat tulivat maaotteluissa, ja Unitedissa peliaika oli todella vähäistä etenkin syyskaudella. Fletcher pääsi liigassa ensimmäisen kerran avaukseen vasta joulun jälkeen. Ferguson noudatti taas ihmeellistä tapaansa pistää Fletcher pitkien taukojen jälkeen tärkeissä paikoissa suoraan avaukseen. Tällä kaudella tällaisia vetoja nähtiin FA Cupissa Arsenalia vastaan ja loppukaudella Chelseaa vastaan, molempia otteluita ennen Fletcher ei ollut pelannut minuuttiakaan noin kuukauteen. Esitykset olivat taas sitä tuttua Fletcheriä: kovaa työntekoa ja jatkuvaa liikettä, mutta hyökkäyspäähän hän ei tuo juuri mitään lisäarvoa. Maaleja syntyi kaksi, molemmat tuossa FA Cupin ottelussa Arsua vastaan, ja se olikin Fletcherin kauden paras esitys.
7+Tulevaisuus: Fletcher ja O’Shea muodostavat aivan oman erillisen lokeronsa United-joukkueessa. Molemmat ovat omia kasvatteja ja kumpikin sisäistää tavan, miten United toimitaan. Pelillisesti he ovat hyviä rotaatiopelaajia, mutta kumpikaan ei tuo mitään ylimääräistä joukkueeseen. Peliminuutit tulivat tällä(kin) kaudella lähinnä vaihtopenkin kautta, mutta toisaalta Ferguson luottaa molempiin pelaajiin kuin vuoreen. Näin ollen on vaikea kuvitella kummankaan lähtevän joukkueesta, vaikka onhan näitä huhuja tietysti jonkun verran pyörinyt. Etenkin Fletcherille olisi tarjolla todella suuri rooli monessa liigajoukkueessa, ja tavallaan toivoisi skotin oman uran kannalta, että hän siirtyisi suuremman peliajan perässä muualle parin seuraavan vuoden aikana.
#30
Lee Martin, 1, 0+0, 0/0
Arvio: Martin oli myös yksi surkeasti sujuneen Carling Cupin uhreista (tai syyllisistä, miten asian haluaa tulkita), ja hän lähtikin tuon pelin jälkeen aika äkkiä lainalle Championshipiin. Ensin Plymouthiin, ja sitten vuodenvaihteen jälkeen Sheffield Unitediin. Martin kuitenkin palasi suunniteltua aiemmin takaisin Old Traffordille polvivamman takia.
Tulevaisuus: Nopeutta ja kikkoja Martinilta kyllä löytyy, ja keskityksetkin ovat ihan hyviä, mutta eipä hänelläkään taida juuri muita mahdollisuuksia olla, kuin pakata tavaransa tänä kesänä. Ja näinhän laituri on myös itse todennut, että hänen pitää miettiä tarkasti, onko läpimurto edes mahdollista Unitedissa. Sopimusta on jäljellä vielä yksi vuosi, mutta veikkaisin Martinin olevan yksi lähtijöistä tänä kesänä.
#33
Chris Eagles, 3(3), 0+0, 0/0
Arvio: Eagles sai ihan mukavasti vastuuta alkukaudesta, ja oli syyskaudella kokoonpanossa mukana yhteensä 12 kertaa. Ei hän kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan oikeastaan ketään otteillaan, vaikka ei nyt varsinaisesti huonostikaan pelannut. Reserveissä homma sitten luisti erinomaisesti, ja hän oli ehdottomasti joukkueensa paras pelaaja. Itse olin näkevinäni hänen pelissään jonkinlaista kehitystä, mutta keväällä ei kuitenkaan näyttöpaikkaa ykkösjoukkueessa tullut.
Tulevaisuus: Eaglesin sopimus taitaa loppua tänä kesänä, ja aika yllättynyt olisin, jos hänelle vielä jatkosopimusta tarjottaisiin. Potentiaalia on kyllä ihan Valioliigatasollekin, mutta veikkaisin seuraavan askeleen olevan kuitenkin sarjaporrasta alaspäin. Ottajia ainakin luulisi löytyvän.
Yhteenveto: Keskikentällä tilanne muuttui aivan täysin kaudesta 06-07. Silloin etenkin keskikentän keskustan kaksikko Scholes-Carrick joutui kovan rasituksen alaiseksi, kun taas tällä kaudella vaihtuvuus oli nimenomaan tuolla tontilla todella suurta. Tähän vaikutti tietysti myös loukkaantumiset, mutta kyllä materiaalin laatu ja leveys on kasvanut nimenomaan siellä, mihin vahvistusta viime kesänä kipeimmin kaivattiinkin.
