Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #102 : 13.06.2024 klo 12:33:46 |
|
Inter - Ilves 0-2 12.6.2024, Veikkausliiga
Inter 5-2-3
Stavitski 24 - Smith 9 - Järvinen 19
Ampofo 17 - Krebs 10
Legbo 6 - Osede 18 - Kuittinen 22 - Niska 2 - Tamminen 21
Huuhtanen 1
Ilves 4-2-3-1
Haarala 29
Stjopin 8 - Söderbäck 17 - Jukkola 19
Popovitch 14 - Arifi 6
Jorginho 3 - Pikkarainen 5 - Miettunen 16 - Aspegren 42
Virtanen 1
Tein Veikkausliigan kausidebyytin jalkapallopäivänä, sillä Ilvestä en aiemmin muistaakseni ollut paikan päällä nähnyt. Myös sen yläoksien nuorukaiset ja Arifin suorittaminen keskikentällä oli kiinnostavaa nähdä livenä ensimmäistä kertaa.
Inter pallollisena vs. Ilves pallottomana
Katsoin Ilveksen edellistä peliä Vepsua vastaan puolisen tuntia ja siinä korkea prässi oli yllättävän löyhää. Prässi taisi olla 5-1-2-2 muotoinen vs. VPS:n 3-4-1-2 avausmalli. Kärkipari ravasi 2v3-alivoimaisina topparikolmikkoa vastaan jättäen eritoten oikean topparin auki. Keskikentän kolmikot peilasivat toisensa ja wingbackit pelasivat wingbackeja vastaan. Ilveksen topparikolmikolle jäi 3v2-ylivoima Vahteraa ja Borchersia vastaan. Etäisyydet prässätessä olivat turhan isot ja VPS pääsi pelaamaan väleihin sekä tutusti löysi myös yläkolmikkoaan viimeisen linjan edestä suoraviivaisilla syötöillä, koska Ilveksen ylimmät pelaajat eivät saaneet suljetuksi avoimia jalkoja tarpeeksi hyvin. Mutta Ilveksen korkealla olleen puolustuslinjan taakse VPS ei enää päässyt, vaan ne viimeiset syötöt karkasivat liian pitkälle tai muutoin vain Ilves ehti organisoitua pallon alle uudelleen pl. Haukiojan nousu boksiin asti vetopaikkaan. Tuo prässin vuotavuus yllätti, koska Liigacupin välieräpelistä Interiä vastaan kirjasin itselleni muistiin sen, että juoksuvoimaisella ylänelikolla Ilves saanee kauden aikana mukavasti yläalueriistoja aikaan. Noh, odotin näkeväni niitä sitten tässä pelissä, kun Ilves palaisi neljän alakertaan. Toisaalta sitten muistissani oli sekin, että Liigacupin finaalissa Inter tuli vielä avausjaksolla KuPSin korkean prässin alta pois näyttävästi ja pääsi kiihdyttämään 4-5 kaistan hyökkäyksiään suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan, mutta silloin nuo hyökkäykset tyrehtyivät lopulta epäonnistuneisiin laitahaastoihin Stavitskin yhtä ylärimakutia lukuun ottamatta. Smithin avauspaikka ei olisi yllättänyt, vaikka Botue olisi ollut käytettävissä, koska ennen peliä aavistelin, että esim. Stavitski saattaisi livahtaa läpiajoon korkealla olevan Ilveksen puolustuslinjan taakse, jos vieraiden prässin tiiviys ei parantuisi, koska Liigacupin välierässäkin Inter ohitti Ilveksen korkean prässin pelaamalla suoraan selustaan juoksupalloja. Ja Smithilläkin on tunnetusti nopeutta.
Maalipotkut Inter avasi Liigacupin finaalissa 2-4-1-3:lla, mutta muutoin se avasi alhaalta 2-3-2-3:lla linja kerrallaan. En odottanut näkeväni siinä muutosta, vaan oletin avauksen nähtyäni, että Krebs olisi maalipotkuissa kärjen alapuolella ja avoimemmassa pelissä Järvisen kanssa samassa tasossa erinomaisesti prässiä sietävän Ampofon yläpuolella. Rakentelumalli oli viime näkemällä 2-3-5 niin, että laiturit pitäisivät leveyden ja kasipaikan yksilöt nousisivat ylätaskuihin. Tammisen laidalta oletin Interin olevan yhä suoraviivaisempi ja lähettävän luukulle aikaisia keskityksiä, kun taas Stavitskille luotaisiin staattisempia laadullisia 1v1-ylivoimia. Seurasin mielenkiinnolla sitäkin, että oliko Interin hyökkääminen monipuolistunut ja pääsisikö se jo paremmin vastustajan muodon sisään hitaissa hyökkäyksissä. KuPS puolusti tiiviisti 4-4-1-1 blokissaan ja odotin Ilveksen valuvan samaan muotoon omalla kenttäpuoliskollaan, joten haaste ei olisi helppo. Liigacupin finaalissa Inter ei myöskään juurikaan testannut KuPSin selustan pitävyyttä, mutta nyt tosiaan oletin, että Stavitski/Smith tekisi sinne ahkerasti aloitteita varsinkin silloin, kun Inter avaisi alhaalta peliä eikä ehkä niinkään sitten enää rakentelu- ja murtautumisvaiheessa.
