Wales - Suomi 21.3.2024 klo 21.45, Cardiff City -stadion, Cardiff (YLE)

[smiba]

Joku kyllä pieraisi studiossa äsken

[Jinete]

Riven taktiikat 5-5-3-2 ja 4-4-3, ei voi tulla kuin voitto

[laardi79]

Takavuosina ainakaan sitä ei oikein saatu täyteen. Nyt kun Cardiff Cityn stadonin "punaisesta muurista" on tullut käsite niin paluu Millenniumille voipi olla vaikeasti perusteltavissa.

   Ok kiitos. Muuri murtuu tänään. Die Mauer muss Weg.

[Neemu]

E: väärä topic

[Salming]

Wales - Suomi 4-1 21.3.2024, EM-jatkokarsintavälierä

Wales 5-2-3

Wilson 8 - Johnson 9 - Brooks 7
Ampadu 15 - J. James 17
N. Williams 3 - Davies 4 - Rodon 6 - Mepham 5 - Roberts 14
Ward 12

Suomi 5-3-2

Pohjanpalo 20 - Pukki 10
Kamara 6 - Schüller 11 - Lod 8
Håkans 21 - Peltola 2 - Ivanov 4 - Tenho 15 - Alho 17
Hradecky 1

Walesin avaus oli yllätyksetön. Johnson oli minusta Moorea realistisempi valinta alun alkaenkin piikkiin, joten tämän penkitys ei suuremmin hetkauttanut. Suomen avauksen nähtyäni arvelin, että se olisi toivomani 4-4-2, jossa roolituksetkin olisivat menneet siten kuin ennakoin, mutta Kanerva paljastikin sitten ennen peliä, että puolustusmuoto olisikin 5-3-2. Se ei herättänyt luottoa ja lopputulos näkyikin taululla. Uskon, että Tenho olisi suoriutunut lähemmäs NIR-pelin tasoaan, jos hän olisi saanut olla Ivanovin toppariparina kaksistaan, koska kolmen topparin systeemissä muistissani oli aiempi heikko esitys Bosniassa Kansojen liigassa. Puolustaisin siis Tenhon valintaa avaukseen, jos systeemi olisi ollut 4-4-2 ja puolustuspelisuunnitelma sama kuin mm. Turkilla marraskuussa, mutta kun se ei sitä ollut, sitten Hoskonen olisi ollut oikea valinta jälkiviisaanakin topparikolmikkoon mukaan.

Suomi pallottomana vs. Wales pallollisena


Wales avasi tutusti alhaalta 3-4-3 muodolla ja rakensi puolessa kentässä 3-2-5:llä nostettuaan wingbackit ylemmäs. Kun Suomi ei prässännyt ylempää, vaan ryhmittyi keskiblokkiin, vastuut olivat odotetunlaiset. Kärkipari blokkasi syötöt Walesin pohjaparille ja Kamara-Lod kaksikko peitti välikaistoja, jottei Walesin alakerta löytäisi linjojen väleistä sisäänvedettyjä laitureita Wilsonia ja Brooksia. Ehkä se yllätti, että Wilson pelasi enimmäkseen vasemmalla puolella ja Brooks oikealla, mutta kun molemmat ovat vasureita, toisen oli sitten joustettava. Schüller oli ekstrapelaajana keskellä ja hänen tehtävänsä oli estää pelaaminen Johnsonin jalkaan maitse, jottei Ivanovin tarvinnut irrota eteenpäin, vaan tämä pystyi puolustamaan lähinnä selustajuoksuja. Sivutopparit olivat valmiudessa puolustamaan selustaa ja pumppaamaan eteenpäin, jos Lod ja Kamara vuotivat laitakeskikenttinä peittopelaamisessaan. Wingbackit kontrolloivat leveydessä tietysti wingbackeja ja painoton wingback oli hiippaili aina vähän lähemmäs toppareita kuten Alho tässä kuvassa varmuuden vuoksi. Walesin toppareiden annettiin pallotella keskenään.


Suomelta nähtiin kuitenkin myös aktiivisempaa prässiä, jota toivoinkin, koska Wales oli aiemmissa peleissään sortunut pallonmenenetyksiin omalla kenttäpuoliskollaan ja pelkästään peruuttelemalla ylemmän kuvan tapaan tiedossa olisi ollut pitkä ilta. Walesia oli mahdollista haavoittaa siis yläalueriistoilla etukäteisscouttauksen perusteella. Niinpä Suomeltakin löytyi roolitus korkeampaan/aktiivisempaan prässiin. Siinä kärkipari esti vuoron perään Walesin sivutoppareilta Mephamilta ja Daviesilta rauhallisen pelinavaamisen (toinen Jolle-Pukki kaksikosta peitti samalla yhä syöttöä pohjaparille) ja keskikentän linjasta nostettiin kiinni Walesin pohjapariin. Tuntui siltä, että tätä vaihetta nähtiin jopa enemmän kuin ensimmäisen kuvan paketin vielä tiiviimpänä pitämistä. Kk-linjasta Kamara oli aktiivisin ylöspäin ja nosti jatkuvasti kiinni J. Jamesin selkään. Tämähän oli se pallollisesti pätevämpi pohjapelaaja, joten se oli ymmärrettävää, että ainakaan hänen kauttaan Wales ei prässiä purkaisi. Lod oli laitakeskikentistä konservatiivisempi ja pysytteli lähinnä kiinni Wilsonissa. Kenties se oli ohjeistettua, koska tämä oli Walesin paras taskuväkkärä linjojen välissä ja Pukki pystyi omalla sijoittumisellaan myös blokkaamaan syöttöjä Ampadulle. Rade otti huostaansa Kamaralta vapaaksi jääneen Brooksin.


Välillä Rade kuitenkin nosti kiinni Ampaduun kaiken varalta pitääkseen kollektiivin tiiviinä. Brooks jäi hetkellisesti auki, mutta häntä Wales ei näinä hetkinä kyllä löytänyt, mikä ei yllättänyt, koska se ei ole pallonhallintajoukkueena laadukas. Lod on jälleen kiinni vain Wilsonissa. Walesin keskitopparin Rodonin jalan Suomi kuitenkin jätti tässäkin vapaaksi suosiolla, vaikka tämä on Mephamia parempi jalalla, mutta varmaan sitten ajatuksena oli se, että keskitopparin syöttökulmat ovat jotenkin heikommat ja mieluummin Pohjanpalo häiritsi Mephamin pelinavaamista.


Yksi otos vielä puolen tunnin kohdalta. Nyt kk-linjasta vuorostaan Lod on noussut Ampaduun Raden sijasta. Brooks olisi taas auki, mutta Rodon ei tätä löytänyt, vaikka uskalsikin kuljettaa lähelle Suomen ylintä prässilinjaa ennen levitystä Mephamille. Summa summarum, Suomi yritti hieman tilanteesta riippuen 3-4 pelaajalla häiritä Walesin alaviisikon pelinavausta. Muutamia hyviä hetkiä oli, mutta toiminta oli myös välillä heikommin organisoitua. Siirrytään siihen seuraavaksi.

Suomen aktiivinen/puolikorkea prässivaihe


Ensimmäinen onnistunut aktiivisempi prässi oli neljän minuutin jälkeen. Tässä vain Kamara tukee kärkiparia ollen kiinni Jamesissa, joten kyseessä on 3v5-tilanne. Ampadu on syöttänyt sivuttain Mephamille, mutta Pohjanpalo juoksee tämän hyvin kiinni ja pakottaa hätäiseen syöttöön.


Brooks on auki, koska Rade luottaa siihen, että Peltola pumppaa eteenpäin Kamaralta vapaaksi jääneeseen mieheen. Niin kävikin ja Masa kaivoi pelivälineen Suomelle vastustajan jalasta. Mepham liukui kuitenkin irtopallon sivurajan yli, mutta rajaheiton Suomi palkinnoksi sai.


Toinen hyvä hetki oli 35. minuutilla. Mepham sortuu nyt jopa puhtaaseen harhasyöttöön Pohjanpalon "prässiä" tai pikemminkin tuijotusta vastaan. Mielestäni Jolle hoiti pallottomana oman ruutunsa hyvin läpi illan ja sai pakotettua Mephamin toisinaan huonoihin syöttöihin tai tässä tilanteessa jopa kardinaalivirheeseen. Etäisyydet prässätessä olivat myös hyvät tässä hetkessä, kun Håkanskin oli seurannut vastinpariaan Robertsia ja laitakeskikentät tukivat kärkiparia alapuolelta, joten vain Rodon oli vapaa pelaaja ja tälle Mepham yrittikin syöttää.


Syöttö karkasi kuitenkin suoraan Pukille, joka Kamaran kautta petasi puolittaisen maalipaikan Pohjanpalolle, mutta välissä oli liikaa miehiä eikä kimmokekaan aivan Teemun jalkaan tullut optimaalisesti, joten yläalueriisto jäi hyödyntämättä. EM-karsinnoissakin turhan monesti vastahyökkäysten päättäminen oli vajavaista pl. Antmanin kihaus Slovenian verkkoon.


Toiselta jaksoltakin jäi pari positiivista hetkeä mieleen. 55. minuutilla Pukki ahdisti vuorostaan Daviesin vaikeaan syöttöön. Tenho astui vastaan katkaisemaan sen, erinomaista. Brooksin jalkaa ei tälläkään kertaa siis onnistuneesti löydetty.


Valitettavasti Tenho lahjoitti pallon heti takaisin, kun passi Kamaralle katkottiin Jamesin toimesta.


Parin minuutin päästä Jolle vuorostaan ahdisti Mephamin huonoon syöttöön ja se karkasi pitkäksi, kun ajoitus Robertsin kanssa ei pelannut.