Toisaalta tämä tilanne taas johti siihen, että kunnon tutkapareja ei keskikentälle löytynyt, ja loppukausi mentiinkin aiemmalla kaudella hyväksi havaitulla Scholes-Carrick kaksikolla. Esimerkiksi Hargreavesin peluutus yhdessä edellä mainitun duon kanssa ei toiminut alkuunkaan, ja tuntuikin siltä, että United olisi pelannut yhden miehen alivoimalla kolmikon syödessä elintilaa toisiltaan. Kahden keskikentällä pelatessa Scholes ei löytänyt yhteistä säveltä Hargreavesin kanssa, Anderson taas ei onnistunut hyökkäävämmässä roolissa kovinkaan hyvin, ja ainoastaan Carrick tuntui löytävän rytmin pelaajan kuin pelaajan rinnalla. Toki Anderson-Hargreaves kaksikko toimi syksyn kovissa peleissä Arsenalia ja Liverpoolia vastaan loistavasti, mutta ymmärrettävästi tämä kaksikko ei saanut hurjasti luottoa edellisen kauden ratkaisupelaajien viedessä kevätkaudella minuutit sarakkeisiinsa.
Muut kokelaat, lähinnä Fletcher ja O’Shea, pelasivat minuutteja siellä täällä, ja irlantilainen tuli kentälle lähinnä silloin, kun joukkue tarvitsi pelaajaa istumaan puolustuksen edessä voittaen samalla pääpalloja. Fletcher pelasi hyvin ne minuutit mitkä hänelle siunaantui, mutta varsinaista isoa roolia ei hänelle tippunut, etenkään kun loukkaantumiset veivät muutaman kuukauden hänen kaudestaan.
Laitureista Ronaldo varasti show’n aivan totaalisesti, ja Nani säesti hyvin hänen rinnallaan, vaikka esitykset olivatkin aika ailahtelevia. Giggsin tahti hiipuu vuosi vuodelta, mutta järkevästi säästeltynä hänestäkin on vielä iloa ainakin ensi vuodeksi. Ja Park on Park, taistelee jokaisen pallon taatusti loppuun asti, ja on jonkinlainen ”liima” hyökkäyksen ja keskikentän välillä. Ei loista, mutta tekee tehtävänsä, aivan kuten kiinnitysaineet yleensä.
Tulevaisuudessa homma jatkunee samalla tavalla, tosin Scholesin peliaika tullee pienentymään nykyisestä. Toivon mukaan Andersonista on astumaan hänen saappaisiinsa, tai sitten Carrick ottaa suurempaa roolia tilanteiden rakentelijan lisäksi niiden päättäjänä. Ressuissa pelaa myös mielenkiintoinen nimi, brasilialainen Rodrigo Possebon, joka toi pelityylinsä puolesta mieleen lähinnä Xabi Alonson. Toivon mukaan hänestä olisi nousemaan ihan ykkösjoukkueeseen asti, ja saisimme nähdä tulevaisuudessa todellisen brasilialais-portugalilaisen Nani-Anderson-Possebon-Ronaldo nelikon keskikentällä.
Hyökkääjät:#9
Louis Saha, 10(14), 5+0, 0/0
Arvio: Mitä Sahan kaudesta nyt sanoisi? No, aika usein kentälle päästessään Saha toi uuden ulottuvuuden Unitedin peliin, lähinnä pääpallojen voittamisen muodossa. Ja kyllähän Sahalla nopeutta ja voimaa lukuisista loukkaantumisista huolimatta riittää, eikä se viimeistelykään nyt niin onnetonta ole, toki tällä kaudella saldoksi jäi vain kolme pelitilannemaalia. On niin pirunmoinen sääli, että Sahan ominaisuuksilla varustettu pelaaja ei pysty loukkaantumisten takia pelaamaan tämän enempää, sillä täysikuntoiselle Sahalle olisi käyttöä joukkueessa kuin joukkueessa. Edellisen kauden syyspuolella Saha oli parhaassa iskussaan United-urallaan, ehkä aivan pestin alkua lukuun ottamatta, mutta valitettavasti loukkaantumiset ovatkin sen jälkeen pilanneet seuraavat 1,5 vuotta. Ja tämä kausi olikin sitten kaikkine loukkaantumisineen niin suuri pannukakku, että pakko pistää sympatioista huolimatta joukkueen heikoin arvosana Sahalle.
7-Tulevaisuus: Sopimusta on vielä kaksi vuotta jäljellä, enkä usko että Ferguson erityisesti haluaa ranskalaisesta luopua. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että uusi startti puhtaalta pöydältä olisi se, mitä Saha eniten kaipaa. Unitedissa homma on yhtä tuskailua, ja tämän on Saha monesti itsekin myöntänyt. Ja kyllä se niin vain menee, että joukkueen etu on aina ykkössijalla, eikä ykköshyökkääjän viittaa voi laskea näin loukkaantumisherkän pelaajan harteille, vaikka ominaisuudet olisivat huikeat.
#10
Wayne Rooney, 39(4), 18+12, 12/0
Arvio: Wayne Rooney oli itselleni koko kauden suurin pettymys. Asetan toki omat odotukseni ehkä epärealistisenkin korkealle, mutta minusta on sääli, ettei Rooney käytä koko arsenaaliaan kuin ajoittain. Hänellä olisi kyvyt paljon kokonaisvaltaisempaan pelaamiseen, mutta hän kuitenkin tyytyy kärkkymään lähinnä boksissa maalipaikkoja. OK, voi olla että tämä on ollut selvä käsky valmennukselta, ja sehän on myös muistettava, että vaihtoehtojakaan ei ole, kun Saha on jatkuvasti loukkaantuneena. Haikeana kuitenkin muistelen Rooneyn paria ensimmäistä kautta Unitedissa, vaikka tehot eivät ehkä olleetkaan sen kummemmat. No, kirjoitin tästä asiasta jo kevättalvella, enkä jaksa enää puida asiaa sen enempää. Uuden kärjen ostos saattaisi vaikuttaa eniten juuri Rooneyn pelaamiseen, jolloin Englannin kultapoika voisi pelata hieman alempana ja käyttää hyvää pelisilmäänsä ja potkutekniikkaansa paremmin. Tehoissahan ei sinänsä ole mitään valittamista, Rooney kun jäi tällä kaudella ilman tilastomerkintää vain joka neljännessä pelissä, mutta paljon parempaankin on potentiaalia.
8-Tulevaisuus: Rooneyhan oli toki muutenkin erittäin tärkeä palanen Unitedin joukkuetta päättyneellä kaudella, eikä hän tärkeys tule esiin pelkissä maalitilastoissa. Uskon kuitenkin Rooneyn vielä tästä parantavan, kunhan vain nämä ikävät jalkamurtumat olisivat taaksejäänyttä elämää. Ja eiköhän Rooney tule seuraavat vuodet ManU:ssa viettämään, kovasti hän on jo nyt puhunut uransa päättämisestä Manchesterissa. Toki nämä ”kerran aina” –puheet ollaan kuultu aiemminkin, mutta eiköhän Rooney ole tällä kertaa käyttänyt enemmän päätään sydämen sijasta.
#21
Dong Fangzhuo, 1(1), 0+0, 0/0
Arvio: En haluaisi kuulostaa liian ilkeältä, mutta eihän Dongin taso ole lähimainkaan riittävä Valioliigaan, Englannin ja Euroopan juuri valloittaneesta joukkueesta puhumattakaan. Dong oli taas näitä seuransa ylpeäksi Liiga cupissa tehneitä pelaajia, toinen ja samalla viimeinen esiintyminen taisi sitten tulla merkityksettömässä Mestarien liigan ottelussa AS Romaa vastaan. Talvella Dong hajotti polvensa aika pahasti, ja kausi jäi kesken noin sesongin puolivälissä.