Jätin pienen takaportin auki sille, että Ilves prässäisi 5-2-1-2:lla ja painoton wingback putoaisi alas luomaan 4v3-ylivoiman Interin yläkolmikkoa vastaan, jolloin vapaa pelaaja avausvaiheessa olisi Interin laitapakki. Lämmittely kuitenkin paljasti sen, että Ilveksellä olisi pallottomana neljän alakerta (laitapakit heittivät puskupalloja keskiviivalla toppareille) ja ylänelikko olisi sellainen kuin ajattelinkin eli Stjopin LW, Söderbäck kymppi, Jukkola RW ja Haarala piikissä. Todellisuus oli se, että Inter avasi alhaalta enimmäkseen 2-4-1-3:lla, mutta Krebsin sijaan Järvinen olikin kymppipaikalla. Raja 2-3-2-3:n kanssa oli silti vähän häilyvä, kun aina välillä Krebs nosti itsensä ylemmäs vasenta välikaistaa pitkin, kun Järvinen täytti avausvaiheessa oikeaa välikaistaa eikä ollut suoranaisesti Smithin alapuolella, mutta selkeästi Krebsiä ja Ampofoa ylempänä useimmiten.
Ilveksen korkea prässi alkoi 4-2-3-1 muotoisena, muuntui aika lailla heti 4-1-4-1:een ja sitten lopuksi vielä toisinaan 4-4-2:een. Yläkuusikon saumattomuutta oli hieno seurata. Korkea prässi oli huomattavasti Vaasan peliä parempaa eikä samanlaista löyhyyttä todellakaan ollut. Ilveksen laiturit olivat alkuun tukkimassa välikaistoja ja toppareiden syöttöjä suoraan ylemmille keskikentille. Kun Inter kierrätti pallon laitapakeilleen, Ilveksen laiturit iskivät kiinni leveyteen silloin. Alkuvaiheen 4-2-3-1:ssä Söderbäck oli yksinään vastuussa Interin pohjaparista, mutta kun veskari laittoi pallon peliin eikä avannut pitkää maalipotkua, Popovitch nosti hänen rinnalleen merkkaamaan toista pohjapelaajaa. Muoto muuntui 4-1-4-1:een. Kolmatta 4-4-2 variaatiota puolestaan nähtiin silloin, kun Söderbäck päätti prässätä Haaralan apuna toppareita ja iski kiinni Osedeen. Tällöin Arifi nosti itsensä vapaaksi jääneeseen pohjapelaajaan ja koko kenttä oli täynnä 1v1-pareja. Puolustuslinja luonnollisesti seurasi perässä yläkuusikkoa pitäen paketin koossa.
Kuten Liigacupin finaalissa, Inter pääsi vielä avausvartilla prässin alta kohtalaisesti pois oikean laidan kautta, mutta sen jälkeen oli haasteita. Neljännellä minuutilla Niska kierrätyksen saatuaan avasi eteenpäin Järviselle, joka pyörähti puoliksi selässä olleen Pikkaraisen ohi hankkien vapaapotkun puolesta kentästä. Minuutin päästä puolestaan Niska kierrätti eteenpäin sivurajaa pitkin Tammiselle, joka käytti pallon Jorginhon längeissä edeten sitten eteenpäin, mutta aikainen keskitys oli osoitteeton.
Viimeistään noin vartin jälkeen alkoi "roiskinta" kuten Liigacupin semissä eli entistä useammin Inter lyhytsyöttöpelin lisäksi kokeili ohittaa prässin pelaamalla suoraan selustaan tai vähintään ilmassa viimeiseen linjaan. Toki jo 10. minuutilla Osede ohitti prässin ilmassa ja avasi kohti Tammista Ilveksen puolustuslinjaan. Jorginho voitti ykköspallon, mutta Niska ehti kakkospalloon ennen Stjopinia. Niska jatkoi liikettään eteenpäin veivaten vastaan tulleen Pikkaraisenkin muun muassa vipuun, mutta keskitys heikommalla jalalla nousun päätteeksi oli huono. 13. minuutilla Niska puolestaan syötti sivurajalta avoimella jalallaan selustaan kohti Tammista, mutta syöttö karkasi Virtaselle asti. Stjopin ei tuollakaan kertaa ehtinyt häneen kiinni ajoissa välikaistalta eikä tämän tekeminen pallottomana kyllä vakuuttanut oikeastaan ollenkaan ja pallollisenakin anti oli todella mitäänsanomatonta. Hiljalleen kuitenkin Ilves alkoi saamaan yläalueriistoja avausjakson edetessä, mutta isäntien kenttäpuoliskolla tehdyistä katkoista ei sinällään mitään kovin vaarallista seurannut, koska Inter ehti aika hyvin useimmiten organisoitua nopeasti pallon alle. Korkean prässin tiivistyminen ja entistä parempi maakaksinkamppailupelaaminen johtivat siihen, että Inter joutui monesti palauttamaan pallon aina pelastavalle enkelille Huuhtaselle asti, joka sitten kiskaisi sen ilmassa kohti ylänelikkoa ja hän alkoi myös avaamaan maalipotkuja suosiolla pitkänä, joten sikäli Ilveksen prässille voi antaa kehut siitä, että olihan se huomattavasti yhtenäisempi kuin Vaasassa ja vain Stjopin oli mielestäni heikko lenkki. Mitä tulee noihin pitkiin palloihin viimeiseen linjaan tai sen taakse, Smith onnistui kertaalleen voittamaan Miettusen pääpallossa ja pudottamaan pallon alapuolelle liikkuneelle Järviselle. Tämä levitti heti Tammiselle, joka laukoi sivuverkkoon Jorginhon jaloista. Muutoin Miettunen alisti Smithia pääpalloissa, joten joko Huuhtasen olisi pitänyt saada avauksiinsa lisää ruutia ja suunnata ne selkeästi puolustuslinjan taakse tai sitten Interin olisi pitänyt siirtää Tamminen sentteriksi kamppailemaan pääpalloista. Toki 40. minuutilla Järvinen osoitti, että pienikokoisempikin peluri voi pärjätä isokokoisia puolustajia vastaan, kun hän kuoletti komeasti puolipitkän syötön ilmasta alas ja otti ensimmäisen kosketuksen tyhjään tilaan jälleen selässä olleen Pikkaraisen ohitse. Tämä joutui rikkomaan kortin arvoisesti. Muutoin kyllä pidin Pikkaraisen "miehistymisestä" verrattuna siihen, kun viimeksi hänet jossain U21-maaottelussa näin. Keskikentän pohjalla Ampofo puolestaan väläytti pariin otteeseen tuttua prässinsietokykyään pyörähtämällä ohitse Popovitchista/Arifista, mutta levitti sitten käsiään, kun selkeää syöttövaihtoehtoa kellekään ylänelikosta ei vain ollut.