Yksi räikeimmistä prässin vuotohetkistä nähtiin puolestaan 43. minuutilla. Roberts antoi syötön alas Wardille, mikä triggeröi Pukin prässäämään Wardia. Jolle ja Glen tukivat, mutta kumpikaan Lod-Schüller kaksikosta ei nostanut perässä kiinni Ampaduun!


Ampadu ehti kääntyä ja kuljettaa ennen kuin Rade ehti iholle. Samalla Peltola uinui Brooksin kanssa ja tämä pystyi pelaamaan seinän Ampadulle.


Marraskuun peleissä Ampadu näytti, että vaikkei hän loista syöttövalikoimallaan, hän pystyy kuitenkin modernille kk-pelaajalle niin tärkeästi puhkomaan kuljettamalla linjoja kuten tässäkin kävi.


Suomen onneksi toki viimeinen syöttö Wilsonille jäi takaviistoon ja sinipaidat ehtivät ryhmittyä uudelleen pallon alle. Lopuksi Brooks kiskaisi kaukolaukauksen taivaisiin.


58. minuutilla puolestaan Jolle oli vaihtanut Mephamin Rodoniin, kun Suomi otti hetkellisesti todella korkealta kiinni. Mepham levitti sivurajalle ja Ward purki prässin vapaan topparin kautta.


Håkansin olisi tällöin pitänyt pumpata eteenpäin sekä ymmärtää jättää Roberts Peltolan vastuulle, mutta niin ei tapahtunut ja Wales pääsi ilmaiseksi etenemään puoleen kenttään, äsh. Epäselvyyttä kommunikaatiossa, ei voi mitään.

Walesin suoraviivainen eteneminen ja painopisteen siirto hyökkäyskolmannekselle


Tutusti siis Wales halusi siirtää painopisteen melko riskittä pidemmillä syötöillä Suomen puolustuskolmannekselle. Ensimmäinen suorite oli 40 sekunnin kohdalla. Davies sai aika tarkasti tähdätä, että minne hän pallon lähettää, kun Pukki ei ihan iholle ennättänyt tällä kertaa.


Mutta Alho selvitti pääpallon Williamsia vastaan.


Mephamin epätarkka avaus puolestaan karkasi Hradeckylle asti.


Ajassa 1:40 Mepham pääsi kuljettamaan vapaasti ja antamaan ilman häiriötä pystypallon, kun Jolle edeltävän tilanteen myötä ei ehtinyt häntä prässäämään ja Kamara tunnisti paikkotarpeen myöhässä.


Brooks voitti juoksukisan Peltolaa vastaan...


... mutta tämä nappasi lopulta nahkapallon. Puolustuslinjassa piti olla sekä nopeutta että voimaa tällaisten tilanteiden hoitamiseksi ja Peltolassa ne ainakin teoriassa yhdistyivät, kun hänen tilannekovuutensa on hyvä.


Ajassa 7:50 Mepham vuorostaan tavoitteli alimman linjan edestä Johnsonia...


... mutta Ivanov pumppasi tilan pois hankkien Suomelle jopa rajaheiton. Voi siis sanoa, että Suomi puolusti Walesin suoraviivaiset painepallot ihan hyvin matsin alussa ja puolustuslinjassa oli kaksinkamppailuosaamista eikä selustakaan vuotanut.


Puolen tunnin jälkeen Rodon kuitenkin käynnisti maalipaikkaan johtaneen hyökkäyksen. Schüller stunttasi Kamaraa ja jätti Jamesin varjoon juostessaan saman tien kohti Rodonia.


Peltola oli myöhässä Brooksia vastaan ja tämä sai jatkettua pallon eteenpäin.


Johnson irtosi Ivanovin pihdeistä kakkospallolle.


Roberts siirsi kolmospallon Wilsonille ja näin ollen Wales pääsi kiihdyttämään neljän kaistan hyökkäyksen. Yleensä sillä on jopa kaikki viisi kaistaa täytettynä, mutta Brooks ei ollut ykköspallon voitettuaan ehtinyt vielä liittyä mukaan. Hyökkäys päättyi siihen, että Wilson tälläsi vasurillaan kaukolaukauksen suoraan juoksusta päin Lukea. Se, että ensimmäinen tällainen tilanne nähtiin oikeastaan vasta tässä kohden peliä, oli hyvä suoritus Suomelta.


40. minuutilla Rodon upeasti haastoi jalalla Suomen ylimmän prässilinjan ja uskalsi kuskata todella lähelle. Hän pakotti Pukin irtoamaan kauemmas Ampadusta ja Daviesista ennen syöttöä näitä kohden. Futarimainen teko.


Davies pääsi antamaan murtavan syötön täten lähempää keskiviivaa ja Johnson teki aloitteen.


Johnson ei kuitenkaan ollut riittävän nopea, vaan Suomi sai maalipotkun.


70. minuutilla Wales ohitti prässin näyttävästi. Roberts syötti ohi Håkansin löytäen Raden edestä Johnsonin, joka oli ottanut Brooks-roolin Mooren tultua askiin.


Tenho oli myöhässä Wilsonia vastaan, joka jätti kakkospallon Moorelle.


Wales kiihdytti viiden kaistan hyökkäykseen. Ampadu kuljetti palloa, koska sen hän osaa. Neco imi Alhon leveyteen ja se avasi ison aukon, josta puhkoa viimeinen linja. Moore puolestaan osoitti jo mm. Armeniassa vieraspelissä, että hän osaa myös juosta pystyyn eikä vain pelata selkä kohti maalia.


Hradecky kuitenkin pysäytti Kiefferin.


Vaihtomiehistä D. Jameskin teki joitain pystyjuoksuja. 81. minuutilla Neco poimi hänet Alhon selustasta.


Tenho joutui laadulliseen alivoimatilanteeseen hävittyään juoksukisan. James keskitti ja Wilson puski suoraan juoksusta päin maalivahtia.

Yhteenvetona sanoisin, että Suomen harrastamaan puolikorkean riistohakuun olisi soveltunut ennemmin Armenian 5-2-3 tapa, jossa yläviisikko olisi pelannut mies vastaan mies ja vielä painollinen wingback tukenut heitä, jolloin Walesin ainoa pakoreitti olisi ollut painoton wingback, kun Suomen painoton wingback olisi kaventanut toppareiden avuksi luomaan 4v3-ylivoiman isäntien yläkolmikkoa vastaan. En usko, että Kanervan ja hänen tiiminsä valitsema prässisuunnitelma oli liian monimutkainen ja vaikea Huuhkajille opittavaksi, mutta ongelmana oli se, että ylimmät pelaajat vain kuluttivat siinä itseään pallon perässä juoksemalla, kun he olivat jatkuvasti 1-2 pelaajaa alivoimaisina 5v4/5v3-höynässä. Se oli välimallin prässiratkaisu ja puolivillainen prässi ei muun muassa Sloveniassa toiminut. Olisin halunnut nähdä sen, että joko ihan ensimmäisen kuvan tapaan Suomi olisi vetänyt liinat kiinni ja kärkipari pysytellyt yhtäaikaisesti Walesin pohjaparissa tai sitten tosiaan prässi olisi pitänyt organisoida siten, että Walesilla ei olisi ollut yhtään vapaata topparia, jonka kautta avata peliä! Nyt Rodon oli kuitenkin jatkuva turvasatama keskitopparina ja sivutoppareiden pelinavaamisen ahdistamiset jäivät muutamiin kertoihin. Toki Suomen valitsema tapa riitti siihen, että avaavia syöttöjä kyettiin häiritsemään jonkin verran, mutta todellisia riistoja ja vastaiskusaumoja Walesin pakotetuista pallonmenetyksistä valittu lähestymistapa ei tuottanut sitten millään.

Laadullisten ylivoimien luonti laitakaistoille wingbackeille (Williamsille)


Suomi puolusti sikäli siedettävästi, että Williamsille ei kovin montaa laadullista ylivoimatilannetta Wales saanut luotua. Syy siihen, että Lod taas kerran oli 5-3-2:ssa oikea laitakeskikenttä oli varmastikin se, että hän pystyi siltä paikalta helposti tukemaan Alhoa ja tuplaamaan Necoa. Toki se olisi onnistunut 4-4-2:n laiturinakin. Kahden minuutin jälkeen Davies ja Wilson kierrättivät pallon Necolle ensi kerran. Wilson rotatoi Daviesin kanssa jääden sivutoppariksi varmistamaan, kun Ben nousi loppuun asti.


Lodin lisäksi Tenho kavensi kohti laitaa eikä Neco lähes triplattuna lähtenyt haastamaan, vaan palautti pallon "sivutoppari" Wilsonille. Tämä olisi siis ollut Pukin vastuulla, mutta Teemu ei noin alas pudonnut, joten Wilson sai rauhassa touhuta avoimella tassulla.


Niinpä Wilson lähti leikkaamaan keskustaan. Hän puhkoi kolmen miehen kk-linjan löytäen vastaantulleen Johnsonin, joka oli Ivanovin vastuulla lähtökohtaisesti. Ja niin nytkin, kun Davies oli Tenhon kaistalla. Painottomalta puolelta Brooks oli kaventanut pelin puolelle tuoden mukanaan Kamaran, mutta tämä tyytyi tarkkailemaan tilannetta.


Ivanov oli myöhässä. Vaikka Tenho nyt samaan palloon tulikin, hänen olisi pitänyt saada riistettyä pallo Johnsonin etupuolelta tai sitten estettyä seinäsyöttö syntyneestä aukosta takaisin Wilsonin juoksulinjalle. Schüller oli sen verran seisovin jaloin, että hänen oli aika vaikea tuota aukkoa ehtiä tukkimaan ennen Wilsonia. Peltolan piti puolestaan kontrolloida Brooksia jossain määrin Kamaran kanssa.


