aamiaispöydässä isä ei oikein osannut vastata siihen millaisella puolustuslinjalla Skotlannin pitäisi lähteä Saksaa vastaa.
Eli tässä on oikeastaan nyt alkamassa toinen kierros kisoja, joissa on lapsuuden kisahuumaa.
Tässähän aletaan olla jo liki eksistentiaalisten asioiden äärellä, kun jälkikasvu alkaa vähitellen huomata, ettei tuo höppänä tiedäkään ihan kaikesta kaikkea.
Toisaalta tuossa lopuksi on melkein kuvailtu joulu. Penskana kova juttu, sitten taas ei, kunnes taas voi elää sen ihmistaimien myötävaikutuksella tavallaan uudestaan.
Nyt on kyllä päässyt yllättämään kuinka bähän kiinnostaa. Kävin jopa katsomassa Suomen Cupin 5. kierroksen pelin TPS - MP sen sijaan, että olisin katsonut limittäin menevän alkulohkopelin.
Tässä päästään kiinni omiin fiiliksiin. Jollain tasolla jopa harmittaa, ettei päätynyt ite samaan matsiin lauantaina. Turkuun kun piti joka tapauksessa perseensä lauantaina raahata, niin olishan se perseenkasvullekin ollut ratkaisevasti parempi tapa olla paikalla viitisen tuntia ja n. seittemän hampurilaista aiemmin. Kiitos Burger Lovers Festival...
Muistelen joskus parikymmentä vuotta takaperin lukeneeni silloiselta foorumilta nimimerkin tarkkailija kertomuksen miten ihan jokaista kisamatsia ei tarvitse väkisin katsoa. Tuntui täysin pöyristyttävältä ajatukselta, että joskus voisi edes vitsillä heitellä tuollaista. Totta kai kaikki matsit katsotaan. Kerrankin tulee kunnolla futista telkusta niin sehän on lähes sama asia kuin heittäisi puolikkaan astian makaronilaatikkoa roskikseen, kun ei jaksa syödä kolmatta päivää putkeen samaa. Mitä helvettiä se seniili oikein yritti selittää. Ai kesällä olis muka jotain parempaakin tekemistä...
Pikakelaus vuoteen 2024. Viisi päivää kisoja takana enkä ole katsonut yhtäkään matsia kokonaan. Samaan aikaa olen tärvännyt käytännössä kolme päivää siihen, että olen ajellut autolla ja ollut metron, bussin, pikaratikan, paikallisjunan, pikajunan, ratikan ja laivan kyydissä päästäkseni Maarianhaminaan katsomaan Suomen Cupia ja edelleen takaisin sellaisiin tarkkailuasemiin, että pääsen suht helposti huomenn...tänään HJK-KuPS -otteluun. Enkä siis katso huomennakaan yhtään kokonaista matsia kisoista.
Oli mielenkiintoisella tavalla hämmentävää huomata unohtaneensa seurata isolta ruudulta kisamatsia, kun IFK-KuPSia odotellessa pistin läppäriltä pyörimään EPS-FCL -ottelun. Enkä edes muista ketä siinä pelasi, Hollanti ja...joku?
Tämmönen satunnainen tarkkailu tuntuu pelottavan helpolta ja huolettomalta. Asiaan vaikuttaa taatusti se, ettei edellisiä verikisoja pystynyt katsomaan tahallaan hetkeäkään. Edelliset EM-kisatkin meni alun osalta merkittävällä tavalla ohi, kun kulkutaudin runtelemassa maailmassa neljä katsomossa nähtyä matsia tarkoitti käytännössä tuplamäärää näkemättä jääneitä matseja. Silti sitä jäi edelleen henkiin ja kertomaan tarinaa. Siitä, että arvokisojen aikana voi elää katsomatta jokaista hetkeä ruudusta.
Eikä sillä lopulta taida edes olla väliä. Arkistopätkiä lähetyksissa nähdessään sitä hämmästelee kerta toisensa jälkeen miten vähän lapsuuden ja nuoruuden jälkeisistä kisoista lopulta edes muistaa. Äsken piti ihan ponnistella, että muisti kuka voitti edelliset EM-kisat, mutta sitten tuli mieleen Chiellinin tunnetun futishistorian retein rike.
Tämmöstä se on. Leppoisa setämies oikeasti katselee maailmaa vähäsen eri tavalla ja siinä on puolensa. Ei ihan kaiken perässä tarvitse hötkyillä, mutta kyllähän tässä ikävöi jollain omalla tavallaan sitä miten joskus vielä jaksoi syttyä tulenpalavasti erilaisista asioista. Yritetään kanavoida tätä johonkin hyödylliseen - toivottavasti onnistuu.