Toisen jakson alussa Inter avasi maalipotkun lyhyellä, mutta Kuittinen säikähti liiaksi Haaralan prässiä ja palauttaessaan palloa veskarille, se menikin suoraan päädystä yli ilmaiseksi kulmapotkuksi. Tavallaan vääjäämätön tapahtui sitten 56. minuutilla, kun Ilves prässäsi ylhäältä sillä kertaa ultimaattisella 4-4-2 muodollaan, kun Söderbäck päätti irrota Ampofosta kohti Osedea ja Arifi seurasi perässä kiinni vapaaksi jääneeseen pohjapelaajaan. Kenttä oli taas täynnä 1v1-vastinpareja. Osede ehti syöttää ohi Söderbäckin prässin kohti ylänelikkoa. Järvinen putosi kymppinä vastaan hakeutuen Arifin ja Popovitchin taakse jääneeseen tyhjään tilaan. Idea oli täysin oikea, mutta Jorginho paikkasi avausjakson längivuotamisensa huikeasti, kun hän ymmärsi lennosta jättää riskilläkin Tammisen vapaaksi laidalle ja oli se pelaaja puolustuslinjasta, joka pumppasi kiinni Järviseen, jottei Pikkaraisen tarvinnut hidasjalkaisena topparina lähteä seikkailemaan puoleenväliin Interin kenttäpuoliskoa. Juuri kun Järvinen sai Oseden syötön jalkaansa, Jorginho iski lujaa häneen kiinni ja riisti pallon maakaksinkamppailussa. Irtopallo meni Haaralalle, joka laukoi sen tarkasti boksin reunalta alakulmaan. Inter nolla, Ilves yksi. Tuo maali kiteytti ottelun hyvin. Ilveksen yhtenäinen prässi söi Interin avaamisen elävältä avausvartin jälkeen. Annan kritiikkiä Vasaralle siitä, ettei tämä keksinyt tauolla mitään muutosta avauspelaamiseen. Kuten todettua, olisin itse siirtänyt Tammisen sentteriksi ja ottanut vaikkapa Lahdensuon vaihdosta laituriksi jo aikaisemmin, jolloin kärjessä olisi ollut pääpelivoimaisempi kohdepelaaja. Lisäksi olisin ohjeistanut Stavitskin kurvaamaan laidaltaan keskemmäs ja uhkaamaan Ilves-toppareiden selustaa, jolloin käytössä olisi ollut yhä se syvyysuhkakin. Stavitskilta olisin halunnut nähdä ylipäätään enemmän aloitteellisuutta livahtaa läpiajoon, mutta kaiketi hänet oli ohjeistettu pysymään leveydessä, jotta hänelle voitiin tarvittaessa pelata jalkaan sivurajaa pitkin.
Ulosajon jälkeen Inter pudotti Järvisen pohjapariin ja avasi 2-4-3:lla, kun Lahdensuo tuli oikeaan laitaan. Ilves jatkoi prässäämistään samoin kuin ennen, mutta korkea prässi oli yhä useammin 4-4-2 muotoinen, kun Ilveksen yläkuusikko hiosti Interin alakuusikkoa entistä tiukemmin mies-miestä vastaan eikä antanut siimaa yhtään, koska alas jäi silti 4v3-ylivoima eikä Arifin tai Popovitchin tarvinnut olla suojaamassa puolustuslinjan edustaa, koska siinä ei ollut enää Järvistä kymppinä avausvaiheessa. Interin kakkosveska ja liigadebytantti Kangasaho lahjoitti pari yläalueriistoa Ilvekselle, koska hän ei Huuhtasen tavoin niin herkästi halunnut roiskia palloa pystyyn. 75. minuutilla puolenvaihto kohti Niskaa katkesi laituriksi siirtyneeseen Haaralaan. Tämä tavoitteli heti sentteriksi tullutta Riskiä, mutta Interin alakerran jalat olivat välissä. Popovitch laukoi irtopallon kuudentoista rajalta railakkaasti yli kehikon. Toisella jaksolla Inter pääsi kertaalleen näyttävästi Ilveksen prässin alta kuitenkin pois laihana lohtuna. Se tapahtui hetki ennen avausmaalia, kun Legbo voitti sivurajalla oman 1v1-tilanteensa Jukkolaa vastaan jatkaen Oseden syötön keskustaan ja samalla Krebs irtosi vasenta välikaistaa pitkin pystyyn eikä Arifi pysynyt perässä. Krebs pääsi kuskaamaan puolustuslinjaa kohden, mutta eipä Inter tuota hyökkäystä tehokkaasti saanut vietyä maaliin, kun syöttö Stavitskille laitaan jäi liian taakse ja Ilves ehti kipittää kurinalaisesti pallon alle.
