Nyt kun Atalanta sai kunnian päättää JJ:n kunniakkaan neljän peräkkäisen cup-voittojen putken niin lienee aiheellista paneutua syvemmälle ulottuvaan valkomustien dominanssiin Serie A:ssa.
Tilanne on suunnilleen "aika lailla kärjistetysti" sama kuin Calciopolia edeltänyt tilanne, jossa Juventus on Italian mittakaavassa ylivoimaisella tavalla onnistunut naaraamaan jo 7 scudettoa putkeen ja kahdeksas häämöttää kulman takana. Pl. toki cup-menestys. Kyse on enemmänkin seuran rakentaman joukkueen laadussa verrattuna muihin.
Otetaan imperatiivina hiukan menneisyyttä mukaan siksi, että tilanne oli eskaloitumassa samaan suuntaan jo aiemmin (2 mestaruuden muodossa) vuonna 2006, joista yksi siirrettiin Interille ja yksi jäi jakamatta.
Mainittakoon vain sivuhuomiona, että kyseisen 2006 vuoden MM-kisojen finaalissa pelasi molemmat finaalin joukkueet huomioiden 6 pelaajaa Juvesta avauksessa ja 2 pääsi vielä vaihdosta kentälle. Sen aikainen runko joukkueella oli yksi moderneimmista ja kuten nykyäänkin vaihtuvuuteen oltiin totuttu. Se kun esti pelaajia pääsemästä ns. kylläisiksi.
Calciopolin perkaaminen vaatisi hiukan enemmän aikaa, mitä itselläni on tarjota, mutta tämä toimikoon aasinsiltana seurajohtamisen merkitykselle ja Kulttuuriaristokraatti niitä päätöksiä/päätöksien muutoksia kyseisestä aiheesta on tänne aikoinaan laitellutkin.
PS. Arvelen etukäteen, että tämä osio kerää eniten muilta tätä topiikkia lukevilta lainauksia
.
Tämänkaltainen dominanssi on omiaan syömään koko sarjaa kohtaan koettavaa innostusta, mukaan lukien omaani, kun yhdessä seurassa tehdään asiat huimasti paremmalla tasolla lähes kaikilla seurajohtamiseen liittyvillä sektoreilla kuin muissa saapasmaan seuroissa.
AC Milanilla oli oma hetkensä tarinassa, kun maan pääministerinä ja valtiollisen televisiokanavan pääomistajan tehtävissä häärinyt playboy pääsi häärimään myös sangen menestyksekkään seuran johtajana. Samoihin aikoihin Interillä oli niin sanotusti pinkka kunnossa, mutta rekrytoinnit pelaajiston osalta eivät varsinaisesti vastanneet pelillisiä tarpeita vaan edustivat aikansa "Pepsiä".
Rahahanojen sulkeuduttua/epäonnistuneiden omistajuuksien vaihdosten muutosten myötä kumpikin seura on löytänyt itsensä yllättävästä tilanteesta, jossa oikeaa "pitkäjänteistä" urheilujohtamista tarvittaisiin, sen sijaan, että mällätään ensi kesän siirtoikkunassa shotgunilla hiukan enemmän rahaa harakoille. Uefan FFP-systeemiäkään, tai sen tasavertaisuutta vrt. PSG tai Man City, ei ole tässä sen enempää tarvetta perata, kun kyse on mielestäni ollut kummankin seuran kohdalla pikavoittojen tavoittelusta pitkäjänteisen rakentamisen sijaan.
Nyt kun palaamme loistokkaan ja maagisen Serie A:n jälkeiseen aikaan (90-luku ja 2000-luvun alkupuoli), on todettava, että Serie A:n noustakseen taistelemaan tittelistä "oikeasti suurimmaksi sarjaksi", on ainakin toisen milanolaisen seuran kaivettava jostain itsensä takaisin huipulle.
AS Roma ja SSC Napoli omaavat potentiaalia paljon nähtyä suurempiin tekoihin, mutta kyseisissä seuroissa valloillaan olevat huterat rakenteet eivät mahdollista pidempiaikaista menestymistä. Rakenteilla tarkoitan tässä kohtaa seuran yleistä pelillistä identiteettiä ja menestystä ruokkivaa historiaa lisättynä (utopistisilla) odotuksilla. Kun seurojen rakenteet perustuvat utopiaan raa'an työnteon asemesta, myös ajoittaiset, kausikohtaiset suonenvedot päättyvät sen hetkisen rungon kuihtumiseen myötä käsiin. Pidän em. seuroista AS Romaa pahempana esimerkkinä. Joka vuosi kevään tulon tietää siitä, kun talviset hanget sulavat, niin viimeistään silloin sulaa myös AS Roma ja käynnistetty "projekti" alkaa alusta.
Palatkaamme muutaman pointin myötä takaisin siihen, miksi italialainen jalkapallo tarvitsee välttämättömästi ainakin toista milanolaista joukkuetta takaisin korpivaellukseltaan:
1. Sarjan yleismaailmallinen kiinnostavuus palaisi (ainakin osittain) kun mestaruudesta taistelisi realistisesti edes kaksi joukkuetta.
2. AC Milanin euro-cup historia velvoittaa seuraa palaamaan takaisin kanveesista, joka voi todistetusti olla pitkä ja kivinen tie, mutta seuralla on vielä kannattajapohjaa ympäri maailman. Miksei myös Interin-llä, mutta ei niin merkittävissä määrin.
3. Kun milanolaisista saataisiin edes toinen mukaan taisteluun, ajoittaisista suonenvedoista menestyksensä saavat AS Roma, SSC Napoli, (SS Lazio) ja muut uinuvat "jätit" saattaisivat saada juonen päästä kiinni ja palaisivat tähtien ollessa kohdillaan edes silloin tällöin mukaan mestaruuskamppailuun "mustan hevosen" roolissa.
Kilpailutilanteen koveneminen sarjan voitosta sataisi koko sarjan laariin. Myös Juventuksen.
Mainittakoon näin paatokseni loppupuolella, että tarkoituksenani ei ole agitoida minkään osapuolen kannattajia kirjoituksellani, vaan kyseessä on tuotos, jonka kaltaista olen hautonut sisimmissäni jo pidemmän aikaa, mutta sain vasta nyt ulos, kun sattui olemaan aikaa.
Lisähuomioina mainittakoon, että jätin tarkoituksella pois kaikki seurojen infroihin liittyvät seikat, stadioneita yms. myöden, jotka olisi pitänyt hoitaa kuntoon jo aikoja sitten. Mutta sekin kytkeytyy mielestäni seurajohtamiseen ja vaatii sellaista asiantuntemusta eri kaupunkien säädöksiin ym. liittyen joihin itselläni ei ole riittävää perehtyneisyyttä. SS Lazio on mukana siksi, että Rooman talousalueella luulisin olevan sijaa kahdelle isolle joukkueelle. Ja onhan Laziokin, ainakin jollain mittapuulla, menestynyt seura.
Se mikä tekee JJ:stä niin menestyvän Italian mittapuulla, on nimenomaan omistajuuden pitkäjänteisyys ja sitä kautta virheistä opittu tapa hoitaa asiat paremmin kuin muut. Ei se minua Juventinona haittaa, vaikka mestaruuksia tulisi 20 putkeen, mutta aika hankalaa se on markkinoida sarjaa sen hienouksista tietämättömille, mikäli kyseessä olisi aina yhden hevosen kisa. Kyseessä kun on kuitenkin kaikkine sattumuksineen telenovela, jonka kaltaista ei muiden maiden sarjoista saisi tehtyä. Toisaalta, ainutlaatuinen telenovelahan vaatii myös oman AS Romansa, joten kannattaako kaikkien muuttua?
Ellei muiden, niin ainakin katsojien tulisi muuttua rasististen asenteiden osalta, ettei sen takia menetetä kasvoja koko maailman edessä. Viimeisenä mainittu aihealue vaatisi jälleen jonkun aiheeseen paremmin perehtyneen tietämystä tullakseen pilkotuksi tilanteeseen johtaneisiin syihin, joten jätän sen tähän.
Kirjoitin tämän lähinnä ikuisen jalkapalloromantikon silmin, toivoen, että Calcio palaisi sille paikalle, jolle se kuuluu.
