EM-kisat 2024: Salmingin kisaopas

[Salming]

Otsikoidaanpa nyt vaikkapa noin maksimaalisen huomion takaamiseksi. Olen katsonut viimeisen puolentoista viikon aikana kaikkien joukkueiden tekemistä EM-karsinnoista, maaliskuun treenipeleistä tai tämän viikon harjoitusotteluista. Ollakseni tehokas, ottelut olivat usein kunkin lohkon kahden parhaan maan keskinäiset matsit, jolloin sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muun muassa Tanskasta ja Sloveniasta näppituntumani on yhä uskoakseni sen verran hyvä, etten uhrannut liikaa aikaani enää niihin. Ajattelin, että ehkä näiden huomioiden puhtaaksi kirjoittamisesta olisi hyötyä muillekin erilaisia paikallisia kisaveikkauksia tehdessä tai muutoin vain kisahuumaan virittäytyessä. Teksti ei sisällä yhtään kuvakaappausta. Välttämättä jokainen kokoonpanoarvuuttelu ei ole oikein, kun en jokaista maata lähtenyt käymään tarkasti läpi ja varmistamaan, että ovatko pelaajat ehjinä tai ketkä ovat optimiavauksen miehiä, mutta ns. "iso kuva" on mielestäni kohtalaisen osuva.

Ohessa ovat pikalinkit jokaiseen lohkoon:

Lohko A
Lohko B
Lohko C
Lohko D
Lohko E
Lohko F

Lohko A:

Unkari prässää 5-2-3 muodolla. Se ottaa melko ylhäältä kiinni puolivälistä vastustajan kenttäpuoliskoa, muttei aggressiivisesti, vaan tyytyy lähinnä peittämään syöttösuuntia keskikentän keskustaan ja ohjaamaan pelin laidoille. Sen pakka pysyy aika tiiviinä ja puolustuslinjassa on nopeutta hoitaa selustasyötöt, jos vastustaja yrittää pelata kerralla koko Unkarin kollektiivin taakse tyhjään tilaan. Kun se puolustaa syvällä, sen bussi on klassisesti murrettavissa ensisijaisesti keskityksillä laitakaistoilta. Serbiaa vastaan kuitenkin esim. kotipelissä boksipuolustaminen oli hyvää ja kohdepelaaja Mitrovic pääsi vain pari kertaa vaikeista asennoista toppareiden puristuksista käsiksi keskityspalloihin, muttei saanut puskuihinsa riittävää voimaa ja tarkkuutta. Toisaalta sitten treenipelissä Irlantia vastaan Unkari päästi maalin, kun Idah puski sisään Smallbonen tarkan keskityksen. Skotlanti on tässä lohkossa vastustaja, joka erityisesti tykkää keskittää ja Unkarille paine voi käydä liian kovaksi tuossa matsissa, vaikka nyt Dykes ilmeisesti skottien targettina EM-kisat missaakin. Skotlantia vastaan Unkari joutunee ottamaan myös pallonhallintaa enkä täten usko nollapeliin, vaan oma ennustukseni tuohon peliin on skottien voitto juurikin jollain keskitysosumalla.

Pallollisessa vaiheessa paperiryhmitykselle soveltuvan 3-2-5 muodon lisäksi optiona on avata peliä 2-4-1-3 muodolla tai 3-3-4:llä. Oikea wingback Nego puskee laidallaan joka tapauksessa viimeiseen linjaan laituriksi ja Fiola siirtyy laitapakiksi tuolloin. Szoboslai putosi ainakin Serbiaa vastaan keskikentän pohjalle ja Styles levitti puolestaan vasemmalle sivurajalle Kerkezin jättämään tilaan, joten voi olla, että kun Unkaria avaa peliä, sen molemmat wingbackit nostavat suoraan laitureiksi vastustajan puolustuslinjaan ja Sallai on kymppinä Vargan alapuolella. Unkari avaa peliä aika suoraviivaisesti vastustajan ylimpien prässilinjojen ylitse kohti tuota ylänelikkoa eikä ota liikaa riskejä pelinavaamisessaan. Toki jonkun verran HUN haluaa houkutella vastustajan pakkaa ylemmäs ja sitten kun viimeisessä linjassa on korkeintaan yhden miehen vajaus tai mielellään tasavoima, alhaalta lähtee ilmassa pystysyöttö yli prässin. Tuolla kaavalla Unkari onnistui maalinteossa myös Serbiaa vastaan eli se kamppaili kaaostilanteesta kakkospallon itselleen ja eteni sitten organisoimatonta Serbiaa vastaan nopeasti kohti maalia. Pelin alussa toki Serbian topparit voittivat vielä hyvin ykköspalloja ilmassa ja ehkäisivät kaaostilanteiden syntyä, mutta pelin edetessä oli sitten ajoittain toisin. Ainakin Unkari saa siirrettyä painopisteen puoleen kenttään pystysyötöillään, jos vastustajan alakerta puskee ykköspallot sivurajoista yli. Oletan, että kisoissa peliväline on aika paljon ilmassa sen matseissa.

Negatiivissa transitioissa Unkari palaa kurinalaisesti pallon alle, mutta on olemassa pieniä uhkakuvia siitä, että wingbackien jättämistä tiloista vastukset pystyvät sitä haavoittamaan tilanteenvaihdoissa ja siihen Serbiakin pyrki, mutta toteutus oli heikkoa eivätkä yksilötkään sovellu vastaiskufutikseen niin hyvin. Lyhyellä otannalla sanoisin, että Unkarin oikea puoli eli Negon selusta on se, joka vuotaa vähän enemmän, jos on vuotaakseen. Unkarin positiivissa tilanteenvaihdoissa on mukavasti vauhtia ylöspäin riiston jälkeen ja Szoboslai on maailmanluokan tempokuljettaja, joka pystyy ohittamaan vastaanrynniviä vastaprässääjiä. Serbiaan verrattuna uhan tuntu oli paljon suurempi transitiohetkissä ja kertaalleen Unkari sai pallon rimaan vastaiskun päätteeksi. Kulmapotkut puolestaan Szoboslai suuntaa sisäkierteisinä viiteen metriin maalinedusruuhkaan ja niistäkin voi tulosta tulla. Toki hän sitten antaa kulmapotkut myös oikealta puolelta, jolloin ne ovat ulkokierteisiä eivätkä ihan niin vaarallisen tuntuisia. Irlantia vastaan puolestaan Unkari onnistui sivuvapaapotkusta, joten onhan se ihan potentiaalinen erikoistilannepumppu. Summa summarum, Unkarista tuli ehkä vähän mieleen köyhän miehen Atalanta. Sillä on yksilötaitoa ja dynaamisuutta yläkerrassa ratkoa matseja, mutta myöhemmin tekstissä käy kuitenkin ilmi se, että veikkasin sen silti häviävän kaikki pelinsä, koska sille soveltuvia vastustajia tässä lohkossa ei välttämättä oikein ole. Se on ollut ennen kaikkea vahva kotijoukkue ja vieraissa jäänyt monesti tasapeleihin kuten karsinnoissa niin Bulgariassa, Liettuassa, Montenegrossa kuin Luxemburgissa. Toki edellinen vierastappio on Italiaa vastaan kahden vuoden takaa, joten sikäli neutraalilla areenalla esiintyminen ei hirveästi vaikuta arviooni, vaan juurikin se, että Unkari ei "matchaa" hyvin lohkon muita jengejä vastaan.

Skotlanti on voitottomassa letkussa (pl. Gibraltar-peli), vaikka se oli Portugalin ja Ranskan ohella ainoa maa, joka oli karsinnoissa puhtaalla pelillä syyskuun jälkeen. Se avaa toisinaan 3-4-3:n sijaan alhaalta unkarimaisesti 3-3-4:llä. McTominey liikkuu laitaan Robertsonin jättämään tilaan muodon ulkopuolelle. Christie on kymppinä ja McGinn nimellinen oikea laituri, mutta melko keskellä kenttää Shanklandin/Adamsin alapuolella. Optiona on myös Unkarin tapana 2-4-1-3, jolloin McTominey nousee kymppipaikalle, Christie levittää vasempaan laitaan ja wingbackit toimivat laitapakkeina avausvaiheessa. Skotlanninkin pelaaminen on melko suoraviivaista. Oikea wingback Patterson (EDIT: loukkaantunut, Ralston korvaa?) kipittää laidallaan edestakaisin. Skotlanti pyrkii Unkarin tapaan nopeisiin kombinaatioihin vastustajan puolustuslinjan edessä puolipitkän syötön jälkeen ja etenemään sitten kohti maalia terävästi ennen kuin puolustuslinja saa tukea keskikentän linjasta. Noissa kombinaatioissa Skotlanti on kuitenkin mielestäni vähän Unkaria heikompi. Toki se voittaa jonkun verran kaaospalloja ja pääsee kiihdyttämään hyökkäyksiä, mutta aikaiset keskitykset eivät aina ole kovin tarkkoja. Toki se sai pari kappaletta hyviä puskupaikkoja loppujen lopuksi Hollantiakin vastaan vieraissa ja olisi voinut onnistua maalinteossa, joten kyseessä ei ole heittopussi ja maa omaa selkeän identiteetin. Täysin riskittömiä nuo puolipitkätkään syötöt ohi vastustajan prässin eivät ole, sillä esim. Suomea vastaan Peltola tiesi, mitä odottaa ja katkaisi yhden pystysyötön päällään 10. minuutilla. Kakkospallo meni Pohjanpalolle asti ja tämä siirsi heti viereen Terholle, joka pääsi vetopaikkaan boksin sisästä, joten muutamassa sekunnissa pallo olikin takaisin Skotlannin boksissa.

Suomea vastaan Skotlanti osoitti, että se pystyy luomaan tilanteita myös hitaista hyökkäyksistä jonkun verran 3-1-4-1-1/3-2-5 rakentelumallillaan. Gilmour oli joko yksin pohjalla tai sitten McGregor kymppipaikalta pudotti välillä hänen rinnalleen, kun wingbackit pitivät leveyden ja McGinn-Christie kaksikko täytti välikaistat. Puolen kentän hyökkäyksissäkin Skotlanti nojasi vahvasti keskityksiin ja ennen kaikkea Robertsonin laadullisiin ylivoimiin. Jo avausjaksolla tämän vasemman jalan keskityksissä oli painavuutta, mutta tarkkuus uupui. Toisen jakson alussa kuitenkin ensin Hoskonen ohjasi yhden keskityksistä omaan maaliin yläriman kautta ja hetken päästä Robertsonin tarkka pallo takatolpalle tavoitti Shanklandin, jota Mäenpää ei saanut kuriin repimisestään huolimatta. Toisen jakson onnistumiset lupaavat hywää Unkari-otteluun Skotlannille, koska siinä pelissä se joutunee ottamaan enemmän pallonhallintaa itselleen. Sivutopparit Tierney ja Hendry antoivat muuten mukavan edistäviä syöttöjä. He pystyivät levittämään laadukkaasti palloa wingbackeille niin, että kaksi ylintä prässilinjaa ohittuvat kerralla. Niinpä Terhonkin tuki Niskaselle jäi aika usein puuttumaan Suomen oikealla laidalla ja se mahdollisti ahkeran keskittämisen. Lisäksi Tierney kykenee itsekin keskittämään välikaistalta. Skotlannin alaviisikon pallonliikuttelu oli ajoittain hyvää ja se pääsi antamaan murtavia syöttöjä Suomen puolustuslinjan eteen, mutta viimeisen linjan murtaminen ei onnistunut. Aihioita kuitenkin oli, kun lähekkäin oli useampikin pelaaja. Yhtenä erityispiirteenä rakenteluvaiheessa oli myös se, että ylänelikon jäsenet tekivät paljon pystyjuoksuja välikaistoja pitkin puolustuslinjan taakse. Esim. 12. minuutilla Christien juoksun merkkasi Peltola, mutta tämä vuoti 1v1-tilanteessa päätyrajalla. Syöttö vitosen viivalle vain katkesi muihin suomalaisiin Peltolan ohittamisen jälkeen. Kaipa noilla Skotlanti pyrkii siihen, että se pääsisi välillä keskittämään suoraan juoksusta lähempää maalia välikaistalta eikä aina laitakaistalta.

Pallottomana Skotlannilla on Unkarin kaltainen 5-2-3 blokki pystyssä. Yläviisikko sulkee sisäänsä vastustajan pohjapelaajat, joten tila on leveydessä, mutta sielläkin 1v1-haastoissa on vastassa muuan Robertson, joten Skotlantia kannattanee ennemmin haavoittaa toiselta laidalta. Sen Suomikin teki 2-1 kavennusmaalissaan, kun Antman leikkasi leveyspelaajana sisään ohi Ralstonin ja keskitti tarkasti Källmanin nuppiin. Pohjapelaajista Gilmour kykenee riistoihin selkäpuolelta ja oli osua Hollannin verkkoon yläalueriistosta. Toki McTominaykin on vahva maakaksinkamppailuissa. Katseltuani Skotlantia, siitä tuli jotenkin mieleen MM-karsintojen Bosnia ja Hertsegovina, jota vastaan Ranskakin oli ongelmissa ja hakkasi ajoittain päätä seinään. Vaikka treenipeleissä omissa on kolissut, uskon kisoissa Skotlannin puolustuspelaamisen tiivistyvän ainakin jonkun verran. Hollantikin kuitenkin osui 70 minuutissa vain kertaalleen sitä vastaan ja sekin osuma oli unelmakaukolaukaus yläkulmaan. Saksan ja Sveitsin uskon lopulta skotit murtavan, mutta Unkarista en ole ollenkaan varma. Skottien topparikolmikon yhteistyö selustan puolustamisessa on toki suuri heikkous eikä jalkanopeus välttämättä riitä Hendrylla tai Hanleylla. Hollantia vastaan paitsioansa petti kertaalleen ja isännät pääsivät keskeltä puhkomalla maalintekoon. Suomi-pelikin antoi lisänäytteitä yhteistyön puutteellisuudesta. Suomihan rakensi 2-3-5:llä Skotlannin 5-3-1-1:tä vastaan eli isäntien puolustusmuotokin oli vähän tavanomaisesta poikkeava ja mukautui Suomen 2-3-2-3 avausmalliin (Suomen laitapakit ja toinen toppari vapaina, jollei sitten skottien painollinen wingback puolustanut eteenpäin laitapakkiin, jolloin alas jäi silti 4v3-ylivoima). Mäenpää-Peltola-Niskanen oli keskitaso ja yläviisikko Ollila-Pukki-Pohjanpalo-Lod-Terho, mutta heistä Lod putosi monesti hakemaan palloa muodon ulkopuolelle jopa toppareilta saakka. Se näytti olevan jonkinlainen uusi idea Suomen hyökkäämisessä jatkossa seurattavaksi, koska se toistui niin monesti eikä vain 1-2 kertaa. 16. minuutilla Lod syötti puolesta kentästä avoimella jalallaan selustaan Pukille ja Hanley katseli löysästi vierestä, kun kotkalainen laukoi yli maalin pienestä kulmasta. 2-2 tasoitusta edelsi puolestaan Lodin chippi Galvezin pystyjuoksuun topparikolmikon taakse. Gordon tuli myöhässä vastaan ja jyräsi suomalaisnuorukaisen nurmeen rankkarin arvoisesti. Eikä siinä Suomen 2-1 kavennuksessakaan toppareiden kommunikointi yksinäistä Källmania vastaan oikein toiminut. Täten ihmettelen, jos Saksa ei kahta maalia skottien verkkoon tee.

Summa summarum, en usko, että skotit pelaavat välttämättä nollapelejä, mutta ei heidän pitäisi optimiavauksella kahta maalia enempääkään päästää iltaa kohden pl. Saksa-matsi. Unkaria vastaan Skotlannin pelityylin pitäisi mielestäni soveltua ihan jees, kun skotit viljelevät (aikaisia) keskityksiä ja McTominey rynnii boksiin kohdepelaajaksi kärjen avuksi. Täten veikkaan, että siitä matsista Skotlanti harjaa voiton, koska se tyrehdyttää Unkarin hitaat hyökkäykset sekä voittaa ykkös- ja kakkospalloja puolustuslinjassa ja sen edessä sen verran tehokkaasti, ettei Unkari pääse etenemään kohti maalia kuin satunnaisesti. Toki Suomea vastaan tuli yksi nukahdus 35. minuutilla, kun Pohjanpalo voitti ykköspallon topparia vastaan ilmassa ja samalla Lod irtaantui vartioijastaan keskikentällä tehden vastaliikkeen. Pohjanpalo jatkoi pallon taitavasti Lodin juoksulinjalle ja Suomi pääsi 3v2-hyökkäykseen, mutta Terhon laukaus maita pitkin oli marja veskarille. Unkarin yläkolmikko olisi voinut tuon tilanteen viedä maaliin onnistuneesti.

Saksa ryhmittyy niin paperilla kuin pallottomana 4-2-3-1:een. Havertz on sentteri. Wirtz-Gundogan-Musiala seuraava taso, Kroos-Andrich pohjalla ja puolustuslinja lienee Mittelstädt-Tah-Rudiger-Kimmich. Neuer on uunissa. Maaliskuun matseissa Englannin tapaan Saksa puolusti laitoja aggressiivisesti ja yritti sinne vastustajan ohjattuaan saada riiston aikaan ahtaammassa tilassa. Ranska ei oikein päässyt syöttämään muodon sisäänkään väleihin, mikä oli lupaava signaali. Pallollisessa vaiheessa rakenteluvaiheessa muoto on jopa 2-2-6, kun molemmat laitapakit nostavat yhtä aikaa ylös, laiturit kaventavat välikaistoille ja pohjapari jää varmistamaan toppareiden yläpuolelle. Kroos saattaa myös ricemaisesti olla vasen toppari, jolloin muoto on puolessa kentässä enemmän 3-1-4-1-1, mutta neljällä pelaajalla Saksa kuitenkin haluaa peliä rakentaa ohi vastustajan ylimmän prässilinjan (4v2 ylivoima monesti) ja hyökätä sitten useimmiten kuudella. Kroos on priimusmoottori ja Ranskaa vastaan löysi neljässä sekunnissa vasemmalta välikaistalta Wirtzin, jonka kaukolaukaus kääntymisen jälkeen painui yläriman alle. Johtomaalissa kesti vain seitsemän sekuntia. Musiala puolestaan on oikeasta ylätaskusta pelaaja, joka tekee pystyjuoksualoitteita Havertzin lisäksi, joten tuo kaksikko on se, joka uhkaa selustaa keskeltä. 0-2 osuma Ranskaa vastaan oli sellainen, että Wirtz antoi vasemmalta välikaistalta pystysyötön selustaan ja Musiala-Havertz kaksikko viimeisteli pallon siitä reppuun. Ranskaa vastaan pallotempo oli lupaavanoloista ja Saksasta jäi suurseuramainen fiilis, kun se hallitsi palloa, mutta linjojen väleihin pääsy oli vielä aika vähäistä noista parista maalista huolimatta. Wirtz ja Musiala olisi kyettävä löytämään vielä useammin välikaistoilta kahden alimman linjan välistä, mutta eiköhän helpohko alkulohko anna aikaa pelin kehittämiseen ja kemioiden löytämiseen. Lisäksi Ukraina-harjoituspelissä Wirtz löytyi jo paremmin vasemmasta ylätaskusta ensimmäisen puolituntisen aikana, kun sen aikaa sitä matsia vilkuilin. Kreikkaakin vastaan 1-1 tasoitus tuli murtautumisesta keskeltä, kun Andrichin murtava syöttö löysi ylätaskusta Gündoganin, joka kääntyi ja siirsi pallon selustaan Sanelle. Tämä löysi vielä maalin edestä Havertzin, jonka kääntölaukaus upposi alakulmaan.

Kun Saksa avaa peliä alhaalta, optiona on silloin 2-4-1-3:n lisäksi englantimainen 3-3-4, kun Kroos valui välillä silloinkin Ricen innoittamana vasemmaksi toppariksi ja onhan hän sitä tehnyt Madridin paidassa. Kaipa ideana on saada ylivoimia ensimmäistä prässilinjaa vastaan, kun Andrich jää sitten yksinään keskikentän keskustaan samaan tasoon laitapakkien kanssa. Erona Englantiin on kuitenkin se, että Nagelsmann haluaa rohkeammin edetä linja kerrallaan eikä esimerkiksi ahtaasta tilasta sivurajalta Saksa pelannut pystysyöttöjä kovin hanakasti ilmassa kohti ylänelikkoa, vaan yritti itsepintaisesti tulla pelaamalla ulos kulmalipulta. Se johti Ranskaa vastaan muutamiin menetyksiin syvällä omissa, joista seurasi puolivaarallisia kääntösaumoja, joten tuo on selkeä uhka EM-kisoihin ja yksi syy, miksen usko Saksan lopulta päätyyn asti menevän, jollei Nagelsmann sitten hitusen suoraviivaista avauspelaamista. Toki kun yhteiset kokemukset lisääntyvät alkulohkossa, pelinavaaminen parantunee. Skotlanti ja Unkari voivat silti yläalueriistoja saada aikaan 5-2-3 blokeillaan ja jopa rankoa Saksaa, jos se ei ole huolellinen. Hollanti puolestaan rankaisi Saksaa yläalueen riistosta maaliskuussa ja tuoreessa Kreikka-matsissa vieraiden ainokainen tuli hyvän prässin seurauksena, vaikkakin Neuer avusti sitä sylkemällä riistoa seuranneen laukauksen eteensä Masourasille. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Saksa tarjoilee nälkäistä vastaprässiä ylhäällä. Mbappe pysyi aika hyvin kurissa, mutta Mittelstädtin puolella oli silti välillä hitusen avoimet ovet ja hänen selustaansa vastustajien kannattaa riistojen jälkeen iskeä. Tuo tietynlainen haavoittuvaisuuden uhka negatiivisissa tilanteenvaihdoissa on toinen syy, miksen luota Nagelsmannin ryhmän päätyyn asti menevän tässä turnauksessa. Puolustusvalmiudessa on vain neljä miestä pääosin ja se voi kostautua. Ukrainaakin vastaan pelin alussa vastus pääsi heti 2v2-vastaiskuun, mutta Mudryk tuhlasi sen laukomalla päin blokkia boksin reunalta.

Positiivissa tilanteenvaihdoissa toisaalta Musialassa on bellinghammaisia piirteitä. Ylänelikko kirmaa lujaa pystyyn riistoista ja voi tehdä tuhoa siltä osin. Kulmapotkuista puolestaan Saksa sai onnistumisia kaksikin kappaletta Hollantia vastaan eikä Gundogan ollut kaukana maalista Ukraina-pelin alussa jälkitilanteesta, joten erikoistilanteet lienevät yksi Saksan vahvuuksista. Kotiyleisön tuella ja Kroos-efektillä uskon sen etenevän kvartseihin ja ehkä semifinaaliin, mutta finaali taitaa olla liikaa vaadittu. Ajattelin aluksi sen olevan parempi painos Englannista, mutta murtautuminen keskeltä kombinaatioilla ei ainakaan maaliskuun perusteella vielä ole samalla tasolla. Skotlantia vastaan uskon, että se saa kuitenkin painettua vastustajansa syvälle niin pitkiksi ajoiksi, että paine kasvaa lopulta liian suureksi ja sakut nappaavat 2-0 voiton avauspelistä. Se on keskinäisissä kohtaamisissa tehnyt 2-3 maalia viime kerroilla ja sama jatkuu. Unkaria vastaan selustassa on tilaa, johon hyökätä ja Saksalla on juoksuvoimaa, vaikka Unkari osaakin selustaansa kohtalaisen hyvin suojata. Veikkaukseni on 2-1, kun Szoboslain johdolla Unkari rankaisee tilanteenvaihdosta Saksaa.

Sveitsi on kisojen Ilves, jos se pelaa neljän alakerralla. Kliinisyys viimeisellä kolmanneksella ratkaisee tuloksen ja se, että onko tyhmät huolimattomuusvirheet karsittu. Se pystyy kontrolloimaan palloa hyvin ja ottaa hallinnan Unkaria ja Skotlantia vastaan. Jos Sveitsi pelaa neljän kerralla eikä kolmella topparilla, alhaalta se avaa peliä perus 2-4-1-3:lla ja rakentaa 2-3-5:llä, kun painollinen laitapakki nousee ylös ja laituri kaventaa sisään. Freuler on kymppinä kärjen alla avausvaiheessa ja liikkuu siitä sitten jommalle kummalle välikaistalle. LW Vargas viihtyy vasemmassa ylätaskussa tehden tilaa Rodriguezille, jolle eristetään 1v1-tilanteita puolenvaihdoilla. Kosovoa vastaan sekä Fernandesin että Rodriguezin nappikeskitykset putosivat boksissa Freulerin jalkaan ja tämä onnistui kahdesti maalinteossa. Ennustan, että yhtenä kisojen puheenaiheena kymppipaikan yksilöt nousevat näissä kisoissa takaisin framille ja puhutaan jonkinlaisista moderneista kymppipaikan pelaajista. En osaa määritellä tarkemmin, mitä tarkoitan, mutta Freuler on ensimmäinen nimi siihen listaan. Vargas puolestaan osaa kääntyä näppärästi linjojen väleissä ja tykkää levittää pelin sitten painottomalta puolelta boksiin juoksevalle oikealle laiturille tai jopa laitapakille, jos Sveitsi muuntuu hetkeksi 2-2-6:een. Hän on terävyytensä ansiosta jossain määrin hyökkäyspelin sielu ja Sveitsin oma Santeri Haarala. Zhaka ja Zakaria rytmittävät peliä keskimmäisessä tasossa. Toppareista Akanji on tietysti maailmanluokan toppari ja haastaa kuljettamalla hyvin prässilinjoja Pikkaraisen tapaan. Rinnalla Schär on Miettusen tapaan sitten vähän hasardimpi ja aiheutti mm. Valko-Venäjää vastaan takaiskun luettuaan väärin pystysyötön, joten siksi Elvedi on hierarkiassa edellä. Juuri tuota tarkoitan huolimattomuusvirheiden karsimisella. Ilves on siinä onnistunut alkukauden jälkeen. Liigacupissa sen vahva pallonhallintapelaaminen esim. Interiä vastaan vakuutti minut ja se oli hetken aikaa Liigaskaba-rivissäni ykkösenä, kunnes pudotin heidät kolmoseksi.