Kun Ivanov vuoti, Peltolan oli pakko irrota kohti pallollista pelaajaa, koska Wilson oli vaarallisin uhka. Masa ei kuitenkaan ehtinyt blokkaamaan kutia, jonka Luke torjui eteensä. Håkans samalla asemoi itsensä kultaiselle sektorille reboundin varalta jättäen oikeaoppisesti Robertsin auki.


Ikävästi rebound tuli vain suoraan suomalaisten keskelle Brooksin jalkaan ja tämä pussitti sen varmasti verkkoon. Ehkä Schüllerkin olisi voinut valua boksiin reippaammin kaiken varalta ja osuma olisi jäänyt syntymättä, vaikka Håkans periaatteessa jo oli hänen sektorillaan. Wales yksi, Suomi nolla. Ja nyt on pakko lainata itseäni ketjun avausviestistä, sillä lähes sillä tavoin Wales maalin teki kuin ennakoin olkootkin, että kyseessä ei ollut tilanteenvaihto, mutta puolustuslinjassa olleesta aukosta se meni läpi ja oikea mieskin pamautti paluupallon verkkoon Luken pysäytettyä ensin puolittaisen läpiajon.

Walesin maali puolestaan syntyy siten, että vanhat haamut nousevat esiin. Schüller saa huonon syötön keskikentän pohjalle eikä pysty pitämään sitä hallussaan. Wales rankaisee menetyksestä omalla kenttäpuoliskolla, kun Wilson syöttää pystyyn Suomen vastaprässäävän topparin jättämästä aukosta Moorelle/Johnsonille. Hradecky torjuu vastaantulollaan puolittaisen läpiajon, mutta Brooks siivoaa irtopallon verkkoon boksin sisästä.

17. minuutilla Rodon otti tyhjät pois oivasti taas kerran, kun se sallittiin. Samalla Wilson peruutti pois Lodin syöttövarjosta.


Alho jäi ensi kerran selkeästi laadulliseen alivoimatilanteeseen, mutta hoiti sen ihan jees.


Hän hidasti Necoa ja Lod ehti sillä aikaa ravaamaan Wilsonin luota avuksi. Mutta Wilson jäi täten auki uudelleen.


Wilson purjehti boksiin, mutta Håkans katkaisi syötön Robertsille lopulta.


Hetken päästä Davies kierrätti suoraan Necolle 1v1-tilanteeseen pallon.


Alho kuitenkin esti hyvin leikkaamisen ja pakotti keskittämään heikommalla jalalla. Keskitys leijaili yli koko pakan.


30. minuutilla Mepham syötti ohi Pohjanpalon prässin. Brooks putosi linjojen välistä wilsonmaisesti hakemaan palloa muodon ulkopuolelta eikä Peltola seurannut näin kauas.


Kamara jätti J. Jamesin vartioinnin ja kirmasi kohti Brooksia, jolloin tämä sitten poimi heti Jamesin, kun Glenin syöttövarjo kastui.


Tämä oli aika lailla ainoita kertoja, kun J. James pääsi käyttämään syöttökavalkaadiaan. Ristipallolla yritettiin luoda Williamsille taas eristetty laadullinen ylivoima, mutta Alho ehkäisi sen katkaisemalla tilanteen jo ilmassa, hyvä!


Ainoa kauneusvirhe Alhon puhteessa Williamsia vastaan oli 71. minuutilla, kun hän rikkoi kaukana laitakaistalla, vaikka tuki oli lähellä.

Suomen muodon sisään etenemisen vaikeus ja Wilsonin eliminointi


Tietysti esim. 1-0 maalin olisi voinut käsitellä tässä osiossa, mutta se oli jatkumoa Williamsin laadulliselle ylivoimatilanteelle, joten siksi se on jo käsitelty. Ihan hyvin muutoin Suomi puolusti kahden alimman linjan välissä ollutta tilaa eikä esim. Wilson päässyt antamaan murtavia syöttöjä 1-2 kosketuksella kuten Walesin aiemmissa matseissa. Se oli positiivista, mutta pitikin olla, kun keskusta sumputettiin 5-3-2:lla. Lod hiippaili Wilsonin lähellä alvariinsa ja Peltola pumppasi kiinni Brooksiin, jos Kamara oli tämän auki jättänyt. 70. minuutilta yksi lisänäyte siitä, että Lod estää ajoissa Wilsonin kääntymisen ja pakottaa tämän palauttamaan pallon Ampadulle.


Wilson vaihtoi laitaa, mutta Peltola vuorostaan oli hereillä, kun Glenin varjo taas kastui ja muodon ulkopuolelta Johnson pääsi syöttämään J. Jamesille keskustaan ja tämä antoi illan toisen murtavan syöttöyrityksensä sen avausjakson ristipallon lisäksi.


74. minuutilla kertaalleen Wilson pääsi etenemään kasvot kohti maalia kahden alimman linjan välistä. D. James poimi hänet tarkasti, kun Alhon ohi ei ollut asiaa mennä.


Ivanov astui onnistuneesti kuitenkin esiin tukkien tilan.

Suomen positiiviset tilanteenvaihdot


Täysin odotetusti Walesin viiden pelaajan puolustusvalmiutta vastaan Suomen positiiviset tilanteenvaihdot olivat tuloksettomia alivoimaisina. Vartin kohdalla Peltola osoitti tilannekovuuttaan kampeamalla Brooksin irti pallosta ylätaskussa, mainiota. Rade jatkoi pelivälineen ykkösellä eteenpäin.


Walesin alaviisikko kuitenkin söi Pukin elävältä.


Minuutin päästä Kamara tukki loistavasti puolustuslinjassa olleen aukon eikä Brooks löytänyt Robertsia. Nyt oli sauma iskeä Walesin korkealla olleiden wingbackien jättämiin tiloihin!


Lod selvitti vastaprässin ja poimikin Jollen kautta Håkansin.


Rodon-James kaksikon ohi ei ollut asiaa ja he tukkivat hyvin Robertsin jättämän tilan ohjaten Håkansin sivurajalle.


Toisen jakson alussa Alho esti laadullisen alivoimatilanteen synnyn katkomalla passin kohti Williamsia.


Rodon kuitenkin vastaprässäsi Pukilta heti tilan pois ja Jollekin olisi ollut yksin kolmea vastaan.


Minuutin päästä Håkans vastaprässäsi pallon Brooksilta pois.


Hän yritti sitten jalalla sitten nostaa vastaiskua, mutta tuli Jamesin kolaamaksi. Keltaisen kortin vastus toki sai, mutta jälleen kerran Walesin alaviisikko hoiti rautaisesti negatiivisen tilanteenvaihdon.


63. minuutilla tuttu juttu. Suomen kärkipari on yksin viittä punapaitaa vastaan keskikentän katkon jälkeen. Jolle haki ulkosyrjällä Teemua.


Davies hidasti Teemun ja tämän sivuttaissyöttö Lodillekin katkesi Jamesiin, voivoi. Ison tilan 1v1-tilannetta hitainta sivutopparia vastaan ei päässyt siis edes syntymään, kun Davies oli niin ajoissa Pugin iholla.

Wales loi lopulta maaliodottamaa avoimessa pelissä 1,74 maalin verran. Siitäkin mututuntumalla veikattuna iso osa tuli varmasti sen positiivisista tilanteenvaihdoista, joita tarkastelen vasta seuraavassa tekstissä, joten ei tuo Suomen organisoitu puolustaminen mitenkään katastrofaalista näin jälkikäteen läpikäytynä oikeastaan ollut, jos miettii puhtaasti maalinteon estämistä ja sivuuttaa sen, että pallo olisi ollut mukava riistää useammin ylempänä kenttää. Siltikin olisin halunnut nähdä 4-4-2:n sillä puolustuspelisuunnitelmalla, jota Suomi itse käytti syyskuussa -21 ja Turkki marraskuussa, koska ei se ainakaan huonommin olisi voinut mennä. Palataan asiaan pallollisen vaiheen ja erikoistilanteiden osalta tulevina päivinä.

[giro12]

Äärimmäiselle masokismille

Mietinkin jo pystyykö tästä ottelusta edes Salming tekemään analyysiä.

[Salming]

Wales - Suomi 4-1 21.3.2024, EM-jatkokarsintavälierä

Palataan asiaan pallollisen vaiheen ja erikoistilanteiden osalta tulevina päivinä.

Suomi pallollisena vs. Wales pallottomana


Suomi avasi ihkaensimmäisellä kerralla alhaalta paperiryhmityksen mukaisesti 3-1-4-2:lla. Wales odotetusti salli Suomen pallotella keskenään alhaalla. Topparikolmikosta yksi oli kerrallaan auki ja tässä se oli Peltola, kun Wilson merkkasi Schüllerin ja Johnson-Brooks kaksikko pari muuta topparia. Kuvan ulkopuolella wingbackit pelasivat wingbackeja vastaan, Walesin pohjapari peilasi Kamara-Lod kaksikon ja toppareilla oli 3v2-ylivoima Suomen kärkiä vastaan. Nurmela sanoi taukohaastattelussa, että Suomen oli tarkoitus avata peliä neljällä pelaajalla (tuo on sekoittunut ainakin jossain määrin yleisessä keskustelussa neljän linjaan) ja tässä se toteutui tosiaan topparikolmikon ja Schüllerin voimin. Eikä enempää tarvinnutkaan tuhlata ensimmäisen prässilinjan ohittamiseen, koska yhden miehen 4v3-ylivoiman pitää tällä tasolla riittää.


Suomi sai pelin auki vapaan topparin Tenhon kautta, kun Ivanov houkutteli Johnsonin ensin lähemmäs itseään.


