Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #565 : 27.03.2024 klo 20:13:33 |
|
Suomi - Viro 2-1 26.3.2024, A-maaottelu
Suomi 4-3-1-2
Antman 16 - Källman 19
Lod 8
Suhonen 7 - Kairinen 14 - F. Jensen 9
Niskanen 22 - R. Jensen 3 - Hoskonen 5 - Soiri 13
Joronen 12
Viro 5-3-2
Tamm 26 - Anier 8
Vetkal 10 - Soomets 7 - Poom 20
Pikk 3 - Tougjas 24 - Paskotsi 13 - Kuusk 2 - Hussar 5
Hein 12
Olipa outoa olla katsomassa Huuhkajien peliä, johon en ollut valmistautunut etukäteen muuta kuin lukemalla muistin virkistykseksi raporttini 2,5 vuoden takaisesta kohtaamisesta ennen EM-kisoja. Toki tiesin aika lailla sen, ettei Viron identiteetti Häberlin alaisuudessa ollut siitä juuri muuttunut, vaan edelleen se lähettäisi herkästi alhaalta puolipitkiä syöttöjä yli vastustajan prässin viimeiseen linjaan tai jopa suoraan selustaan saakka. Sikäli Niskanen ja Soiri olivat perusteltuja valintoja puolustuslinjaan, koska heitä ei juoksukisoissa voitettaisi. Ennen peliä söin juustoburgerin, joka oli mehevän majoneesinen ja sopivan lämpöinen. Hintaan (9,5 euroa) nähden se oli ihan OK ja täytti vatsan riittävästi. Mukavaa oli sekin, että ensi kertaa kaulassani ollut Hradecky-huivi sai voittoisan tulikasteen. Ja kapteenin painokas puheenvuoro jälkikäteen kelattuna oli fantastinen.
Viro pallollisena vs. Suomi pallottomana
Viro avasi alhaalta paperiryhmityksen mukaisesti 3-1-4-2:lla kuten pari vuotta sittenkin. Silloin Suomi organisoi prässin aluksi niin, että sen kärkipari merkkasi keskitopparin ja ankkurin jättäen peräti molemmat sivutopparit auki (2v4). Nopeasti tuolloin kuitenkin Schüller ankkurina nosti kiinni Viron ankkuriin ja kärkipari pääsi ravaamaan 2v3-alivoimaisena Viron topparikolmikkoa vastaan. Kyllähän Suomi silläkin tavoin sai pakotettua Viron noihin pidempiin roiskaisuihin, mutta yläalueriistoja ei syntynyt. Tässä pelissä prässi oli organisoitu eri tavoin. Se oli 4-3-1-2 muotoinen avausjaksolla eli vähän kuten silloin aikoinaan Astanassa MM-karsinnoissa, kun Kazakstan käytti samanlaista avausmallia. Lod merkkasi "tutusti" kymppinä Viron ankkurin Soometsin kuten aikoinaan Tagybergenin. Antman oli Källmanin parina ravaamassa vastustajan topparikolmikossa. Useimmiten he jättivät auki vasemman sivutopparin Tougjasin jalan. Keskikentän timantin laidoilla Suhonen ja F. Jensen merkkasivat Viron laltakeskikentät Poomin ja AS Roman nuorukaisen Vetkalin. Jensenin roolina oli myös irrota kapealta leveyteen Viron vasempaan wingbackiin Pikkiin, jos tälle kierrätettiin pallo alataskuun. Samalla Jensen jätti noina hetkinä Vetkalin syöttövarjoon ja Kairinen nosti tähän kiinni. Kairinen oli muutoin ekstrapelaajana suojaamassa puolustuslinjaa ja voittamassa kakkospalloja itselleen. Hän hääri tuossa vapaassa roolissa minusta hyvin ja harjasi mukavasti palloja itselleen sijoittumisensa ansiosta. Toppareidenkaan ei tarvinnut puskea pääpalloja sivurajoista yli kuten EM-kenraalissa kävi, koska Kaan oli vapaana pudotuksille. Soirin tehtävä oli Hoskosen kanssa luoda 2v1-ylivoima Viron vasenta kärkeä vastaan (Tamm pelin alussa, mutta Anierkin oli välillä vasemmalla puolella), joten siksi hän ei ollut vastuussa Pikkista kuin silloin, kun tämä nousi viimeiseen linjaan asti, jolloin Hoskonen jäi 1v1-tilanteeseen R. Jensenin tavoin toista kärkeä vastaan hetkellisesti. R. Jensen puolusti enimmäkseen oikeaa kärkeä 1v1 läpi pelin ja Niskanen kontrolloi toisella laidalla Hussaria.