Ilves puolusti blokissa 4-4-1-1 muodossa silloin harvoin, kun se joutui syvälle omiin valumaan. Inter rakensi 2-3-5:llä lähtökohtaisesti niin, että Ampofo ja laitapakit olivat keskimmäisessä tasossa, kun laiturit pitivät leveyden ja Krebs nousi vasempaan ylätaskuun Järvisen täytettyä tietysti oikean välikaistan. Aika kauan Interillä kuitenkin kesti siirtyä 2-4-1-3/2-3-2-3:sta 2-3-5:een silloinkin, kun se pääsi puoleen kenttään pallon kanssa. Jotenkin se näytti varautuvan silti pikaiseen menetykseen eikä Krebs tai toinen laitapakeistakaan kovin hanakasti noussut viidenneksi mieheksi ylös. Liigacupin finaaliin verrattuna hyökkääminen ei ollut mennyt yhtään eteenpäin parissa kuukaudessa. Tylyä, mutta totta. Pääasiallisena murtautumismallina oli edelleen leveyden käyttö, mutta Ilves oli tehnyt läksyt ja Jukkola putosi välittömästi tuplaamaan Stavitskin Aspegrenin avuksi, kun Inter kierrätti pelivälineen Timolle, joten tämä ei päässyt laadullisiin ylivoimatilanteisiin. Tuplauksesta huolimatta Stavitski osoitti laatunsa 32. minuutilla, kun hän pujahti tuon kaksikon välistä boksiin ja löysi keskityksellään taka-alueelta Tammisen, joka laukoi maita pitkin päin Ilves-puolustajaa. Toiselta laidalta Tamminen tutusti keskitti aikaisemmin suoraan juoksusta, mutta eiväthän ne epätoivoiset pallot oikein ketään löytäneet. Interin puolen kentän hyökkäykset olivat tietysti kovin vähissä, että sen puoleen mahdollisesta hyökkäyksen monipuolistumisesta ei kaikkein parasta kuvaa saanut, mutta aika köyhää rakentelu oli eikä sillä ollut asiaa edetä Ilveksen kupsmaisen 4-4-1-1 blokin sisään kahden alimman linjan väliin saatika selustaankaan.
Ilves ei pahemmin syvältä lähteneitä vastaiskuja saanut, joten eipä tilanteenvaihdoista ole oikein lisäkommentoitavaa jo aiemmin läpikäytyjen yläalueriistojen lisäksi. Toki yhdestä harvasta syvältä lähteneestä vastaiskusta tuli se ulosajo, kun rajaheiton jälkeen Virtanen lähetti Haaralan pystyjuoksuun eikä Inter saanut vastaprässisaumaa. Kulmien tapaan alhaalla varmistanut Ampofo voitti juoksukisan, mutta Huuhtanenkin tuli varmuuden vuoksi vastaan ja sai punaisen kortin kaiketi sitten käsivirheestä. En ota kantaa siihen, oliko tuomio oikea vai ei.
Ilves pallollisena vs. Inter pallottomana
Vepsua vastaan Ilves avasi alhaalta nähdäkseni 3-4-1-2:lla, kun Veteli oli kymppinä kärkiparin Haarala-Riski alapuolella. Toki voi sen 3-4-2-1:ksikin tulkita, jos haluaa Haaralan mieltää enemmän toiseksi taskupelaajaksi. Yhtä kaikki, Ilves houkutteli lähes viimeiseen asti isäntien prässiä ja eteni sitten linja kerrallaan eteenpäin. Muttei Ilves kuitenkaan niin riskillä pitänyt palloa, että olisi sitä menettänyt alhaalla, vaan tarvittaessa avasi pidemmälläkin pallolla kohti yläkolmikkoa tai Liigacupin välierän mukaisesti ilmassa suoraan selustaan joko Riskille, Haaralalle tai Ulundulle, mutta aika heikosti Ilves juoksukisoja voitti avauspuolituntisen aikana pl. yksi Ulundun hyvä pyrähdys. Vaasassa kuitenkin mukavasti aika ajoin Ilves pääsi kiihdyttämään viiden kaistan hyökkäyksiään löytämällä yläkerran jäseniä Vepsun puolustuslinjan edestä eli myöskään kotijoukkueen prässi ei ollut timanttista. Pikkarainen oli luonnollisesti ykkösmaestrona avaamisvaiheessa. Rakenteluvaihe hoitui 3-2-5:llä ja välillä Ilves meni suoraan siihen avausvaiheessakin. Arifi-Popovitch oli keskitasossa topparikolmikon yläpuolella. Viisi ukkoa oli viimeisessä linjassa kuten 2-3-5:lläkin, joten eipä rakenne käytännössä eronnut siitä, kun Ilves käyttää neljän alakertaa. Ulundu-Haarala-Riski-Veteli-Jukkola oli yläviisikko. Ilves loi laadullisia ylivoimia laitojen haastokoneille (Ulundun tatsit olivat jotenkin pelokkaita eikä hänellä ollut itseluottamusta, Jukkola oli koosteen lopussa vasta esillä). Välikaistaväkkäröille Haaralalle tai Vetelille se yritti pelata jalkaan muodon sisään ja eritoten Veteli pääsikin pariin otteeseen kääntymään kasvot kohti maalia. Harmillista, että hän oli pelikiellossa (?) tästä pelistä. Kun ynnätään vielä Riskin ja vasemman puolen kaiffareitten pystyaloitteet, olihan Ilveksen hyökkääminen monipuolista, mutta viimeiset ratkaisut ontuivat. Kykenevyys pallonhallintaan vierasnurmella oli silti positiivista ja odotin tässäkin pelissä sitä, että Ilves ottaisi pallonhallinnan itselleen Liigacupin välierän kaltaisesti painaen Interin aika ajoin syvälle puolustamaan.
Liigacupin kohtaamisessa Ilves avasi 2-3-2-3:lla, mutten ollut varma, käyttäisikö se sitä tässäkin pelissä, koska Ala-Myllymäki oli poissa eikä Arifi tai Popovitch niin luonnollisesti halua nousta ylemmäs kasipaikalle pallollisessa vaiheessa. Oletukseni oli ennemmin se, että Ilves avaisi paperiryhmitykselle soveltuvalla 2-4-1-3:lla ja Inter prässäisi 4-1-4-1:llä, kun KuPSia vastaan finaalissa Interin prässimuoto oli samaista avausmallia vastaan varovaisempi 4-2-3-1. Kotijoukkue jätti silloin alas jopa 6v4-ylivoiman, kun toinen laitureista merkkasi kymppipaikan Kouamen apuna KuPSin pohjakaksikon jättäen laitapakin auki/syöttövarjoon. KuPS tuli tuolloin avausjaksolla monesti Tammisen vapaaksi jättämän Antwin kautta prässin alta pois. Mitä tulee blokkipuolustamiseen, KuPSia vastaan Interin 4-4-1-1 oli kliseisen tiivis ja yhtä lailla KuPSille oli haastavaa edetä kahden alimman linjan väliin ja hakea kombinaatioita. Olin kiinnostunut siitä, että onnistuisiko monipuolinen Ilves murtamaan Interin viimeistä linjaa paremmalla tehokkuudella. Eritoten Haaralan mahdollinen dominanssi vasemmassa ylätaskussa oli luuppini alla, koska ahkerasti viime aikoina scouttaamassani Sveitsin maajoukkueessa samantyyppinen R. Vargas operoi samoissa tiloissa ja tekee yhtä lailla tarvittaessa pystyjuoksujakin.
Todellisuus oli se, että Ilves avasi Vaasan tapaan välittömästi alhaalta 3-2-5:llä, joka oli siis rakentelumuotokin. Aspegren jäi laitapakeista toppariksi ja Jorginho puski viimeiseen linjaan. Se pakotti Tammisen putoamaan wingbackiksi puolustuslinjaan. Yläviisikko oli Jorginho-Stjopin-Söderbäck-Haarala-Jukkola, sillä avausjaksolla oli enemmän sääntö kuin poikkeus se, että Söderbäck liikkui pallollisessa vaiheessa valeysiksi keskelle ja Haarala oikeaan ylätaskuun. Inter prässäsi korkealta 5-1-4/5-1-2-2 muodossa ja blokissa se puolusti 5-2-3:ssa. Korkealta prässätessä Aspegren jätettiin vapaaksi Ilveksen alaviisikosta. Stavitski toki ravasi kahden tulen välissä tämän ja Miettusen väliä. Smith hoiti Pikkaraisen vasurin sulun. Järvinen sai vuoron perään rinnalleen Ampofon tai Krebsin prässäämään Ilveksen pohjaparia. Toinen Interin pohjapelaajista jäi suojaamaan puolustuslinjaa luoden alas 6v5-ylivoiman ja esti eritoten pelaamasta maitse Söderbäckille linjan eteen. Poikkeuksena oli 38. minuutti, kun kotijoukkue prässäsi koko kentän miesvartioinnilla maalipotkussa, kun Legbo nousi kiinni Aspegreniin ja Osede liukui Jukkolaan.
Inter prässäsi ärhäkästi läpi ottelun mielestäni. Ilveksen ei tosiaankaan ollut helppo edetä viimeiseen linjaan ohi kahden ylimmän prässilinjan tai saada luotua etua Interin juoksuvoimaista ylänelikkoa vastaan. Stavitski-Smith-Järvinen-Ampofo raatoi hienosti peittäen syöttösuuntia ja estäen kääntymisiä. Tanskan maajoukkueen korkea prässi on parhaimmillaan sellaista, että yhden miehen vajaus tuntuukin tasavoimaiselta tilanteelta ja niin oli aika ajoin tässä pelissäkin avausjaksolla. Ilveksen pallon kierrättäminenkin oli jotenkin turhan verkkaista minusta eikä Aspegrenia haluttu käyttää vapaana pelaajana oikein ollenkaan jostain syystä. Pari kertaa avausjaksolla Arifi pääsi kääntymään prässilinjojen välissä, mutta syötti vain sivuttain, jolloin hetkellinen etu kuihtui eikä hän saanut tökättyä palloa puolustuslinjan eteen yläviisikolle. Poikkeuksena oli 34. minuutti, kun hän tuuppasi pallon prässilinjojen välistä eteenpäin Söderbäckille, joka tuli vastaan puolustaja selässään, mutta sai vuorostaan tökättyä pallon Haaralalle. Tämä levitti laitaan Jorginholle, joka kuljetti aina boksiin asti. Keskitys kultaiselle sektorille ei löytänyt omia, mutta taustalta tullut Söderbäck pamautti kakkospallon päin maassa ollutta Inter-peluria. 22. minuutilla puolestaan Arifille sattui avausjakson ainoa kömmähdys, kun Stavitski kavensi Aspegrenin luota keskustaan ja kaiketi yhdessä Ampofon tai Krebsin kanssa he saivat tuplaamalla yläalueriiston aikaan, mutta Miettunen paikkasi sen heti nappaamalla karkin takaisin Stavitskin jalasta boksin reunalla. Stavitski muutoin kyllä oli esillä kaksinkamppailukovuudellaan ja jyräsi niin Aspegrenin pääpallotaistossa kuin kaiketi Söderbäckin maakaksinkamppailussa kumoon pääkatsomon edessä. Mutta joo, sen verran hywää Ilveksen alaviisikon pallovarmuus höynässä oli, ettei muita vaarallisia menetyksiä sattunut.
Toisella jaksolla tappiolle jouduttuaan Inter alkoi entistä enemmän prässäämään koko kentän vartioinnilla, jota se siis käytti yhden ainoan kerran avausjaksolla. Pohjaparin molemmat osapuolet pomppasivat kiinni Arifiin ja Popovitchiin estäen näiden kääntymisiä ja yläkolmikko hoiti "topparikolmikon". Tunnin kohdalla se tuotti tulosta, kun Ilves avasi alhaalta ohi prässin puolustuslinjan eteen kuten toisinaan Vaasassakin hädän tullen, mutta Niska katkaisi syötön kohti Stjopinia. Seuranneesta käännöstä Stavitski sai pallon laidalle ja rynni boksiin ajautuen umpikujaan. Niska juoksi taustalta irtopalloon boksin reunalle ja pamautti sen maita pitkin Virtasen haltuun. Sen perään Inter ehti toisenkin kerran saada riiston ylempänä kenttää, kunnes Huuhtasen ulosajo tappoi matsin. Se tuli pahaan saumaan, koska näytti siltä, että Inter voisi vielä tulla peliin mukaan. Loppua kohden Interin oli sitten lisättävä riskiä entisestään ja korkealta prässätessä mies-miestä vastaan Jorginho jätettiin alivoimalla sivurajalle auki. Tätä ei kuitenkaan tarvittu lisäajan 0-2 maalissa, kun keskikentän keskustaankin syntyi riittävän iso väli isäntien etäisyyksien venyttyä liikaa. Pikkarainen avasi ohi Nzokon. Arifi sai kääntyä vapaasti, kun vaihtopelaaja Kouame päättikin sillä kertaa ennakoida syöttöä Jorginholle ja samalla Riski teki aloitteen selustaan, kun Kuittisen oli pompattava vastaan paikkaamaan Kouamen epäonnistunut pelinluku/väärä valinta. Viimeistely läpiajosta oli kliininen ohi debytanttikassari Kangasahon. Sytyin ja naureskelin Riskin tuuletukselle, kun hän tarjoili jääkylmän tuijotuksen Interin päätykatsomoa kohden.
Ilves tosiaan rakensi 3-2-5 muodossa niin ikään. Interin 5-2-3 blokissa Ampofo ja Krebs peittivät ylätaskuja aika hywin avausjaksolla ja yläkolmikko prässäsi yhä vieraiden alaviisikkoa niin, että Järvinen oli oikea laituri sulkien Pikkaraisen jalkaa. Lisäksi oikea sivutoppari Niska irtosi jatkuvasti Stjopiniin estäen tämän kääntymisiä hyvin. Toiselle jaksolla Ilves muutti hyökkäysmuodossaan sen, että Söderbäck ei enää liikkunut sentteriksi/valeysiksi, vaan hän pysyi oikealla välikaistalla ja Haarala piikissä. Se oli toimiva ratkaisu. Stjopinin vaihdon myötä toki Haarala vaihtoi mielipaikalleen vasempaan ylätaskuun, kun Riski tuli piikkiin.
KuPSiin verrattuna Ilves puhkoi pelin edetessä Interin viimeistä linjaa tehokkaammin, vaikkei senkään hyökkääminen ilotulitusta ollut, mutta ajoitukset olivat pystyjuoksuissa aika kivasti kunnossa erilaisissa "seinä kolmannelle" -komboissa. Kahdeksannella minuutilla Popovitch vapautti Haaralan oikeaa välikaistaa pitkin vauhtiin linjan taakse sellaisesta, mutta tämä ei palloon ehtinyt. Sama toistui 13. ja 17. minuutilla. Ensimmäisellä kertaa Kuittinen liukui komeasti pallon sivurajasta yli ja toisella kertaa Osede puolusti selustaa ongelmitta. Joskus avausjakson puolivälissä puolestaan Järvinen ei jaksanut Pikkaraisen vasuria sulkea ja tämä chippasi tilaisuuden saatuaan Tammisen taakse Jorginholle, mutta tämä ei 1v1-tilannetta voittanut. Toisella jaksolla alkupuolella Söderbäck puolestaan oikealle välikaistalle itsensä asemoituaan livahti puolustuslinjan aukosta pystyyn, kun poikkeuksellisen ylhäällä ollut Aspegren houkutteli Legboa kohti sivurajaa eikä Stavitski tai Ampofo tuota aukkoa tukkinut. Keskitys suoraan juoksusta tavoitti etutolpalta Haaralan, joka ohjasi vaikeasta asennosta sivuverkkoon. Tovin päästä sama toistui Arifin tarjoiltua hienon seinän kolmannelle yhdellä kosketuksella, mutta Osede taisi liukua matalan keskityksen eteen. Arifin syöttötaito, yhden kosketuksen pallon liikuttaminen ja välien hahmottaminen verkkaisesta liikkeestä huolimatta oli kyllä plussan arvoista.
Interin muodon sisään sen sijaan Ilves ei juuri KuPSia paremmin päässyt hyökkäyskolmanneksella, joten vaikka kausi on ollut mollivoittoinen, välikaistojen välisen alueen sumputtamisesta Inter voi repiä laihaa lohtua. Kuten todettua, Krebs ja Ampofo pohjaparina tekivät hywää työtä välikaistojen tukkimisessa blokissa istuessaan. Ilves toki yritti aiheuttaa heille valintavaikeuksia juuri sillä, että Söderbäck valeysinä oli kolmas syöttöoptio välikaistojen välisellä alueella Stjopinin ja Haaralan lisäksi. Monesti Ampofo esimerkiksi merkkasi Söderbäckin ja jätti Haaralan auki, kunnes sitten Inter ratkaisi tuon puolustuslinjan edessä olleen 2v3-alivoiman sillä, että oikea sivutoppari Niska pomppasi jatkuvasti irti Stjopiniin ja pohjapari sai keskittyä kahteen muuhun mieheen. Noin puolen tunnin kohdalla Stjopin pääsi kuitenkin kertaalleen kääntymään vasemmassa ylätaskussa ja yritti heti vapauttaa Söderbackin karkuun selustaan, mutta Huuhtanen tuli hywin vastaan ehtien palloon ensin. 40. minuutilla puolestaan Haarala pääsi kääntymään oikealla välikaistalla, mutta aikaili ratkaisunsa kanssa ja veto blokattiin. Toisella puoliajalla Ilves kutitteli Interiä vähän enemmän ja käväisi 10-alueella minusta useammin, mutta viimeisissä valinnoissa ei laatua ollut edelleenkään. Muun muassa kertaalleen Stjopinin siirto ylätaskusta kohti Jorginhon pystyaloitetta epäonnistui, kun kosketus oli liian kova. Toisella kertaa Jorginho ehti livahtaa puolestaan paitsioon oltuaan viimeisen linjan murtamisvalmiudessa. Silloin tosin syöttäjänä oli joku muu Interin kk-linjan edestä. Jorginho ei ollut niin dynaaminen kuin oletin, mutta hywä "syötä ja liiku" -pelaaja hän toki oli.
Mitä tulee leveyden käyttöön, 1v1-tilanteissa laitakaistoilla Ilves oli ponneton. Avausjaksolla Jukkola ei uskaltanut haastaa Legboa tarpeeksi aggressiivisesti, vaan palautti pallon lähes aina alaspäin ja liikkui sitten itse muodon sisään aiheuttamaan sekaannusta sekä kertaalleen jatkamaan liikettään aina selustaan asti, mutta Pikkaraisen chippi oli vajaa. Toisella jaksolla Jukkola sen sijaan paransi ja leikkasi rohkeammin muodon sisään ohi Legbon luomaan kaaosta ja irrottamaan pelaajia kk-linjasta itseensä. Pidin siitä, että pallo pysyi lähellä hänen kroppaansa kuljettaessa, mutta silti lopputuote oli nuhaista. Toisella laidalla Jorginho väläytti kertaalleen avausjaksolla ja ohitti puhtaasti Tammisen, mutta keskitys boksiin ei löytänyt omia. Toisella puoliajalla pääkatsomon edessä hän ei staattisia haastosaumoja juuri saanut, vaan teki enemmän noita pystyjuoksualoitteita.
Vaasassa Ilveksen vastaprässi mureni kertaalleen aika pahasti ja isännät saivat 3v1-hyökkäyksen. Korkean prässin tapaan tietynlainen yhtenäisyys uupui ja korkean linjan takana oli tilaa englantimaisesti. Tässä pelissä Ilves vastaprässäsi minusta jo paremmin yläalueilla eikä vuotanut selustastakaan. Paras suorite oli 86. minuutilla sen jälkeen, kun Ampofo katkaisi boksissa Jorginhon nousun. Vastaprässin tehottua Jukkola sai pallon leveyteen ja keskitys löysi kimmokkeen kautta Haaralan, joka laukoi yli 11 metristä. Avausjakson lopussa puolestaan Haarala vastaprässäsi pallon kliinisesti pois Niskalta sen jälkeen, kun tämä oli katkaissut Pikkaraisen pystysyötön. Tarjoilu takaviistoon löysi Popovitchin, joka laukoi blokkiin kuudentoista rajalta. Sen perään Inter sai avausjaksonsa parhaan vastaiskun 3v5-alivoimaisena. Stavitskilla oli malttia poimia Smithin pystyjuoksu. Tämä ahdistettiin kohti boksin nurkkaa, mutta hän älysi syöttää alaspäin boksin reunalle pakottamisen sijaan. Kuti reunalta ei tulosta interiläiseltä tuottanut. Toisella jaksolla paras aihio oli 79. minuutilla, kun ristipallolla ohi vastaprässin Stavitskille luotiin suurin piirtein illan ensimmäinen ison tilan 1v1-tilanne, mutta Pikkarainen kavensi häntä kohden aika hyvin eikä sisäkierteinen laukaus kohti takakulmaan ollut lähelläkään upota. Lisäajalla Nzoku puijasi kaksi vastaprässääjää keskiviivalla ja kuskasi kohti puolustuslinjaa, mutta puolenvaihto vastaavanlaiseen tilanteeseen Lahdensuolle epäonnistui. Interisteistä Järvisen kyky sietää vastaprässiä ihastutti niin ikään. Kahteen eri otteeseen pelin aikana hän pysyi pallossa kiinni jopa kolmen vastuksen ympäröiminä hankkien noista hetkistä rajaheiton ja lopulta maalipotkun, kun palautus veskarille meni Ilves-pelurista yli päädyn. Loppukautta ajatellen Ilveksen vastaprässissä on minusta yhä parannettavaa, jottei raskasjalkainen pohjapari Arifi-Popovitch joutuisi puolustamaan eteenpäin niin paljoa, vaan kevytjalkainen ylänelikko saisi pysäytettyä vastaiskuaihioita entistä tehokkaammin. Tässä pelissä hywää oli ylänelikon toiminnassa se, että he pakottivat Interin roiskimaan riistojen jälkeiset pystysyöttönsä selustassa olleeseen tilaan melko kaukaa ja siksi ne olivat epätarkkoja.
Erikoistilanteet
Ilves näytti Vaasassa puolustavan kulmia 4-5 aluepuolustajalla (keskellä vitosen aluetta Arifi-Miettunen-Pikkarainen, etualue Mäenpää ja takatolpalla ehkä viides tunnistamaton yksilö) ja samalla määrää vartijoita. Riski otti pois lyhyen variaation. Inter viimeksi käytti välillä jopa seitsemää kohdepelaajaa, joista kaksi vaelsi vitosen alueella aluepuolustajien seassa. Stavitski oli pallolla. Tässä pelissä Ilveksen aluepuolustusviisikko oli Arifi+puolustuslinja. Vartioijia oli kolme Interin kuutta kohdetta vastaan, joten esim. Smith ja Stavitski olivat aina auki pilkun ja maalin välissä. Avausjakson puolivälissä Krebs keskitti viiteen metriin ja ensimmäinen pallo löysikin Smithin pään, mutta tämä ei saanut kunnollista puskua ruuhkasta aikaan ja Virtasella oli helppo työ kopata se käsiinsä. Toisen kulman purki vahvasti eteenpäin irronnut Aspegren ja Niska pysäytti kortin arvoisesti 2v2-vastaiskun, kun extrapelaajat Jukkola ja Haarala olivat lähdössä vastaiskuun. Toisen jakson ainoasta kulmasta ei ole muistikuvia.
Ilveksellä oli Vaasassa viisi kohdepelaajaa kulmissa ja Arifi-Pikkarainen kaksikko teki blokeillaan tilaa Miettuselle, joka pilkun tuntumasta kiersi tuon kaksikon takaa kohti vitosen viivaa karistaen vartioijansa, muttei päässyt käsiksi Vetelin keskityksiin. Kuvio oli kopioitu Huuhkajilta, koska monestihan Pohjanpalo on samalla tavoin spurtannut kohti ykköspalloa toppareiden blokkien takaa. Inter puolestaan viime näkemällä puolusti kulmat kolmella aluepuolustajalla, kuudella vartioijalla ja kärkkyjä-Botuella. Tässä pelissä aluepuolustajia oli neljä, kun Smith oli etutolpalla ja topparit sekä Legbo hänen takanaan. Niska oli yksi neljästä vartioijasta. Pari extrapelaajaa Interilläkin oli. Ilves haki taaimmaisesta kohdekolmikostaan tällä kertaa blokkien takaa vapautunutta Pikkaraista (saattoi hän toki olla se kohde jo Vaasassa, kun en aurinkoisesta kuvasta kunnolla numeroita selässä erottanut), joka toisen jakson alussa allekironneen päädyssä pääsi puoliksi käsiksi Popovitchin ulkokierteiseen palloon vitosen alueen kulmassa, mutta tuon lähempänä tuon erikoistilannevariaation onnistuminen ei ollut. Seuraavassa kulmassa nimittäin Smith putsasi ongelmitta ykköspallon vitosen alueen nurkalta ja avausjaksolla sen teki Ampofo, joten sikäli Inter kyllä tiesi sen, mihin Ilves yrittää keskittää. Popovitchin lisäksi Jorginho oli kulmavastuussa.
|