Pohjanpalo putosi Walesin pohjaparin väliin/taakse Tenhon murtavaa syöttöä vastaan. Lod ja Kamara levittivät hienosti ja venyttivät siten Ampadu-James kaksikon etäisyyttä toisistaan, jolloin Jollelle aukeni entistä isompi tila, johon tulla vastaan irti toppareista, mutta toki Rodon häntä seurasi. Ajattelinkin avauksen nähtyäni, että voisivatkohan Suomen kasipaikan yksilöt sitoa Walesin pohjaparia itseensä ja tehdä tilaa Jollen vastaantuloille. Vastaus oli kyllä.


Valitettavasti Jollen yhden kosketuksen jatko eteenpäin karkasi Wardille saakka, mutta idea oli hyvä. Lod kierähti irti Ampadusta ollen valmiudessa iskemään Rodonin jättämästä aukosta pystyyn ja Pukki asemoi itsensä siten, että hän olisi voinut päästä 1v1-tilanteeseen hidasta Daviesia vastaan.


Yksi idea pelinavaamisessa oli hyödyntää alataskuissa olleita tiloja. Walesin wingbackit kyllä puolustavat eteenpäin mielellään, mutta koska Suomen wingbackit olivat niin korkealla, heidän piti jäädä makaamaan puolustuslinjaan. Ja koska Walesin pohjapari tykkää vain suojata puolustuslinjan edessä olevaa tilaa eikä muodon sisään ole helppo pelata, oli odotettavaakin, että Suomen kk-pelaajista esim. Kamara hakeutuu vasempaan alataskuun rakentamaan peliä tyhjästä tilasta pois Walesin toisen pohjapelaajan puristuksista. Samoin kuitenkin teki Lodkin eikä se tietysti Robinillekaan mitenkään uutta ole. Varmasti jossain määrin inspiraatiota oli antanut myös armenialainen Zalaryan, joka marraskuussa haki palloa jalkaansa aika alhaalta, jotta hän pystyi sitten lähettämään pystysyöttöjä kasvot kohti maalia. Lodhan tarjoili Pukille mm. Liechtenstein-kotivoitossa pystypallon puolesta kentästä ja eiköhän samanlainen idea tässäkin roolituksessa ollut. Laitakeskikentän paikalta hänen oli helppo liikkua muodon sisästä tyhjään tilaan sivurajalle Alhon jättämään tilaan ja tämän nousut varmistivat sen, ettei Neco voisi irrota puolustamaan Lodia, vaan Ampadun/Wilsonin olisi tehtävä se ja se vuorostaan sitten avaisi tiloja syöttää Walesin muodon sisään.


Tässä otoksessa Glen on puolestaan tassu auki, mutta aloitteet uupuivat kärkiparilta, äsh!


Lisäotos neljänneltä minuutilta Suomen toisesta pallonhallintavaiheesta. Edelleen pelinavaaminen hoitui 3-1-4-2:lla, joka tosin oli lähempänä jopa 3-1-2-4:ää, kun molemmat wingbackit roikkuivat viimeisessä linjassa kärkien seurana 4v5-alivoimaisina. Pidin sinällään "ideasta" nostaa sekä Håkans että Alho valmiiksi viimeiseen linjaan, koska leveysreitin lisäksi toinen realistinen Walesin haavoitusväylä oli selusta ja Alho-Håkans parivaljakolla on kuitenkin nopeutta, jolla tehdä selusta-aloitteita eivätkä ne täten olleet vain Pukin varassa. Idea on kuitenkin lainausmerkeissä siksi, että Nurmela myös totesi Ylelle, että Alhon oli ilmeisesti kuitenkin tarkoitus olla alempana avausvaiheessa ikään kuin Lodin paikalla alataskussa ja yhdessä topparikolmikon kanssa heidän olisi pitänyt saada neljästään peli auki (tuolloin toki kyseessä olisi periaatteessa ollut neljän puolustuslinja), jolloin Schüllerin ei olisi tarvinnut pudota puolustuslinjaan (ei kyllä minusta välttämättä muutenkaan), vaan tämä olisi voinut olla koko ajan pelintekoalueella ja Suomi olisi päässyt käyttämään 3v2-ylivoimaansa keskikentän keskustassa Walesin pohjaparia vastaan. Nurmela manasi sitä, että jos ja kun Alho olisi ollut/oli se neljäs pelaaja alempana avaamassa peliä, sitten joko tämä tai Peltola olisi koko ajan auki ja heidän kauttaan Suomi olisi päässyt/pääsi etenemään. Tässä tilanteessa kuitenkin Peltola olisi ihan hyvin voinut yrittää vapauttaa Alhon karkuun Williamsilta, koska hän pystyy jakamaan pitkiä siivuja. Valintana oli kuitenkin kierrättää pallo takaisin vapaalle topparille Ivanoville.


Peliväline kierrätettiin Tenholle, joka avasi Lodille negatiiviseen asentoon. Se triggeröikin yllättäen Williamsin irtoamaan hetkellisesti Alhosta, mutta Davies oli hereillä ja tukki Alholta tilan välittömästi umpeen. Necon ajoitus prässiin oli loistava eikä Lod päässyt kääntämään syöttöä hänen selustaansa. Ennen peliähän yksi mahdollinen tapa Walesin murtamiseksi oli hyödyntää näitä wingbackien irtoamisia, mutta Davies-Williams kaksikko tosiaan puolusti hienosti tilanteen.


Hallintajakso päättyi siihen, että Tenho ei uskaltanut poimia vapaata Schülleria keskeltä, vaan roiskaisi pallon Walesin puolustuslinjaan yli Suomen kärkiparin.


Viidennellä minuutilla sitten Alho putosi ensimmäistä kertaa alemmas avausvaiheessa ja olikin vapaana sivurajalla. Luke ei kuitenkaan häntä poiminut.


Ivanov nosti jalalla vapaana topparina peliä, koska Johnson sitoi Raden ja laiturit hoitivat sivutopparit. En oikein keksi muuta syytä Schüllerin putoamiselle topparilinjaan kuin sen, että hän halusi varmistaa, että Johnson merkkaa hänet ja se avaisi lisätilaa Ivanoville kuljettaa palloa lähemmäs puolta kenttää antamaan murtavia syöttöjä. Ehkä Rade pelkäsi, että Johnson on liian hyvä jättämään pelaajia syöttövarjoon ja jos hän olisi jäänyt Johnsonin taakse, tämä olisi eliminoinut samalla sekä hänet että Ivanovin vapaan jalan. Samalla se kuitenkin vesitti haaveet keskikentän keskustan ylivoimasta. Kamaran vastaantulon ymmärrän, koska sillä hän avasi tilan Lodille hyökätä Jamesin jättämään tilaan, mutta valitettavasti Ampadu oli hereillä ja seurasi poikkikentän juoksun. Ja toki jonkun oli pelintekoalue täytettävä, kun Schüller sieltä poistui. Alho oli painottomalla puolella auki, vaikka Neco häntä sivusilmällä väijyikin.


Uusi yritys toimi. Ivanov kuljetti ylimpien prässilinjojen keskelle rohkeasti ja poimi Lodin välikaistalta Jamesin jättämästä tilasta. Ampadu joutui keskittymään Pukin vastaantulon peittämiseen eikä hänellä tietysti ollut tapana muutenkaan säntäillä pitkiä matkoja sivuttain, vaan puolustaa omaa aluettaan toppareiden edessä ja sen hän nytkin teki. Tämä oli hienosti pelattu Suomelta ja jälleen yksi vapaa pelaaja riitti pelinavaamiseen.


Roberts irtosi hidastamaan Lodia, koska Mepham kontrolloi Håkansia. Ei tästä sen kummempaa tullut, kun Wales ehti organisoitua uudelleen pallon alle Håkansin syötettyä takaisin alas.


Pallo pysyi Suomella. Luke poimi seuraavaksi Peltolan. Walesin pohjaparista Ampadu vuorostaan nosti kiinni pelintekoalueelle Kamaraan ja James jäi suojaamaan linjan edustaa. He tuntuivat vuorottelevan tuossa roolissa sen jälkeen, kun Glen alkoi täyttää Schüllerilta jäänyttä tilaa. Schüller sitoi taas Johnsonin itseensä topparilinjassa ja Ivanovin jalka olisi ollut auki. Brooks sijoittui lähtökohtaisesti välikaistalle estämään syöttöjä sivutoppareilta muodon sisään, joten Peltolan olikin kätevä levittää laitaan pelattavaksi.


Roberts irtosi necomaisesti puolustamaan alataskua ja teki sen yhtä oikea-aikaisesti negatiivisessa asennossa olleen vastuksen selkään. Peltolakaan ei päässyt siirtämään palloa rajaa pitkin Håkansille 1v1-tilanteeseen Mephamia vastaan, vaikka sitä varmasti Suomi tässä haki.


Tässä kuvassa näkyy perään hetki, jossa Rade on jäänyt pelintekoalueelle. Silloin Johnson pystyy yhtä aikaa sekä jättämään hänet varjoon että prässäämään vahvemmin Ivanovin jalkaa. Ainoa selkeästi vapaa mies on Alho, jolle Ivanovin pitäisi kuitenkin kääntää pallo vasemmalla jalalla Wilsonin ja Johnsonin yli. Sikäli tosiaan ymmärrän Raden valintaa houkutella Johnsonia enemmän itseensä ja avata lisätilaa Ivanoville operoida.