Toisella jaksolla Suomi muutti prässinsä enemmän 4-2-3-1 muotoiseksi, kun Suhonen ja Peltola keskikentän pohjalla peilasivat Viron ylemmät keskikentät Poomin ja vaihtomies Ainsalun. Lod oli yhä kiinni ankkurissa, mutta F. Jensen oli pallottomassa vaiheessa lähempänä roolitukseltaan oikeaa laituria kuin avausjakson kk-pelaajaa, koska Suomi halusi sulkea tehokkaammin Tougjasin avoimen jalan ja se oli F. Jensenin rooli, jolloin wingback Pikk jäi oikeastaan ainoaksi vapaaksi pelaajaksi sivurajalle, mutta välillä Soiri nosti häneen kiinni tukiessaan korkeaa prässiä ja kenttä oli tällöin täynnä 1v1-vastinpareja. Tauolla siis tiivistetysti F. Jensen sai kaiketi ohjeistuksen sulkea Tougjasin jalan Pikkin/Ainsalun sijaan ja siten jos prässin haluaa numeroin ilmaista, se oli selkeämmin 4-2-3-1 ja avausjaksolla sitten lähempänä 4-3-1-2:ta, kun Tougjasin vasuri oli vielä lähtökohtaisesti auki ja Jensen kk-linjassa blokkaamassa syöttöä Vetkalille.
Vaihtojen myötä sitten F. Jensen otti Lodin paikan kymppinä pallottomassa vaiheessa ja Håkans tuli laituriksi prässäämään Tougjasia sekä peittämään myös syöttöjä samalla Pikkille. Tuoreena hän jaksoi ravata ns. kahden tulen wälissä ongelmitta ja valui jopa viimeiseen linjaan Pikkin mukana, jotta Soiri/Alho pystyi jäämään välikaistalle lähemmäs Hoskosta. Tuo oli siis hyvä vaihto Kanervalta mielestäni. Pukki ja Pohjanpalo ottivat päätösvartilla Antmanin ja Källmanin paikat yksi-yhteen prässäten kahta muuta topparia. Varmaan tuo muutos 4-2-3-1:een tehtiin siksikin, että oikea toppari Kuusk levitti niin lähelle sivurajaa, että Antman-Källman kaksikko olisi joutunut 4-3-1-2:n kärkiparina juoksemaan muutoin niin tuhottoman pitkiä matkoja sivuttain ja toki siis avausjaksolla he vielä jaksoivat sitä tehdä, mutta bensan hiipumiseen oli viisasta varautua ennakoidusti ja nostaa tosiaan toiselle jaksolle F. Jensen/Håkans auttamaan heitä, jolloin asetelma oli 3v3 eikä 2v3. Ainsalu puolestaan kyllästyi välillä olemaan Peltolan/Schüllerin pihdeissä muodon sisässä ja haki palloja jalkaansa alataskusta Pikkin jättämästä tilasta, mutta edistävät syötöt sieltä ilmassa Suomen puolustuslinjaan olivat tuloksettomia.
Viron vasemman topparin Tougjasin syöttötarkkuus vaihteli. Heti pelin alussa neljännellä minuutilla hän löysi prässilinjat ylittäneellä syötöllään R. Jensenin edestä Anierin, joka jatkoi pallon leveyteen Pikkille. Tällöin Soiri hylkäsi vasemman kärjen Tammin ja jätti tämän yksin Hoskoselle, kun hän irtosi puolustamaan laitakaistaa, mutta Pikk ehti lähettää aikaisen keskityksen boksiin. Sen Suomi kuitenkin siivosi ongelmitta. Tuossa yhdistyivät kuitenkin heti Viron pääasialliset tavat hyökätä eli pystypallot kärkiparille viimeiseen linjaan tai sen taakse tai sitten wingbackien keskitykset 1v1-tilanteista. Tuon tilanteen jälkeen useampi Tougjasin vasuriavaus karkasi aina Joroselle asti tai Soiri voitti juoksukisan ja suojasi pelivälineen yli päädystä. Ajoitukset eivät pelanneet yhtään Anierin ja Tammin kanssa. Kolmas vaihtoehto oli se, että Hoskonen astui vahvasti esiin puolustuslinjasta ja voitti pääpallon jompaakumpaa kärkeä vastaan keskiviivalla. Heininkaan pidemmät avaukset eivät sen tarkempia olleet. Vasta oikeastaan 83. minuutilla seuraavan kerran tuollainen painepallo Suomen viimeiseen linjaan tuotti tulosta, kun Niskanen voittama ykköspallo putosi suoraan vaihtokärki Lepikin jalkaan. Tämä kääntyi ja laukoi vasurillaan niukasti ohi vasemman takakulman. Yhtä kaikki, aika lailla vuorenvarmasti Suomi eliminoi Viron suoraviivaiset etenemiset kuten silloin pari vuotta sittenkin, jolloin Arajuuri oli kuningas voitettuaan kaksinkamppailut ja juoksukisat Sappista vastaan. Hoskosta ja R. Jenseniä ei missään määrin samalla tavoin testattu selustan puolustamisen suhteen, mikä vähän yllättikin, koska he pärjäävät paremmin ilmassa kuin maassa.
Leveydestäkään wingbackien keskityksistä 1v1-haastoista ei hywiä paikkoja tullut, kun Suomen boksipuolustaminen oli riittävää. EM-kenraaliin verrattuna Viro sai Suomen kuitenkin painettua vähän useammin syvälle puolustamaan eikä keskitysten määrä jäänyt 2-3 kappaleeseen kuten silloin viimeksi. Niskanen kontrolloi minusta taka-alueella Hussarin onnistuneesti pariin otteeseen eikä tämä päässyt yllättämään pimeältä puolelta, kun jokunen Pikkin keskitys vasemmalta laidalta meni koko pakan läpi. Toisen jakson alussa puolestaan Soiri vuoti hitusen, kun Tamm oli rotatoinut leveyteen ja Pikk oli välikaistalla toisena kärkenä Hoskosen pihdeissä. Tamm kiihdytti laidalta muodon sisään röyhkeästi ja Soirin oli revittävä hänet maahan jäätyään askelen verran jälkeen.
Suomen muodon sisään Virolla ei mitään asiaa hitaissa hyökkäyksissä ollut silloin, kun Suomi antoi sille pallonhallintaa eikä koko aikaa prässännyt nasta laudassa. Ainoa poikkeus oli 33. minuutti, kun Soomets oli keskellä auki noustuaan melko syvälle irti Lodin vartioinnista. Hänet löydettiin ja mies jatkoi syötön eteenpäin Tammin jalkaan, mutta tämä pääsi kääntymään vain puoliksi Suomen toppariparin edessä eikä Jorosella ollut ongelmia poimia maanuoliaista. Hitusen pelaavampaan suuntaan Häberli oli parissa vuodessa saanut Viroa vietyä, mutta ei linja kerrallaan etenemisistä maita pitkin oikein mitään tullut ja Suomi saikin joitain hyviä yläalueriistoja aikaiseksi, kun Viro hukkasi palloja omalla puoliskollaan pelin edetessä. Kaikkein paras vastaiskusauma tuli toisella jaksolla, kun Antman katkaisi Paskotsin (?) syötön ja pelasi sitten 2v3-vastaiskussa seinän Källmanin kanssa. Tämä tarjoili mainion maanuoliaisen luukulle, mutta tilanne oli paitsio eikä Antmanin takanurkkaviimeistely kelvannut tulostaululle. F. Jensen myös onnistui kertaalleen heti toisen jakson alussa prässäämään pallon pois Tougjasilta, mutta siitä oli seurauksena vain rajaheitto eikä välitöntä maalipaikkaa.
Siitä päästäänkin aasinsillalla Suomen positiivisiin tilanteenvaihtoihin, joita vaivasi sama ongelma kuin EM-karsinnoissa eli niiden päättäminen sakkasi. Suomi kyllä eteni monesti kuudentoista rajalle, mutta sitten se viimeinen syöttö kesti liian kauan tai kosketus karkasi yli päädystä. Noin kävi muun muassa avausjaksolla, kun Lod kertaalleen kääntyi hyvin puolessa kentässä vastaprässiä vastaan tyhjään tilaan ja lähetti Antmanin vauhtiin Hussarin jättämään tilaan, mutta harhautus Kuuskia vastaan päättyi sotkeutumiseen omiin jalkoihin. Toki nurmen kunnolla oli oma osansa noissa. Toisella jaksolla Håkans puolestaan pääsi aina hienosti vastaprässin ohitse juoksemaan kohti suojaamatonta puolustuslinjaa, mutta ajautui kertaalleen umpikujaan kuljetettuaan liian pitkään. Aikaisempi tökkäys Jensenin juoksulinjalle toppareiden väliin olisi ehkä johtanut läpiajoon. Matsin lopussa Håkans toki otti opiksi ja poimi vastaavassa tilanteessa Pohjanpalon pystyjuoksun keskeltä, mutta tämä tykitti toisella tatsilla taivaisiin.
Summa summarum, positiivista oli EM-kenraaliin nähden paljon suurempi riistojen ja katkojen määrä Viron kenttäpuoliskolla, joten tämänkertainen prässi oli siis paremmin organisoitu ja kaksinkamppailupelaaminen niin keskikentän keskustassa kuin puolustuslinjassa miehekästä eri yksilöiltä. Kanerva sai siis jatkoa ajatellen ainakin sellaista informaatiota, että 3-1-4-2 avausmalleja vastaan 4-3-1-2/4-2-3-1 prässivariaatiot ovat voittavia valintoja eikä vastustajan viiden alakertaa aina tarvitse peilata viiden linjalla. Suhonen väänsi hyvin Poomia vastaan, Kairinen teki joitain katkoja vapaassa roolissa, Hoskonen astui hyvin esiin puolustuslinjasta keskiviivalle ja niin edelleen. Soometsin kautta Viro ei peliä oikeastaan uskaltanut edes avata, kun Lod sulki tämän. F. Jensenin terhakat prässit sivurajalle Pikkiin johtivat myös joihinkin hätäiseen harhasyöttöihin. Kansojen liigaan selkeäksi kehityskohteeksi on kuitenkin otettava se, että Suomi saa vietyä vastaiskuja maaliin asti siten kuin EM-karsinnoissa 2019 priima-Pukin ja Lodin johdolla tapahtui.
Suomi pallollisena vs. Viro pallottomana
Suomi avasi alhaalta 2-3-2-3:lla eli paperiryhmityksen 4-1-4-1 mukaisesti, mutta se näytti välillä myös 2-4-1-3:lta, kun kasipaikan pelaajista Suhonen putosi toisinaan aika lailla Kairisen rinnalle pelintekoalueelle ja Lod puolestaan hiipparoi kymppipaikalla yläkolmikon alapuolella. Suhosen ja Lodin välillä oli siis selkeä porrastus monesti. Viron prässi oli 5-3-1-1 muotoinen. Alkukiiman jälkeen aika lailla odotetusti Suomen topparipari sai pallotella keskenään, vaikka Anier kävi välillä heitä kutittelemassa. Tamm alempana kärkenä miesvartioi Kairista. Suomen laitapakeista Soiri oli aina auki, koska Pikk putosi viimeiseen linjaan puolustamaan F. Jenseniä. Vasen pakki Niskanen oli välillä auki. Se riippui siitä, että putosiko myös Viron oikea wingback Hussar toppareiden avuksi luomaan 5v3/5v4 ylivoimaa Suomen ylimpiä pelaajia vastaan. Källmanhan oli keskellä Tougjasin ja Paskotsin kontrollissa enimmäkseen ja Kuusk puolusti Antmania. Jos ja kun Lod välillä tuli hänkin roikkumaan neljänneksi pelaajaksi viimeiseen linjaan, Hussar hylkäsi Niskasen vapaaksi ja kavensi kohti toppareita, jotta Virolla säilyi yhden miehen ylivoima (5v4 tai 4v3, jos Lod oli Suomen yläkolmikon alapuolella etsimässä tiloja). Viron kk-linjassa Poom pysytteli jatkuvasti vain välikaistalla kiinni Suhosessa ja peitti myös syöttöjä ylätaskuun Antmanille. Vasen laitakeskikenttä Vetkal sen sijaan puolusti siten kuin Suomenkin laitakeskikentät tekevät 5-3-2:ssa, jos vastustaja avaa neljän kerralla. Vetkal siis oli kapealla, mutta heti kun Suomi kierrätti pallon oikealle laitapakille Soirille, Vetkalin tehtävä oli prässätä tätä.
Ankkuriroolissa olleen Soometsin sijoittuminen oli sen sijaan mielenkiintoista katsottavaa. Hän ei missään vaiheessa oikeastaan merkannut Lodia toppareiden edestä, vaan kyttäsi ylempänä sitä hetkeä, että Kairinen mahdollisesti kääntyisi pallon kanssa ja pyrki sulkemaan ennemmin tämän jalan, jos Tamm siinä epäonnistui. Lisäksi jos ja kun Viro välillä yritti ottaa ylhäältä kiinni, hän nosti kiinni Kairiseen, kun Tamm otti huolekseen Hoskosen ja Anier R. Jensenin. Koska Soomets ei merkannut Lodia ja Vetkal houkuteltiin toisinaan irtoamaan Soiriin, Lodilla oli aika isojakin tiloja, joihin liikkua Vetkalin taakse yhä etäämmälle Soometsista. Hän jäi kuitenkin vähän syöttövarjoihin noissa hetkissä eikä esim. Soiri päässyt avaamaan Lodille jalkaan ohi Vetkalin prässin. Ja jos pallo pelattiin Lodille esim. F. Jensenin kautta, sitten Soomets usein ehti palata Kairisen lähettyviltä suojaamaan toppareiden edessä ollutta tilaa. Kairinen puolestaan toisinaan kyllästyi miesvartiointiin ja liikkui pelattavaksi ikään kuin sivutoppariksi R. Jensenin viereen, jolloin palloa sivuttain liikuttamalla joko Kairinen tai Hoskonen oli usein auki Viron 2v3-alivoimaista kärkiparia vastaan, koska Tamm ei Kairista lähtenyt seuraamaan toppareiden tasolle. Sen sijaan Hussarin oli pompattava irti Niskasesta sulkemaan Kairisen avointa jalkaa, mikä jätti Niskasen auki leveyteen, mutta tuota reittiä Suomi ei sen kummemmin päässyt hyödyntämään kuin korkeintaan siten, että Kairisen siirron jälkeen Niskanen ehti kuljettaa keskiviivalle asti ennen kuin sormi meni suuhun.
Rakenteluvaiheessa Suomi muuntui 2-3-5:een. Vuorollaan toinen laitapakeista nousi luomaan tasavoiman Viron viiden linjaa vastaan. Painoton laitapakki ja Suhonen-Kairinen kaksikko oli keskimmäisessä tasossa huolehtien viiden pelaajan puolustusvalmiudesta. Muistan yhden 10-sekuntisen hetken avausjaksolta, kun sekä Soiri että Niskanen olivat yhtä aikaa viimeisessä linjassa ja Suomi hyökkäsi 2-2-6:lla, mutta nopeasti toinen heistä sitten palasi vähän alemmas, heh. Voitolla ei leikitty. Rakentelu- ja murtautumisvaiheessa nähtiin aika paljon rotaatiota. Varmaan kaikkein yleisin asetus oli se, että yläviisikon muodostivat Antman, Lod, Källman, Jensen ja Soiri. Antman ei kuitenkaan koko aikaa leveydessä seissyt, vaan oli jopa enemmän vasemmalla välikaistalla lähempänä muita yläviisikon pelaajia. Källman oli joko keskellä tai kävi välillä rotatoimassa vasemmalla laidalla. F. Jensen kavensi oikealle välikaistalle tai jopa vielä keskemmälle pois Soirin tieltä, kun tämä oli laitapakeista aktiivisempi ylöspäin. Lod puolestaan hääräsi laajalla säteellä melko vapaassa roolissa. Hänen roolituksensa ylempänä kasipaikan pelaajana/jopa "kymppinä" mahdollisti sen, että hänen oli helpompi liikkua keskeltä kumpaankin laitaan luomaan Suomen haluamia lukumääräisiä ylivoimia tietyille kaistoille. Cardiffissahan hän joutui aina oikealta laidalta juoksemaan pitkän matkaa sivuttain, mutta nyt kun hän oli valmiiksi keskemmällä jo avausvaiheessa lähes Källmanin alapuolella, siitä oli kätevä liikkua esimerkiksi samalle kaistalle Antmanin kanssa. Källman pystyi tulemaan täydentämään kolmion ja F. Jensen operoimaan hetkellisesti sentterinä. Vasemmalta laidaltahan noita kombinaatioita enemmän Suomi haki. Lisäksi tietysti sitten keskikentältä Suhonen käväisi välillä yläviisikossa linjojen väleissä ja esim. Antman oli hetkellisesti keskimmäisessä tasossa. Niskanen puolestaan ei tehnyt omia nousujaan vain laitakaistaa pitkin, vaan oli muutamaan otteeseen välikaistallakin muodon sisässä jakamassa palloa sivuttain.
