Inter - KuPS 2-2, 4-2 rp. 30.3.2024, Liigacupin loppuotteluInter 4-2-3-1
Botue 11
Stavitski 24 - Kouame 28 - Tamminen 21
Jansen 8 - Ampofo 17
Järvinen 19 - Almen 4 - Hämäläinen 3 - Purosalo 30
Vuorjoki 12
KuPS 4-2-3-1
Ogunkoya 23
Pennanen 8 - Heinonen 17 - Lampinen 11
Siltanen 28 - Vidjeskog 26
Antwi 25 - Miettunen 16 - Cisse 15 - Saarinen 18
Kreidl 1
En ollut aiemmin ollut katsomassa kotimaista Cup-finaalia, joten korjasin tuon kauneusvirheen saapumalla Veritakselle, kun kerran halvalla pääsi (8€) ja vieläpä piippuhyllyn pehmeille VIP-istuimille. Tiistainen Huuhkajat-peli oli myös ensimmäinen kerta, kun olin maaliskuussa jalkapallopelissä, joten toisen futismatsin saaminen samaan viikkoon oli ennenkuulumatonta. Toki lisämotivaationa oli myös se, että joukkueiden näkeminen livenä helpottaa Liigaskaba-rivin laadintaa ensi viikolla. Tiesin ennalta lähinnä sen, että Inter palloilee 4-1-4-1:llä ja ajattelin, että ehkä KuPS taipuu sitten peilaamaan sen 4-2-3-1:llä, kun sitä Honkavaaran poppoo käytti myös syyskuun vierailullaan. Toki silloin Inter hyökkäsi 3-1-4-2/5-3-2:lla, mutta yhtä lailla sillä oli yksi ankkuri ja kaksi kasipaikan pelaajaa, joten siksi ounastelin KuPSin lähestyvän nyt prässiään samansuuntaisesti.
Lämmittely vahvisti Interistä sen, että laiturit pitäisivät leveyden ja kasipaikan pelurit täyttäisivät välikaistat lähtökohtaisesti rakenteluvaiheessa. Tamminen antoi pari maukasta roikkua koko pakan yli Stavitskille, jonka sihti volleyissa oli hukassa ainakin vielä alkulämmöissä. Vieraiden puolelta Antwin laadukkaat pallot vasemmalta putosivat kohdepelaajien päähän ja ennakoin täten, että se kumpi puolustaa omaa boksiaan paremmin keskitystilanteissa, voittaisi pelin. Pelivalintani oli se, että molemmat tekisivät maalin kertoimella 1.70.
Vaihdot eivät ryhmityksiä muuttaneet. Jansen otti Kouamen paikan avausjakson lopussa ja Krebs tuli Jansenin alkuperäiseen rooliin keskikentän pohjapariin. Toisella jaksolla Rökman ja Smith ottivat Tammisen ja Botuen paikat yksi-yhteen sekä päätöskympillä Lahdensuo ja Granlund Stavitskin ja Järvisen tontit. Myös KuPSin vaihdot olivat yksyhteen. Da Graca tuli tauolla oikeaksi toppariksi Cissen tilalle. Tämä klenkkasi hitaasti koppiin hopeamitalin hakemisen jälkeen, joten pelikunto jatkossa lienee arvoitus. Ruoppi korvasi Heinosen kymppinä. 66. minuutilla Lampinen siirtyi piikkiin, kun Ogunkoya otettiin pois ja Luyeye-Lutumba tuli oikeaan laitaan. Lopussa Muzinga korvasi Lampisen. KuPSin raavaat miehet saivat muuten lohdutuspalkinnoksi paluumatkalle bussiin noutopizzaa, jota sinne kannettiin vino pino astuttuani maan kamaralle pääkatsomosta.
Inter pallollisena vs. KuPS pallottomanaInter avasi maalipotkut 2-4-1-3:lla, mutta muuten 2-3-2-3:lla, jonka KuPS peilasi ennakoidusti 4-2-3-1:llä. Maalipotkuprässi oli luonnollisesti 4-1-4-1 muotoinen, kun Vidjeskog seurasi Jansenin putoamisen toiseksi pohjapelaajaksi Ampofon rinnalle ja Siltanen merkkasi Kouamen KuPSin puolustuslinjan edestä. Kouamehan viime kaudellakin hiippaili kärjen alapuolelle pelinavausvaiheessa ainakin KuPSia vastaan, joten sikäli en yllättynyt, että hän teki niin taas varsinkin tosiaan maalipotkuissa.
