trendkiller
Poissa
Suosikkijoukkue: ACK, Kanarialinnut, Packers
|
|
Vastaus #77 : 07.07.2024 klo 15:00:57 |
|
Itse pyörin Saksassa 28.6.-6.7. Dusseldorfissa, Kölnissä ja Berliinissä. Dusseldorf ei vaikuttanut kisakaupungilta. Pelit näkyi kyllä joka kulmassa mutta itse fiilis oli tipotiessään katukuvasta poislukien Altstadt. Lentokentältä hotelliin mennessä juttelin turkkilaisen taksikuskin kanssa ja ei ollu uskoa omiin. Alla oli kumminkin jatkopaikka mutta peli oli katastrofi ja tiimi surkea. Ihmetteli, miksi Suomesta tullaan kisoihin. Sanoin, että kesä-Suomi on nähty jo liian monta kertaa.
Lauantaina Kölniin junalla ja sehän oli myöhässä kumpaankin suuntaan sekä viime hetken laiturinvaihto (terveisiä Lilywhitelle), eikä henkilökunta tiedä mitään. Sanotaanpa vielä sekin, että Deutsche Bahnin jälkeen ei ole syytä haukkua VRää yhtään. Vaunut ovat kuin 2000-luvun vaihteesta, kokolattiamatto, ei pistokkeita, eikä roskiksia. Virkaintoinen konduktöörikin käski pistää repun ylös tyhjältä penkiltä. Juna sentään kulkee 250 km/h. Mutta siis kehitysmaa verrattuna Suomeen.
Kölnissä olikin sitten aivan eri tunnelma. Kisahumua oli ilmassa ja tunnelma tuomiokirkon katossa. Torni kävikin hyvästä porrasreenistä. Valitettavasti kölsneri oli kuin Lapin kultaa ja muutenkin tuo Saksan olutskene on tehty laimeille buliukoille. Toki löytyy muutama hyväkin. Kölnissä menin katsomaan SWEITSIn voittoa pastalaulajista paikalliseen kneipeen pupiruusujen ja -horsmien kanssa. Tunnelmat oli oikein iloiset ja luottavaiset ennen Saksan peliä. Saksan tupakkalaki ei ole vielä ihan Suomen tasolla. Sisällä ei polteta mutta ulkoterassilta savu tulee suoraan sisälle. Kisaterasseilla sama homma.
Sunnuntaina kävin Dusselin altstadissa kiertelemässä. Kaupunginosan olivat vallanneet humalaiset englantilaiset ja mölinä peitti monta korttelia, puistattavaa. Ei englantilaisessa ravintelissa kävi kollektiivinen huokaus, kun Bellingham tasoitti viimeisestä rajaheitosta. Maanantaina oli pelipäivä. Täyttävä aamupala ensin, niin olutkin maistuu paremmalta. Siitä pitää antaa kiitosta, että nälkään ei Saksassa kuole. Tarjolla on joka nurkalla kaikenlaista. Saksalainen makkaratarjonta oli ok. Löyty hyviä ja sitten täysin mauttomia vesijauhoseoksia, joten en ihmettele mukaan tungettavaa sauerkrautia. Itse tykästyin Berliinissä tapaspaikkaan. Helvetin hyviä komboja, kunnon juomat, iso screeni ja tunnelma.
Mutta siis peliin ubahnilla ja jälleen hävettävä esitys. Vitun juna meni rikki reilu pari kisaa ennen stadionia. Ulos, ulos ja ei muuta tiedotettavaa. Kärsimättömät, tätä ennen laulavat, ranskalaiset hyppivät laiturilta radan poikki kävelemään stadikalle. Viilipyttymäiset belgit ja minä odotimme seuraavaa junaa. Junassa kerkesin jutella parin Ranskan fanin kanssa, jotka osoittautuivatkin mappehuoriksi Ameriikoista. Ihmettelivät Suomi-paitaani, minä mappehuorausta. En voi käsittää, mutta stadikalla oli monia muitakin kaukomailla tulleita huoraajia. Stadikalla yksi Belgian kannattaja sen sanoikin hyvin: kukaan ei pidä Ranskasta. Ei turhaa jonotusta, palvelut ja kusijonot pelasi hyvin. Itse peli ei mikään klassikko ollut mutta tunnelma oli fantastinen. Varsinkin belgit jaksoivat hoilata kolme tuntia putkeen. Arrogantit fransmannit alkoivat korottaa ääntä vasta persepompun jälkeen, säälittävää. Poistuessa törmäsin reissun ainoaan pelottavampaan tilanteeseen, kun yhtäkkiä Saksa-fanin kimppuun hyökkäsi nuorempi poika. Kuulemma Saksan paitaan sonnustautunut oli kaatanut olutta pojan päälle. Nujakka ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Pois tullessa törmäsin suomalaisjoukkoon. Heilläkin oli ollut kiva kisareissu. Kutsu kävi Kanarialle, kiitosta vaan. Poistuminen oli hitaampaa, koska jonoja ei ollut laiturilla ohjattu, vaan siellä mentiin vapaasti neljästä eri portista. Ohjeistusta ei tietenkään näkynyt missään. Tiistaina Berliiniin junalla, josta jo kerroinkin aikaisemmin. Kaupungissa meno oli vauhdiikkaampaa taksista ja bussista lähtien. Fanzonet oli näyttäviä, mutta en halunnut mennä siihen tungokseen Saksan pelin aikana. Bud Spencer -museo ja tapasravintolan screeni kuulostivat paremmalta. Madame Tussaudissa todellinen pettymys oli tatort-osio. Missä Schimanski?Tuo harmaa ja nuhjuinen sekä viinaanmenevä etsivä kuin Duisburg itse. Tilalla oli vain jonneille 2000-luvun tarjontaa. Ei edes Kettua tai Derrickiä. Haistakaa jo paska. Stasi-museo oli hieno aarreaitta tämmöisellä historiatyypille, kuten Berliini yleensäkin. Bussi- ja ratikkamatkat itäosissa olivat elämänmakuisia. Siellä olis ollu mukavaa Turkin pelin aikaan. Toki torvet soi ympäri Berliiniä, kun Itävalta kaatui. Hollantilaisia kisaturisteja saapui enemmän perjantaina ja uho oli kova, kun puhuin heidän kanssaan. Ravinteleihin ei päässyt sisään Saksan pelin aikana mutta mukavasti oli väljää, kun kisäisännät tippuivat. Ei näyttänyt edes koville ottavan paikallisia. Lauantaina pois lähtiessä jutustelin vielä turkkilaisen Fenerbachen kannattajan kanssa. Jälleen Turkilta odotettiin tappiota ja mahdollisuuksia ei ollut. Jäitä hattuun siis. Sanoin, että tämähän oli kuin Suomen kannattamista: ei koskaan mihinkään.
Ja näin. Ei huoria, ei rälläämistä vaan ihan kiva reissu. Ai niin, Berliinin lentokenttäkin oli kolho paikka. Helsinki vie sata-nolla. Toki sääntö-Suomi iskee sitten takaisin alkoholin kanssa.
|