http://it.violachannel.tv/dettaglio-pagina-video/items/id-07-06-2019_19-23-55_bagno-di-folla-per-rocco-commisso-amo-fir.htmlNäin kesäkuun alkupäivinä ympäri Eurooppaa on tapana muistella toisen maailmansodan päättymistä, ja jotenkin oli vaikea olla yhdistämättä näitä perjantaina Franchilla nähtyjä karnevaalitunnelmia liittoutuneiden voiton muisteluun. Amerikkalainen vapauttaja, Rocco Commisso, tuli, näki ja voitti ensikohtaamisesta lähtien Fiorentinan kannattajien mielet ja sydämet olemalla lapsenomaisen innostunut, helposti lähestyttävä, lämmin, sydämellinen, estoton, päättäväinen ja nöyrä (”Sono qui per imparare, datemi tempo – Olen täällä oppiakseni, antakaa minulle aikaa”) – siis täydellinen vastakohta edeltäjiinsä Della Vallen veljeksiin verrattuna.
Omistajanvaihdoshan on lopulta tulkittava myös suurena voittona Curva Fiesolelle ja suorana seurauksena kaarteen johdonmukaisesta protestoinnista, tämän myönsi Andrea Della Valle itse haastattelussa muutama päivä sitten. Hänen mukaansa viimeinen pisara oli toukokuussa Milan-kotiottelun alla järjestetty mielenosoitus veljesten omistaman Tod's-muotiketjun liikkeen edustalla Firenzen keskustassa. Printti-t-paitoja, tarttuvia coroja ja kotikutoisia lakanoita sarkastisin sloganein. Miksei kukaan keksinyt tuota aikaisemmin? Tietysti myynnin taustalla on runsaasti muitakin painavia syitä, kuten vaikkapa stadionhankkeen laahaaminen, mutta ei ole vaikea arvata, miten curvassa tämä asia koetaan. Ja osaltaan tämä selittää sitä euforiaa, jolla Commisso on otettu vastaan.
Näin päättyi Fiorentinan seurahistorian pitkäaikaisimpien omistajien 17 vuotta kestänyt valtakausi. Pelkkää itkua ja hammasten kiristystähän nämä vuodet eivät missään nimessä olleet: oli feenikslintumainen nousu konkurssin jälkeisistä tuhkista takaisin Serie A:han, pari kautta Mestareiden liigaa, upeita pelaajia, erinomaisia valmentajia, hienoja joukkueita ja kaunista jalkapalloa. Myös Davide Astorin tragedian jälkitapahtumat Della Vallet hoitivat ehdottoman tyylikkäästi ja hienotunteisesti, siitä heille ansaittu hatunnosto. Varjopuolelle jäivät calciopoli-skandaalissa ryvettyminen, toistuvat välirikot valmentajien ja johtavien pelaajien kanssa, pari absoluuttista katastrofikautta sekä tietysti suurimpana tahrana se, ettei näiden 17 vuoden aikana Firenzessä juhlittu yhtäkään pokaalia.
Viimeiset 3,5 vuotta olivatkin sitten tasaista laskua kohti Serie A:n harmaata keskikastia. On hetkeksi palattava vuodenvaihteeseen 2015-2016, kun kaksikon Eduardo Macia - Daniele Pradé kasaama ja Paulo Sousan valmentama Fiorentina komeili syksyn mittaan sarjakärjessä ensi kertaa sitten 1990-luvun lopun ja taisteli vuosien tauon jälkeen jälleen tosissaan CL-paikoista. Kannattajat (ja Sousa!) vaativat tammikuun siirtoikkunassa joukkueeseen vahvistuksia, ja tulihan niitä: Benalouane, Kone, Tino Costa ja Mauro Zàrate. Viesti oli selvä:
vietato sognare, unelmointi kielletty. Kesällä 2017 nähtiin Pantaleo Corvinon toteuttamana murheellinen tyhjennysmyynti ja palkkabudjetin leikkaus, joista teoistaan mies palkittiin pitkällä jatkosopimuksella. Mahdotonta kuvitellakaan, millaista kidutusta nämä viimeiset kaksi kautta olisivatkaan olleet ilman Federico Chiesaa.