Käytettyään pallon Kamaralla, Ivanov levitteli käsiään, ettei hänellä ole syöttöpaikkaa, jolloin Rade ymmärsi/valitsi pudota taas topparilinjaan pelattavaksi. Summa summarum, Johnsonin liikkuvuus piikkinä ja kyky tehdä sijoittumisellaan 3v4-alivoimasta enemmän tasavoimainen tilanne aiheutti sen, että Rade päätti improvisoida lennosta mielestään toimivamman pelinavaussapluunan, joka myös vähentäisi riskejä pallonmenetyksiin. Noin asian tulkitsisin.


Puolen kentän hyökkäyksissä rakenteluvaiheessa Suomella oli ehkä eniten käytössä tällainen 3-2-5 muoto. Varmaankin Schüllerin rinnalle haluttiin Kamara siksi, että viidellä pelaajalla oli helpompi pysäyttää Walesin vastaiskut, mutta aika monesti kyllä Kamara sattui olemaan Walesin vastaiskuhetkillä vähän ylempänä ja Schüller yksin toppareiden edessä. Yläviisikko täytti kaistoja välillä tasaisesti ja välillä myös loi Suomelle tyypillisiä ylivoimia tietyille kaistoille. Tässäkin kuvassa Lod, Pukki ja Pohjanpalo ovat melko lähekkäin ja Håkans eristetty yksin vasempaan laitaan.


Toinen otos 3-2-5:stä, jossa Lod ja Alho ovat rotatoineet keskenään niin, että Alho on valmiudessa välikaistalta tekemään pystyjuoksun. Pohjapari asemoi puolestaan itsensä Walesin ylimpien prässilinjojen sivustoille eikä suinkaan sen sisään, mikä oli ihan viisasta. Walesin muoto oli omissa 5-2-2-1 kuten marraskuussa ja kuten odottaa sopi, laiturit merkkasivat Suomen pohjaparin ja Ampadu-James kaksikko sai keskittyä välikaistojen puolustamiseen.


Tauolla Suomi sai organisoitua pelinavaamisen sellaiseksi kuin se kenties olisi pelin alusta asti pitänyt olla eli avausmallina oli 2-3-2-3. Walesin yläkolmikko merkkasi Raden ja topparit. Painollinen wingback pumppasi aina joko Peltolaan tai Alhoon. Tässä tapauksessa Roberts nosti Peltolaan, joten Luken lisäksi Alho oli vapaa pelaaja. Ampadu-James kaksikko peilasi Kamaran ja Lodin. Viimeisessä linjassa Håkans operoi ikään kuin laiturina Pukin kanssa ja Jolle oli keskellä, jolloin he olivat 3v4-alivoimaisina.


Hradecky ei lähtenyt syöttämään Alholle, vaan kiskaisi pallon kohti Pohjanpaloa.


"Toppariparista" Rodon kuitenkin irtosi voittamaan ykköspallon ja Davies varmisti, jottei "vasemmalta laitapakilta" Williamsilta irtaantunut Pukki päässyt hyökkäämään aukosta pystyyn. Mepham oli hetkellisesti oikea pakki merkaten Håkansin.


Vaihtoruletin alettua Suomi muutti avaamistaan enemmän 2-4-4:ään ja ylänelikosta vuorollaan joku (tässä Pukki) putosi hakemaan palloa Walesin pohjaparin takaa, kun nämä nostivat kiinni Kairiseen ja Kamaraan. Suomen toppareista toisen jalka oli koko ajan auki, kun Moore oli piikissä 1v2-alivoimainen. Tenho ei kuitenkaan löytänyt Pukkia. Antmanilta, Håkansilta ja Jollelta puuttuivat myös selusta-aloitteet.

Walesin muodon sisään pelaaminen


Suomi yritti tosiaan jonkin verran löytää Pohjanpaloa Walesin pohjaparin takaa tyhjästä tilasta, mutta tämän jatkot omille eivät onnistuneet kuten jo toisella ja 52. minuutilla nähtiin. Kolmas kokeilu oli tunnin jälkeen, mutta tulos oli sama. Rodon blokkasi Jollen jatkosyötön aukosta läpi. Hyvä idea, mutta toteutus huono.


Lod liikkui puolestaan laajalla säteellä ja kavensi monesti vasempaan laitaan luomaan ylivoimaa Jamesin alueelle. Kuten pari minuuttia aiemmin, tässä Ivanov poimi hänet avoimella jalalla vasemmalta välikaistalta tarkalla syötöllä. James sijoittui huonosti, kun Kamarastakaan ei tarvinnut tässä huolehtia.


Toki James ehti pelin alle heti ja ohjasi Lodin liikuttamaan pallon eteenpäin Håkansille. Käsitellään tämän haasto myöhempänä.


10. minuutilta seuraava näyte. Taas Lod on Jamesin alueella, joten ehkä tämä oli scoutattu heikommaksi puolustussuuntaan kuin Ampadu ja häntä vastaan haluttiin se 2v1-tilanne välikaistalle luoda. Lod sitoi Jamesin itseensä, joten Kamara jäi vapaaksi Ivanovin syötölle.


Glen syötti sivuttain oikeaan ylätaskuun Pukille ennen kuin James ehti iholle.


Pukki pudotti ykkösellä Radelle ennen kuin Davies irtosi häneen. Mutta sitten Rade teki väärän valinnan ja palautti pallon vain Tenholle sen sijaan, että hän olisi lähtenyt hyökkäämään tyhjään tilaan, äsh. Ajattelin ennen matsia, että ehkä 2-3 kertaa Suomi voisi päästä etenemään Walesin kahden alimman linjan väliin ja ne saumat pitäisi sitten vain käyttää. Tämä oli yksi niistä tilaisuuksista, mutta se meni hukkaan...


62. minuutilla Suomi sai painettua Walesin syvälle. Lod oli tutusti luomassa ylivoimaa vasemmalla puolella kenttää ja samalla Peltola nosti tappioasemassa riskitasoja hakeutuen hetkellisesti kahden alimman linjan väliin.


Ampadu seurasi Peltolaa tehden tilanteesta 4v4-tasavoimaisen, kun Lod lähti pelaamaan seinää pyrkien etenemään Ampadun jättämään tilaan.


Peltolan seinä jäi kuitenkin jalkoihin eikä Lod saanut palloa enää mukaansa, pöh.


Viimeisenä keinona Suomella olivat arsenaalissa myös kuljetukset muodon sisään. Niillä yritettiin luoda kaaosta ja saada repeilyä aikaan. Lod kokeili sellaista kertaalleen avausjaksolla törmäten umpikujaan ja tässä 67. minuutilla Håkansin aloite päättyi...


... sukellukseen.


76. minuutin soolo oli parempi. Hän tuli ensin laidalta muutaman vastuksen välistä keskustaan.


Pukki liikkui Ampadun jättämään tilaan pelaamaan seinän.


Flipperipallo päättyi Antmanille, joka sai tassunsa auki, mutta kuti blokattiin. Tämä oli harvinainen sauma, joka olisi tosiaan pitänyt vain viedä maaliin paremmin.


Osio on hyvä päättää Huuhkajien 2-1 kavennukseen. Se olisi voinut olla seuraavankin alaotsakkeen alla, mutta sopi ilman muuta paremmin tähän. Kavennushan syntyi 44. minuutilla. Kaikki alkoi siitä, kun Lod sitoi viimeisessä linjassa Williamsin itseensä, joten Alho jäi auki alataskuun. Johnson antoi yllättävän paljon tilaa Tenholle pallollisena. Wilson merkkasi hetkellisesti vuorostaan Schüllerin. Ivanov oli periaatteessa auki kuten tavallista.


Muistatteko, kuinka pelin alussa Neco oikea-aikaisesti iski alataskuun Lodiin estäen tätä edistämästä peliä? Nyt hän oli pahasti myöhässä. Davies kyllä taas kurinalaisesti tiivisti leveyteen tukkien Necon jättämän tilan, mutta tämä ei ehtinyt alataskupelaajan iholle. Alho otti loistavan ensimmäisen tatsin tyhjään tilaan muodon sisään ja pääsi Williamsin ohi aiheuttamaan kaaosta!


Koska Davies kavensi laitaan, Pukki ja Jolle olivat 2v3-tilanteen sijasta 2v2-asemassa keskellä. Jolle putosi klassisesti vastaan Walesin pohjaparin taakse jälleen kerran eikä Mepham pysynyt mukana. Samalla Pukki teki vastaliikkeen Rodonin selustaan. Ampadukin yksinkertaisesti epäonnistui suojaamaan puolustuslinjaa (ainoa tehtävä!) ja Alhon syöttö mursi kk-linjan.


Jolle jatkoi ihanan pehmeän syötön toppareiden välistä Pukin juoksulinjalle vrt. hänen muihin louhikkokosketuksiinsa illan aikana.


Pukki hoiti loput ja ohitti Wardin varmasti. Wales kaksi, Suomi yksi. Enpä olisi uskonut, että Suomen ainoa maali syntyy kombinaatiolla keskeltä läpi pelaamalla. Nostan siitä isosti hattua joukkueelle. Ja kuten todettua, Jolle-Pukki kaksikon kombinaatiopelaaminen on ollut toisinaan hyvääkin. Tässä oli kaikuja mm. Viro-matsista vuodelta 2017, jossa Jolle jakeli samanlaisia läpisyöttöjä puolustuslinjan edestä, heh. Summa summarum, Walesin muodon sisään pelaamisesta ja sieltä tilanteiden luonnista annan arvosanaksi täyden kympin, koska Suomen luoma uhka ja ennen kaikkea yksi tehty maali ylittivät tämän osa-alueen odotukset kirkkaasti.