KuPSin roolitukset eivät ihan olleet sellaiset kuin oletin eli että Ogunkoya olisi ravannut yksin Interin toppareissa ja puolestaan KuPSin toppareilla olisi ollut 2v1-ylivoima Botueta vastaan, jolloin kenttä olisi muuten ollut täynnä selkeitä 1v1-pareja. Ogunkoya nimittäin oli vastuussa lähinnä Hämäläisen prässäämisestä eli Interin oikean topparin. Jos Almen sai pallon, häntä prässäsi joko Heinonen tai Lampinen. Useimmiten Heinonen, jolloin tämä jätti Ampofon hetkeksi syöttövarjoon tai sitten Ogunkoya putosi Hämäläisen luota merkkaamaan Ampofoa. Jos Almen puolestaan levitti lähemmäs sivurajaa, Heinosen ei sinne asti ollut järkevää irrota keskikaistalta, vaan sitten oikea laituri Lampinen jätti Järvisen kontrolloinnin sikseen ja irtosi tästä kohti Almenia. Tällöin Vidjeskogin piti jättää Jansen auki välikaistalle ja tukea prässiä irtoamalla Järviseen, mutta pari kertaa Inter kuitenkin pääsi prässin alta pois, kun Lampinen ei saanut katki Almenin syöttöä Järviselle ja Vidjeskog oli myöhässä tätä vastaan. Mieleeni jäi muun muassa yksi näyttävä kierähdys Järviseltä ohi vastaanjuosseen Vidjeskogin joskus 35. minuutilla ehkäpä. Mutta tempokuljetuksesta yli keskiviivan ei sen kummempaa lopulta seurannut. Inter yritti sekoittaa KuPSin vastuita myös siten, että muutaman kerran Järvinen liikkui sivurajalta Ampofon viereen luomaan hetkellisestä ylivoimaa Heinosta vastaan. Järvisen kautta sitten muistaakseni pelin alussa Inter pääsikin ainakin kerran vaihtamaan puolta Purosalolle, kun vieraiden vastuut eivät ihan selvillä olleet. Lampinen kyllä taisi kaventaa keskemmäs, mutta oli askeleen perässä.
Parhaiten matsin alussa Inter pääsi korkean prässin alta pois Purosalon kautta. Syynä oli se, että kun vasen laituri Pennanen oli lähtökohtaisesti kapealla blokkaamassa Hämäläisen syöttöä välikaistaa pitkin Kouamelle, hänellä kesti hieman liikaa irrota leveyteen Purosaloon, kun tälle kierrätettiin pallo. Pennanen ei ole se räjähtävin yksilö, joten ennakointi olisi voinut olla parempaa. Hän antoi Purosalon kääntyä liian pitkäksi aikaa positiiviseen peliasentoon ja tämä pystyi lähettämään esim. puolenvaihdon Stavitskille/Järviselle tai noukkimaan Jansenin lyhyemmällä sivuttaissyötöllä. Paras tilanne syntyi 13. minuutilla, kun Pennanen oli taas myöhässä ja Purosalon avoimen tassun kautta Inter vaihtoi puolta. Hyökkäys kiihtyi ihanasti Järvisen kautta ja Stavitskille luotiin laadullinen ylivoimatilanne Saarista vastaan. Tämä ei ehtinyt saada tukea, kun yläkuusikko oli palloteltu pihalle. Stavitski leikkasi keskustaan ohi Saarisen ja pamautti ylärimaan sisäkierteisen laukauksen. Toki arvasin, että Timolle noita tilanteita halutaan varmasti rutkasti luoda, mutta tuo olisi ollut estettävissä, jos esim. Pennanen olisi ennakoinut paremmin ylempänä kenttää.
Kummankaan veskarin jalalla pelaaminen ei vakuuttanut. He yrittivät jopa liikaa houkutella kärkipelaajaa itseensä avatakseen lisätilaa toppareille. 11. minuutilla Vuorjoki sortui karseaa harhasyöttöön prässin alla, mutta paikkasi tilanteen sentään itse torjumalla alakulmasta Ogunkoyan laukauksen keskeltä. Vuorjoki kaiketi tavoitteli ankkuri Ampofoa, jonka pallovarmuus oli minusta aika hyvällä tasolla eikä häntä huimannut, vaikka vastustaja oli iholla kiinni. Inter halusi vähän riskilläkin edetä maitse linja kerrallaan. Ampofon kyky sietää prässiä ja liikuttaa palloa myös yhdellä kosketuksella ahtaasta raosta isompaan tilaan teki toisinaan vaikutuksen. Hän ei myöskään sulavan liikkeensä ansiosta jää helposti syöttövarjoihin, vaan pystyy tekemään itsensä pelattavaksi pelintekoalueelle. Uskoisin, että hän on tärkeä osa Interin pallollista palapeliä tällä sesongilla, koska hän osaa myös voittaa oman suoran vastustajansa kierähtämällä tämän ohi tyhjään tilaan. Se on modernin kk-pelaajan tärkein taito. Vielä Interin pallollinen pelaaminen ja Vasara-futis ei täydellistä tietenkään ollut, mutta varsinkin avausvartilla tosiaan se pääsi mukavasti pois korkean prässin alta ja kiihdytti 4-5 kaistan hyökkäyksiä kohti suojaamatonta puolustuslinjaa. Ehkä olisin kaivannut sitä, että Inter ei olisi niin herkästi tyytynyt siirtämään palloa leveyteen Stavitskille tai Tammiselle, vaan kk-pelaajat/laitapakit olisivat kuljettaneet röyhkeämmin keskeltä kohti maalia ja pakottaneet esim. topparin irtoamaan vastaan. Nyt nuo kiihtyneet hyökkäysaihiot päättyivät lähinnä osoitteettomiin keskityksiin laitakaistoilta. Pelin edetessä KuPSin prässikin alkoi sitten toimia kollektiivisenmin. Ajoitukset paranivat ja kääntymisiä estettiin paremmin. Puolustuslinja ja pohjapari puolusti myös eteenpäin minusta terävämmin ja sai katki puolessa kentässä tukun Interin puolipitkiä syöttöjä alhaalta kohti ylänelikkoa/ -viisikkoa.
Rakenteluvaiheessa Inter käytti luonnollisesti 2-3-5 muotoa. Laiturit pysyivät leveydessä viimeisessä linjassa ja kasipaikan Jansen ja Kouame olivat välikaistoilla ylätaskuissa asti. Välillä Tamminen kavensi ylätaskuun myös tehdäkseen tilaa Purosalon nousuille ja tällöin Interillä saattoi olla kuusikin pelaajaa hyökkäämässä hetkellisesti. KuPSin blokkipuolustusmuoto oli 4-4-1-1. Laiturit putosivat pohjaparin tasolle ja Heinonen oli kk-linjan edessä merkkaamassa yhä Ampofoa, jottei Inter voisi kierrättää palloa tämän kautta. Alataskuissa laitapakit Järvinen ja Purosalo olivat kuitenkin avoinna.
Vähemmän yllättäen Inter nojasi eniten murtautumisissaan leveyden käyttöön ja halusi luoda laadullisia ylivoimia Stavitskille Saarista vastaan. Interin alaviisikko lähetti tälle mieluusti ilmassakin puolipitkiä syöttöjä yli KuPSin muodon, jottei Vidjeskog tai Lampinen ehtisi tuplaamaan tai jopa triplaamaan Stavitskia. Avausjaksolla mielestäni aika usein Inter onnistuikin tavoitteessaan, mutta ylärimalaukausta lukuun ottamatta lopputuote jäi vajaaksi. Saarinen ohjasi Stavitskin päätyrajalle ja sieltä vasemman jalan matalat luukkupallot olivat tuloksettomia. Eiköhän Stavitskin lopputuote kuitenkin kauden edetessä ja pallotatsin yhä hioutuessa parannu. Nautin hänen katsomisestaan toki jo syksyllä, jolloin eniten yllätti se, että muodon sisälläkin operoidessa hänen ensimmäinen kosketuksensa tyhjään tilaan oli sarjan eliittiä.
Toisella jaksolla Koistinen oli pari kertaa todella pahasti helisemässä Stavitskia vastaan ja toisin kuin Saarinen, päästi tämän ajamaan välikaistalle muodon sisään boksin kulmalle. Eikä Vidjeskogin ja Lampisen avausjaksoa parempi tukikaan auttanut, kun Stavitskilla pallo pysyi koukussa ja hän väkisin haastoi paremmalle jalalleen luikahtaen Vidjeskogin ja Koistisen välistä kuudentoista alueelle. Toki sitten yhä matalat syötöt kultaiselle sektorille katkesivat KuPSin topparien jalkoihin, mutta pidin siitä, että Stavitski ei alivoimaisena tyytynyt ohittamaan enää laidan puolelta kuten hän vielä avausjaksolla enimmäkseen teki. Palkinto tuli kuitenkin 50. minuutilla laidan puolelta haastamalla. Nopean kierrätyksen myötä Koistinen jäi ilman tukea, Stavitski nosti vasurillaan korkean keskityksen takatolpalle, Tamminen painoi volleyn ja Jansen puttasi tyhjiin sopivasti jalkaan tulleen "syötön". Tuota kuviotahan Inter jo lämmittelyssä harjoitteli, mutta vain peilikuvana. Keskitystilanteista on muuten todettava sekin, että Interillä oli lähes aina kuitenkin kolme pelaajaa boksissa eli kärki, kymppipaikan Kouame/Jansen ja sitten painoton laituri. Se mahdollisti sen, että maalintekokin oli todennäköisempää.
Oikealta laidalta Tamminen keskitti melko aikaisin Antwin ohittamisen sijaan. Samoin teki oikeasta alataskusta Purosalo, joka lähetti palloja boksiin ennen kuin Pennanen ehti sulkemaan avoimen jalan. Cisse kuitenkin loisti ilmassa ja purki useamman ykköspallon. 41. minuutilla toki Purosalon keskitys leijaili pakan yli taka-alueelle, jossa Stavitski oli pimeältä puolelta hiivittyään merkkaamaton, mutta vaisu pusku maan kautta oli Kreidlille marja. Kertaalleen joku oikean laidan keskityksistä löysi myös boksista Kouamen, mutta pusku suuntautui vaikeasta asennosta reilusti ohi takakulman. Yhteenvetona sanoisin, että KuPSin boksipuolustus oli minusta aika rautaista, vaikka Interin 1-1 tasoitus keskityksestä tulikin, mutta pääosin kohdepelaajat vaikuttivat olevan kontrollissa ja sen päälle kelpaa menestystä jossain määrin rakentaa.
Toisella jaksolla Inter myös mielestäni enemmän yritti päästä leveydestä keskittämään siten, että Krebs teki repiviä välikaistajuoksuja varsinkin Koistisen, mutta ainakin kerran myös Antwin selustaan. KuPSin pohjapari kuitenkin nöyrästi seurasi nuo juoksut, mutta ainakin Stavitski sai puhtaamman 1v1-tilanteen noina hetkinä Koistista vastaan, kun Vidjeskogin piti merkata Krebs, jonka sisääntulo matsiin toi rauhaa Interin pelaamiseen kahteen suuntaan. Stavitskin sisäkierteiset pallot taka-alueelle olivat kuitenkin tuloksettomia nekin. Oikealta laidalta Interin ikioman Daniel Jamesin eli Rökmanin pari keskitystä eivät sen tarkempia olleet, mutta pilkkukisassa pää kesti paremmin kuin Walesin kollegalla.