Suomen pallotempo oli minusta ihan hyvä ja sillä oli yritystä väsyttää Viroa juoksuttamalla sitä sivuttain. Kulmapotkutkin annettiin useasti lyhyinä ja nopeasti Kairinen-Jensen kaksikon toimesta takaviistoon Suhoselle, joka sitten lähetti sisäänpäin kiertäneen pallon mm. kertaalleen Källmanin nuppiin takatolpalle. Mutta palatakseni Viron muodon tiiviyteen, ensimmäiset 15-20 minuuttia sen sisään Suomella ei vielä asiaa ollut, mutta sitten sinipaidat alkoivat hiljalleen rakoilla. Esimerkiksi 19. minuutilla Kairinen puhkoi keskimmäisestä tasosta syöttämällä Viron kk-linjan ja löysi toppareiden edestä Källmanin, mutta tämän nopea seinäkombinaatio Lodin kanssa ei onnistunut muhkuraisella nurmella. Tougjas toki myös puolusti eteenpäin ihan mallikkaasti estäen Lodia kääntymästä kunnolla. Silloin EM-kenraalissahan Viron topparikolmikon eteenpäin puolustaminen vakuutti aika paljonkin eivätkä suomalaiset saaneet oikein mitään merkittävää aikaa linjojen väleissä negatiivisissa peliasennoissa. Kamara tuntui olevan ainoa, joka sai jotain aikaan tiivistä muotoa vastaan vartaloharhauteltuaan vastinpariaan Vassiljevia ja kuljettaen sitten muodon sisään. Tässä matsissa Viron laitakeskikentistä Poom pimensi minusta aika hyvin Suhosen pallollisessa vaiheessa ja tämän anti oli enimmäkseen syöttelyä takaisin alaspäin, kun kääntymään ei päässyt.
Peliminuuteilla 25-30 oli ehkä paras vaihe Suomelta ja se pääsi kolmeenkin otteeseen hakemaan murtautumista keskeltä. Ensin Suomi löysi ensimmäistä kertaa Lodin kunnolla 10-alueelta ja tämä pääsi kääntymäänkin pallon kanssa, mutta murtava syöttö F. Jensenin juoksulinjalle toppareiden väliin ei ollut ihan optimaalinen ja tämän haltuunotto karkasi yli päädystä. Pari minuuttia myöhemmin Viroa liikutettiin puolelta toiselle ja kun muoto tarpeeksi venyi, R. Jensen pystyi puhkomaan kk-linjan ja löytämään Källmanin, joka kääntyi terävästi Tougjasin edessä, mutta Hein torjui alakulmasta vasemman jalan viimeistelyn. Hyvä vaihe pelissä kruunautui sitten hankittuun rankkariin, josta F. Jensen viimeisteli avausmaalin. Tilanne syntyi siten, että ensin yläalueen vastaprässi Soometsia vastaan tehosi eikä tämä päässyt käynnistämään vastaiskua. Antman yritti sen jälkeen ensin saada jalkaansa auki eristettynä, mutta hänet tuplattiin nopeasti, joten hän ei pakottanut ratkaisua, vaan kierrätti pallon alas Niskaselle, joka löysi puolestaan vaihteeksi muiden yläviisikon jäsenten lähelle keskemmälle liikkuneen Jensenin ja tämä edelleen toppareiden edestä Lodin. Seuraavaksi kannattikin sitten jo pelata ahtaasta tilasta isoon tilaan Soirille, mikä pakotti Pikkin irtoamaan vastaan, kun laitakeskikenttä ei olisi ajoissa ehtinyt jalkaa sulkemaan kuten normaalisti. Myös Pikk oli myöhässä ja Soiri puhkoi kk-linjan poimien takaisin keskelle ehtineen Jensenin. EM-kenraalissa joku Viron toppareista olisi kenties ehtinyt puolustamaan eteenpäin ajoissa ja tökkäämään pallon Jenseniltä pois, mutta Kuusk reagoi myöhässä. Ovela yhden kosketuksen chippi heikoimman topparin Tougjasin selustaan kannatti, koska tämä potkaisi pallosta ohi ja sen jälkeen sitten Poom veti Källmanilta jalat alta. Summa summarum, Suomen kaksi vuotta sisäänajama tapa luoda muodon sisään pelatessa lukumääräisiä ylivoimia tietyille alueille hyökkäyskaistojen tasaisen täyttämisen sijaan tuotti tulosta. Nuo kokeiluthan alkoivat eritoten maaliskuun 2022 reenipeleissä ja ainakin jossain määrin pallollista peliä on onnistuttu kehittämään, mutta eri asia on toki se, että kovempia maita vastaan toisteisesti tuollaisista pienen tilan kombinaatioista päästäisiin maalipaikoille.
Toisen jakson avausvartillakin oli vielä muutama hyvä kombinaatio. Heti jakson alussa yläviisikko oli taas lähes samassa ryppäässä ja Niskanenkin kaventanut vasemmalle välikaistalle boksin reunalle. Källman pudotti Antmanin noston Lodille ja tämä siirsi sen takaisin Antmanille, joka tykitti 15 metristä yli kehikon. Lod puolestaan kertaalleen muistaakseni pääsi vielä kääntymään kasvot kohti maalia ja ruokki Källmania, joka laukoi oikean välikaistan pystyjuoksustaan päin puolustajaa hankkien kulmapotkun. Källmanin pelaaminen selkä kohti maalia oli kohtalaista. Avausjaksolla kun sitä lähempää pääsi takasuoran kaarteesta katsomaan, hän kyllä pystyi ottamaan ykköspallot haltuunsa esim. rajaheitoissa tai puolipitkissä syötöissä, mutta pallon hallitseminen oman kehon lähellä vastustajan boksin sisässä ei aina onnistunut. Keskitoppari Paskotsin elastisuudesta ja ketteryydestä näki sen, miksi hän on joskus ollut osa Spursin organisaatiota. Hänet oli sikäli hienoa nähdä paikan päällä, kun EM-kenraalissa se ei vielä toteutunut hänen oltuaan märkäkorva. Kun Suomi puolestaan avasi alhaalta ja Hoskonen käytti vapaata jalkaansa hyödykseen Viron kärkiparin levättyä prässinsä kanssa, Källman tuli pari kertaa mainiosti vastaan ja kuoletti rintakehällään terävästi pallon alas esim. F. Jensenille. Mitä tulee Jenseniin, tämän siirryttyä Lodin rooliin keskemmälle kenttää, häntä ei samaan tapaan kyetty löytämään kärjen alapuolelta tyhjästä tilasta valitettavasti, vaan vaihtojen myötä pallollinen tekeminen heikkeni jostain syystä. Joka tapauksessa EM-kenraaliin peilattuna Viron 5-3-2:n murtaminen onnistui tällä kertaa huomattavasti jouhevammin varsinkin kombinaatioilla ja isoin syy siihen oli tietysti se, että hyökkäyskaistat olivat epätasaisemmin täytettyinä kuin tuolloin. Lisäksi Soomets ei ollut niin makaava ankkuri kuin Kreida ja Vetkalin aktiivisempi laitakeskikenttä kuin Käit.
Viron selustassa ollutta tilaa Suomi käytti säästeliäästi, kun muodon sisään etenemistä oli kenties painotettu enemmän treenattavaksi tässä ottelussa. Häberlin alaisuudessa ainakin alussa Viro vuoti joitain kertoja, kun wingbackien ja sivutopparien välisistä aukoista lähetettiin pistosyöttöjä puolustuslinjan taakse. Noita samoja aukkoja Suomikin yritti muutamia kertoja hyödyntää. Avausjaksolla R. Jensen muun muassa lähetti pari pystypalloa Hussarin ja Kuuskin väliin avoimella jalallaan. Ensimmäinen Antmanin aloite oli tulokseton, kun Kuusk oli päineen välissä. Toisella kertaa Lod ehti kipittää pallon perään ja Suomi sai siirrettyä painopisteen hyökkäyskolmannekselle, vaikkei siitä tilanteesta sen vaarallisempaa syntynyt. Lod tosiaan roikkui välillä puolustuslinjassa asti eikä aina etsinyt tiloja vain Vetkalin ja Soometsin selkäpuolelta topparien edestä, mutta tuo oli oikeastaan ainoa kerta, kun Lodin pystyjuoksualoite poimittiin. Niitä oli kyllä muutamia muitakin ja siten Lodin rooli pallollisessa vaiheessa tosiaankin melkoisen vapaa ylempänä kasina/kymppinä, miten tuon nyt haluaakaan tulkita. Källman teki piikistä muutaman kaarijuoksun Tougjasin ja Pikkin välistä puolestaan. Kertaalleen F. Jensenin alempaa lähetetyn pystypallon jälkeen hän punnersi avausjaksolla osittain sivutopparista ohi, mutta takaviistokeskitys Lodille ei johtanut vetopaikkaan kuudentoista sisässä. Myös F. Jensenin pystyjuoksut samasta aukosta kavennettiin nopeasti pois Tougjasin toimesta, mutta kerran vuorostaan toisella jaksolla Reetu sai käännettyä pallon takaviistoon virolaisen jalkojen vierestä, mutta silläkään kertaa Lod ei onnistunut ahtaassa tilassa saamaan laukausta aikaan pilkun hujakoilta.
