FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
25.04.2024 klo 04:04:58 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Futista Brasiliassa, Argentiinassa ja Perussa  (Luettu 2002 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Ilves, Mäntän Valo


: 01.04.2024 klo 21:40:18

Futista Brasiliassa, Argentiinassa ja Perussa

 Viiden vuoden tauon jälkeen päätin tehdä taas pienen ”maakuntakierroksen” Etelä-Amerikassa. Välivuosien aikana kävin pari kertaa Brasiliassa, kerran Meksikossa ja yksi vuosi jäi kokonaan välistä Koronan vuoksi.
 Vaikka olen jonkun verran matkustellut kyseisessä maanosassa, niin se on jotenkin henkisesti helpointa lähteä liikkeelle tutusta ja ”turvallisesta” Rio de Janeirosta. Siinä ikään kuin ajaa itsensä sisään matkustamisessa ja sen jälkeen kaikki menee omalla painollaan. Tapansa kullakin tuumaa varmasti joku.
  Riossa tapasin tietysti vanhan ystäväni Fabion, kenet olen tuntenut jo 17 vuotta. Aiemmin hän työskenteli lajin parissa joissakin seuroissa hoitaen paperiasioita ja myöskin toimittajan sekä pelaaja-agentin töistä hänellä on kokemusta. Tällä hetkellä hän ei ole missään tekemisissä lajin parissa ja suurin polte jalkapallon seuraamiseen tuntuu hukkuneen.
 Fabion game worn-pelipaitojen kokoelmaa olen vuosien aikana täydentänyt useilla kymmenillä suomalaisten joukkueiden paidoilla. Viime vuonna vein myös virolaisia paitoja hänelle. Nyt olin matkassa vain pienellä repulla, joten sinne ei mahtunut suuria tuomisia.
 Nyt hän sai liittää kokoelmaansa FC Nokian pelipaidan. Velipojan pomon tytär pelaa kyseisessä seurassa ja sitä kautta sain hankittua tämän paidan. Nokia on vahvasti edustettuna muutoinkin, sillä aiemmin olen vienyt jo Pyryn, NoPS:n ja Koskenmäen Pallon paidat. Kuvan toinen paita on Pelen GW-paita nimikirjoituksella varustettuna. Kuvat saa isonnettua klikkaamalla






 Tällä hetkellä Fabion kokoelmassa on jo yli tuhannen seuran paidat ympäri maailmaa. Hänellä on vain yksi paita yhdestä seurasta. Joillakin keräilijöillä on yhdeltä seuralta useita paitoja eri kausilta.
 Fabio asuaa Leblonissa, mikä on tunnetumpien Copacabanan ja Ipaneman jälkeen seuraava kaupunginosa. Siinä hyvin lähellä on myös maan suosituimman jalkapalloseuran, Flamengon museo.
 Museossa on valtaisa määrä voitettuja pokaaleita, pelipaitoja eri kausilta ja kaikkea muuta seuran historiaan liittyvää tavaraa. Museon ohessa on myös huomattavan iso fanitavaramyymälä.








Ranskan pojan kanssa Vasco da Gaman peliin
 
 Tilasin lennot marraskuussa ja silloin ei vielä ollut mitään tietoa Cariocan eli Rion osavaltiosarjan otteluohjelmasta. Kun se lopulta sitten kiihkeän odottamisen ilmestyi nettiin, niin koin pienen yllätyksen. Kaikkia otteluita ei pelattukaan kotijoukkueen omalla stadionilla.
 Kysyin asiaa Fabiolta ja hän selitti, että ottelut on myyty. Tässä tapauksessa se ei tarkoittanut mitään sopupelijuttuja. Joku organisaatio maksoi kotijoukkueelle tuntuvan korvauksen, että saivat järjestämisoikeuden heidän peliinsä jossain Rion ulkopuolisessa kaupungissa. Tietysti heidän piti maksaa myös vierasjoukkueelle, jotta he suostuivat matkustamaan kauaksi ”kotikulmilta”.
 Esimerkiksi Bangu kohtasi Vasco da Gaman pääkaupunki Brasiliassa ja Flamengo puolestaan matkusti Audax Rion kanssa aina Amazon joen varrelle Manauksen kaupunkiin. Molemmissa kaupungeissa on MM-kisojen jäljiltä isot ja hienot stadionit, mutta kummassakaan kaupungissa ei ole huippujoukkuetta. Tämä ottelut ostanut organisaatio oli laskenut, että nämä kaupungit ovat otollista maaperää saada reilusti väkeä katsomoon ja tehdä kunnon voitto lipputulojen avulla.
 Tässä Bangun ja Vasco da Gaman kohtaamisessa on tapahtunut jotain erikoista. Ajassa 90+11 Vasco siirtyi 1-2 johtoon, mutta Bangu onnistui vielä tasoittamaan rankkarista. Maalin syntyajaksi on kirjattu 90+16. Harvemmin näkee tällaista maalintekoaikaa.
 Näistä myydyistä otteluista huolimatta Riossa oli ihan tarpeeksi otteluita tarjolla. Saavuin kaupunkiin keskiviikkona ja heti seuraavana päivänä oli tarjolla Vasco da Gama-Madureira Sao Januario stadionilla.
 Majoituin hostellissa neljän hengen huoneessa. Samassa kämpässä yöpyi ranskalainen kaveri, Bosco nimeltään. Kun kerroin hänelle suunnitelmastani lähteä katsomaan peliä, niin hän innostui myös ideasta.
 Ensin ajattelin, että tosi hieno juttu. Onhan se mukavampi mennä kaverin kanssa matsiin. Sitten aloin miettimään, että mikä on minun vastuuni tässä hommassa. Se oli varma asia, että Boscolla ei ollut mitään hajua, millaiselle alueelle me olemme menossa. Stadionin ympäristö ei todellakaan ole mitään turistialuetta ja sitä paikalliset pitävät jossain määrin vaarallisena alueena. Sitä kuvaa hyvin se kommentti, kun Fabio oli kertonut jollekin kaverilleen, että suomalainen aikoo mennä Vascon peliin. Niin tämä kaveri oli todennut, että hänen täytyy olla hullu.
 Bosco oli todella pitkällä maailmanympärysmatkalla. Mietin sitä, että hänellä on varmasti ”puoli elämää” kännykässään ja jos se  ryöstetään, niin on se melkoinen takaisku. Itselläni oli erilainen tilanne. Minulla oli käytettynä ostettu ”katukännykkä”, mitä kannoin aina ulkona liikkuessani. Siinä käytin Google Mapsia, kameraa ja Google kääntäjää. Toinen kännykkä, mitä en halunnut missään tapauksessa menettää, oli aina majapaikassa lukon takana.
 Ajattelin, että tämä on hänelle ainutkertainen tilaisuus nähdä brasilialaista jalkapalloa, joten otan hänet mukaani ja keikka hoidetaan mahdollisimman turvallisesti. Tälle stadionille ei pääse suoraan metrolla tai junalla. Joskus olen mennyt lähimmälle metroasemalle metrolla ja siitä oli pikkubussikuljetuksia stadionille. Nyt katsoin paremmaksi vaihtoehdoksi mennä sinne uberilla.
 Menimme uberilla melko lähelle stadionia ja hinta oli tosi edullinen. Bosco osasi enemmän  espanjaa kuin minä portugalia, joten valtuutin hänet ostamaan liput. Se homma  kävi kivuttomasti ja vähän aikaa ihmettelimme menoa stadionin ulkopuolella ennen kuin menimme katsomoon.
 Itse ottelussa ennalta vahvempi Vasco oli ensimmäisellä jaksolla aika vaisu, mutta onnistui toisella puoliajalla tekemään kaksi täysosumaa. Sarjan loputtua Vasco löytyi sijalta kolme ja Madureira oli yhdeksäs.