Minusta Sveitsin pallollisessa vaiheessa on paljon samoja juttuja kuin Ilveksellä ja se saa Saksan tapaan varmastikin painettua Unkarin ja Skotlannin puolustamaan syvällä. Amdouni teki karsinnoissa ulkomuistista sanottuna ainakin kuusi maalia ja Okifor on AC Milanin rotaatiokärki, joten jos esim. jompikumpi heistä löytää maalijyvän, Sveitsi on minusta ehdokas etenemään pitkälle. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa on kuitenkin silti skarpattavaa ja terävöitettävää Saksan tapaan, koska BLR osui sitä vastaan kertaalleen nappikeskityksestä kohti omaa maalia juosseiden toppareiden väliin ja Kosovokin oli rankoa keskialueen katkosta, mutta joku pelaaja puttasi takatolpilta ohi tyhjistä käsittämättömästi. Sveitsi tulee pallonmenetyksen jälkeen päälle herhiläisinä sulkien etenenissuuntia, mutta ainakin tosiaan sekä Kosovo että Valko-Venäjä onnistuivat ohittamaan ensimmäisen vastaprässin ja sitten olikin iso tila, johon hyökätä, kun vastassa oli enää suurin piirtein pari topparia. Jos vastaprässi toimii kisoissa paremmin, se lupaa hyvää tulosta ainakin Unkaria vastaan, joka on Skotlantia isompi vastaisku-uhka, vaikka skotitkin vastaiskumaaleja karsinnoissa tekivät.

Pallottomana Sveitsi puolustaa neljän alakertaa käytettäessä 4-2-3-1:lla, joka voi muuntua 4-1-4-1:een, kun korkeammalta prässätessä Zhaka nostaa kiinni toiseen vastustajan pohjapelaajaan ja jättää Zakarian yksin alemmas luomaan yhden miehen ylivoiman sekä kamppailemaan kakkospalloista vastustajan yläkerran pelaajia vastaan. Puolustuslinjassa on pääpelivoimaa, joten sikäli Sveitsin pitäisi "matchata" hyvin Skotlantia ja Unkaria vastaan. Zhaka saattaa heitä vastaan jäädä kyllä suosiolla alemmas kamppailemaan kakkospalloista ja vain ylänelikko häiritsee sitten pelinavaamista. Sveitsin yhtenä heikkoutena on kohtalaisen korkealla olevan puolustuslinjan selustaan jäävä tila ja veikkaan, että Saksa ainakin hyödyntää sitä kertaalleen, mutta kahden muun vastuksen kohdalla olen eri mieltä. Valko-Venäjä kuitenkin tosiaan teki yhden kolmesta vierasmaalistaan siten, että Schär arvioi väärin lentoradan päästäen vastustajan kärjen läpiajoon, mutta hän lienee oppinut siitä tai sitten Sommerin pitää tulla ajoissa vastaan.

Sveitsi saattaa puolustaa myös 5-2-3 blokissa, jota se käytti päätöskierroksella Romaniassa. En täysin vakuuttunut siitä, kun alin linja jäi turhan etäälle eikä pakka ollut niin tiivis kuin 4-2-3-1:llä. Päätin kuitenkin katsoa vielä myöhemmin uudestaan Romania-peliä ja uusinta Itävalta-matsia, jotta tuon 5-2-3 muodon yksityiskohdat aukenivat paremmin. Romaniassa Sveitsi avasi alhaalta 3-4-3:lla ja rakensi pääosin 3-2-5:llä. Se oli välillä myös 3-1-6, kun Zhaka jäi yksin pohjalle ja Aebischer nosti ylemmäs linjojen väliin. Itse kisoissa oletan, että jos Sveitsi pelaa kolmella topparilla, kolmikko on Rodriguez-Elvedi-Akanji. Zhaka-Freuler on pohjalla pallottomassa vaiheessa. Widmer ja Ndoye ovat wingbackit. Nuo kaikki olivat avauksessa Itävaltaa vastaan. Yläkolmikko lienee Vargas-Okafor/Amdouni-Zuber/Shaqiri. Itävalta-pelin avauskokoonpano on hyvin lähellä varmaan sitä, jolla Sveitsi kisoihin lähtee. Zuberin loukkaannuttua avausjakson lopussa Yakin vaihtoi sisään Aebischerin ja Sveitsi pääsi treenaamaan myös 5-3-2/3-1-4-2 muotoa, jota se taisi käyttää Tanskaa vastaan maaliskuussa. Muoto hyökätessä voi olla siis pääosin 3-1-4-2, jolloin Zakariakin voi ankkurina, Zhaka-Freuler välikaistoilla ja kärkiparina Vargas-Okafor/Amdouni. Tai sitten Zhaka säilyy ankkurina ja Aebischer on toinen ylempi keskikenttä. Romaniassa tosiaan Zhaka oli hetkittäin yksin pohjalla, kun Aebischer nosti rinnalta ylemmäs ja Sveitsi uhkasi kuudella miehellä Romanian puolustuslinjaa eritoten tappioasemassa ollessaan toisella jaksolla. Itävaltaa vastaan 3-1-4-1-1 rakenne oli se useammin nähty variaatio, kun Freuler oli Amdounin alapuolella 10-alueella, Zuber-Vargas taskuissa ja wingbackit leveydessä. On jännä nähdä skaboissa se, että jättääkö Yakin vain neljä pelaajaa puolustusvalmiuteen vai pysyykö Freuler Zhakan rinnalla.

Romaniassa Rodriguez ja Akanji lähettivät tarkkoja ristipalloja leveyspelaajille 1v1-tilanteisiin. Shaqiri rotatoi monesti laitaan ja oikealla puolella wingbackina silloin pelannut Ndoye liikkui muodon sisään. Shaqirin 1v1-haastoista ei kuitenkaan tullut valmista. Widmer lienee eri tason ohittaja ja Itävaltaa vastaan hän ennen kaikkea tarjosi pystyjuoksuja linjan taakse pitäen vastustajan alakertaa varpaillaan sillä tavoin. Ndoye sen sijaan Romaniassa tarjoili pari potentiaalista matalaa keskitystä vitosen viivaa kohden. Muodon sisään Sveitsi kyllä eteni toisella jaksolla ihan OK Zhakan ja sivutoppareiden puhkovilla syötöillä, mutta välikaistoilta ei niinkään yritetty murtaa viimeistä linjaa, vaan siirtää pallo takaisin laitaan keskitystä varten sisään-ulos -syötöillä. Uskon, että skaboissa Vargas ja kumppanit ovat suoraviivaisempia noissa hetkissä eivätkä pelaa niin paljoa passeja sisältä takaisin ulos, vaan hakevat kombinaatioitakin. Itävaltaa vastaan niin jo tapahtui, vaikka noita levityssyöttöjä ylätaskuista laitakaistalle yhä nähtiinkin. Eräs Ndoyen matala keskitys vasemmalta laidalta meni melkein Widmerille taka-alueelle, mutta jäi rahtusen taakse eikä tämä päässyt vielä silloin tekemään 1-1 tasoitusta, vaan vasta hetken päästä Vargasin välikaistalaukauksen paluupallosta. Kun Sveitsillä on aina 3-4 pelaajaa boksissa keskityksissäkin, pelaajat on vaikea kommunikoida ja pomppupallot saattavat päätyä omien pelaajien jalkaan. Siksi se nousi kahden maalin takaa tasoihin hetkessä Valko-Venäjääkin vastaan pelin loppuhetkillä karsinnoissa. Ja kun vuorostaan Itävallan kakkosmiehistöä liikutti tarpeeksi, kyllä 4-4-2:n sisään tilaa aukeni eikä keskityksiäkään ehditty peittämään, joten sepuoltaisi Ranskan voittoa Itävaltaa vastaan (spekuloin tuota tuonnempana lisää). Sveitsi hallitsi viiden alakerrallakin palloa samaan malliin kuin neljän alakerralla, mikä oli huojentavaa.

Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Sveitsi puolestaan vaikutti kolmella topparilla vakaammalta, kun topparit kavensivat mainiosti wingbackien takana olleisiin tiloihin ja pysäyttivät vastaiskut. He pystyvät suojaamaan isoja tiloja. Toki sitten Itävaltaa vastaan Baumgartner paahtoi yksin toppareiden välistä maalintekoon ja ohitti Sommerin varmasti läpiajosta. Toistan itseäni siitä, että tuollaiset turhat takaiskut olisi karsittava. Sveitsillä oli kuitenkin selkeä ylivoima häntä vastaan neljän miehen puolustusvalmiudella. Hieman minua silti mietityttää Itävaltaakin vastaan nähdyssä 3-1-4-1-1 rakenteessa Zhakan kyvykkyys pysäyttää vastaiskuja yksinäisenä ankkurina.

Syvällä Sveitsi puolusti sekä Romaniaa että Itävaltaa vastaan 5-4-1:llä, kun laiturit valuivat kk-linjaan. Neljän linjan tapaan selustan puolustaminen oli Romaniassakin viiden alakerralla heikko kohta, kun Stanciu lähetti keskikentän linjan edestä avoimella jalalla takatolppakeskityksen, josta syntyi Alibecin voittomaali. Mutta Sveitsi tuskin hirveän pitkiä jaksoja joutuu ottamaan vastaan, koska se pystyy pysymään pallossa sen verran hyvin itsekin. Korkea prässi oli 5-2-3 muotoinen, johon painollinen wingback liittyi kuudenneksi mieheksi ylös, mutta toiminta ei ollut tosiaan aina yhtenäistä, vaan toisenkin jakson alussa väleihin jäi isoja tiloja, joihin Romania pystyi syöttämään. Jakson edetessä toki prässi parani huomattavasti ja yläkuusikko oli tiiviimpänä. Tunnin kohdalla Sveitsi toki teki oivan riiston keskikentällä korkealta prässätessään ja parilla syötöllä Vargas oli nokikkain veskarin kanssa, mutta tuhlailu tuossa pelissä jatkui. Kymmenisen minuuttia myöhemmin sama oli toistua, mutta murtava syöttö Vargasille karkasi sillä kertaa turhan eteen. Mutta jos valmistavalla leirillä Sveitsi on saanut hiottua yhtenäisyyttään prässätessä, tuollaisia saumoja on tilaisuus tulla enemmänkin EM-turnauksessa ja luottoni sen menestykseen viidenkin alakerralla vahvistuu. Itävaltaa vastaan Sveitsi prässäsi samalla tavoin kuin Romaniassa ottaen kiinni melko ylhäältä. Prässi oli tiivis ja esim. 10. minuutilla yläkuusikko sai pakotettua Itävallan laitapakin epätarkkaan syöttöön, johon Elvedi pääsi väliin riistäen pallon Itävallan hyökkääjän etupuolelta. Akanji puolestaan voitti useamman 1v1-kamppailun keskiviivan tuntumassa rutiinillaan vain nojaamalla hyökkääjän selkään ja Sveitsi pääsi jatkamaan pallon liikuttamistaan eikä tosiaan juurikaan joutunut valumaan sywälle puolustamaan. Voi siis todeta, että kun Sveitsi on nyt hinkannut viiden alakerralla, korkean prässin löyhyys ei oikeastaan juurikaan ongelma enää ole, mutta toki selustassa on tilaa, kun puolustuslinja on korkealla. Iso riski, mahdollinen iso palkinto. Ainakin pelitapa on viihdyttävä ja vastustajaa saa väsytettyä.

Sveitsissä on aihiota olla näiden kisojen Tanska, jos vain maalinteon tehokkuus on kunnossa ja se karsii virheet. Romaniassakin sillä oli lukuisia paikkoja voittoon, mutta tuloksena oli 1-0 tappio, joka onkin sen ainoa tappio sitten MM-kisojen. Tasapelejä on toki tullut runsaasti johtuen osin henkilökohtaisista virheistä. Mutta kun katsoo niiden taakse, olen erittäinkin Sveitsi-myönteinen ja povaan Saksa-pelistäkin 1-1 tasuria. Skotit ja Unkarin Sveitsi harjaa puhtaalla pelillä. Saksan MM-kisoissa 2006 se putosi jatkosta päästämättä maaliakaan. Ennustan, että kun se nollaa myös Unkarin ja Skotlannin kisojen alussa, tuo nollapelinarratiivi herää kunnolla eloon, mutta kisaisäntä lopulta päättää sen. Toki tiedostan sen, että Sveitsi saattaa vastaiskumaalin päästää joko Unkaria tai Skotlantia vastaan, jos ja kun puolustusvalmiudessa on vain Zhaka+topparikolmikko. Yhtymäkohtana 18 vuoden taakse on sekin, että nyt maalissa on 35-vuotias Sommer, kun tuolloin samanikäinen oli Pascal Ziberbuhler. Lisäksi veikkauksessani Sveitsi keräisi alkulohkosta seitsemän pistettä kuten viimeksikin Saksan maalla. Muista maajoukkueista vertaisin Sveitsiä ehkä Kroatiaan eli se pystyy puolustamaan pallolla kärsivällisesti ja turhauttamaan siten vastustajaansa. Ja jos tosiaan se on tehokas, on se musta hevoseni näihin skaboihin. Yksi lisäsyy menestykseen on se, että kolme vuotta sitten Italia voitti EM-kisat ja Euroviisut. Sveitsillä on viisut voitettuna ja hyvillä asioilla on tapana kertautua. Ei kai se voi olla sattumaa, että sillä kaudella kun Swift nousi otsikoihin NFL:ssä, hänen puolisonsa joukkue voitti superkulhon? Sveitsin mestaruus on liikaa vaadittu, mutten ylläty välieräpaikasta. Käyrä EM-kisoissa on ollut nousujohteinen. Vuonna 2016 se oli neljännesvälierissä, viimeksi puolivälierissä ja onko nyt välierien aika? Ennustuksessani se on lohkokakkonen tehtyjen maalien vuoksi. Silloin vastaan tulisi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella B-lohkon kakkonen (Kroatia/Italia?) eikä se ole mahdoton haaste Sveitsille. Vasta kvartseissa tulisi todella kova haaste Englannin muodossa. Verrokki Kroatia kaatoi MM-kisoissa viimeksi Japanin (keskiverto) ja Brasilian (vaikea) sekä vuonna 2018 Tanskan, Venäjän ja Englannin. Jos Sveitsi voittaa lohkonsa, se kohtaa puolivälierissä B-lohkon ykkösen, joka tulee olemaan kova maa. Välierissä vastaan tulisi mahdollisesti Portugali, joka on ollut Sveitsille kryptoniittia parilla edellisellä kerralla (6-1 & 4-0), joten se lienee liian kova haaste viimeistään. Toki kun Sveitsi nyt näyttää aloittavan kisat viiden alakerralla, en ole ihan niin luottavainen menestyksestä kuin neljän alakertaa käytettäessä, vaikka kummallakin systeemillä identiteetti pysyy samana. Kosovo-vieraspelista ensivaikutelma oli kuitenkin sen verran väkevä, että pidän siksi kiinni Sveitsi-osakkeista.

[Salming]

Lohko B:

Italia on ryhmittynyt paperilla niin 4-1-4-1:een kuin 5-2-3/5-3-2:een. Se kuitenkin prässää pallottomana 4-1-4-1 muodossa, vaikka paperiryhmitys olisi millainen. Piikissä avaa joko Scamacca, Retegui tai Raspadori. Keskikentän linja saattaa olla Chiesa-Barella-Frattesi-Cambiaso, kun RW Zaniolo on loukkaantuneena ja Orsolinia ei lopulliseen ryhmään valittu. Raspadorikin toki kaiketi osaa laiturina pelata ja Chiesa saattaa vaihtaa laitaa. Ankkurina on Jorginho/Cristante. Puolustuslinjaan ovat tarjolla Dimarco, Bastoni, Buongiorno/Mancini ja Di Lorenzo. Donnarumma on ykkösveskari. Italia haluaa Spallettin alaisuudessa prässätä ylhäältä eikä se eroa Mancinista. Mutta Englantia vastaan se ei yläalueriistoja saanut aikaan, kun vastustaja ohitti yläkuusikon prässin toisteisesti ilmassa pelaamalla Italian puolustuslinjan eteen. Ukrainaa vastaan oli sama homma. Italian 4-1-4-1 peilautui luonnollisesti vastustajan 2-4-1-3 avausmallia vastaan, mutta riistot uupuivat, kun Ukraina ymmärsi lyhyen houkuttelun jälkeen kiskaista ajoista pitkän pallon 4v5-tilanteeseen keskiviivalle, jossa sitten mitattiin Italian uudistuneen puolustuslinjan vahvuus. Scalvini ja Bastoni tekivät virheitä syksyllä Wembleylla ja vuotivat aika pahoin yhdessä osumassa Kanea vastaan. En jotenkin pidä täten Scalvinin loukkaantumista kovin isona kolhuna Italialle. Noista matseista kuitenkin minulle jäi sellainen kuva, ettei Italia olisi kaaos- ja kakkospalloissa omimmillaan toisin kuin chiellinit ja bonuccit. Ukraina nimittäin pääsi jo avauskympillä kiihdyttämään pari puolivaarallista hyökkäystä kohti Italian maalia purettuaan korkean prässin puolipitkällä nostolla kohti sen ylänelikkoa ja voittamalla sitten ykkös- ja kakkospallot omille Italian puolustuslinjaa vastaan. Ja kuten todettua, Englantikin teki yhden osuman tuolla tavoin. Tuoreessa Turkki-pelissä puolestaan Italian puolustuslinjan kamppailuvoima riitti tukahduttamaan Turkin kaaoshyökkäykset heti alkuunsa tai sitten syötöt olivat niin epätarkkoja, että Italia sai pallon ilmaiseksi itselleen. Vieraillakin oli sama idea pelinavaamisessaan eli se herkästi kyllä pelasi ilmassa kohti ylänelikkoa (sama 2-4-1-3 kuin Ukrainalla) yli Italian yläviisikon/-kuusikon prässin. Yksi paha menetys Ayhanille toki sattui avausjakson puolivälissä ja yläalueriistosta Chiesa pääsi luikertelemaan päätyrajaa pitkin kohti maalia, mutta siitä oli tuloksena vain kulmapotku. Joka tapauksessa nuo mahdolliset riistot ylhäällä tuntuvat olevan Italialle ehkä se paras sauma maalintekoon, koska vihulainen on silloin organisoimaton ja organisoituja puolustuksia vastaan Italialla on ollut maalintekovaikeuksia.

Turkkia vastaan blokkipuolustaminen oli vahvaa ja aggressiivista. Keskikentän linja puolusti eteenpäin terhakkaasti keskiympyrän yläkaarella ja Turkin hallintajaksot jäivät lyhyiksi. Se joutui palauttamaan palloa paljon takaisin toppareille. Pidin siitä. Keskiblokki voi olla myös Mancinin aikakauden tapaan 4-4-2 muotoinen ja sitä nähtiin Turkkiakin vastaan. Turkkihan rakenteli 2-3-5:llä, mutta välillä toinen pohjapelaaja putosi muodon ulkopuolelle keskimmäisestä tasosta ja vain toinen pohjapelaajista jäi keskelle puristuksiin prässilinjojen väliin. Niinä hetkinä kun molemmat pohjapelaajat olivat yhtä aikaa keskellä, Pellegrini auttoi Reteguita heidän prässäämisessään ja muutoin hän sitten oli osana kk-linjaa. Italian laiturit olivat myös työteliäitä alaspäin ja Orsolinikin kertaalleen seurasi Turkin vasemman pakin Muldurin nousun todella syvälle tuplaten tämän Di Lorenzon kanssa. Niinpä keskitys karkasi keittiöön. Englantia vastaan puolestaan LW El-Shaarawy putosi jatkuvasti viimeiseen linjaan viidenneksi pelaajaksi, koska Englanti uhkasi viimeistä linjaa aina kuudella pelaajalla. Täten blokissa puolustaessa siinä matsissa 4-4-2 oli useammin jopa 5-3-2. Joka tapauksessa sanoisin, että koska laiturit eivät fuskaa, Italiaa ei kovin helppo ole laidoilta murtaa eikä Englantikaan onnistunut siinä tasavoimaisista tilanteista. Turkilla oli yksi hyvä keskitys Celikin jalasta, mutta Yilmaz ei päässyt kunnolla pallon päälle boksissa. Englanti sen sijaan kertaalleen puhkoi kombinaatiolla keskeltä Italian ja Di Lorenzo kamppasi myöhässä Bellinghamin pilkun arvoisesti. Topparien jättämät aukot ovat ne, joiden tukkiminen Italialta ei siis aina onnistu ja se on yksi heikkouksista.

Isompi uhka Italian menestykselle on kuitenkin sen pallollinen pelaaminen. Se avasi alhaalta 2-3-2-3:lla mm. niin Englantia kuin viimeksi Turkkia vastaan. Prässinpurku tapahtuu ensisijaisesti laitojen kautta etenemällä, kun keskellä kk-pelaajat ovat usein merkattuina. Sekä Turkin että Englannin 4-2-3-1/4-1-4-1 muotoisia korkeita prässejä vastaan Italia pääsi pois omista laitapakkien kautta ja nämä sitten kyllä syöttävät suoraviivaisesti eteenpäin samaa kaistaa pitkin laiturille heti, kun sauma siihen vain on. Tuolla tavoinhan Italia myös onnistui maalinteossa Englantia vastaan syksyllä, vaikka pelin lopulta hävisi 3-1. Sanoisin siis, että Italia on vähintäänkin hyvä puhkomaan vastustajan kaksi ylintä prässilinjaa, mutta se kolmas voi silti olla joskus liikaa tai ainakin hyökkäyksien päättäminen tehokkaasti pl. tuo Englanti-pelin kihaus, joka sekin tuli toki jälkitilanteesta. Turkkia vastaan heti avausminuutilla Di Lorenzo avasi eteenpäin hyvin Orsolinille viimeisen linjan 3v4-tilanteeseen, mutta tämän jatko keskustaan Reteguille meni suoraan Turkin topparin jalkaan. Kuudennella minuutilla puolestaan Dimarco otti tyhjät pois saatuaan pallon itselleen kierrätyksen päätteeksi. Sitten hän puhkoi kerralla kaksi linjaa vuorostaan ja syötti tarkasti suoraan Reteguin jalkaan toppareiden eteen Turkin boksin nurkille, mutta kaukolaukaus karkasi yli maalin. Prässinpurun Italia siis mielestäni tekee hyvin, mutta rakenteluvaihe, tehottomuus ja viimeiset ratkaisut ovat ne ongelmakohdat.

Ukrainaa vastaan rakentelumuoto oli 3-2-5 ja Turkki-pelissä sama 3-2-5 tai 2-3-5 vähän tulkinnasta riippuen. Viisi pelaajaa kuitenkin on puolustusvalmiudessa ja viisi sitten viimeisessä linjassa. Ukrainaa vastaan Di Lorenzo operoi enemmän sivutopparina kuin alataskussa laitapakkina. Jorginho-Barella oli pohjalla. Viimeisessä linjassa olivat vasen pakki Dimarco, Chiesa, Raspadori, Frattesi ja Zaniolo. Turkkia vastaan puolestaan pakit Dimarco ja Di Lorenzo olivat lähinnä alataskuissa samassa tasossa Jorginhon kanssa. Viimeinen linja oli Chiesa-Pellegrini-Retegui-Cristante-Orsolini. Muutaman kerran toki sitten Di Lorenzo putosi vähän alemmas kolmanneksi toppariksi ja Dimarco hakeutui keskikentän pohjalle Jorginhon rinnalle, jolloin muoto oli enemmän 3-2-5 kuin 2-3-5. Välillä Cristante saattoi puolestaan pudota välikaistaa pitkin alemmas, Chiesa tuli sisään ja se mahdollisti Dimarcon nousut laitaa pitkin keskittämään. Italian pallonsiirtely on hitusen mielikuvituksetonta mielestäni. Katsomissani peleissä leveyspelaajien haastoista tai juoksupalloista vastustajien wingbackien/laitapakkien taakse ovat ne parhaat tekopaikat melkeinpä tulleet hitaissa hyökkäyksissä. Zaniolon poissaolo toki heikentää oikeaa kaistaa, kun hän ei sieltä ole leikkaamassa sisään ja pelaamassa seinää taskupelaajan kanssa kuten Ukrainaa vastaan monesti tapahtui. Noh, ehkä Cambiaso ohjeistetaan tekemään samoin ja hakemaan avoimella jalalla chippiä selustaan yarmolenkomaisesti. Hän on tosiaan vasen pakki koulutukseltaan, mutta tuli tauolla Orsolinan tilalle Turkkia vastaan laituriksi. Toki El-Shaarawy tai Zaccagnikin voidaan oikealla laidalla varmaankin nähdä, vaikkeivat he ole vasureja. Toppareista Bastoni haki vasurillaan joitain murtavia syöttöjä ilmassa Turkin puolustuslinjaan selustaan avoimella jalalla, mutta ajoitukset eivät pelanneet niissä. Ukrainaa vastaan sen sijaan Frattesi taisi päästä nokikkain kertaalleen avausjaksolla veskarin kanssa, mutta laukoi tätä päin. Selusta ja leveys ovat ne reitit, joiden kautta Italia voi maalinteossa minusta todennäköisimmin onnistua. Aikoinaan UNL-välierässä Espanjaakin vastaan se hyökkäsi pari kertaa onnistuneesti puolustuslinjan taakse pystysyötöillä.

Sekä Turkin että Ukrainan 4-1-4-1 ja 5-4-1 puolustusblokit kestivät siis Italian uhittelut nollaten sen. Molempien tiiviit ja kapeat kk-linjat peittivät aika hyvin syöttösaumoja puolustuslinjan eteen ja sekin ohjasi Italian hyökkäämistä laidoille. Ukrainaa vastaan Dimarcon laidalta Italia pääsi pari kertaa aika hyviin keskityspaikkoihin juoksupalloista Ukrainan oikean wingbackin taakse, mutta keskityksistä uupui tarkkuus, vaikka boksissa oli väkeä. Turkkia vastaan tunnin kohdalla Di Lorenzo avasi pystyyn sivurajaa pitkin tutusti ja Pellegrini teki aloitteen vuorostaan laitapakin taakse. Hän keskitti suoraan juoksusta boksiin ja Retegui painoi komean volleyn hieman yli maalin. Toisella laidalla Celik piti hyvin avausjaksolla Chiesan haastot kurissa ja hidasti tätä tehokkaasti. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Italia oli ajoittain helisemässä sekä Englantia että Ukrainaa vastaan. Dovbyk pystyi mm. hankkimaan yksin kahta italialaista vastaan varoituksen ja vapaapotkun rymistelyllään. Englannin voittomaali puolestaan syntyi vastaiskusta Bellinghamin ja Rashfordin loihtimana. Kaikkien italialaisten jalkanopeus ei tahdo riittää ja he välillä rynnivät itsensä pihalle vastaprässihetkissä kuten Wembleyllakin nähtiin. Turkkikin sai pari potentiaalista vastaiskuaihiota, muttei kyennyt niitä viemään maaliin keskikentän linjan katkojen jälkeen. Vähän sellainen tunne minulla oli jossain vaiheessa, että Italia suoriutuu samoin kuin Belgia Qatarissa. Se voittaa kompastellen lohkon heittopussin, mutta Kroatiaa ja Espanjaa vastaan tulee hankaluuksia maalinteossa. Kroatiaa vastaan myös keskinäinen historia on huono. Tutustuttuani Espanjaan kuitenkin ymmärsin, että sitä vastaan Italia "matchaa" hyvin enkä ihmettelisi, jos se tekisi jopa pari maalia sen verkkoon, koska Espanjaa vastaan yläalueriistot ovat mahdollisia, koska se ei roiski ja lisäksi korkealla olevan puolustuslinjan takana on tilaa pystyjuoksuille. Italian yksi vahvuuksista ovat myös kulmapotkut, joista se voi maalin värkätä helpostikin. Ukrainaa vastaan variaationa oli 3+3 ja lisäksi Barella vielä vetouhkana boksin reunalla. Kulmissa oli vaaran tuntua. Turkkia vastaan Cristante puski tolppaan. Ennusteeni Italiasta on se, että se kaataa Albanian ja pelaa tasan Espanjan kanssa. Neljä pistettä riittää jatkoon, mutta ensimmäisellä jatkokierroksella tulee lähtö kotiin.

Espanja prässää korkealta 4-2-3-1/4-1-4-1 muotoisena yläkuusikon voimin. Puolustuslinja tukee keskiviivalla rutiininomaisest puolustaen eteenpäin, joten selustassa on hurjasti tilaa, jonne sijoittaa juoksupalloja. Espanja sai maaliskuussa Brasilian pakotettua avaamaan pitkälle monta kertaa ja voitti sitten pallon itselleen puolessa kentässä 4v3-ylivoiman turvin. Vierailla ei ollut palaakaan saada pelivälinettä kontrolliin. Pohjois-Irlantia vastaan viides maali tuli yläalueriistosta ja olenkin sitä mieltä, että Espanja on turnauksen paras korkealta prässäävä nippu. Pallottomana käytössä on viime vuosien menestyjille tuttu 4-4-1-1 blokki. Puolustuslinja on silloinkin suhteellisen korkealla ja selustassa on tilaa. Brassit tekivät sinne leveydestä pystyjuoksualoitteita, mutta Espanjan alin linja kontrolloi ne hyvin. Se lupaa hyvää itse turnaukseenkin. Toinen vuotokohta voi olla ylätaskujen puolustaminen, koska jos vastustaja pelaa nopeita kombinaatioita, Espanja löyhenee hetkeksi ja silloin noihin positioihin palloa voi maitse pelata. Brasilia esimerkiksi kertaalleen pelasi vasemmassa laidassa seinäpelin ja se avasi tilan syöttää vasempaan ylätaskuun omalle pelaajalle. Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Espanjan laiturit ovat vikkeliä ja pääsevät jalalla ohi vastaprässääjistä, mutta viimeiset ratkaisut ovat toisinaan puutteellisia kuudentoista rajalta. Optimiavaus lienee sellainen, että Morata on piikissä, Williams LW, Olmo/Pedri kymppinä, Yamal/Torres RW, Rodri-Ruiz pohjaparina ja puolustuslinja Grimaldo-Laporte-Le Normand-Carvajal. Simon torjuu palloja. Karsinnoissa keskiakseli oli vakiintunut (Simon, topparit, pohjapari, Morata) ja se on tietysti hyvä asia. Laidoilla oli enemmän vaihtuvuutta. Andorran verkkoon hatullisen iskenyt Oyarzabal on tietysti yksi vaihtoehto myös laitahyökkääjäksi Perezin ohella.

Espanja rakentaa peliä perus 2-3-5 muodolla. Laiturit ovat leveydessä. Pohjaparista Ruiz nostaa itsensä välikaistalle ja kymppipaikan peluri (Pedri/Olmo) on sitten toisella välikaistalla. Rodri ja laitapakit pysyvät keskimmäisessä tasossa. Tuo voi toki sitten helposti muuntua hetkeksi 2-2-6:een, kun laitapakki (Grimaldo) tekee taustakierron. Yksi suosituimmista murtautumismalleista oli laadullisen ylivoiman luonti vasemmalle laiturille Williamsille. Hän dominoi kuin Leao ja alusti viimeksi Pohjois-Irlantia vastaan 3-1 osuman laidalta pilkun tuntumaan Pedrille. Brasiliaa vastaan RW Yamalin haastosta Espanja sai rangaistuspotkun ja Pohjois-Irlantiakin vastaan 4-1 maalissa tämä leikkasi keskustaan ja saatuaan jalkansa auki antoi tarkan chipin linjan taakse Ruizille! Espanja alaviisikko kykenee jakamaan todella tarkkoja puolenvaihtoja kumpaankin laitaan eristettyihin 1v1-tilanteisiin. Ruiz on myös vasurina oiva syöttäjä linjojen väleissä ja tekee pystyjuoksuja vasenta välikaistaa pitkin vastustajan laitapakin taakse päästen keskittämään suoraan juoksusta luukulle. Aika pitkälti Espanja luo maalipaikkojaan laitapelaamisen kautta. Sen hyökkäämiseen on tullut de la Fuenten aikana sopiva ripaus dynaamisuutta ja maalia kohti etenemistä hieromisen sijaan. Heti kun se on saanut laidalle luotua 1v1-tilanteen, Williamskin on edennyt kohti maalia. Vastustaja ei täten pääse lepäämään. Pohjois-Irlantia vastaan Navaskin antoi nappikeskityksen Moratan päähän ja tämähän on oiva kohdepelaaja korkeille keskityksille. Syöttötyöskentely on todella korkealuokkaista kuten Italialla viime skaboissa. Ehkä pieni uhkakuva on se, että miten hyvin onnistuvat kombinaatiot vastustajan muodon sisässä. Brasiliaa vastaan oli vähän köyhää avausjaksolla pl. Olmon huikea yksilösuoritus (veivasi kaksi ukkoa vipuun käännyttyään väkkäränä oikealla välikaistalla). Georgiassakin Olmo oli uhka linjojen väleissä tehden samanlaisen soolomaalin. Vaikka Pedrikin oli tehokas viimeisimmässä treenipelissä, Olmo voi hyvinkin olla avauksessa Rodrin ja Ruizin lisäksi keskikentän kolmikossa, koska tämä on näyttänyt olevansa linjojen väleissä jopa pitelemätön. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa puolestaan Espanja vastaprässi tuottaa nopeasti riistoja takaisin ja pelaajat juoksevat lujaa alaspäin. Katsomani perusteella Kansojen liigan mestarista jäi kliinisen hyvä tuntuma. Brasiliaa vastaan se pelasi maaliskuussa 3-3 tasapelin, mutta vastustajan maalit tulivat Simon lahjasta (harhasyöttö pelinavausvaiheessa), kulman jälkitilanteesta volleylla alakulmaan ja pilkusta, joka tuli pelin viimeisestä keskityksestä, joten nuo tuskin toistuvat joka ilta.

Kuten jo yllä kirjoitin, Espanjan pelityyli sopii mielestäni Italialle hvyin, koska se haluaa avata maitse 2-3-2-3:lla eikä pelata ilmassa prässin yli kohti yläkolmikkoa kuten ENG/UKR/TUR. Espanja on myös vähän kesympi vastaisku-uhka kuin Englanti tai Ukrainakaan. Italialle sopii myös Espanjan korkea linja, jonka taakse pelata juoksupalloja. Sellaisestahan Zaniolo sai rankkarin Kansojen liigan välierässä hankituksi ja Frattesilta hylättiin osuma paitsiona samaisessa pelissä. Lisäksi Kvaratskhelia iski Georgialle maalin karattuaan läpiajoon pystyjuoksusta. Sittemmin toki Espanja on kehittynyt Brasilia-pelin perusteella selustan puolustamisessa, mutta eiköhän Italia jonkun sauman saa ja se on vain käytettävä. Ja kun miettii sitä, että Espanjan hyökkäysvoittoiset laiturit eivät välttämättä ole kaikkein parhaita tukemaan laitapakkeja, Italian suosima leveyden kautta eteneminen voi haavoittaa Espanjaa ja tuottaa ainakin kulmapotkuja, joissa Italia on vahva. Summa summarum, Italia voi hyvinkin kyllä saada tuloksen Espanjaa vastaan ja uskon tasapeliin. Toisaalta sitten Espanja on kuitenkin myös vahva hyökkäämään leveydestä ja tuottanee painetta sen verran Italian päätyyn, että väkisin se ainakin yhden osuman iskee. Ja sen korkea prässi puree varmasti Italiaan paremmin kuin Englannin ja Turkin vastaavat, kun UNL-välierässäkin Pino iski avausmaalin yläalueriistosta Italian hukattua pallon prässin alla. Tulosvetovihjeeni otteluun ESP-ITA on 1,2-1,2. Sen on pakko osua. Vaikka Italia ei häikäise, se voi olla kisojen ainoa nippu, joka ottaa pisteitä Espanjalta, koska kyseessä on isoin suosikkini.

Kroatia puolustaa perus 4-1-4-1 blokissa. Optimiavauksessa Kramaric lienee piikissä. Budimir ja Petkovic ovat vaihtoehtoja, jos Kramaric pelaakin vasemmalla laidalla, jonne ovat tyrkyllä Ivanusec ja Perisic. Modric ja Kovacic ovat kaseina sekä Pasalic oikealla. Brozovic on ankkuri. Puolustuslinja on Sosa-Gvardiol-Sutalo-Juranovic/Stanisic. Livakovic on kassarina. Erlic on vaihtoehto toppariksi ja Majer yläkuusikkoon. Gvardiol voi pelata toki laitapakkinakin kuten Portugalia vastaan. Laiturit ovat kurinalaisia alaspäin ja valuvat tarvittaessa viimeiseen linjaan asti. Siltikin Kroatia on puhkottavissa leveyden ja selustan kautta kuten Qatarissa Belgia (tehoton viimeistelyissä boksista) ja syksyllä Turkki (Akturkoglu nokikkain Livakovicin kanssa kertaalleen pystysyötöstä) näyttivät.

Pallollisena Kroatia avaa 2-3-2-3:lla luonnollisesti ja rakenteluvaiheessa (2-3-5) Modric ja Kovacic nousevat ylemmäs. Maalipotkuprässien purku on maailmanluokkaa ajoituksineen. Laitapakit ovat Brozovicin kanssa samassa tasossa, mutta paljonhan Kroatian pallonhallintavaiheessa paikat elävät, kun Modric tai Kovacic putoaa alemmas hakemaan palloa ja vuorostaan toinen laitapakki nousee ylemmäs. Laiturit eivät myöskään koko aikaa halaa sivurajaa, vaan tulevat vähän kohti keskustaa tehden valmiiksi tilaa laitapakkien nousuille ja pakottaen vastustajan puolustuslinjan kapeammalle, jolloin Kroatian suurin vahvuus eli laitapeli pääsee oikeuksiinsa entistä paremmin. Turkki-matsin perusteella Kroatian hyökkäyspelaaminen ei ole tosiaan pahemmin Qatarista muuttunut eli se vyöryy lähinnä keskitysten kautta maalipaikoille. On turha odottaa, että se kisoissa tekisi kolmea maalia per peli, vaan se voittaa pelejä 1/2-0, jos voittaa. Treenipeli Pohjois-Makedoniaa vastaan oli poikkeus sääntöön, mutta siinäkin pelissä viimeinen osuma oli keskityksen seurausta. Veskari torjui takatolpalta Budimirin puskun, mutta Pasalic painoi karat sisään maalin kattoon. Portugalia vastaan molemmat maalit syntyivät keskitysten jälkeisestä sorrosta, kun ensin Vitinha kopautti Kovacicia jaloille pilkun arvoisesti ja toisella jaksolla Pasalic painoi irtopallon ylärimaan ja Budimir nikkasi reboundin alakulmaan reagoituaan paluupalloon ensimmäisenä. MKD-pelissä Kroatia myös onnistui kertaalleen hienolla kombinaatiolla menemään keskeltä läpi, kun Majer nousi oikea-aikaisesti keskikentän pohjalta boksin reunalle ja livahti sitten nokikkain veskarin kanssa. Sijoitus alakulmaan oli tyylikäs. Sanoisin silti, että tuokin oli poikkeus sääntöön. Kolmas maali oli samaisen Majerin hieno suora vapaapotku ylämummoon.

Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Kroatialla on muuten jonkin verran terävöitettävää itse skaboihin. Sen onneksi Espanja ei toki maailmanluokan vastaiskujoukkue ole, mutta Kroatiallakaan ei vastaavasti oikein ole pystyjuoksijoita korkean linjan taakse, joten luulen, että Kroatian luoma uhka jää hyvin vähäiseksi siinä pelissä. UNL-finaalissa pallonhallinta meni toki aika tasan ja Espanjakin sai aikaan vain yhden kudin kohti maalia, mutta se oli silloin varamiehisempi. Vain Morata avasi optimiylänelikosta. Tulosvetoni on 1-0 Espanjalle, koska Kroatian puolustus ei vain välttämättä kestä Espanjan painostusta. Italia sen sijaan sopii Kroatialle paremmin. Se osaa tulla prässin alta pois ja kiihdyttää sitten 3v4-hyökkäyksiä Italian suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan. Arvaan, että he tekevät 1-0 voittomaalin sellaisesta. Italian tehottomia hitaita hyökkäyksiä vastaan Kroatian blokki pitänee kutinsa ihan hyvin, koska Italialla oli jo sormi suussa Ukrainan 5-4-1:tä vastaan eikä Kroatian 4-1-4-1 sen helpompi ole laitureiden ollessa kurinalaisia alaspän estäen Italian laitapelaamisen. Livetuloksien mukaan Kroatia ei myöskään ole koskaan hävinnyt Italialle. En tarkista sen pitävyyttä. 1-1 tasureita on kolme putkeen, mutta luulen tosiaan nyt, että tuo putki katkeaa ja Kroatia harjaa 1-0 voiton.

Albaniasta tulee mieleen vuoden 2019 Suomi. Se puolustaa 4-4-1-1:ssä. Puolustuslinja on Mitaj-Djimsiti-Mihaj/Ismaili-Hysaj. Ramadani ja Asllani ovat pohjalla. Seferi on vasemmalla ja Asani oikealla laidalla. Bajrami on kymppi ja piikissä lienee Broja (varalla Manaj/Cikalleshi). Strakosha on veskarina. Kolme Serie A -ukkoa on avauksessa siis. Syvällä Albania muuntuu 532:een tai jopa 631:een, kun laiturit valuvat viimeiseen linjaan asti auttamaan puolustamisessa, eritoten Asani oikealla laidalla. Blokki on passiivinen ja vihulainen pääsee usein antamaan murtavaa passia selvästi jalka auki Albanian puoliskon keskiympyrän alakaarelta. Selustachipit topparit hoitavat jees, mutta Albanialla on usein pitkä matka vastahyökätä, kun se saa katkoja tehtyä vasta syvällä omissa. Eiköhän se saa silti yhden hywän vastaiskutontin per jakson luotua. 3-0 kotivoitossa Tsekkiä vastaan toki ensimmäisiin 20 minuuttiin nähtiin kaksi hyvää katkoa keskikentän linjalta, joista ensimmäisestä syntyi avausmaali Asanin laukauksella suoraan kuljetuksesta ja toisesta seurasi hywä chippi selustaan, muttei sillä kertaa ihan pallo jäänyt koukkuun kunnolla Asanilla. 3-0 maalikin 72. minuutilla oli vastaiskun seuraus, kun Ramadani teki katkon keskikentällä ja Seferi puttasi lopuksi pallon tyhjiin boksin sisästä. Tilanteenvaihdoissa kymppipaikan Bajrami toimii linkkinä rutiköyhänä Bellinghamina. Tshekkiä paremmat maat tuskin antavat Albanialle samanlaisia lahjoja ja pitävät pallosta parempaa huolta sekä vastaprässäävät etevämmin, mutten pidä mahdottomana, että Albania tekisi transitiomaalin Italiaa tai Kroatiaa vastaan.

Alhaalta Albania avaa 2-4-1-3:lla tietysti. Strakosha ei jalalla kummoinen, joten hän lähettää mieluusti pallon ilmassa yli vastustajan prässin turhia riskejä ottamatta. Bajrami kymppinä ei aina ole kärjen alapuolella, vaan saattaa roikkua myös tämän vierellä puolustuslinjassa. Seferi ja Asani pysyvät leveydessä tietysti laitureina. Kenttäpelaajat haluavat pelata futista ja pallon maassa Strakoshasta huolimatta. Topparit osaavat antaa edistäviä syöttöjä vasemman puolen Eurooppa-liigan voittajan Djimsitin johdolla. Mitaj on näppärä laitapakki vasemmassa alataskussa. Yleinen syöttötyöskentely on suunnilleen Huuhkajien tasoa. Etäisyydet ovat vähän isot viimeisessä linjassa toisinaan ja se vaikuttaa pallonhallintajaksojen pituuteen. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Albania on alaspäin työteliäs ja tosiaan Tshekkiä vastaan käännön käännöstä seurasi pelin avausosuma Asanin kaukokudilla etualakulmaan. Tuo laaki oli hurja. Suomi 2019 -vertaus sopii Albaniaan siksikin, että se oli karsinnoissa kotonaan kova. Se voitti neljä peliä ja pelasi merkityksettömän tasurin päätöskierroksella Färsaaria vastaan. Vieraissa sen sijaan se voitti vain Färsaarilla ja pelasi tasurit Tshekissä ja Moldovassa sekä hävisi Puolassa 1-0. Kanervankin aikakaudella tulokset vieraissa ovat olleet heikohkoja kuten nyt Albanialla.

Miten sitten Albania vertautuu lohkon muihin joukkueisiin? Kroatialle huono juttu on se, että Albania tuplaa laitoja vahvasti. Veikkaan todella vaikeaa matsia Kroatialle ja lopputulokseksi 1-1, koska Kroatia ei saanut MM-kisoissa Marokkoakaan puretuksi tai syksyllä Turkkia kotona. Ja jos Albaniaa vertaa vielä Suomeen, tämähän haki aikoinaan Kroatiasta ennen Venäjän MM-kisoja 1-1 tasurin Soirin osumalla, joten puhtaasti siksikin veikkaan samaa lopputulosta, kun Albania jollain ilveellä maalin taikoo jostakin yksittäisestä hetkestä. Espanjan paine sen sijaan tulee olemaan liikaa ja sillä on Kroatiaa vauhdikkaampia laitapelaajia, joiden perässä albaanien on vaikea pysyä. Tuo peli haiskahtaa 2-0:lta, jossa Albania saattaa vielä avausjakson kestää kyydissä mukana. Kisa-avaus on puolestaan Italiaa vastaan. Sen pelaajat ovat ainakin tuttuja. Kaipa materiaaliero on liikaa ja Italia ottaa veikkaamani voiton, vaikka Albanialla olisi kuusi ukkoa puolustuslinjassa tukkimassa leveyttä ja taitoa puolustaa selustachipitkin, mutta erikoistilannemaali on täysin mahdollinen Italialle. Silloin EM-karsintojen 2020 avauksessa verrokki-Suomi hävisi 2-0, kun avausmaali tuli sivuvapaapotkun kakkospallosta ja toinen maali sitten toisella puoliajalla, joten tuon pelottavan mahdollisen yhtymäkohdan takia lukitsen Italialle samaisen 2-0 voiton Albaniasta. Viimeksi Portugali avasi kisat hallitsevana mestarina 3-0 voitolla iskien maalinsa päätöskympillä. Samanmoista haastavaa iltapuhdetta nytkin odotan, mutta viiden miehen puolustusvalmius estää Albaniaa rankomasta riistojen jälkeen eikä niitä välttämättä hirveästi edes tule. Italia on myös voittanut kaikki keskinäiset pelit.

[Salming]

Lohko C:

Englannin pelin purin tarkasti atomeihin reilu viikko sitten. Optimiavaus on luottopilari Maguiren poisjäännin myötä Kane; Foden-Bellingham-Saka; Gallagher/Alexander-Arnold-Rice; Shaw/Trippier-Stones-Guehi-Walker; Pickford. Se prässää korkealta 4-2-3-1:lla, valuu 4-4-1-1 blokkiin, avaa alhaalta pääosin 2-4-1-3:lla ja hyökkää rakenteluvaiheessa 3-1-4-1-1:llä niin, että joko Rice tai toinen pakeista on kolmas toppari ja luo ylivoiman ensimmäistä prässilinjaa vastaan. Kuusi pelaajaa uhkaa lähes aina vastustajan viimeistä linjaa. Englannin heikkouksina ovat korkean prässin ajoittainen vuotaminen ja negatiivisten tilanteenvaihtojen puolustaminen. Isoksi maaksi se on huono hidastamaan vastaiskuja ja toki vain neljän pelaajan puolustusvalmiudessa on riskinsä kuten mm. Belgia ja Brasilia ovat osoittaneet ja rankoneet Englantia vastaiskuista hyökkäämällä selustaan nopeasti Viniciuksen ja Lukakun johdolla. Vastaprässi on välillä puolivillaista. Myöskään korkeassa prässissä puolestaan joukkue ei aina toimi yhtenäisesti, vaan yksittäiset pelaajat ovat vuorotellen myöhässä ja häviävät kriittisiä 1v1-tilanteita päästäen vastustajan pyörähtämään ohitseen. Italia ja Belgia muun muassa tulivat prässin alta hyvin pois Englantia vastaan vieraissa laitojen kautta. Viimeisin treenipeli Islantia vastaan (0-1 tappio) oli hyvä osoitus siitä, että ongelmakohtia ei ole korjattu. Islanti teki voittomaalinsa tulemalla vasemman laidan kautta prässin alta pois ja vieden sitten onnistuneesti maaliin 4v4-hyökkäyksen. 0-2 osuma oli toisella jaksolla lähellä 2v0-vastaiskusta, kun paitsioansa petti ja kaksi islantilaista ajoitti pystyjuoksunsa riiston jälkeen selustaan täydellisesti.

Vahvuuksia ovat keskeltä murtautuminen kombinaatioilla (yksi turnauksen parhaista, kun keskelle muodostuvassa timantissa syöttöetäisyydet pysyvät lyhyinä + Kane-Bellingham -yhteys on toimiva), toisena vaihtoehtona leveydestä haavoittaminen erinomaisilla laadullisten ylivoimien pelaajilla (Saka, Foden, Gordon, miksei Shaw/Trippier), leveyspelaajien selusta-aloitteet ja positiiviset tilanteenvaihdot. Jos vastustaja prässää korkealta, Englanti ei ota liikaa riskejä ja neppaile palloa alhaalla pelinavausvaiheessa, vaan lähettää sen puoleen kenttään kohdepelaajille. Kane tuppaa piikistä putoamaan vastaan, vaikka Bellingham onkin varsinainen kymppi. Laitureilta odotetaan tosiaan odotetaan vastaliikkeitä. Kane on loistava jakamaan heille palloa vauhtiin ja myös Pickford tykkää avata pitkällä jopa koko vastustajan kollektiivin yli. Rakenteluvaiheessa Bellinghamilla on sikäli vapaa rooli, ettei hän vain nökötä kymppipaikalla kärjen alapuolella timantin kärkenä, vaan hakeutuu leveyteen luomaan hetkellisiä ylivoimia vastustajan laitapakkeja vastaan griezmannmaisesti (tämä ajautuu oikeaan laitaan monesti). Jotta Englannin leveysuhan saa nollattua, on ennakoitava ajoissa syöttöjä sinne ja koripallotermein "häirittävä koppausta", jottei leveyspelaaja ehdi kääntyä positiiviseen peliasentoon, koska silloin on myöhäistä. Toisinaan Englanti puolestaan jumittuu vähän liiaksi houkutteluvaiheeseen eikä alanelikko aina anna murtavia syöttöjä tarpeeksi läheltä kk-linjaa, jolloin ne ovat epätarkkoja. Englannin 3-1-4-1-1 rakentelumuoto on tukahdutettavissa Belgian käyttämällä 4-1-4-1 muodolla, jossa timanttia vastaan muodostuu luonnolliset vastinparit. Kärki merkkaa yksinäisen ankkurin, kasipaikat tukkivat välikaistat ja ankkuri nollaa Bellinghamin. Laiturit tuplaavat leveyspelaajat laitapakkien apuna ja topparit hoitavat Kanen 2v1-ylivoiman turvin.

Pallottomassa vaiheessa keskeltä Englantia ei todellakaan ole helppo puhkoa, kun kaksi alinta linjaa ovat niin tiiviinä lähekkäin 4-4-1-1 blokissa oman boksin reunalla. Vastustajalle jätetyt tilat ovat leveydessä keskityksille ja myös linjan taakse voi pystysyöttöjä kokeilla. Kun vastustaja tosin kierrättää leveyteen, Englanti iskee aggressiivisesti päälle laitapakin ja lähimmän topparin voimin pyrkien saamaan riiston ahtaassa tilassa. Lädit puolustavat siis laitakaistoja aggressiivisesti pelin puolella, mikä jättää tilaa nopeille puolenvaihdoille painottomalle puolelle ja eristetyille 1v1-tilanteille painotonta laitapakkia vastaan ristipalloilla. Jos Englannin muodon sisään vuorostaan kuitenkin yrittää pelata, viimeistään toisella kosketuksella pallo on liikutettava eteenpäin vastaanirtoavan topparin jättämään tilaan. Erikoistilanteissa on huomioitavaa se, että Foden keskittää paljon taka-alueelle vapaapotkuja ja kulmia. Kohteita on kulmissa yleensä kuusi kappaletta. Rice ja Kane lienevät suosituimmat kohteet, kun Maguire on ulkona. Nämä yrittävät pudottaa pallon keskelle ruuhkaan. Kuten jo Englanti-tekstissä aiemmin totesin, en usko päätyyn asti menemiseen noiden kahden suurimman ongelmakohdan takia (neg. transiot + korkea prässi).

Slovenia puolustaa 4-4-2 blokissa keskiympyrän yläkaarella. Se jättää lähtökohtaisesti topparit vapaiksi pallottelemaan keskenään ja kärkipari Sesko-Sporar yrittää estää syöttämisen pohjapelaajille. Kun topparit liikuttavat palloa sivuttain tai eteenpäin, sitten Slovenian prässi varsinaisesti käynnistyy ja kaksi alinta linjaa pumppaavat aktiivisesti eteenpäin. Pakka pysyy tiiviinä alle 20 metrin sisässä toisistaan. Monesti vastustajat joutuvatkin vain palauttamaan alataskuista palloa takaisin toppareille ja etsimään uutta murtautumisreittiä. Muodon selustassa on tilaa jonkun verran ja sinne esim. Norja ja Ruotsi aikoinaan Sloveniaa vastaan lähettivät juoksupalloja puolesta kentästä, koska kahden alimman linjan väliin oli niin hankala pelata. Uskon, että Englanti tekee samaa, koska sen leveyspelaajat tosiaan mielellään tekevät pystyjuoksuja Kanen sijasta, joten eiköhän esim. Saka uhkaa monesti Slovenian vasemman pakin selustaa pystyjuoksuillaan. Toinen Slovenian haavoituskeino liittyy myös laitapakkeihin ja kun nämä tykkäävät tosiaan puolustaa eteenpäin sivurajoja pitkin, heidän selustaansa jää tilaa aloitteille esim. välikaistoilta ja sitten voi saada aikaan eristettyjä 1v1-tilanteita tilaa tukkimaan tullutta topparia vastaan, vaikkakin Bijol on kyllä loistava liukutaklaamaan palloja pois vastustajien jaloista sivurajan tuntumassa. Mutta tuolla tavoin kuitenkin Pohjois-Irlanti loi uhkaa vieraissa vasenta pakkia vastaan koko ajan (Janza helisi siinä matsissa), Suomen voittomaali kotipelissä tuli oikean laidan keskityksestä ja Tanskankin tasoitus vuosi sitten kesällä vuorostaan Slovenian oikean laidan puolelta, kun Höjbjerg nousi ylemmäs hetkellisesti keskittämään. Koska Slovenia on niin tiivis, keskinkertaisella pallonhallinnalla sitä ei murreta. Luotan siksi, että vain Englanti onnistuu sen alkulohkossa voittamaan maalein 2-0 rutiinilla. Syvällä Slovenia puolustaa monesti 5-3-2:lla, kun vasen laituri (Mlakar?) tuppaa valumaan luomaan tasavoimaa ja seurasi esim. Tanskan oikean wingbackin Bahin nousut vuosi sitten. Keskikentän keskustassa ovat pallovelho Gnezda Cerin (erikoistilannevastuu) ja luultavasti Elsnik. Kurtic/Lovric ovat optioita vaihdosta. Oikea laituri on Stojanovic Serie A:sta. Horvat stunttaa. Puolustuslinjassa Janzan lisäksi ovat ykköstoppari Bijol, Blazic/Drkusic ja oikealla Karnicnik. Oblak on kapteeni. Vipotnik on kolmoshyökkääjä, Verbic vaihtoehto laitaan ja Ilicic legendana myös hyökkäyspään vaihtopelaaja. Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Slovenia hyökkää suoraviivaisesti selustassa olevaan tilaan ja Sesko varsinkin spurttaa sinne lujaa. Stojanovic on tempokuljettajana paras ohi vastaprässin ja hänet pitäisi saada nopeasti hidastetuksi taktisella rikkeellä.

Alhaalta Slovenia avaa 2-4-4:llä suoraviivaisesti kaaospalloja ylänelikolle yhden miehen alivoimatilanteeseen (4v5) ja pyrkii sitten etenemään nopeasti kohti maalia, kun vihu on vielä organisoimaton. Oikeaan laitaan Stojanovicille pelataan mieluusti ristipalloja, koska tämä pystyy hoitamaan 1v1-tilanteet kotiin kuten Pohjois-Irlantiakin vastaan kotona 2-0 maalissa karsinnoissa. Ylänelikko on vahva kamppailemaan ykkös- ja kakkospalloista ja sen niin Tanska kuin Suomi saivat kokea. Sesko-Sporar kärkiparina on enemmän kuin osiensa summa. Kun toinen tulee vastaan, toinen menee pystyyn. Pitkillä palloilla Slovenia saa vähintään siirrettyä painopisteen vastustajan puoliskolle ja siirtymään 2-3-5 rakenteluvaiheeseen, joka voi muuntua 2-2-6:een, jos ja kun molemmat pakit nostavat yhtä aikaa ylös. Sitä nähtiin niin Olympiastadionilla kuin Pohjois-Irlantia vastaan kotona, mutta ehkä kisoissa Slovenia ottaa vähän enemmän varman päälle ja hyökkää sekä puolustaa viidellä alkuun. Gnezda Cerin on tosiaan keskimmäisessä tasossa se, jonka kautta pallo lähes aina kulkee. Oikea jalka olisi suljettava. Slovenia ei ole niin keskitysherkkä maajoukkue kuin Montenegro tai Romania, mutta kyllä sekin ruokaa kärkiparille boksiin mieluusti aikaisilla keskityksillä tarjoilee laitakaistoilta. Keskeltä se on aika huono murtautumaan hitaissa hyökkäyksissä eikä vieraissa Suomeakaan vastaan saanut 5-4-1 sumppua murretuksi, vaikka 2-2-6:ssa idea onkin se, että neljä keskimmäistä pelaajaa lähekkäin ollessaan välikaistojen välissä pystyisivät kombinaatioilla murtautumaan maalintekoon. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Slovenia on haavoitettavissa, jos vastustaja ymmärtää pelata välittömästi riistosta selustassa olevaan tilaan kuten Norja ruokki Haalandia tai Ruotsi Kulusevskia. Kulmapotkuissa Slovenialla oli karsinnoissa hyviä variaatioita ja Tanskaakin vastaan se sellaisesta maalin värkkäsi. Bijol on ykköskohdepelaaja, jos kulmaa ei pelata lyhyenä. Slovenia ei minusta matchaa Englantia vastaan hyvin juurikaan siksi, että Englannin uhka selustaan tulee leveydestä ja SVN vasen pakki lienee varsinkin ongelmissa jälleen vaihteeksi. Englanti on myös Southgaten aikana aika hyvin pystynyt arvokisoissa voittamaan huonompansa kärsivällisyydellä. Sillä on myös kamppailuvoimaa puolustuslinjassa. Slovenia saattaa osua tilanteenvaihdosta, kun ne ovat Englannin heikkous ja Sesko on vikkelä poika, mutta Slovenia tuskin kaikissa kolmessa matsissa onnistuu maalinteossa ja Englantia vastaan se jää minusta nollille todennäköisimmin.

Tanska on paperilla joko 4-1-4-1 tai 5-2-3/5-2-1-2 muodossa. Ensin mainitussa versiossa Höjlund on piikissä ja Wind LW. Skov Olsen on ykkösehdokas oikeaan laitaan. Eriksen ja Höjbjerg lienevät kasit 4-1-4-1:ssä ja Nörgaard ankkurina. Kahden miehen keskikentässä puolestaan Nörgaard saattaa pudota penkille, jos pohjaparina on Höjbjerg-Eriksen, mutta Ruotsi-pelissä kun Tanska prässäsi 5-2-1-2:lla ja puolusti syvällä oikeastaan 5-3-2:lla, hän piti paikkansa avauksessa, koska Eriksen oli hyökkäävänä keskikenttäpelaaja kärkiparin Wind-Höjlund takana ja putosi sitten vasemmaksi kk:ksi omalla puoliskolla. Neljän linjassa pakkeina ovat Maehle ja Bah/Kristensen sekä toppareina Christensen ja Andersen. Schmeichel on nostalgiaveska, vaikka tarjolla olisi Rönnow. Kapteeni Kjaer ja Vestergaard ovat kolmostoppariehdokkaita Zankan lisäksi ja Kristensenkin pystyy pallollisessa vaiheessa sivutopparina operoimaan. Hjulmand ja Delaney ovat tarjolla keskikentän keskustaan ja Dolberg-Poulsen kaksikko kärkeen. Skov Olsen voi olla hyökkäävä wingback laiturin lisäksi, jos luottoa Bahiin ei ole (tämä oli surkea 1v1-haastaja Sloveniassa vuosi sitten eikä loistanut Ruotsiakaan vastaan).

Olympiastadionilla Tanska prässäsi 4-1-4-1:llä ja se oli myös tuttu blokkimuoto. Koska Slovenia ja Englanti avaavat 2-4-1-3/2-4-4:llä, ennakoin Tanskan mahdollisesti käyttävän 4-1-4-1 prässiä kisoissakin. Sillä se saa kätevästi haluamansa yhden miehen 5v4-ylivoiman alas, kun ankkuri jää suojaamaan puolustuslinjan edustaa ja eiköhän Englantia vastaan varsinkin Nörgaard merkkaa Bellinghamin. Ylempänä on mies vs. mies -asetelma pl. kärki, joka on alivoimainen, mutta Tanska on siitä taitava prässäämään, että usein se saa alivoimaisen tilanteen näyttämään tasavoimaiselta syöttövarjoillaan ja juoksuvoimaisuudellaan. Sen Suomikin sai Parkenilla kokea. Serbia puolustaa avannee 3-4-3:lla, jolloin Tanska voi käyttää 5-2-3:a, mutta Suomen 3-4-3:a vastaan 4-1-4-1 oli organisoitu siten, että Maehle jätti oikean wingbackin Alhon auki sivurajalle ja putosi topparien lähettyville luomaan 3v2-ylivoiman Pukkia ja Källmania vastaan. Oikea pakki Kristensen sitten huolehti LW Kamarasta. Suomen alaviisikkoa (topparit+pohjapari) Tanska prässäsi miesmerkkauksella ja pakotti Suomen avaamaan ilmassa kohti yläkolmikkoa. Tanskan juoksuvoimaiselle korkealle prässille ei ole todellakaan hyvä asia se, että myös SVN ja ENG tulevat tekemään samaa kohdepelaajaa hyödyntäen (Kane/Sporar). Serbia sen sijaan saattaa houkutella kauemmin tanskalaisia ja ehkä jopa sortua pallonmenetyksiin, joten sitä vastaan yläalueriistot ovat mahdollisia. Norja-pelissä 3-1 maali tuli onnistuneen prässin seurauksena, kun Norjan veskari sortui harhasyöttöön. Ruotsia vastaan Tanskan prässi treenipelissä oli puolestaan 5-2-1-2 muotoinen, kun kärkipari Wind-Höjlund prässäsi toppareita ja heidän välissään Eriksen merkkasi pohjapelaajaa. Etäisyydet olivat kuitenkin poikkeuksellisen suuret, koska viiden puolustuslinja otti todella varman päälle ja jäi kokonaisuudessaan makaamaan puoleen kenttään luoden 5v3-ylivoiman Ruotsin kärkeä Isakia ja laitureita Elangaa ja Eliassonia vastaan. Tuo oli jotenkin epätyypillistä Tanskaa. Välillä sitten esim. Kristensen joutui irtoamaan eteenpäin välikaistaa, mutta oli myöhässä ruotsalaisen selästä. Höjbjergille ja Nörgaardillekaan ei näyttänyt täysin olevan selvää se, että milloin he puolustavat eteenpäin ja milloin jäävät suojaamaan puolustuslinjaa. Niinpä Ruotsi pääsi prässin alta kyllä helpohkosti pois ja avoimilla jaloilla lähettämään pystysyöttöjä Tanskan viiden linjan taakse sekä siirtämään sillä tavoin painopisteen isäntien kenttäpäätyyn melko syvällekin. Slovenia tulee tekemään varmasti samaa eikä Tanska vaikuttanut tosiaan siltä, että sillä olisi ollut homma ihan kontrollissa.

Tanskan 4-1-4-1/5-2-3/5-3-2 blokkia vastaan tilat ovat joka tapauksessa leveydessä ja selustassa, oli se puolustusmuoto mikä hyvänsä. Keskeltä on vaikea mennä läpi sitäkin vastaan, jollei kykene antamaan sellaista millimetrin tarkkaa syöttöä toppareiden väliin kuin Ödegaard antoi Haalandille, mutta VAR vei 2-1 kavennuksen pois tulostaululta. Niinpä vastustajien on uskallettava keskittää laitakaistoilta, kun paikka on aika eikä etsittävä loputtomasti murtautumisväylää keskeltä. Sitä Ruotsikin teki Tanskan 5-3-2 blokkia vastaan ja esim. 12. minuutilla hyvä sisäkierteinen pallo oikeasta laidasta tavoitti melkein Isakin boksissa. Elanga hiipi painottomalta puolelta takatolpalle ja Rönnöw otti huikean torjunnan tätä vastaan, kun ensin Isak oli hypännyt ohi pallosta ja sitten rikkonut selästä tanskalaistopparia, joten maalia ei olisi hyväksytty, mutta tuokin oli hyvä osoitus Tanskan haavoittuvaisuudesta keskityksissä ja toki EM-skaboissakin viimeksi Uronen-Pohjanpalo kaksikko kylvetti Tanskaa Parkenilla. Ruotsin 1-1 tasoitus puolestaan syntyi kolmen miehen kk-linjan edestä lauotusta kaukolaukauksesta tai oikeammin sen jälkeisestä irtopallosta, joka pomppi sopivasti Isakin jalkaan, joten niitäkin toki voi käyttää Tanskaa vastaan maalin tekemiseksi. Stadikalla sen sjaan Suomen 3-2-5 rakentelu ei Tanskaa horjuttanut syyskuussa. Serbia on toki pallolla vähän parempi. Tanskan vasen laita on yleensä ollut heikompi alaspäin, koska siellä puolella on yleensä vähän hyökkäysvoittoisempi laituri. Mikään ei vuosien saatossa ole juuri muuttunut. Skov Olsen on tosiaan pelannut wingbackinakin ja on siten Windia parempi alaspäin varmasti, jos Tanska käyttää 4-1-4-1:tä. Selustachippejä Suomi haki yllättävän paljon Pukille ja Källmanille vielä avausjaksolla. Sloveniakin varmaan yrittää ruokkia Seskoa hitaammissakin hyökkäyksissä vastaavilla palloilla, koska Bijol omaa hyvät pystysyötöt ja ivanovmaisen oikean jalan. Norjan 2-1 kavennus syntyi pystysyötöstä, kun Ödegaard poimi Haalandin toistamiseen lyhyen ajan sisään eikä sitä osumaa hylätty. Tanskan optiona on myös tosiaan 5-2-3 muoto, jota se käytti esim. kotona Pohjois-Irlantia vastaan, kun vastustaja hyökkäsi 3-1-4-1-1:llä eli samalla, jota Englanti tulee käyttämään. Tuohon matsiin Tanska saattaa siis lähteä siten, että se prässää ylhäältä kuitenkin 4-1-4-1:llä, mutta valuu omalla puoliskolla 5-2-3:een. Itse ainakin tekisin niin, koska Ruotsi-pelin 5-2-1-2 prässi ylhäältä sen muotoisena ei toiminut kovinkaan mairittelevasti. Tanskan positiiviset tilanteenvaihdot vuorostaan eivät kovin erikoisia olleet karsinnoissa ja Suomikin hidasti ne hyvin. Ruotsia vastaan Höjlund pääsi kertaalleen isoon tilaan 1v1-haastoon, mutta sijoitus meni ohi takakulman.

Pallollisessa vaiheessa ovat Tanskan ongelmakohdat ja syyt, miksen ole Tanska-myönteinen toisin kuin kolme vuotta sitten, jolloin veikkasin sitä välieriin ja se toteutui. Rakenteluvaiheen rakenne on 2-3-5/3-2-5 todennäköisesti. Viisi hyökkää ja puolustaa. Hjulmand voi muokata sen myös 3-1-4-2:een kuten Stadikalla, kun Tanska tarvitsi maalin toisella puoliajalla parantaakseen asemiaan lohkossa. Jos Kristensen on avauksessa oikeana pakkina, tämä jää joko sivutoppariksi tai laitapakiksi oikeaan alataskuun, miten sen nyt haluaa tulkita. Höjbjerg-Nörgaard kaksikko lienee keskikentän pohjalla, koska kesken karsintojen Eriksen nostettiin pykälän ylemmäs. Syynä on se, että Tanska on ollut huono murtautumaan keskeltä muita kuin sanmarinoja vastaan ja maaliodottama Suomeakin vastaan jäi alle 0,5 maaliin, vaikka tuo oli juuri se peli, jossa Eriksen ensi kertaa oli "yläkolmikossa" eli täytti oikean välikaistan viimeisessä linjassa sen sijaan, että hän olisi pyörittänyt peliä Höjbjergin rinnalla. Todennäköisesti viimeinen linja on muodossa Maehle-Wind-Höjlund-Eriksen-Skov Olsen/Bah. Tanska haluaa ensimmäistä prässilinjaa vastaan 3v2-ylivoiman, joten siksi Kristensen jää tosiaan Christensenin ja Andersenin avuksi eikä nouse pitämään leveyttä oikeaan laitaan. Veikkaan Tanskan hyökkäävän 3-2-5 asetuksella Sloveniaa ja Englantia vastaan ainakin. Sitä se käytti Ruotsiakin vastaan, kun topparikolmikko oli Vestergaard-Andersen-Kristensen ja pohjalla Höjbjerg-Nörgaard. Yläkolmikon paikat elivät jonkun verran välikaistojen välissä, kun välillä Eriksen oli esim. oikean ylätaskun sijaan vasemmalla puolella ja Höjlund sitten välikaistalla sentterin asemesta.

Välikaistojen välissä oleva kolmikko tuppaa kuitenkin hakeutumaan usein lähelle toisiaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Tanska etenee viimeiselle kolmannekselle. Sitä ennen he vielä täyttävät kaistat tasaisesti. Siltikään Eriksenin siirto ylemmäs ei ole tuottanut helpotusta kombinaatiopelaamiseen. Stadikalla Ivanov puolestaan esti hienosti Windin kääntymiset prässäämällä tätä jatkuvasti selkäpuolelta. Höjlundille skabat ovat ensimmäiset ja hän saattaa olla siksi vähän jäässä, vaikka alkukarsinnoissa maaleja paukuttikin. En luota siihen, että Tanska olisi saanut korjatuksi ongelmakohtaansa, kun vastassa ovat tiiviit Slovenia ja Englanti. Ruotsiakin vastaan maalit tulivat kulmapotkusta ja Eriksenin kaukolaukauksella vapaapotkukuviosta. Tanskan tehokkain murtautumismalli on ollut laadullisten ylivoimatilanteiden luonti leveyteen. Skov Olsen oli loistelias 1v1-ohittaja parhaimmillaan ja loi uhkaa niin paljon, että häntä alettiin tuplata kesken karsintojen. Toisella puolella Maehle ei ole enää niin dynaaminen kuin kolme vuotta sitten, vaan haluaa nykyään ehkä ohjeistettuna syöttää ennemmin muodon sisään yläkolmikolle, mutta siltikin hänen keskityksistään Tanska kyllä maaleja karsinnoissa yhä teki, mutta Helsingissäkin hän kokeili vain 1-2 kertaa avausjaksolla Alhon haastamista. Mitä tulee selustaan pelaamiseen, alkukarsinnoissa ero kolmen vuoden takaiseen oli iso. Selustachipit olivat vähentyneet isosti, mikä oli sääli. Mutta sittemmin Hjulmand on taas jonkun verran suoraviivaistanut pelaamista ja palauttanut selustanostoja pelikirjaan, kun muodon sisään pelaaminen on tökkinyt. Suomi kuitenkin kolmella topparillaan kotipelissä hoiti selustanostot ongelmitta. Tietysti selustachippien vähentyminen helpottaa vastustajia, kun heidän ei tarvitse huolehtia niin paljon siitä, mitä selän takana tapahtuu. Ruotsia vastaan tosin Bah oli kertaalleen päästä nokikkain Olsenin kanssa, mutta Vestergaardin chippi meni puoli metriä liian eteen ja hän ehtinyt aivan siihen oikea-aikaisella pystyjuoksullaan. Norjaa vastaan sen sijaan 1-0 maali syntyi siten, että Bah hyökkäsi linjan taakse ja haltuunoton jälkeen tarjoili syötön keskustaan. Ensimmäinen veto jäi blokkiin, mutta Höjbjerg iski jatkopudotuksesta nahkakuulan verkkoon. Kyvykkyys pystyliikkeisiin pitänee Bahin avauskokoonpanossa.

Tanskan 3-2-5/2-3-5 rakenne on tukahduttavissa Slovenian ja Englannin perustiiviyden lisäksi Suomen käyttämällä 5-2-3:lla, jossa topparit saivat pallotella rauhassa, mutta keskimmäisen tason kolmea pelaajaa Suomen yläkolmikko prässäsi lujaa estäen edistävät syötöt avoimilla jaloilla. Pallopaine oli kiitettävää ja se puuroutti Tanskan neppailemaan muodon ulkopuolella, mitä tapahtui sille myös monessa muussa karsintamatsissa. Serbiahan saattaa hyvinkin lähteä Suomen puolustussuunnitelmalla Tanskan kaatoon ja siksi ennakoin siitäkin pelistä hyvin haastavaa Tanskalle. Toki Tanska voi vastata siihen aina 3-1-4-2:lla eli nostamalla toisen pohjapelaajan vasempaan ylätaskuun ja siirtämällä Windin toiseksi kärjeksi Höjlundin rinnalle uhkaamaan selustaa. Eriksen pitää paikkansa oikeassa ylätaskussa. Vaikka tämä on ylempänä, Tanskan alaviisikossa on kyllä syöttötaitoa Christensenin ja Höjbjergin johdolla. Jos heitä ei prässää, he pystyvät puhkomaan prässilinjoja. Siksi pallopaineen on tosiaan oltava Tanskaa vastaan kunnossa. Höjbjergista on sanottava sekin, että tämä on loistava hiipimään hetkellisesti kuudenneksi mieheksi ylemmäs tyhjään tilaan 10-alueelle. Sieltä hän paukutti maalit niin San Marinoa kuin kitkerästi Suomeakin vastaan. Sloveniassa puolestaan hänen nousustaan hyökkäyskolmannekselle seurasi arvokas 1-1 tasoitus avausjakson lopussa, kun keskitys boksista löysi Höjlundin. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Tanska on ihan OK, muttei läheskään niin rautainen kuin vielä kolmisen vuotta sitten, jolloin se oli yksi parhaista maajoukkueista vastaprässäämään pallon takaisin ennen puolta kenttää. Riistohetkillä Tanskaa voi haavoittaa laitapakkien/wingbackien takana olevista tiloista.

Serbialta katsoin pelejä Unkaria vastaan. Muistaakseni Qatarissakin sen pallon kierrättäminen oli vähän tehotonta muodon ulkopuolella eli sillä oli tanskamaisia ongelmia. Sama näkyi Unkari-peleissä. Alhaalta se avaa joko 3-4-2-1:lla tai 2-4-1-3:lla, jos käytössä on paperiryhmitys 4-2-3-1, mutta veikkaan kolmen topparin systeemiä ja wingbackeja. Rakenteluvaihe hoituu 3-2-5/2-3-5:llä. Viiden kaistan tasainen täyttö. Wingbackien keskitykset (Kostic) 1v1-tilanteista Mitrovicin/Vlahovicin päähän ovat yksi murtautumismalli. Ruotsia vastaan Serbia teki kaksi keskitysmaalia, kun ensin Milinkovic-Savic juoksi ylätaskusta takatolpalle nikkaamaan pallon pussiin ja toisella puoliajalla Mitrovic liukui keskityksen sisään. Unkaria vastaan kun avausjaksolla rakentelumalli oli enemmän 2-3-5, silloin leveydessä ollut vasen laituri puolestaan teki pystyjuoksuja vastustajan wingbackin taakse ja pääsi kertaalleen puolittain karkuun, joten laidoilta Serbia tullee tehokkaimmin vyörymään Tanskan tapaan. Toki on myönnettävä, että Unkaria vastaan vieraissa toisella jaksolla, kun Serbia vaihtoi 3-4-2-1:een, sen hitaat hyökkäykset paranivat ja se pääsi myös linjojen väleihin toisinaan, joten ei täysin mahdotonta ole se, että se jonkin kombinaatiomaalin värkkäisi. Tadic/SMS ovat ihan päteviä taskupelaajia muun muassa. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa pakka oli kuitenkin aika levällään ja vastaprässi vuoti, joten veikkaisin Englannin ja Slovenian sitä rankovan noissa hetkissä.

Korkea prässi 4-2-3-1:lla oli aika löyhää vieraissa Unkaria vastaan ja puolustuslinja jäi todella etäälle ylimmistä pelaajista. Unkarikin avasi monesti puolustuslinjan edessä olleeseen tilaan puolipitkin syötöin, mutta toki se on muutenkin sen DNA:ssa. Kotona vuorostaan 5-2-3:lla prässätessä kollektiivi oli jo tiiviimpi. Tuolla muodolla Tanska on voitettavissa suomimaisella pelisuunnitelmalla (prässi Tanskan keskimmäisen tason pelaajiin). Syvällä puolustettaessa Serbialla on paljon pelaajia oman boksin läheisyydessä pallon ympärillä, joten helpolla keskeltä ei mennä pelaamalla läpi. Sen sijaan Serbialle myrkkyä on Unkarin ja Slovenian sekä jossain määrin Englannin harrastama kaaosmaisuus. Kun ne avaavat ilmassa ohi Serbian prässin puolustuslinjan eteen, Serbia on ongelmissa. Unkarikin teki sen verkkoon maalin voitettuaan kaaospallon itselleen ja edeten sitten kohti maalia vikkelästi, kun alin linja oli suojaamaton. Raamikkaat topparit voittivat toki ykköspalloja tuon pelin alussa hyvällä prosentilla, mutta he myös väsyvät raskastekoisina janttereina pumppaamaan eteenpäin jatkuvasti. Positiivissa tilanteenvaihdoissa Mitrovic on kohteena riistojen jälkeen, mutta viimeiset ratkaisut kaipasivat petrausta ainakin Unkaria vastaan vieraissa. Sen sijaan kotona se teki transitiomaalin keskialueen katkosta, joten se lupaisi hyvää esim. Tanskan kaatoon. Tanskan vastaiskupelaaminenkaan ei välttämättä ole niin hyvää, että Serbia vuotaisi sitä kohtaan yhtä pahasti kuin lohkon kahta muuta jengiä vastaan. Lisäksi Serbia on hyvä erikoistilannejoukkue. Se teki Unkaria vastaan puskumaalin aluepuolustuksen seasta avausjaksolla. Jokainen kulman jälkitilannekin tuntui olevan vaarallinen. Sillä on pitkiä kohdepelaajia useita. Joukkueen tietynlainen heikkous kahden pelin otannalla oli kuitenkin se, että se syttyi pelaamaan vasta tappioasemassa toden teolla.

Miten lohkossa siis käy? Ennakoin, että nälkäinen ja kaksinkamppailuvoimainen Slovenia kaataa Tanskan. Se olisi ansainnut voiton jo kotipelistään, mutta tuhlasi pari hyvää mestaa toisella jaksolla. Tanskan puolustuslinja oli ongelmissa kaaospalloista kamppailtaessa ja sehän loi ennen 1-1 tasoitusta maaliodottamaa 40 minuutissa vain 0,07 maalin edestä. Kolmas kerta sanoo toden ja Slovenia kaataa tosipaikassa vihdoin Tanskan, koska sen tiiviys estää Tanskaa puhkomasta sitä. Tanska puolestaan oli karsinnoissa vieraissa heikko häviten Astanassa ja jääden lähes tasuriin Helsingissä. Sloveniasta tuli tasapeli ja Pohjois-Irlannissa tappio. Neutraalilla kentällä se ei saa Parken-huumaa taakseen. Niinpä uskon Serbian toteuttavan Suomen puolustuspelisuunnitelmaa 5-2-3:lla piirun paremmin ja naaraavan 0-1 voiton esim. erikoistilannemaalilla tai se naulaa vastaiskun sisään. Kostic on myös hyvä 1v1-tilanteissa leveydessä pitämään esim. Skov Olsenin/Bahin kurissa. Slovenian suoraviivaisuus on puolestaan Serbialle unkarimaista myrkkyä ja selkeän identiteetin maa porskuttaa jatkoon lohkokakkosena. Englannin soveltuvuutta lohkon muita vastaan puolestaan jo sivusin sitäkin aiemmin. Slovenian se murtaa leveysaloitteilla, Serbian ajoittaisella suoraviivaisuudella, materiaalierolla ja vastaiskuilla sekä Tanskan sillä, että se ohittaa korkean prässin ilmassa ja rankaisee Tanskaa, kun tämä on organisoimaton. Puolustus myös kestää Tanskan pallonhallintahetket. Englannilla on myös laidoilla pelaajia, jotka pystyvät hyödyntämään siellä olevaa tilaa.

[Salming]

Lohko D:

Hollanti käytti Skotlantia vastaan 4-2-3-1 muotoista korkeaa prässiä englantimaisesti. Ainakin kotona se haluaa ottaa ylhäältä kiinni ja pakottaa vastustajan roiskaisuihin, jotka puolustuslinja sitten katkoo puolessa kentässä. Kanadaakin vastaan tuoreessa treenimatsissa prässi oli 4-2-3-1/4-4-2 muotoinen ja Hollanti sai aika hyvin voitettua palloja takaisin itselleen puolessa kentässä, muttei varsinaisesti yläalueriistoja tehtyä kuitenkaan, vaikka Frimpong oli nostettu oikeaksi laituriksi laitapakin tontilta. Kertaalleen Kanada pelin alussa onnistui ohittamaan ilmassa koko kollektiivin pelaamalla suoraan selustaan Larinille juoksupallon, mutta tämä oli niukasti paitsiossa eikä päässyt puolittaiseen läpiajoon van de Venin selustasta. Heikkoutena lienee oikea laita, koska esimerkiksi Skotlanti lähetti ristipalloja kokoajan Frimpongia kohden ja lähin pohjapelaaja joutui tulemaan apuun, jolloin muodon sisään jäi tilaa ylätaskuun. Myös Kanada yritti hyökätä oikean pakin Geertruidan selustaan. Avausjaksolla kertaalleen ristipallo tavoitti kanadalaisen, joka pudotti takaviistoon, mutta kuti boksin sisästä meni reippaasti yli. Vastaiskuissa Frimpong on tietysti maailmanluokan uhka ja onnistui tekemään 2-0 maalinkin Kanadaa vastaan tilanteenvaihdosta, kun oman epäonnistuneen keskityksen jälkeinen irtopallo tuli onnekkaasti takaisin hänen jalkaansa ja sijoitus vasurilla takakulmaan oli tarkka.

Pallollisena Hollanti käyttää rakenteluvaiheessa 3-4-2-1 muotoa, jossa Ake/Blind jää vasemmaksi toppariksi van Dijkin ja Geertruidan tasolle. Frimborg/Dumfries sen sijaan puskee viimeiseen linjaan viidenneksi pelaajaksi. RW Simons ja kymppipaikan Wijnaldum täyttävät välikaistat. Wijnaldum on yksi lisä modernien kymppien listaukseen. Sentteri Depay/Wout on keskellä lähellä taskupelaajia ja LW Gakpo leveydessä. Noin ainakin Skotlantia vastaan hyökkäys oli ryhmitettu. Kanadaa vastaan Hollanti organisoi hyökkäämisensä rakenteluvaiheessa puolestaan siten, että Blind-De Ligt-Geertruida oli topparikolmikkona ja Gravenberch-Schouten kaksikko heidän yläpuolellaan, mutta itse kisoissa pohjapariin on tarjolla mm. de Jong. Vasen pakki Van de Ven ja oikeana laiturina ollut Frimpong olivat leveydessä. Wijnaldum oli oikealla välikaistalla, Depay vasemmalla välikaistalla ja Brobbey keskellä. Muoto oli siis tuttu 3-2-5/3-4-2-1. Erona aiempaan oli lähinnä pelinavausmallin tulkinnallinen muutos 3-4-2-1:stä kohti 2-4-1-3:a, mutta tuo raja oli kyllä vähän häilyvä, kun van de Ven oli omalla laidallaan Geertruidaa jonkin verran ylempänä jo avausvaiheessa ja tämä puolestaan näytti kyllä välillä enemmän sivutopparilta jo avausvaiheessa kuin laitapakilta eli muoto kyllä saattoi olla myös toisin tulkittuna aiempaan tapaan tuttu 3-4-2-1 varsinkin, jos Kanada hölläsi prässiään ja vetäytyi ajoissa blokkiin. Maalipotkuissa selvimmin Hollanti avasi 2-4-1-3:lla eli Wijnaldum oli kymppinä Brobbeyn alapuolella ja Depay-Frimpong leveällä.

Minulle jäi varsinkin Skotlanti-pelistä sellainen tunne, että Hollanti oli vähän laiska eikä pitänyt kovin korkeaa tempoa pallollisessa vaiheessa vastustajan muotoa liikuttaessaan. Rakenteluvaihe ei ole "isoksi" maaksi kovin laadukasta ja sille sattui epätavallisen paljon pallonmenetyksiä skottejakin vastaan puolessa kentässä. Toisella puoliajalla puolestaan se hukkasi palloja oman boksinkin läheisyydessä Veikkausliigan Interin kaltaisesti sortuen "pimputteluun". Kanadaakin vastaan pelin alussa vastustajan yläkuusikon korkean prässin alta Hollannilla oli yhä vaikeuksia tulla pelaamalla pois. Vastassa oli FRA/AUT kaltainen 4-4-2, joten EM-kisoissa helpotusta ei ole luvassa. Se, että Kanada hellitti prässiään aika pian, helpotti Hollannin iltapuhdetta.

Keskiblokkien puhkominen tuntuu olevan enemmän yksittäisten pelaajien liikkeiden varassa kuin useamman pelaajan yhtäaikaisten automaatioiden. Gakpo on leveydessä aika mielikuviton haastaja vrt. vaikkapa monien muiden maiden laitapelaajiin. Hän leikkaa aina keskelle ja lopulta yksi keskitys skotteja vastaan löysi Wijnaldumin, joka puski pallon maaliin, mutta en luota skaboissa, että hän olisi kovin tuottelias leveydestä tarjoamaan ruokaa luukulle. Ehkä siksikin Kanada-matsissa juuri Depay oli nimellinen LW, joka kuitenkin kavensi aina välikaistalle ja vasen pakki van de Ven oli se, joka piti leveyden eli kun aiemmissa peleissä leveydessä olivat LW ja RB, nyt se oli käännetty toisin päin (LB ja RW). Hollannilla oli kotona sormi suussa 40 minuuttia skotteja vastaan, kunnes sitten unelmakaukolaukauksella se sai kuparisen rikottua. Sinällään Kanadaakaan vastaan Hollannin hitaat hyökkäykset eivät edelleenkään vakuuttaneet ja vierasjoukkue sai katkoja aikaan puolessa kentässä. Tilaa kahden alimman linjan välissä taskupelaajien kääntymisille ei ollut, kun Kanada oli tiivis Marschin alaisuudessa ja pumppasi hyvin eteenpäin. Toisinaan NED eteni hyökkäyskolmannekselle, mutta uhan luonti oli katsomallani avausjaksolla nuhaista kuten skotteja vastaan pl. Frimpongin pari rynnimistä boksiin väkisin, mutta viimeinen syöttö keskustaan ei löytänyt omia. Van de Ven puolestaan keskitti kertaalleen hyvin boksiin, mutta Wijnaldumin kuti blokattiin. Koosteen perusteella sitten toisella jaksolla leveyden kautta Hollanti lopulta sai onnistumisia aikaan, kun 1-0 maalissa Depay juoksi oikea-aikaisesti vitosen viivalle puttaamaan Frimpongin tarkan keskityksen sisään. Myös 3-0 maali tuli keskityksen jälkitilanteesta, kun kakkospallon kiskaisi boksin reunalta kohti maalia Schouten ja veskari sylki helpon laukauksen eteensä suoraan Woutin jalkaan, joka kiitti lahjasta. Luulen, että itse EM-kisoissakin Frimpongin laadulliset ylivoimatilanteet ovat Hollannin paras väylä murtautumiseen, mutta eivätköhän vastustajat keskity pitkälti hänen nollaamiseensa pelisuunnitelmisssaan, joten jotain muutakin Hollannin pitäisi keksiä.

Ennakoin, että Hollanti putoaa jatkosta viimeistään jatkopeleissä jotain vastustajaa vastaan, jolla on viiden linja, koska ne ovat myrkkyä tälle Hollannin ryhmälle vähän kuten Ranskalle kesän -21 EM-skaboissa. En usko, että Hollanti tekee yhtä maalia enempää viiden linjoja vastaan ja sekin maali voi tulla kulmasta, kun yksi skottien verkkoon tehdyistä neljästä maalista tuli sitä kautta ja myös Kanadaa vastaan Hollanti näytti onnistuneen erikoistilanteesta veskarin nyrkkeiltyä ohi pallosta. Summa summarum, pimputtelevassa Hollannissa haiskahtaa hieman Interin kaltainen floppi.

Olen yrittänyt hahmotella skenaariota, jossa Ranska ei jollain ilveellä voittaisi lohkoaan, koska se takaisi sitten oletettavasti Belgialle "helpomman" kvartsimatsin aikanaan. Toki Belgialla on sitten arsenaalissa 4-1-4-1/4-3-3 muoto, joka tukahduttaa Ranskan 3-1-4-2 rakentelumuodon kuten jo Argentiina pitkälti MM-finaalissa osoitti. Deschampsin piti reagoida toisella jaksolla ja vaihtaa 2-2-6:een, jotta Ranska heräsi otteluun mukaan 0-2 tilanteessa. Katsoin nauhalta noita Hollanti-matseja ja niissä tosiaan Ranska käytti 3-1-4-2:ta kuten Qatarissakin. Oikea pakki jää alas toppariksi ja Tchouameni on yksin ankkurina pohjalla. Kasipaikat Rabiot ja Griezmann nousevat ylätaskuihin linjojen väleihin. Oikea laituri ja vasen pakki (T. Hernandez & Coman?) pitävät leveyden. Coman kyllä monesti silti vaeltaa keskemmäs kenttää luomaan ylivoimia tietyille kaistoille, jolloin Ranska saattaa jättää painottoman laitakaistan kokonaan tyhjäksi. Mbappe kaventaa vasemmalta laidalta puolestaan Kolo Muanin rinnalle vasemmaksi hyökkääjäksi uhkaamaan selustaa. Hollantiakin vastaan hän maalasi pystysyötöstä, vaikkei käytössä olekaan enää Pogban syöttöarsenaalia, mutta muutkin kykenevät selustachippejä antamaan. Selustasyöttöjen lisäksi tietysti Ranska nojaa yhä hyvin vahvasti keskitysralleihin, koska Deschamps on todennut sen parhaaksi tavaksi murtaa matalalla makaavat vastustajat. Sillä on laadukkaita keskittäjiä leveydestä ja Mbappe painoi komean volleyn vieraissa Hollannin verkkoon. Ranskan 3-1-4-2:ta vastaan oma pelisuunnitelmani olisi tosiaan Argentiinan MM-finaalissa käyttämä 4-3-3, jossa yläkolmikko jättäisi keskitopparin auki ja prässäisi sivutoppareita sekä ankkuria. Puolustuslinjan edessä ankkuri olisi ylimääräisenä pelaajana luomassa 3v2-ylivoiman toppariparin kanssa Mbappea ja Kolo Muania vastaan, jolloin tuota kaksikkoa olisi haastava löytää maitse 10-alueelta ja ehkä heidän selustaspurttienkin kontrollointi helpottuisi. Luxemburgia vastaan Ranska treenipelissä vaihteli rakenteluaan 3-1-4-2:n ja 3-2-5:n välillä. Kante oli topparikolmikon edessä ja Fofana-Griezmann täytti välikaistat, mutta toisinaan Fofana putosi hakemaan palloa alempaa Kanten rinnalta. T. Hernandez piti leveyden tutusti vasemmalla laidalla, mutta yllättäen Kolo Muani olikin oikea laituri ja halasi sivurajaa Coman-roolissa. Mbappe oli sentterinä ja Thuram sitten vaelsi nimellisenä vasempana laiturina mbappemaisesti toiseksi kärjeksi vastustajan muodon sisään vasemman välikaistan ja keskikaistan välimaastoon. Yläkuusikon paikat toki elävät hyökkäysten sisällä aina jonkin verran ja Luxemburgiakin vastaan Thuram ja Mbappe vaihtelivat monesti paikkoja sekä Griezmannkin saattoi käväistä piikissä hetkellisesti.

Pallottomana Ranska itse prässää 4-3-3:llä tai 4-2-3-1:lla riippuen vähän siitä, miten vastustaja avaa peliä. Qatarin tapaan Griezmann oli ainakin NED-peleissä kasipaikalla puolustavammassa roolissa peittämässä oikeaa välikaistaa. Yläkolmikko oli muodossa Mbappe-Muani-Coman ja tosiaan kaseina Tchouamenin yläpuolella ovat Grizu ja Rabiot. Puolustuslinjassa vakiona lienevät T. Hernandez ja Konate sekä Maignan maalissa. Toinen toppari ja oikea pakki ovat kaiketi jonkin verran vaihdelleet, mutta Kounden kuvittelisi avaavan oikealla ja Upamecano on varmaan se vahvin ehdokas Konaten topparipariksi. Kounde on luonnollisin sivutoppari vaihtoehtokin hyökätessä. Melko pysyvä rosteri on kemioiden kannalta hyvä asia. Stade de Francen kohtaamisessa Ranskan argentiinamainen MM-finaalin kaltainen 4-3-3 prässi melko korkealta tuotti jo toisella minuutilla yläalueriiston Hollantia vastaan ja Griezmann naulasi avausmaalin Mbappen syötöstä. Luxemburgiakin vastaan heti matsin alussa Ranska riisti pallon kertaalleen ylhäällä ja Mbappe pääsi laukomaan boksin reunalta vaarallisesti hankkien kulmapotkun. Tuossa pelissä prässi oli 4-2-3-1 muotoinen ja Kante vielä keskikentän pohjaparista nosti toisinaan ylemmäs merkkaamaan Luxemburgin ankkuria, kun vieraat avasivat 3-1-4-2:lla ja Griezmann auttoi Mbappea topparikolmikon prässäämisessä. Tuskin EM-viheriölläkään Ranskaa vastaan on helppo tulla paineen alta pois, jos se päättää ottaa ylempää kiinni. Deschampsilla on tietysti aina takataskussaan passiivisempi lähestymistapa, jossa vastustajan annetaan ottaa pallonhallinta ja tulla puoleen kenttään, jolloin riiston jälkeen on enemmän tilaa vastahyökätä.

Syvällä puolustettaessa Ranska käyttänee 4-4-2:ta, kun Coman valuu kk-linjaan. Ennenkin Ranska on puolustanut onnistuneesti realmadridmaisesti kahdeksalla pelaajalla ja jättänyt pari pelaajaa enemmän tai vähemmän lepäämään pallon yläpuolelle vastaiskuja varten, joten oletan saman jatkuvan. Mbappe toki saattaa välillä alibimaisesti laskeutua kohti kk-linjaa, mutta pysyttelee pääosin Kolo Muanin ja kk-linjan välimaastossa. Ranska on jossain määrin haavoittuvainen selustajuoksuille kuten Argentiinakin osoitti ja myös Hollannilta VAR vei kavennuksen niukasti pois pistopallosta puolustuslinjan taakse ja sitä seuranneesta syötöstä keskelle tyhjiin. Periaatteessa patongit ovat profiililtaan lähellä viime MM-kisojen Argentiinaa ja se heikkouskin on sama (Brasiliahan Copa American finaalissa jokunen kesä sitten haki jatkuvasti pystysyöttöjä Argentiinan puolustuslinjan taakse tuloksetta ja Messi sai ensimmäisen maanosatittelinsä). Kvartseihin etenemisen pitäisi olla selviö, oli Ranska sitten lohkoykkönen tai -kakkonen. Veikkaan siinä kohtaa kuitenkin jonkinlaista pupeltamista, kun joko Martinez saa revanssin Portugalin peräsimessä tai sitten Belgian 4-3-3 tosiaan tukahduttaa sen. Keskinäisestä alkulohkopelistä Hollantia vastaan ennustan tuttuja lukemia 2-1 Ranskan hyväksi. Se vuotaa kertaalleen selustasta, mutta vastaavasti rankoo Hollantia virheistä. T. Hernandezin keskitykset Hollannin oikeaa pakkia vastaan voivat myös olla tuhoisia.

Itävallan paperiryhmitys lienee 4-1-4-1 tai 4-4-1-1. Belgiaa vastaan kotona piikissä oli Sarkaria, mutta Kalajdzic, Gregoritsch tai Arnautovickin siellä voi olla. Baumgartner oli kymppi ja laitureina Wimmer ja Laimer, mutta normaalisti Sabitzer ottanee LW:n paikan. Grillitsch ja X. Schlager oli merkitty keskikentän pohjalle, mutta todellisuudessa heistä ensin mainittu oli pallottomassa vaiheessa ankkurina ja Schlager kasipaikalla Baumgartnerin kanssa. Schlager on kuitenkin loukkaantuneena poissa ilmeisesti skaboista. Puolustuslinja oli Wöber-Lienhart-Danso-Seiwald ja maalissa oli toinen Schlager, mutta tämäkin on ilmeisesti rikki eikä Alabakaan ole kunnossa, joten varmaankin Danso jatkaa kisoissa Lienhartin toppariparina? Optimitilanteessa Itävallan 4-1-4-1 muodossa avaus on ehkä tällainen: Gregoritsch; Sabitzer, Baumgartner, Seiwald, Laimer; Grillitsch; Wöber, Lienhart, Danso, Lainer; Pentz. Posch tai Mwenekin voi olla pakki.

Itävallassa kiinnostavinta on ehdottomasti sen 3-1-4-1-1 rakentelumuoto. Se käytti sitä myös katsomassani Belgia-pelissä. Grillitsch putosi ankkurina oikeaksi toppariksi. Schlager oli yksin pohjalla. Molemmat pakit nousivat pitämään leveyttä ja venyttämään vastustajan muotoa. Laiturit kavensivat sisään välikaistoille, joten Sabitzerkin tulee pelaamaan vasemmalla välikaistalla eikä niinkään halaa sivurajaa. Baumgartner oli kymppinä kärjen alla kuten hänet oli paperille merkitty. Itävalta ottaa Rangnickin alaisuudessa mielellään pallonhallinnan ja painaa vastustajaa syvälle. Belgiaa vastaan vakuutuin siitä, miten tehokkaasti se 4v2-ylivoiman turvin ohitti Belgian ensimmäisen prässilinjan ja pääsi sitten haastamaan kahta alinta linjaa. Kun Itävalta on luonut edun, se ei enää himmaile, vaan esim. sivutopparit kuljettavat rohkeasti eteenpäin etsimään paikkaa murtavalle syötölle. Schlagerkin vasurillaan kuljettaa tyhjän tilan pois ongelmitta, jos olisi ehjänä. Alanelikko tykkää hakea avoimilla jaloilla pystysyöttöjä viimeiseen linjaan tai sen taakse herkästi. Itävalta ei hiero palloa hieromisen ilosta, vaan laittaa jatkuvasti painetta vastustajan alimmalle linjalle. Viimeksi treenpelissä Serbiaa vastaan avausmaali syntyi murtavasta syötöstä Serbian kk-linjan edestä, kun Baumgartner poimi sisäänvedetyn laiturin Wimmerin pystyjuoksun välikaistaa pitkin pystyyn ja tämä viimeisteli tolpan kautta tarkasti takakulmaan. Itävalta myös osaa antaa kaksi alinta linjaa puhkovat syötöt maitse kuten tuossakin tilanteessa. Sivutopparina Grillitschin syötöissä on kivasti painavuutta ja ne menevät tarkasti oikean pakin yläjalkaan sivurajalle, jonka jälkeen tämä pääsee heti antamaan aikaisen keskityksen. Vastustajan puolustuslinja ei tosiaan helpolla Itävaltaa vastaan pääse, vaan kohtaa jatkuvaa painetta ja kun Itävallalla on periaatteessa vielä tarpeeksi miehiä keskiakselilla kamppailemassa kakkospalloistakin, ei ole ihme, että tulosta on tullut. Kun neljä keskimmäistä miestä ovat lähekkäin, se helpottaa väleihinkin pelaamista. Belgiaakin vastaan se pääsi pari kertaa pelaamaan kombinaatioita kahden alimman linjan välissä, joten Itävalta voi mennä pelaamalla keskeltä läpi muutoinkin kuin pistosyötöllä selustaan, kun edunluonnin jälkeen se saa irrotettua jonkun vastustajan pelaajan irtoamaan kk-linjasta vastaan. Toisinaan rakenteluvaiheessa voi olla myös käytössä vähän konservatiivisempi 3-2-5, jolloin toinen pakki jää vähän alemmas tai sitten 2-2-6, jos pohjapelaaja/ankkuri ei valukaan toppariksi. Neljällä ukolla Itävalta kuitenkin pääsääntöisesti haluaa peliä rakentaa. Sen monipuolisessa hyökkäämisessä ja jatkuvassa selustan/viimeisen linjan uhkaamisessa on paljon samoja elementtejä kuin välieriin edenneessä Tanskan EM-ryhmässä. Hjulmandin poppoossa ihastuin Poulsenin, Brathwaiten ja kumppaneiden pystyjuoksuihin ja siihen, että niitä yritettiin poimia toisteisesti. Tuonkin yhtäläisyyden vuoksi Itävallan lohkovoitto ei yllättäisi, koska Ranskan pieni heikkous on se selustan puolustaminen ja Itävallan turbofutis voi tulla shokkina heille. Jos Ranska ei lohkoaan voita, sitten se on mielestäni Itävalta.

Itävallan blokkimuoto lienee 4-1-4-1, kun laiturit putoavat kk-linjaan. Katsoin matsia Belgiaa vastaan ja siinä Grillitsch oli ankkurina. Aloitetaan kuitenkin yläkuusikon tiukasta korkeasta prässistä. Belgiaa vastaan se oli 4-3-3/4-4-2 muotoinen ja aiheutti vieraille ongelmia pelinavaamisessa johtaen useisiinkin yläalueriistoihin ja epätarkkoihin roiskaisuihin. Sama toistui Sveitsiä vastaan eilen eikä isäntien yläkolmikko kyennyt pysymään pallossa puolipitkien syöttöjen jälkeen kovin hyvin Itävallan puolustuslinjaa vastaan. Muuan Tanskan korkea prässi oli yhtä lailla viime EM-kisoissa ja sinne johtaneella matkalla yksi sen ryhmän vahvuuksista. Itävalta ei ehkä ole ihan yhtä juoksuvoimainen (vaikka taisikin juosta paljon karsinnoissa) tai oikeammin sanottuna piinaava vastus kuin muinais-Tanska, mutta aika lähelle kuitenkin. Joka tapauksessa toimivahko korkea prässi taannee sen, ettei sen tarvitse välttämättä liikaa valua puolustamaan blokkiin. Belgiaa vastaan Laimer teki maalin riiston jälkeen toisella jaksolla Belgiaa vastaan ja myös Serbiaa vastaan Itävalta onnistui katkossa ennen puolta kenttää, jonka jälkeen Baumgartner päätti vastaiskun 2-0 osumaan.

Jos ja kun Itävalta kuitenkin joutuu valumaan 4-1-4-1 blokkiin, sen heikkoutena ovat laidat. Sen laitapakit puolustavat niin hanakasti eteenpäin, että näiden selustoihin jää tiloja aloitteille esim. välikaistoilta. Itävalta haluaa englantimaisesti riistää pallon nopeasti takaisin itselleen aggressiivisesti pelin puolen laidassa ja jos laitapakki ei saa katkoa aikaan, sitten vastustajalla on isohko tila, josta haavoittaa sitä. Esimerkiksi Belgia teki avausmaalinsa siten, että Lukebakio punnersi Itävallan vasemman pakin selustasta maalintekoon, kun tilaa tukkimaan tullut kakkostoppari Lienhart hävisi jalalla 1v1-tilanteen. Alaban ohi Lukebakio toki tuskin olisi mennyt, mutta hän ei matsissa pelannut. Lukaku puolestaan pamautti ylärimaan samanhenkisen laitamurtautumisen päätteeksi kertaalleen samassa pelissä. Tuoreessa treenipelissä Serbian 2-1 kavennusmaali syntyi keskityksen jälkeisestä sorrosta puolestaan.

Itävalta-Ranska tulee kyllä olemaan kiehtova matsi. Ajattelin ensin, että Itävalta sopii Ranskalle hyvin, koska kaksi pallon yläpuolella lepäävää pelaajaa Mbappe ja Kolo Muani iskisivät riistoista kuolettavasti vastaan ja ennenkin tosiaan Ranska on pitänyt oman pään puhtaana pitämällä pallon alla vain kahdeksan pelaajaa. Mietin, että peli päättyisi 2-1, kun toinen Ranskan maali tulisi puolestaan sen vahvuuden kautta laitamurtautumisesta/keskityksestä ja Itävallan paine tuottaisi sitten kuitenkin yhden osuman toisella jaksolla pistosyötöstä selustaan. Toisaalta sitten mietin, että Itävallalla voi olla jonkinlainen kotietu ja se päässee yhtä helposti uhkaamaan kahta alinta linjaa kuin Belgiaakin vastaan ohittamalla vaivatta Ranskan laiskan ylimmän prässilinjan. Ja jos Tchouameni on rikki, se voisi olla ongelma Ranskalle sekä hyökätessä että puolustettaessa. Yllätysvoitto helpottaisi Belgian kaaviota. Kvartseissa Itävallan ja Belgian kohdatessa etu olisi jälkimmäisellä karsintojen perusteella. Mutta koska Itävallalta ovat poissa Schlagerit ja Alaba, pitäydyn alkuperäisessä 2-1 mutussa. Hollannin epäintensiiviselle pelaamiselle Itävallan futis tulee sokkina kasvoille. Veikkaan, että Itävalta tekee yhden maalin riistosta Hollannin kenttäpuoliskolla ja toisen sitten jollain muulla tavoin. Hollannin kyvyt eivät riitä hitaissa hyökkäyksissä Itävallan puhkomiseen, joten tulos on 2-0. Syksylläkin pimputellutta Saksaa vastaan Itävalta onnistui tekemään avausmaalin Sabitzerin lapikkaasti keskialueen riistosta ja on helppo nähdä Hollanninkin sortuvan harhapasseihin, kun skotitkin olivat liian vaikea pala murrettavaksi. Toinen osuma Saksan verkkoon tuli sitten tutulla 3-1-4-1-1 rakenteella, kun keskitopparin avoin jalka mursi kaksi linjaa kerralla, kärki pudotti pallon kympille ja Baumgartner rynni keskeltä läpi maalintekoon vastaliikkeellä. Tuolla tavoin Ranskakin on kyllä murrettavissa. Ja Baumgartner on yksi nimi lisää kisojen puheenaiheen monipuolisten kymppien listaukseen!

Puola tulee olemaan inhottava vastus jokaiselle, kun se parkkeeraa 5-3-1-1 bussinsa. Kärkipari on Lewandowski-Swiderski. Kk-linjassa ovat Szymanski/Zielinski, Piotrowski ja Slisz. Puolustuslinja on Zalewski-Kivior-Bochniewicz/Dawidowicz-Bednarek- Frankowski. Szczesny on luottoveskari. Helpoimmin Puolan bussi murretaan klassisesti keskityksillä laitakaistoilta, koska keskusta on niin tukossa. Sitä Tshekkin haki vieraspelissään ja Puolaa vastaan on oltava paljon pelaajia menossa boksiin aiheuttamaan uhkaa. En ole ihmeissäni, että Waleskin jäi kotonaan maaliskuussa nollille Puolaa vastaan.

Pallollisessa vaiheessa avausmallina oli Tshekkiä vastaan 2-3-2-3 tai 2-4-1-3. Kiwior muuntuu topparista laitapakiksi ja Zalewski wingbackiksi laituriksi viimeiseen linjaan. Toki Kiwiorin lisäksi myös Szymanski/Zielinski voi liikkua muodon ulkopuolelle vasemmalle sivurajalle. Swiderski liikkuu joko RW:ksi tai jos toinenkin wingback Frankowski nousee saman tien ylemmäs, hän jää kympiksi Lewandowskin alapuolelle. Piotrowski ankkuroi avausvaiheessa. Slisz ja Szymanski/Zielinski ovat kaseina, jollei tosiaan jälkimmäinen liiku sitten muodon ulkopuolelle. Puola pelaa aika suoraviivaisesti turhia riskejä vältellen. Kaaospalloista se pyrkii etenemään kohti maalia vikkelästi ja keskittämään luukulle. Rakenteluvaiheessa (2-3-5/3-2-5) se haluaa Itävallan tapaan luoda painetta vastustajan viimeiseen linjaan ja kun se on ohittanut kierrättämällä vastustajan ylimmän prässilinjan, se itävaltamaisesti hakee juoksupalloja selustaan, mutta erona on se, että murtavat syötöt lähtevät kauempaa ja ovat epätarkempia kuin Itävallan aivan kk-linjan naaman edestä annetut syötöt. Puola myös hakee enemmän pystysyöttöjä ilmassa noissa hetkissä kuin Itävalta. Siltikin tuolla tavoin se sai tehtyä avausmaalin Tshekkiä vastaan, kun Zalewski ohitti laidallaan jalalla Coufalin, keskitti aikaisin ja Piotrowski laittoi toisesta aallosta irtopallon pussiin. Mitä tulee muutoin rakenteluun, tosiaan viisi hyökkää ja viisi puolustaa. Kaistat on täytetty tasaisesti. Wingbackit pitävät leveyden, Lewa on keskellä ja Swiderski toisessa ylätaskussa. Piotrowski nousi yllättävän monesti toiseen ylätaskuun Tshekkiä vastaan, mutta sen voi täyttää myös Szymanski/Zielinski. Slisz on aika pysyvästi keskimmäisessä tasossa. Wingbackeille annettavien juoksupallojen lisäksi Puola yrittää luoda näille staattisia 1v1-tilanteita laitakaistoille. Boksissa on aina kolme kohdetta ja he rankoivatkin rumasti Viroa. Ukrainaa vastaan 2-0 osuma tuli leveyteen rotatoineen Zielinskin laitakaistakeskityksestä, joka painui suoraan sisään taka-alakulmaan. Muodon sisään pelatessa Puolan kombinaatiopelaaminen on välähdyksenomaista, muttei kyllä minkään sortin vahvuus enkä usko heidän Ranskaa tai Itävaltaakaan keskeltä läpäisevän. Silti se pystyy tarvittaessa ottamaan pallonhallinnan ja liikuttamaan vastustajan muotoa kohtalaisesti. Negatiiviset tilanteenvaihdot se hidasti mielestäni hyvin ja ohjasi tshekit laidoille. Vastaprässi on terävää.

Tosiaankaan helppoa iltapuhdetta Puola ei kenellekään tarjoa, varsinkaan Hollannille. Se matsi haiskahtaa 1-1 tasurilta, kun Frimbong kuitenkin pystyy ohituksillaan taikomaan jonkun maalin keskityksestä, mutta Puola voisi vuorostaan räpätä osuman juoksu-/kaaospallosta. Itävaltaa vastaan Puola voi olla myös ns. "hyvissä", jos ja kun se ymmärtää avata tutun suoraviivaisesti pystyyn yli Itävallan yläkuusikon prässin ennen kuin se menettää pallon omalla puoliskollaan. Ja kun Itävallan vuotokohta on leveys, Puolan hyökkäävät wingbackit saattavat tehdä tuhoa. Itävallan hitaat hyökkäykset puolestaan eivät välttämättä saa puhkottua tiivistä Puolaa kuin kertaalleen, jos ja kun Puolan laitakeskikentät vielä makaavat vain puolustuslinjan edessä tukkimassa välikaistoja, mutta eiköhän Itävalta luo sen verran painetta, että joku kimmoke tai heikosti putsattu keskitys tuottaa Puolalle takaiskun kuten Tshekkiäkin vastaan, kun Coufalin keskitys meni kaikkien läpi Soucekille. Jotenkin AUT-POL pelikin haiskahtaa 1-1 tasapeliltä. Toki Itävallan 1-0 voittokin on mahdollinen, kun sillä on sama rakentelumuoto kuin Argentiinalla MM-kisoissa Puolan 4-4-2:ta vastaan ja siinä pelissä Puola sitten mureni toisella jaksolla lopulta. Periaatteessa en yllättyisi, jos Puola painelisi kolmella tasapelillä jatkoon kuten Portugali 2016, koska Ranskalle Deschampsin alaisuudessa viiden alakerrat ovat tuottaneet vaikeuksia toisinaan. Ranskan "sivutopparit" pääsevät kuitenkin varmaan aika vapaasti uhkaamaan kahta alinta linjaa kuten Itävallan vastaavat, joten eiköhän Puola lopulta murene ranskalaisia vastaan, kun nämä voivat sinne tarvittaessa vaihtaa kesken pelin hyökkäysmuodon 2-2-6:een ja lisätä keskitysmääriä entisestään. Puolan boksipuolustaminen keskitystilanteissa ei suinkaan aina siis kovin tarkkaa ole ja sen Tshekkikin osoitti. Veikkaukseni tuohon peliin on niukka 1-0 voitto Ranskalle, mutta en ylläty, jos Puola puolustaa itsensä jatkoon 0-0:lla.

[Salming]

Lohko E:

Belgian pelaamista kävin läpi jo Tedescon ensimmäisen maajoukkueikkunan jälkeen reilu vuosi sitten, kun se voitti sekä Ruotsin että Saksan vieraissa. Olen erittäin Belgia-myönteinen, vaikkei Courtois kisoissa olekaan. Hän ei ole minusta kovin paha menetys kuitenkaan, koska Sels osoitti kumiukkomaisuuttaan esim. Itävaltaa vastaan vieraissa ja Casteels on rutinoitunut Bundesliiga-veskari, joka myös on se ykkösveska Tedescon mukaan. Tämä näki, kuinka Belgia nollasi Marokon laitapelin 4-4-1-1/4-4-2 blokillaan Qatarissa ja on jatkanut sen sisäänajamista, koska kaksi neljän linjaa on ollut mestarijoukkueiden menestysresepti monesti viime aikoina kansainvälisillä areenoilla (Italia, Argentiina).

Belgia on tappioton Tedescon alaisuudessa enkä ole siitä yllättynyt vähää alusta, koska jo tuolloin vuosi sitten totesin, että peli kertoo kaiken ja Belgia pelaa vähintään EM-välierissä kesällä 2024. Se on hakenut voitokkaita tuloksia vieraista Ruotsin ja Saksan lisäksi Itävallasta ja oli voitossa kiinni Wembleyllakin viimeiseen sekuntiin asti. De Bruynelle syksyinen lepo lienee tehnyt hyvää, koska hän pääsee kohtalaisen tuoreena näihin skaboihin. Doku löi läpi Cityssa ja dominoi Englannin korkeatakin prässiä vastaan maaliskuussa. Leveydessä viihtyvät Carrasco ja Lukebakio ovat hekin erinomaisia 1v1-haastajia maajoukkuetasolla ja pallollisessa vaiheessa laitakaistojen laadulliset ylivoimat laitureille ovatkin ne, joiden kautta Belgia pyrkii enimmäkseen murtautumaan ja tarjoilemaan ruokaa Lukakulle. Viimeksi Luxemburgia vastaan Doku tuplattunakin kykeni alustamaan 2-0 maalin Lukakulle matalalla keskityksellään maalin eteen. De Bruynen mukaantulo parantaa varmasti myös hitaissa hyökkäyksissä rakenteluvaiheessa 2-3-5 muotoa käytettäessä muodon sisässä pelaamista ja keskeltä murtautumista. KDB voi pelata sekä keskikentän pohjaparissa että kymppipaikalla. Joka tapauksessa hän täyttänee rakenteluvaiheessa pitkälti oikeata välikaistaa ja jos esim. Trossard on paperilla kymppi, tämä on sitten vasemmassa ylätaskussa. Kenties KDB:n rooli vaihtuu ottelusta toiseen. Montenegroa ja Luxemburgia vastaan hän oli kymppinä ja pohjaparista esim. Vermeeren nousi vasempaan ylätaskuun. Jos KDB on alempana, se tietysti helpottaisi vielä pelinavaamista keskustan kautta, koska Onanalle sattuu välillä pallollisia hasseja. Saksaa vastaan vieraissa KDB tehoili ylempänä kenttää. Trossardkin kuitenkin on yksi optio kymppipaikalle tai sitten laitaan. Belgialla on kuitenkin hyvä tilanne sikäli pelinavaamisen kannalta (2-4-1-3 muotona), että optioina ovat keskellä KDB (oli sitten kymppinä tai pohjaparissa), laitoja pitkin mentäessä Doku (pystyy pyörähtämään 1v1-hetkissä laitapakin ohi keskustaan ja kiihdyttämään hyökkäyksen kunnolla käyntiin) ja pidemmällä syötöllä ilmassa eliitti-Lukaku. Tedescon alaisuudessa Belgia avaa ylipäätään peliä suoraviivaisemmin kuin Martinezin kanssa ja kaaostilanteita tulee enemmän. Yhdestä sellaisesta se maalasi Saksankin verkkoon, kun De Bruyne voitti ykköspallon Lukakun alapuolella ja vapautti tämän karkuun topparin jättämästä aukosta.

Belgian keskikentän linja on kapeahko 4-4-1-1:llä puolustettaessa eikä esim. Ruotsi pystynyt pelaamaan linjojen väleihin kovinkaan hyvin. Belgia ohjaa vastustajansa kierrättämään pallon alataskuihin vapaiksi jätetyille laitapakeille ja ohjattuaan vastuksen katiskaan, riistää pallon sivurajalla lukumääräisen ylivoiman turvin. Puolustuslinjasta Theaten eteenpäin pumppaaminen on tehnyt minuun vaikutuksen ja hän on ollut loistava löytö vasemmaksi pakiksi, koska se on ollut Belgian yksi murheenkryyni viime vuosina ja sillä laidalla wingbackeinakin ovat olleet hyökkäävämmät vaihtoehdot Carrasco, T. Hazard ja niin edelleen sekä neljän linjalla pelatessa Castagne on monesti joutunut olemaan väärällä puolella. Leveydestä Belgian voi murtaa kätevimmin ristipalloilla, jolloin laitapakit eivät ehdi saamaan tukea 1v1-tilanteisiin ja lukumääräinen ylivoima jää syntymättä. Pienenä kompastuskivenä Belgialle voi olla myös se, että puolustuslinjan takana on jonkin verran tilaa haavoitettavaksi, kun blokki on kompakti eikä Vertonghen ole jalalla vikkelä, vaan aiheutti rankkarin Englantiakin vastaan vedettyään Toneyn nurin selkäpuolelta, kun Englanti puhkoi Belgian keskeltä kombinaatiolla. Vertonghen on toisaalta sitten edelleen pätevä pumppaamaan eteenpäin ja tukkimaan kahden alimman linjan välistä tilaa maakaksinkamppailuissa. Lisäksi ilmassa tulevat pystysyötöt selustaan hän katkoo tehokkaasti Theaten tavoin. Korkeammalta Belgia prässännee 4-2-3-1 muodossa, mutta ainakin silloin Saksaa vastaan ongelmana oli se, että pohjapari tuppasi jäämään turhan etäälle ja se jätti ison tilan Belgian ylänelikon taakse. Luulen, että Belgia ei kovin hanakasti tule kisoissa prässäämään ainakaan isoja maita vastaan tai sitten ainakin toinen pohjapelaajista olisi hyvä saada rohkeammin auttamaan (4-1-4-1). Se, että De Bruyne pelaa kymppipaikalla, on korkean prässin onnistumisen kannalta parempi asia, koska Luxemburgiakin vastaan hän teki yhden oivan riiston ja pystyi sitten heti kääntämään pelin yläkolmikolle eteenpäin.

4-4-1-1:n lisäksi Belgia voi puolustaa 4-1-4-1:llä kuten Englantia vastaan, jolloin esimerkiksi 3-1-4-1-1 rakentelumuotojen nollaaminen on helpompaa, mutta tässä lohkossa sellaisia ei ole vastassa. Onana tuo keskikentän keskustaan tarvittavaa fyysisyyttä nuorena Fellainina. Witselin voi tuoda penkiltä sisään eikä Tielemanskaan minusta välttämättä optimiavaukseen kuulu, vaikka kahdesti osuikin Wembleylla. Toki jos hän on kehissä, sitten mieluusti kymppipaikalla kuin toisena pohjapelaajana, koska Mangala on pohjalle minusta parempi valinta, jollei KDB ole sitten Onanan rinnalla. Atletico Madridin 19-vuotias Vermeeren on myös jokerikortti pohjapariin. De Ketelaerea voi käyttää kymppinä vaihtopenkiltä ja Bakayokon tuoda laituriksi muiden hyvien vaihtoehtojen lisäksi. Openda on hyvä vaihtokärki Lukakulle Batshuayita unohtamatta. Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Belgia teki tuhoa jo Itävaltaa ja Englantia vastaan ilman De Bruynea, joka tuo niihin vielä oman priimalisänsä. Montenegroa vastaan tämä vapautti Opendan kertaalleen nokikkain Sarkicin kanssa, mutta viimeistely oli surkea. Luxemburg-pelissä Lukaku osoitti vastaiskutaitonsa hankkien rankkarin, kun vastustajan toppari ei häntä vain saanut pysäytetyksi. Ja toki vuosi sitten maaliskuussa Saksaakin vastaan Belgia onnistui tilanteenvaihdosta. Jos vastustaja ei ole huolellinen kahden alimman linjan puhkomisessa, omissa voi soida hyvin nopeasti. Siihen, miten Belgia soveltuu lohkon muita vastuksia vastaan, palaan alempana, mutta mainittakoot lopuksi se, että kulmapotkuissa lyhyet variaatiot ovat olleet tuotteliaita ja suosittelen kiinnittämään huomiota niihin.

Romania ryhmittyy 4-1-4-1:een. Alibec/Puscas/Dragus on optio piikkiin. KK-linja on mahdollisesti Coman/Mihaila-Stanciu-Cicaldau-Morutan/Man/Hagi ja jompikumpi Marin on ankkurina. Bancu, Burca/Rus, Dragusin ja Ratiu ovat puolustajat Moldovanin edessä. Romanian pitkä tappioton putki katkesi maaliskuussa Kolumbiaa vastaan. Se voitti karsintalohkonsa, kun Sveitsi menetti pisteitä lopun sulamisillaan ja päätöskierroksen pelissä SUI oli puolestaan tehoton omissa paikoissaan. Tutusti Romaniaa haluaa prässätä ylhäältä ahnaasti ja saa varmasti pelistä toiseen muutamia yläalueriistoja vastustajan harhasyötöistä. Korkea prässi on kuitenkin purettavissa vapaan pelaajan löytämisellä, kohdepelaajan käytöllä puolustuslinjan edessä tai sitten syöttämällä ilmassa suoraan koko kollektiivin yli selustaan, koska Romanian alin linja tukee korkeaa prässiä todella korkealla ja selustassa on lentokentän verran tilaa. Muun muassa Sveitsi tuli heti vieraspelin alussa targetin avulla omista ulos, kun Dragusin rynni ohi miehestään keskiviivalla ja sama toistui 10. minuutillakin eli puolustuslinjan eteen chippaaminen on ehkä se tehokkain tapa, koska romanialaisten alakerta irtoaa toisinaan vähän myöhässä vastustajan ylimpien pelaajien selkiin. Blokissa puolustaessa Romania jättää auki vastustajan pakeille, koska laiturit ovat kapealla tukkimassa välikaistoja. Iordanescun alaisuudessa ylätaskujen puolustaminen on ollut haaste, vaikka muoto on kapea. Keskikentän linja vuotaa. Marraskuussakin Sveitsi pääsi pelaamaan väleihin ja sitten palauttamaan klasssesti pallon nopeasti takaisin ulos leveyteen isompaan keskitystilaan. Tuota samaa Israel harrasti jo Iordanescun ensimmäisissä treenipeleissä pari vuotta sitten. Keskityksiäkin Romaniaa vastaan voi ja kannattaa siis viljellä leveydessä olevasta tilasta ja sekin pelaisi kyllä esim. Belgian pussiin keskinäisessä kohtaamisessa. Sveitsikin oli lähellä maalintekoa keskityksistä pariin otteeseen, kun Romanian boksipuolustus oli heikohkoa ja pallot menevät pakan läpi takatolpalle, mutta siellä ei vain ollut ajoissa pelaajia liukumassa palloja sisään. Toisella jaksolla Sveitsi puolestaan sai pari läpiajoa selustassa olleeseen tilaan hyökkäämällä. Romania ei siis pallottomana vakuuta varsinkaan blokissa, vaikka se ei tosiaan ole pahemmin viime aikoina tappioita kokenutkaan. En usko nollapeleihin näissä skaboissa juurikaan.

Pallollisena avausmalli alhaalta on 2-3-2-3 ja se muuntuu 2-3-5:een puolessa kentässä. Pelinavaaminen on tutun riskitöntä eli herkästi Romania avaa ilmassa kohti yläkolmikkoa tai jos se etenee maitse, se tekee sen laitojen kautta, koska siellä pallonmenetys ei ole niin kohtalokas kuin keskustassa. Romanian pallolliset jaksot saattavat jäädä lyhyiksi ja paine kasvaa omassa päädyssä liian suureksi. Jos se pääsee kuitenkin rakenteluvaiheeseen, laiturit ovat leveydessä ja kasipaikan yksilöt täyttävät välikaistat. Romania elää keskitysralleista ja Belgian tapaan rakastaa luoda 1v1-tilanteita laitureilleen. Lohkon muut joukkueet saavat varautua keskitysralleihin ja monesti ne suuntautuvat takatolpalle, jonne esimerkiksi Man on oiva tekemään juoksuja painottomalta puolelta, mutta hän ei välttämättä mahdu avaukseen. Keskikentältä Cicaldau on puolestaan McTominayn kaltainen hyvä pääpelaaja, joka tekee taustanousuja boksiin. Sveitsiäkin vastaan Romanian voittomaali syntyi takatolppanostosta marraskuussa. Belgiaa vastaan kuitenkaan keskitysten aikaansaanti ei ole helppoa, kun he tosiaan mielellään luovat laitoihin lukumääräisiä ylivoimia. Marokon laitapeli oli ponnetonta MM-kisoissa ja Englannin maaliskuussa Wembleylla, joten siksi en usko Romanian Belgiaa kovin pahasti uhkaavan leveydestä. Slovakian 4-1-4-1:a muotoakin vastaan voi tulla ongelmia, kun laiturit tuplaavat laitapakkien apuna Romanian laitureita. Jos Ukraina sumputtaa 5-4-1:llä kuten Italiaa ja Saksaa vastaan keskustan, se sopisi puolestaan Romanialle hyvin. Hitaissa hyökkäyksissä Romania on nimittäin huono etenemään vastustajan muodon sisään ja pelaamaan siellä kombinaatioita. Se kävi ilmi niissä keskinäisissä peleissä Suomeakin vastaan ja viimeisimmässä 0-0 treenipelissä Liechtensteinia vastaan. Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Romanian korkean linjan takana on tilaa ja sekin passannee esim. Lukakulle ja Dokulle. On helpohko povata Romanian ja Belgian välisestä matsista jälkimmäisten 2-0 voittoa. Kulmien puolustaminenkin on ollut Romanialle ongelma jo silloin aikoinaan, vaikka se muuttikin aluepuolustusvoittoisen systeemin siihen, että Suomen tapaan aluepakkeja on nykyään vain kaksi, vartioijia 5-6 ja loput ovat boksin reunalla/ottamassa pois lyhyen variaation.

Slovakia on sitkeä pumppu ja olen ristinyt sen mini-Marokoksi. Toinen verrokki Qatarin kisoista voisi olla työteliäs Australia. Portugalia vastaan kotona sen puolikorkea prässi oli 4-3-3 muotoinen ja omalla puoliskolla sitten käytössä oli tiivis 4-1-4-1 blokki. Polievka/Bozenik lienee piikissä. Haraslin on LW, joka tuo ziyechmaista yksilötaitoa oltuaan tehokas Tshekin liigassa. Suslov/Schranz RW. Duda ja Kucka kasit. Lobotka on Amrabatin kaltainen sukillepotkija ankkurina. Puolustuslinjassa vakioina ovat Hancko ja Pekarik pakkeina sekä Skriniar ykköstopparina. Hanckon markkina-arvo on korkea, joten olisiko hän tämän miehistön "Hakimi"? Dubravka on maalissa. Kuten Marokolla Qatarissa, laiturit ovat kapealla tukkimassa välikaistoja ja jättävät vastustajan wingbackeille/laitapakeille tilaa alataskuihin. Vasta kierrätyksen tapahtuessa he irtoavat sinne prässäämään. Puolustuslinja puolustaa eteenpäin minusta solidisti. Minulle jäi Portugali-pelin avausjaksosta sellainen kuva, ettei Slovakiaa vastaan maalata helposti ja se päästikin karsinnoissa vain kahdeksan maalia. Se pystyy pitämään matsit tiukkoina ja turhauttamaan vastustajan pelinavaamista.

Pallollisena Slovakia avaa alhaalta perus 2-3-2-3:lla ja rakentelee 2-3-5:lä. Laiturit sitovat leveydessä vastustajan laitapakit itseensä, joten prässin alta Slovakia tulee pois laitapakkejaan hyödyntäen kuten Portugaliakin vastaan tapahtui. Ja yllättävän alaviisikko pääsikin avoimilla jaloilla jakamaan pidempia siivuja kohti yläkolmikkoa joko 1v1-tilanteisiin laitureille tai sitten juoksupallon kärjelle. Slovakialla ei ole kuitenkaan liikaa pallollista taitoa alakerrassa, joten siksikin varmasti pelinavaaminen on aika riskitöntä, kun Portugaliakin vastaan Vavron menetys oman boksin reunalla oli kostautua, mutta Fernandes ei siitä rankonut ihme ja kyllä. Tiivistetysti luulen, että Slovakian puolustus pitää Romaniaa vastaan ja se voittaa sen matsin 1-0. Belgiaa vastaankin tulee tiukka matsi, mutta ennakoin sen kääntyvän toisella jaksolla suosikeille materiaalieron turvin kuten Ruotsi-vieraspelikin. Melko hyvin Slovakian pitäisi matchata myös Ukrainaa vastaan ja olen siitä kirjoittanut tarkemmin pari kappaletta myöhemmin. Uskon, että se menee jatkoon joko kolmella pisteellä siedettävällä maalierolla tai sitten 4-6 pisteen kera. Jatkopeleissä venyminen rankkareille ei yllättäisi, vaikka vastaan saattaakin tulla esim. Ranska tai Hollanti. Marokkoon verrattuna Slovakialla ei kuitenkaan ole ihan niin paljoa yksilötaitoa ja pallollista osaamista, mutta on se minusta silti ohut musta hevonen tähän turnaukseen, jos ja kun puolustus pitää.

Ukrainan kohdalla olen huolissani sen tuuliviiriydestä. Isoja maita vastaan se parkkeeraa 5-4-1 bussin (toistui sekä Italiaa että Saksaa vastaan), mutta miten käy, kun sen pitäisi sitten lennosta vaihtaa tuleviin peleihin Romaniaa ja Slovakiaa vastaan palloa hallitsevaksi joukkueeksi? Identiteetti on ehkä vähän hukassa. Esimerkiksi Saksaa vastaan sillä oli vain yksi pidempi pallonhallintajakso puolessa tunnissa. Sekä Italiaa että Saksaa vastaan Ukraina tosiaan puolusti syvällä kapealla 5-4-1 muodolla, jossa välikaistojen välinen alue oli tiukasti tukittuna yhdeksällä alimmalla pelaajalla ja tila jäi leveyteen. Sieltä Italiakin enimmäkseen yritti murtautua mm. juoksupalloilla wingbackien taakse, mutta Ukrainan boksipuolustus kesti, vaikka välillä horjuikin keskitysten purussa. Saksa puolestaan kokeili onneaan keskeltäkin toisinaan, vaikka kaksi alinta linjaa olivatkin erittäin tiiviinä kuten vaikkapa Suomella kotimatsissa Sloveniaa vastaan samaisella muodolla. Leveydestä Saksa haki 1v1-tilanteista keskitysten sijaan enemmän leikkauksia keskustaan ja sitten matalia laukauksia, mutta ne kilpistyivät ukrainalaispelaajien jalkoihin. Molemmat isot maat Ukraina nollasi maalittomiin tasapeleihin, joten eihän sille helppo ole maalia tehdä, kun se valitsee tuon 5-4-1 bussin. Italian rakentelumuotoa 3-2-5 vastaan Ukraina sai 5-2-3/5-4-1 blokillaan selkeät vastinparit, joita prässätä. Saksan 2-2-6/3-1-4-1-1:ta vastaan paine kasvoi isommaksi, kun keskikentän linja ei ollut niin aggressiivinen puolustamaan eteenpäin estämään kääntymisiä luonnollisten vastinparien puutteen vuoksi. Erona noiden kahden matsin välillä oli sekin, että Italiaa vastaan Ukraina prässäsi ylempää 4-2-3-1 muodolla, jolloin Zinchenko oli paperiryhmityksen mukaisesti toisena keskikentän pohjapelaajana, mutta kun Italia pääsi prässin alta pois, hän kipitti vasemman wingbackin paikalle ja paperilla kympiksi merkitty Sudakov laskeutui toiseksi pohjapelaajaksi Stepanenkon rinnalle. Tuollainen ravaaminen edestakaisin käynee kunnon päälle ja niinpä Saksaa vastaan hän ei enää sitä tehnyt, vaan pysyi pallottomassa vaiheessa koko ajan vasempana wingbackina ja Ukraina prässäsi ylhäältäkin 5-2-3:lla. Positiivisissa tilanteenvaihdoissa Dovbyk pystyy alivoimaisenakin voittamaan ykköspalloja, olemaan uhka ja hankkimaan varoituksia vastustajan toppareille. Puola-harjoituspelissä hän vastasi Ukrainan ainokaisesta iskien vastaiskusta pallon tarkasti alakulmaan. Laidoilla on tietysti nopeutta, mutta turhan syvältä Ukraina noihin vastaiskuihin saattaa joutua lähtemään.

Pallollisessa vaiheessa Ukraina avasi Italiaa vastaan alhaalta 2-4-1-3 muodolla ja se oli piirrettykin paperille 4-2-3-1 muotoon, joten tuo avausmalli kävi järkeen. Zinchenko palasi noissa hetkissä takaisin keskikentän pohjalle ja Sudakov nosti ylemmäs kymppipaikalle. Dovbyk oli piikissä, Mudryk vasen laituri ja Tsygankov oikealla. Mykolenko ja Konoplya olivat laitapakit ja topparipariksi jäi Svatok-Zabarnyi. Saksaa vastaankin Ukraina käytti samaista avausmallia toisinaan, jolloin vasen sivutoppari Matviienko liikkui sivurajalle laitapakiksi ja Zinchenko jälleen keskikentän pohjalle. Shaparenko nosti itsensä Stepanenkon viereltä kympiksi Yaremchukin alle. Pidin Shaparenkosta silloin aikoinaan FIN-UKR matsissa Stadikalla ja hän on ihan hyvä optio keskikentän keskustaan kilpailemaan hyökkäävän kk-pelaajan tontista vasenjalkaista Sudakovia vastaan. Tällä pysyy puolestaan pallo kivasti koukussa, kun hän kuljettaa sitä lyhyin kosketuksin messimäisesti eteenpäin. Ukraina avaa peliä siten, että se houkuttelee ensin hetken aikaa vastustajan pakkaa ylemmäs ja ohittaa sen sitten mieluusti puolipitkällä syötöllä puolustuslinjan eteen 4v5-alivoimatilanteeseen. Pyrkimyksenä on tietysti voittaa kaaospallo ja päästä kiihdyttämään suoraviivainen hyökkäys kohti vastustajan maalia. Tuota samaahan Petrakovin alaisuudessa Ukraina harrasti jo silloin vieraissa Suomenkin korkeaa prässiä vastaan ja kun Huuhkajien topparikolmikko jäi monesti jopa 3v3-tilanteisiin 4v3-ylivoiman sijasta (koska Lam sijoittui surkeasti), oli kiire juosta omiin päin. Dovbykin alapuolella on kivasti tempokuljetuskyvykkyyttä, kun laidoillakin ovat Mydryk ja Tsygankov (avauksessa Stadikalla). Zubkov on pätevä vaihtolaituri. Noissa hetkissä Ukraina on dynaaminen ja vaarallinen. Italiaakin vastaan se pääsi heti avauskympillä muutamaan otteeseen hyökkäämään neljällä viittä vastaan, kun Italia oli organisoimaton ja Dovbyk onnistui pudottamaan ykköspallon omille keskiviivalla. Saksa oli tehnyt läksyt paremmin ja katkoi Ukrainan kiihdytysaikeet ensimmäisen puolituntisen aikana oikeastaan järjestäen heti alkuunsa puolessa kentässä. Se oli vain parempi kaksinkamppailuissa. Varmaankin heikompia maita vastaan Ukraina pelaa vähän enemmän vielä linja kerrallaan eikä avaa niin suoraviivaisesti kohti ylänelikkoaan, mutta kuten todettua, olen hitusen ehkä skeptinen siitä, miten tuollainen muutos luonnistuu. Toisaalta Romania kyllä haluaa prässätä ylhäältä, joten sitä vastaan voimme nähdä samanlaisia puolipitkiä passeja puolustuslinjan eteen kuin Italiaa ja Saksaakin vastaan. Romanian korkean linjan takana on myös paljon tilaa, johon edetä, joten Ukrainan pitäisi täten matchata aika hyvin sitä vastaan pallollisena.

Rakenteluvaiheessa Ukraina käyttää 2-3-5/3-2-5 muotoa. Viisi hyökkää ja viisi puolustaa joka tapauksessa. Italia-matsissa paperille merkityt laitapakit Mykolenko ja Konoplya jäivät keskimmäiseen tasoon Zinchenkon kanssa pyörittämään peliä toppareiden yläpuolella. Stepanenko nousi viidenneksi pelaajaksi ylemmäs oikeaan ylätaskuun, kun Sudakov täytti vasemman, laiturit pitivät leveyden ja Dovbyk oli sentteri. Mutta yhtä lailla Konoplya nousee mielellään mukaan hyökkäyksiin ja Tsygankov kaventaa tieltä pois välikaistalle. Stepanenkohan on puolustava keskikenttäpelaaja ennen kaikkea, joten tuo jälkimmäinen näky on oletettavasti todennäköisempi Romaniaa ja Slovakiaa vastaan. Saksaa vastaan 3-2-5 rakenne oli organisoitu siten, että Z ja Stepanenko olivat topparikolmikon yläpuolella ja nimenomaan Konoplya nosti laidallaan viidenneksi pelaajaksi ylös siirtäen Tsygankovin pysyvämmin oikealle välikaistalle. Shaparenko otti Sudakovin tontin vasemmalta välikaistalta. Italia-pelistä jäi mieleen yksi näppärä kombinaatio, jossa Tsygankoville syötettiin oikeaan ylätaskuun ja tämä pelasi seinän Sudakoville, jonka maanuoliainen boksin reunalta kohti alakulmaa oli ihan hyvä kokeilu. Koska Romanian heikkous on taskujen puolustaminen, Ukraina päässee sitä vastaan myös hitaista hyökkäyksistä luomaan uhkaa.

Toisaalta Romanialle sopii se, että se pääsee pallollisessa vaiheessa haastamaan leveydestä olevasta tilasta Ukrainaa, sillä eihän se edes yritä murtautua keskeltä Iordanescun alaisuudessa, vaan nojaa keskitysralleihin. Niinpä ennusteeni noiden maiden keskinäiseen matsiin on lopulta se, että se päättyy maalilliseen tasapeliin numeroin 1-1/2-2. Jokin Romanian keskityksestä löytää kohteensa takatolpalta eikä Ukrainan boksipuolustus kestä siten kuin Italiaa ja Saksaa vastaan hieman tuurillakin. Ukrainalaisilla on tapana liukua herkästi nurmeen ja se jättää tiloja takaviistopasseille jonkun verran. Romanialla on puolestaan ylempänä mainitut haavoittuvaisuutensa alaspäin sekä blokissa puolustettaessa että ylempää prässätessä, joten en usko sen pitävän millään nollapeliä Ukrainaa vastaan. Romania voi myös kokeilla haavoittaa Ukrainaa pystyjuoksuilla, koska Frattesikin pääsi nokikkain Trubinin kanssa marraskuun pelissä. Ukrainan ja Romanian tasuri pelaisi myös Slovakian pussiin. Slovakian tiiviyttä vastaan puolestaan Ukrainalle voi tulla haasteita, koska Italiaankin verrattuna etäisyydet voivat olla paremmin hallussa Portugali-matsin perusteella ja ennakoin, että Saksan tapaan Slovakia pystyy aika hyvin katkomaan noita puolipitkiä palloja puolessa kentässä ja pysäyttämään kiihdytysaikeet kohti sen maalia. Lisäksi kun Slovakialle ei ole ongelma Romanian tapaan vyöryä laitojen kautta, Ukrainan keskustan sumputuksesta ei niin paljoa apua ole. Uskon, että Slovakia ottaa minimissään tasurin, mutten yllättyisi voitoskaan, kun Ukraina on hakannut päätä seinään pallollisena (sen luulisi ottavan pallonhallinnan) ja toisella jaksolla SVK kuittaisi sen esimerkiksi Skriniarin toimesta kulmapotkusta, joiden puolustamisessa Ukraina ei ole omimmillaan Romanian tapaan. Italiallakin oli peräti viisi kulmaa 20 minuuttiin. Ne olivat vaarallisen oloisia ja sitten viimeksi Puolaa vastaan Ukraina päästi peräti kaksi kulmapotkumaalia, kun ensin Walukiewich runnoi irtopallon sisään ja 3-0 maalissa Romanchuk nikkasi pallon vapaasti verkkoon. Slovakia saattaa myös saada jonkun makoisan yläalueriiston. Näin ollen mini-Marokko Slovakia kaataisi kehnoimman Romanian ja raapisi tuloksen myös Ukrainaa vastaan omissa kaavailuissani. Belgia puolestaan nauttii niin ikään laadullisista ylivoimatilanteista laitakaistoilla Dokun, Lukebakion ja Carrascon johdolla, joten eiköhän joku heidän keskityksistään löydä Lukakun ja Ukraina kellistyy sitä kautta.

[Salming]

Lohko F:

Portugalin pelaamista kävin läpi jo syksymmällä, kun se otti historiansa suurinumeroisimman voiton kaadettuaan Luxemburgin 9-0 ja lisäksi tuoreeltaan tällä viikolla Suomea vastaan. En täten toista itseäni liikaa, kun samat asiat pätevät yhä. Suosittelen lukemaan nuo lyhyet viestit ennen tämän tekstin jatkamista. Portugalin hyökkäyspelaamisessa on todella paljon samoja elementtejä kuin Belgialla oli Martinezin alaisuudessa. Tämä on erinomainen valmentaja organisoimaan hyökkäyspelaamista heikompia maita vastaan. Katsoessani Slovakia-matsia vieraista, huolestuin kuitenkin hieman. Avauspelaaminen alhaalta 3-4-2-1:lla oli nuhaista eikä joukkue meinannut päästä etenemään rakenteluvaiheeseen helposti. Palhinha putosi toppareiden väliin kuten Pereira Luxemburgia vastaan ja Vitinha vuorostaan tämän jättämään tilaan keskikentälle Fernandesin rinnalle. Yläkolmikoksi jäi Leao-Ronaldo-Silva. Slovakian tukittua keskustan 4-3-3 prässillään, Portugalin vapaat pelaajat olivat leveydessä olleet "wingbackit" eli Cancelo ja Dalot. Ei se varmastikaan mikään uusi ongelma Martinezille ollut, kun esimerkiksi Qatarissa Kroatia-matsissa yhtä lailla vastustajan 4-1-4-1 blokissa laiturit olivat kapealla tukkien välikaistoja ja jättäen leveydessä olleet belgialaiset laitapakkien vastuulle enemmän. Carrascolle muun muassa tuossa pelissä Belgia sai kuitenkin kierrätettyä pelivälinettä 1v1-tilanteisiin loppupeleissä hyvin, mutta Slovakian laitapakit avausjaksolla pomppasivat sen verran hyvin vastaan, ettei haastotilanteita ihan hirveästi esim. Leoalle syntynyt, mutta väkisin toki joitain. Toki voittomaalin avausjakson lopussa Portugali sitten onnistui tekemään siten, että se puhkoi Slovakian prässin oikean laidan kautta, kun Ronaldo putosi luomaan hetkellisen 3v2-ylivoiman Dalotin ja Fernandesin avuksi. Bruno pääsi parilla seinäsyötöllä tempokuljettamaan ja laukaus melko pienestä kulmasta painui takakulmaan boksin sisästä. Toisella jaksolla puolestaan koosteen perusteella Cancelo näytti olleen jo valmiiksi toisena pohjapelaajana pelinavausvaiheessa ja Vitinha ylempänä. Kertaalleen Cancelo pyörähti oman miehensä ohitse ja sitten oli tilaa juosta rutkasti kohti vastustajan maalia, joten yksilötaitoa Portugalilla on vain niin paljon, että sekin helpottaa hieman heikompienkin esitysten kääntämistä voitokkaiksi. Suomen 4-4-2 muotoista korkeaa prässiä vastaan puolestaan Portugalilla ei ongelmia ollut liikuttaa palloa vapaan topparin kautta eteenpäin ja poimia löyhän prässin seasta kk-pelaajia.

Portugalin hyökkäyspelaaminen oli tosiaan aika hankalan oloista Slovakiassa. Kun se pääsi rakenteluvaiheeseen (3-2-5), se oli organisoitu tutusti siten, että vasen pakki liikkui sivurajalta keskikentän pohjalle eli tuossa pelissä Cancelo, kun Luxemburgia vastaan se oli Dalot, mutta tämä oli oikeana pakkina ja sahasi laitaansa suoraviivaisesti edestakaisin Semedon kaltaisesti. Palhinha jatkoi toppareiden välissä. Yläviisikkona oli Leao-Vitinha-Ronaldo-Silva-Dalot. Tuo 3-2-5 on mahdollista organisoida myös siten kuin Suomea vastaan nähtiin eli vasen pakki ei liikukaan pohjapelaajaksi, vaan hiipii vasemmalle välikaistalle uhkaamaan viimeistä linjaa kuten Mendes teki. Suomea vastaan tosiaan molemmat pakit olivat yhtä aikaa ylhäällä ja kasipaikoille merkityt Vitinha ja Neves jäivät keskimmäiseen tasoon topparikolmikon yläpuolelle. Vasemmalla laidalla Leao on samanlainen huijauskoodi kuin viime EM-kisoissa Spinazzola. Niin Slovakiaa kuin Luxemburgia vastaan tälle luodut laadulliset ylivoimatilanteet tuottivat maalipaikkoja ja jälkimmäisessä matsissa tulostakin runsaasti, kun hänelle saatiin kierrätettyä pallo positiiviseen peliasentoon jatkuvasti. Suomea vastaan oli vaisumpi matsi. Oikean laidan leveyspelaaja on lähtökohtaisesti vähän suoraviivaisemman futiksen ystävä eli Dalot/Semedo, jolle voidaan pelata juoksupallojakin tai sitten Silva saattaa oikealta välikaistalta rotatoida toisinaan leveyteen ja hänelle luonnollisesti luodaan leaomaisia 1v1-tilanteita. Välikaistoilla Portugalilla on mukavasti valinnanvaraa väkkärä-kategoriassa Silvan johdolla. Toivoisin näkeväni Jotan avauksessa, koska tämän hazardmainen operointi vakuutti LUX-matsissa ja bonuksena hän tekee myös pystyjuoksuja, jotteivat ne ole vain piikin (Ramos/Ronttu) varassa. Felixin voi tuoda penkiltä sisään. Vitinhakin on yksi optio kuten Concentrao, joka vakuutti Suomi-pelissä. Keskikentän pohjalta Fernandes on loistava ruokkimaan pystyjuoksijoita ja ylipäätään pelaamaan maitsekin linjojen väleihin. Lisäksi hän osaa debruynemaisesti tehdä välikaistajuoksuja ja sellaisesta tosiaan iski voittomaalinkin ohi Dubravkan. Kaukolaukausuhkakin on olemassa. Sen sai todistaa Hradecky.

Pallottomana Portugali puolustaa syvällä oletusarvoisesti 4-4-1-1:llä tai sitten Suomea vastaan nähdyllä 4-1-4-1:llä. Joka tapauksessa molemmilla saa vastustajan laitapelaamisen tukahdutettua melko tehokkaasti kuten jo näimme Qatarissa Marokon ja Belgian välisessä matsissa, josta Belgia olisi ansainnut vähintään sen maalittoman tasapelin, mutta erikoistilannemaali ratkaisi voiton afrikkalaisille. Toki Kroatia kaikesta huolimatta sai aikaan kaksi maaliin johtanutta keskitystä viimeisessä harjoituspelissä, mikä oli minulle yllättävää, mutta olihan noissakin hetkissä tuplaus kunnossa (laitapakki+laituri), joten kyse oli enemmän vain Kroatian keskittäjien Kramaricin ja Perisicin hyvyydestä. Martinez näyttää kuitenkin oivaltaneen sen, että maajoukkueturnauksia harvemmin voitetaan sillä, että puolustettaessa käytössä on viiden linja, vaan kaksi neljän linjaa on ollut aika usein se menestysresepti. Slovakiassa korkea prässi oli 4-2-3-1 muotoinen ja se vuoti pari kertaa jo ensimmäisten 12 minuutin aikana. Etäisyydet olivat isot, kun laitapakit joutuivat jäämään makaamaan puolustuslinjaan sitomaan Slovakian laitureita ja Portugalin omat laiturit prässäsivät kahden tulen välissä myöhässä Slovakian laitapakkeja, joten alataskujen kautta Slovakia pääsi etenemään kohti Portugalin puoliskoa. Kertaalleen alataskusta lähetetyllä pystysyötöllä se oli päästä jopa läpiajoon Portugalin selustaan. Aika rauhassa Slovakian alaviisikko (2-3-2-3) sai antaa avoimilla jaloilla ristipalloja laitureilleen, kun Portugalin ylänelikon prässi oli tosiaan aika tarkkailevaa ja intensiteetti jotenkin matala. Joitain yläalueriistoja Portugali silti sai, mutta ne johtuivat myös pitkälti Slovakian huolimattomuudesta ja jo avausjaksolla toinen toppareista oli lahjoittaa pallonmenetyksellään muistaakseni Fernandesille maalin, mutta tämä tuhlasi vielä silloin vetopaikan pilkun tienoilta. Belgia ei kuitenkaan Martinezin alaisuudessa ollut mikään hanakasti ylhäältä prässäävä joukkue oikeastaan enää MM-kisojen 2018 jälkeen, joten sikäli tuollainen passiivisempi lähestymistapa ei minua EM-viheriöllä yllättäisi. Onhan Portugalilla hyviä vastaiskupelaajia, joille kelpaisi se, että vastustaja nostaisi pakkaansa ja täten tilaa hyökätä vastaan riiston tapahtuessa olisi enemmän. Suomeakin vastaan laitapakit jätettiin lähtökohtaisesti auki, joten Martinez hyväksyy sen, että vastustaja avaa peliä näiden kautta. Kun jopa Suomen B-miehistö kykeni tulemaan muutamaan otteeseen Portugalin Slovakia-peliä vähän aktiivisemman prässin (4-1-4-1/4-2-3-1 vaihteli) alta pois onnistuneesti ja lähettämään juoksupalloja Källmanille ison tilan 1v1-hetkiin laitapakin selustaan topparia vastaan, jotkut laadukkaammat varmasti saivat siitä inspiraatiota Portugalin haavoittamiseen.

Portugalille alkulohkon pitäisi sopia mielestäni hyvin. Se pääsee ottamaan pallonhallinnan varmasti kaikkia vastaan. Jotenkin minulla on sellainen kutina, että jossain jatkopelissä Portugali jää vähän tuhnuksi Slovakia/Kroatia-pelin tapaan ja häviää Martinezille klassisesti yhdellä maalilla, kun vastustaja purkaa prässin tai rankaisee tilanteenvaihdoista, joista Slovakiakin sai yllättävän hyviä puolivaarallisia maalipaikkoja aikaan 2-3 kappaletta. Toki jos Ramos-Jota kaksikko on avauksessa Leaon leveysuhan kera, sitten uskoisin hyökkäyspelin kantavan välieriin. Leao on vain niin hyvä manipuloimaan puolustuksia kuten herra Luka Doncic koripallon puolella.

Georgia on siirtynyt marras-maaliskuussa käyttämään 5-3-2:ta 4-4-1-1:n asemesta. Kvaratskhelia ja Mikautadze/Zivzivadve ovat piikissä. Kochorashvili-Chakvetadze-Kiteishvili on kk-linja. Puolustuslinja lienee Shengelia-Kashia-Dvali-Kvirkvelia-Kakabadze. Maalissa on Valenciasta Mamardashvili. En ole toki tarkistanut, että ovatko kaikki ehjinä. Kun Georgia pelasi 4-4-1-1:llä esim. Espanjaa vastaan, laiturit olivat kyllä sitkeitä alaspäin, mutta kk-linja rakoili jonkun verran pelin edetessä esim. 1-7 kotitappiossa. Georgia pelaa altavastaajafutista luottaen vastaiskuihin, mutta se joutuu lähtemään aika syvältä niihin eikä vastaprässin purkamisessakaan taitotaso ole kaikkein korkein, vaan pallonmenetyksiä tulee oman boksin läheisyydessä. Georgialle ei kuitenkaan ole ihan niin pitkiä iltoja tulossa keskitysralleja puolustaessa kuin alkuun ajattelin, sillä tuolla viiden alakerralla se on saanut jämäköitettyä tekemistään pallottomana. Minulla on silti vahvahko mutu, että Portugali tuhoaa sen puolustuksen aamupalaksi. Espanjaa vastaan kotona Georgia kesti 22 minuuttia, kunnes Morata puski avausmaalin keskityksestä. Ronaldo lienee hyvä optio piikkiin Georgia-matsiin puskemaan palloja pönttöön. Espanjan toisessa maalissa matala keskitys pomppi omista pelaajista sisään, 0-3 maali oli Olmon soolo, kun hän puski väkisin ylätaskusta boksin sisään ja laukoi tarkasti alakulmaan veivattuaan pari pelaajaa kahville. 0-4 maali tuli sitten yläalueriiston seurauksena ja Morata viimeisteli pallon verkkoon. Tuossa maalissa Georgian ongelmat juurikin pallonliikuttamisessa ja prässin alta pois tulemisessa näkyivät. 1-6 ja 1-7 takaiskut syntyivät Williamsin laadullisten ylivoimien kautta ja Portugalin Leao varmasti aiheuttaa harmaita hiuksia myös Georgialle, vaikka se tosiaan on kahdessa viime ikkunassa jo puolustanut jämptimmin.

Marraskuussa Georgia hävisi Espanjassa "vain" 3-1 ja saalisti tasapelin Skotlantia vastaan. Espanja sai avausmaalinsa vasta 55. minuutilla, kunnes Torresin takatolppapusku upposi sisään, mutta melko kaukaa Espanja joutui keskityksensä lähettämään, kun vastassa oli viiden linja neljän sijasta. Skotlannin tasoitus puolestaan syntyi vasta lisäajalla. Vaikka Georgia joutuu olemaan pallotta pitkiäkin aikoja, se ei välttämättä anna liikaa maaliodottamaa pl. Portugali-matsi, vaan pystyy roikkumaan tuloksessa kiinni kuten Suomi Parkenilla. Skotlannin 1-1 tasoituskin tuli McTominayn laukauksesta boksin reunalta eikä niinkään mistään murtautumisesta keskeltä läpi. Toisinaan yksilötaitoa vastaan Georgia on vain voimaton ja siksi 10-alueelta löytyy tiloja kuten Olmo näytti. Mutta esim. Tshekkiä vastaan on sauma tulokseen, koska se ei vakuuta minua hitaissa hyökkäyksissä. Melkeinpä jopa ennustan, että Georgia voittaa heidät vastaiskumaalilla, koska Skotlantiakin vastaan vastaiskuissa oli dynaamisuutta. Tai sitten peli päättyy 1-1, kun Schich/Hlozek onnistuu puskemaan jonkun Coufalin keskityksistä sisään, mutta pakko kait Georgian boksipuolustuksen on joskus kestää ja toki maaliskuussahan se jo nollasi jatkokarsintapeleissä niin Luxemburgin kuin Kreikan, mikä oli lupaava merkki.

Rakenteluvaihe lienee 3-1-4-2 muotoinen nyt, kun käytössä on 5-3-2. Ennenhän se oli perus 2-3-5. Kvaratskhelia oli leveydessä oikean pakin kanssa, kun RW kavensi oikealle välikaistalle ja vasemman välikaistan täytti joku kk-pelaaja. Kvaratskhelia kuitenkin kärkiparin toisena osapuolena palloilee nyt keskemmällä kenttää ja tekee pystyjuoksuja selustaan. Sellaisesta hän iski maalin Espanjan verkkoon marraskuussakin ja puttasi keskityksen sisään skotteja vastaan. Aika suoraviivaisesti Georgia tulee hyökkäämään puolen kentän hyökkäyksissään. Wingbackit toimittavat laidoilta ruokaa boksiin aikaisilla keskityksillään kohti kärkiparia. Espanjaakin vastaan kotipelissä ainoa maali tuli keskityksestä, kun Espanja sähläsi sen purussa ja georgialaispeluri tykitti irtopallon reppuun. Muodon sisään Georgia tuskin montaa kertaa hallitusti etenee, vaan keskittelee ahkerasti ja yrittää poimia Kvaratskhelian pystyjuoksuja.

Turkki avaa alhaalta 2-4-1-3 muodolla ja rakentaa 2-3-5:llä, kun painollinen laitapakki nousee viidenneksi pelaajaksi ylös. Yilmaz lienee targettina. Akturkoglu ja Juventuksen Yildiz ovat ehdolla vasempaan laitaan. Ensin mainittu tekee enemmän pystyjuoksuja ja Yildiz pelaa välikaistalla. Calhanoglu voi pelata kymppinä tai alempana kuten Italiaa vastaan. Lillen Yazici oli kymppinä Italiaa vastaan. Oikea laituri on arvoitus. Italiaa vastaan se oli Aydin, mutta Akgun on myös optiona. Pohjapelaajista on jopa tunkua. Yuksek, Özcan, Kokcun ja Italiaa vastaan avannut Ayhan voivat kaikki pelata Calhanoglun lisäksi. Fenerbahcen Yuksek on saanut vastuuta heistä jopa eniten viime matseissa. Bencican Kokcu oli hänen rinnallaan maaliskuussa Unkari-pelissä. Puolustuslinjassa Cilek on ykkösvaihtoehto oikeaksi pakiksi ja Kadioglu paikkaa. Vasemmalla puolella kilvoittelevat Müldur ja Özkacar. Toppareista Kabak loukkaantui karmeasti Italiaa vastaan ja missaa skabat. Niinpä Akaydin ja Bardakci saattavat avata tai sitten Demiral syrjäyttää heistä toisen. Gunok on maalissa.

Kun Turkki avaa peliä, se houkuttelee hetken aikaa vastustajaa ylemmäs ja lähettää sitten alhaalta viiltävän syötön kohti ylänelikkoa yli prässilinjojen. Se voi pelata ristipallon laitureille 1v1-tilanteeseen, suoraan selustaan pystyjuoksualoitteeseen (Akturkoglu) tai sitten chipata pallon vastaantulevalle target-Yilmazille. Sekä Walesia että Kroatiaa vastaan kaikki nuo keinot olivat käytössä. Akturkoglu pääsi nokikkain Livakovicin kanssa Kroatiassa tuhlaten läpiajon ja Walesissa oikea laituri Sari melkein livahti karkuun pystypallosta. Targetinkin Turkki löytää kohtalaisesti, mutta vaikkapa johonkin Kaneen verrattuna Yilmaz ennemmin ostaa aikaa muille liittyä mukaan hyökkäykseen kuin kykenisi jatkamaan pallon nopeasti eteenpäin laitureille. Niinpä Sloveniaan, Unkariin tai muihin kaaosnippuihin verrattuna Turkille puolipitkät syötöt yli prässin ovat lähinnä siirtymäkeino edetä rakenteluvaiheeseen kuin varsinaisesti edetä nopeasti kohti vastustajan maalia niistä. Italiaa vastaan kuitenkin pystysyötöt olivat epätarkkoja ja Italia voitti pallon ilmaiseksi niistä itselleen. Rakenteluvaiheessa yläviisikko oli tuossa pelissä muodossa Muldur-Yildiz-Yilmaz-Yazici-Aydin. Keskitaso oli Ayhan-Calhanoglu-Celik. Ensin mainittu pohjapelaaja kuitenkin haki palloa useasti muodon ulkopuolelta vasemman pakin jättämästä tilasta ja Calhanoglu oli yksinään keskellä puristuksissa. Italia sai aggressiivisella keskikentän linjan eteenpäin puolustamisellaan pakotettua Turkin monesti palauttamaan pallon alas ja estämään kääntymisiä. Turkki oli onneton luomaan mitään lyhyistä pallonhallintajaksoistaan. Paras paikka tuli avausjakson lopussa, kun laitapakeista Celik oli noussut ylös vuorostaan. Hänen keskityksensä jäi vajaaksi, mutta jatkotilanteessa keskitasosta Ayhan nosti tarkemman pallon boksiin ja Yilmaz puski yli maalin. Hitusen epätoivoisia ratkaisusyötöt kaukaa olivat, mutta voi niillä yhden maalin Georgian viiden linjaa vastaan tehdä. Melkeinpä pitäisin Calhanoglun kymppipaikalla, jolloin tämä voisi operoida vasemmassa ylätaskussa kuten Kroatiassa ja pelata nopeita seiniä kärkipelaajan kanssa. Sillä tavalla Turkki voisi edes teoriassa mennä keskeltä pelaamalla läpi. Ja Celik vaikutti ylöspäin Mülduria isommalta uhalta, joten pitäisin hänet laitapakeista ylempänä keskittämässä.

Pallottomassa vaiheessa Turkin 4-2-3-1 korkea prässi on joskus löyhä ja vastustajat pääsevät kääntymään ja kiihdyttämään hyökkäyksen puolustuslinjan edestä käyntiin, kun pohjapari sijoittuu hieman vinoon kuten Walesissa kävi. Italiakin tuli laitojen kautta prässin alta pois ongelmitta ja puhkoi kaksi ylintä linjaakin kerralla useammin kerran laitapakkien pystysyötöillä Turkin puolustuslinjan eteen. Prässitaso vaihtelee ollen joko yläkaari keskiympyrässä tai sitten 25 metriä vastustajan maalista, jolloin yläkuusikko sulkee sisäänsä vihulaisen pohjapelaajat ja ohjaa pelinavaamisen laitoihin. Sitä Turkki teki ihan jees Kroatiassa ja yritti sitten ahtaassa tilassa tehdä katkon sivurajalla, mutta vastustajan seinäpelit olivat toisinaan priimaa. 4-4-1-1 blokissa Turkin pohjapelaajien kyky tukkia ylätaskut vaihtelee. Vuotoja tapahtui sekä Walesia että Kroatiaa vastaan, kun heitä houkuteltiin hetkeksi muualle ja joku muu teki liikkeen sitten tyhjennettyyn tilaan. Veikkaan, että Portugalilla riittää taito murtaa Turkki keskeltä ja kun toppari irtoaa myöhässä tukkimaan ylätaskuun revennyttä tilaa, pistosyöttö tämän jättämään tilaan on tosi asia. Italiaa vastaan tosin Turkin keskikentän linja oli tiiviimpi eikä sen läpi pelattu niin helposti välikaistoille. Celik piti puolestaan oivasti Chiesan 1v1-haastot kurissa, joten jos Turkkia haavoittaa, se kannattaa tehdä sen vasemmalta laidalta. Italiakin loi tunnin kohdalla sieltä puolelta yhden maalipaikan keskittämällä, mutta Reteguin komea volley meni yli kehikon. Periaatteessa Turkin 4-4-1-1 asetus on sellainen, että jos se saa katkoja tehtyä keskialueella, siitä on hyvä lähteä iskemään vastaan. Italiaa vastaan se sai pari aihiota, mutta eivät ne olleet niin hyviä kuin Kroatiassa, jossa avauskympillä Yilmaz lähetettiin riistosta heti vauhtiin ja tämä päätti vastaiskun takaviistosyöttöön boksiin Akturkoglulle, mutta Livakovic torjui laukauksen etualakulmasta. Hetkeä myöhemmin Turkki teki voittomaalin vastaiskusta, kun Yilmaz chippasi pallon yli myöhässä vastaantulleen veskarin. Tshekki on pallolla epävarma, joten ainakin sitä vastaan Turkki saanee transitiosaumoja. Turkilla on myös kolme perättäistä voittoa keskinäisistä peleistä. En välttämättä povaa voittoa, mutta ainakin tasapeliä. Tshekki on ollut vieraissa ihan hyvä ja pärjännee täten neutraalillakin kentällä sen verran, ettei se jää nollille alkulohkossaan. Georgiaa vastaan Turkki joutunee ottamaan pallonhallinnan. En ole siis ollenkaan luottavainen, että se saisi Georgiaa murretuksi pelinrakentelullaan, mutta Georgia saattaa kyllä sortua sille tyypilliseen pallonmenetykseen vastaprässiä vastaan ja sitä kautta hetkellisesti kaaostilanteesta Turkki tekisi ehkä 1-0 voittomaalin? Portugalia vastaan Turkin puolustus tuskin kestää, vaan päästää ainakin kaksi, vaikka Celik nollaisi Leaon. Mutta vastaiskusta siinäkin pelissä Turkki voi maalin tehdä nuoren ja nälkäisen ryhmänsä toimesta tai sitten tulemalla prässin alta pois samaan malliin kuin Slovakia ja Suomi puolipitkällä passilla puolustuslinjan eteen ja kenties Yilmaz saisi jatkettua pallon vauhtiin laitureille suojaamatonta alakertaa vastaan. Kulmapotkujen puolustamisessa Turkki on minusta sen verran hyvä, ettei Portugali niistä ehkä rankaise, koska Walesiakin vastaan aluepuolustus kesti vaivatta. Mutuni on se, että Turkki etenee lohkokakkosena eteenpäin, vaikkei korkea prässi vakuuta.

Tshekki on vaihtanut valmentajaa hiljattain Silhavysta Hasekiin. Muotona voi olla 5-3-2 tai 4-2-3-1 paperilla. Maaliskuussa se kokeili molempia Norja- ja Armenia-voitoissa. Katsomassani Puola-pelissä se oli 5-3-2. Kuchta ja Chytil olivat kärjessä, mutta Schick ja Hlozek siellä voivat myös hääriä ja varmaan ainakin ensin mainittu on avauksessa. Keskikentän linjaan ovat tarjolla mm. Provod, Sadilek, Soucek ja Barak. Puolustuslinja Puolassa oli Doudera-Holes-Brabec-Zima-Coufal, mutta maaliskuussa kukaan topparikolmikosta ei avannut jälkimmäisessä Armenia-pelissä, vaan toppareina olivat Krejci, Hranac ja Vlcek. He ovat kaikki seurassaankin pelanneet kolmen topparin systeemiä. Holes ja Zima olivat toppariparina Norjaa vastaan. Wingbackeiksi Coufalin ja Douderan lisäksi ovat ehdolla Gabriel ja Jurasek. Stanek tai Kovar on ykkösveskari.

Puolaa vastaan korkea prässi oli 5-1-4 muotoinen, kun Sadilek jäi puolustuslinjan eteen luomaan 6v5-ylivoimaa Puolan yläviisikkoa vastaan. Ylänelikko prässäsi Puolan alaviisikkoa (2-3-2-3/2-3-5). Puolustuslinja kamppaili pääpalloista ihan OK, mutta wingbackit eivät 1v1-hetkissä loistaneet. Doudera oli fysiikaltaan kiikun kaakun ja Zaleski leikkasi keskelle ohi Coufalin pari kertaa. Norjan maali maaliskuussa puolestaan tuli sekin neljän alakertaa vastaan laitahaastosta, joten sitä kautta Tshekki on horjutettavissa.

Pelinavaus Puolassa hoitui sanmarinomaisella 3-1-4-2:lla. Laitakeskikentät liikkuivat kärkiparin alapuolelle ja tuota nelikkoa kohden Tshekki avasi ilmassa maalipotkutkin. Wingbackit Doudera ja Coufal olivat hekin kohtalaisen ylhäällä. Mukavasti hyökkääjillä oli kuitenkin pudotusvaihtoehtoja lähellä tuolla tavalla suoraviivaisesti pelatessa. Rakentelu hoitui Puolassa 3-1-4-2-:lla sekin. Toppareista Zima tykkäsi kuljettaa jalan ja voittaa tilaa kuljettamalla kohti vastustajan kk-linjaa. Norjaa vastaan hän onnistui maalinteossa jatkettuaan tuollaisen nousun päätteeksi liikettään aina boksiin saakka. Sadilek ja Provod lienevät välikaistoilla, jos Tshekki pelaa kolmen topparin systeemillä. Wingbackit tuovat leveyden, mutta Coufal oli aika kädetön 1v1-tilanteissa. Toki hän saa oikean jalkansa auki aika ajoin, mutta on kaukana turnauksen parhaista laitapelaajista tietysti. Tshekki pyrki ainakin Silhavyn alaisuudessa uhkaamaan kuudella pelaajalla puolustuslinjaa ja painottomaltakin puolelta wingback aina kavensi boksiin asti taka-alueella. Puolaa vastaan heti pelin alussa yksi keskitys tulikin pakan lävitse Douderalle, joka laukoi ohi etualakulman. Albaniassa Tshekki käytti puolestaan vähän varovaisempaa 3-2-5 rakennetta. Hollannin tapaan uhan luonti hitaissa hyökkäyksissä ei minua hirveästi vakuuttanut eikä korkea prässi ole niin tehokasta, että Tshekki saisi vaikkapa Portugalia vastaan yläalueriistoja aikaan. Luulen, että Portugali tulee pääsemään rakenteluvaiheeseen kohtalaisen helposti, koska Puolakin manipuloi yhden miehen ylivoimansa turvin Tshekin prässännyttä ylänelikkoa ja teki oman osumansa siinä pelissä onnistuneen prässin alta tulemisen jälkeen. Ennakoin, että Tshekki murtuu ennen pitkää, kun Portugalilla on liikaa taitavia laitapelaajia ja se on jokseenkin vuotanut leveydestä. Jollei Hasek ole keksinyt jotain innovaatista köyhähköön pallolliseen vaiheeseen, en povaa kovin ruusuisia kisoja. Norjassakin voittomaali tuli vapaapotkusta. Georgian ja Turkin transitiot ovat puolestaan merkittävä uhka, jos rakenteluvaiheessa Tshekki ei ole huolellinen. Albaniakin kuritti sitä kahdella vastaiskumaalilla kotipelissään.

Saadakseni vielä tarkemman näkemyksen Hasekin valmentajuudesta ja ideoista, katsoin Malta-treenipeliä jonkun aikaa. Maltaa vastaan Tsekki käytti 5-3-2:ta. Kovar avasi maalissa. Toppareina nähtiin Zima, Hranac ja Vitik. Coufal ja Jurasek olivat wingbackit. Kk-linjan muodostivat Barak, Sadilek ja Sulc. Kärkiparina oli Chytil-Chory. Vastassa oli Maltan 5-3-2 blokki, joka valmisti hyvin Georgian kohtaamiseen. Rakentelumuotona oli tutuhko 3-1-4-1-1. Sadilek oli ankkurina, Barak vasen laitakk ja Sulc oikea. Chytil oli Choryn alapuolella kärkiparissa etsimässä tiloja 10-alueelta. Hyökkäyskolmanneksella Barak tuppasi ajautua luomaan painolliselle välikaistalle ylivoimaa hetkellisesti lodmaisesti. Zima teki tuttuja nousujaan jalalla jopa 20 metriin vastustajan maalista ennen levitystä Jurasekille, mutta tämän keskitysten laatu 1v1-tilanteista ei minua vakuuttanut, vaan moni keskitys kilpistyi vastustajan wingbackiin. Se ei lupaa hywää Georgiaa vastaan. Zima tosiaan oli nyt vasen eikä oikea sivutoppari. 28. minuutilla oli paras aihio, kun hän kuljetti taas kuudentoista reunalle asti ja viime hetkellä siirsi pallon laitaan. Jurasekin vasuri oli painava, mutta kohdepelaaja ei ihan päässyt pallon päälle. Joitain kertoja Tshekki haki juoksupalloja Coufalille Maltan vasemman wingbackin taakse, mutta ne karkasivat pitkiksi. Aika staattista ja mielikuvituksetonta hidas hyökkääminen mielestäni vain edelleen oli eikä katsomallani avausjaksolla Malta joutunut kovin pahoihin tilanteisiin organisoiduissa hetkissä blokissa, kun se esti hyvin muodon sisässä olleiden pelaajien kääntymisiä. Tshekin saa jokseenkin helposti puolustetuksi kumoon sillä, että peittää vain keskityksiä hyvin ja voittaa boksissa pääpallot. Yhdestä Sadilekin harhasyötöstä seurasi puolestaan 2v3-vastaisku, mutta kaljun maltalaisen kuti suoraan kuljetuksesta viuhui niukasti ohi alakulmasta. Kvaratshkhelia olisi pallon tykittänyt maaliin... toisella puoliajalla sitten Tshekki sai isommin maalihanat auki, kun olin jo lähetyksen sulkenut voittaen peräti 7-1. Siinä on samaa kuin Hollannissa eli se on minusta takonut maaleja toisilla jaksoilla pelitapahtumien vastaisesti. Mielestäni Hollannin 4-0 voitot ja Tshekin 7-1 ylikävely antavat noista maista liian ruusuiset kuvat.

Kuvakulma ei kaikkein paras ollut, mutta Tshekki näytti prässäävän korkealta yhä 5-1-4:llä ja painollinen wingback liittyi tarvittaessa viidenneksi pelaajaksi ylemmäs tukemaan prässiä. Laitakeskikentät merkkasivat kärkiparin takana kaksi vastustajan kk-pelaajaa kuten Puolassakin. Eipä Malta oikein lyhytsyöttöpelillä prässin ohi päässyt toisin kuin Puola, vaan joutui roiskimaan ilmassa puoleen kenttään. Neljännellä minuutilla keskialueen katkosta seurasi vastaisku ja Chytil keskitti vastustajan wingbackin jättämästä tilasta päin maltalaista, joka suoritti käsivirheen boksissa. Barak naulasi pilkun vasurillaan alakulmaan. 22. minuutilla vastaavasti keskiviivakatkon jälkeen Sulc keskitti ajoissa takatolpalle Chorylle, joka pudotti viereen, mutta Chytil ei ihan ehtinyt liukua palloa tyhjiin toiselta tolpalta. Mutta joo, kyllähän Tshekki varmaan vastaavia puolittaisia vastaiskusaumoja saa kisoissakin, mutta viekö se ne tehokkaasti maaliin kovempia maita vastaan? Turkille tuo aktiivinen prässi kelpaa, jotta se pääsisi sitten puolipitkien nostojen jälkeen mahdollisesti hyökkäämään Tshekin topparikolmikkoa, ankkuria ja painotonta wingbackia vastaan oman ylänelikkonsa toimesta 4v5-alivoimaisena. Selustapallot topparikolmikko hoiti mainiosti voittaen juoksukisat, joten sanoisin yhä, että laitojen kautta Tshekkiä parhaiten pystyy kiusaamaan.

***

Parissa viime arvokisoissa mestarit Italia ja Argentiina ovat saapuneet skaboihin hyvässä vireessä. Italian 37 pelin tappioton jakso päättyi vasta Kansojen liigan välierissä ja Argentiinan 36 pelin jakso Saudi-Arabiaa vastaan MM-kisoissa. Sveitsillä on MM-kisojen jälkeen yksi tappio ja sekin oli merkityksetön Romania-peli, jossa se tuhlasi paikkoja. Toki tasureita on paljon ja siksi Yakinia on huudeltu ulos, mutta Euroviisut-kulta antaa myötätuulta kuten Italialle kolme vuotta sitten. Hyvillä asioilla on tapana kertautua. Ongelmana on vain se, että lohkovoittajana kvartseissa vastaan tulisi Espanja, joten se välieräpaikka olisi tiukassa. Siksikin veikkasin kuitenkin Saksan lohkovoittoa maalierolla ja toivon sitä, että Sveitsi kaataisi Englannin kvartseissa, mutta toisaalta kohtalo voi kyllä hyvinkin heittää viime EM-kisojen uusinnan GER-ENG puolivälieräpariksi ja siinä isännillä olisi revanssin paikka. Englantihan hävisi lähes kahdesti maaliskuussa, joten se ei voi olla mestari. Ranska kyykkäsi Saksalle. Itävallalla on yksi tappio 16 matsiin ja sekin oli Belgialle. Portugali pupelsi Slovenialle ja Slovakia/Kroatia-matsit paljastivat tiettyjä ongelmakohtia. Karsinnoissa se veti pisimpään tappioitta Ranskan ja Skotlannin kanssa ollen puhtaalla pelillä syyskuun jälkeen ja Portugali on yksi parhaista murtautumaan keskeltä, vaikka sillä on hyviä laitapelaajiakin. Belgia puolestaan on tappioton Tedescon alaisuudessa, mikä lupaa hyvää meille Belgia-uskovaisille. Espanjalla on viimeisistä 14 pelistä 11-2-1 saldo, joka mahtuu marginaaliin. Se kelpaa mestariehdokkaaksi. Jos se voittaa B-lohkon, se pelaa myös mahdollisesti ykkössemissä ja saisi päivän lepoedun finaaliin yläkaaviosta. Sieltähän nuo mestarit ovat myös tupanneet tulemaan. Portugalikin lohkovoitollaan pääsisi yläkaavioon kuten Saksakin.

2000-luvulla EM-kullan voittaneiden päävalmentajien iät ovat tällaiset:

Mancini 56
Santos 61
Del Bosque 61
Aragones 59
Rehhagel 65
Lemerre 58

Näiden kisojen koutseista 56-65 väliseen ikähaarukkaan mahtuvat Dalic, Rossi, Kek, Clarke, Stojkovic, Rangnick, Koeman, de la Fuente, Spalletti ja Hasek. Deschamps täyttää vuosia vasta lokakuussa ollen nyt 55-vuotias, joten Ranska ei kultaa täten huuhdo. Southgate ja Martinezkin ovat hieman liian nuoria. Koska en usko Kroatian, Unkarin, Slovenian, Skotlannin, Serbian, Itävallan, Hollannin, Italian tai Tshekin mestaruuteen, voittajaksi minun oli määriteltävä Espanja enkä sitä pistä pahakseni, kun vaikutelma sen pelaamisesta oli ihan hyvä. Ranskakin hallitsevana Kansojen liigan mestarina eteni Qatarissa päätyyn asti vain hävitäkseen rankkarikisan Argentiinalle loppuottelussa. Ehkä Espanja pistää siitä pykälän vielä paremmaksi. Ja sillä on vanhoille mestareille ominaisesti kaksi neljän linjaa käytössä puolustettaessa blokissa.

Tämän pidemmittä puheitta erinomaista jalkapallokuukautta. Jos tämä saa 10 000 tykkäystä, teen tuplasti laajemman version 48 maan MM-kisoihin 2026.

[Laporte]

Tämän pidemmittä puheitta

[Incrível]

Jau vittu!

[Spike]

Kiitos tästä! Täältähän sitä tietoa saa sitten hyvin.

[RonaldoR9Finland]

Jep jep

[Wanha futaripoika]

Tämä on kyllä todella kattava. Kiitos tästä!

[Gustaf Björneborg]

Mahtava lutuuripaketti.

[Avain]

Lutuuria

[Tötterström]

Tykkään ja arvostan!

[Sivurajatapaus]

No nyt oli weltklassea! Eihän tässä tarvitse edes katsella pelejä, kun kisaennakko on näin kattava.

[Lounasseuralainen]

Salming on häkellyttävä äijä!

[AEF]

Mahtavaa Salming! Nyt on luettavaa lomapäivänä, kun ulkona näyttää satelevan.

[Neponen]

Ui juma

[Virallinen]

Aion naattia nämä huomenna iltapäivällä, kunhan olen kuskannut HH:n landelle ystävänsä juhliin. Saatan juoda kaveriksi myös sivistyneellä otteella jalallisesta lasista pienen viskin. Meinaan myös kommentoida ajatuksia koiralleni, jonka kanssa katsomme kisojen avauksen.

Kiitos Salming!

[Jofre]

Kiitos jälleen!

[naumanen]

Oo, kiitos paljon!

[StamfordBridge]

Ehdotan Salmingia seuraavaksi Huuhkajien päävalmentajaksi Iso kiitos!

[Sivurajatapaus]

Alkulohkot pelattu, ja voidaan todeta, että paljon hyvää ennakointia oli Salmingin oppaassa, mm. Itävallan, Sveitsin ja Slovenian hyvät otteet. Erityisen hyviä olivat ne analyysit, miten joukkueen A systeemi mätsää joukkueen B systeemiin. Mahtaisikohan maestro jaksaa kirjoittaa jotain vastaavaa pudotuspelipareista?

[Matthias Sindelar]

Saisikohan tänne jonkinlaisen ”Salming vastaa” -topaasin jossa voisi saada herralta vastauksia taktiikoihin liittyviin kysymyksiin?

Esim. onko aikaisemmin näin voimallisesti pyritty luomaan laidalle 1v1-haastoja kuten näissä kisoissa ovat tehneet Espanja, Saksa, Belgia jne. alueellisen ylivoiman sijaan?

[Hurten]

Saisikohan tänne jonkinlaisen ”Salming vastaa” -topaasin jossa voisi saada herralta vastauksia taktiikoihin liittyviin kysymyksiin?

Esim. onko aikaisemmin näin voimallisesti pyritty luomaan laidalle 1v1-haastoja kuten näissä kisoissa ovat tehneet Espanja, Saksa, Belgia jne. alueellisen ylivoiman sijaan?

En niin paljon kansainvälistä futista seuraa että osaisin vastata itse kysymykseen, mutta käsittääkseni tästä käytetään hienoa termiä laadullinen ylivoima kun pyritään hyvällä ohittajalle luomaan näitä 1v1 tilanteita.