KuPSin muodon sisään ei hitaissa hyökkäyksissä asiaa oikein ollut eikä Inter toisaalta sinne väkisin pyrkinytkään, vaan kenties pallonmenetysten pelossa tyytyi suoraviivaisempaan keskittämiseen oikealta laidalta ja Stavitskin haastoihin vasemmalta laidalta. Ylätaskuissa Kouame ja Jansen eivät oikein päässeet kääntymään, joten annan siitä kehut KuPSin pohjaparille Siltanen-Vidjeskog. He pitivät välikaistat tukossa ja toki kapealla olleet laituritkin osansa tekivät. Maalipotkuissa Kouamelle pelattiin kertaalleen ilmassa onnistuneesti pallo ja tämä sai jatkettua sen laitaan Stavitskille ennen kuin Siltanen oli iholla, mutta muutoin norsunluurannikkolaista ei oikein löydetty silloinkaan, kun hän oli kärjen alapuolella. Poikkeus oli muistaakseni 42. minuutti, kun Kouame pääsi kääntymään kertaalleen, mutta nopea pistosyöttö Miettusen taakse kohti Botueta oli epätarkka. Toisella jaksolla Jansen pääsi minusta vähän paremmin sisään tuohon kymppipaikan rooliin ja sai enemmän pallokosketuksia hitaissa hyökkäyksissä, muttei hänkään sinällään päässyt jakamaan puhkovia syöttöjä. Yhtä kaikki, KuPSin kahden alimman linjan tiiviys oli kiitettävällä tasolla.
KuPSin puolustuslinjan selustan pitävyyttäkään Inter ei hirveästi testannut toisin kuin syksyllä, jolloin 5-3-2:n kärkiparille Stavitski-Smith kotijoukkue pyrki jatkuvasti pelaamaan suoraviivaisia juoksupalloja KuPSin toppareiden ja heitä tukeneen Antwin selustaan. Nyt ne olivat paljon pienemmässä roolissa. Botuen joitain aloitteita poimittiin esimerkiksi Purosalon tai kk-kolmikon toimesta. Hän teki pystyjuoksunsa heikomman topparin Miettusen puolelta, mutta ei kyllä ollut lähelläkään irtautua tästä maalintekoon, vaan yllättäen melko pehmeä Botue noissa juoksukisoissa oli. Ja kun selkä kohti maalia hän on aika hyödytön, vaikkei sinänsä vuodakaan saadessaan pallon jalkaan, mutta Inter tarvitsee minusta paremman ykköskärjen, jos se haluaa mitaleille. Stavitski rotatoi puolestaan leveydestä välikaistalle muutamaan otteeseen esimerkiksi toisella jaksolla ja Jansen liikkui täyttämään laitakaistan, mutta noina hetkinä kun Timo oli keskellä Botuen tai Smithin vieressä, ei pystypalloja linjan taakse alhaalta silloinkaan lähetetty. Kun syksyn kohtaamisessa kirjoitin, että KuPSin korkealla olleen puolustuslinjan selustan puolustaminen oli maailmanluokkaa, sama sinällään jatkui, ettei se tänäänkään vuotanut, mutta eipä sitä tosiaan niin ahkerasti Inter haastanutkaan, vaan aika vähällä Cisse ja Miettunen laitapakkien kera selvisivät.
Kaukolaukaukset olivat tietysti yksi puolustuksen murtokeino. Stavitskin maanuoliainen avausjaksolla meni reippaasti ohi vasemman alakulman 23 metristä. Toisen jakson kokeiluja en edes muista, jos sellaisia oli. Syksyllä KuPSin syvältä lähteneet vastaiskut olivat puolestaan aika köyhiä ja sama päti mielestäni edelleen. Inter puolusti negatiiviset tilanteenvaihdot melko ongelmitta ja vastaprässi yläalueilla oli aika ajoin oikein mallikasta vuodenaikaan ja yhteisiin kokemuksiin nähden. Puolustuslinjasta tarvittaessa Hämäläinen tuli voimalla vastaan ja pysäytti pari vastaiskua keskiviivalla.
Inter pallottomana vs. KuPS pallollisenaKuPS avasi alhaalta Interin tavoin maalipotkuissa 2-4-1-3/2-4-4 muodolla, mutta ei se siitä muutenkaan joustanut. Inter vastasi siihen 4-1-4-1:n sijasta ehkä vähän yllättäenkin varovaisemmalla 4-2-3-1:lla, kun Jansen oli monesti toisena pohjapelaajana Ampofon vierellä ja Kouame selkeästi kymppinä pallottomassa vaiheessa. Inter organisoi prässinsä ylhäältä siten, että Botue ravasi toppareissa. Kouame merkkasi aina toisen pohjapelaajan eli Vidjeskogin tai Siltasen. Lisäksi Interin toinen laituri kavensi keskelle merkkaamaan toista pohjapelaajaa ja jätti laitapakin auki. Periaatteessa siis Inter prässäsi neljällä pelaajalla KuPSin alakuusikkoa (vapaat pelaajat toinen toppari ja laitapakki) ja jätti alas puolestaan 6v4-ylivoiman. Avausjaksolla Interin laitureista Tamminen oli mututuntumalla useimmiten se, joka merkkasi Kouamen apuna toisen pohjapelaajan (Siltanen) ja jätti Antwin auki sivurajalle. Stavitski pysyi enemmän Saarisessa, vaikka välillä kavensi myös keskemmälle, jos KuPS hyökkäsi vasemmalta laidalta tai sitten Timo irtosi Cisseen, jos Botue oli kovin myöhässä. Noina hetkinä tietysti Stavitski pyrki jättämään Saarisen syöttövarjoon samalla. KuPSin ylänelikko oli todella kapealla, mikä ei yllättänyt, kun Lampinen ja Pennanen eivät ole sivurajoja halaavia laitureita. Molemmat olivat oikeastaan välikaistalla ja kymppipaikan Heinonenkin roikkui monesti viimeisessä linjassa ikään kuin toisena kärkenä luomassa keskelle 2v2-tilanteen Almenia ja Hämäläistä vastaan Ogunkoyan kanssa. Jos Heinonen oli toppareiden etupuolella, Jansen merkkasi hänet pois ja se vapautti tosiaan Ampofon merkkaamaan enimmäkseen Pennasta. Tällä oli melko vapaa rooli ja hän saattoi hakea palloa jalkaansa keskikentältä alempaakin ja luoda 3v2-ylivoiman pohjaparin kanssa Kouamea ja Interin toista laituria vastaan. Yhtä kaikki, Interin laitapakkien piti tietysti kaventaa KuPSin laitureiden mukana keskelle lähelle toppareita ja se jätti laitakaistoille tilaa KuPSin laitapakkien nousuille. En yllättynyt siitä, että ylänelikko täytti hyökkäyskaistat epätasaisesti ja oli niin tiiviinä välikaistojen välisellä alueella, koska sitä KuPS teki myös jo viime syksynä paikan päällä näkemissäni pelissä, johon olen useasti tässä tekstissä viitannut. Jos KuPS kierrätti pallon leveyteen Antwille, joka siis avausjaksolla oli usein auki sivurajalle, kun Tamminen oli kiinni Siltasessa, sitten Purosalon piti pompata puolustuslinjasta vastaan ja Hämäläinen saattoi pumpata Pennaseen, jos Ampofo oli keskemmällä kenttää hetkellisesti. Tuota Antwi-reittiä KuPS kyllä yritti avausjaksolla ehkä 4-5 kertaa käyttää edeten hyökkäyskolmannekselle vaihtelevalla menestyksellä. Mennään niihin tuonnempana.
Maalipotkuissa yllätti se, että Kreidl pelasi ne aika monesti ilmassa puoleen kenttään toisin kuin Inter, joka itsepintaisesti eteni linja kerrallaan, jollei prässi käynyt mahdottomaksi. Tietysti Ogunkoya oli parempi kohdepelaaja kuin Botue, mutta olihan Interilläkin Kouame, jolle syöttöjä tähdätä ilmassa. Ogunkoya oli minusta sikäli Botueta vakuuttavampi, että hänellä oli vahva keskivartalo ja atleettisia ominaisuuksia. Ensiaskeleet olivat terävät, joten hän pystyi myös juoksemaan pystyyn kohdepelaajuuden lisäksi. Joskus kosketukset olivat vähän kulmikkaita, mikä oli negatiivista, mutta sanoisin, että hänessä on olemassa aihio, koska monipuolisuutta löytyy. Se, miten KuPS pystyy häntä ruokkimaan, on eri asia. Tässä pelissä tarjoilu oli vähäistä. Hän kuitenkin pärjäsi ihan OK kaksinkamppailuissa laadukasta Hämäläistä vastaan viimeisessä linjassa eikä kaikkia pääpalloja hävinnyt.
Toisella jaksolla Inter muutti prässiään laitureiden osalta siten, että Rökman/Tamminen pysyi ennemmin kiinni Antwissa, joten Inter halusi tukkia tuon reitin paremmin ja Stavitski kavensi kiinni Vidjeskogiin vapauttaen Jansenin merkkaamaan viereltä Siltasen. Alas jäi yhä se 6v4-ylivoima KuPSin ylänelikkoa vastaan. Laitapakeista Inter jätti siis suosiolla heikkotasoisemman Koistisen ennemmin vapaaksi sivurajalle ja se oli viisas muutos, koska tämä oli aika turhake hyökkäyskolmanneksella pallollisena ja ilkeästi todettuna "ihan poika vielä". Prässimuutos tuotti myös yläalueriistoja Kreidlin avustuksella. 1-1 tasoituksen jälkeen tämä avasi suoraan Stavitskin jalkaan, joka oli tosiaan nyt keskemmällä kenttää useammin kuin avausjaksolla prässäämässä toista pohjapelaajaa. Timo katkaisi Kreidlin syötön ja laukoi vasempaan tolppaan. Aikainen chippi olisi ollut minusta oikeampi valinta, kun Johannes oli niin ulkona maalistaan. 67. minuutilla Kreidl vuoti jälleen pallollisena, mutta Da Graca paikkasi tuon virheen tökkäämällä pallon pois Stavitskilta tämän kuljetettua boksiin. Tuo oli läheltä nähtynä ihan puhdas taklaus kylkeen. Istuin siis tutusti lähempänä Interin päätykatsomoa kuin jäähallia. 82. minuutilla puolestaan Rökman esti Kreidlin noston Antwille. Avausjaksolla tuo reitti olisi vielä ollut auki. Rökman ei toki päässyt laukomaan välittömästi, mutta katkosta seurasi rajaheitto. Rökman taisi lingota sen itse boksiin ja Hämäläinen jatkaa pallon etualueelta takatolpalle, mutta Kreidl syöksyi estämään Lahdensuon maalinteon. Tuloksena oli kuitenkin sitten kulmapotku, josta Inter sai rankkarin ja johtomaalin, joten kaikki johtaa kaikkeen.
KuPSin ylänelikko toisella jaksolla muutti roolituksiaan vaihtojen myötä siten, että Lampinen oli ennemmin toisena kärkenä roikkumassa viimeisessä linjassa Almenin kohdalla ja Ruoppi rotatoi sitten siksi aikaa ikään kuin laituriksi, vaikka pysyikin pennasmaisesti välikaistalla. Ruoppi ei siis ilmeisesti ole samanlainen pystyjuoksijatyyppi kuin Heinonen, vaan pyytää mieluummin palloa jalkaansa puolustuslinjan eteen. Sen kummemmin en häntä etukäteen tuntenut, mutta juoksukestävyys vaikutti tyydyttävältä ja moraali alaspäinkin oli kunnossa. Loppuvaiheessa puolestaan sitten Muzinga ja Luyeye-Lutumba olivat pystyjuoksuvalmiudessa ylänelikosta.
Rakentelu- ja murtautumisvaiheessa KuPS muuntui luonnollisesti 2-3-5:een tai välillä 2-2-6:eenkin, kun molemmat laitapakit olivat yhtä aikaa melko korkealla, mutta nuo hetket olivat yhden käden sormilla laskettavissa. Tavanomaisin 2-3-5 asetus oli se, että Antwi piti leveyden vasemmalla, Pennanen oli vasemmalla välikaistalla, Ogunkoya keskellä, Heinonen oikealla välikaistalla ja Lampinen näennäisesti leveydessä oikealla, mutta tosiaan aika lähekkäinkin yläviisikko aika ajoin toisiaan oli ylimiehittäen tiettyjä kaistoja, mutta ihan niin toisteisesti he eivät sentään toistensa vieressä olleet vrt. Huuhkajiin. Inter puolestaan puolusti omallakin kenttäpuoliskolla 4-2-3-1/4-4-1-1 muodossa.
KuPSin hyökkääminen oli aika samanlaista kuin Interin. Sekin loi eniten uhkaa vasemmalta laidalta, minkä toki pystyi arvaamaan jo alkulämmittelystä ja Antwin otteista männä kausina. Ottelun avausmaali 13. minuutilla syntyi hänen lapikkaastaan. KuPS avasi alhaalta maitse ja kierrätti pallon Cisselle. Botue oli kaukana Miettusessa, joten Stavitski irtosi prässäämään avointa jalkaa, mutta epäonnistui jättämään Saarisen syöttövarjoon sivurajalla, joten Järvisen piti pompata tähän Lampisesta. Iirokin oli myöhässä eikä Jansenkaan ehtinyt sitten tukkia Lampiselta tilaa Järvisen takana, vaan Pyry sai jatkettua seinän kolmannelle keskustaan Vidjeskogille, joka vaihtoi puolta Pennaselle. Tämä oli omalla paikallaan välikaistalla ja kun Interin alakuusikko lähti vetäytymään, tilaa oli jatkaa pallo rauhassa Antwille leveyteen. KuPSkin sai luotua haluamansa laadullisen ylivoimatilanteen Antwille Purosaloa vastaan kauniisti kiihtyneen hyökkäyksen päätteeksi. Purosalo ei saanut vasuria suljettua. Vuorjoki syöksyi matalaan keskitykseen ja se kimposi omaan maaliin Almenin jalasta. Muut keskityspallot sitten Inter puolusti ihan hyvin eli en senkään boksipuolustamista kovin paljoa lopulta moittisi. Ehkä tasapeli oli täten ansaittu lopputulos alkukäteispohdintaani perustuen, kun kerran boksipuolustamisen hyvyys meni aika tasan. Välillä Pennanen rotatoi leveyteen ja Antwi kavensi välikaistalle, mutta Petterin pari keskitystä boksiin laitakaistoilta olivat aika löysiä ja siten vaarattomia. Esimerkiksi 70. minuutilla hän liikkui hetkellisesti jopa oikeaan laitaan sillä kertaa, mutta vasemman jalan sisäsyrjäkeskitys laakana ei uhkaa aiheuttanut Interin alakerralle.
