Mitä muut pienemmät futismaat ovat tehneet eri tavalla kuin Suomi

[JJK Kuokkala]

Ihan naurettavia puhut. Alle viistoista vuotiaista ei pysty sanomaan oikeastaan paljon muuta kuin että kuinka kehittyneitä he ovat ikäisikseen. Esimerkiksi jostain pelisilmästä on ihan turha puhua mitään, koska paremmalla tekniikalla on enemmän aikaa ja nuorissa tasoerot ovat suuria - nuorten eriaikaisen kehittymisen vuoksi. Sitten kun nuoret ovat sekä fyysisesti että kordinaation puolesta ns. "loppuun kehittyneitä", tasoerot pieniä, voidaan vasta sanoa kuka on pelimies ja kuka ei - ts. kuka on lahjakas. Ongelmallista on se, että osalla nuorista kehittymistä tapahtuu vielä parin kympin jälkeenkin ja monesti nämä pitkään kehittymistään jatkavat ovat niitä suurimpia helmiä mitä lahjakkuuteen tulee. Heitä ei saa juniori-iässä menettää ja takuuvarmasti heidät menetetään noilla 8-vuotiaden edareilla ja sillä, ettei anneta peliaikaa.

Kerrotko mulle miksei muissa maissa noudateta kaikki pelaa systeemiä? Jos joku valitaan 9-10 vuotiaana ykkösjoukueeseen (en ole kirjoittanut 8-vuotiaista) niin ei se tarkoita, että pysyy ikuisesti ykkösjoukkueessa. Tilanne elää joka vuosi. Joku myöhemmin kehittynyt nousee ykkösjoukkueeseen ja joku toinen tippuu kakkosjoukkueeseen.

[kulmahiomakone]

Kerrotko mulle miksei muissa maissa noudateta kaikki pelaa systeemiä? Jos joku valitaan 9-10 vuotiaana ykkösjoukueeseen (en ole kirjoittanut 8-vuotiaista) niin ei se tarkoita, että pysyy ikuisesti ykkösjoukkueessa. Tilanne elää joka vuosi. Joku myöhemmin kehittynyt nousee ykkösjoukkueeseen ja joku toinen tippuu kakkosjoukkueeseen.

Suomi on monilta osin edistyksellinen maa ja täällä palloliitolta löytyy tarpeeksi rohkeutta uida vastavirtaan, tehdä oikein ja olla välittämättä muusta yhteiskunnasta ja sen alati kovenevista arvoista.

Ykkös- ja kakkosjoukkueissa on se ongelma, että liian monesti käy niin, ettei kakkosjoukkue kiinnosta tarpeeksi seuraa, joukkueen vetäjiä, valmentajaa ei löydy tai valmentajalta ei löydy kiinnostusta, ja joukkue kuolee ennemmin tai myöhemmin pois.

[Viinioksa]

Pohjois-Irlanti on selviytynyt arvokisoihin kolme kertaa, Slovenia kahdesti ja Latvia kerran. Slovenia ja Latvia aloittivat omat karsintayritksensä vasta 90-luvulla.

Latviaa on näissä yhteyksissä turha mainita. Se oli pelkkää tuuria. Latvia on kaikilla mittareilla Suomeakin heikompi futismaa, ehkä ainoana etunaan vuosikymmenten traumaattisen karsiutumishistorian puuttuminen. Pirlantia ei ole nähty arvokisoissa aikoihin, eikä hyvästä alusta huolimatta kyllä nähdä nytkään.

[Rikkiviisas]

Eihän Kaikki Pelaa ole ongelma vaan sen soveltaminen.
Jos se tarkoittaa, että pelaajia ei voida jakaa tason mukaan ja peliaika per ottelua jaetaan tasaisesti ollaan metsässä. Valitettavasti systeemiä sovelletaan liian monessa paikassa näin.

Kaikki Pelaa ei ole ongelma, jos lahjakkaimmat pääsevät pelaamaan ja harjoittelemaan tasoisessaan seurassa eikä peliaika jakaudu tasaisesti jokaisessa ottelussa.

[Savon keisari]

Kaikki Pelaa -systeemin tarkoitushan on saada nuoret jatkamaan urheiluharrastusta myös teini-iässä, jolloin liitot saavat enemmän rahaa lisenssimaksuista. Kaikenlainen muu lässytys on täyttä paskaa.

[kulmahiomakone]

Kaikki Pelaa -systeemin tarkoitushan on saada nuoret jatkamaan urheiluharrastusta myös teini-iässä, jolloin liitot saavat enemmän rahaa lisenssimaksuista. Kaikenlainen muu lässytys on täyttä paskaa.