 Sinä iltana Sao Januariolla oli Boscon ohella toinenkin ranskalainen. Vascoa edustava  36-vuotias Dimitri Payet tuli toiselle puoliajalle rakentelemaan peliä. Hän on yksi kovimpia nimiä niistä harvoista eurooppalaisista, jotka ovat Brasiliassa pelanneet. Uransa huippuvuosina Payet edusti kotimaansa huippuseuroja ja West Hamia. Takana on myös 38 maaottelua ja valinta 2016 EM-kisojen tähdistöön.
 Matsin jälkeen stadionin ulkopuolella joku kaveri bongasi minun Finland-paidan ja tuli juttusille. Hän kertoi pitävänsä Waldo's Peoplen musiikista. Itselleni kyseinen yhtye on aika tuntematon, nimen toki olen kuullut.
 Tulimme stadionilta hostelliin taksilla, mikä nyt maksoi jonkun verran enemmän kuin uber. Se oli nyt pääasia, että pääsimme turvallisesti takaisin. Ranskan mies oli kiitollinen, kun järjestin hänelle tällaisen elämyksen.

Suomalaisen ja chileläisen kanssa Botafogon ottelussa
 
 Hostellin respassa työskennellyt kaveri kertoi tavanneensa aiemmin viisi tai kuusi suomalaista reppureissaajaa. Loppuviikosta meitä suomalaisia olikin sitten jo kaksi siinä hostellissa.  Kokeneen reissumiehen, Jamin kanssa lähdimme perjantai-iltana Lapan bileisiin ja sen jälkeen poikkesimme toiseen kantabaareistani morjestamaan vanhoja ja myös uusia tuttavuuksia.
  Kysyin Jamilta, että onko hän kiinnostunut lähtemään mukaan otteluun Botafogo-Sampaio Correa.  Vastaus oli myöntävä. Hänen kanssaan samassa huoneessa majoittui chileläinen kaveri. Jami puhuu loistavasti espanjaa ja hän kertoi chileläiselle meidän suunnitelmista. Se aiheutti sen, että sitten lähdimme kolmen hengen iskuryhmällä otteluun.
 Tosin kaikki ei mennyt aivan minun suunnitelman mukaan. Chileläinen kaveri halusi ostaa liput ennakolta pelipäivänä. Itse en syttynyt idesta, koska olin aivan varma, että saamme liput stadionilta.  Olin katsomassa Engenhaolla Serie A:n sarja-avauksen Botafogo-Sao Paulo viime vuonna ja silloin sain lipun helposti ilman mitään jonottamista. Stadionille mahtuu liki 47.000 katsojaa ja kun vastassa oli serie C:ssä pelaava Sampaio Correa, niin ei todellakaan ole pelkoa lippujen loppumisesta.
 Toisaalta ymmärsin chileläistä, koska takavuosina ollessani Santiagossa, niin silloin otteluihin piti ostaa liput ennakolta. Kaveri oli etsinyt netistä Botafogon toimiston osoitteen, mikä sijaitsee saman nimisessä kaapunginosassa. Eihän minun olisi ollut pakko sinne lähteä, mutta en halunnut rikkoa meidän ryhmää. Kun pääsimme sinne, niin vastaus oli, että lippuja myydään vain stadionilla.
 Tästä harharetkestä huolimatta saavuimme Engenhaolle hyvissä ajoin aistimaan ottelua edeltäviä tunnelmia. Tältä osin pidän tästä vuoden 2016 olympiakisoihin rakennetusta stadionista enemmän kuin Maracanasta. Stadionin ympärillä on useita pieniä baareja ja yhteen sellaiseen mekin pesiydyimme.







 Tarjolla oli espetinhoja eli kana-, makkara- ja lihavartaita ja tietysti olutta. Baari, minkä liiketoimintaa me rahoitimme, oli ilmeisesti yhden perheen pyörittämä yritys. Tytöt, mitkä meille kantoivat yrityksen antimia pöytään, olivat sitä ikäluokkaa, että Suomessa he eivät voisi tarjoilla olutta vielä moneen vuoteen. Nuoresta iästään huolimatta homma toimi hienosti ja he olivat hyvin palvelualttiita. Tällaisissa paikoissa on mukava istua, kun tietää, että realit menevät oikeaan osoitteeseen ja tarpeeseen.
 Sen olen huomannut, että näissä Engenhaon ympärillä olevissa baareissa saa helposti aikaan sosiaalista kanssakäymistä paikallisten kanssa. Johtuu varmaan siitä, että eurooppalainen futisfani ei ole ihan jokapäiväinen vieras kyseisissä paikoissa. Peleissä käy myös turisteja, mutta he tulevat yleensä hotelleista ostetuilla seuramatkoilla. Silloin liikutaan ryhmässä eikä ole aikaa notkua näissä baareissa.
 Pelireissujen yksi hienoimpia juttuja on tosiaan mennä paikalle hyvissä ajoin katselemaan mikä on meno ja meininki. Jamikin huomasi tämän ja totesi matsin jälkeen, että tänne olisi pitänyt tulla aiemmin.

Fanit juhlivat voittoa pikkuseurasta riehakkaasti

 Ottelu meni saman kaavan mukaan kuin Vasconkin peli: pikkuseura pitää suurseuran ensimmäisellä puoliajalla kurissa, mutta toisella puolikkaalla isompi näyttää kaapin paikan iskemällä kaksi täysosumaa. Nyt tosin kotijoukkueen fanien jännitys säilyi loppuun asti, koska vasta ajassa 90+6 Lyonista palannut Jeffinho upotti helpotuksen tuoneen toisen maalin.
 Pelin paras osa oli melkeimpä Botafogon fanien juhlinta matsin jälkeen. Paikalla ei ollut kuin vajaat 10.000 henkeä, mutta he todella ottivat katsomosta poismennessään ilon irti voitosta. Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin, kuinka betonikin voi joustaa. Kun väki hyppi stadionin käytävillä, niin sen tunsi jaloissaan, että pientä elämistä tapahtui.







 Kun kerroin Fabiolle tästä, hän totesi, että they won nothing. Tämä ei ollut todellakaan mikään ”iso voitto”. Se olisi sama kuin, jos Suomessa pelattaisiin piirinsarjaa, niin Ilves voittaisi esim. TamUn tai Ilves-Kissat.
 Katastrofaalisen Serie A:an kauden jälkeen on hyvin ymmärrettävää, että Botafogon fanit haluavat ottaa ilon irti jokaisesta voitosta. Joukkue aloitti mestaruussarjan hienosti, 15 ottelua tuottivat peräti 13 voittoa. Hurja meno jatkui ensimmäiset 21 kierrosta. Siinä vaiheessa oli vain kaksi tappiota ja parhaimmillaan Botafogo johti sarjaa jollain yhdeksällä tai kymmenellä pisteellä. Silloin ajattelin jo, että näinköhän tulevat mestarit kentällä, kun he löivät Sao Paulon avauskierroksella.
 Sitten tuli täydellinen ”sulaminen”, sillä viimeiset 17 peliä tuottivat vain vaivaiset kaksi voittoa ja 13 pistettä. Viimeisellä kierroksella heillä oli vielä mahdollisuus pelastaa kausi osittain, mutta tappio Internacionalille vei paikan Copa Libertadoresista. Lopullinen sijoitus oli viides, kuusi pistettä mestaruuden voittanutta Palmeirasia perässä.