EM-kenraalissa Soiri loisti laadullisissa ylivoimatilanteissa laitakaistoilla ja jatkoi tavallaan siitä, mihin silloin jäi. Silloinhan ainoa kauneustahra hänen muuten pirteässä pelissään oli aiheutettu rangaistuspotku Viron vastaiskun päätteeksi, kun hän kopautti tänäänkin kentällä olleen Pikkin nurmen pintaan. Koska Soiri oli tässä pelissä laitapakkina aina auki avaamisvaiheessa, hän pari kertaa otti hyvin tyhjän tilan pois ja ohitti Vetkalin myöhässä olleen sivuprässin sivurajaa pitkin. Heti pelin alussa hän keskitti kertaalleen matalan luukkupallon, mutta Jensen-Lod kaksikko ei saanut taiottua siitä maalipaikkaa, kun Lodin nosto takatolpalle oli vajaa. Lisäksi Soiri hankki avauskympillä yhden sivuvapaapotkun, kun Vetkal jäi hänestä tutusti jälkeen ja repi hihasta. Tuon tilanteen jälkeen oikeastaan onnistumiset harvenivat, kun Vetkal ennakoi tilanteita paremmin ja ehti hidastamaan Soirin ajoissa. Toki tämä silti puski pari kertaa sivurajaa pitkin eteenpäin, muttei saanut laadukkaita keskityksiä annetuksi. Toisella laidalla Niskaselta jäi mieleen yksi keskitys avausjaksolla 1v1-tilanteesta, mutta se jäi liian matalaksi virolaistopparin päähän. Antman puolestaan hakeutuessaan leveyteen toisinaan tuplattiin herkästi kuten ennen avausmaaliin johtanutta rankkariakin, joten jalan auki saaminen oli vaikeaa, mutta 2-0 maalia hän oli alustamassa keskityksellään leveydestä, kun Hussar jäi Paskotsin kompuroinnin jälkeen ilman tukea ja ylipäätään Viro oli vasta organisoitumassa Suomen rajaheiton jälkeen. Olin betsannut Lodin maalia kertoimella 3.90, koska hän teki silloin pari maalia seitsemän vuotta sitten pelatussa maaottelussa samaista maata vastaan. Niinpä jo sisäisesti tuuletin osumaa, kun Antmanin pallo näytti putoavan ihanasti suoraan Lodin juoksulinjalle, mutta tämä ei yltänytkään pomppaamaan keskitykseen, vaan se meni aina F. Jensenille asti takatolpalle ja lopulta muutaman kimmokkeen kautta Viron maaliin. Muutoin Viro puolusti keskityksiä vähintääkin kohtuullisesti ja blokkasi vetopaikkoja.
Negatiiviset tilanteenvaihdot Suomi hoiti kunnialla. Ehkä uhkaavin hetki oli 11. minuutilla, kun Pikk aavisti Soirin syötön F. Jensenille ja lähti nostamaan vastaiskua jalalla. R. Jensen kuitenkin poisti aikaisen keskityksen omasta boksista ongelmitta. Muutoin Suomen yläalueen vastaprässi oli mallikasta ja tietysti kun yläviisikon pelaajat olivat niin usein lähekkäin toisiaan, oli heidän helppo toteuttaa vastaprässiä lyhyin etäisyyksin ja sulkea syöttösuuntia kuten ennen avausmaaliakin tapahtui. Keskimmäisestä tasosta vielä Suhonen terrierinä sähisi vastaan muutamaan otteeseen iskuja kaihtamatta ja Kairinen muutoin vain luki seuraavia siirtoja päästen niihin väliin ennen puolta kenttää.
Erikoistilanteet
Näihin en oikeastaan keskittynyt ollenkaan, mutta jälleen omissa kolisi kertaalleen vastustajan kulmapotkusta, kun Suhonen hukkasi Anierin ja F. Jensen Tammin. Suomi puolusti kuten ennen kahdella aluepuolustajalla (Källman-Hoskonen) ja vartioijia oli sitten saman verran kuin Virolla kohteita eli ainakin kuusi kappaletta useimmissa variaatioissa. Olihan tuo Viron maali sikäli hienosti pelattu, että Anier teki liikkeen riittävästi Källmanin etupuolelle eikä tämä tuollaista pimeän puolen vastaantuloa voinut millään havaita. Taaempi aluepuolustaja Hoskonenkaan ei vitosen viivalla päässyt väliin Anierin jatkopuskuun kohti Tammia. Ehkä silti Hoskosen paikka voisi jatkossa olla kulmia puolustaessa tuossa toisena aluepuolustajana, koska 1v1-vartioinnissa hänellä oli karsinnoissa ongelmia, joten Ivanovin voisi jyvittää sellaiseen rooliin vaihteeksi. Hradecky ainakin kehui Artun suorittamista muutoin puolustuskulmissa pelin jälkeisessä haastattelussa (en käy läpi nauhaa tarkistaakseni tuon paikkaansapitävyyttä), joten yksi pieni muutos voisi olla se, että Hoskonen olisi pysyvämmin toinen aluepuolustaja Pohjanpalon lisäksi ja Ivanov vähän vikkelämpänä topparina pysyisi kenties paremmin jonkun vastustajan pahan pääpeliuhan kintereillä.
|