Tuon voisi uskoa, jos pystyt osoittamaan muutaman asian. Ensinnäkin pitäisi tietää, että kuinka suuren osan liiton ja piirien tuloista lisenssimaksut muodostavat. Toisekseen pitäisi pystyä esittämään jonkinlainen arvio siitä, mikä on junnupelaajien osuus lisenssimaksujen kokonaispotista ja kuinka monta nuorta saadaan "kaikki pelaa" -ohjelman myötä jatkamaan harrastustaan pidemmälle ja kuinka monta vuotta pidemmälle. Käytännössä pitäisi siis pystyä osoittamaan, että mikä on "kaikki pelaa" -ohjelman rahallinen arvo liitolle ja piireille, absoluuttisesti ja suhteellisesti.

Luultavasti ohjelman arvo yhteiskunnalle on suurempi kuin liitolle, joten rahasummien pohtiminen ylipäänsä ei ole tarkoituksenmukaista.

DIT: Sinänsä ihan hyvä näkökohta, mutta esitystapa oli kovin futisforummainen :

[Savon keisari]

Tuon voisi uskoa, jos pystyt osoittamaan muutaman asian. Ensinnäkin pitäisi tietää, että kuinka suuren osan liiton ja piirien tuloista lisenssimaksut muodostavat. Toisekseen pitäisi pystyä esittämään jonkinlainen arvio siitä, mikä on junnupelaajien osuus lisenssimaksujen kokonaispotista ja kuinka monta nuorta saadaan "kaikki pelaa" -ohjelman myötä jatkamaan harrastustaan pidemmälle ja kuinka monta vuotta pidemmälle. Käytännössä pitäisi siis pystyä osoittamaan, että mikä on "kaikki pelaa" -ohjelman rahallinen arvo liitolle ja piireille, absoluuttisesti ja suhteellisesti.

Luultavasti ohjelman arvo yhteiskunnalle on suurempi kuin liitolle, joten rahasummien pohtiminen ylipäänsä ei ole tarkoituksenmukaista.

DIT: Sinänsä ihan hyvä näkökohta, mutta esitystapa oli kovin futisforummainen :

Ei tuo ole minun omaa keksintöäni, vaan yleisesti tunnettu fakta. Ihmettelen kyllä ettei sitä ole näissä foorumkeskusteluissa paljon esille tuotu, vaikka Kaikki pelaa nouseekin jatkuvasti esiin. Vastahan viime viikolla oli uutisissa, kun valmentajat joukolla antoivat lausuman järjestelmän haitallisuudesta huippujen kehittymiselle, puhemiehenä koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettman sanoi tuon aivan suoraan.

Juuri nuorison urheiluinnostuksen säilyttäminenhän on virallisesti keskeisin periaate koko Kaikki Pelaa -ajatuksessa,. Mitään varsinaisia lukuja siitä, kuinka moni lapsi olisi lopettanut urheilun aikaisemmin ilman systeemiä ei tietenkään ole, koska ei ole tiedossa rinnakkaistodellisuutta.  Esim. Palloliitton tuloista neljäsosa tulee lisenssimaksuista (lisää aiheesta: http://www.yle.fi/mot/ss061003/kasikirjoitus.htm), on selvää että liitot hyötyvät rahallisesti noudattamalla tätä.

Varmastikaan moni ihminen ei vastusta sitä, että myös ne nuoret joilla ei ole lahjoja tai kunnianhimoa huipulle, jatkaisivat liikuntaharrastustaan. On kuitenkin hieman väärin jos sen kustannuksella estetään huippuyksilöiden kehittyminen. Ei tätä ongelmaa ratkaista pelkästään "paremmin soveltamalla".

[kulmahiomakone]

Ei tuo ole minun omaa keksintöäni, vaan yleisesti tunnettu fakta...

Rinnakkaistodellisuutta ei ole, mutta toki lukuja voitaisiin verrata aiempiin. Esimerkiksi laskea, että kuinka monta prosenttia c-junnuissa pelanneista on lopettanut a-junnuikään mennessä - ennen "kaikki pelaa" -ohjelmaa ja sen aikana. Ylimääräisten muuttujien karsimista voisi yrittää, mutta suhteellisen hyvän kuvan saisi ilmankin. Jos neljäsosa tuloista on lisenssimaksuja ja niistä esimerkiksi puolet tulee junnuilta, niin eipä tuossa ihan valtavista rahasummista ole liiton toiminnan kannalta kyse.

Ja nimenomaan se on seurojen tehtävä soveltaa kaikki pelaa -ohjelmaa niin, että huippujen kehittyminen ei kärsi. Se voi myös vaatia sellaista seurojen välistä yhteistyötä, jota ei ole ennen edes vakavissaan harkittu. Näin on esimerkiksi siinä tapauksessa, että paikkakunnalla on eri seurojen saman ikäluokan joukkueita, mutta yhdelläkään seuralla ei ole ikäluokassa niin paljoa pelaajia, että edustusjoukkuetta saisi aikaan. Esimerkiksi Vaasassa on jo melko vakavasti puhuttu IFK:n ja VPS:n vanhimpien junnujoukkueiden yhdistämisistä, että parhaat saisivat pelata korkeimmalla mahdollisella tasolla.

Kaiken edarisähellyksen lomassa on kuitenkin pidettävä mielessä, että tärkeämpää kuin antaa kunnianhimoisimmille mahdollisuus etsiä rajansa, on antaa kaikille mahdollisuus harrastaa jalkapalloa. Se tavoite lukee useiden junioriseurojen perustamisasiakirjoissakin - "edistää jalkapalloharrastusta paikkakunnalla".

[satiainen]

Mitä tohon junnuhommaan tulee, nii ku ite pelasin junnuna, nii homma oli hoijettu päin persettä. Alussa oli valmentaja, joka panosti taitoon, eli reeneissä "riplattiin", harjoteltiin pallonkäsittelyä. Tuloksilla ei ollu sinänsä merkitystä, vaan ajatus oli että kaikilla on mukavaa. Ja kaikki sai pelata. No, sitte ei pärjätykää yhessä turnauksessa, nii valmentaja sai kenkää, ja tilalle sellanen, joka peluutti vaan parhaita, ja kauhia stressi siitä miten pelit päättyy. No, täähän johti siihen että puoli porukkaa lopetti, ja ne ketkä nykyään pelaa, nii parhaat pelaa Kakkosessa. Olipa taas järkevää toimintaa. Väittäsin, että ekan valmentajan alaisuuessa olis tullu enemmän pelimiehiä, ku mitä ny on.

Tarinan opetus: Ainaki yläasteikään asti pitäis reenata pallonkäsittelyä, ja pitää porukka harrastuksessa mukana.Ja vasta sitte alkaa kattomaan kenestä on pelimieheksi, ja kenestä ei.

Kuka on nii guru, että pystyy sanomaan 10-vuotiaista, kuka on tulevaisuuen pelaaja, ja kuka ei. Etenki, ku sillon alussa pelataan pikkukentällä, ja pelihän muuttuu taas ihan eriksi, ku siirrytään isolle kentälle.

[kulmahiomakone]

Kuka on nii guru, että pystyy sanomaan 10-vuotiaista, kuka on tulevaisuuen pelaaja, ja kuka ei. Etenki, ku sillon alussa pelataan pikkukentällä, ja pelihän muuttuu taas ihan eriksi, ku siirrytään isolle kentälle.

Kun pystyis sanomaan edes 15-vuotiaista, että kenestä tulee peluri ja kenestä ei... Se vaan on muotia nykyään, että hypetetään kakaroita ja kerätään jotain lupauslistoja yläasteikäisistä. Joskus aiemmin oon ottanut lahjakkuuden arvionnin vaikeudesta esimerkiksi amerikkalaisten palloilusarjojen draftit. Vaikka esim. nhl:ään pelaajat varataan pääosin "vasta" 17-18 vuotiaina ja vaikka skouttaukseen käytetään helvetisti rahaa, tehdään pelaajille psykologisia testejä ja haastatellaan tovi jos toinenkin, siis otetaan kaikki muukin huomioon kuin vain pelitaidot, niin silti hutien määrä on heti ensimmäisen kymmenen varatun pelaajan jälkeen melkoinen. Se ei kerro mistään muusta kuin siitä, että mikään ei takaa teinistaran kehityksen jatkumista niin pitkälle kuin huipulle pääsy vaatii. Toisaalta nhl:ssä pelaa huippupelaajia, jotka eivät drafteissa ole kelvanneet kenellekään. Juuri sen vuoksi olisi ehdottoman tärkeää, että mahdollisimman suuri pelaajamäärä jatkaisi harrastustaan mahdollisimman pitkään. _Lahjakkaista_ junnuista tulee huippuja vain sillä edellytyksellä, että he jatkavat harrastustaan, ikäisikseen kehittyneistä mutta lahjattomista junnuista ei tule huippuja, vaikka mitään "kaikki pelaa" -ohjelmaa ei olisi olemassa. Heistä tulee just niitä kakkosdivarijyriä. Kovalla junnuaikaisella kilpailulla ehkä ykkösdivarijyriä.

Toivottavasti joku saa jotain selkoa. Korjaan sitten, kun näen kirjaimet vain yhtenä kappaleena (jos muistan, tuskin muistan).

[Luffe]

Kun pystyis sanomaan edes 15-vuotiaista, että kenestä tulee peluri ja kenestä ei...

Wayne Rooney
Leo Messi
Cristiano Ronaldo
Theo Walcott
Jari Litmanen
jne.

Kaikki pystyivät dominoimaan ikäisiään jopa suvereenisti.
Esim. Ronaldinholla ja Henrylla on sellainen kyky käsitellä palloa mihin 99% muista pelaajista eivät tule koskaan yltämään lukemattomista toistoista huolimatta. Toki Dinho ja Henrykin ovat olleet harjoituksissa paikalla mutta lienee sanomattakin selvää että he ovat poikkeuksellisia jossain määrin massaan verrattuna.
Toisin sanoen osa taidoista tulee synnynnäisinä, Jumalan lahjana.

Suomalaisessa jalkapalloilussa suurimmat timantit täytyy ottaa parempaan käsittelyyn. Katsoa että tulevat Jari Litmaset (eli se vajaa 1% koko harrastajamäärästä) saavat kovia pelejä tasaisesti ja pääsevät muita aikaisemmin ykkösjoukkueen pariin. Tämä ei vaadi edes juurikaan mitään erikoisjärjestelyitä seurojen osalta.
Ja uskon että Kaikki pelaa- voi toteutua hyvin vaikka 10-paikalla pelaisikin kokoajan sama mies.

Väite että 15 vuotiaista ei pysty sanomaan tuleeko esim. mj-pelaajaa vai ei voi heittää osin romukoppaan.

[Callit]

Jotenkin tässä keskustelussa menee nyt mielestäni puurot ja vellit sekaisin. Tuntuu siltä, ettei uskota että monia hyviä asioita voida soveltaa samanaikaisesti. Oman käsitykseni mukaan pystytään, minkä alla yritän perustella. Itse asiassa ns. kunnianhimoisessa parhaat pelaa systeemissäkin on elementti, joka estää huippujen kehittämistä.

Ne hyvät tavoitteet, joista mainitsin ovat (En näiden periaatteiden hyvyyttä sen ihmeemmin perustele, jollei erikseen kysytä):

- huippufutaajien "tuottaminen"
- junnujen jatkaminen mahdollisimman pitkään
- jos ei muuta syytä, niin em. varten, peliajan takaaminen kaikille

Nyt siis näyttää siltä, ettei oikein uskota, että kaikkia näitä voidaan toteuttaa samanaikaisesti, mikä on mielestäni yksinkertaisesti virheellinen päätelmä. Siispä miettimään mitä nämä tavoitteet vaativat.
Huippufutaajien tuottaminen isossa mitakaavassa vaatii tietysti mahdollisimman laajan harrastajapohjan, ja huipuille varatun akatemia-systeemin. Akatemia-systeemillä tarkoitan järjestelmää, jossa parhaat juniorit ovat korkealaatuisessa "kokopäiväisessä" valmennuksessa. Mitä suuremmasta joukosta pelaajia aktemioihin päästään valitsemaan, sen parempi.

Junnujen mahdollisimman pitkään jatkaminen palvelee lajin yleistä kannatusta, lajikulttuurin kehittymistä ja vielä kaiken lisäksi se takaa myöhemmin kehittyvien mahdollisen putkahtamisen akatemioihin. Kaikille lienee selvää, että melkoisen tärkeä tekijä tässä asiassa on peliajan takaaminen kaikille joukkueen jäsenille. Miksi nyt sitten kuvitellaan, että akatemiassa kokopäivätoimisen valmennuksen piirissä olevat jotenkin söisivät tätä peliaikatakuun varassa harrastustaan jatkavaa porukkaa? En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi näin olisi. Jos kaikki pelaavat tasollaan, niin kenen kehitys pääsee kärsimään?

Vielä on pakko mainita tietyistä valmentajista, joitten kunnianhimo saa heidät noitumaan kaikki pelaa systeemiä, mutta jotka samalla omalla toiminnallaan estävät huippujen kehittymistä. Nämä valmentajat vahtivat mustasukkaisesti omia huippujunnujaan, ja tekevät kaikkensa estääkseen heidän siirtymisensä huippujoukkueisiin. Näin he takaavat ko. huippujunnuille tähtiaseman joukkueessa, ja myös melkoisen peliajan, mutta samalla estävät näitä siirtymästä sinne, missä valmennus ja vastus olisi kehittymisen kannalta olennaisesti parempaa.

[Lihansyöjäkasvi]

Kaikki pystyivät dominoimaan ikäisiään jopa suvereenisti.
Esim. Ronaldinholla ja Henrylla on sellainen kyky käsitellä palloa mihin 99% muista pelaajista eivät tule koskaan yltämään lukemattomista toistoista huolimatta. Toki Dinho ja Henrykin ovat olleet harjoituksissa paikalla mutta lienee sanomattakin selvää että he ovat poikkeuksellisia jossain määrin massaan verrattuna.
Toisin sanoen osa taidoista tulee synnynnäisinä, Jumalan lahjana.

Tietyt fyysiset ominaisuudet, kuten nopeus (lahja, jota esimerkiksi Litmasella ei ole), saattavat olla hyvinkin suurelta osin synnynnäistä. Pallotekniikan erot taas selittynevät pitkälti sillä kuinka, kuinka paljon ja kuinka hyvin on harjoitellut. Ei kukaan synny pallo jalassa.

Väite että 15 vuotiaista ei pysty sanomaan tuleeko esim. mj-pelaajaa vai ei voi heittää osin romukoppaan.

Useimmissa tapauksissa pystyy tietenkin sanomaan, kenestä ei maajoukkuepelaajaa tule. Paljon vaikeampi on nimetä ne, kenestä tulee maajoukkuepelaaja.

[Luffe]

Tietyt fyysiset ominaisuudet, kuten nopeus (lahja, jota esimerkiksi Litmasella ei ole), saattavat olla hyvinkin suurelta osin synnynnäistä. Pallotekniikan erot taas selittynevät pitkälti sillä kuinka, kuinka paljon ja kuinka hyvin on harjoitellut. Ei kukaan synny pallo jalassa.

Ronaldo
Zidane
Ronaldinho
Rivaldo
Figo

Kaikki ovat junnuiässä pyöritelleet kavereitaan 6-0 miten päin tahansa. Joillain vaan on se taito.
Väitän että kun joku Zidane on ensi kerran ollut pelaamassa niin muut kaverit eivät ole uskoneet korviaan kun hän on sanonut pelaavansa ensimmäistä kertaa.

Ja muutenkin puhuin erittäin pienestä osasta. 1% kaikista on jo paljon yläkanttiin.
Sinä taas tunnut puhuvan suuremmassa mittakaavassa ja siinä oletkin varsin pitkälle oikeassa.

[kulmahiomakone]

Wayne Rooney
Leo Messi
Cristiano Ronaldo
Theo Walcott
Jari Litmanen
jne.

Kaikki pystyivät dominoimaan ikäisiään jopa suvereenisti.
Esim. Ronaldinholla ja Henrylla on sellainen kyky käsitellä palloa mihin 99% muista pelaajista eivät tule koskaan yltämään lukemattomista toistoista huolimatta. Toki Dinho ja Henrykin ovat olleet harjoituksissa paikalla mutta lienee sanomattakin selvää että he ovat poikkeuksellisia jossain määrin massaan verrattuna.
Toisin sanoen osa taidoista tulee synnynnäisinä, Jumalan lahjana.

Suomalaisessa jalkapalloilussa suurimmat timantit täytyy ottaa parempaan käsittelyyn. Katsoa että tulevat Jari Litmaset (eli se vajaa 1% koko harrastajamäärästä) saavat kovia pelejä tasaisesti ja pääsevät muita aikaisemmin ykkösjoukkueen pariin. Tämä ei vaadi edes juurikaan mitään erikoisjärjestelyitä seurojen osalta.
Ja uskon että Kaikki pelaa- voi toteutua hyvin vaikka 10-paikalla pelaisikin kokoajan sama mies.

Väite että 15 vuotiaista ei pysty sanomaan tuleeko esim. mj-pelaajaa vai ei voi heittää osin romukoppaan.

Nyt on laput silmillä. Yhtä 15-vuotiaana tulevaisuuden staraksi arvioitua ja huipulle tiensä raivaavaa kohden on arviolta vähintään pari tusinaa samanmoista junnutähteä joista ei koskaan mitään tule. Yhtä Rooneya kohden on siis Smith, Jonsson, Rodrigues, Lombardi ja parikymmentä muuta, joista kukaan ei ole kuullut sitten niiden aikojen, kun pojat dominoivat 15-vuotiaina totaalisesti kenttiä. Jalkapallossa asia ei jää aikakirjoihin, koska pelaajia ei nuorina laiteta samalla tavalla konkreettisesti järjestykseen kuin Pohjois-Amerikan drafteissa. Toki on selvää, että poikkeukselliset lahjakkuudet, jotka jo juniori-ikäisinä ovat riittävän hyviä pelaamaan huipulla (esim. Rooney, Messi jne.), ovat jonkin tason pelimiehiä myös vanhempina.