Walesin selustassa olleen tilan hyödyntäminen


Walesin tiiviin 5-2-3 blokin takana oli selustassa tilaa, johon hyökätä. Suomelta nähtiinkin mielestäni mukava määrä pystysyöttöjä puolesta kentästä linjan taakse, joten ei voi moittia heitä siitä, etteikö yritystä olisi ollut mm. turkkimaisesti murtaa tuolla tavoin kotijoukkueen alakerta. Viimeinen silaus vain jäi puuttumaan siitä, ettei Robertsin ja toppareiden taakse kukaan päässyt karkuun. Håkans oli siis wingbackeista jatkuvasti roikkumassa viimeisessä linjassa operoiden laiturimaisesti ja ihan scoutatusti teki useita liikkeitä Robertsin ja Mephamin puolelta selustaan. Ensimmäinen yritys oli seitsemän minuutin jälkeen. Ivanov hyödynsi avoimen jalkansa kuten pitikin.


Roberts ylsi niukasti väliin!


28. minuutilla Ivanov puhkoi alimman linjan maitse...


... mutta Ward puolusti selustassa ollutta tilaa mahtavasti vastaantulollaan.


Seuraavaksi yritti Schüller.


Mutta ristipallo jäi vajaaksi.


Pukki voitti kakkospallon, muttei päässyt Daviesin ohi.


Toisen jakson alussa oli ainoa kerta, kun Håkans irtosi Robertsilta.


Mutta ei saanut sitten enää päätyrajalta tulosta aikaan.


Kärkiparista Pukki oli tietysti aktiivisempi osapuoli pystyyn. 11. minuutilla ajoitus oli kunnossa ja kuka muukaan kuin Ivanov hänet poimi.


Laukaus vasurilla kilpistyi Wardiin.


23. minuutilla Mepham sijoittui hyvin katkoen Peltolan pystysyötön.


Puolen tunnin jälkeen Williams prässäsi myöhässä Alhoa. Tämä poimi alataskusta kasvot kohti maalia zelaryanmaisesti Pohjanpalon pystyjuoksun, kun Rodon ennakoi syöttöä Lodille linjojen väliin.


Rodon ehti silti vielä palata puolustuslinjaan selvittämään noston. Summa summarum, yritystä oli, mutta toteutus jäi vajaaksi. Petyin lähinnä siihen, että Håkans ei päässyt kuin kerran Robertsista irti. Se oli enemmän Robertsin hyvyyttä, joten annettakoot hänelle kehut loistavasta puolustamisesta. Varmasti Håkansin pystyjuoksuista on Suomelle iloa vielä jatkossa. Suomen pelinavaamisesta pitää puolestaan todeta vielä se, että kun enimmäkseen vapaa toppari oli Ivanov eikä Tenho juuri joutunut kuin syöttämään palloa sivuttain esim. Alholle, varmasti Hoskonen olisi samanlaisesta vähäisestä pallollisesta roolista selvinnyt yhtä lailla Ivanovin rinnalla. Jälkikäteen on toki helppo jossitella, mutta Tenhon osuus pallollisessa vaiheessa ei ollut niin merkittävä, että hänet olisi siksi pitänyt valita avaukseen kolmella topparilla pelatessa. Ivanovin anti pallollisessa vaiheessa sen sijaan oli loistava ja sillä hän paikkasi aika paljon mm. osasyyllisyyttään ottelun avausmaaliin.

Leveydessä olleen tilan käyttö


Leveysreittiäkin Suomi yritti käyttää edukseen. Tapoja oli kaksi eli joko 1v1-tilanteiden luonti wingbackeja vastaan tai sitten välikaistajuoksut sen jälkeen, kun Walesin sivutoppari oli saatu houkuteltua irti keskitopparista. Molemmat mahdolliset haavoitusmetodit kävin läpi ketjun avausviestissäkin ja paneudutaan niistä ensin 1v1-tilanteisiin laitakaistoilla. Kahdeksannella minuutilla Håkansille luotiin ensimmäinen 1v1-tilanne Robertsia vastaan, kun Lod jatkoi välikaistalta pallon eteenpäin hänelle.


James kuitenkin tuli tuplaamaan Håkansin eikä tämä päässyt ohi, mutta Lod nappasi irtopallon.


Koska Walesin boksipuolustus ei ole vakuuttanut, oli hyvä, että Lod keskitti boksiin vasurillaan paikan saatuaan eikä lähtenyt enää pelaamaan mitään kombinaatiota. Kohdealueella oli vain 3v4-alivoima. Topparit kontrolloivat Suomen kärkiä ja Williams seurasi Alhon nousun.


Williams on puolustuslinjan heikoin lenkki alaspäin, joten häntä kohden keskittäminen oli luontevaa. Kääpiö-Alho kykenikin ykköspallon voittamaan Suomelle.


Håkans sai mahtavan paikan kakkospallosta, mutta laukoi läheltä ylös. Kaukana ei siis ollut se, etteikö Walesia olisi taas rangaistu heikosta boksipuolustamisesta.


19. minuutilla toistui sama kuin yllä. Lod jatkoi välikaistalta pelivälineen Håkansille.


Ampadu ei mennyt tuplaamaan Håkansia, mutta Roberts selvitti eristetyn 1v1-tilanteen ilman tukeakin. Kulmapotkun Suomi toki sai.


54. minuutilla Ivanov otti tyhjät pois, poimi Schüllerin ja tämä jatkoi pallon Håkansille, joka kuljetti boksiin, mutta käänsi sitten vasurillaan keskityksen suoraan Wardin hyppysiin. Tietysti parempi juttu Suomelle olisi ollut se, että wingbackeista nimenomaan Williamsia vastaan olisi luotu näitä 1v1-tilanteita, mutta sitten Håkansin olisi pitänyt olla toisella laidalla. Sikäli ehkä jälkikäteen voi miettiä sitä, että oliko Håkans tarpeellinen valinta avaukseen, kun hän ei päässyt kuin kerran Robertsista irti pystyjuoksuillaan eikä näistä 1v1-haastoistakaan staattisissa hetkissä oikein mitään valmista tullut. Ennemmin Williamsia olisi kannattanut haastaa toisella laidalla Williamsia ja valita sellainen systeemi, jolla se olisi ollut mahdollista. Alholta ei nimittäin 1v1-ohituksia voinut odottaa, mutta esimerkiksi Antmanilta kyllä.


Aika lailla ainoa Alholle luotu eristetty 1v1-tilanne oli 12. minuutilla Schüllerin ristipallosta.


Hän ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan Necoa (miksi?), vaan poimi vierestä Lodin välikaistajuoksun. Tämän jatko boksiin Pukille ei sitten enää johtanut mihinkään.


Alhon paras leveyssuorite oli 56. minuutin keskitys Pohjanpalon päähän. Tällaisia tarjoiluja laitakaistoilta olisin nähnyt mieluusti muutaman lisääkin Walesin boksipuolustuksen ongelmat tiedostaen.


Jollen ilmava pusku meni ohi takakulman. Mainittakoot sekin, että Lodhan vielä yhden laitakaistakeskityksen 69. minuutilla tarjoili, mutta sen topparit katkoivat. En siitä turhaan kuvaa siis ottanut.


Osion lopuksi on hyvä käsitellä sitten välikaistajuoksuja. 26. minuutilla Daviesin jättämää aukkoa Suomi yritti ensi kerran hyödyntää. Etäisyys keskitoppariin siis kasvaa toisinaan isoksi ja sen Pukkikin havaitsi, kun Davies oli luomassa 2v2-tasavoimaa laitakaistalle. Ampadu ei saanut aukkoa tukituksi omalla sijoittumisellaan, joten Lodin millintarkka syöttö löysi Pukin aloitteen, hyvä!


Mepham hetkellisesti keskitopparina kuitenkin ohjasi Teemun päätyrajalle eikä tämä päässyt kääntämään palloa luukulle.


Mutta jatkotilanteessa Pukki sai pallon takaisin Alholta ja Lodilta. Toinen yritys onnistui.


Pohjanpalon laukaus Håkansin kantapääjätöstä kilpistyi kuitenkin lihamuuriin. Yritys oli silti kehujen arvoinen. Voi sanoa, että ainakin tässä hyökkäyksessä pelaajat olivat oikeilla paikoilla.


56. minuutilla samanlainen tilanne sillä erotuksella, että Robertsia auttoi 2v2-tilanteessa pohjapelaaja James eikä sivutoppari Mepham, joka nukkui ruususen unta toki silti eikä kaventanut kohti laitaa estääkseen tällaisen Lodin välikaistajuoksun.


Lodkaan ei toki päässyt kääntymään, vaan joutui palauttamaan pallon leveyteen.


Nopean kierrätyksen kautta Håkans rotatoi vapaaksi vuorostaan välikaistalle ja Glen näki hänet.


Valitettavasti tämäkin kuti kilpistyi walesilaisiin.


Vielä lisäajalla Antman jatkoi liikettään Mephamin jättämästä aukosta pystyyn.


Källman ei vain ihan yltänyt luukkupalloon, pahus. Tiivistäisin leveysosion niin, että välikaistaliikkeiden avulla luotujen puolittaisten maalipaikkojen määrä oli hyvä. Kolmea kappaletta enempää ei oikein voinut odottaakaan. Sen sijaan laitakaistakeskitysten määrät olivat liian pieniä eikä Walesin boksipuolustusta kunnolla uhattu. Lisäksi Williamsia vastaan olisi pitänyt jollain konstilla luoda enemmän staattisia 1v1-tilanteita, kun nyt ne keskittyivät puolustussuuntaan parempaa Robertsia vastaan. Siitä annan siis moitteita hyökkäyspelisuunnitelmalle.

