Sama. Missään nimessä en Turkkia kannata tai edes laske tuota persläpeä Eurooppaan kuuluvaksi, mutta pelillisesti se oli kisojen yksi väriläiskistä.
Puhtaasti jalkapallon näkökulmasta ehdottomasti yksi viihdyttävimmistä joukkueista. Samanlaista tsemppiä, intensiteettiä ja intohimoa ei ollut varmaan millään muulla joukkueella kuin korkeintaan hetkittäin.
Itse yritin karistaa poliittiset ajatukset pois mielestäni Turkin matseja tsiigatessa, mutta ihan kokonaan se ei onnistunut. Toisaalta olihan kisoissa ”putinisti-maita” enemmänkin. Myönnän, että en ollut pahoillani niiden putoamisesta.
Futiksen ja politiikan ei pitäisi kuulua yhteen, mutta yhä enemmän ne yhteen nivoutuvat. Jalkapallo on toisaalta ennenkin toiminut rauhan puolesta, ehkä siihen löytyy keino vielä nykyisessäkin tilanteessa. Tosin se edellyttää paskadiktaattoreiden ainakin hetkellistä sietämistä. Erdogania joudumme kuitenkin joka tapauksessa sietämään, jo pelkästään NATO-jäsenyyden takia.