Täälla ja eri italoketjuilla kun on FFP puhuttanut, niin tässä erittäin mahtavan nettilehden, Ultimo Uomon (suosittelen todella lämpimästi) juttu aiheesta ja sen vaikutuksista Interiin, Romaan ja Milaniin. Hartaissa toiveissani nyt onkin, ettei joku kolmen viestin päästä tule taas kyselemään kuinka Milanin on mahdollista törsätä niin paljon ja että ruskeat kirjekuoret akselilla Peking- Nyon.
Koska kokemus, niin disclaimerina romanistoille: tämä ei ole mielipiteeni ja tämä ei ole keskustelunavaus siitä voiko Milan olla Romaa edellä ensi kaudella. Myös en ota kantaa onko jalkapallo epäreilua.
Jokaisen siirtoikkunan kohdalla nousee keskusteluihin Uefan FFP ja sen vaikutukset siirtomarkkinoihin. Olemme puhuneet niistä jo aiemminkin, mutta kun keskustelu edelleen käy vilkkaana mitä tulee Roman, Interin ja Milanin tilanteisiin, koimme tärkeäksi käsitellä asiaa vielä ja analysoida näiden joukkueiden tilannetta.
Ensimmäiseksi on syytä muistuttaa, että vaikka kuten on ymmärretty, ei Uefan tarkoitus ole sanktioida seuroja ja sulkea niitä pahimmassa tapauksessa europeleistä, vaan nimenomaan ohjastaa seuroja kohti parempaa ja kestävämpää taloutta näiden Settlement Agreementien kautta. Näiden sopimusten funktio on toimia polkuna seuroille, joka muutaman vuoden aikajänteellä johtaa talouden tasapainottamiseen. Mikäli nämä toimet eivät toteudu tai seura jatkaa toimintaa sääntöjä vastaan, voidaan joututa turvautumaan äärimpiin keinoihin, eli sulkemiseen eurokentiltä. Tähän mennessä tämä on tapahtunut kolmesti; Malagan, Galatasarayn ja Rapid Bucarestin kohdalla.
Tiivistettynä Uefan FFP edellyttää seurojen pysyvän seuraavissa raameissa:
1. Seura kykenee osoittamaan Uefalle taloudellisen jatkuvuuden
2. Seuralla ei ole erääntyneitä maksuja ja velkoja pelaajia, työntekijöitä ja eri tahoja kohtaan
3. Seuran tilit eivät ole miinuksella, tai seura kykenee osoittamaan tilanteen asteittaisen paranemisen. Seuran pitää pystyä osoittamaan sillä olevan tarpeeksi varoja ja että seura on taloudellisesti terve
4. Seura ei viimeisen 3 vuoden ajanjakson aikana ylitä 30Me:n tappiota. Investoinnit seuran juniorisektoriin, infrastruktuuriin ja muihin, ei suoraan joukkueeseen liitännäisiin, ovat sen sijaan hieman eri asemassa, sillä näillä voidaan kasvattaa seuran varallisuutta ja arvoa pitkässä juoksussa.
Tästä kaudesta alkaen FFP on sovellettu Voluntary Agreementin kautta, joka on avoin kaikille seuroille, jotka ovat saaneet Uefan lisenssin maiden omien liittojen kautta, ja joiden toiminta on hakemuksen aikana linjassa FFPn kanssa. Voluntary Agreeement mahdollistaa, että seuran Break-Even voidaan ylittää, mikäli seuralla on uskottava suunnitelma siitä, että sen tulot kasvavat sovitusti tietyn ajanjakson aikana. Tämä sillä ehdolla, että seuran ennakoimat kasvavat tulot eivät sisällä mahdollisia pääsyjä eurokilpailuhin, tai niissä menestymiseen. Helpottaakseen tilannetta, jossa seura on siirtynyt vastikään uuteen omistukseen, tätä Voluntary Agreementia voidaan hakea myös tilanteessa, jossa seura on tappiolilnen, edellyttäen sitä, ettei seura ole jo aiemmin Settlement Agreementin velvollisuuksien alainen. Tämän vuoksi esimerkiksi Milan on kyennyt hakemaan Voluntary Agreementia, kun taas Inter ei, vaikka kumpikin on viimeisen vuoden aikana siirtynyt uuteen omistukseen.
Inter: Liiketoiminnan tervehdyttäminen viekkaalla tavalla
Interillä on ollut tähän mennessä käytössään kaksi eri toimintatapaa. Ensin Thoririn alaisuudessa huolehdittiin kulujen karsimisesta, kun taas Suningin ottaessa ohjat on siirrytty uusien tulonlähteiden etsintään. Näiden toimiensa johdosta, seura on toukokuussa 2015 sovitun Settlement Agreementin ensimmäisen valvontavuoden jälkeen osoittanut pysyneensä sopimuksessa sovituissa raameissa. Sama lopputulos on odotettavissa myös kauden 2016/17 osalta.
Interin on tarvinnut saada kesäkuun viimeiseen päivään mennessä kasaan sopimuksen mukaisesti 30Me tulot pelaajamyynneistä, jonka odotetaan onnistuvan, sillä myynneistä koostuvat tulot mediassa olevien lukemine perusteella olisivat 26Me tienoilla. Nämä koostuvat seuraavista; 6Me Banega, 5,7 Caprari, 4,5 Egeulfi, 4, Dimarco, 3,5 Miangue, 1,5 Gravilon, 0,7 Erkin, 0.3 Gyamfi. Tämä lukema on niin lähellä UEFAn vaatimuksia, että on vaikea nähdä sellaista tilannetta, jossa Inter ei kykenisi saavuttamaan tavoitetta ja näin läpäisemään toisen vuoden valvontaa.
Seurajohto on siis kyennyt välttämään monien ennakoiman skenaarion, jossa se joutuisi tekemään tärkeimpiä pelaajia koskevia pelaajamyyntejä (Joskin Banega joutui tästä syystä seuran jättämään). Ennen kaikkea tämä pätee Perisicin ennakoidun lähdön kohdalla, joka tosin vielä voi lähiviikkojen aikana toteutua. Ei siksi, että tämä vaikuttaa olevan jo toinen jalka ulkona, vaan koska Interin tulee kyetä tilien tasaamiseen myös kauden 2017/18 kohdalla. Tämä sen sijaan ilman europelejä on hankalaa, ellei jostain ilmaantuisi uusia, merkittäviä sponsorituloja. Tähtäin onkin siis asetettu kesäkuun 2018 loppuun, jota ennen seuran tulisi saada kasaan 60 Me ja näin läpäistä FFP myös tulevan kauden osalta.
Tämän saavuttamiseksi Inter on toiminut siten, että se on hinnoitellut joitain nuoria pelaajiaan hieman markkina-arvoaan korkeammiksi, joka on taas nostattanut kulmakarvoja muissa seuroissa. Uefa voi kuitenkin puuttua tähän vasta, kun pelaajien hinnoittelu menee selkeästi yli heidän markkina-arvon. Aikakaudella, jolloin U20-ikäisiä pelaajia siirtyy suuriin seuroihin korkeilla hinnoilla – esimerkiksi Chelsean myydessä keskinkertainen Akè Bournemouthiin 22,8 Me hinnalla – ei muutaman miljoonan ero vielä aktivoi palovaroittimia Nyonin toimistoissa. Tilanne olisi ollut erilainen, mikäli Interin myymien nuorten pelaajien hinta olisi ollut tähtitieteellinen, mutta tämän kaltaiset kevyet harhautukset Uefa katsoo sormiensa läpi.
Roma: Ei vaihtoehtoja massamyynneille
Myös Romassa ollaan myyty nuoria pelaajia melko korkeilla summilla, sillä Ricci, Frattesi ja Marchizza siirtyivät Sassuoloon 12,5 Me hinnalla.
Roman lähtökohdat kesäkuulle olivat merkittävästi Interiä huonommat, sillä tappioita oli kertynyt runsaasti enemmän. Kuten aiemmin ennakoimme, olivat kahden arvokkaan pelaajan myynnit (Salah, Paredes) väistämättömiä. Myöhemmin kahdesta myynnistä muodostui kolme, sillä Salahin ja Paredesin myynneistä saadut tulot eivät riittäneet kattamaan tarvittavia 80-85 Me tuloja.. Rudigerin ja Sassuoloon myydyt pelaajat virallistettiin heinäkuussa, mutta Roma kyennee merkitsemään vielä nämä edellisen kauden tuloihinsa.
Roman niin ikään toukokuussa 2015 allekirjoittama Settlemet Agreement vaatii, ettei seura ylitä 30Me Break-Eveniä vuosien 2014-16 aikana, tähtäimenään päästäkseen muiden joukkueiden tasolle 3 vuoden ajanjaksolla, eli 2014-17 tai viimeistään 2015-18. Mikäli saadut 89 Me (Salah 29, Rudiger 20, 19 nuoret pelaajat Sassuoloon plus muita) onnistutaan kirjaamaan vuoden 2016/17 lukemiin, on Roma onnistunut ja näin kykenisi saamaan syksyllä mahdollisuuden päästä ulos tästä Settlement Agreementista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että seurajohto voisi käyttää rahaa huoletta, sillä sen täytyy pysyä Break-Eveninsä raameissa, joskin sen ei tarvitse enää tehdä lisätoimenpiteitä osoittaakseen Uefalle pysyvänsä seuralle asetetuissa raameissa matkalla kohti taloutensa tervehdyttämistä.
Siinäkin tapauksessa, jossa Roma ei kykene kirjaamaan kaikkia tänä kesänä saatuja tuloja 2016/17 tuloihinsa, ei kannattajien tarvitse olla erityisemmin huolissaan. Perustuen aiempiin tapauksiin, Uefan odotetaan reagoivan positiivisella tavalla. Pahimmassa tapauksessa, eli jossa Roma ei kykene näihin tavoitteisiin, voidaan Romalle langettaa jonkinlainen sakko ja rajoituksia pelaajien rekisteröintiin mahdollisiin europeleihin kaudella 2018/19
Milan: Ennaltaehkäisevä all –in. Voittava arpa?
Milanin tilanne FFP:n suhteen on täysin erilainen verrattuna Interiin ja Romaan. Milanilla ei ensinnäkään vielä ole Settlement Agreementia Uefan kanssa ja näin ollen se on vapaa tuhlaamaan siirtomarkkinoilla haluamallaan tavalla. Joskin Uefa voi puuttua tässä kohtaa vielä jälkikäteen, vaikka tällöinkin rajoitukset koskisivat tulevia kausia.
Voidaan siis sanoa, että tämän siirtoikkunan osalta ainoat taloudelliset rajoitteet ovat seuran varallisuus ja siirtokassaan sijoitetut varat. Tällä hetkellä meitä kiinnostaakin vain se, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua.
Selkeä kurssinmuutos siirtomarkkinoilla nähtiin, kun Donnarummalle tarjottu sopimus sisälsi lähes kaksinkertaisesti sen palkan, mikä aluksi pelaajan leiristä hylättiin ja mikä Fassonen sanoin oli tuolloin korkein mahdollinen tarjous. Nimenomaan näiden neuvotteluiden aikana Fassone totesi kiinalaisten antaneen välittömästi käyttöön ekstrabudjetin. On vaikea kuvitella, ettei tämä päätös olisi liittynyt pattitilanteeseen, joka Milanilla oli tuolloin Uefan kanssa koskien Voluntary Agreementia. Milanin seurajohto esiintyi viikkojen ajan erittäin luottavaisena siitä, että Uefa olisi Milanin omien toiveiden mukaisesti hyväksynyt seuran visiot ja ennustukset kasvavista tuloista Kiinan markkinoilla seuraavien viiden vuoden aikana. Tämä olisi mahdollistanut seuralle 400Me investoinnit seuraavien kolmen vuoden aikana.
Osapuolet eivät kuitenkaan löytäneet yhteistä säveltä ja Uefa ehdottikin Milanin vetävän pois alkuperäisen suunnitelmansa ja esittämällä uuden suunnitelman lokakuussa. Kun katsomme nyt Donnarumman jatkosopimusta ja Bonucciin investoituja 100 Me (siirtosumma ja tulevat palkat), voidaan sanoa Milanin käyttäneen jos ei kaikkia, niin suurimman osan siitä budjetista, joka alun perin oli tarkoitettu käytettäväksi seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämän seura teki välttääkseen Uefan sanktiot, jotka olisivat mahdollisesti estäneet tällaisen toiminnan tulevaisuudessa. Nämä sanktiot näyttävät tällä hetkellä vääjäämättömiltä, sillä Nyonissa ei katsota hyvällä seuraa, joka vuoden 2016/17 75 Me:n tappioista huolimatta on päättänyt kasvattaa vuosittaisia menojaan vielä 60Me:lla.
Milanin toimintaa FFP:n suhteen voidaan kuvata temillä ”all-in”. Mikäli Milan pääsee Mestareiden liigaan, alkaa saamaan odotettuja lisätuloja, kykenee menestymään Europa Leaguessa ja joukkueen pelaajien arvo kasvaa, pienenevät tänä kesänä otetut riskit ja seura kykenee tulevaisuudessa toimimaan hieman vapaammin. Mikäli kausi ei mene suunnitelmien mukaan, tulee jatko olemaan mutkikas ja kivulias.