Yöbussilla Porto Alegreen

 Riosta lensin kohti etelää Joinvilleen. Siellä ei nyt ollut mitään erikoista, mutta siitä oli hyvä jatkaa bussilla pieneen kaupunkiin rannikolla nimeltä Sao Fransisco do Sul. Vietin siellä muutaman päivän ja palasin takaisin Joinvilleen. Perjantai-iltana nousin yöbussiin ja aamulla olinkin sitten jo Porto Alegressa.
 Heti lauantaina oli tarjolla Rio Grande do Sul osavaltiosarjan eli Gauchon ottelu Internacional-Pelotas. Peliin lähtö meni vähän myöhäiseksi, koska pääsin kirjautumaan hostelliin sisälle vasta iltapäivällä. Sen tehtyäni lähdin saman tien kävelemään stadionille.
 Koska Pelotas ei ole mikään huippujoukkue, pelaa valtakunnan tasolla D-sarjassa, niin en odottanut mitään yleisöryntäystä otteluun. Päästyäni stadionin alueelle huomasin olleeni väärässä. Lippuluukulle oli todella pitkä jono. Joku trokari tuli kauppaamaan minulle lippua ja se pisti miettimään asioita. Jonottaminen paahtavassa helteessä ja melko varma myöhästyminen ottelun alusta ei oikein innostanut, joten ostin lipun normaalia kalliimmalla hinnalla.








 Toisin kuin kahdessa aiemmassa matsissa, nyt suurseura näytti ”kaapin paikan” jo ensimmäisellä puoliajalla. Oman pelaajan, Enner Valencian (ex-West Ham) ja Lucas Alarion maaleilla Internacional johti tauolla 3-0. Bundesliigaa seuraavat muistavat varmasti Alarion olleen Lukas Hradeckyn seurakaveri Leverkusenissa ja vieläpä ihan hyvillä maalilukemilla.
 Maalit ovat aina futiksen suola, mutta niistä huolimatta ensimmäinen puoliaika oli minulle hieman tuskainen. Olin päätykatsomossa ja aurinko paistoi todella paahtavasti eikä stadionin sisäpuolella tuntunut pienintäkään tuulenvirettä. Toiselle puoliajalle tungin itseni varjoiselle paikalle seisomaan.
 Ottelu päättyi lopulta kotijoukkueen 3-1 voittoon. Tämän sarjan parhaat joukkueet ovat yleensä paikalliskilpailijat Internacional ja Gremio. Tänä vuonna Internacionalin tie katkesi jo välierissä, kun Juventude yllätti sen.




 Porto Alegren jälkeen varsinainen kohde oli hieman erikoinen rajakaupunki Brasilian ja Montevideon rajalla. Se on käytännössä yhtä kaupunkia, mutta pohjoisen puoli on Brasilian Sant' Ana do Livramento ja etelän puoli kuuluu Uruguaylle. Kaupunki tunnetaan nimellä Rivera.

Stadionvierailuja pikkukaupungeissa

 Porto Alegresta lähdön jälken pysähdyin matkalla kuitenkin kahteen pienempään kaupunkiin. Pelotas ja Bage ovat paikkoja joissa ei ole oikein mitään erikoista nähtävää ja niissä varmaan harvemmin nähdään eurooppalaisia turisteja. Tällaisiin pienempiin kaupunkeihin on kuitenkin mukava pysähtyä yöksi tai kahdeksi pitämään taukoa bussilla matkustamisesta.
 Molemmissa kaupungeissa kulutin aikaa pyörimällä kylillä ja koska stadionit olivat lähellä, niissä tuli myös käytyä. Tällaisille pienemmille stadioneille (Pelotas 18.000, Bage 10.000 katsojaa) pääsee satunnainen kulkijakin sisälle helposti. Pelotaksen stadionin portilla seisoskeli pari äijää ja heiltä kysyin luvan mennä ottamaan valokuvia. Lupa irtosi helposti. Bagen vanhalla stadionilla portti oli auki ja joku taiteilija oli maalaamassa teostaan seinään.













 Riverasta siirryin Uruguayn halki maan pääkaupunkiin Montevideoon. Futiksen kannalta olin siellä viikkoa liian aikaisin, sillä maan mestaruussarja pyörähti käyntiin seuraavana viikonloppuna. Valitsin tämän ajankohdan Montevideon vierailulle, koska silloin siellä oli karnevaalit. Ne olivat näkemisen arvoiset ja en katunut yhtään valintaani.
 Tein päiväkävelyn Penarolin museolle. Sen piti olla auki sunnuntaina, mutta varmaan karnevaalien takia ovet olivat kiinni, kuten vähän pelkäsin.



 Montevideosta menin Colonia del Sacramentoon ja sieltä lautalla Argentiinan puolelle Buenos Airesiin. Hostelliin saavuttuani huomasin mainoksen futispeleistä. Kerroin respan tytölle olevani kiinnostunut niistä. Heillä oli pieni kiintiö lippuja peleihin ja viikolla pelattu Boca Juniorsin matsi oli jo loppuun myyty. Sunnuntai-illan kamppailuun River Plate-Banfield sen sijaan löytyi lippuja ja varasin yhden niistä. Parempi näin päin, koska Bomboneralla olin jo kerran vieraillut.

Mestaruussarjassa peräti 28 joukkuetta

 Argentiinan mestaruussarjassa on harvinaisen paljon joukkueita, kahdessa lohkossa 28 porukkaa. Taloudellisten resurssien suhteen on varmasti melkoisia eroja. Suurseura River Platen stadionille mahtuu 83.000 katsojaa ja vastaavasti Deportivo Riestran Guillermo Laza stadionille vain 3000.
 Viikolla oli ohjelmassa juuri Deportivo Riestran ottelu Velez Sarfieldia vastaan. Tämä pieni stadion sijaitsee hieman Buenos Airesin ydinkeskustan ulkopuolella ja tein sinne päiväretken paikallisbussilla. Olisihan se pitänyt arvata, että nimekäs Velez Sarfield vetää tuvan täyteen jo ennakolta. Stadionilta ei lippua löytynyt vaikka lupasin lipunmyyjälle hiemn ekstraakin.
 Montevideon hostellissa tutustuin mukavaan kolumbialais-argentiinalaiseen pariskuntaan. He asuvat Quilmesin kaupunginosassa Buenos Airesissa. Lauantaina he hakivat minut kyytiin ja kiertelimme muutaman tunnin kaupungin hienoimpia paikkoja. Mukaan he olivat ottaneet heidän ystävättärensä, joka oli osittain tulkin roolissa, koska puhui hyvää englantia.
 Kävimme myös kävelemässä värikkäällä Bocan alueella, missä sijaitsee Boca Juniorsin kotistadion Bombonera. Sitä oli tullut myös ihmettelemään virolainen pariskunta poikansa kanssa ja heidän kanssaan haastelin vähän aikaa. Tätä aluetta pidetään hieman vaarallisena, mutta ei se näin valoisaan aikaan lukuisien ihmisten parissa liikkuessa tuntunut siltä.
 Sitähän sanotaan, että se on miehuuskoe mennä Pohjanmaalla baariin ja huutaa, että pesäpallo on homojen hommaa. Siitä vielä paljon kovempi haaste olisi mennä tälle alueelle yöllä River Platen paita päällä ja herjata kilpailevaa seuraa jollain rumalla huudolla.