Haastatteluissa antamiensa kommenttien perusteella Commisso aikoo satsata joukkueeseen (hän ehti jo ohimennen kyseenalaistaa UEFA:n FFP-säännökset) sekä saattaa päätökseen Della Valleilta kesken jääneet kriittisen tärkeät stadionhankkeen ja harjoituskeskuksen. Liikevaihtoa on joka tapauksessa kasvatettava ja onkin selvää, että Fiorentinaa aiotaan markkinoida Pohjois-Amerikkaan, ja miksipä ei:
Florence on siellä(kin) päin maailmaa kova brändi,
very marketable. "Firenze edustaa kaikkea, mikä Italiassa on parasta", kuten Rocco itse asian muotoili. Ilmeisesti jo tänä kesänä on luvassa harjoitusturnaus USA:ssa.
Lähipäivien osalta katseet kääntyvät jo kesän mercatoon, tai oikeastaan kolmeen eri mercatoon: toimihenkilöt, valmentaja ja pelaajat. Ehkä kaikkein parasta tässä omistajanvaihdoksessa on seuran operatiivisen johdon uudistaminen. Kaikki saavat lähteä paitsi Antognoni, jolle on luvassa nykyistä isompi rooli. Toimitusjohtaja Mario "Gnignigni" Cognignia ja direttore tecnico Corvinoa ei jää kukaan ikävöimään. (Yhteensä viideltä kaudelta tällä vuosikymmenellä Fiorentinan sarjasijoitukset ovat ko. kaksikon luotsaamina olleet 9., 13., 8., 8., ja 16.)
Mutta miten käy päävalmentajaksi vastikään kaksivuotisella sopimuksella palkatun Vincenzo Montellan? Miehen saldo kevään otteluissa oli karmiva 0-2-6, ja Sevillan-pesti mukaan lukien campanialainen tarpoo jo 17 ottelun mittaisessa voitottomassa putkessa. Commisso oli Montellan osalta kommenteissaan arvoituksellinen, mutta toisaalta kuuluisat sisäpiiritiedot kertovat, että Antognoni ja Della Vallet olisivat antaneet Aeroplaninolle vahvat suositukset.
Toistaiseksi lehdistön huhumylly on pysynyt yllättävän vaisuna, tai ainakin pelaajiston osalta. Odotellaan urheilutoimenjohtajan ja päävalmentajan varmistumista. Valmentajista liljattuun penkkiin on istuteltu jo ainakin Gattusoa, Spallettia, De Zerbiä, Sempliciä ja Rudi Garciaa, mutta kuten todettua, Montella voi hyvinkin saada vielä näyttöpaikan. Pelaajapuolella huhut ovat koskeneet vasta myyntejä: Veretout Napoliin n. 20 miljoonalla ja Chiesa Juveen/Interiin
isolla rahalla. Ranskalainen on tiettävästi ilmoittanut halustaan vaihtaa maisemaa, mutta Chiesan tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Commisso ilmoitti haluavansa pitää Chiesan, mutta mitä tahtoo nuori Federico itse?
Nykyjoukkueesta uuden, uljaan euro-Violan runkoon kelpuuttaisin vain seuraavat merkillepantavia teknisiä, fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia osoittaneet pelaajat: Pezzella, Milenkovic ja Chiesa. Rajatapauksina Lafont, Biraghi, Benassi, Muriel ja nuoret lupaukset Montiel sekä Vlahovic. Kuitenkin suurin osa joukkueesta on täysin korvattavissa ja mahdollisesta Chiesa-kaupasta ropisevilla rahoillahan tekee jo pieniä ihmeitä, kunhan urheilupuolen johtoon rekrytään asiansa osaavat henkilöt.
Tässä vaiheessa kannattajien fiilikset ovat kuitenkin korkealla. Näiden viimeisten vuosien yhä pahemmaksi ja pahemmaksi muuttuneen painajaisen vihdoin päätyttyä tämän kuherruskuukauden soisi jatkuvan vielä pitkään. Tuntuu, että unelmointi on jälleen sallittua.
Benvenuto Mr. Rocco, zio d'America, portaci in Europa !