Walesin positiiviset tilanteenvaihdot


Suomi oli negatiivisissa tilanteenvaihdoissa helisemässä, vaikka sillä oli 4-5 pelaajan puolustusvalmius. Typeriä menetyksiä varsinkin omalla puoliskolla piti välttää, jottei Wales pääsisi yläkolmikkonsa voimin tekemään tuhoja. Aloitetaan näytteiden perkuu 12. minuutilta. Tässä puolustusvalmiudessa oli vain neljä pelaajaa ja niin oli tosiaan useimmiten, kun Kamara sattuikin olemaan ylempänä juuri silloin, kun Suomi palloa menetti. Ohjaaja pyöritti vielä hidastusta tilanteen alettua, mutta uusinta kertoi jotain. Walesin yläkolmikko oli tutusti omilla paikoillaan valmiina pallon yläpuolella, jolloin heidät on helppo löytää sokkonakin. Ampadu kuitenkin osaa kuljettaa palloa ja teki sitä tässäkin. Glen ja Lod eivät päässeet iholle vastaprässäämään mitä ilmeisimmin.


Schüller astui vastaan, muttei saanut poikki syöttöä Brooksille ja yhtäkkiä kyseessä oli 2v2-tilanne. Johnson teki aloitteen Tenhon puolelta selustaan.


Paitsioansa kuitenkin toimi ja toki varmuuden vuoksi Lukekin olisi läpiajon torjunut. Kotijoukkue kuitenkin väläytti heti vaarallisuuttaan.


Seuraavat vastaiskut Suomi puolusti paremmin, jos niin voi sanoa. 17. minuutilla Schüller teki taktisen rikkeen pysäyttäen vastaiskun välittömästi.


Pari minuuttia myöhemmin Tenho ja Rade puolustivat hyvin yhdessä eteenpäin estäen Johnsonin kääntymisen, kun Davies oli tämän poiminut vastaiskun aluksi.


23. minuutillakin vastaprässi pelitti Peltolan harhasyötön jälkeen. James joutui palauttamaan alas Wardille sen sijaan, että hän olisi kyennyt jatkamaan pallon eteenpäin yläkolmikolle.


Pääpallossa Rade alisti Brooksia.


Sitten alkoivat kuitenkin vaikeudet. 27. minuutilla Peltola yritti löytää ohi Wilsonin prässin Lodin välikaistalta, mutta syöttö karkasi Mephamille saakka. En kutsuisi tätä typeräksi menetykseksi, vaan murtavalle syötölle oli idea. Nyt se ei vain onnistunut.


Sitten oli kiire omiin eikä yhden miehen ylivoima tuntunut riittävän, kun Walesin yläkolmikko porhalsi tutusti kolmea kaistaa pystyyn neljää suomalaista vastaan. Ampadu poimi Johnsonin aloitteen.


Vaikka Rade sai jalkaansa hieman väliin, syöttö meni perille asti ja Johnson alisti Ivanovia maakaksinkamppailussa.


Eipä Johnson muutenkaan Hradeckya olisi näin pienestä kulmasta ohittanut, mutta Tenhon liukublokki sen viimeistään varmasti.


35. minuutilla Wales sai vapaapotkun, josta Williams kiskaisi 2-0 lukemat. Sitä ei varsinaisesti edeltänyt vastaisku, vaan nopea maalipotku, joten tämä tilanne olisi pitänyt käsitellä jo Walesin pallollisesta vaiheesta kertoneessa viestissä, mutta menkööt se nyt tässä sitten samalla, kun Suomi oli kuitenkin jokseenkin vasta palaamassa omiin päin. Davies poimi yläkolmikosta vastaan tulleen Wilsonin, joka putosi aina Raden etupuolelle asti hakemaan palloa. Wilson syötti pallon heti eteenpäin.


Toppareille jäi 3v2-ylivoima, jonka turvin tilanne olisi pitänyt kyllä hoitaa.


Hyökkäys toki katkaistiin, mutta Tenho teki sen sääntöjen vastaisesti torppaamalla Johnsonin nurmeen. Walesin brittitoppareiden kovuus olisi vastaavassa tilanteessa varmaankin riittänyt puhtaaseen riistoon. Marginaalit ovat pieniä.


Toisen jakson alussa Suomi menetti pallon hyökkäyskolmanneksella ja James lähetti yläkolmikon vauhtiin. Brooks tempokuljetti lujaa.


Brooksin kosketus eteenpäin itselleen oli kuitenkin liian kova lopulta ja Tenho oli välissä.


Tunnin jälkeen Peltolan murtava passi meni suoraan Walesin topparin jalkaan. Tämä oli sitten huono valinta, kun ketään ei selkeästi ollut pelattavana muodon sisässä. Jälkikäteen tutkittuna Peltolan vaikeiden syöttöjen tarkkuus ei ollut kovinkaan mairitteleva, joten hänen käyttökelpoisuuttaan vasempana sivutopparina pitää täten jatkossa miettiä entistä tarkemmin.


Ivanovin vastaprässi keskiviivalla tehosi Brooksia vastaan, mutta pallo karkasi jalasta Johnsonille takaisin.


Tämä jatkoi pallon eteenpäin Wilsonille.


Tenho kipitti pelin alle, mutta antoi ihan liikaa tilaa Wilsonin vasurilla. Tämän olisi pitänyt naulata peli, mutta Suomen onneksi sijoitus kiersi ohi takakulmasta. Puolen kentän pallonmenetyksen olisi pitänyt kostautua. Sentään se oli Suomen pallollisessa vaiheessa hyvää, että hölmöt menetykset omalla puoliskolla avausvaiheessa olivat aika lailla nollissa, mutta Wales kykeni silti luomaan rutkasti transitiouhkaa sen omaltakin puoliskolta lähteneistä vastureista yksilötaidon turvin.


Viimeinen niitti tuli 86. minuutilla. Suomen vastaprässi oli hitusen laiskaa eikä Wilsonin vasuria jaksettu enää sulkea. Tämä lähetti pystysyötön.


Se oli toki epätarkka ja Tenho ehti palloon reilusti ennen D. Jamesia, mutta ei havainnoinut tätä.


James kruunasi 50. maaottelunsa kiertämällä Luken ja viimeistelemällä tyhjiin. Wales neljä, Suomi yksi.

[Salming]

Erikoistilanteet

Armenia teki 1-0 johtomaalin kulmapotkun jälkitilanteesta. Asetus on identtinen. Moore puolustaa aluetta ja muuten rangaistusalue on täynnä 1v1-pareja. Suomen käyttämä kuvio, jossa topparit blokeillaan tekevät tilaa Pohjanpalolle, voi hyvinkin tehdä tuhoa Walesin boksissa!


Moore voitti ykköspallon etualueella, mutta peliväline jäi elämään boksiin. Purku ei ollut puhdas.


Rodon puski kakkospallon kauemmas, mutta Zelaryan nappasi sen.


Tämä kuljetti hetken matkaa sivuttain, sai tassun auki pohjaparia James-Ampadu vastaan ja pyssytti pallon tolpan kautta sisään. Armenia yksi, Wales nolla. Kun kakkos- tai kolmospalloissa ei ole kuin max. yksi pelaaja boksin reunalla, näin voi käydä.

Lopputulosheittoni 90 minuutin jälkeen on 1-1. Suomen maali syntyy kulmapotkusta, kun Pohjanpalo irtaantuu vartioijastaan toppareiden tekemien blokkien ansiosta ja hän puskee seitsemästä metristä pallon voimalla ohi Wardin. Ja kulmapotkunhan Suomi hankkii siten, että Ivanov lähettää puolesta kentästä ristipallon Robertsin selustaan ja Antman/Håkans juoksukilvan voitettuaan keskittää päin sivutopparia.

Wales puolusti kulmat kuten ennenkin eli yhdellä aluepuolustajalla ja muutoin boksissa oli pelkkiä miesvartioijia (Pukki-Roberts, Rodon-Ivanov, Davies-Tenho, Mepham-Pohjanpalo), kun kaksi ukkoa (Williams+Wilson) oli boksin reunan tuntumassa estämässä lyhyen variaation ja pari pelaajaa (Johnson, Brooks) kärkkyi ylempänä. James kyttäsi reunalla kakkospalloa. Koska Moore oli penkillä, Ampadu oli aluepakki. Lod antoi Suomen kulmat. Suomen variaationa oli 1+4:n sijasta 1+3, kun alas piti jättää pari pelaajaa puolustamaan eritoten Brooksia. Kohteena oli vähemmän yllättäen Pohjanpalo, jonka ennustin tekevän puskumaalin seitsemästä metristä toppareiden tekemien blokkien jälkeen.


Jolle vapautuikin blokeista, mutta Lodin pallo oli rahtusen liian korkea eikä Pohjanpalo vartioijansa Mephamin eksyttämisen jälkeen päässyt painamaan palloa pussiin, pirskatti. Noh, ei se kaukana ollut. Kuten Kanerva totesi 11 ystävää -podcastissa, delivery is everything. Kuviohan tässä oli piirretty ihan oikein ja samanlaista itsekin jo ennakossa povasin, mutta Lodin liian korkea keskitys johti siihen, että Suomen erikoistilanne oli tulokseton. Se oli pelaajan eikä valmennuksen (Nurmela-Martonen?) syy.


Peltola teki arvokasta työtä ja piti alemman kärkkyjän Johnsonin irti pallosta. Loistavasti eliminoitu vastaisku.


Toisessa kulmassa 66. minuutilla topparit eivät samalla tavoin blokanneet Jollelle puskuväylää, vaan tämä itse puski itsensä väkisin Mephamin lävitse taistelusikamaisesti.


Lodin pallossa oli hyvää se, että se lensi oman paikkansa aluepuolustajana ottaneen Mooren ylitse, mutta oli tälläkin kertaa vielä vähän liian korkea eikä Pohjanpalo päässyt kunnolla pallon päälle, vaan itse asiassa Mepham siivosi sen päädystä yli ja Suomi sai kolmannen kulmapotkunsa.


Siinä Moore otti omansa ja puski Lodin liian matalan keskityksen muualle.


Suomi sai kolmisen sivuvapaapotkuakin, jotka Lod nekin antoi. Wales puolusti ne odotetusti eli Wilson-Brooks kaksikko oli muurista valmiudessa ampaisemaan vastaiskuun ja linjassa oli 6-7 pelaajaa. Wingbackit olivat päissä ja keskellä topparit+Ampadu+Johnson, joten ehdotin etukäteen sitä, että Suomi keskittäisi taka-alueille wingbackien tonteille. Tässä kuvassa Pohjanpalo olikin esimerkiksi asettunut Robertsin lähettyville.


Suomi kuitenkin yritti keskittää keskelle boksia, jossa oli eniten pääpelivoimaa. Pukki teki blokillaan lisätilaa Ivanoville ja Pohjanpalolle.


Lodin keskitys karkasi kuitenkin Rodonille eikä tämän lähellä vaarallisia suomalaisia ollut yhtään. Heikko toimitus, sanoisin.


Erikoistilanteiden jälkeiset hetket Suomi hoiti hyvin. Tässäkin Rade tiesi, että Wilsonia ei saa päästä kakkospallolle ja menikin tilanteeseen sitten miehekkäästi.


Toinen Lodin vapaapotku oli sellainen, kuin jo ensimmäisen oletin olevan eli hän poimi taka-alueelta Pohjanpalon, joka alisti Necoa. Pukki-Peltola kaksikko jäi toiseen aaltoon.


Davies kuitenkin ehti kakkospalloon ennen Pukkia, joten Suomi ei päässyt iskemään samanlaista maalia kuin Wales toisen jakson alussa.


Roberts heitti vain yhden pitkän rajaheiton ottelussa. Linko putosi tutusti etualueelle kohti kahta topparia (Davies, Mepham). Suomi oli kuitenkin lukenut läksyt ja ylimiehitti tuon alueen parhailla pääpelaajillaan kuten pitikin. Vaikka heitto lensi yli Pohjanpalon pään, Tenho nousi taaimmaisesta pakasta korkeimmalle.


Wales siirtyi 3-1 johtoon sivuvapaapotkusta toisen jakson alussa. Suomi puolusti tutusti standardinomaisella 7+1+2 -kaavalla. Linjan päissä wingbackien apuna olivat Pohjanpalo ja Schüller, kun topparit olivat keskellä. Kuten Armeniassa, Wilson keskitti vapaapotkun ulospäin kiertävänä, vaikka kulmat Wales keskittää lähes aina sisäänpäin. Walesin pelaajien sijoittuminen oli kuitenkin nyt erilaista. Armeniassa esim. Ampadu juoksi etualueelle, mutta nyt hän oli takana, koska Johnson kipitti etutolpalle. Rodon oli puolestaan siirtynyt taka-alueelta keskelle.


Armeniassa Wilsonin yksi vapaapotku putosi keskelle boksia kohti Moorea ja paria muuta topparia, mutta nyt hän nosti pallon taka-alueelle, jossa Ampadu alisti Håkansia. Samalla Brooks irtosi Tenhon pihdeistä ja jäikin odottamaan kakkospalloa pilkun tuntumaan.


Peliväline tuli suoraan jalkaan. Tenho yritti nostaa takaisin ylemmäs, mutta oli myöhässä eikä saanut sitten edes katki syöttöä takatolpalle tyhjiin. Johnsonkin oli turhan vapaaksi jäänyt eritoten Alholta.


73. minuutin kovalla ulospäin kiertäneellä keskityksellään Wilson haki vaihtomies Mooren nuppia etualueelta, kun tämä oli ottanut Johnsonin roolin, mutta Suomen onneksi Kieffer ei keskitykseen yltänyt. Kulmapotkun Wales tilanteesta silti sai.


Kulmapotkut Wales tosiaan keskittää sisäänpäin vitosen viivalle ja niin tälläkin kertaa Williamsin lapikkaasta. Isännillä oli tutusti kuusi kohdepelaajaa boksissa, jotka Suomi otti vartiointiin. Ivanov-Jolle kaksikko hoiti vitosen alueen tavalliseen tapaan ja Alhokin oli etualueen puolustamisen tai tolppamiehen roolin sijaan vitosen alueen kulmassa tuomassa tällä kertaa lisää lukumääräistä pääpelivoimaa. Håkans oli reunalla.


Pukki piti miehensä D. Jamesin selkänsä takana ja ohjasi pallon täysin hallitusti reidellä Hradeckylle, joka yritti heitollaan sitten vapauttaa Håkansin tuloksetta karkuun.


78. minuutilla Wales sai pallon maaliin toisesta kulmapotkustaan. Vähemmän yllättäen Kairinen oli se, joka EM-karsintojen tapaan vuoti 1v1-puolustamisessa ja hyppäsi yli pallosta, jolloin hänen miehensä Davies pääsi puskemaan sen vitosen alueelta voimalla sisään. Suomen onneksi Kamaran kontrollissa olleen Rodonin tulkittiin häirinneen Luken torjumista ja tilanne tuomittiin paitsioksi. Muut vastinparithan tässä kulmapotkussa olivat Antman-Ampadu, Tenho-Mepham ja Peltola-Moore, kun johtoasemassa kuudetta miestä ei enää boksiin nostettu, vaan D. James jäi sen reunalle päivystämään. Källman peri puolestaan normaalisti Pohjanpalon aluepuolustajan roolin. Ehdotin ennakossa, että Suomi voisi vaihtaa kulmapotkujen puolustamistavan Turkin käyttämään aluepuolustuskonseptiin, koska se olisi taannut vitosen alueelle riittävästi miehiä. Pari pelaajaa toki olisi voinut uhrata blokkaamaan Walesin pahimpien pääpelaajien juoksuja. Jälkiviisaus on helppoa, mutta tuurillahan Suomi selvisi ilman päästettyä kulmapotkumaalia, joten seison yhä sen takana, että se Turkin tapa olisi ollut parempi tapa eliminoida Walesin kulmapotkujen vaarallisuus. Toki kun peli oli jo ratkennut tässä vaiheessa, sillä ei sinällään ollut merkitystä, mutta tiukemmissa matseissa ei olisi varaa antaa yhtään siimaa. Annan valmennukselle siis miinuksen siitä, että he pitäytyivät tutussa ja turvallisessa kulmien puolustamistavassa. Nykyisen miehistön 1v1-puolustaminen (Kairinen & Hoskonen pahimmat esimerkit EM-karsinnoista) ei ole sillä tasolla, että luottaisin Suomen tällä tavalla jatkamalla selviävän kuivin jaloin jatkossakaan puolustuspään kulmapotkuista.

Kulmapotkuissa Wales käyttää edelleen junamuodostelmaa, joten mikään ei ole muutamassa vuodessa muuttunut, heh. Toki muinoin junassa oli yleensä neljä pelaajaa, mutta tässä heitä oli jopa viisi eli topparit, Ampadu ja Johnson (Moore). Vitosen alueella päivysti Wilson. Jos kulma olisi ollut oikealta puolelta, sitten Broadhead olisi ollut vitosen alueella ja Wilson pallolla, koska kaikki kulmat Wales antaa sisäkierteisinä aika lailla vitosen viivalle. Turkin käyttämä aluepuolustusvoittoinen systeemi voisi olla siis harkinnan arvoinen Suomellekin, kun melko mahdoton kaikkia junasta irtoavia pelaajia on seurata ja vitosen alueella olisi ainakin tarpeeksi miehiä purkamaan ykköspalloja. Muutaman pelaajan voi toki asettaa junan sisään blokkaamaan pahimpien pääpelaajien liikkeitä kohti maalia kuten Turkkikin teki. EM-karsinnoissa Suomen erikoistilannepuolustaminen ei myöskään todellakaan vakuuttanut, joten tällä muutoksella Huuhkajat tuskin mitään menettäisi. Veikkaan kuitenkin, että valmennusjohto ei muuta kahden aluepuolustajan, 5-6 vartioijan ja 2-3 reunapelaajan konseptia kuolemanpeliin. Se saattaa kostautua.


Lockyer oli kohteena tässä Broadheadin pallossa...


... mutta jatko keskelle oli osoitteeton, koska välissä oli liikaa turkkilaisia. Lockyer toki tuskin pelaa maaliskuussa terveysvaivojensa vuoksi, vaan Mepham on avauksessa ja siten hänet voi kuvitella tähän näytteeseen Lockyerin tilalle halutessaan.


En kaikkia kulmia käynyt läpi, mutta päällimmäinen fiilis oli se, että tämä turkkilaisten tapa puolustaa kulmapotkut pienensi Walesin erikoistilanneuhkaa aika hyvin. Tämä Wilsonin sisäkierteinen pallo putosi niin ikään viiteen metriin, mutta valkopaita oli päineen välissä ensin.

[karmapol iisi]

Laki-luke turuuks kiroaa kun edessä sählää ties mitä miroa.
Nikolai tarpoo totutusti murheen alhossa.
Tenho herättää vain inhoo.
Ivanovilla jää auki etuovi.
Peltola kyntää jalalla veltolla.
Daniel Hookans on pakkina hukas.
Syllerin simahdus ei oo edelleenkään ylläri.
Kamara hyytyy yhtä varmasti kuin samara.
Ludi ei taatusti oo kentän Robin huudi.
Pukki aikansa huhkii ja partaansa sukii ja lopussa on aivan puhki.
Pohjanpalo sammuttaa viimeistään pöllöjen valon.

[Rytsölä bros]

Salming, kiitos kiinnostavasta analyysistä. Pienet oli marginaalit kuitenkin…