Maradona, Messi, Mastantuono???

 Sunnuntaina minun suunnitelmani oli mennä ennen ottelua tutustumaan stadionin vieressä olevaan seuran museoon. Se menee ottelupäivinä kiinni normaalia aikaisemmin ja näin olisi tullut hieman liian pitkä odotus päivän päätapahtumaan, joten jätin sen väliin.
 Menin taksilla illan otteluun ja hyvällä tuurilla kuljettaja sattui olemaan River Platen kannattaja. Google kääntäjän avulla saimme jotain juttua aikaan. Hän innostui, kun kerroin ajavani taksia Suomessa ja näytin Ford Transitin kuvaa.
 Kun kysyin joukkueen parasta pelaajaa, niin hän mainitsi joitain nimiä ja nosti esille vain 16- vuotiaan Franco Mastantuanon. Myöhemmin löysin netistä artikkelin, missä kerrotaan Euroopan jättiläisten, kuten Real Madridin, Barcelonan, PSG:n ja Manchester Cityn olevan kiinnostunut hänestä. Todennäköisesti tätä kaveria ei enää kahden vuoden päästä nähdä tällä stadionilla.
  Sain pelipäivänä hostellin respasta mukaani River Platen kausikortin. Jäin taksista pois aivan väärällä puolen stadionia. Siellä oikealle portille kiertäminen vaatii hieman enemmän askelia, koska  siinä joutuu kiertämään muutaman asuinkorttelinkin ympäri.



 Vuosien varrella olen mennyt retkilläni  kymmeniin otteluihin ja minulla on varmaan aina ollut taskussani muistivihko ja kuulakärkikynä.  Oikeata porttia etsiessäni menin jo kertaalleen yhden turvatarkastuksen läpi ja siellä ei ollut mitään ongelmaa. Nyt toisella kertaa virkaintoinen tarkastaja halusi ottaa kynäni pois. Eihän siinä mikään auttanut ja heitin sen pois. Nyt tämä kynä on varmaan tämän tarkastajan käytössä. Ensimmäistä kertaa kynä oli ongelma turvatarkastuksessa.
 Vuonna 1938 avattu Estadio Monumental on minulle ”tuttu” jo vuodesta 1978. Silloin pelattiin MM-kisat Argentiinassa ja keräsimme velipojan kanssa kisojen keräilykuvakansion täyteen.  Kisojen stadionit olivat myös kuvissa mukana. Ei silloin tullut pienen pojan mieleen, että vielä joskus vierailisin Monumentalilla. Tällä stadionilla pelattiin kisojen finaali.
 Jos tätä vertaa Bomboneraan, niin ne ovat rakenteellisesti aivan erilaisia. Boca Juniorsin stadion on sellainen ”pytty” eli hyvin jyrkät katsomot. Täällä taas oli hyvin tilaa katsomoissa. Jos joku kulki edestäni, niin siinä ei tarvinnut nousta seisomaan tai väännellä jalkoja. En ole millään stadionilla nähnyt näin paljon tilaa penkkien edessä.



 Tunnelmaltaan tämä oli reissuni paras matsi. Stadionin tarkka kapasiteetti on 83.198 katsojaa ja se näytti olevan kauttaaltaan täynnä puna-valkoisia paitoja. Mistään en löytänyt ottelun yleisömäärää. Jos foorumilta löytyy joku tähän sarjaan perehtynyt asiantuntija, niin voisi pistää tänne infoa. Vuonna 2009 oli ottelussa Vasco-Flamengo 69.648 katsojaa ja tämä on ”ennätykseni”. Uskon, että nyt oli vielä enemmän.
 Ottelussa nähtiin useita hyviä maalintekotilanteita, mutta vasta viimeisillä  minuuteilla alkoi tapahtumaan. Ensin iski Banfield. Keskialueella tapahtuneen harhasyötön jälkeen nähtiin kaksi nopeata syöttöä  pystyyn ja maaliin johtanut laukaus.
 Vähän myöhemmin katsomo räjähti. Laidalta tulleesta hyvästä keskityksestä juuri Mastantuanon tilalle vaihdettu Solari puski tasoitusmaalin. Yhden ottelun perusteella on paha tehdä arviota tästä suurlupauksesta. Ainakin hänellä tuntui olevan halua saada pallo itselleen ja osallistua peliin.











Vierailu  chileläisessä sporttibaarissa, mitä pyörittää raumalainen

 Buenos Airesista lensin maan pohjoisosaan, Saltaan. Näissä maissa sisäiset lennot ovat aika edullisia ainakin hyvissä ajoin ostettuna. Nyt halusin mennä uudestaan saman reitin, minkä menin läpi toistakymmentä vuotta takaperin. Keskiviikkoaamuna nousin ani varhain linja-autoon. Lipun olin ostanut netistä jo aikaa sitten, heti kun ne tulivat myyntiin. Otin tietysti parhaimman paikan, eli toisesta kerroksesta eturivistä.
 Reittini meni Saltasta Andien vuoriston yli Chilen puolelle San Pedro de Atacamaan. Kymmenen tunnin matkalla ainoa pysähdys oli raja-asemalla. Andien ylitys ottaa aikaa, mutta maisemat ovat karut mutta samalla upeat. Reitti on sellainen, että bussin keskinopeus ei nouse kovin korkealle.
 San Pedro de Atacama on yksi maailman kuivimpia paikkoja ja se ei todellakaan ole mikään kaupungin näköinen paikka. Siellä on vain matalia rakennuksia. Ensimmäisellä vierailullani kaupunkiin poikkesin pääadulla olevassa sporttibaarissa. Vasta myöhemmin luin jostain lehdestä, että baarin omistaa Raumalta lähtöisin oleva Reijo ”Kyre” Pasanen. Osa voi muistaa hänet televisio-ohjelmasta Antti Holma ja maastamuuttajat. Siinä Holma ja Nightwish yhtyeen Marko Hietala vetivät shown Pasasen baarissa. Pasasella on myös tasokas ruokaravintola samalla kadulla.
 Heti ensimmäisenä iltana poikkesin baarissa oluella. Seuraavana päivänä menin sinne uudestaan  päiväkävelylläni. Finland-paidan nähtyään tarjoilija valisti minua, että omistaja on myös suomalaisia. Sain selville, että hän on tulossa baarille tunnin päästä. Siinä oli jo hyvä syy jäädä päiväkaljalle sinne ja samalla otin kuvia seinillä ja katossa olevasta rekvisiitasta.
 Ulkolaisten huivien, viirien ja paitojen ohella siellä oli luonnollisesti esillä Rauman Pallo-Iirojen pelipaita sekä Lukon huivi. Joku kaveri oli tuonut myös KuPS:n huivin seinälle ja Jokereiden paitakin sieltä löytyy.
 ”Johtaja” tosiaan saapui tunnin päästä ja työasiat hoidettuaan hän tuli pöytään istumaan. Pasanen osoittautui nopeasti mieheksi, kenen kanssa juttu lähtee heti luistamaan. Sitä tietysti helpotti, että meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita kuten jalkapallo, matkailu ja elämä Etelä-Amerikassa.
 Pasanen on Liverpoolin kannattaja ja siinä ehdimme käydä läpi joukkuueen kokoonpanoa 70-luvulla. Molemmat elimme silloin lapsuusaikaamme, mutta nimet kuten Kevin Keegan, Phil Neal, Phil Thompson, Ray Kennedy, Ray Clemence, Emlyn Hughes ja muutamat muut olivat hyvin molemmilla muistissa.
 Reijo oli 90-luvulla reppureissannut täällä puolitoista vuotta ja kävi läpi lähes kaikki maat. San Pedro de Atacamaan hän päätyi kahdesti ja jossain vaiheessa nainen tuli mukaan kuvioihin. Suomessa hän huomasi, ettei syksy ole häntä varten. Vuonna 1997 hän jäi sitten tähän pieneen kaupunkiin. Hänellä on tytär, joka työskentelee isänsä baarissa ja muualla  Chilessä asuva poika.
 Pasasen baari on nimeltään Chelacabur. Se on sellainen ”kansankuppila”, kuten meikäläinen nimittää lähinnä paikallisten kansoittamia baareja. Itse harrastan juuri tällaisissa istuskelua. Hän kertoi, että koronan jälkeen eurooppalaiset turistit eivät ole vielä palanneet entiselle tasolle.
 Päiväkaljoittelun ja Pasasen kanssa haastelun jälkeen kävin majapaikassani hakemassa hieman lämpöisempiä vaatteita päälle ja palasin takaisin keskustaan. Päivät olivat hyvin lämpöisiä, mutta illan tullen ilma kävi selvästi viileämmäksi.
 Illan ohjelmassa oli Copa Libertadoresin ottelun Colo Colo Chilestä vastaan Goody Cruz Argentiinasta katseleminen. Tarkoitus oli ensin istuskella Reijon baarissa, mutta se oli niin täynnä paikallisia kaljoittelijoita, ettei siellä ollut paikkaa istua.
 Päivällä naapuribaarin omistaja ja Pasasen kaveri kävi meitä morjestamassa. Reijo kertoi, että pelipäivinä siinäkin baarissa on hyvä meno päällä ja siirryin sitten siihen kulman taakse.Olihan siellä ihan hyvä tunnelma, kun Colo Colo otti 1-0 voiton. Voittajien nimekkäin pelaaja oli ehdottomasti Euroopan kentillä pitkän ja hienon uran pelannut 36-vuotias Arturo Vidal.













