Ensimmäinen muistosi Suomen maajoukkueesta?

[Kiovan kanakotletti]

https://youtu.be/8Rt0wuMu01k?si=l_XvAW0HDZnWnGJQ

Kun lähdet tästä, niin pieni tappio Cardiffissa ei haittaa paskaakaan.

[jordan]

Noh, oma ensimuistoni on Suomi-Unkari telkkarin ääressä olohuoneen lattialla, pohtien hieman ärsyyntyneenä, miksi muu perhe itkee. Oikeasti ärsytti se, että kihosi kyyneleitä omiinkin silmiin, vaikken oikein vielä tiennyt miksi.

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Suomi-Moldova 1998. Pian sen jälkeen kaatui Turkki vieraissa, mutta viimeistään kotipelissä samaa maata vastaan aloin ymmärtämään, että tämä maa on kirottu jalkapallojumalien toimesta. Huippupelaajat nostivat odotuksia, mutta lähinnä katkeraa taivalta on saanut edetä vuosi toisensa jälkeen. Joskus karsinnat olivat käytännössä ohi jo alkumetreillä, joten seuraavia unelmia päästiin tavoittelemaan vasta kahden vuoden kuluttua. Ehkä silti silloin alussa totuin liian hyvään, kun melkein pystyttiin voittamaan Saksa ja Englanti.

[kaksi vasenta jalkaa]

Tietenkin eka peli oli Unkari-matsi.Oppi sietämään pettymyksiä

[Claw]

16.8.1995 Suomi-Venäjä 0-6

Tai se on ensimmäinen muisto murskatappiosta. Kai minä olin jokusen voittopelikinkin nähnyt, mutta eivät ole jääneet mieleen. Ajattelin että kyllä tämä tästä, mutta eipä tämä tästä oikein vieläkään, yksiä karsintoja lukuunottamatta.

[Virallinen]

Tietenkin eka peli oli Unkari-matsi.Oppi sietämään pettymyksiä

Sama. Eka livemuisto seuraavalta keväältä Ranskaa vastaan.

[john white]

Eka matsi oli Suomi - Espanja olympiastadionilla 1969 2-0

[Valonheitin]

Ei mitään muistikuvaa, jos peli tuli telkkarista, mutta ensimmäinen muisto ainakin medioiden välityksellä on 1-1 tasuri Hollannin kanssa vuonna 1991. Ensimmäinen ottelu paikanpäällä oli Suomi-Puola Pietarsaaren Keskuskentällä 1992. Ottelu päättyi 0-0 ja Litin saksariyritys jäänyt ottelusta parhaiten mieleen.

[topakasti miestä ottava]

17.8.1995 Suomi-Venäjä 0-6

Lapsuuden muistot ei nyt tietysti kovin luotettavia ole, mutta tämä on esimmäinen Suomen peli, josta muistan lukeneeni Futarista

Ensimmäinen Suomen peli, jonka muistan katsoneeni on 1997 Norja-Suomi, jossa Niemen unelmapelin myötä saatiin raavittua 1-1 tasapeli. Todennäköisesti olen kyllä noita karsintoja seurannut jo ennen tuota peliä, mutta siitä on muistot pyyhkiytyneet.

Ensimmäinen livenä nähty peli onkin sitten legendaarinen Suomi-Turkki vuodelta 1999.

[el_capitan]

Ensimmäiset muistot vuodelta 90 karsintamatsi Portugalia vastaan paikan päällä. Peli päättyi tasuriin. Niissä karsinoissa myös Hollantia ja Englantia vastaan paikan päällä joista tasuri Hollantia vastaan ja tiukka tappio Englannille.

[MarcosTulio]

Erittäin hämärä muisto, mutta muisto kuitenkin ottelusta Suomi - Pohjois-Irlanti Porissa 1984

https://www.is.fi/huuhkajat/art-2000000898463.html

[Tsei Tsei]

Saattaa olla jopa lasumaisesti Norja-Suomi 1-1 vuonna 1996. Ellei sitten edeltävä Sveitsi-peli. Ekan kerran paikan päällä Suomi-Moldova 1998. Lapsena ei paljon Suomen futismaajoukkueen pelejä kotona katseltu, vaan keskityttiin kendoon tai ennen kaikkea lumilaahaukseen ja yleisurheilun.

[Laskikka]

Suomi - Unkarin muistan tapahtumana, mutta sen maalin näin varmaan Urheiluruudusta tjs. Eka ottelu paikanpäällä on myös Suomi-Moldovan katsominen siellä D-katsomon yläriveillä -98.  On oikeastaan tosi outoa, ettei muista mitään Suomen otteita ennen vuotta 1997 vaikka olen ollut tuolloin jo 15-vuotias ja pelannut vielä itsekin. Mitähän helvettiä. Kendosta on kyllä paljon enemmän muistikuvia ysärin alusta.

[Maakuntasatraappi]

Paikalla nähtynä olympiajoukkueen (!) ottelu DDR:ää vastaan Kokkolassa 1983. Telkusta 10-vuotiaana katsottuna niin että oikeasti aktiivisesti muistaa ottelun kulun ja sen missä kohtaa meidän olohuoneessa istuin (lattialla telkun edessä) ja jännitin niin tämä: https://www.youtube.com/watch?v=4b9FyD6u86s&ab_channel=IhanNaatti

[Julkea bulbul]

Saattaa olla jopa lasumaisesti Norja-Suomi 1-1 vuonna 1996. Ellei sitten edeltävä Sveitsi-peli. Lapsena ei paljon Suomen futismaajoukkueen pelejä kotona katseltu, vaan keskityttiin kendoon tai ennen kaikkea lumilaahaukseen ja yleisurheilun.

Sama, pienin muutoksin. Eka paikalla nähty maaottelu taisi olla Suomi-Ruotsi Ratinassa 2004. Hämäriä muistikuvia on noista mainituista otteluista, mutta ensimmäinen selkeä on Suomi-Unkari.

On oikeastaan tosi outoa, ettei muista mitään Suomen otteita ennen vuotta 1997 vaikka on ollut tuolloin jo 15-vuotias ja pelannut vielä itsekin. Mitähän helvettiä. Kendosta on kyllä paljon enemmän muistikuvia ysärin alusta.

Ihan samaa olen ihmetellyt. Fanitin kuitenkin Litmasta jo tuolloin ja katsoin varmasti kaikki maaottelut ihan 90-luvun alusta. Silti ekat jalkapallomuistot on USA -94 ja urheilumuistot luokkaa Välben laahausdominointi ja Marko "Kyy" Palon jatkoaikamaali Jyp HT No Smoking Teamia vastaan.

[Dagger]

Tämä se on varmaan ensimmäinen Stadikalla nähty peli josta on oikeasti jotain muistikuvia
Syntymäpäivänä tietenkin

https://youtu.be/tp78DHd2D58?si=VFYbABqUu1ajwD8k

[Laskikka]

Ihan samaa olen ihmetellyt. Fanitin kuitenkin Litmasta jo tuolloin ja katsoin varmasti kaikki maaottelut ihan 90-luvun alusta. Silti ekat jalkapallomuistot on USA -94 ja urheilumuistot luokkaa Välben laahausdominointi ja Marko "Kyy" Palon jatkoaikamaali Jyp HT No Smoking Teamia vastaan.

-92 ja -94 kisat on kyllä muistoissa ja Litin dominanssi, mutta ehkä sitten majun touhut ei vaan itseä ja lähipiiriä kiinnostaneet.

[snakewarrior]

Suomi-osuus, joka oli bonuksena Paninin v. 1990 mm-albumissa. Litmasen pelejä tuli katsottua Ylen kanavilla 90-luvun puolivälissä. Ensimmäinen ottelu livenä oli Finnpa-TPV v. 1993 syksyllä vaikka Veikkausliigaahan se oli vaan. Toisaalta Veikkausliigasta ensimmäinen muisto on v. 1991 Veikkausliiga-suklaamunat pääsiäisenä. Hienoja muistoja lapsuudesta, jotka aika on kullannut.

[Kiovan kanakotletti]

Ihan samaa olen ihmetellyt. Fanitin kuitenkin Litmasta jo tuolloin ja katsoin varmasti kaikki maaottelut ihan 90-luvun alusta. Silti ekat jalkapallomuistot on USA -94 ja urheilumuistot luokkaa Välben laahausdominointi ja Marko "Kyy" Palon jatkoaikamaali Jyp HT No Smoking Teamia vastaan.

No jos kaikki matsit olivat jo etukäteen hävittyjä, niin eihän maajoukkue kalskahtanut kovinkaan seksikkäältä. Sen sijaan Urheiluruudun maalikimaroista on jäänyt monet nimet mieleen. Satunnaisia pätkiä tosiaan jäänyt mieleen ja Ratinassa olin joskus katsomassa Suomi-Espanja -ottelua. Vuoden 1990 kisat ovat jääneet varmaankin sen takia mieleen, että tuolloin pääsi pihapeleissä mukaan isompien jätkien (muiden kouluikäisten) peleihin.

Aika tietty vääristää muistot, mutta tosiaan jostain syystä on jäänyt mieleen ekan kerran Suomen ottelusta joku pätkä, jossa saatiin Länsi-Saksalta turpaan. En tiedä, oliko se kooste vai suora lähetys vai mikä. Muuten toki urheilumuistoja on lajista kuin lajista ja näin aikuisena olen miettinyt, että olisihan sitä parhaassa oppimisiässä voinut tuonne pääkoppaan tallentaa muutakin tietoa kuin kaikkien ysärin huippumäkihyppääjien nimet.

[snakewarrior]

Silti ekat jalkapallomuistot on USA -94 ja urheilumuistot luokkaa Välben laahausdominointi ja Marko "Kyy" Palon jatkoaikamaali Jyp HT No Smoking Teamia vastaan.

Itselläkin ekat arvokisamuistot ovat USA 94, tai eihän ne mitään livemuistoja olleet koska jälkilähetyksenä kaikki katottiin. Ainoa peli jonka näin suorana tais olla Saksa-Bulgaria puolivälierä.

Välben dominointi oli tylsää, mutta onneksi saman tason kaunotar eli Marja-Liisa Kirvesniemi sai kuitenkin lohdutuksena useimmiten pronssia tuolloin.

Kyyn jatkoaikamaali oli kyllä kova, vaikka kotona sen vasta näinkin Urheiluruudusta kun lähettiin kotiin hyvissä ajoin. Jotkut vanhat puliukko-namusedät lahjoivat minut kannattamaan tuossa 5. semifinaaliottelussa Jypiä. Lopulta siinä (kaudella) kävi niin, että Tepsin kannattajille näyteltiin keskaria ja huudeltiin pikkupoikina brutaaleja solvauksia kun autoletkat olivat kotimatkalla heille voittoisan finaalin jälkeen.

[felix]

Ensimmäinen muistoni on se, kun EM-karsinnat avattiin suurin toivein kotona 7.9.1994 Skotlantia vastaan.

Ensimmäinen muisto paikan päällä on sitten 11.10.1997.

Via dolorosa.

[Seitan]

Täällä samat. -97 unkaritappio tv:n välityksellä. Jättänyt traumaattisen muistijäljen, joka jostain syystä peittää alleen kaikki sitä ennen koetut maajoukkuemuistot.
Mutta ehkä tuo on samalla toiminut semmoisena ahaa elämyksenä, että jalkapallo aiheuttaa noin voimakkaita tunteita ja imaissut viimeistään mukaansa.

[Kentän laidalta]

Mm-karsinnat 1989 Olympiastadion Suomi-Hollanti. Ja pelin jälkeen Litin nimmari (joka harmittavasti hävinnyt).

[Tsei Tsei]

Sama, pienin muutoksin. Eka paikalla nähty maaottelu taisi olla Suomi-Ruotsi Ratinassa 2004. Hämäriä muistikuvia on noista mainituista otteluista, mutta ensimmäinen selkeä on Suomi-Unkari.

Ihan samaa olen ihmetellyt. Fanitin kuitenkin Litmasta jo tuolloin ja katsoin varmasti kaikki maaottelut ihan 90-luvun alusta. Silti ekat jalkapallomuistot on USA -94 ja urheilumuistot luokkaa Välben laahausdominointi ja Marko "Kyy" Palon jatkoaikamaali Jyp HT No Smoking Teamia vastaan.

Mulla oli Panini-tarrat keräyksessä jo 1990 Italian kisoista ja muistoja jo 1986 kisoista. Pallopoikana Ilveksen pelissä joskus kasarilla. Ari Hjelmin kuva nimmarilla kehyksissä taitaa vieläkin olla tallessa.Littiäkin tuli katsottua Ajaxissa. Mutta jostain syystä Suomen maajoukkueesta ei mitään muistikuvaa ennen Richard Möller-Nielseniä. Kai se EM-kisavoittajan palkkaaminen oli vaan niin iso juttu.

[Wanha futaaja]

Ensimmäinen maaottelu, jossa olin faijan kanssa katsomossa (faijan sylissä) oli ilmeisesti syksyllä -59 Stadissa. Siitä tosin ei ole jäänyt muistikuvia. Faija-vainaalla oli valokuva, jonka takana oli teksti ”Suomi - DDR -59.”

Muistijälkiä jäi sitten jo paljonkin 60-luvun alun matseista, joissa kohdattiin aika usein muita Pohjoismaita. Pahlmanin Kaitsun maaleja muistan erityisesti, hän kun oli yksi idoleistani ja faijan tuttu vieläpä, kuten oli myös (paljon Kaitsua harvasanaisempi) Aulis Rytkönen.

Ei kylläkään ollut maaottelu, mutta mieleen jäänyt peli kuitenkin, oli myös Helsingin allianssi vs. Brasiliasta tullut vastustaja, olisiko ollut Fluminense…en muista ihan tarkkaan. Pallolla leikittely ”brassailu” oli näyttävää ja sai katsojat hurraamaan taituruudelle. Se allianssi oli siis koottu pääkaupunkiseudun pelaajista, joista toki moni pelasi myös maajoukkueessa.