Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #139 : 14.04.2024 klo 01:21:11 |
|
FC TPS - FF Jaro 0-2 13.4.2024, Ykkösliiga
TPS 4-1-4-1
Helen 9
Bala Muhammed 11 - Saarikivi 8 - Pippola 19 - Sjöroos 20
Sihvonen 17
Häggström 2 - Hetemaj 27 - Mensah 13 - Lakkamäki 14
Niemelä 1
Jaro 4-2-3-1
Crona 9
Myrevik 21 - Kähkönen 66 - Björkskog 11
Vidjeskog 16 - Eremenko 10
Sipola 3 - Ogungbaro 4 - Moses 12 - Bjonbäck 5
Öhberg 25
Olin viimeksi katsomassa Tepsiä liigakarsinnoissa KTP:tä vastaan marraskuussa 2020 ja nyt heti perään Ykkösliigassa vuonna 2024. Katsojia oli jopa reilut 2800 tihkusateesta huolimatta. Luonnollisesti M. Nuutisen peluuttama jalkapallo kiinnosti sen verran, että halusin nähdä mustavalkoiset paikan päällä. Jaron scouttasin pikaisesti etukäteen viikko sitten katsomalla puoliajan verran Ykkösliigacupin finaalia. Tepsin kohdalla katsoin koosteet MIFK- ja Jazz-peleistä saadakseni osviittaa pelaajistosta.
Tepsin lämmittelyssä alaviisikko harjoitteli keskenään pallon kierrättämistä keskiympyrässä ja yläviisikko sitten keskitystilanteita ja boksin täyttöä. Laiturit keskittivät leveydestä ja kasipaikoilta Saarikivi ja Pippola hyökkäsivät boksiin Helenin seuraksi. Rakentelumuodoksi oli täten helppo päätellä 2-3-5/3-2-5 riippuen vähän oikean pakin Lakkamäen korkeudesta. Lämmittelyssä hän näytti kuitenkin enemmän sivutopparilta ja Häggström-Sihvonen oli pohjaparina, mutta toki tiesin, että Tepsin laitapakit olivat operoineet sisäänvedettyinä ja itse pelissäkin 2-3-5 rakenne oli todellisuutta. Jaron lämmittelyä kuikuilin vain sivusilmällä.
Vaihdot eivät ryhmityksiä muuttaneet. Muzaci ja Ulmanen korvasivat tunnin jälkeen Sjöroosin ja Helenin. Myöhemmin Soiniemi tuli vasemmaksi pakiksi ja Häggström siirtyi Lakkamäen paikalle. Päätöskympillä vielä Karlsson otti Piippolan tontin. Jaro joutui vaihtamaan veskaria avausjaksolla, kun Venäjän euroviisuedustaja Sergei Lazarev korvasi Öhbergin. 80. minuutilla Jaro vaihtoi laiturit, kun Sotelo ja Hotta ottivat Myrevikin ja Björkskogin tontit. Lopussa Crona teki piikissä tilaa Ramsaylle, joka taisi olla topparina viikko sitten, mutta nyt ei.
TPS pallottomana vs. Jaro pallollisena
Ykkösliigacupin finaalissa Jaro avasi alhaalta 2-3-5:llä, kun toinen pohjapelaaja Eremenko rakensi peliä oikeasta alataskusta oikean laitapakin Bjonbäckin jättämästä tilasta, kun tämä puski valmiiksi viimeiseen linjaan viidenneksi pelaajaksi ylänelikon seuraan. RW Björkskog kavensi välikaistalle, Crona oli sentteri, kymppipaikan Kähkönen täytti vasemman ylätaskun ja Remesaho piti leveyden vasemmalla laidalla. Keskimmäisessä tasossa olivat Sotelo, Vidjeskog ja tosiaan Eremenko. Niinpä arvelin, että TPS prässäisi 4-2-3-1 muodossa, jolloin sen ylänelikko olisi 4v5-alivoimainen, mutta alas jäisi 6v5-ylivoima. Jaron pallonhallinta oli viikko sitten aika rauhallista hieromista ja se yritti houkutella SJK-Akatemian pakkaa ylemmäs. Ja kun paikka syöttää eteenpäin viimeiseen linjaan yläviisikolle aukeni, se yleensä pelasi pallon suoraviivaisesti eteenpäin välillä samaakin kaistaa pitkin. Jaron alaviisikon syöttötarkkuus oli vain heikko tai passit olivat muutoin turhan vaikeita otettavaksi haltuun neg. peliasennoissa. TPS puolestaan noissa koosteissa ainakin vaikutti prässäävän ihan terhakasti ylhäältä asti ja Jazz pääsi vain kertaalleen koosteen perusteella puolenvaihdolla pelaamaan isoon tilaan ohi tuon prässin. Tilanteenvaihtoja ajatellen Tepsin poppoo vaikutti myös herkullisen juoksuvoimaiselta.
Totuus oli se, että Jaro avasikin alhaalta 2-4-4/2-4-1-3:lla. Eremenko jäi keskikentän keskustaan, kun Bjönback ei puskenutkaan viimeiseen linjaan välittömästi eikä oikeastaan hän siellä juuri muutenkaan viihtynyt, vaan Jaro oli saapunut Turkuun konservatiivisemmalla pelisuunnitelmalla. Niinpä Tepsinkin prässi oli 4-1-4-1 muotoinen eikä 4-2-3-1. Sihvonen ankkurina oli extrapelaajana suojaamassa puolustuslinjan edustaa ja merkkasi Kähkösen silloin, kun tämä ei roikkunut Cronan vieressä Tepsin toppareissa. Lakkamäki puolestaan tiivisti Mensahin lähelle luomaan 2v1-ylivoiman target-Cronaa vastaan silloin, kun Jarolla oli pallo alhaalla. Myrevik jäi leveyteen auki, mutta hänelle Jaro ei juurikaan halunnut ilmassa pelata ohi Tepsin yläviisikon prässin. Tepsin yläviisikossa vastuut olivat selvät. Kasipaikan Saarikivi ja Pippola peilasivat Eremenkon ja Vidjeskogin. Käytännössä Jaron pohjapelaajat tyytyivät olemaan pelaamattomissa eivätkä edes yrittäneet liikkua välillä muodon ulkopuolelle hakemaan palloa, vaan he toimivat lähinnä neg. peliasennoissa syöttöseininä toppareille, jotka juoksuttivat Heleniä. Tämä ei kuitenkaan ollut jatkuvasti 1v2-alivoimainen, vaan pikemminkin Bala Muhammed tuki häntä luoden 2v2-tilanteen Jaron toppareita vastaan. Samalla Muhamed kuitenkin ravasi kahden tulen välissä, kun hänen piti huolehtia Mosesin lisäksi Bjönbackista. Se ei ollut ongelma, koska Muhammed oli todella juoksuvoimainen ja irtonainen prässipelote. Yksi loppuun asti viety prässi veskariin aiheutti loukkaantumisenkin Öhbergille.
Voi siis sanoa, että Jaron pakoreitit ohi prässin olivat viimeisessä linjassa Myrevik ja keskitasossa Bjönback. Jälkimmäistä reittiä Jaro käytti toisinaan, mutta suosituin valinta oli vain turvallisesti ohittaa Tepsin ylimmät prässilinjat ilmassa ja tavoitella Kähköstä tai Cronaa Tepsin toppareiden ja Sihvosen keskeltä. Se oli varmasti ihan järkevä valinta, koska täten Tepsin juoksuvoimaisille pelaajille ei juuri annettu mahdollisuuksia yläalueen riistoihin. Jazz-koosteessa tosiaan vieraat eivät Tepsin prässin ohi helposti päässeet, joten ehkä Jaron valmennus oli tehnyt siitä omat johtopäätöksensä sitten turvautuen varovaisempaan lähestymistapaan. Avausjaksolla Tepsin puolustuslinja selviytyi minusta aika hyvin painepalloista, joita se toistuvasti kohtasi. Toki neljännellä minuutilla topparipari meni samaan palloon voittamatta sitä ja Eremenko vapautti oikea-aikaisen nousun tehneen Grönbackin vauhtiin, mutta Sjöroos purki taka-aluekeskityksen. Pari kertaa myös jarolaiset saivat liipattua tai jatkettua kakkospallon oikeaan laitaan Björkskogille, mutta tämän eteneminen pysähtyi kulmalipulle. Kevytjalkainen Häggström pysyi tätä vastaan ongelmitta pelin alla, vaikkei ollut pituudella pilattu. Cronan pään löytäminen fyysistä Mensahia vastaan oli hankalaa sekin. Lakkamäen selustaan puolestaan Jaro haki suoraan ilmassa muutamia syöttöjä Myrevikille, joka tosiaan teki pimeältä puolelta leveydestä täysin esteettömiä pystyjuoksuja, mutta Lakkamäki ehti aina kaventaa Mensahin läheltä takaisin leveyteen katkomaan ilmassa nuo pystysyötöt. Jaron toppareista ainakin Moses haki kahdesti Myrevikia avoimella jalallaan, kun Muhammed taisi olla lähempänä Bjönbackia tuolloin kahden tulen välissä. Toisella puoliajalla Crona livahti kertaalleen puolestaan Hetemajin selustaan, mutta kääntö luukulle katkesi tepsiläisten jalkoihin. Tuossa oli sitä samaa suoraviivaisuutta kuin Ykkösliigacupin finaalissa eli Crona sai syötön samaa välikaistaa pitkin pystyyn laitapakin ja topparin välisestä aukosta, johon hän liikkeensä ajoitti täydellisesti.
Keskimmäinen tason Bjönback-reitin käyttö oli yleisempää verrattuna tosiaan Myrevikin poimintaan. Avausjaksolla kuitenkin pari puolipitkää puolenvaihtoa Bjönbackille sivurajan tuntumaan johtivat menetyksiin. Ensimmäinen passi karkasi suoraan yli tai oli muutoin liian hankala kuoletettavaksi. Toisen kerran Bjönback otti ykköstason keskustaan päin, mutta taustalta tuli lujaa prässihirmu Muhammed, joka jekutti Jaroa aavistaen syötön Bjönbackille ajoissa. Niinpä hän ehti palata Mosesin luota kiinni Bjönbackiin ja ryöväsi pallon tämän jalasta ennen kuin Bjönback ehti ottaa toisen kosketuksen. Mestarillista prässäämistä, jolle taputinkin. Toisella puoliajalla Jaro yritti vielä vähän useammin edetä Bjönbackin kautta hallitummin. Sitä lienee painotettu tauolla pukukopissa. Varaveskari Lazarevin vasemman jalan puolenvaihdot olivat kuitenkin surkeita eivätkä kertaakaan suunnilleen tulleet Bjönbackin jalkaan. Myös matsin lopussa Lazarevin maalipotkuissa oikealle sivurajalle oli rutkasti parannettavaa, kun ne lensivät suoraan sivurajan yli.
TPS nukahti avausjakson lopussa kertaalleen ja muutoin pelaamattomissa olleista pohjapelaajista Vidjeskog pääsi kääntymään keskikentällä liian vapaasti Pippolaa vastaan. Tämä jäi pahasti jälkeen, kun Vidjeskog pelasi seinän Kähkösen kanssa. Sitten hän jatkoi pallon leveyteen Sipolalle, joka oikea-aikaisesti liittyi mukaan viidenneksi mieheksi viimeiseen linjaan. Mensahin oli kavennettava laitaan luomaan 2v2-tasavoima Sipolaa ja Myrevikiä vastaan, mutta tepsiläisten välistä Myrevik kykeni jakamaan seinäsyötön Sipolalle takaisin. Aikainen keskitys meni ohi Lakkamäen peiton boksiin. Hetemaj oli hieman ei-kenenkään-maalla, joten keskitys olisi pitänyt saada katki, kun Häggström joutui tiivistämään Cronaan suurimman uhan periaatteella. Hetemaj kuitenkin suti ohi pallosta ja täten Björkskog pääsi taka-alueelta viimeistelemään oman reboundinsa rauhassa verkon perukoille. TPS nolla, Jaro kaksi. Tuo oli tyylikkäästi kiihtynyt viiden kaistan hyökkäys, joita ei kyllä muutoin sitten Jarolta nähtykään, mutta maalinteon tehokkuus oli kunnossa, kun Hetemaj avitti sitä hutipotkullaan. Toki ihan ensimmäinen erhe tapahtui jo ylempänä kenttää Pippolan ja Sihvosen myötä, jotka olivat myöhässä omista suorista vastustajistaan. Tuo oli myös harvoja kertoja, kun Eremenko käväisi muodon ulkopuolella rakentamassa peliä luoden 3v2-ylivoiman Heleniä ja Muhammedia vastaan ennen syöttöään keskustaan jääneelle Vidjeskogille.
Olisi ollut tosiaan hauska nähdä vähän enemmän Jarolta hitaita hyökkäyksiä ja samalla Tepsin matalan blokin pitävyyttä, mutta aikainen johtomaali muutti tai sementoi pelin kuvan sellaiseksi, että vieraat tyytyivät antamaan Tepsille pallonhallinnan vetäytyen puolen kentän blokkiinsa ja hyökäten siitä vastaan. Käytännössä Jaro ei kertaakaan pelannut hidasta puolen kentän hyökkäystä, jossa se olisi yrittänyt edetä Tepsin matalan blokin sisään, vaan jos se voitti alhaalta lähetetyn kaaospallon itselleen keskiviivan tuntumassa, se eteni siitä nopeasti kohti Tepsin maalia päättämään hyökkäystä osin suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan eikä halunnut Tepsin ehtivän organisoitua pallon alle. Sikäli joukkue muistutti esim. EM-karsintojen Sloveniaa.
Tepsin positiiviset tilanteenvaihdot Jaro puolusti ongelmitta eikä niitä juuri ollutkaan, kun pallonhallinta oli 58%-42%. Lähes Veikkausliiga-tasoinen Trinidad ja Tobagon atleettinen ja elastinen toppari K. Moses pysäytti toisen jakson vaarallisimman aihion, kun Muhammed tuli jalalla ohi Grönbackin vastaprässin ja kuljetti boksiin saakka, mutta Mosesin ohi ei asiaa enää ollutkaan. Avausjakson alusta jäi verkkokalvoille Sipolan vastaprässi ylhäällä, kun hän luki mainiosti Saarikiven löysän syötön kohti Sjöroosia.
TPS pallollisena vs. Jaro pallottomana
Tepsin oletin avaavan alhaalta 2-3-2-3 muodolla kuten Maarianhaminassa ja Jaron peilaavan sen viimeviikkoisella 4-2-3-1:llä. Tiesin, että isäntien laitapakit kaventaisivat välikaistoille ja laiturit pysyisivät leveydessä viimeisessä linjassa. Jos maitse eteneminen ohi prässin ei onnistuisi, kärkipelaajaa voisi käyttää targettina ja samalla tuulennopeat laiturit tekisivät vastaliikkeet selustassa olleeseen tilaan ja ylemmät keskikentät olisivat kärppinä kakkospalloissa päästen niistä etenemään vastustajan puoliskolle kiihtyvästi. SJK yritti pelata Jaron selustaan aika useasti viikko sitten, koska tiiviin keskiblokin takana siellä oli tyhjää tilaa, mutta punapaitojen alakerta voitti juoksukisat avausjaksolla yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (kuti sivuverkkoon). Jossain määrin kuitenkin oletin Jaron sopivan Tepsille vastustajana, kun tällä oli vikkeliä laitapelaajia. Rakenteluvaiheessa Tepsillä oli noissa koosteissa toisinaan 2-2-6 muoto käytössä eli rutkasti pelaajia uhkaamassa viimeistä linjaa ja menemässä boksiin keskityspalloille. Se vaikeuttaisi vastustajan merkkaamista ja miehien jakamista, kun laidoista annettaisiin takaviistopetauksia kultaiselle sektorille. Odotin näkeväni paljon myös rotaatioita, kun niistä Nuutinen taisi puhua V & F:n haastattelussa männä talvena. Jaron positiivisissa tilanteenvaihdoissa tutkin puolestaan sitä, että pelattaisiinko palloa taas vauhtiin eritoten oikeaan laitaan nuorelle Björkskogille ja miten TPS hänet hidastaisi 4-5 miehen puolustusvalmiudellaan.
Totuus oli se, että TPS avasi alhaalta sekä 2-3-2-3:lla että myös välillä selvemmin 2-4-1-3:lla, kun Pippola putosi toiseksi pohjapelaajaksi ja Saarikivi hiipi keskemmäs Helenin alapuolelle. Jaro puolusti odotetusti 4-2-3-1 muodossa. Eremenko vartioi oikeastaan koko ajan Saarikiveä. Vidjeskog sekä suojasi välillä puolustuslinjan edustaa ja blokkasi syöttöjä Helenille puolustuslinjan eteen että nosti välillä kiinni Pippolaan. Hän oli ikään kuin tuolla tavoin kahden tulen välissä. Kymppipaikan Kähkönen ja Crona piikissä ravasivat 2v3-alivoimaisina Tepsin toppareissa ja ankkuri Sihvosessa niin, että viimeksi mainittu oli aina merkattuna ja toisen topparin tassu auki. Laiturit tietysti lähtökohtaisesti puolustivat Tepsin laitapakkeja, mutta Myrevikilla oli toisenkinlainen rooli. Jos TPS nimittäin avasi 2-4-1-3:lla, hän kavensi keskelle kiinni Pippolaan ja jätti Lakkamäen auki sivurajalle. Vasta jos Mensah kierrätti pallon vapaalle pelaajalle Lakkikselle, sitten Myrevik irtosi takaisin leveyteen ja samalla suojausroolin Vidjeskog nosti kiinni Pippolaan, jottei välejä jäänyt ja prässi oli tiivis. Puolustuslinjassa Jarolla oli 4v3-ylivoima. Helen hakeutui piikissä jatkuvasti painimaan vasenta topparia Ogungbaroa vastaan (ehkä hänet oli scoutattu heikommaksi kamppailijaksi), joten Mosesille jäi varmistava rooli vierellä. Laitapakit Bjönback ja Sipola kontrolloivat leveydessä 1v1-tilanteissa isäntien laitureita Muhammedia ja Sjöroosia.
Jaron korkea prässi toimi avauskympillä alkukiiman aikana. Parin minuutin kohdalla se meni 0-1 johtoon. Crona oli hetkellisesti oikeana laiturina ja Björkskog piikissä. Häggström avasi pystyyn ohi ruotsalaisen kohti Heleniä, joka oli vielä tuolloin Mosesin puolella, mutta hävisi tylysti maakaksinkamppailun. Björkskog taisteli irtopallon Hetemajta vastaan Myrevikille (ihan oikein Hetemaj vastaprässäsi vastustajan kärkeä, mutta sattui vain liukumaan ohi pallosta), joka oli kaventanut voimakkaasti pelin puolelle. Tämä jatkoi pallon nopeasti laitaan Cronalle, joka oli auki, kun Häggströmkin vastaprässäsi itsensä pihalle. Mensah joutui liikkumaan kohti laitaa, mutta hän jäi ei-kenenkään-maalle, kun Crona ehti keskittää ajoissa hänen ohitseen takaisin Myrevikille, joka kirmasi etutolpalle Mensahin ja Hetemajin jättämään tilaan eikä Lakkamäki ennättänyt tiivistää perässä kiinni Myrevikiin, jonka taidokas jatko painui etukulmasta sisään. Seitsemännellä minuutilla puolestaan korkea maalipotkuprässi edesauttoi Hetemajin käsivirheen syntyä, kun pallo oli jo pelissä, mutta itävaltalaistopparin ajatukset kenties sekosivat, kun Crona lähti juoksemaan häntä kohden. Tuomiona oli rankkari, jonka Niemelä haki komeasti alakulmasta.
Joskus vartin pelin jälkeen Jaron prässikiima avoimessa pelissä hieman laantui ja TPS pääsi helpommin puoleen kenttään. Toki silti mieleeni jäi avauspuolituntiselta se, kuinka veskari Niemelä haki kahdesti puolenvaihdolla auki ollutta Lakkamäkeä, mutta molemmat syötöt olivat epätarkkoja. Se ei ollut hyvä juttu, kun hänet kuitenkin ilmeisesti hankittiin Turkuun jalalla pelaamisen takia, mutta Lazarevin tavoin puolipitkiin syöttöihin jäi isosti petrattavaa (lyhyet syötöt toki olivat OK ja hän uskalsi houkutella kärkiprässääjän lähelle) eikä Tepsikään Lakkamäki-reittiä käyttämällä täten päässyt Jaron yhä ajoittaisen korkean prässin ohitse. Ja jos Lakkamäellä kierrätettiin pallo maitse, silloin Myrevik ehti kyllä lähelle häiritsemään pelinavausta ja ainoa reitti oli milteinä pelata sivurajaa pitkin neg. asentoon Sjöroosille, jota hiosti Sipola eikä kääntymiseen ollut mahdollisuutta, mutta toki Sjöroos piti palloa sen aikaa, että hän löysi väylän syöttää ahtaasta tilasta isoon tilaan keskemmäs esim. Sihvoselle tai takaisin toppareille, jolloin yleensä Jaro lopetti prässin ja valui keskiblokkiinsa.
Rakenteluvaiheessa Tepsi hyökkäsi 2-3-5:llä aluksi ja Jaro vastasi siihen 4-4-1-1 blokilla, kun laiturit putosivat kk-linjaan, mutta olivat valmiudessa prässäämään myös sisäänvedettyjä laitapakkeja Häggströmiä ja Lakkamäkeä. Kähkönen merkkasi Sihvosen tietysti. Toppareilla oli ylivoimainen Cronaa vastaan. Tappioasemassa 20 minuutin kohdalla havaitsin ensi kertaa 2-2-6 muodon, kun Lakkamäki liittyi yläviisikon mukaan. Hän juoksi modernisti välikaistaa pitkin kohti boksia. Tuosta hetkestä lähtien 2-2-6 rakenne oli jopa useammin käytössä kuin vain 2-3-5 tai siltä se ainakin tuntui eli kotijoukkue hieman nosti riskitasoja, kun siihen mennessä se ei ollut juuri mitään saanut aikaan. Rotaatioitakin tosiaan nähtiin. Sjöroos alkoi kaventaa entistä ahkerammin oikeaan ylätaskuun ja Lakkamäki liikkui leveyteen. Pippola oli monesti samalla kaistalla kuin Sjöroos, mutta vähän alempana täydentämässä laitakolmiota. Tepsihän täytti hyökkäyskaistat useimmiten aika tasaisesti, mutta pari kertaa avausjaksolla Saarikivi kavensi painolliseen laitaan helpottamaan kombinaatiopelaamista tai jäi kärjen alapuolelle, jos pallo oli siis oikealla laidalla. Ei hän noissa hetkissä kuitenkaan kosketuksia saanut kuin seitsemännellä minuutilla, jolloin välikaista-aloite poimittiin, mutta takaviistokääntö epäonnistui. Toisella jaksolla yhtä lailla Muzaci liikkui välillä jopa Ulmasen viereen toiseksi kärjeksi, muttei siitäkään hyötyä ollut, kun TPS:n alanelikko ei saanut liikutettua palloa heille kahden alimman linjan väliin.
Tepsi kierrätti minusta palloa kohtalaisesti ja yritti ajoittain reippaammalla sivuttaissyöttelyllä ja pallotemmolla venyttää vieraiden tiivistä blokkia, mutta Jaro pysyi vain ihailtavan hyvin matkassa mukana tuolloin. Sen ensimmäisen tason ohitse TPS pääsi kyllä etenemään, mutta kahta alinta linjaa vastaan peli tuppasi seisahtua aika ajoin. Toppareista Hetemaj näytti pari kertaa, että hän pystyy jalalla ohittamaan myös ensimmäisen tason ja olisin kaivannut vielä lisää rohkeita kuljetuksia Jaron muodon sisään ja sitä kautta pohjapelaajien irrottamisia kk-linjasta, jolloin isännät olisivat ehkä löytäneet useammin esim. Saarikiven vasemmasta ylätaskusta. Mensah pelasi avausjaksolla aika varman päälle liikuttaen palloa lähinnä sivuttain, mutta yksi murtava syöttö Helenin/Saarikiven jalkaan jäi mieleeni. Toisella jaksolla hän otti enemmän riskejä avaamisessa, mistä pidin, kun mitään hävittävää ei enää ollut. Tarkkuus vaihteli, mutta kyllä hän pari kertaa kuljetti sen verran lähelle kk-linjaa, että pystyi puhkomaan sen ja mm. Moses tuli Saarikiveä myöhässä jaloille aiheuttaen vapaapotkun. Yhtenä kehityskohteena jatkoon voisi olla siis se, että topparit olisivat vielä piirun rohkeampia aiheuttamaan kaaosta muodon sisään omilla kuljetuksillaan, jotta ne hetket, kun heillä on sormi suussa puolessa kentässä, vähenisivät.
TPS haki matsin alussa murtautumisia eniten leveydestä. Jaro puolusti laitakaistoja tasavoimaisina luottaen sen yksilöiden 1v1-osaamiseen. Se kannatti. Tepsin laitapelaaminen muistutti paikallisvastustaja Interiä siinä mielessä, että oikealta laidalta se eteni enemmän kombinaatioilla ja staattisilla haastoilla, kun puolestaan vasemmalta puolelta suoraviivaisemmin. Interillä asia on päinvastoin. Toki vastustajakohtaisuuskin on huomioitava. Ykkösliigacupin finaalissa oikean pakin Bjönbackin selustasta syntyi se sivuverkkoon mennyt kuti, joten oli luontevaa, että Tepsikin testasi juoksupalloilla useasti hänen selustan puolustamiskykyjä. Bjönback oli kuitenkin niissä loistava tässä matsissa. Muhammed teki lukuisia aloitteita hänen taakseen, muttei vain päässyt ohi tai sitten pystypallot Tepsin alaviisikolta (Hetemaj+Mensah varsinkin) karkasivat yli päädystä. Toteutus ja ajoitukset kaipasivat siis myös hiomista, mutta idea Bjönbackin testaamisesta oli oikea. 70 minuutin jälkeen tämä vasta näytti ensi kertaa inhimillisiä piirteitä. Hän puolusti myöhässä eteenpäin Muhammediin, joka neppasi pallon viereen omille. Samalla Saarikivi teki aloitteen omalta paikaltaan välikaistalta Bjönbackin jättämään tilaan, mutta tämä ehti vielä juosta Niilon kiinni ja blokata keskityksen kulmapotkuksi. Viisi minuuttia myöhemmin puolestaan Soiniemen chippi oli määrämittainen ja Muhammed ehti siihen päätyrajalle. Hän leikkasi keskelle ja ohitti suunnilleen ainoan kerran Bjönbackin, mutta lopputuote sakkasi, kun keskitys painui pakan läpi löytämättä omia.
Oikealta laidalta Tepsi hyökkäsi maltillisemmin laitakolmiollaan Pippola-Sjöroos-Lakkamäki. Jaro puolusti heitä Vidjeskogilla, Sippolalla ja Myrevikilla. Ja voi pojat nämä olivat kurinalaisia ja yhtä lailla melko vuotamattomia. Sjöroos ei esimerkiksi pelin alun eristetyistä 1v1-tilanteista ristipallojen jälkeen Sipolaa vastaan saanut keskityksiä aikaan. Ja vaikka sitten jakson edetessä Sjöroos siirtyi enemmän ylätaskuun ja Lakkamäki nousi leveyteen viimeiseen linjaan, Jaro kommunikoi pelaajavaihdot tarkasti eikä menettänyt kontrollia missään vaiheessa. 31. minuutilla oli tilanne, jolloin laitakolmikosta Pippola teki välikaistajuoksun boksiin yrittäen kalastaa rankkaria, mutta sitä ei tullut. Muutaman kerran puolestaan Lakkamäki sai jalan auki laitakaistalla, kun Sipola oli hetkellisesti kapeammalla ja Myrevik ei ihan syvälle asti Lakkamäkeä seurannut, mutta keskitykset olivat kovin epätarkkoja jääden liian taakse. Kertaalleen Helen taisi avausjaksolla yrittää rintakuoletusta, mutta kakkospallossa ei ollut ketään. Jotenkin boksin täyttökään ei ollut niin hyvää kuin katsomissani koosteissa tai alkulämmittelyssä. Yhtään selkeää puskupaikkaa staattisista haastoista TPS ei muistini mukaan luonut, joten Jaro puolusti omaa rangaistusaluettaan rautaisesti ja toki siis ennaltaehkäisikin keskityksiä hienosti. Vasemmalla puolella asetelma oli enemmän 2v2, mutta Eremenkoa ja Bjönbackia vastaan Saarikiven ja Muhammedin nopeatempoiset seinäpelit eivät tulosta tuottaneet. Jaron voiton avain oli sen kyky puolustaa Tepsin laitakombinaatiot ja -rotaatiot pirskatin upeasti. Sitä ei voi kehua liikaa ja Nuutinenkin totesi ottelun jälkeen, että Jaro ansaitsi voittonsa. En silti laittaisi päätä pensaaseen TPS-kannattajana, sillä eiköhän huonompia vastuksia vastaan Tepsin laitamurtautumiset tuota paremmin tulosta. Tämän matsin perusteella silti ehkä Muhammedille kannattaisi ennemmin kokeilla luoda staattisia haastotilanteita ja Sjöroos voisi olla suoraviivaisempi yksilö, koska ensin mainittu pystyy räjähtävillä ensiaskeleillaan ohittamaan vastuksia. Sjöroosin kyvystä hyödyntää laadullisia ylivoimatilanteita tulevissa peleissä en ole varma. MIFK:n verkkoon hän teki maalin pystyjuoksusta, joten sekin puoltaisi ideaani.
Kun laitareitit ja selustakin (pystypallot suoraan ilmassa topparien selustaan harvassa eikä toki Tepsin toppariparin syöttötarkkuus vakuuttanut) olivat tukossa, avausjakson edetessä silmämääräisesti painopiste murtautumisissa siirtyi enemmän myös kentän keskiakselille. Kuten todettua, Helen paini paljon Ogungbaroa vastaan ja sitä oli ihan hauska seurata läheltä pääkatsomosta. Maakaksinkamppailut menivät aika tasan, kun molemmat olivat vahvoja. Mutta minusta tuntui, että Helenin lähelle ei saatu tukea riittävästi esim. silloin, kun TPS avasi alhaalta hänen jalkaansa Lakkamäen kautta. Pippola jäi vähän etäälle ja toisaalta sitten Sjöroosilta puuttuivat vastaliikkeet. Eikä toisaalta Ogungbaro päästänyt Heleniä edes kääntymään ja hakemaan pistosyöttöä selustaan kuin 1-2 kertaa tunnin aikana. Toisella jaksolla Ulmanen heti sisään tultuaan tuli kertaalleen hyvin palloa vastaan irti toppareista pohjapelaajien taakse tyhjään tilaan, mutta yhden tatsin jatko Muzacille oli epätarkka ja toki Albionkin vain seisoi paikoillaan tekemättä aloitetta, joten vastaliikkeiden ajoitukset kaipaavat nekin harjoituskentällä huomiota.
Ylätaskupelaajista Saarikivi oli kuin mini-Liimatta. Hän kääntyi ketterästi muodon sisässä. Pippolan ensimmäiset tatsit tyhjään tilaan ja irtonainen askel ihastuttivat myös. Hän oli futari niin ikään. Pallo pysyy koukussa eikä hän menetä sitä, mutta kehityskohteena ovat peliä edistävien tekojen lisääminen. Helen puolestaan sentterinä muistutti ulkonäöltään pelaajaa, jota en millään saanut päähäni matsin aikana. Googletin jälkikäteen vanhoja U21-joukkueita, mutten ole varma, että tarkoittiko alitajuntani Soisaloa vai jotain toista. Yhtä kaikki, paras aihio muodon sisään pelatessa oli 43. minuutilla. Sihvonen irtosi hetkeksi Kähkösen pihdeistä nousten ylemmäs. Vidjeskog jäi 1v2-tilanteeseen ja Pippola löysi vierestä Sihvosen, joka levitti heti Saarikivelle. Muutoin erinomaisesti topparien edustaa suojannut Eremenko oli vähän myöhässä ja Saarikivi ehti pelaamaan seinän Helenille. Yhtä lailla Moses puolusti eteenpäin myöhässä ja sitten vielä kuudentoista rajalla Saarikivi vei hänet vipuun ainoan kerran pelissä, mutta sijoitus kohti etuyläkulmaa meni leveäksi. Muutoin Jaron kahden alimman linjan väliin ei asiaa ollut. Topparit ottivat Heleniltä tilan pois niinä harvoina kertoina, kun tämä sai pallon jalkaansa boksin rajalla. Vidjeskog ja Eremenko tukkivat ylätaskut mallikkaasti Pippolalta ja Saarikiveltä, joka oli kyllä kieltämättä hieman poika vielä kypsää Eremenkoa vastaan. Tämän työmoraali, sitkeys, kahden suunnan raataminen, tilannekovuus, sijoittuminen, välikaistajuoksujen seuraaminen, Saarikiven kääntymisten estäminen ja pallonkäsittely olivat priimaa. Kapteenius on ansaittu.
Jaron syvältä lähteneet tilanteenvaihdot TPS puolusti mallikkaasti. Mensah puski hyvin eteenpäin Cronan selkään tukien välitöntä vastaprässiä. Sihvonen oli ehkä hitusen kohmeessa ja Kähkönen löytyi pari kertaa vapaana hänen edestään, mutteivat tämän käännöt laitoihin johtaneet juuri mihinkään, Tepsin laitapakit tekivät katkoja. Lakkamäki taklasi kerran lujaa Myrevikia kylkeen avausjaksolla pääkatsomon edessä napaten karkin pois jalasta. Hänen urheilullisuus ja jäntevyys lupaavat hyvää jatkoakin ajatellen. Häggström puolestaan eliminoi vaarallisimman transitiouhan kliinisesti joutumatta kertaakaan pulaan. Selkeästi Björkskogin vastaiskukyvyt oli tiedostettu, kun avausjakson lopussakin Muhammed teki taktisen rikkeen sivurajalla vetäen nuorukaiselta jalat alta härskisti. Oman kenttäpuoliskon menetyksistä Jaro puolestaan kertaalleen rankaisi kotijoukkuetta heti ottelun alussa. Toisenkin jakson alussa niin olisi voinut käydä Pippolan vuodettua Vidjeskogia vastaan, mutta Hetemaj hidasti hyvin Cronan etenemisen boksissa.
Erikoistilanteet
Kulmaton avausjakso oli toteutua, mutta lisäajalla TPS sai ensimmäisen kulmapotkun. Sjöroos oli pallolla. Kohteita oli 2+4 kuten muistaakseni treenipeleissäkin. Muhammed ja Pippola olivat vitosen sisässä. Taaempaa kirmasivat topparit, Helen ja Sihvonen. Saarikivi oli reunalla ja laitapakit varmistivat. Jaro puolusti kulmat niin, että sillä oli selkeästi neljä aluepuolustajaa vitosen alueella. Toppareiden seurana oli ainakin Crona ja kaiketi Kähkönen. Neljän linjan yläpuolella olivat vartioijina pohjapari, Sipola ja Myrevik. Bjonbäck oli reunalla ja Björkskog kärkkyi 1v2-alivoimaisena.
Treenipeleissä mieleeni jäivät roikkukeskitykset taka-alueelle. Avausvariaatiossakin Pippola hakeutui sinne kenenkään vartioimatta, mutta Sjöroos keskitti vitosen viivalle Cronan nuppiin, kun Mensahin ajoitus oli rahtusen myöhässä. Toisella jaksolla tunnin jälkeen Saarikiven roikku keskemmäs boksia tavoitti Mensahin ja tämän pudotuksesta Muzaci tälläsi päin blokkia. Tuo oli Tepsin kulmista paras. 72. minuutilla Saarikiven matala pallo löysi etualueelle irronneen Muhammedin, jonka hipaisujatko aiheutti kaaospallon boksiin. Ogungbaro kuitenkin pääsi aluepuolustajista taaimmaisena katkoon juuri ennen kuin pallo olisi valunut vapaana taas olleen Pippolan jalkaan takatolpalle. Muzaci haki Ogungbaron purun boksin ulkopuolelta, pyörähti ohi Myrevikin ja laukoi kaukaa ohi etukulman. 88. minuutilla puolestaan Lazarev nyrkkeili ykköspallon kauemmas vitosen viivalta. Mensah vaikutti olleen taas kohteena. Sipolan vartioima Hetemaj haki kakkospallon ja pudotti sen Muzacille, jonka noston katkoi vuorostaan Moses. Sen jälkeen Björkskogin paikan kärkkyjänä ottanut Hotta kipitti vastaiskuun, mutta Soiniemi varmisti hienosti pysäyttäen liukutaklauksellaan vastustajan etenemisen puoleen kenttään. Yhteenvetona Tepsin toteuttamiseen jäi parannettavaa. Laadukas pallon toimittaminen on kaikki kaikessa eivätkä Saarikiven ja Sjöroosin pallot vain olleet riittävän tarkkoja mielestäni. Samalla Mensah lähtekööt liikkeelle puoli sekuntia aiemmin ehtiäkseen paremmin ykköspalloihin viiteen metriin. Pippolan veikkaan puolestaan tekevän ainakin yhden maalin tällä kaudella takatolpalta.
TPS puolusti kulmat siten kuin koosteissa eli seitsemällä aluepuolustajalla, joiden yläpuolella oli kolme pelaajaa enemmän tai vähemmän blokkaamassa kohdepelaajien juoksuja tai kyttäämässä kakkospalloja (Helen, Sjöroos ja Saarikivi). Jarolla oli yhä pallolla Eremenko ja boksissa kuusi (2+4) kohdetta kuten viime viikolla. Topparit, Crona ja Vidjeskog olivat taaempana ja Tepsin aluepuolustajien seassa hiippailivat Kähkönen ja Myrevik. Laitapakit ja Björkskog varmistivat boksin ulkopuolella. Kirjoitin noista koosteista itselleni muistiin sen, että aluevoittoinen puolustustapa lienee toimiva valinta, kun Tepsin miehistö vaikutti hieman heiveröiseltä ja tietysti nuoriakin pelaajia on paljon, joten lukumääräiseen ylivoimaan luottaminen oli täten kannattavaa vartiointiperusteisen systeemin sijaan. En voi siis moittia siitä, että Tepsillä olisi välttämättä suurta rakenteellista ongelmaa kulmapotkujen puolustamisessa. Mutta toiminnallinen ongelma sillä oli. Esimerkiksi Sjöroos ei minusta läheskään tarpeeksi pyrkinyt hidastamaan tai blokkaamaan Jaron takanelikon kohdepelaajien juoksuja kohti maalia. Niinpä toisella jaksolla ensin Crona pääsi puskemaan vitosen alueen etukulmasta niukasti ohi tolpan täydestä vauhdista ja myöhemmin Moses vapaasti keskemmältä boksia. Helen keskittyi koosteesta katsottuna blokkaamaan kyllä Mosesia esim. tuossa 52. peliminuutin Cronan puskutilanteessa, mutta Sjöroos tai Saarikivi ei ketään. Niinpä Cronakin sai rauhassa juosta keskityspalloon. Ja Mosesin tilanteessa Ulmanen blokkasi hyvin Vidjeskogin, mutta Muzaci katseli vain selkäpuolelta Mosesia ja Ogungbaroa.
Ehkä sellaisen rakenteellisen muutoksen olisin siis tähän matsiin tehnyt, että olisin koutsina selkeämmin ohjeistanut jokaisen noista kolmesta extrapelaajasta blokkaamaan juoksuja, koska Jaron kulmapotkut olivat Ykkösliigacupin finaalissa vaarallisia ja Vidjeskogkin teki puskumaalin Eremenkon leivoksesta. Se pallo putosi aika lailla samoille sektoreille kuin tämänkin matsin keskitykset. Kun Nuutinen siis kritisoi ihan oikein Ylen studiossa Huuhkajien erikoistilannepuolustamisessa olevan rakenteellisia ja toiminnallisia ongelmia (minusta enemmän jälkimmäisiä eli 1v1-tilanteita vain hävitään liikaa, koska sama puolustussapluuna on kyllä toiminut aiemmin Kanervan aikakaudella), myös Tepsiin pätevät tässä pelissä samat sanat, mutta isossa kuvassa aluepuolustusvoittoinen rakenne on siis minusta tuolle nipulle perusteltu valinta. Tähän yksittäiseen matsiin vain olisin vielä tarkentanut ohjeistusta Saarikivelle ja Sjöroosille/Muzacille, koska he olisivat kyllä ehtineet spurtata mahdolliseen kakkospalloon boksin reunalle lähempää omaa maaliakin. Cronan, Vidjeskogin ja Mosesin juoksujen blokkaamisen olisi pitänyt olla ykkösprioriteetti extrakolmikon voimin.
Sivuvapaapotkuja en ottanut ylös, mutta ulkomuistista mutuiltuna molemmilla taisi olla standardinomainen seitsemän miehen linja ja 2-3 pelaajaa muurissa tai boksin reunalla. Crona voitti ainakin jonkun ykköspallon toisella jaksolla Muhammedin keskitettyä ulkokierteisen pallon keskelle boksia (myös Saarikivi pallon takana tuolloin) ja avausjaksolla Moses purki niin ikään keskellä seitsemän miehen linjaa Sjöroosin sisäkierteisen pallon kohti viittä kohdepelaajaa. Jaron aseena olivat myös Eremenkon pitkät rajaheitot. TPS puolusti niitä niin, että puolustuslinja ryhmittyi suojaamaan vitosen aluetta ja Jaron muutamat kohdepelaajat otettiin heidän yläpuolellaan vartiointiin. Silti Moses pääsi jatkamaan pelin alussa yhden Eremenkon heiton etualueelta kohti maalia tuloksetta.
|