Iquiquen ottelu suljettujen ovien takana

 San Pedro de Atacamasta jatkoin matkaani Calaman kautta Chilen rannikolle Iquiqueen. Oli muuten hivenen kuivaa ja karua seutua, lähinnä hiekkaa, kiveä ja kallioita. Sunnutaina lähdin aamupäivällä teputtelemaan kohti stadionia ja tarkoituksena oli mennä katsomaan ottelua Deportes Iquique-Everton. Paikalle päästyäni ihmettelin, kun siellä oli kovin rauhallista. Nopeasti selvisi, että otteluun ei myydä lippuja laisinkaan.
 Asiaa ihmetellen lähdin kävelemään takaisin hostelillle. Matkalla bongasin kisakatsomon rannan läheisyydestä . Sinne oli kerääntynyt väkeä seuraamaan matsia screeniltä.
 Kysyin asiaa sitten Fabiolta ja hän lähetti linkin, mistä asia selvisi täysin. Chilen Super Cupin ottelussa Colo Colo-Huachipato, Colo Colon fanit joutuivat konfliktiin turvallisuusjoukkojen kanssa, kun yrittivät päästä kentälle.Pelissä oli pitkä tauko ja sitä yritettiin jatkaa, mutta se ei kestänyt kauaa. Fanit sytyttivät katsomoon tulipalon ja erotuomari keskeytti ottelun 31 minuuttia ennen loppua. Sitä en tiedä kauanko otteluita pelattiin tyhjille katsomoille.
 Jo aiemmin Pasanen kertoi, että osa faneista on aivan hulluja ja näytti videota heidän saapumisestaan vanhoilla bussin romuilla stadionille. Bussin ovella roikkunut kaveri oli huitonut baseball-mailalla pysäköidyistä autoista peilejä rikki.






Perussa mustan pörssin lippu poliisin avustuksella

 Iquiquesta matkasin bussilla Aricaan ja sieltä ikivanhalla kiskobussilla Perun puolelle Tacnaan. Tacnasta minulla oli lento Limaan pari päivää ennen lähtöä kohti Eurooppaa. Saavuin perjantaina Limaan ja heti lauantaina klo 13 oli tarjolla Alberto Gallardo-stadionilla maan pääsarjan kamppailu Sporting Cristal-Atletico Grau. Kotijoukkue johti sarjaa siinä vaiheessa ja näyttää yhä olevan piikkipaikalla yhdeksän kierroksen jälkeen.
 Stadion oli kävelymatkan päässä, mutta kuitenkin hieman turistialueen ulkopuolella. Matkaa tuli hostellilta vajaat neljä kilometriä. Ei taksikaan olisi kallis ollut, mutta kävelemällä tutustuu paremmin kaupunkiin ja voi pysähdellä välillä jonnekin, jos löytyy kiinnostavia juttuja.
 Alueelle saavuttuani menin ensimmäisenä kolmen poliisin juttusille kyselemään lipunmyynnistä. Vastaus oli se mitä pelkäsinkin, vain netistä. Mietin, että mitäs nyt tehdään. Vedin viimeisenä keinona ”säälikortin esille”. Kerroin olevani kaukaa Suomesta ja haluaisin nähdä tämän matsin.
 Eräs poliiseista kertoi, että täällä on jälleenmyyjiä. Minä näytin peukkua tälle vaihtoehdolle ja hän lähti hakemaan myyjää. Sitten tuli kaveri ja näppäili kännykkäänsä tiedot minun passinkopiostani. Hän otti taskustaan pienen tulostimen ja antoi minun nimelläni olevan lipun. Lipun oikea hinta olisi ollut 20 solea, mutta maksoin siitä ilomielin tuplahinnan. Minun mielestäni 10 euroa on kohtuu hinta Perun huippujoukkueen pelistä. Olen ennenkin ostellut mustan pörssin lippuja, mutta ensimmäisen kerran poliisi oli avustamassa tässä operaatiossa.
 Tämä oli taas niitä otteluita, että vähempikin aurinko olisi riittänyt. Ennen ottelua pystyin seisoskelemaan varjoisassa paikassa, mutta koko matsin ajan keltainen mollukka hehkui suoraan kohti. Olin onnellinen siitä, että muistin vetää aurinkorasvaa, muutoin olisi käynyt heikosti.
 Puoliajalla päätykatsomoon kohdistettiin ”tekosadetta” kun paloletkulla päästettiin vettä ilmaan. Mustissa asuissa hikoilleet poliisit ja monet katsojat kävivät vessassa kastelemassa päänsä.
 Vaikka ottelu näytti päättyvän maalittomana, oli molemmilla porukoilla hyviä tilanteita. Kotijoukkue osui kahdesti yläputkeen ja vieraat vastaavasti peloittelivat kotiyleisöä kahdella tolppalaukauksella.
 Ajassa 90+2 kotijoukkue sai kulmapotkun. Se annettiin vitosen viivan tuntumaan ja tilanteeseen vauhdilla tullut brassitoppari Ignacio puski voimalla pallon sisään. Se jäi hyvän ottelun ainoaksi täysosumaksi.












 Joskus olen suunnitellut, että näiden retkien tarinat voisi pistää kansien sisälle. Se ei ole kuitenkaan aivan pieni projekti ja kirjasta innostuneen kustantajan löytäminen on arvoitus. Omakustanteena se ei oikein kannata. Kun takana on 656 päivää Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä Meksikossa, 40.000 matkattua kilometriä linja-autolla ja 83 nähtyä jalkapallo-ottelua, niin jotain muistoja niistä on kertynyt. Muistiinpanoja ja valokuvia on kyllä aivan riittävästi.
« Viimeksi muokattu: 02.04.2024 klo 09:43:04 kirjoittanut roberto carlos »
svedu

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jämsänkosken Ilves


Vastaus #1 : 01.04.2024 klo 22:11:59

Nämä jutut on mielettömän tärkeitä tälle forumille.
Laaturaportti, todella lukemisen arvoinen.
Vähintään piste sulle, ihan tämän kirjoituksen johdosta, vuoden forumisti-gaalassa.
pelle

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 01.04.2024 klo 22:39:06

Fantastista lukemista.
Frodo Reppuliukko

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 01.04.2024 klo 23:16:38

Olipas hieno kirjoitus. Tuo video täydeltä Estadio Monumentalilta on kyllä melekoista settiä kotimaan futikseen tottuneelle. Oispa itelläkin aikaa, fyrkkaa ja uskallusta lähteä kiertelemään.

Tulli myös mieleen tuosta Chilen osuudesta, että joitakin vuosia sitten vanha kaveri pelaili Stadin Colo-Colossa.
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 01.04.2024 klo 23:24:24

Olipas hieno kirjoitus. Tuo video täydeltä Estadio Monumentalilta on kyllä melekoista settiä kotimaan futikseen tottuneelle. Oispa itelläkin aikaa, fyrkkaa ja uskallusta lähteä kiertelemään.

Tulli myös mieleen tuosta Chilen osuudesta, että joitakin vuosia sitten vanha kaveri pelaili Stadin Colo-Colossa.

Mä melkein sanoisin, että on melkoista settiä kenelle tahansa Länsi-Euroopan futikseen tottuneelle. Olen esim. käynyt peleissä Argentiinassa yhden saksalaisen kaverin kanssa, joka on käynyt varmaan sadoissa Bundesliiga-peleissä ja se oli ihan yhtä haavi auki siitä touhusta kuin minä. :)

Hieno raportti. :)
Elias

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 02.04.2024 klo 00:34:25

Hieno raportti. Omana unelmana olisi joskus lähteä viikoksi pariksi Buenos Airesiin bongailemaan paikallisia stadioneita ja tämä kirjoitus kyllä kasvatti tuota intoa. Ehkä joskus.
Purple Dynamite

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RSC Anderlecht


Vastaus #6 : 02.04.2024 klo 13:09:13

Hieno raportti! Ollaan menty vähän ristiin tuolla. Allekirjoittaneen aivoissa sijaitsevaan mikrosiruun kertyi muistoja yhteensä 14 matsista (1 Chilessä, 9 Argentiinassa, 1 Uruguayssa ja 3 Brasseissa). Eihän tää eurofutis tunnu enää miltään Lattareiden jälkeen...
Virallinen

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 02.04.2024 klo 13:51:50

Lutuuria Ylos

Etenkin matsikokemuksien vastapainona olevat raportit kuppiloista, kohtaamisista ja yleisestä tunnelmasta maistuivat.
Jinete

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 02.04.2024 klo 16:10:06

En tiedä onko muidenkin etelä-amerikkalaisten baarien suhteen sama homma vai onko pelkästään chileläisten juttu, mutta hämmentävän saman oloinen on Pasasen kuppila kuin muutama Valparaisossa ja Santiagossa käymäni. Ovat kuitenkin kaupunkeina aivan erilaisia, niin luulisi kuppiloidenkin olevan, mutta samat korkeat seinät tuherruksineen niissäkin oli.  Tai Valparaisossa niitä tuherruksia oli pöydissä ja pöytäliinoissakin. Oisko sitten jokin diktatuurin ajasta kumpuava homma.

Kiva rapsa, herätti muistoja.
« Viimeksi muokattu: 02.04.2024 klo 17:03:09 kirjoittanut Jinete »
roberto carlos

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Brasilia, Suomi, Ilves, Mäntän Valo


Vastaus #9 : 02.04.2024 klo 16:37:57

Eräs foorumisti oli tykännyt raporteista kohtaamisista ja baareista. Kyllähän niitä juttuja olisi, mutta tarina olisi venynyt ehkä liikaa. Pistän tähän pari mukavaa muistoa baareista. Kopioin ne suoraan omalta face-sivultani.

Pelotaksessa tutustuin yhteen pariskuntaan ja pariin heidän kaveriinsa

Tänään tulin Pelotas nimiseen kaupunkiin matkallani kohti Uruguayta. Päivällä kaduilla oli vilkasta elämää mutta yön tullen tosi hiljaista. Löysin kuitenkin yhden baarin ja menin katsomaan, mikä on meininki. Baarinpitäjä oli ihmeissään, kun joku suomalainen saapui sinne. Hän kertoi kanta-asiakkailleen, että nyt on kaukainen vieras paikalla. He pyysivät heti pöytään istumaan. Siinä käytiin keskusteluja minun vähäisellä portugalin kielen taidollani ja googlekääntäjän avulla. Natoon liittymisestäkin tuli kysymys. Myös suomalaista musiikkia kuunneltiin varmasti ensimmäistä kertaa tässä baarissa. Tämä alue tunnetaan hyvistä pihveistä ja sain kutsun huomiselle päivälle grillaamaan. Valitettavasti jouduin kieltäytymään, kun olin jo ostanut bussilipun seuraavalle pätkälle ja varannut myös majapaikan. Hieno tavata mukavia ihmisiä.

Muistoja Chilen Aricasta

Näissä kansankuppiloissa saa paljon helpommin syntymään sosiaalista elämää, kuin paremmissa baareissa. Hyvin nopeasti pari äijää naapuripöydästä alkoi sanalle. Toinen oli ilmeisesti töissä kalastusaluksella, kun näytti videota missä pikkukalaa kipattiin aluksen ruumaan.
He varoittelivat, että tämä on vaarallinen alue klo 23 jälkeen. Ensin suunnittelin poistua jo ennen tätä ajankohtaa. Kun minulla lasi tyhjeni, niin toinen heistä täytti sen heidän litran pullostaan. No enhän minä sitten kehdannut lähteä paikalta, ilman että olisin ostanut pulloa pöytään. Siinä ne kellonajatkin sitten unohtuivat.
Jossain vaiheessa tämä kalastaja lähti nukkumaan ja toinen äijä kysyi mukaan tutustumaan muihinkin baareihin. Olihan se nyt kuitenkin turvallisempi liikkua siellä paikallisen kanssa, joten painuimme Arican yöhön. Pari baaria siinä tuli kierrettyä.


