Ja Facchettin tuolle paikalle istutti El Mago Helenio Herrera. Herrerahan oli jo ennen tuota valmentanut pitkään Espanjassa, mutta en kyllä tiedä käyttikö siellä mitään vastaavaa. Käsittääkseni vasta Italiassa yhdisti catenaccioon oman käsityksensä liberon ja nousevien laitapakkien rooleista. En tosin yllättyisi, mikäli Barcelonassa olisi käyttänyt jotain saman kaltaista.
Olet oikeassa liberosta ja laitapakeista. Herreran Barsa oli lähtökohtaisesti hyökkäävämpi joukkue, mutta hän käytti siellä joitain samoja metodeja kuin Interissä. 50-luvun Barsa oli monella tapaa modernin suurseuran prototyyppi, ja yksi Herreran innovaatioista oli rotaatio. Hän hankki joukkueeseen parin hyökkäyslinjan verran kansainvälisiä tähtiä, joista puolet sitten istuivat penkillä (tai katsomossa, koska vaihtoja ei ollut). Pelityylejä käytettiin vastustajasta ja tilanteesta riippuen kolmea erilaista: hyökkäävä joukkue, puolustava vastaiskujoukkue, ja sitten normaali balanssijalkapallojoukkue (mihin tämä huikea innovatiivinen termi katosi?). Esim. kauden 59-60 Euroopan Cupissa Wolverhampton, tämä englantilainen suurseura, pääsi nauttimaan mainitusta taktisesta joustavuudesta. Kotona Barsan hyökkäävämpi muodostelma nuiji taulululle 4-0 lukemat. Vierasmatsiin valittiin tiukasti puolustava vastaiskujoukkue, ja tämä puolestaan voitti 2-5, kun lädit yllätettiin taktisesti (tietenkin). Sama tiukka puolustus ja vastaiskut olivat Herreran Interinkin tavaramerkki, vain pitemmälle vietynä. Käsittääkseni Barsan vastahyökkäykset olivat vielä blokkina, eikä laitapakkien overlappia ollut.