Miten asia koskee Suomea, on sitten jo toinen juttu. 15-vuotiaana ikäluokkansa top-20:een kuuluva junnu sattuu Suomeen ehkä kerran sukupolvessa. Ehkä tämä samainen junnu myös selviää jatkossa miesten maajoukkueeseen, mutta enpä siltikään rukkaisi koko junnusysteemiä tällaisten tapausten varaan. Draft-listoja tutkimalla nimittäin selviää paitsi se, että huteja tulee terävimmän kärjen osalta paljon, myös se, että kun puhutaan pelaajista, jotka ovat 17-vuotiaina 20-100 lahjakkaimman joukkoon arvioituja, niin todennäköisyys sille, että tälläinen pelaaja on 27-vuotiaana ikäluokkansa top-100:aan kuuluva, on ehkä kymmenen prosentin luokkaa. Takaa tullaan ohi niin että soi.

Massassa on voima.

[Luffe]

Nyt on laput silmillä. Yhtä 15-vuotiaana tulevaisuuden staraksi arvioitua ja huipulle tiensä raivaavaa kohden on arviolta vähintään pari tusinaa samanmoista junnutähteä joista ei koskaan mitään tule.

Siivilä päästää lävitse aivan liikaa. Tietenkin huteja tulee mutta millä systeemillä ei tulisi?
Väitänkin että kovinkaan suuri meedio ei tarvitse olla että jonkun Litmasen erottaa suuremman luokan pelaajaksi 15 vuotiaista. YouTubessakin taitaa olla linkkejä kun hän pelaa 17-vuotiaana Veikkausliigaa.
Puhunkin siis aivan minimaalisen pienestä ryhmästä. Yleensä vielä kyseiset "Selänteet" ynnä muut ovat lahjakkaita myös muissa lajeissa ja kendon jääräpäät saavatkin päät yleensä käännettyä edukseen, valitettavasti.

[kulmahiomakone]

Kaikki ovat junnuiässä pyöritelleet kavereitaan 6-0 miten päin tahansa. Joillain vaan on se taito.
Väitän että kun joku Zidane on ensi kerran ollut pelaamassa niin muut kaverit eivät ole uskoneet korviaan kun hän on sanonut pelaavansa ensimmäistä kertaa.

Taas paskaa. Esim. Ronaldinhosta tiedetään, että pallokontrolli on lähes äärimmäisyyksiin viedyn harjoittelun tulos. Urheilulehdessä joskus mainittiin tuntimäärät, jotka R on pallon kanssa treenannut. Käsittämättömiä. Ja samassa artikkelissa Rönkä lainasi kuluneen ajatuksen, että pelikäsitys on vain sitä aikaa, jonka "täydellinen" pallonhallinta jättää pelin seuraamiseen. Ts. mitä vähemmän huomiota pelaaja uhraa pallolle, sitä enemmän jää huomiota pelitapahtumille. Ronaldinhohan on tälläisestä "katseharhautuksineen" mitä loistavin esimerkki. Miehen ei tarvitse katsoa palloa edes syöttäessä, niin täydellistä on pallon hallinta.

Ja sama seikka, eli intohimoinen harjoittelu pallon kesyttämiseksi tiedetään myös Litmasesta. Luultavasti sama pätee kaikkiin muihinkin mainitsemiisi pelaajiin, siksi taitavia he ovat pallon kanssa.

[Luffe]

Kieltämättä metsään meni hieman. YouTubessa on monia ehkä jopa Ronaldinhoakin taitavempia pallonkäsittelijöitä. Huippufutaajiksi heistä ei kuitenkaan ole. Jalkapallo on laji jossa yhdellä ominaisuudella ei pärjää. Litmasella on esimerkiksi hyvä pallokontrolli ja pelisilmä jotka korvaavat pienet puutteet nopeudessa.

Ronaldinhollakin on pakko olla jotain synnynnäistä. Vai kuinka muuten selität sen että vaikka kaikki maaliman ihmiset treenaisivat täsmälleen saman verran niin silti toisista tulee parempia kuin toisista?
Kaikki eivät lähde samalta viivalta mutta runsaalla harjoittelulla voidaan kuroa eroa ja mennä ohitse.

[kulmahiomakone]

Kieltämättä metsään meni hieman. YouTubessa on monia ehkä jopa Ronaldinhoakin taitavempia pallonkäsittelijöitä. Huippufutaajiksi heistä ei kuitenkaan ole. Jalkapallo on laji jossa yhdellä ominaisuudella ei pärjää. Litmasella on esimerkiksi hyvä pallokontrolli ja pelisilmä jotka korvaavat pienet puutteet nopeudessa.

Ronaldinhollakin on pakko olla jotain synnynnäistä. Vai kuinka muuten selität sen että vaikka kaikki maaliman ihmiset treenaisivat täsmälleen saman verran niin silti toisista tulee parempia kuin toisista?
Kaikki eivät lähde samalta viivalta mutta runsaalla harjoittelulla voidaan kuroa eroa ja mennä ohitse.

No totta kai geenit vaikuttavat, ei siitä mihinkään pääse. Toiset ovat luonnostaan nopeampia kuin toiset, toiset kestävämpiä, toisilla on parempi stereonäkö kuin toisilla ja varmasti kordinaatiokyvyssäkin (ja siten tasapainossa ja kyvyssä hallita palloa) on jotain perittyä. Mutta kuten sanoit, jalkapallo on laji, jossa ei yhdellä ominaisuudella pärjää, ja toisaalta kaikki ominaisuudet on mahdollista harjoittaa huippupelaajalta vaadittavalle tasolle, vaikkei lahjakkuutta kyseiseen osa-alueeseen keskimääräistä enempää olisikaan.

Itse suhtaudun kovin varauksellisesti lahjakkuuden käsitteeseen. Sitä viljellään joka paikassa kyllästymiseen asti ilman, että asiasta olisi riittävissä määrin kritiikin kestävää tutkimusta. Ainut varma asia, joka huippujalkapalloilijoita nähdäkseni yhdistää, on suunnaton harjoitusmäärä nuorena. On se harjoittelu sitten virallisempaa keilojen kiertelyä joukkueen mukana tai katuhöntsää, mutta pallon kanssa ovat kaikki viettäneet aikaa ja pelejä pelanneet.

[Luffe]

Edellinen viesti sisälti kyllä pelkkää asiaa.
Taitaa se vain niin olla että jokaisen huipun kohdalla artikkeleissa mainitaan että "jäi suorittamaan vielä ylimääräisiä vetoharjoituksia jne." treenien päätteeksi.
Minusta ensimmäinen askel kohti parempaa olisi lisätä nurmikenttien määrää Suomessa. Nurmet pitäisi olla käytettävissä paikkakunnasta riippumatta niin että lapsetkin pääsisvät kaveriporukoissaan ym. pelailemaan ja viettämään aurinkoista kesäpäivää.

[Mystinen metsätyömies]

15-vuotiaasta ei tietenkään voi varmuudella päätellä, että tuleeko kaverista maailmanhuippu. 15-vuotiaasta läskistä, jolla ei ole pelisilmästä tietoakaan voi toki huoletta päätellä, ettei kyseisestä ihraperseestä tule elämässään yhtään mitään muuta kuin taakka.

Tässä on Kaikki Pelaa-rahastuksen naurettavuus ja tuhovoima tiivistettynä. Venäjällä asia on hoidettu niin, että on Urheiluseurat, joissa valmennus pyrkii tuottamaan menestystä ja menestyviä huippuyksilöitä. Toisaalla ovat Urheilukerhot, jotka pyrkivät tuottamaan harrastajille ja heidän varakkaille vanhemmilleen onnistumisen elämyksiä. Sielläkin kaikki pelaavat, mutta Liitto tekee tilinsä muulla tavoin kuin rahastamalla jokaisen lahjattoman idiootin lisenssimaksun.

[kulmahiomakone]

Ystävämme jatkoajalla keskustelevat samasta aiheesta. Syynä on tietysti se, että suomalaisia meni tämän vuoden nhl draftissa vähän ja suurilla numeroilla. (Keskustelun) taso ei sen häävimpi kuin täälläkään, mutta on siellä jotain täällä esittämättömiä näkökulmia.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=38132

Mitä metsurin avautumiseen tulee, niin hänelle nimimerkki Callit on jo aiemmin kirjoittanut vastineen (tai samasta asiastahan he puhuvat: akatemioista, Urheiluseuroista ja harrastamisesta): http://futisforum2.org/index.php?topic=27342.msg924677#msg924677

[Callit]

Itse suhtaudun kovin varauksellisesti lahjakkuuden käsitteeseen. Sitä viljellään joka paikassa kyllästymiseen asti ilman, että asiasta olisi riittävissä määrin kritiikin kestävää tutkimusta. Ainut varma asia, joka huippujalkapalloilijoita nähdäkseni yhdistää, on suunnaton harjoitusmäärä nuorena. On se harjoittelu sitten virallisempaa keilojen kiertelyä joukkueen mukana tai katuhöntsää, mutta pallon kanssa ovat kaikki viettäneet aikaa ja pelejä pelanneet.

Ehdottomasti juuri näin. Myöskään en voi olla huomauttamatta näitten Zidaneitten ja Ronaldojen lahjojen ylistämisen yhteydessä, että kumpikaan ei ollut vielä 22-vuotiaana mikään ultra-jeesus, vaan kyse on kummankin kohdalla ollut siitä, että kehitystä on tapahtunut tavallista pidempään. Ronaldo(t) ja Rooney vastaavasti esimerkkejä ns. varsatähdistä. Sellainen oli myös Sebastian Deisler, joka oli 20-vuotiaana maajoukkueessa selvästi parempi kuin 4 vuotta vanhempi Michael Ballack. Deislerille kävi sitten niin kuin kävi, mutta oli mielenkiintoista kuulla pari vuotta sitten Gladbachin pääscoutin kommentti, jonka mukaan miehestä ei 15-vuotiaana todellakaan voinut sanoa muuta kuin, että oli erittäin hyvä. Poika siirtyi Gladiin silloin samasta etelä-saksan aluejoukkueesta kuin toinen "samanlainen lahjakkuus" Thomas Trockenbrot, josta tuli oberligapelaaja.

Nopeasti muistia kaivelemalla tulee mieleen joitain ehdottomalle huipulle päässeitä pelimiehiä, joilla on ollut huomattavia vaikeuksia jossain vaiheessa junnuikäänsä. Mielenkiintoista, että aika monet, jollei kaikki näistä ovat henkineet aikuisina ns. puhdasta talenttia.

Paul Gascoine - fatso, jonka liikkuminen oli säälittävää. Ensimmäinen maajoukkue-edustus U21:ssä

Stefan Effenberg - b-junnuissa Victoria Hamburgin penkkimies, olkoonkin, että kyseessä oli Hampurin paras jengi ko. ikäluokassa. Kentällä silloin häärineistä ei olla kuultu mitään.

Shawn Wright-Phillips - Kahdesta akatemiasta ulos riittämättömänä.

Christoffer Metzelder - Oli vähällä lentää ulos akatemiasta, kun kasvupyrähdys vaikutti koordinaatioon B-junnuissa.

Didier Drogba - lopetti futiksen b-junnuissa vuodeksi.

Ei pidä käsittää asiaa väärin. On vain tärkeätä tajuta, ettei taitavien pelaajien määrä ole kiinni jumalasta, geeneistä, mutaatioista tai rotuopeista. Itsekin eli Suomi-futiksenkin pitää tehdä jotain.

[lasse11]

Suomi on monilta osin edistyksellinen maa ja täällä palloliitolta löytyy tarpeeksi rohkeutta uida vastavirtaan, tehdä oikein ja olla välittämättä muusta yhteiskunnasta ja sen alati kovenevista arvoista.

Ykkös- ja kakkosjoukkueissa on se ongelma, että liian monesti käy niin, ettei kakkosjoukkue kiinnosta tarpeeksi seuraa, joukkueen vetäjiä, valmentajaa ei löydy tai valmentajalta ei löydy kiinnostusta, ja joukkue kuolee ennemmin tai myöhemmin pois.

Vai onko niin että "Kaikki Pelaa" on keino sekä antaa loppumatonta projektiduunia Palloliiton porukalle että ottaa menestyspaineita junnujoukkueissa pois liiton johdolta?

Palloliittohan voisi osoittaa pehmeitä arvojaan karsimalla junnujen lisenssimaksuja tai poistamalla ne ja samalla keventää organisatiotaan tämän mahdollistamiseksi.

[Baikonur]

Minusta ensimmäinen askel kohti parempaa olisi lisätä nurmikenttien määrää Suomessa. Nurmet pitäisi olla käytettävissä paikkakunnasta riippumatta niin että lapsetkin pääsisvät kaveriporukoissaan ym. pelailemaan ja viettämään aurinkoista kesäpäivää.

Samaa mieltä tässä. Hiekkakenttien määrää tulisi supistaa huomattavasti ja jos ei tilalle saada nurmikenttiä, niin edes sitten tekonurmia.