Finland-paita on kyllä hyvä väline saada aikaan sosiaalista elämää. River Platen ottelun puoliajalla skotlantilainen äijä tuli jutulle. Oli jalkapallomiehiä ja oli ollut jo Bocankin pelissä. Ralli oli myös hänen suosikkilajejaan ja kaverilla oli kyllä vahvat tiedot esim. Suomen rallihistoriasta.
« Viimeksi muokattu: 02.04.2024 klo 16:44:32 kirjoittanut roberto carlos »
Nordkapp

Poissa Poissa


Vastaus #10 : 03.04.2024 klo 12:14:33

Komea rapo taas mieleenkiintoisesta reissusta.Kiitos!
Perelman

Poissa Poissa


Vastaus #11 : 03.04.2024 klo 20:23:54

Kyllä, isoo yläpeukkuu!
Hunaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Barbara Pravi, Elli Haloo & Dorothea Wierer <3


Vastaus #12 : 14.04.2024 klo 01:15:02

Kiitoksia raportista, mukava näitä on lukea Tuoppi

Itse tuli juuri pari viikkoa sitten käytyä Bocan matseissa, jossa tunnelma ehkä ennakko-odotuksiin nähden jäi pienoiseksi pettymykseksi, vika saattoi toki olla myös omissa odotuksissa. Joukkueiden astellessa kentälle, koko stadion kirjaimellisesti tärisi koko yleisön pomppiessa, huutaessa ja laulaessa, mietin että mitähän tämä mahtaa pelin aikana tai kotijoukkueen maalin tullessa olla, mutta vastaavalle levelille ei enää sen ottelun aikana päästy. Vanha kettu Edinson Cavani teki kotijoukkueen avausmaalin Robin Hood -tuuletuksen katsomoa kohti. Otettiin jostain syystä vaihtoon tauolla. Lähellä istuneet brittituristit arvioivat ottelun tasoa noin Ykkösliigan tai maksimissaan Championshipin tasoiseksi, mikä lienee hieman vähättelyä, mutta kieltämättä vähän ihmeellisiä suorituksia tuossa ottelussa näki. Toisaalta, jotain sekin kertoo että esimerkiksi Bocan ykköstähdet ovat Cavanin tai Marcos Rojon kaltaisia Euroopasta "eläköityneitä" pelaajia. La Bocan kaupunginosalle isoa peukkua, ymmärtää paremmin Boca Juniorsin merkitystä tuolle yhteisölle, lisäksi stadion sijaitsee mielenkiintoisella paikalla kirjaimellisesti keskellä La Bocaa. Olikohan se nyt niin, että noin 95-98% stadionin paikoista on myyty kausikorttilaisille, joten käytännössä koko stadikka on pelkkää kannattajakatsomoa.

Samalla reissulla tuli käytyä myös buenosairesilaisen Huracanin matsissa. Tässä vastaavasti tunnelma kostautui positiiviseksi yllätykseksi. Toki tässä edesauttoi se, että vastassa oli paikallisvastustaja, mainittu River Plate. Vähän sellainen gnistanmainen sympaattisen kyläseuran maku jäi tästä Huracanista. Liput sai käydä ostamassa edellisenä päivänä seuratalosta, jossa yksi kaveri myi lippuja jonkun vanhan koulupulpetin takaa. Tämä kaveri tuntui silmin nähden turhautuvan puutteellisesta espanjan kielen taidostani, eikä tuntunut ymmärtävän, ettei asiaa auta se vaikka tämä kuinka puhisisi ja yrittäisi puhua hitaammin. Vieläkään en tiedä mitä tämä oikein yritti selventää, mutta lipun joka tapauksessa sain, hintaa oli vajaat kymmenen euroa seisomokatsomosta, jossa kaikki kuitenkin istuivat.

River Platen kotimatsia ei osunut BA:ssa olon ajalle, mutta stadionkierroksella tuli käytyä. Tuolla kierroksella pääsi käymään kentän laidalla ja tuolla ihmettelin, että mahtaa olla perus sarjapeleissä kolkko tunnelma tällaisessa pytingissä. Jostain olin antanut itseni ymmärtää, että stadion on noin puolillaan sarjapeleissä, joissa vastustaja on joku vähän epäkiinnostavampi, mutta videosi kertoo tästä hieman toista kieltä.
FCSTOKE

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Jokerit SalPa LoPa Stoke City UD Las Palmas HSV


Vastaus #13 : 14.04.2024 klo 11:24:28

Upeeta luettavaa. Varmasti hieno matka.
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #14 : 14.04.2024 klo 11:32:08

Kiitoksia raportista, mukava näitä on lukea Tuoppi

Itse tuli juuri pari viikkoa sitten käytyä Bocan matseissa, jossa tunnelma ehkä ennakko-odotuksiin nähden jäi pienoiseksi pettymykseksi, vika saattoi toki olla myös omissa odotuksissa. Joukkueiden astellessa kentälle, koko stadion kirjaimellisesti tärisi koko yleisön pomppiessa, huutaessa ja laulaessa, mietin että mitähän tämä mahtaa pelin aikana tai kotijoukkueen maalin tullessa olla, mutta vastaavalle levelille ei enää sen ottelun aikana päästy. Vanha kettu Edinson Cavani teki kotijoukkueen avausmaalin Robin Hood -tuuletuksen katsomoa kohti. Otettiin jostain syystä vaihtoon tauolla. Lähellä istuneet brittituristit arvioivat ottelun tasoa noin Ykkösliigan tai maksimissaan Championshipin tasoiseksi, mikä lienee hieman vähättelyä, mutta kieltämättä vähän ihmeellisiä suorituksia tuossa ottelussa näki. Toisaalta, jotain sekin kertoo että esimerkiksi Bocan ykköstähdet ovat Cavanin tai Marcos Rojon kaltaisia Euroopasta "eläköityneitä" pelaajia. La Bocan kaupunginosalle isoa peukkua, ymmärtää paremmin Boca Juniorsin merkitystä tuolle yhteisölle, lisäksi stadion sijaitsee mielenkiintoisella paikalla kirjaimellisesti keskellä La Bocaa. Olikohan se nyt niin, että noin 95-98% stadionin paikoista on myyty kausikorttilaisille, joten käytännössä koko stadikka on pelkkää kannattajakatsomoa.

Samalla reissulla tuli käytyä myös buenosairesilaisen Huracanin matsissa. Tässä vastaavasti tunnelma kostautui positiiviseksi yllätykseksi. Toki tässä edesauttoi se, että vastassa oli paikallisvastustaja, mainittu River Plate. Vähän sellainen gnistanmainen sympaattisen kyläseuran maku jäi tästä Huracanista. Liput sai käydä ostamassa edellisenä päivänä seuratalosta, jossa yksi kaveri myi lippuja jonkun vanhan koulupulpetin takaa. Tämä kaveri tuntui silmin nähden turhautuvan puutteellisesta espanjan kielen taidostani, eikä tuntunut ymmärtävän, ettei asiaa auta se vaikka tämä kuinka puhisisi ja yrittäisi puhua hitaammin. Vieläkään en tiedä mitä tämä oikein yritti selventää, mutta lipun joka tapauksessa sain, hintaa oli vajaat kymmenen euroa seisomokatsomosta, jossa kaikki kuitenkin istuivat.

River Platen kotimatsia ei osunut BA:ssa olon ajalle, mutta stadionkierroksella tuli käytyä. Tuolla kierroksella pääsi käymään kentän laidalla ja tuolla ihmettelin, että mahtaa olla perus sarjapeleissä kolkko tunnelma tällaisessa pytingissä. Jostain olin antanut itseni ymmärtää, että stadion on noin puolillaan sarjapeleissä, joissa vastustaja on joku vähän epäkiinnostavampi, mutta videosi kertoo tästä hieman toista kieltä.

Puolillaan ja puolillaan. Luin yhden jutun tässä joku aika sitten, että yli 50 peliä putkeen on ollut loppuunmyyty stadionrempan jälkeen ja taitaa yleisökeskiarvo olla tyyliin maailman korkein.

Bocasta osittain samaa mieltä. Nyt en ole moneen vuoteen Bocan peleissä käynyt, mutta tunnelma ei ehkä ole ihan sellainen mitä moni luulee. Mun mielestä esim. lauluvalikoima ei ole niin hyvä kuin monilla muilla seuroilla Argentiinassa. Ei sikäli etteikö pelit olis mahtavia kokemuksia, mutta saan kyllä kiinni tuosta mitä tarkoitat.
Leopoldo Luque

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: nuori Hector


Vastaus #15 : 14.04.2024 klo 16:18:19

Hieno rapo ja muistuupa mieleen omatkin seikkailut noilla main. Joskus vielä takaisin, mutta ehkä sillä kertaa kuitenkin koukaten Meksikon ja Kolumbian kautta.
Hunaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Barbara Pravi, Elli Haloo & Dorothea Wierer <3


Vastaus #16 : 15.04.2024 klo 12:05:42

Puolillaan ja puolillaan. Luin yhden jutun tässä joku aika sitten, että yli 50 peliä putkeen on ollut loppuunmyyty stadionrempan jälkeen ja taitaa yleisökeskiarvo olla tyyliin maailman korkein.

Bocasta osittain samaa mieltä. Nyt en ole moneen vuoteen Bocan peleissä käynyt, mutta tunnelma ei ehkä ole ihan sellainen mitä moni luulee. Mun mielestä esim. lauluvalikoima ei ole niin hyvä kuin monilla muilla seuroilla Argentiinassa. Ei sikäli etteikö pelit olis mahtavia kokemuksia, mutta saan kyllä kiinni tuosta mitä tarkoitat.

Tuo oli siis vain oma jostain tullut ennakkokäsitys, joka osoittautui täydellisen vääräksi. Mahdollisesti siitä, että jostain olen lukenut Riverin peleihin saavan lippuja suhteellisen vaivattomasti, verrattuna Bocaan, johon turistin on käytännössä mahdotonta saada lippuja virallisia reittejä pitkin. Tähän päälle vielä tuo jättimäinen stadion. Mutta siis kuten todettua, kyse oli vain omasta ennakkokäsityksestäni, jos Buenos Airesiin tulee vielä uudestaan mentyä niin ehdottomasti River Platen kotipeli Monumentalilla ensimmäisenä tehtävälistalla.

Bocan kotimatsin tunnelmaa ei todellakaan voi myöskään luonnollisesti heikoksi sanoa, mutta ehkäpä tämä johtuu siitä, että ne odotukset yleensä ovat tasolla parastaikinämissään, näin osin itsellänikin ja tätä vieläpä vahvisti tuo ennen ottelua valloillaan ollut huutomyrsky, joka nosti odotukset pilviin, mutta jollaiselle tasolle itse ottelussa ei koskaan päästy.
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 16.04.2024 klo 11:33:08

Tuo oli siis vain oma jostain tullut ennakkokäsitys, joka osoittautui täydellisen vääräksi. Mahdollisesti siitä, että jostain olen lukenut Riverin peleihin saavan lippuja suhteellisen vaivattomasti, verrattuna Bocaan, johon turistin on käytännössä mahdotonta saada lippuja virallisia reittejä pitkin. Tähän päälle vielä tuo jättimäinen stadion. Mutta siis kuten todettua, kyse oli vain omasta ennakkokäsityksestäni, jos Buenos Airesiin tulee vielä uudestaan mentyä niin ehdottomasti River Platen kotipeli Monumentalilla ensimmäisenä tehtävälistalla.

Bocan kotimatsin tunnelmaa ei todellakaan voi myöskään luonnollisesti heikoksi sanoa, mutta ehkäpä tämä johtuu siitä, että ne odotukset yleensä ovat tasolla parastaikinämissään, näin osin itsellänikin ja tätä vieläpä vahvisti tuo ennen ottelua valloillaan ollut huutomyrsky, joka nosti odotukset pilviin, mutta jollaiselle tasolle itse ottelussa ei koskaan päästy.

Joo. Ja onhan Bocan pelit kokonaisuutena melkoisia elämyksiä. Stadion on aika rähjäisellä alueella ja stadion on myös aika ainutlaatuinen arkkitehtuuriltaan. Ja yksi peleistä mitä La Bomboneralla näin oli Riveriä vastaan ja olihan se toki melkoista settiä.
Leopoldo Luque

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: nuori Hector


Vastaus #18 : 16.04.2024 klo 17:14:33

Monumental oikein toimiva stadioni ja ainakin ennen sinne sai hyvin lippujakin riippuen toki vastustajasta. River-Velez käytiin 2008 katsomassa ja vapaitakin paikkoja oli jäljellä. Ja totta tuo, että jalkatilaa oli kivasti. Melko alariveille oli liput ja pelättiin, että paskaa sataa ylempää niskaan, mutta meno oli ihan siistiä.
Alty

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 17.04.2024 klo 10:00:09

Monumental oikein toimiva stadioni ja ainakin ennen sinne sai hyvin lippujakin riippuen toki vastustajasta. River-Velez käytiin 2008 katsomassa ja vapaitakin paikkoja oli jäljellä. Ja totta tuo, että jalkatilaa oli kivasti. Melko alariveille oli liput ja pelättiin, että paskaa sataa ylempää niskaan, mutta meno oli ihan siistiä.

Eri juttu nykyään. Rempan jälkeen on tainnut ollut aina loppuunmyyty.
Tango Rosario

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 19.04.2024 klo 13:03:52

Vanha ja rempattu Monumental taitavat olla tosiaan aika eri asia. Itsekin siellä kyllä kävin aikoinaan ainakin kolmesti ja joka kerta tiketin sai luukulta, vaikka yksi matseista oli Riverin ja Corinthiansin välinen Libertadores-kohtaaminen 2006. Siinä riitti ihan hyvin tunnelmaa, kun Mascherano ja Tévez pelasivat vielä brassiseurassa, mutta jossain peruspeleissä stadion oli juoksuratoineen vähän kolkko.

Paras tunnelmahan on Rosariossa Newell'sin ja Centralin stadioneilla.
Leopoldo Luque

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: nuori Hector


Vastaus #21 : 23.04.2024 klo 00:41:31

Ah joo, en edes tajunnut että tuo on vastikään rempattu täysin uusiksi.

Suosittelen käymään myös Mendozan suunnilla peleissä ja muutenkin kiitos Andien ja viinitilojen. Godoy Cruz ja Independiente Rivadavia ne kaksi isointa tiimiä. Jälkimmäisen pelissä olin paikalla vähän sattumalta aikoinaan kun eksyin ihan päiväkävelyllä pre-match-hulinoihin ja ikäänkuin tempaannuin porukan mukana porteista sisään. Pelasi silloin vielä nacionalissa eli paikallisessa ykköspimpissä. Muutaman hassun peson taisin heittää portieerille lippua vastaan handuun, mitään ei tarkastettu. Tunnelma todella autenttinen :)

E: on siellä toki Gimnasia Mendoza myös, joka myös varmasti luturistinen ja pitkän historian omaava.
« Viimeksi muokattu: 23.04.2024 klo 01:19:21 kirjoittanut Leopoldo Luque »
Leyton Orient

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LO, SGE


Vastaus #22 : 23.04.2024 klo 11:43:15

Hienoa lukea näitä raportteja, kiitos tästä!

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa