Kävin läpi Portugalin
pelaamista syksymmällä, kun se otti historiansa suurinumeroisimman voiton kaadettuaan Luxemburgin 9-0. Suosittelen lukemaan tuon lyhyen viestin ennen tämän tekstin jatkamista. Portugalin hyökkäyspelaamisessa on siis todella paljon samoja elementtejä kuin Belgialla oli Martinezin alaisuudessa. Tämä on erinomainen valmentaja organisoimaan hyökkäyspelaamista heikompia maita vastaan. Katsoessani männä viikonloppuna puolestaan syyskuista Slovakia-matsia vieraista, huolestuin kuitenkin hieman. Avauspelaaminen alhaalta 3-4-2-1:lla oli nuhaista eikä joukkue meinannut päästä etenemään rakenteluvaiheeseen helposti. Palhinha putosi toppareiden väliin kuten Pereira Luxemburgia vastaan ja Vitinha vuorostaan tämän jättämään tilaan keskikentälle Fernandesin rinnalle. Yläkolmikoksi jäi Leao-Ronaldo-Silva. Slovakian tukittua keskustan 4-1-4-1 prässillään, Portugalin vapaat pelaajat olivat leveydessä olleet "wingbackit" eli Cancelo ja Dalot. Ei se varmastikaan mikään uusi ongelma Martinezille ollut, kun esimerkiksi Qatarissa Kroatia-matsissa yhtä lailla vastustajan 4-1-4-1 blokissa laiturit olivat kapealla tukkien välikaistoja ja jättäen leveydessä olleet belgialaiset laitapakkien vastuulle enemmän. Muun muassa Carrascolle tuossa pelissä Belgia sai kuitenkin kierrätettyä pelivälinettä 1v1-tilanteisiin loppupeleissä hyvin, mutta Slovakian laitapakit avausjaksolla pomppasivat sen verran hyvin vastaan, ettei haastotilanteita ihan hirveästi esim. Leoalle syntynyt, mutta väkisin toki joitain. Toki voittomaalin avausjakson lopussa Portugali sitten onnistui tekemään siten, että se puhkoi Slovakian prässin oikean laidan kautta, kun Ronaldo putosi luomaan hetkellisen 3v2-ylivoiman Dalotin ja Fernandesin avuksi. Bruno pääsi parilla seinäsyötöllä tempokuljettamaan ja laukaus melko pienestä kulmasta painui takakulmaan boksin sisästä. Toisella jaksolla puolestaan koosteen perusteella Cancelo näytti olleen jo valmiiksi toisena pohjapelaajana pelinavausvaiheessa ja Vitinha ylempänä. Kertaalleen Cancelo pyörähti oman miehensä ohitse ja sitten oli tilaa juosta rutkasti kohti vastustajan maalia, joten yksilötaitoa Portugalilla on vain niin paljon, että sekin helpottaa hieman heikompienkin esitysten kääntämistä voitokkaiksi.
Yhtä kaikki, sen ajan, jota ensimmäistä puoliaikaa katselin, Portugalin hyökkäyspelaaminen oli tosiaan aika hankalan oloista. Kun se pääsi rakenteluvaiheeseen (3-2-5), se oli organisoitu tutusti siten, että vasen pakki liikkui sivurajalta keskikentän pohjalle eli tuossa pelissä Cancelo, kun Luxemburgia vastaan se oli Dalot, mutta tämä oli oikeana pakkina ja sahasi laitaansa suoraviivaisesti edestakaisin Semedon kaltaisesti. Palhinha jatkoi toppareiden välissä. Yläviisikkona oli Leao-Vitinha-Ronaldo-Silva-Dalot. Vasemmalla laidalla Leao on samanlainen huijauskoodi kuin viime EM-kisoissa Spinazzola. Niin Slovakiaa kuin Luxemburgia vastaan tälle luodut laadulliset ylivoimatilanteet tuottivat maalipaikkoja ajoittaisista tuplauksista huolimatta ja jälkimmäisessä matsissa tulostakin tuli runsaasti, kun hänelle saatiin kierrätettyä pallo positiiviseen peliasentoon jatkuvasti. Hän manipuloi puolustuksia kuten herra Luka Doncic koripalloparketeilla. Oikean laidan leveyspelaaja on lähtökohtaisesti vähän suoraviivaisemman futiksen ystävä eli Dalot/Semedo, jolle voidaan pelata juoksupallojakin tai sitten Silva saattaa oikealta välikaistalta rotatoida toisinaan leveyteen ja hänelle luonnollisesti luodaan leaomaisia 1v1-tilanteita. Välikaistoilla Portugalilla on mukavasti valinnanvaraa väkkärä-kategoriassa Silvan johdolla. Toivoisin näkeväni EM-kisoissa Jotan avauksessa, koska tämän hazardmainen operointi vakuutti LUX-matsissa ja bonuksena hän tekee myös pystyjuoksuja, jotteivat ne ole vain piikin (Ramos/Ronttu) varassa. Felixin voi tuoda penkiltä sisään. Vitinhakin on yksi optio. Keskikentän pohjalta Fernandes on loistava ruokkimaan pystyjuoksijoita ja ylipäätään pelaamaan maitsekin linjojen väleihin. Lisäksi hän osaa debruynemaisesti tehdä välikaistajuoksuja ja sellaisesta tosiaan iski voittomaalinkin ohi Dubravkan. Kaukolaukausuhkakin on olemassa.
Pallottomana Portugali puolustaa syvällä oletusarvoisesti 4-4-1-1:llä. Sillä saa vastustajan laitapelaamisen tukahdutettua tehokkaasti kuten jo näimme Qatarissa Marokon ja Belgian välisessä matsissa, josta Belgia olisi ansainnut vähintään sen maalittoman tasapelin, mutta erikoistilannemaali ratkaisi voiton afrikkalaisille. Hyvä homma, että Martinez on oivaltanut sen, että maajoukkueturnauksia harvemmin voitetaan sillä, että puolustettaessa käytössä on viiden linja, vaan kaksi neljän linjaa on ollut aika usein se menestysresepti. Slovakiassa korkea prässi oli 4-2-3-1 muotoinen ja se vuoti pari kertaa jo ensimmäisten 12 minuutin aikana. Etäisyydet olivat isot, kun laitapakit joutuivat jäämään makaamaan puolustuslinjaan sitomaan Slovakian laitureita ja Portugalin omat laiturit prässäsivät myöhässä Slovakian laitapakkeja, joten alataskujen kautta Slovakia pääsi etenemään kohti Portugalin puoliskoa. Kertaalleen alataskusta lähetetyllä pystysyötöllä se oli päästä jopa läpiajoon Portugalin selustaan. Aika rauhassa Slovakian alaviisikko (2-3-2-3) sai antaa avoimilla jaloilla ristipalloja laitureilleen, kun Portugalin ylänelikon prässi oli tosiaan aika tarkkailevaa ja intensiteetti jotenkin matala. Joitain yläalueriistoja Portugali silti sai, mutta ne johtuivat myös pitkälti Slovakian huolimattomuudesta ja jo avausjaksolla toinen toppareista oli lahjoittaa pallonmenetyksellään muistaakseni Fernandesille maalin, mutta tämä tuhlasi vielä silloin vetopaikan pilkun tienoilta. Belgia ei kuitenkaan Martinezin alaisuudessa ollut mikään hanakasti ylhäältä prässäävä joukkue oikeastaan enää MM-kisojen 2018 jälkeen, joten sikäli tuollainen passiivisempi lähestymistapa ei minua EM-viheriöllä yllättäisi. Onhan Portugalilla hyviä vastaiskupelaajia, joille kelpaisi se, että vastustaja nostaisi pakkaansa ja täten tilaa hyökätä vastaan riiston tapahtuessa olisi enemmän.
Suosisin Suomelle huomiseen otteluun Slovakian kaltaista 4-1-4-1 muotoa ja ehkä siihen mukaan otettujen topparienkin vähyys viittaisi (Hoskonen toki näytti olleen mukana reeneissä kuvien perusteella, vaikkei hän alkuperäisessä ryhmässä mukana ollut). Laiturit voisivat olla yhtä lailla kapealla lähtökohtaisesti peittämässä syöttöjä ylätaskuihin ja jos Portugali kierrättää leveyteen, sitten he kaventaisivat sinne laitapakin avuksi tuplaamaan. Tuolla tavoin uskoisin, että Suomi voisi selvitä kunnialla ja hävitä korkeintaan 2-3 maalilla, jos ja kun se puolustaa pirskatin sitkeästi. Jos Leao on avauksessa, tärkeintä on olla ajoissa tämän iholla kiinni pienellä riskilläkin ja huolehtia siitä, ettei hän pääse kuljettamaan kasvot kohti maalia, koska sitten tulee ongelmia pysyä kyydissä mukana, vaan hänet on saatava hidastetuksi heti sivurajalle. Periaatteessa en yllättyisi, jos kansainvälistä nopeutta omaava Soiri asetettaisiin puolustamaan ja pomppaamaan tähän alusta asti. On joka tapauksessa selvää se, että nollapeliä Huuhkajat ei ikimaailmassa pelaa, mutta Marokon ja Slovakian kaltaisella puolustuspelisuunnitelmalla kunniakas tappio on otettavissa ja se voisi myös saada muutaman vastaiskuaihion kuten Slovakiakin. Lisäksi 4-1-4-1:llä puolustaminen antaisi Kanervalle arvokasta dataa ja informaatiota syksyäkin ajatellen, koska se on yksi hyvinkin mahdollinen puolustusmuoto Englantia vastaan. Slovakian kaltaisella 2-3-2-3 avausmallilla Suomi voisi myös päästä kohtalaisesti Portugalin tarkkailevan 4-2-3-1 prässin alta pois laitapakkien (Galvez-Alho/Soiri?) kautta ja nämä sitten hädän tullen syöttäisivät kohti yläkolmikkoa ilmassa 3v4-alivoimatilanteeseen kuten Slovakia teki. Keskustan kautta on melko turhaa avata peliä, jollei Suomi halua itselleen vapaaehtoisesti vaikeuksia.
Veikkaus huomisesta avauskokoonpanosta (4-1-4-1):
Källman
Antman - Nissilä - Suhonen - Terho
Peltola
Galvez - Jensen - Ivanov - Alho/Soiri
Hradecky
