FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
24.11.2017 klo 04:14:08 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook, Google+ & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 203 [204]
 
Kirjoittaja Aihe: Yleistä keskustelua italialaisesta jalkapallosta!  (Luettu 620362 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
IlDiavolo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Milan, RoPS, ja tietenkin DALLAS COWBOYS!


Vastaus #5075 : 07.11.2017 klo 01:52:11

Perinteikäs saapasmaan seura Modena on ajautunut konkurssiin. Konkurssi päätti seuran yli 100-vuotta kestäneen taipaleen Italian jalkapallossa.

Näistä on aina ikävä lukea. Mutta kuten monen muunkin kohdalla ollaan huomattu ei satavuotiasta historiaa niin vain pyyhitä pois. Eiköhän Modena ala raivaamaan itseään takas elävien kirjoihin aladivisioonista hieman uudella nimellä varustettuna Ylos

Genoan uuden valmentajan nimi ei yllätä ketään. Davide Ballardini ottaa kolmannen kerran valmennusurallaan Rossoblut komentoonsa.

mikitsi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Società Sportiva Lazio, Ponnistus, FCW


Vastaus #5076 : 07.11.2017 klo 02:43:04

Näistä on aina ikävä lukea. Mutta kuten monen muunkin kohdalla ollaan huomattu ei satavuotiasta historiaa niin vain pyyhitä pois. Eiköhän Modena ala raivaamaan itseään takas elävien kirjoihin aladivisioonista hieman uudella nimellä varustettuna Ylos

Football Italian jutussa puhutaan Antonio Caliendosta. Onko tästä kaverista jollain enemmän tietoa?
benmus

Poissa Poissa


Vastaus #5077 : 09.11.2017 klo 13:08:12

^^Oikoluku vaan oli jäänyt tekemättä. Kirjassa jankataan monta kertaa samoja asioita, monesti jopa peräkkäisissä kappaleissa. Hypitään asiasta toiseen ilman mitään logiikkaa jne. Äärimmäisen raskasta luettavaa, mutta jos tuon kaiken kestää, niin onhan siellä mielenkiintoista asiaakin.
Tähän sama. Aihe hyvä, toteutus huono.
koera

Poissa Poissa


Vastaus #5078 : 10.11.2017 klo 09:01:42

ULTRAS VIKING JUVENTUS – Attraverso un comunicato ufficiale, il gruppo Viking Juve ha preso posizione in merito all’ultima iniziativa promossa dalla FIGC di far rispettare un minuto di riflessioni a seguito degli adesivi antisemiti affissi nel corso di Lazio–Cagliari...

Melkoista whataboutismia tämäkin kannanotto. Anne Frankin kuvan käytön käsitteleminen kannattuskulttuurin kontekstissa voisi melkein mennä läpi, mutta kun kyseinen idea syntyy sektiossa jossa kirjaimellisesti liehuu natsiliput, niin eihän tuohon usko edes tiedotteen laatija.

Saman ilmiön vaaleampiin sävyihin törmää paikallisten kanssa jutellessa varsinkin Pohjois-Italiassa. Esimerkiksi Toskanasta on jäänyt sellainen kuva, että asenteet ulkomaalaisia (etenkin afrikkalaisia) kohtaan ovat ihan tavallisillakin kansalaisilla hyvin jyrkkiä. Olen järkeillyt tämän jotenkin niin, että kotiseuturakkaus ja paikallisen kulttuuriperimän vaaliminen vaatii ainakin jollain tasolla kaiken vieraan hylkimistä. Naapurimaa Ranskassa perinteet laimentuvat sukupolvi toisensa jälkeen, niin että paikallismurteet (ja -kielet) katoavat, paikallinen ruokakulttuuri menettää suosiotaan pikaruuan kustannuksella, eikä kukaan enää muista mitä ydinperhe tarkoittaa.

Italiassa mäkkäristä ei löydä kuin turisteja, kun toisaalla toskanalaisen maatilan isäntä selittää porsaistaan ja viiniviljelyksistään sellaisella ylpeydellä, että siitä voisi melkein leikata palan talteen. On hankala hahmottaa missä määrin kaarteissa ilmenevä nasuilu on äärimmilleen liioiteltu versio edellä kuvaillusta, ja missä määrin kyse on aidosta natsismista. Lazion kohdalla en voi välttyä tunteelta, että jotain hyvin pimeää siellä pinnan alla kuplii, eikä kysymys ole pelkästään yksittäistapauksista tai jostain marginaalipossesta.  
« Viimeksi muokattu: 10.11.2017 klo 09:05:39 kirjoittanut koera »
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5079 : 10.11.2017 klo 11:58:08

Melkoista whataboutismia tämäkin kannanotto. Anne Frankin kuvan käytön käsitteleminen kannattuskulttuurin kontekstissa voisi melkein mennä läpi, mutta kun kyseinen idea syntyy sektiossa jossa kirjaimellisesti liehuu natsiliput, niin eihän tuohon usko edes tiedotteen laatija.

Saman ilmiön vaaleampiin sävyihin törmää paikallisten kanssa jutellessa varsinkin Pohjois-Italiassa. Esimerkiksi Toskanasta on jäänyt sellainen kuva, että asenteet ulkomaalaisia (etenkin afrikkalaisia) kohtaan ovat ihan tavallisillakin kansalaisilla hyvin jyrkkiä. Olen järkeillyt tämän jotenkin niin, että kotiseuturakkaus ja paikallisen kulttuuriperimän vaaliminen vaatii ainakin jollain tasolla kaiken vieraan hylkimistä. Naapurimaa Ranskassa perinteet laimentuvat sukupolvi toisensa jälkeen, niin että paikallismurteet (ja -kielet) katoavat, paikallinen ruokakulttuuri menettää suosiotaan pikaruuan kustannuksella, eikä kukaan enää muista mitä ydinperhe tarkoittaa.

Italiassa mäkkäristä ei löydä kuin turisteja, kun toisaalla toskanalaisen maatilan isäntä selittää porsaistaan ja viiniviljelyksistään sellaisella ylpeydellä, että siitä voisi melkein leikata palan talteen. On hankala hahmottaa missä määrin kaarteissa ilmenevä nasuilu on äärimmilleen liioiteltu versio edellä kuvaillusta, ja missä määrin kyse on aidosta natsismista. Lazion kohdalla en voi välttyä tunteelta, että jotain hyvin pimeää siellä pinnan alla kuplii, eikä kysymys ole pelkästään yksittäistapauksista tai jostain marginaalipossesta.  

.. no, italialaisten kotiseuturakkautta ja -ylpeyttä ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa äärioikeistolaisuuteen, joka kuitenkin on kaarteissa myös ihan todellisuutta. Tuntemukset taas ovat tuntemuksia, mutta konkreettisia merkkejä koko maan asenneilmastosta näkee sitten parhaiten äänestyskäyttäytymisessä. Lyhyesti tiivistettynä: suurta kannatusta ei - ainakaan muun Euroopan ollessa vertailukohtana - löydy, mutta näkyvyyden he osaavat maksimoida. Ja jalkapallostadionit ovat tietysti oiva mahdollisuus saada pienellä vaivalla maksimaalista näkyvyyttä.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_active_nationalist_parties_in_Europe

Fasismi- ja natsisympatioiden rajathan ovat kaarteissakin aika häilyviä, esim. casapoundistit kertovat kyllä avoimesti ja ylpeinä olevansa "kolmannen vuosituhannen fasisteja", mutta eivät suinkaan suostu vastaanottamaan natsileimaa, mikä toisaalta on italialaisen fasismin historiassa myös hyvin perusteltavissa. Toisaalta kaarteiden äärioikeistolaisissahan on väkeä salonkikelpoisemmasta CasaPoundista aina radikaaliin Forza Nuovaan, mikä selittää myös natsilippujen liehumisen. Tuhansia kilometrejä on Viking Juven kanssa itsellänikin takana samoillla pelireissuilla ja de Benoist, Houellebecq tai viime kuussa Casa Poundin päämajassa Roomassa luennoinut - ja myös nimenomaan Ranskassa kannuksensa hankkinut - Tarmo Kunnas ovat sieltä kieltämättä sekä ideologisesti että moraalisesti aika etäällä. Mutta tuosta comunicatosta selviää kuitenkin hyvin se, kuinka kaarteissa suhtaudutaan ulkopuolisiin ja ulkopuolisten nostamiin äläköihin. Tapauksen esiin nostattamat tekopyhyysaallothan tuossa ennen kaikkea kyseenalaistettiin, eikä suinkaan ihan aiheettomasti.

Uutinen
« Viimeksi muokattu: 10.11.2017 klo 12:54:56 kirjoittanut Kulttuuriaristokraatti »
Virallinen

Poissa Poissa


Vastaus #5080 : 10.11.2017 klo 12:24:26

.. no, italialaisten kotiseuturakkautta ja -ylpeyttä ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa äärioikeistolaisuuteen


Ei me olla rasisteja, me ollaan ISÄMMAALLISIA!
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5081 : 10.11.2017 klo 12:34:06

Ei me olla rasisteja, me ollaan ISÄMMAALLISIA!

.. niin, eiväthän ne nimim. koeran kuvaamat toscanalaisetkaan suinkaan isänmaallisia ole - kaikkea muuta - vaan nurkkakuntaisia. Samat ihmiset äänestävät sitten vaaleissa Partito Democraticoa, eli Italian sosiaalidemokraatteja. Toscanahan on äänestyskäyttäytymisen osalta Emilia-Romagnan ohella historiallisesti maan vasemmistolaisinta aluetta.
Virallinen

Poissa Poissa


Vastaus #5082 : 10.11.2017 klo 12:40:49

.. niin, eiväthän ne nimim. koeran kuvaamat toscanalaisetkaan suinkaan isänmaallisia ole - kaikkea muuta - vaan nurkkakuntaisia. Samat ihmiset äänestävät sitten vaaleissa Partito Democraticoa, eli Italian sosiaalidemokraatteja. Toscanahan on äänestyskäyttäytymisen osalta Emilia-Romagnan ohella historiallisesti maan vasemmistolaisinta aluetta.

NIIJJUSTIISA, VASSARIT ON VÄÄRÄLLÄ PUALELLA!

Puhu Iivu mieluummin jalkapallosta, siinä olet hyvä.
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5083 : 10.11.2017 klo 12:43:25

NIIJJUSTIISA, VASSARIT ON VÄÄRÄLLÄ PUALELLA!

Puhu Iivu mieluummin jalkapallosta, siinä olet hyvä.

.. en ymmärrä logiikkaasi, mutta se vain korostanee norsunluutornin korkeutta.
La Magica Roma

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Associazione Sportiva Roma


Vastaus #5084 : 10.11.2017 klo 20:40:06

.. en ymmärrä logiikkaasi, mutta se vain korostanee norsunluutornin korkeutta.
Voisitko kuvailla Viking Juven ideologiaa? Olemme aikoinaan puhuneet paljonkin eri Curvien ideologisista ja poliittisista agendoista, ja en voi tietää sinua tai Signoria parempaa ihmistä käymään läpi näitä asioita.
Nome Cognome

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: La Fiorentina


Vastaus #5085 : 11.11.2017 klo 12:25:09

Melkoista whataboutismia tämäkin kannanotto. Anne Frankin kuvan käytön käsitteleminen kannattuskulttuurin kontekstissa voisi melkein mennä läpi, mutta kun kyseinen idea syntyy sektiossa jossa kirjaimellisesti liehuu natsiliput, niin eihän tuohon usko edes tiedotteen laatija.

Saman ilmiön vaaleampiin sävyihin törmää paikallisten kanssa jutellessa varsinkin Pohjois-Italiassa. Esimerkiksi Toskanasta on jäänyt sellainen kuva, että asenteet ulkomaalaisia (etenkin afrikkalaisia) kohtaan ovat ihan tavallisillakin kansalaisilla hyvin jyrkkiä. Olen järkeillyt tämän jotenkin niin, että kotiseuturakkaus ja paikallisen kulttuuriperimän vaaliminen vaatii ainakin jollain tasolla kaiken vieraan hylkimistä. Naapurimaa Ranskassa perinteet laimentuvat sukupolvi toisensa jälkeen, niin että paikallismurteet (ja -kielet) katoavat, paikallinen ruokakulttuuri menettää suosiotaan pikaruuan kustannuksella, eikä kukaan enää muista mitä ydinperhe tarkoittaa.

Italiassa mäkkäristä ei löydä kuin turisteja, kun toisaalla toskanalaisen maatilan isäntä selittää porsaistaan ja viiniviljelyksistään sellaisella ylpeydellä, että siitä voisi melkein leikata palan talteen. On hankala hahmottaa missä määrin kaarteissa ilmenevä nasuilu on äärimmilleen liioiteltu versio edellä kuvaillusta, ja missä määrin kyse on aidosta natsismista. Lazion kohdalla en voi välttyä tunteelta, että jotain hyvin pimeää siellä pinnan alla kuplii, eikä kysymys ole pelkästään yksittäistapauksista tai jostain marginaalipossesta.  

Tarkoitukseni ei ole missään nimessä puolustella rasisteja saati suojella epäilemättä kohtaamiasi rasistisia asenteita whataboutismin varjolla, mutta minusta kuulostaa siltä että havaitsemasi ilmiö ei ole mitenkään erityisen italialainen, vaan yleismaailmallinen. Vai eroavatko italialaiset "maahanmuuttokriitikot" mielestäsi jotenkin laadullisesti tai määrällisesti suomalaisista, ruotsalaisista, britannialaisista, ranskalaisista, amerikkalaisista...?

Mitä taas lihavoimiini kohtiin tulee, ovat maakunta- ja provinssitason paikallinen kotiseuturakkaus sekä pan-italialainen fasismi useimmiten toisensa poissulkevia asenteita ja aatteita. Kannattaa muistaa, että se kaiken vieraan hylkiminen on saapasmaassa historiallisesti kohdistunut (ja etenkin jalkapallostadionien kaarteissa kohdistuu edelleen) myös toisiin italialaisiin. Kuten esimerkiksi tämä blogisti on laskenut, on italian kielessä peräti 35 toisiin italiaiaisiin kohdistuvaa halventavaa sanaa.

Ja vielä: whataboutismistahan yritti joitakin viikkoja sitten puhua myös Maurizio Sarri kysyessään miksi yhdenlaisesta rasismista seuraa sakkoja, pelikieltoja, mediakohuja ja suljettuja katsomonosia, mutta Napolin peleissä viikoittain kuultaviin terrone-huutoihin ja Vesuvius-lallatuksiin ei valtakunnallista huomiota kiinnitetä.

Kaiken tämän whataboutistisen kakofonian keskellä - ja edelleen tuomiten kaikenlaisen rasismin kaikissa muodoissaan - pystyn hyvin ymmärtämään eri ultras-ryhmien erilaisia reaktiota Anne Frank -kohuun. Viking Juve lauloi hiljaisen aikana Italian kansallislaulua, Ascolin ultrat saapuivat kaarteeseensa vasta hiljaisen hetken jälkeen, lazialet eivät matkustaneet Bolognaan ollenkaan, monet nostivat Gabriele Sandrin tapauksen esiin. Ja niin edelleen, kukin ryhmä omista syistään omilla tavoillaan. Useimmissa kaupungeissa hiljaista hetkeä kunnioitettiin ilman protesteja tai kannanottoja. Jos protestoineilla ryhmillä jokin yhteinen viesti oli, voisi sen nähdäkseni tiivistää näin: "Mikä tapahtuu kaarteissa pysyköön kaarteissa, ulkopuoliset älkööt sekaantuko."
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5086 : 11.11.2017 klo 18:13:34

Voisitko kuvailla Viking Juven ideologiaa? Olemme aikoinaan puhuneet paljonkin eri Curvien ideologisista ja poliittisista agendoista, ja en voi tietää sinua tai Signoria parempaa ihmistä käymään läpi näitä asioita.

.. Viking on myös kansallismielinen, mutta valikoiden. 'Italialaisiksi' eivät kelpaa esim. napolilaiset. Samaa koulukuntaa siis kuin interin ja nykyään myös Milanin poliittisesti valveutuneet äärikannattajaryhmät, jotka pyörivätkin stadionien ulkopuolella samoissa piireissä. Toscanalaiset, kuten firenzeläiset tai sienalaiset, sen sijaan ovat useimmin ihan vain paikallisylpeitä eikä kansallismielisyys merkitse heille juuri mitään. Poikkeuksena Luccassa CasaPoundilla tosin on vankka jalansija ja Livornossa tunnetusti koetaan yhteenkuuluvuutta maailman muiden kommunistien kanssa. Roomassa paikallisylpeys sekoittuu jälleen kansallismielisyyteen, mutta siitä alaspäin Campaniassahan Italian symboleja pikemminkin halveerataan eikä kansallismielisillä ole juuri jalansijaa. Esim. Napolin katsomoissa liehuvat Kahden Sisiliain kuningaskunnan sekä Espanjan liput. Äärioikeiston maakuntia ovat Lombardia, "Triveneto" sekä Lazio.
chobo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Pienet ja sympaattiset


Vastaus #5087 : 13.11.2017 klo 13:21:14

Tästäkin jo kymmenen vuotta.. Gabbo vive!
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5088 : 13.11.2017 klo 15:50:15

Tästäkin jo kymmenen vuotta.. Gabbo vive!

.. mies, myytti, legenda. Il Bocia! Kylmiä väreitä ei voi välttää hänen päästessä ääneen. Jos Ultras-kulttuurin viimeiset parikymmentä vuotta voisi lihallistaa yhteen ihmiseen, yhteen ainoaan karismaattiseen capoon, niin se olisi Atalantan Curva Nordin Claudio Galimberti, lempinimeltään "Il Bocia", sälli.

Pitää muistaa, että koko Lunga vita agli Ultras - Ultras Liberi -liikehän on oikeastaan lähtöisin Bergamosta, samoin kuin koordinoidun Tessera del Tifoson ja viranomaisrepression vastaisen taistelun suuntaviivat. Galimberti on italialaisessa jalkapallokulttuurissa niitä harvoja hahmoja, ehkä Sandrin marttyyrihahmon ja Gigi Buffonin ohella, joita kunnioitetaan katsomoissa yli kaikkien alueellisten, historiallisten ja poliittisten rajojen. Bociaa ihannoivat jopa Atalantan ikivihollisen Brescian kannattajat. Galimberti pystyy myös ihmetekoihin, sillä jeesushahmoinen - Bergamossahan on faktisesti maalattu kirkon alttariristille Bocian kasvot Jeesukselle - Bocia sai houkuteltua bergamolaisseuran kovimman linjan äärikannattajaksi jopa naapuri- ja viholliskaupunki Brescian johtavan syyttäjän Tommaso Bonannon pojan.





















kunnioitusta pahimmilta vihollisilta



ja ulkomailta







sekä vasemmalta



että oikealta

« Viimeksi muokattu: 13.11.2017 klo 18:54:01 kirjoittanut Kulttuuriaristokraatti »
Ticorexx

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: AS Roma, Ilves


Vastaus #5089 : 13.11.2017 klo 19:03:45

Gigi Buffonin ohella, joita kunnioitetaan katsomoissa yli kaikkien alueellisten, historiallisten ja poliittisten rajojen.

Josta tulikin mieleeni, että Buffonin videotervehdys oli harvoja joka keräsi enemmän vihellyksiä kuin aplodeja Olimpcolla Tottin jäähyväisissä. Ainakin Curva Nordin päädystä seuratessa.
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5090 : 13.11.2017 klo 19:39:08

Josta tulikin mieleeni, että Buffonin videotervehdys oli harvoja joka keräsi enemmän vihellyksiä kuin aplodeja Olimpcolla Tottin jäähyväisissä. Ainakin Curva Nordin päädystä seuratessa.

.. niin, eiväthän kaikki voi kunnioittaa, muu olisikin - ainakin Italiassa - mahdotonta ja jopa luonnotonta. Sen sijaan noita hahmoja kyllä kunnioitetaan katsomoissa poikkeuksellisella tavalla yli kaikkien alueellisten, historiallisten ja poliittisten rajojen, ja sekin tapaa olla perin juurin harvinaista. Siksi montaa muuta esimerkkiä ei tulekaan mieleen.





Oronzo Canà

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Le minne d'Agatha


Vastaus #5091 : 14.11.2017 klo 23:37:52

Jälkipyykkiä pestään Italiassa luonnollisesti erittäin vimmaisesti. Ventura on tietenkin Italian persona non grata numero 1, mutta ruoskinnalta ei myöskään säästy liiton puheenjohtaja Carlo Tavecchio. Jos joku ihmettelee miksi Ventura on vielä pestissään, löytyy syy Venturan ja Tavecchion ilmeisen huonoista väleistä. Näin Ventura ei halua tehdä palvelusta liitolle ja rahastaa samalla sopimuskautensa lopun n. 700k euroa. On ennustettavissa, että tulevien päivien aikana tulee esiin vielä yhtä sun toista. Mielenkiinnolla seuraamme.

Sillä välin futisniiloille käänsin nopeasti Ultimo Uomon otteluanalyysin. Missä mentiin vikaan ja miksi Italia ei onnistunut kahden ottelun aikana tekemään tarvittavia maaleja.


Lopulta tällainenkin päivä koitti. Italia karsiutui MM-kisojen lopputurnauksesta. Aivan kuten 15. tammikuuta 1958 Belfastin Windsor Parkilla, myös nyt karsiutumisen toi tällä kertaa Tukholman Friends Arenalla kärsitty 1-0 tappio. San Sirolla Ruotsin rakentama puolustusmuuri pysyi vahvana ja murtumatta, tarjoten näin ruotsalaisille matkalipun Venäjälle.

Ensimmäisessä ottelussa Venturan taktiset linjaukset antoivat Ruotsille mahdollisuuden pärjätä omilla, melko yksiulotteisilla vahvuuksillaan. Italian valinnat puolustaa matalalta ja olla prässäämättä Ruotsin pelinrakennusta, mahdollistivat isäntien pelata pitkiä, hyökkääjien päähän kohdistettuja palloja Italian rangaistusalueelle. Tämän kautta Ruotsi kykeni luomaan hyökkääjilleen sopivia 1vs1 –kaksinkamppailuja. Puolustettaessa Ruotsi puolusti tiiviisti keskustan tukkoon, luottaen omalla rangaistusalueellaan pääpelivoimaansa.

Toisessa osaottelussa Italia sen sijaan – pakonkin sanelemana – paineisti korkeammalta Ruotsin pelinrakentamista. Tällä Italia kykeni minimoimaan Ruotsin hyökkäyspelaamisen, joka rehellisesti sanottuna ei ollut kovinkaan monimutkainen tehtävä. Ruotsalaisten yksioikoinen pelimalli ei tarjonnut ratkaisuja tämän paineen purkamiseen ja näin se ei saanut samaa tilaa ja aikaa pitkille palloilleen.

Ruotsi onnistui pääsemään hyökkäyskolmannekselle kontrolloidummin ainoastaan ensimmäisen vartin aikana ja nämäkin lähinnä vapaapotkujen myötä. Italia teki 16 rikkeestään 5 ensimmäisen 12 peliminuutin aikana. Ruotsalaiset käyttivät nämä tilanteet heittämällä pitkiä palloja rangaistusalueella roikkuneille kärkipelaajilleen, jonka kautta Ruotsi pyrkisi kakkospalloihin, tai paineistamaan pallonmenetyksen jälkeen.


Italia prässäsi korkeammalta


Ensimmäisen vartin jälkeen Italia kykeni siirtämään painopistettään, minimoimalla rikkeet sekä ottaen itselleen pallonhallinnan. Ensimmäiseen osaotteluun verrattuna Italia kykeni rakentamaan peliä ylempänä. Milanossa Italian pelaajien keskimääräinen sijoittuminen oli 8 metriä korkeammalla, Ruotsin pudottautuessa 11 metriä verrattuna Tukholmassa pelattuun otteluun. Ruotsalaisten pitkien pallojen heikko laatu ja heikompi organisointi näkyi nyt järjestään hävittyinä kaksinkamppailuina. Esimerkiksi Ola Toivonen hävisi 11/14 kaksinkamppailusta, siinä missä vielä Tukholmassa vastaava lukema oli 1/9

Nyt kun Italia oli saanut puolustuspelaamisensa kuntoon yksinkertaisesti paineistamalla korkeammalta, oli seuraava haaste löytää ratkaisuja myös hyökkäyspelaamiseen ja hyökkäysalueella murtautumiseen. Tämä osoittautuikin lopulta erittäin vaikeaksi tehtäväksi

Uudistettu 3-5-2

Tukholmassa pelatussa ottelussa oli Ruotsilla puolustettaessa selkeänä prioriteettina suojella keskustaa ja pitää puolustuslinjansa sitä kautta tasapainossa. Lisäksi Ruotsi luotti siihen, että se kykenee siivoamaan laidalta tulevat keskityspallot pois. Italian ajautuessa ensimmäisessä osaottelussa liikaa laidoille, halusi Ventura toiseen osaotteluun tultaessa muuttaa tätä asetelmaa. Muutoksia ei kuitenkaan tehty itse 3-5-2 – ryhmitykseen, vaan muuttamalla hieman roolituksia ja tehtäviä kentällä.

Siinä missä Ruotsissa Belotti ja Immobile pyrkivät pelaamaan enemmän pystysuuntaisesti kohti vastustajan selustaa, Milanossa Immobilen vierellä aloittaneen Gabbiadinin roolitusta muutettiin enemmän sivuttaissuuntaan liikkuvaksi. Idea oli saada ruotsalaisten keskuspuolustajia liikkeelle ja keskikenttää erilaisten valintatilanteiden äärelle, mahdollistaen Italialle enemmän tilaa keskikaistalle.

Gabbiadinin liikkumista syöttölinjojen avaamiseksi matalalta rakennettaessa tuettiin keskimmäisten keskikenttäpelaajien hieman muunnellulla sijoittumisella. Pelinrakennusvaiheessa puolustuslinja ja Jorginho loivat timanttimuodostelman laitapelaajien pitäen kentän leveänä.  Siinä missä Solnassa keskikentän keskellä pelanneet pelaajat nousivat välittömästi kärkien taakse, San Sirolla sen sijaan Parolo ja Florenzi sen sijaan sijoittuivat hieman alempana pelanneen Gabbiadinin rinnalle. Tällä Ventura tiimeineen halusi välttää oman keskikentän tyhjentämisen pelinrakennusvaiheessa.

Näiden kolmen pelaajan oikealta vasemmalle, Parolon, Gabbiadinin ja Florenzin tehtävänä oli sijoittumisensa kautta luoda syöttölinjoja ruotsin keskikenttäpelaajien selustaan. 
Hieman muunneltu 3-5-2 näkyi myös Jorginhon roolissa. Hän kykeni liikkumisensa myötä saamaan palloa vastustajan kärkipelaajien eteen, pakottaen heitä tiivistämään etäisyyksiään.


Florenzi, Parolo ja Gabbiadini

Malli avasi Jorginholle myös väylän saada palloja Ruotsin kärkipelaajien taakse. Jorginho saikin ottelussa Barzaglilta 13 ja Chielliniltä 11 palloa. Vertauksen vuoksi Tukholmassa tällä paikalla pelannut De Rossi sai 6 ja 4 palloa samoilta puolustajilta.


Jorginhon liikkuminen Ruotsin kärkiparin takana


Jorginho saa syötön Barzaglilta linjojen väliin

Näistä pienistä parannuksista huolimatta jäi laitapelaaminen edelleen pääasialliseksi etenemismalliksi. Samoin myös tässä osaottelussa käytetyimmät syöttölinjat olivat akselilla Barzagli - Candreva, sekä Chiellini – Darmian.  Keskikentän keskustan pelaajien sijoittuminen hieman alemmaksi mahdollisti dynaamisemman laitapelaamisen, sillä he pystyivät laitapelaajan saadessa pallon tekemään liikkeen kohti vastustajan selustaa.


Parempi keskikaistan käyttö avasi mahdollisuuksia juoksuihin linjan taakse

Malli toimi paremmin vasemmalla, johtaen ensimmäisen puoliajan lopussa kahteen maalipaikkaan murtautumiseen Florenzin toimesta. Oikealla Candrevan hieman erilaisena, tilanteen itse päättämiseen taipuvaisena pelaajana, näkyi oikean laidan tehottomampina kombinaatioina.  4 laukauksensa ja 17 onnistuneen keskityksensä myötä Candreva oli Italian tilastollisesti näkyvin pelaaja, mutta vastapainoksi moni tilanne stoppasi Candrevan jalkoihin.

Kärkipelaajien uudet roolitukset, keskikentän keskipelaajien sijoittumisen muuttaminen, sekä Jorginho medianona tähtäsi parempaan keskikaistan kontrollintiin.  Suunnitelma myös toteutui, sillä keskikenttäpelaajat saivat ensimmäiseen osaotteluun verrattuna paljon enemmän palloja vastustajan puolustuslinjojen väliin. Jorginholle merkittiin ottelussa 80 syöttöä vrt. De Rossin ensimmäisen ottelun45. Medianon ja puolustuslinjan muodostaman timantin ja keskikenttäpelaajien välisten syöttöjen määrä nousi ensimmäisen ottelun 43:sta 61:een.
Gabbiadini sai 8 syöttöä suoraan Bonuccilta, sekä lisäksi 8 kertaa Barzagli –Chiellini –akselilta.

Uusi roolitus sopi paremmin myös Immobilelle, joka pelatessaan yksin vastustajan toppariparia vastaan löysi itselleeen enemmän tilaa. Vielä perjantaina Belotti ja Immobile olivat toistensa varpailla, sekä tilaa söivät myös jo aiemmin mainitut kaksi lähtökohtaisesti korkealle sijoittunutta keskikenttäpelaajaa.

Ensimmäisen puoliajan kaksi parasta maalipaikkaa syntyivät, kun Jorginho sai pallon Ruotsin kärkipelaajien selustaan, jota seurasi Immobilen leikkaus puolustuslinjan selustaan.


Keskikaistan käyttö ja Immobilen leikkaava juoksu

Lupaavan alun jälkeen ongelmaksi kuitenkin koitui Italian kärsivällisyyden puute horjuttaa ja liikuttaa syöttökombinaatioiden kautta Ruotsin puolustusta. Siinä missä ensimmäisellä puoliajalla Italia vielä malttoi etsiä kombinaatioiden kautta syntyviä tiloja ja näiden kautta luoda maalipaikkoja, nähtiin toisella puoliajalla lähinnä epätoivoinen ja hyvin sekava peliesitys.

Italian pelinrakennuksen tuskaa lisäsi Ruotsin päävalmentajan Anderssonin taktinen vaihto, joka nähtiin myös ensimmäisessä ottelussa. Toivosen tilalle kärkeen tullut pudottautui Bergin viereltä alemmaksi, pyrkien tukkimaan Italian pelinrakennukselle tärkeät syöttölinjat Jorginholle.


Ruotsin taktinen muutos. Thelin pudottautunut alemmaksi tukkimaan syöttöjä Jorginholle

Kun toista puoliaikaa oli pelattu 18 minuuttia, yritti Ventura muuttaa pelin kulkua tuomalla Belottin ja El Shaarawyn sisään Darmianin ja Gabbiadinin paikalle.

20 minuuttia ennen loppua Ventura vaihtoi Bonuccin ja Barzaglin paikkoja, joilla haettiin ensimmäiselle parempia asemia hänen pitkille syötöilleen. Venturan viimeinen siirto oli ottaa kentälle Bernardeschi Candrevan paikalle. Tämän myötä Florenzi siirtyi oikealle laidalle, Bernardeschin ottaessa vasemman keskikentän keskipelaajan roolin. Pelaajavaihdoksista huolimatta Italia ei kuitenkaan muuttanut pelaajien roolituksia tai ryhmitystä kentällä sopimaan kentälle tulleiden pelaajien ominaisuuksiin.

Venturan muutokset toiseen otteluun tuottivat ruotsalaisille hankaluuksia. Korkeampi prässi ja pelaamisen painopiste riisuivat ruotsalaisten aseet pallollisessa pelaamisessa. Hyökätessä Gabbiadinin ja keskikentän roolitusten muutokset loivat tilaa pelinrakentamiseen keskikaistalla. Muutoksista huolimatta Ventura kuitenkin pitäytyi hänen filosofialleen ominaisessa, hyvin jäykässä 3-5-2 –miehityksessä. Tämä jääräpäisyys lopulta kuvastaa hänen koko aikaansa maajoukkueen päävalmentajana.  Tukholman ottelun jälkeen olisi ollut elintärkeää lisätä joukkueen valmiutta pelata keskikaistalla, mutta pysymällä väkisin 3-5-2 –ryhmityksessä ei Italia saanut tätä tarpeeksi dynaamiseksi.

Keskikenttäpelaajien ja Gabbiadinin staattinen sijoittuminen mahdollisti sen, että ruotsalaiset kykenivät pallottomina peittämään ja peilaamaan syöttölinjoja. Tämä pakotti Italian pelaamaan melko vaikeita ja korkean riskin diagonaalipalloja ja jonka myötä ei Italia kyennyt tarpeeksi horjuttamaan Ruotsia keskikaistan ja linjojen väliin pelaamisen kautta.

Tpisella puoliajalla väsymys ja suunnattomat paineet näkyivät kärsivällisyyden puuttumisena ja erittäin hermostuneena pelaamisena. Italia ajautuikin taas laidoille ja sitä kautta Ruotsin pelisuunnitelman mukavuusalueille.

Italia pommitti 51 keskitystä, joista 31 toisella puoliajalla. Tämä pelasi täysin Ruotsin pussiin, joka onnistui katkomaan jokaisen keskityksen ja siivoamaan pallon 56 kertaa alueeltaan. Näistä 36 tuli toisella puoliajalla, joista 21 tehtiin topparipari Granqvist – Lindelöf toimesta.

Italian 27 laukauksella oli hyvin vähän arvoa, sillä maaliodotustilastoiksi käännettynä määrä tuotti lukeman 1,2.  Maaliodotus/laukaus oli 0,4, joka indikoi selkeästi laukausten heikkoa laatua ja mistä lopulta päästiin laukomaan. Vertauksen vuoksi Serie A:ssa maalitodotus laukasuta kohden on lähes puolet parempi.

Taktisen jäykkyyden ja staattisuuden lisäksi Italian ottelu tiivistyi pelaajien kykyyn toteuttaa heille annettua roolia. Myös tämä on jotain, joka kuvaa laajemmin koko Venturan aikakautta. Hänen ideansa eivät kohdanneet pelaajien ominaisuuksien ja kansainvälisen pelin vaatimusten kanssa. Gabbiadini tavoitettiin useamman kerran ruotsalaisten puolustuslinjan selustasta, mutta hänen jatkopelaamisensa niissä tilanteissa ei ollut tilanteen vaatimalla tasolla, eikä se kohdannut joukkueen tarpeiden kanssa. Hän ei onnistunut ottelun aikana kertaakaan murtavassa syötössä, sekä sai aikaiseksi vain yhden laukauksen kohti maalia. Häneltä oli myös vaikea odottaa enempää näin korkeiden panosten ottelussa, sillä seurajoukkueessa hän on tottunut pelaamaan puhtaana kärkipelaajana. Samat johtopäätökset voimme tehdä myös Belottin kohdalla, jolle lankesivat samat tehtävät hänen tullessaan vaihdosta kentälle.

Jääräpäinen pidättäytyminen loppuun asti valitussa ryhmityksessä ja staattinen pelitapa olivat vahvasti ristiriidassa käytössä olevien pelaajien ominaisuuksien kanssa. Loppujen lopuksi nämä ovat perimmäisiä syitä sekä tälle, että lopulta myös Venturan täydelliselle epäonnistumiselle maajoukkueen peräsimessä.

Italian taktinen kyvyttömyys yksiulotteista Ruotsia vastaan sai lopulta ansaitun lopun. Kun sivuutamme harmituksen siitä, että joudumme seuraamaan MM-kisat ilman Italian osallistumista, on se nähtyjen otteiden perusteella ihan oikeutettuakin.

punta

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: kuu päivällä


Vastaus #5092 : 20.11.2017 klo 13:53:14

Laitetaan tuon ansiokkaan koosteen jälkeen hieman häpeillen vain linkkejä, sisällöstä kuitenkin samalla innostuen:

https://www.football-italia.net/113080/breaking-tavecchio-resigns-figc

https://www.football-italia.net/113073/lichtsteiner-leave-january
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5093 : 20.11.2017 klo 15:42:38


http://video.corriere.it/tavecchio-tira-porta-vuota-colpisce-palo-video-torna-virale/57f82ecc-cdee-11e7-a3ca-40392580f143

Ylos
merdalazio

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: AC Oulu & AS Roma


Vastaus #5094 : 21.11.2017 klo 21:38:13

^^Oikoluku vaan oli jäänyt tekemättä. Kirjassa jankataan monta kertaa samoja asioita, monesti jopa peräkkäisissä kappaleissa. Hypitään asiasta toiseen ilman mitään logiikkaa jne. Äärimmäisen raskasta luettavaa, mutta jos tuon kaiken kestää, niin onhan siellä mielenkiintoista asiaakin.

Piti tämän keskustelun motivoimana hommata tuo opus kirjastosta lainaan. Vaikuttaa todella sekavalta. Erityishuutonaurua "peräti" kolme italiankielistä nimikettä sisältävälle bibliografialle.
Kulttuuriaristokraatti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Johtava esteetikko


Vastaus #5095 : 21.11.2017 klo 22:19:52

Piti tämän keskustelun motivoimana hommata tuo opus kirjastosta lainaan. Vaikuttaa todella sekavalta. Erityishuutonaurua "peräti" kolme italiankielistä nimikettä sisältävälle bibliografialle.

.. tuohan on paljon, kun otetaan huomioon että "teoksen" kirjoittaja ei ymmärrä montaakaan sanaa lähdekieltä. Toisaalta, eihän Waltarikaan käynyt koskaan edes Egyptissä tai Eino Leino suinkaan osannut italiaa päättäessään kääntää Danten 'Jumalaisen näytelmän' suomen kielelle. Itse luin kaikesta huolimatta ainoastaan kustantajan esittelyn, joka oli niin lapsellinen, että jätin koko opuksen suosiolla väliin. Bibliografian kevyys selvisi twitter-kuvapromosta ja sisällöllinen taso huvittuneen ja/tai järkyttyneen oloisesta viestistä kanssafoorumistilta: "Siis tää jätkä puhuu koko ajan 'Inter Milanista'". Niin. .. ehkäpä sitten myös "Lombardyn" maakunnasta tai kenties "Italysta" ? Aika paljastavaa kieltämättä. Hauska vertailukohta muuten, että kirjoittaja pitää suurimpana elossa olevana Calcio-auktoriteettina englantilaista John Footia, jonka kirjan italiankielistä käännöstä etsiessä ensimmäinen (ja ainoa) lukija-arvostelu loppui näin: "Una vera e propria offesa alla Storia del Calcio in Italiano". Taidan jättää väliin.
Francescoli

Poissa Poissa


Vastaus #5096 : 22.11.2017 klo 11:31:27

Oliko muuten tästä Yonghong Listä jollain tarkempaa tietoa? Aika hämärältä säätäjältä vaikuttaa:

https://www.nytimes.com/2017/11/16/business/dealbook/china-soccer-acmilan-ownership.html
ariaga

Poissa Poissa


Vastaus #5097 : 22.11.2017 klo 13:19:28

.. tuohan on paljon, kun otetaan huomioon että "teoksen" kirjoittaja ei ymmärrä montaakaan sanaa lähdekieltä. Toisaalta, eihän Waltarikaan käynyt koskaan edes Egyptissä tai Eino Leino suinkaan osannut italiaa päättäessään kääntää Danten 'Jumalaisen näytelmän' suomen kielelle. Itse luin kaikesta huolimatta ainoastaan kustantajan esittelyn, joka oli niin lapsellinen, että jätin koko opuksen suosiolla väliin. Bibliografian kevyys selvisi twitter-kuvapromosta ja sisällöllinen taso huvittuneen ja/tai järkyttyneen oloisesta viestistä kanssafoorumistilta: "Siis tää jätkä puhuu koko ajan 'Inter Milanista'". Niin. .. ehkäpä sitten myös "Lombardyn" maakunnasta tai kenties "Italysta" ? Aika paljastavaa kieltämättä. Hauska vertailukohta muuten, että kirjoittaja pitää suurimpana elossa olevana Calcio-auktoriteettina englantilaista John Footia, jonka kirjan italiankielistä käännöstä etsiessä ensimmäinen (ja ainoa) lukija-arvostelu loppui näin: "Una vera e propria offesa alla Storia del Calcio in Italiano". Taidan jättää väliin.


Mäkijärvi on todettu täydeksi rotsiksi aikaisempien kirjojen perusteella. Leikkaa ja liimaa juttuja paremmista kirjoista ja esittää ne huonommin. Varmaan bibliografiakin on joltain Footilta. Kulttuurimpaa olisi ollut käännättää suoraan vaikka se Calcio suomeksi.

Foot varmaan onkin aika kova Calcio-auktoriteetti, jos siis kielitaito rajoittuu englantiin. Kirja peilasi italofutista (ja yhteiskuntaa) aika vahvasti negatiivisen ja korruption kautta, joten ymmärettävästi Fabriziolla ja Guidolla on saattanut mennä jotain nenään kirjaa lukiessa.

John Foot voisi lyöttäytyä yhteen Phil Ballin kanssa. Tulisi varmaan kova kirja.

 
Sivuja: 1 ... 203 [204]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines