No niinhän siinä kävi, että pitkän säätämisen ja sähläämisen ja riitelyn jälkeen Sofian derby siirrettiin ensi kuulle. Onneksi kuten todettua niin viikonloppuisin Sofiassa ja lähiympäristössä pääsee helposti näkemään useamman pelin. Lokomotiv Plovdivin kotimatsi jäi tällä reissulla väliin, kun bussien aikataulut eivät olleet suosiollisia mutta kolme matsia tuli nähtyä
Minyor Pernik-Sportist Svoge.
Minyor Pernik on saanut tietynlaisen kulttimaineen Bulgarian alasarjoissa. Osittain pienen mutta pippurisen kannattajaskenen takia(
https://www.youtube.com/watch?v=lp6a24FuwYY) ja osittain sen takia, että lähinnä kaikki paikallisetkin sanovat että Pernikissä ei ole mitään muuta hyvää kuin jalkapallo ja kaivokset, ja kaivoksetkin on viety. Suomenkielinen Wikipedia väittää, että Pernikin ystävyyskaupunkeja on mm. Las Vegas mutta tuo ei taida valitettavasti olla faktaa. Pernikiin pääsee Sofiasta suorilla junilla monta kertaa päivässä, ja kuten paikalliset sanovat "junat ovat vain köyhille, eläkeläisille ja mustalaisille" joten menopaluun saa parilla eurolla. Ja tämän sateisen päivän perusteella Pernikissä ei tosiaan ole tarvetta millekään "hop on, hop off"-bussiyrityksille, sillä kyseessä on aika stereotyyppinen esimerkki jostain itä-Eurooppalaisesta kaupungista johon on aikanaan porukkaa valunut töiden perässä mutta lopputulemana on harmaa asutuskeskittymä ilman varsinaista vetonaulaa. Ostoskadulla lähes kaikki liikkeet olivat suljettuina lauantaipäivänä, mutta markkinoilla oli sentään joitain asiakkaita. Avoinna olevaa ravintolaa oli myös hiukan hankala löytää sateisena päivänä. Plussat kuitenkin siitä, että kulkukoirille oli järjestetty keskustan puistoon ihan hyvät oltavat ja ruokaa saivat säännöllisesti. Mitä tulee itse jalkapalloon niin Minyorin stadion löytyy isomman puiston keskeltä heti hylätyn maauimalan jälkeen. Maauimala on kunnosta päätellen ollut hylätty jo useamman vuoden. Betoniseiniä koristivat hakaristit ja 14/88 tägit, jotka olivat niin rumia että menivät lähinnä huonosta satiirista. Stadionilta löytyi ultrien pitämä pieni fanikauppa, jossa lähinnä myytiin kannattajien omia tuotteita. Toisin kuin esimerkiksi Sofian seurojen vastaavissa putiikeissa, niin täällä ulkomaalaisesta turistista ei ihan niin innoissaan oltu. Vierestä löytyi kioski jostai sai puolen litran oluen alle kahdella eurolla. Ruokaakin sai, mutta jäi tällä kertaa kokeilematta. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että uusien paikkojen näkeminen ja jalkapallon katsominen on aina vaivan arvoista joten tottakai Minyor Pernikin kotipeleille myös suositus. Joku cupin peli pääsarjaseuraa vastaan voisi tosin olla hiukan mielenkiintoisempi tapaus, kuin divaripeli tuntematonta vastustajaa vastaan kaatosateessa.
CSKA 1948 Sofia-Levski Sofia.
Se varsinainen derby kun siirrettiin niin tilalle arvottiin tämä "derby". Nimihirviö CSKA ei juuri kannattajia kerää ja tämäkin kotiottelu pelattiin Vitosha Bistritsan kotikentällä jonka CSKA 1948 on hiljalleen haalinut omakseen. Bistritsa kai jossain määrin vielä lasketaan kuuluvan Sofiaan, mutta käytännössä tuo on sama kuin kulkisi Töölöstä Myyrmäen stadionille. Kävin varmuuden vuoksi tähän peliin ostamassa lipun ennakkoon CSKA 1948:n toimistolta, mutta paikan päältäki näytti vielä saavan lippuja. Bistritsan stadionille pääsee kyllä myös julkisilla, mutta tuo vaatii bussien sekä metrojen yhteiskäyttöä ja kun Yellow-taksin applikaatio toimii erinomaisesti, niin otin helpoimman reitin eli menopaluun taksilla joka kustansi noin 25€. Matsin jälkeen kun cäbiin hyppäsin, niin pari "Football Bandits"-takkista kundia yritti ängetä samaan kyytiin, mutta kuski potki jannut pihalle joten ei tuolta vissiin ihan vähän väliä keskustaan kyytejä mene. Levskin kannattajille oli varattu pieni häkki joka oli täpöten täynnä, ja kun pelissä alkoi tapahtumaan niin kävi ilmi että myös ainoasta kunnollisesta katsomosta puolet olivat Levskin kannattajia. Kotijoukkueen kannattajakatsomon AM oli reilut kymmenen. Viisi ihmistä, yksi rumpu ja kuusi bandista. Levski vei peliä kentällä, ja tottakai myös katsomossa mutta vierassektion olot olivat niin alkeelliset että kovin kummoista tunnelmaa ei aikaiseksi saatu. Pieni pyroshowkin näytti aika vaatimattomalta kentän tasolla olleesta häkistä suoritettuna. Tarjoilu kuitenkin pääkatsomossa pelasi. Olutta sai, mutta historiallisen kylmästä syyskuun kelistä johtuen itse tyydyin siemailemaan teetä. Ruokaa oli kuitenkin tarjolla, vaikka ainoa kokki ei oikein pystynyt vastaamaan kysynnän määrään. Vartin odottelun jälkeen sain pari Bulgarian versiota cevapcicista tarjoiltuna kahvimukista. Jos olisi ottanut isomman satsin, tai tilannut Bulgarian versiota köftestä niin toisella puoliajalla lautasten roolia olisivat tarjonneet puoliksi halkaistut styroksirasiat joissa raakoja lihaklönttejä oli säilötty. Halvat hinnat ja hyvä tarjonta, mutta kasvvisyöjät ja hygieniavalvojat älkää vaivautuko.
Lokomotiv Sofia-CSKA Sofia.
Viikonlopun päätteeksi saatiin sentään ihan mielenkiintoinen ottelu, kun CSKA Sofian kannattajat pääsivät ensimmäistä kertaa tällä kaudella katsomoon ja ohjelmassa oli kaiken lisäksi derby Lokomotovia vastaan. Isännäthän pelaavat itselleen aivan liian suurella stadionilla joka vetää eri lähteiden mukaan yli 20 000 katsojaa, joten oli selvää että CSKA saa taakseen ison tuen. Alun perin CSKA:lle myytiin 2500 vieraslippua mutta nuo myytiin loppuun käytännössä saman tien. Ennen ottelua istuin iltaa joukkueen kannattajien kanssa jotka kertoivat, että on tehty suullinen sopimus järjestäjän kanssa että kaikki CSKA:n kannattajat jotka pyrkivät otteluun sisään, sinne myös pääsevät. Oli sitten lippua tai ei. Ottelun yleisömääräksi ilmoitettiin virallisesti jotain 3400 mutta voin sanoa, että pelkästään CSKA:n kannattajia oli tuon verran. Viitisen minuuttia ennen ottelun alkua nähtiinkin kun järkkärit antoivat periksi ja tuo vieraskatsomo laajeni yhden katsomonosan verran. Tämäkään stadion ei ihan millään viihtyisimmällä sijainnilla sijaitse, ja lähimmät juottolat ovat kotikannattajien baari sekä isomman kadun varrella sijaitseva huoltoasema ja tämän vieressä oleva pieni ravintola. Tässä ottelussa ei ollut myöskään minkäänlaista tarjoilua stadionilla. Ei olutta, ei vettä, ei ruokaa, ei mitään. Stadionilta pystyi kuitenkin poistumaan vähän väliä, jos vain järkkäreille tästä ilmoitti. Itse kävin hiukan ennen puoliaikaa nappaamassa kotifanien kuppilan jääkaapista itselleni kylmän oluen mutta sanaakaan sanomatta paikkaa pitänyt vanhempi rouva repi oluen kädestäni, asetti sen takaisin jääkaappiin ja laittoi kettingillä jääkaapin kiinni ja oveen lappusen jonka sanoman pystyin arvaamaan ulkoa. Virkavallan pyynnöstä stadionilla eikä sen välittömässä läheisyydessä alkoholia myyty. Välitön läheisyys kuitenkin loppui siihen huoltoasemaan ja ravintolaan joka oli noin 10 metriä kauempana stadionista, ja tauolla nuo täyttyivätkin CSKA:n kannattajista jotka tyhjensivät kylmäkaapit kaikesta mikä sisälsi alkoholia. Vieraat veivät kentällä ja etenkin katsomossa 100-0, mutta Lokomotovin pieneltä kannattajaporukalta nähtiin myös ihan näyttävä soihdutus ja kyllä näiden Lokomotivin ja Slaviankin pelejä voi suositella varsinkin silloin jos vastassa on joku isompi seura.