Toisella jaksolla kun Inter jätti mieluummin laitapakeista Koistisen auki, KuPS kierrättikin tälle palloa mieluusti hyökkäyskolmannekselle, mutta Koistisen ratkaisuvalikoima oli pieni. Haastokykyä ei ollut ja hän joko syötti sivuttain tai pari kertaa pystyyn Järvisen selustaan. Sinällään Koistiselta ei muuta vaadittukaan kuin sitä, että hän houkutteli Järvisen laitapakkina irtoamaan vastaan, jolloin joku muu voisi tehdä pystyjuoksun tämän jättämään tilaan. Järvinen kuitenkin sijoittui usein siten, että syöttölinjaa sivurajaa pitkin ei ollut. Kertaalleen toki Koistinen ainakin sai siirrettyä pallon eteenpäin, mutta Almen kavensi välittömästi tilan pois Luyeye-Lutumbalta. Tämä puolestaan kertaalleen oli itse leveydessä välikaistan sijaan ja pääsi puoliksi Järvisestä laidan puolelta ohi, mutta törmäsi sitten silläkin kertaa pelastusenkeli Almeniin, joka kavensi kohti laitaa ja blokkasi muistaakseni keskityksen.
Syksyn matsissa selustapalloissa KuPSin ajoitukset olivat hukassa ja sillä oli paljon paitsiota. Eipä tänäänkään mikään ollut juuri muuttunut, vaan ajoitukset sakkasivat eikä Interin selustapuolustamista pahemmin testattu. Paras aihio oli avausjakson lopussa, kun Antwi syötti laitakaistalta pystyyn ja Ogunkoya teki aloitteen Hämäläisen taakse, mutta Almen oli hereillä tuolloinkin ja kavensi kohti nigerialaiskärkeä. Tämä ehti pystysyöttöön kyllä ensin terävien askeliensa myötä, mutta tökkäys luukulle jäi hitaaksi eikä Järvisellä ollut ongelmia sitä siivota. Selustachipit ilmassa puolestaan katkesivat usein Hämäläisen päähän. KuPSin keskimmäisestä tasosta 2-3-5:llä tai 2-2-6:lla hyökätessä varsinkaan Siltasen potkutekniikka ei kyllä vakuuttanut alkuunkaan, vaan hänen nostonsa jäivät ihmeellisesti liian taakse, kun hän esimerkiksi tavoitteli taka-alueelta Lampista. Vidjeskogiltakaan en juuri murtavia syöttöjä muista, joten ehkä KuPS voisi puolestani hankkia jonkun pallollisesti pätevän pohjapelaajan, jollei sitten sairastuvalta ole apuja tulossa. En ole niin hyvin perehtynyt vielä heidän materiaaliinsa, jotta osaisin paremmin sanoa tai sitten Pennanen on pudotettava yläoksalta pykälän alemmas, jolloin hän pääsisi pelaamaan enemmän kasvot kohti maalia. Interin toppareista Hämäläinen tosiaan oli ilmassa vahva ja Almen puolestaan hoiti juoksukisat Heinosta/Lampista vastaan ongelmitta pysyen koko ajan askeleen edellä, kun pari kertaa esim. avausjaksossa Saarinen/Vidjeskog yritti omalta kenttäpuoliskolta syöttää ohi Interin prässilinjojen. Kotijoukkueen tähtiä olivat mielestäni Stavitskin ohella siis topparipari.
Interin muodon sisään ei KuPSillakaan asiaa ollut. Avausjaksolta en muista yhtään laadukasta kombinaatiota, vaikka se ajoittainen tosiaan kaistoja täyttikin epätasaisesti. Interin kk-linja piti välin alimpaan linjaan yhtä lailla tiiviinä kuten vierasjoukkuekin teki. Jansen teki muutaman pätevän katkon Ampofon rinnalla. Parhaat hetket tilojen löytämiseen Interin muodon sisästä olivat silloin, kun Ampofo innostui osallistumaan prässiin toden teolla. Hän saattoi juosta aina toiseen toppariin saakka auttamaan Botueta/Smithia ja noina hetkinä esim. Pennanen olisi ollut hetkellisesti auki välikaistalla, mutta kuopiolaiset eivät kyenneet palloa liikuttamaan oikeaan paikkaan ajoissa. Syksyn kohtaamisessakin minulle jäivät mieleen nuo Ampofon ajoittaiset "ryntäilyt" eikä silloinkaan KuPS osannut palloa liikuttaa tyhjentyneeseen tilaan.
Interin viimeisen linjan murtaminen ei siis kertakaikkiaan onnistunut, vaan viimeistään Interin puolustuslinjan jalat olivat murtavien syöttöjen välissä, joten aika paljon tekemistä tämän pelin perusteella KuPSilla on vielä siinä, että pallollisessa vaiheessa olisi enemmän vaaran tuntua. Toki se taisi VPS:n tuhota lohkovaiheessa ja mättää viisi maalia sen verkkoon, joten ehkä kyse oli yksittäisestä ohipelistä kuten Honkavaarakin tuoreessa raportissa osittain totesi. Toivon ja oletankin, että jatkossa KuPSin pallonhallinta on syyskauden veroista, jolloin murtautumisissa oli rutkasti enemmän uhkaa ja dynaamisuutta verrattuna tämänpäiväiseen. Pallotemmossakin on nostamisen varaa ja syöttöjen laatukin parantunee kevään myötä.