Tulevaisuus: Dalian Shiden sikariporras on varmasti nauranut koko matkan pankkiin, kun United pulitti tästä ”jalkapalloilijasta” puoli miljoonaa puntaa. Ja mikä vielä järjettömämpää, siirtosumma olisi voinut kohota jopa 3,5 miljoonaan, jos kaikki klausuulit olisivat täyttyneet! Voisikin kuvitella, että Fergusonia on ylemmältä taholta muistutettu tästä asiasta, ja SAF on tullut järkiinsä Dongin peluutuksen suhteen. Ikääkin Dongilla on jo 23 vuotta, joten eivätköhän pelit ole Unitedissa hänen osaltaan pelattu. Ja itse kun joskus Dongin maalikoosteita katsoessani todella uskoin, että kyseessä on varsin lupaava pelaaja…
#32
Carlos Tevez, 39(9), 19+7, 2/0
Arvio: Tevez puki pitkän vääntämisen jälkeen lopulta United-paidan päällensä, ja vastasi täysin ainakin omia odotuksiani. Hän ei ehkä ole niitä kaikista nopeimpia pelaajia, mutta tekniikka on kunnossa, samoin kuin pelisilmä. Asenne on kuitenkin ehkä se argentiinalaisen ominaisuus, joka voitti sekä Hammers- että ManU-fanit puolellensa. Tevez valitteli jo kohtalaisen aikaisin väsymystä käytännössä kahden vuoden jatkuvan pelaamisen takia, mutta sitä ei pystynyt kyllä esityksistä aistimaan. Maalejakin syntyi siinä sivussa ihan mukava määrä, mutta ehkä maalimäärää tärkeämpää oli se, mihin paikkaan maalit tulivat. Tärkeimmiksi nostaisin luultavasti osumat Tottenhamin, Lyonin ja Blackburnin verkkoon otteluiden viimeisillä minuuteilla, mutta voittomaalit niin Poolin kuin Chelseankin verkkoon kelpasivat myös.
Ennen kautta monet epäilivät Tevezin ja Rooneyn yhteispeliä kaksikon samankaltaisuuden vuoksi, mutta minusta parivaljakko pelasi hyvin yhteen, parhaimpana esimerkkinä tietysti
se maali Middlesbroughin verkkoon. Tehoja olisi toki voinut tulla enemmänkin, mutta kyllä tämä oli ehdottomasti onnistunut debyyttikausi Teveziltä.
8 1/2Tulevaisuus: Ehkä ihan sitä ominta pelipaikkaa ei vielä ensimmäisellä kaudella Carlitosille löytynyt, mutta eiköhän sekin asia korjaannu tulevina vuosina. Tevez on itse ilmoittanut halustaan muuttaa lainasopimus pysyväksi mahdollisimman pikaisesti, ja ainakin Ferguson on näyttänyt vihreää valoa idealle. Rahaahan tuossa palaisi ja paljon, mutta eiköhän tämä kauppa tulla näkemään viimeistään vuoden päästä. Carlitos on itse kertonut halustaan palata vielä jonakin päivänä takaisin rakastamaansa seuraan, Boca Juniorsiin, mutta tulevat vuodet hän varmasti viettää Manchesterissa.
#39
Fraizer Campbell, 0(2), 0+0, 0/0
Arvio: Sähäkkä kärkimies teki liigadebyyttinsä masentavassa City-kamppailussa kauden alussa, ja surullisen kuuluisan Coventry-pelin jälkeen olikin edessä lainakomennus Championshipiin, Hull Cityn paitaan. Lainakomennus sujuikin todella suotuisissa merkeissä, ja Campbell paukutti 15 liigamaalia lopulta Hullin historian ensimmäiseen pääsarjanousuun päättyneellä kaudella. Jos siis kokemukset United-paidasta jäivät karvaiksi, toi lainapesti glooriaa sitäkin enemmän.
Tulevaisuus: Hull varmasti haluaisi hankkia ykköskärkensä pysyvästi seuraan, mutta toinen asia onkin se, haluaako Ferguson Campbellista luopua. Kärkiä Unitedista ei löydy kasoittain, mutta riittääkö Campbellin kohtalaisen yksipuolinen pelityyli sittenkään Unitedissa? Pari vuotta nuorempi Danny Welbeck on myös kuvioissa mukana, joten en pitäisi suurena yllätyksenä, jos Campbell lähtisi jopa pysyvällä siirrolla muualle, etenkin kun tällä hetkellä siirtosummakin olisi varmasti ihan mukava.
Yhteenveto:Jotenkin jäi melkein sellainen tunne, että Unitedin peli toimi hyökkäyssuuntaan jopa huonommin kuin edellisellä kaudella, ja tätä näkemystä kyllä tukee ainakin edellisen kauden tehtyjen maalien määrä (kolme enemmän kuin tällä kaudella). Se oli toki jossain määrin odotettua, että neljän uuden hankinnan myötä yhteispeli ei välttämättä ole ihan parhaimmillaan heti kauden alussa, ja sinnehän tuo tehoton jakso (ainoastaan seitsemän tehtyä maalia kahdeksassa ensimmäisessä pelissä) sijoittuikin. Sen jälkeen Ronaldo pääsi hurjaan lyöntiin, ja muut pelaajat tuntuivat välillä ruokkivan vähän väkisinkin portugalilaista tähtipelaajaa.
Hyökkäyspään materiaali oli lopulta aika ohut, etenkin kun Saha oli ulkona käytännössä koko kauden. Tevez ja Rooney pysyivät kuitenkin melko hyvin kunnossa, ja vaikka katseet jokaisessa pelissä tiukan paikan tullen kääntyivätkin numero seiskaan, onnistui tämä kaksikko kokonaisuutena melko hyvin vastaamaan odotuksiin. Maalithan jakautuivat selvästi suppeammalle alueelle, kun Ronaldo-Tevez-Rooney kolmikko teki Unitedin koko kauden maaleista noin 72 prosenttia. Tosin jos taas tämän kolmikon, tai lähinnä Tevezin ja Rooneyn, maalimäärä olisi jäänyt pienemmäksi, olisi kritiikki luultavasti kohdistunut heihin.
Näkisin, että tulevalle kaudelle hyökkäysmateriaalia pitäisi laajentaa yhdellä kärjellä. Ideaalitilanteessa Manucho korvaisi Sahan niin pelityyliltään kuin maalisaldoltaankin, ja hänen lisäkseen United hankkisi selvän ykköstykin, jonka myötä Rooney ja Tevez saisivat vapaammat ja monipuolisemmat roolit.
Valmennustiimi:Ensinnäkin viime kesän hankinnat olivat todella onnistuneita, eikä päättynyt kausikaan juuri risuihin anna sijaa. Tietysti joissakin kohdissa kritisoitavaa aina löytyy, mutta kokonaisuutta katsottaessa ei valittamista löytyne. Historiallisesta tuplasta on kiittäminen paitsi Fergusonia, myös aikaisempina vuosina paljon parjattua Carlos Queirozia. Pari päivää sittenhän Ferguson myönsi itsekin, että mm. Mestarien liigan finaalissa edettiin pitkälti CQ:n ”pelikirjalla”, ja että mosambikilais-portugalilaista kakkosvalmentajaa on kiittäminen taustatiimin ”päivittämisestä”, kuulemma mm. huoltopuoli on aivan erinäköinen kuin mitä se oli vielä joitakin vuosia taaksepäin.
Mitä kenttätapahtumiin tulee, niin Ferguson ja Queiroz onnistuivat etenkin Mestarien liigassa luomaan joukkueelle voittavan taktiikan ja ryhmityksen. Näissä peleissä ei nähty ehkä sitä kaikkein viihdyttävintä futista, mutta esimerkiksi puolustus oli erittäin tiivis päästäen jatkopeleissä ainoastaan kaksi palloa omaan verkkoon. Hyökkäyspelaaminen oli tuloksellisesti lähes yhtä tuskaista, mutta kahdessa ensimmäisessä vaiheessa United ratkaisi taistot pitkälti sillä, että se onnistui ensimmäisissä osissa vierasmaali(e)n teossa.
Liigassa pelit pyörivät lähinnä Unitedin pillin mukaan, ainoastaan Arsenal, Chelsea ja ehkä hieman yllättäen Tottenham pystyivät pelillisesti tosissaan haastamaan punapaidat. Paikallispeleissä turpiin tuli kahdesti, mutta molemmat pelit olivat samalla Unitedin aika selvää hallintaa, ja homma kaatui lähinnä Cityn hyvään puolustukseen, mutta myös ManU:n onnettomaan viimeistelyyn. Nostaisin myös erään asian esiin: Wayne Rooney oli sivussa molemmista otteluista.
Jatkosta tuskin kukaan pystyy varmasti sanomaan, mutta eiköhän SAF nyt vielä pari vuotta puikoissa jatka. Tässä yhteydessä on kyllä ihmeteltävä sitä, miten Ferguson kestääkään näitä jännitysnäytelmiä vuodesta toiseen sydämentahdistimineen. Ehkä skotti kokee Jock Steinin kohtalon, ja viettää elämänsä viimeisetkin hetket kentän laidalla. Tosin Fergusonhan oli Steinin apulaisena tuohon aikaan, ja voi olla että hän ajattelee enemmän terveyttään ja perhettään kuin ”oppi-isänsä”. Joka tapauksessa Queiroz olisi varsin luonnollinen Fergusonin työn jatkaja.
Kausi 07-08: Mitä jäi käteen?Odotin ennen kautta lisää riplailua ja kaatuilua, ja odotukseni ainakin omasta mielestäni toteutuivat. Ronaldon aivan käsittämättömän upea maalisaldo oli tietenkin yksilötasolla parasta antia, ja luulisi että Ronaldolle napsahtaa niin Ballon d’Or kuin FIFA:n Vuoden Pelaajankin palkinto. Nämä kunniat hän minusta ansaitsisikin, oli pelityyli tai eleet monien mielestä sitten miten ärsyttäviä tahansa.
Ronaldohan joukkuetta maaleillaan pitkälti kannatteli, mutta en missään nimessä unohtaisi koko Englannin pitävintä puolustusta. Rion johdolla linjat olivat jopa yllättävänkin tiiviit, eikä kapteeni-Nevillenkään puuttuminen näkynyt millään tavalla. Keskikentällä kasvot vaihtuivat aika tiuhaan tahtiin, mutta ei joukkueesta kuitenkaan varsinaisia heikkoja lenkkejä löytynyt, toisin kuin aiemmilla kausilla.
Pelillisesti olisin odottanut ehkä vielä vähän parempaa futista ainakin jossain kohdissa, mutta tuloksellisesti ei kaudesta jäänyt mitään valittamista. Pelkäämäni romahdus FA Cupista putoamisen jälkeen ei toteutunut, vaan päinvastoin joukkue porskutti niin Englannin kuin Euroopankin ykkösiksi.
Lähtökohdat tulevaan eivät voisi paljoa tämän paremmat olla. Pieniä huolenaiheita ovat tietysti muutaman pelaajan ikääntyminen ja Ronaldo-siirron vatvominen, mutta muuten joukkue vaikuttaa nälkäiseltä ja erittäin sitoutuneelta. Kotimaiset pelaajat pelaavat maansa tämän hetken ykkösseurassa, ja ulkomaiset pelaajat ovat sopeutuneet seuraan erinomaisesti. Pari nuorta hankintaa nousi suoraan joukkueen luottopelaajien joukkoon, ja tästä syystä en näkisi edes Giggsin, Scholesin ja kumppanien tähden himmenemistä pahanakaan ongelmana. Ainoa uhkakuva itselläni on Sir Alecin lähtö ja sitä myötä joukkueen hajoaminen. Moni pelaaja on useaan otteeseen puhunut arvostuksestaan skottimanageria kohtaan, ja Ronaldokin taisi jossain todeta, että hän jatkaa Unitedissa pitkälti Fergusonin ansiosta. Onneksi Fergusonilla kuitenkin nälkää tuntuu riittävän, ja parin viskilasillisen jälkeen hän on taas valmiina ensi kauden sanasotiin…
Niin, ja mitä tulee siihen alkuperäiseen kysymykseen, onko tämä nyky-United kaikkien aikojen paras joukkue, niin sitä on aika vaikea sanoa. Ensinnäkään en ole nähnyt pelejä 50-60 luvulta, ja toisekseen niitä päiviä on aika vaikea vertailla nykyiseen. Triplan voittanut joukkue sisälsi oikeastaan kaikkea mahdollista, ja tietysti voitti myös yhden kannun enemmän. Onko edes mitään järkeä lähteä arvioimaan näiden joukkueiden paremmuutta? Se kai riittää, että voi sanoa Unitedin olleen tämän kauden paras seurajoukkue sekä Englannissa että Euroopassa…
--------------------
Kiitokset vielä loppuun kaikille topikkiin hieman aktiivisemmin kirjoittaville, sekä tietysti täällä silloin tällöin vieraileville vihulaisille. Kovasti on mietoa tämä nykyinen vieraista pöydistä huutelu toisin kuin muutama vuosi sitten ykkösen puolella, mutta toisaalta monet asiakirjoittajat ovat pitäneet huolen topikin pysymisestä siellä forumin parhaiden joukossa. Jatketaan samaan malliin tulevaisuudessakin, ja toivottavasti tällä sesongilla debyyttinsä tehneet toisivat ensi kaudellakin oman mausteensa keskusteluun, niiden uusien ”tevezien” ja ”andersonien” lisäksi tietysti. Ja ensi kaudelle voisin tehdä sellaisen lupauksen, että en suhtaudu ihan näin pessimistisesti jokaiseen asiaan. Eri asia on tietenkin se, miten hyvin pystyn lupauksen pitämään, kun kentät loka-marraskuussa muuttuvat mutavelliksi, loukkaantumissuma pukkaa päälle, eikä Rooney saa taaskaan läpiajoista palloa verkkoon…