Interin positiiviset tilanteenvaihdot olivat jonkin verran vieraita vaarallisempia. Botue teki piikistä aloitteita Antwin jättämiin tiloihin, mutta Miettunen tukki tilan ihan hyvin. Ainoa hyvä aihio oli 35. minuutilla, kun Jansen katkaisi syötön välikaistalla ja Botue ampaisi heti vauhtiin. Miettunen peruutti mielestäni liikaa ja antoi tilaa Botuelle, jonka poikittaissyötön boksin reunalta Kouame päästi läpi aina Tammiselle asti, mutta tämän veto blokattiin. Viisi minuuttia myöhemmin puolestaan KuPS tuli prässin alta pois Antwi-reitin kautta. Tämä lähti kuljettamaan viistosti ennen kuin Purosalon prässi ehti iholle. Poikittaissyöttö Lampiselle asti oli kuitenkin ihan liian hidas ja Inter pääsi väliin. Pallo pelattiin Stavitskille, joka eteni boksiin ja keskitti tutusti vasurillaan ohi Saarisen. Kouame juoksi etutolpalle ja ohjasi pallon sivuverkkoon. Toiselta jaksolta jäi mieleen puolestaan Ampofon katkon jälkeen Rökmanin yksi päätykatsomoon karannut keskitys oikeasta laidasta vastaiskun päätteeksi. Stavitski olisi ollut taka-alueella auki kuten Tamminen avausjaksolla, mutta syöttö ei kuitenkaan sinne koskaan tullut. Kotijoukkueellekin jäi siis vielä hiottavaa treeniviheriölle tilanteenvaihtojen päättämisessä. Varmaan toki ne tälläkin kaudella jossain määrin ovat Stavitskin yksilötaidon varassa.
ErikoistilanteetInter puolusti kulmia kolmella aluepuolustajalla kuten viime kaudella ainakin siinä KuPS-pelissä, jota olin tuolloin katsomassa. Almenin ja Hämäläinen seurana oli oikea laituri Tamminen. Vartioijia oli kuusi, koska KuPS käytti 2+4 variaatiota, joka sekin oli viime kaudelta tuttu lähtöasetelma. Botue kärkkyi puolessa kentässä 1v2-alivoimaisena, kun KuPS jätti alas Saarisen ja Siltasen kaiketi. Antwi oli pallolla ja Pennanen reunalla, mutta hän saattoi kipittää tarjoamaan lyhyen vaihtoehdon kuten ainakin avausjaksolla tapahtui kertaalleen. Antwin avauskulma putosi avausminuutilla vitosen viivalle aluepuolustajien sekaan. En muista voittiko joku heistä (ehkä Tamminen) vai Vuorjoki nyrkkeineen ykköspallon, mutta kakkospallo kimposi taka-alueelle vartioijastaan irronneelle Vidjeskogille, jonka vaisu pusku meni ohi etukulman. Seuraavista kulmista ei mitään ihmeellistä mieleen jäänyt. Lyhyestä variaatiosta Pennanen tykitti lopuksi päin tulostaulua boksin reunalta vastapalloon eli reilusti ohi oikealta. Matsin lopussa kulman jälkitilanteesta KuPS tasoitti. Tammiselta aluepakin roolin perinyt Rökman purki ykköspallon pois, mutta Lahdensuo lahjoitti sen takaisin ja Ampofo kolasi Vidjeskogin selästä nurin. Tämä upotti pallon 11 metristä alakulmaan varmasti.
Interin kulmia antoi Stavitski kuten viime kaudellakin. Silloin Almen antoi myös niitä sisäänpäin kiertävinä toiselta puolelta, mutta nyt Timo taisi antaa jokaisen kulman. Variaationa oli aluksi jopa 2+5. Botue ja Kouame olivat vitosen alueella ja viisi muuta kohdetta taaempana. KuPSillakin oli hybridimalli käytössä eli jopa neljä aluepuolustajaa (Antwi, Ogunkoya, Cisse ja kaiketi Miettunen taaimmaisena) ja viisi vartioijaa. Siltanen taisi olla se, joka oli boksin reunalla odottamassa kakkospalloa. Kotijoukkueen kulmista jäi vielä pienempi muistijälki kuin vieraiden vastaavista. Ensimmäinen kulma pelattiin lyhyenä, kun reunalta Järvinen tuli pelaamaan seinän, mutta Stavitskin vasurikeskitys sisäänpäin ei Almenia tavoittanut etutolpalta. Toisella jaksolla Inter käytti sumputusvariaatiotakin ja kohteita oli jopa 6-7 kappaletta maalin edessä, mutta Kreidl tuli hyvin ulos maaliltaan ja yhdessä tilanteessa oli toki rike muutenkin. Kuitenkin 83. minuutilla Inter sai rankkarin kulmapotkusta, kun vaihtoon otetun Stavitskin sijaan pallolla oli kaiketi Lahdensuo. KuPSin vartioijista Heinosen korvannut Ruoppi repi liikaa Hämäläistä ja Antamo vei pallon pisteelle eikä Smith erehtynyt. Sivuvapaapotkujen asetelmia en jaksanut ottaa talteen tällä kertaa ja kun Ruutu-tilaus on vielä tauolla, en nauhaakaan pääse kelaamaan.
Tämän pidemmittä puheitta näin tämän pelin siis koin yhdeltä istumalta koosteen avulla. Kiitokseni molemmille joukkueille mielenkiintoista jalkapallo-ottelusta. Se oli helposti kahdeksan euron väärti ja bonuksena oli vielä hauska nähdä rangaistuspotkukilpailu livenä ensimmäistä kertaa. Vuorjoen heittäytymiset olivat kerrassaan komeata katsottavaa.
