Tottenham Hotspur 24/25 – Ange II
Kausi 23/24 – Ankeudesta AngenkoittoonKesä 2023 oli Spurs-fanille todella ristiriitaista aikaa. Usko seuran johtamiseen oli koetuksella, kun sitkeästi vallan kahvassa roikkuva Daniel Levy tuntui menneiden vuosien valmentajarekrytoinneissaan kahlaavan jatkuvasti syvemmälle suonsilmäkkeeseen pestaamalla menneiden aikojen suuruuksia, jotka pahamaineisesti uhrasivat viihdyttävyyden, fanien tyytyväisyyden ja seuraidentiteetin menestyksen ja oman egon alttarilla. Mourinho ja Conte jättivät juuri sellaisen perinnön kuin odottaa saattoi: sekasortoinen, epämiellyttävä ja turhautunut ilmapiiri vallitsi Spursin ympärillä ja usko huomiseen oli hatara.
Vuoden takainen valmentajanmetsästys vaikutti onneksi kuitenkin alusta asti ehkä hieman aiempia huteja määrätietoisemmalta. Mediasta tihkuvien tietojen valossa haussa oli selvästi aiempia tulosspesialisteja romanttisempia, hyökkäysorientoituneempia hahmoja, kun twitterin paskaisilla laineilla keikkui muun muassa Enriquen, Nagelsmanin, Slotin ja tietenkin Ange Postecogloun nimiä kantavia kaarnaveneitä.
Retrospektiivisesti Levy oli keväällä 2023 todellisen make or break -tilanteen äärellä. Stadionin jäljiltä seuralla oli runsaasti maksettavaa, eikä edelleen junnaava nimioikeusvenkoilu auttanut asiaa. Akatemiasta edustusjoukkueen rinkiin oli noussut hävettävän vähän uusia naamoja ja valmentajarekrytoinnit eivät varsinaisesti kylvettäneet tulokkaita näytönpaikoilla. Seuratalismaani Harry Kanen sopimus oli vuotta vaille katkolla ja huhut siirtohaluista kävivät entistä suuremmilla desibeleillä. Alemmuuskompleksissa rypevä seura oli ankean kauden jälkeen jäänyt pitkästä aikaa ilman europelejä.
Edellä mainittuun viitaten olikin kaljupäältä jokseenkin kyrväkäs veto palkata valioliigaseuran päävalmentajaksi kannuksensa kaukoidässä ja Skotlannissa hankkinut Ange Postecoglou, jonka kiistatta omissa ympyröissään menestyksekkäästi päättyneet valmentajapestit tuntuivat ehkä aavistuksen kevyiltä valioliigaympyröihin. Onko se nyt oikeasti mikään meriitti voittaa pokaaleita kahden joukkueen liigassa tai jossain vitun Japanissa? Hype sosiaalisessa mediassa aussin ympärillä oli ennen kauden alkua kohtalaisen kovaa Spurs-piireissä ja avainsanat tinkimättömyys, viihdyttävä pelitapa, vastuunkanto ja kiva tyyppi saivat ainakin itsessäni aikaan jonkinlaista orastavaa innostusta ennen Brentford-vierasmatsin aloituspotkua.
Siirtomarkkinoiden osalta viime kesä oli menestys. Jälkikäteen ajateltuna tasoonsa nähden puoli-ilmaiset Vicario ja Van de Ven olivat todellisia huippuhankintoja ja hieman opportunisesti putoaja-Leicesteristä naarattu Maddison täytti kauan kaivatun keskikentän kapellimestarin paikan mainiosti. Ilmaissiirrolla hankittu Manor Solomon vaikutti valioliigakokemuksensa myötä varsin low risk – high reward -hankinnalta ja isolla siirtokorvauksella tullut Brennan Johnson sekä nuori Asley Phillips panostuksilta tulevaisuuteen. Udinesessa ihastuttanut Destiny Udogie pääsi vihdoin liljanvalkoiseen nuttuun.
Alkukaudesta Ange lunasti kaikki somen kuiskimat lupaukset pelityylistään. Lähes naiivia lähentelevä puolustuksen kustannuksella hyökkääminen ja kuolemaa halveksuva pelinavaus saivat rivifanin haukkomaan henkeään sekä ihastuksesta että kauhistuksesta. Uudet hankinnat tuntuivat istuvan aussin sabluunaan erinomaisesti ja positiivinen pelityyli sai edellisellä kaudella alavireiseksi painuneet Bissouman, Porron, Kulusevskin, Romeron ja Sonin näyttämään uudestisyntyneiltä. Destiny Udogie loisti fyysisellä pelityylillään vasemmalla laidalla ja Pape Matar Sarr toimi upeana liimana keskikentän vaativassa kahden suunnan roolissaan.
Jos kauden alun kymmenisen peliä olivatkin dramaattisen upeita, dramaattinen oli myös matalalennon loppu. Chelsea-kotiottelussa kaikki meni pieleen Romeron ja Udogien pelikieltojen sekä Van de Venin ja Maddisonin loukkaantumisten myötä ja tuo olikin tietyllä tapaa kauden kulminaatiopiste Spursille. Samalla ottelu alleviivasi jo aiemmin mainittua Postecogloun tinkimättömyyttä omaa pelisysteemiään kohtaan, kun Spurs piti itsetuhoisella vimmalla puolustuslinjan kahden alivoimallakin puolessa kentässä ja lopulta toki murtui vääjäämättömän edessä, saaden kuitenkin kotiyleisöltä raikuvat suosionosoitukset päätösvihellyksen kaiuttua; todellinen muodonmuutos lamavuosien jälkeen oli saavutettu ja kentällä oli aidosti viihdyttävää jalkapalloa pelaava joukkue.
Loppukausi surullisen Chelsea-tappion jälkeen oli sanalla sanoen epätasaista. Alkukauden supersuorittajista Bissouma murensi itseluottamuksensa typerillä pelikielloilla, eikä kevätkaudella Afrikan mestaruuskisojen jäljiltä ollut kuin varjo entisestään. Maddison palasi loukkaantumisen jäljiltä kentille niin ikään alavireisenä eikä pystynyt alkukauden ihmesuorituksiin. Ennen vuodenvaihdetta Spursia maaleillaan jopa kannatellut Richarlison ajautui loukkaantumiskierteeseen ja kauden aikana hienot tehot aikaan saanut kapteeni Son oli kauden loppua kohden auttamattomassa syväjäässä.
Tammikuun siirtoikkunassa Spurs hankki leveyttä ja voimaa takalinjoilleen romanialaisen Radu Dragusinin muodossa ja lainasiirrolla ruoho pallo joukkueesta saapui sympaattinen nallipyssy Timo Werner. Myös varsin kiihottavia nuorisohankintoja tehtiin topparilupaus Luka Vuskovicin ja Lucas Bergvallin muodossa, joista kummatkin palasivat tahoilleen lainapesteille kypsymään valioliigapallon vauhtiin.
Lopputulema viime kaudelle oli eurooppaliigasijoitukseen oikeuttava viides sija, mitä voidaan ehkä kauden lopun mollivoittoisuus huomioiden pitää pitkin hampain hyvänä saavutuksena huomioiden Angen ensimmäinen kausi, Kanen menetys Bayerniin sekä alkukauden liidon katkaissut katastrofaalinen vastoinkäymisten summa.
Nuorten puolella saatiin runsaasti positiivista pöhinää kauden päätteeksi, kun Spursin U21-joukkue sijoittui sarjansa ensimmäiseksi. Akatemiasta kantautuu rohkaisevia viestejä kovan luokan pelimiehistä, kun 16-vuotias Mikey Moore ihastuttaa jo kuluvalla harjoituskaudella iskien tehoja, kärkimies Will Lankshear viimeistelee kuin nuori muttei liian nuori Harry Kane ja taiturimaisia keskikenttäpelaajia tuntuu tipahtelevan tuon tuostakin otsikoihin Donleyn, Devinen ja Hallin muodossa. Lainapesteillään vakuuttaneet Ashley Phillips ja Lucas Bergvall vaikuttavat korkeimman tason peleihin valmiilta vahvistuksilta ja joukkueeseen jo vahvasti implementoitu nuorisokaarti Sarrin, Udogien ja kumppaneiden muodossa luo uskoa liljanvalkoiseen huomiseen.
Kausi 24/25 – Lange syöttää, Ange maalaaKuluvan kesän siirtohulina on ollut ehkäpä odotetustikin vielä melko hiljaista huomioiden suuret maanosaturnaukset ja niistä johtuen myöhästyneet pelaajien kesälomat. Tähän mennessä Spursin ainoa pelaajahankinta on Leeds-lupaus Archie Gray, joka operoi pääasiassa keskikentän keskustan 6-8 -rooleissa sekä oikeana laitapakkina ja on 18-vuotiaana huikean potentiaalin kera tuleva vahvistus Spursin edustusjoukkueeseen. Myös Romanoa myöten on uutisoitu Tottenhamin hankkivan 3,5M € hintaisen eteläkorealaisen Yang Min-hyukin Gangwon FC:stä, jonne laituri jää kehittymään ainakin kuluvan Korean kauden loppuun asti tammikuulle. Spurs havittelee vielä tiettävästi 1-2 pelaajaa yläoksalle ja ainakin yhtä keskikenttäpelaajaa.
Ehkäpä suurimmat ongelmakohdat Spursin pelaajamateriaalista painottuvat pelaajien määrästä huolimatta yläoksalle, jossa kipeä tarve olisi ainakin yhdelle ohituskykyiselle ja juonikkaalle laiturille sekä avaavalle tai ainakin Richarlisonin lasinilkkaisuutta tiheästi paikkaamaan pystyvälle ysille. Spursin siirtopolitiikkaa marraskuussa orkestroimaan hankittu Johan Lange on tiettävästi kiinnostunut valioliigan sisältä Crystal Palacen Ezestä ja Wolvesin Netosta, joista kummankin hankintahinta voi äityä Levy-sedän kukkarolle kalliiksi. Jonkinlaisena riskibudjettivaihtoehtona on jalkapallomaailman sympaattisimmalle taparikolliselle, don Fabio Paraticille varsin tuttu Federico Chiesa, jonka surullinen loukkaantumishistoria ja epäilyttävän alhainen pyyntihinta nostaa kuitenkin kulmakarvoja näin karvahattukannattajan lipan alla.
Spursin keskikentällä on myös yksi kahdeksikkoa kantava kysymysmerkki nimeltä Yves Bissouma. Malilainen oli surullinen ilmestys loppukauden alavireisissä matseissa ja alkukauden kaiken hehkutuksen ansainnut loiste oli miehen otteista kadonnut tyystin. Fysiikalla Bissouma ei pysty loistamaan ehkä pallollisen sielunveljensä Mousa Dembeleen tavoin, joten itseluottamuksesta riisuttu pallotaituri on lähinnä riippakivi Angen vaativassa pelinavaamisessa. Harjoitusotteluissa miehen otteisiin oli tarttunut hieman viime kauden alusta tuttua rentoutta ja tekipä Bissouma myös hienon maalin Queen’s Park Rangersia vastaan, joten luonnollisesti sormet ja varpaat ovat ristissä sen puolesta, että heppuli saa kasettinsa rullattua tiukaksi ennen kauden alkua. Jonkinlaista korvaajaa tai pelipaikasta kamppailevaa ankkuria toivoisin kuitenkin vielä seuran harkitsevan.
Ylijäämän ulostaminen on Spursille pitkään ollut pahamaineisen hankalaa. Kuluva kesä on kuitenkin nytkähtänyt tämän osalta luottamusta herättävästi liikkeelle, kun ikuisuusriippakivi Ndombeleen sekä lasinilkka Sessegnonin sopimukset purettiin, Joe Rodon lähti Grayn kaupantekijäisiksi Leedsin suuntaan ja Pierre-Emil Hojbjerg siirtyi ennen viimeisen sopimusvuotensa alkamista Marseilleen ihan kerrassaan siirtokorvausta vastaan. Myös Japhet Tanganga löysi uuden kodin Millwallista ja jo aiemmin varmistuneet Eric Dier ja Ivan Perisic jatkoivat matkaansa sopimusten päättymisen myötä. Jäljelle jäävistä espanjalaiskaksikko Gil ja Reguilon tulevat todennäköisesti olemaan hankala pala Levylle poissyljettäväksi kohtuullisten suurten maksettujen siirtokorvaustensa ja ainakin edellisen kohdalla totaalisen näyttöjen puutteen vuoksi. Kulttipelaaja Emerson Royal on rohkaisevasti ollut ainakin AC Milanin ja Galatasarayn kiikarissa ja jonkinlaista lehmänkauppaa käydään Giovanni Lo Celson osalta Villan Unai Emeryn kanssa.
Jonkinlaisen hylkiön asemassa Spursiin liityttyään ollut Djed Spence esitti Heartsia vastaan harjoitusottelussa todella vahvoja otteita ja pelasi myös QPR:ää vastaan hyvin ansaiten paikan Spursin kaukoidän harjoituskiertueelle, jonne esimerkiksi edellä mainittu espanjalaiskaksikko ei mukaan mahtunut. Voisiko Spence Royalin mahdollisesti poistuessa olla pelitapaa palveleva kakkosvaihtoehto oikean pakin tontille, mene ja tiedä. Toisaalta voi spekuloida myös hankitun Grayn asemaa Postecogloun suunnitelmissa. Onko nuori englantilainen aussille ensisijaisesti keskikenttäpelaaja, jopa Bissouman paikkaaja; puolustaja vaiko jonkinlainen laastariyleispelaajaratkaisu poissaolotilanteisiin? Grayn ideaalipelipaikka vaikuttanee myös Spencen Spurs-tulevaisuuteen merkittävästi.
Kesän toinen uusi hankinta, Lucas Bergvall on viime kauden Udogien tavoin hankittu jo edeltävästi, mutta kasvanut korkoa Djurgårdenissa viime kauden ajan. Erinäisissä youtube-videoissa ihastuttanut ruotsalainen on kahdeksantoista vuoden ikäänsä nähden hämmästyttävän kypsä ja rauhallinen futari, jonka otteissa on havaittavissa menneiden aikojen keskikenttätaiturien eleganssia. Lyhytsyöttötaito, potkutekniikka ja puolustajan ohittaminen laidalla tai keskemmällä kenttää tuntuu onnistuvan hyvällä prosentilla ja ensimmäisten harjoitusotteluiden perusteella Bergvall ei kaihda myöskään futiksen fyysisempää puolta, vaan sitoutuu vahvasti puolustamiseen, prässäämiseen ja pallonriistoihin. Saatetaanpa keskikentällä nähdä alkavalla kaudella myös todellinen swedish connection, kun harjoitusotteluiden perusteella Kulusevskista leivotaan toden teolla hyökkäävää kasia kentän oikealle puoliskolle ja Bergvall on saanut minuutteja vasemmalla puoliskolla.
Pelipaikkakohtaisesti pohdiskelua optimiavauksesta on hankala uusien hankintojen puutteessa vielä tehdä, mutta oman pään osalta avauskokoonpanossa ei ole epäselvyyksiä. Vicario, Romero, Van de Ven, Porro ja Udogie pelasivat tahoillaan hyvän kauden puolustuksen osalta haastavassa pelisysteemissä ja erityisesti viime kauden kehityksestä lämmittää yhtäältä Romeron komeasti esiin noussut pallollinen taito pelinavaamisessa ja toisaalta Porron upea tasonnosto puolustaessaan hyökkäyspelaamisen siitä kärsimättä.
Vicarion ja koko joukkueen kehityskohteena ensi kautta ajatellen on ilman muuta oman maalinedustan puolustaminen keskitys- ja erikoistilannepalloissa, mikä oli erityisesti viime kauden loppupuoliskolla surkuhupaisalla tasolla. Italialaismaalivahti yllätti allekirjoittaneen ennakkoluulottomalla sweeppauksellaan ja yllättävän mukiinmenevällä pallollisella pelillään, mutta erityisesti torjuntatyössä Bic Vic on kerrassaan weltklassea.
Puolustusta turvaamaan on melko mukavasti leveyttä EM-kisoissa vakuuttaneen Radu Dragusinin, luottosoturi Ben Daviesin ja toistaiseksi myös Emerson Royalin ja Djed Spencen muodossa. Maalivahtivaihtoehdoista remmissä on todennäköisesti jo auttamattoman kömpelöksi käyneen Fraser Forsterin lisäksi Brandon Austin ja Alfie Whiteman. Erityismainintana nostettakoon itselleni uusi tuttavuus 17-vuotias Luca Gunter, joka esitti aivan huikean torjunnan QPR:ää vastaan ja esiintyi muutenkin maalinsuulla erittäin dominoivasti.
Keskikentän osalta Maddisonin voinee piirtää keskikentän kolmion ylimmälle askelmalle melko vapaasti. Levätyn kesän ja hyvän treenikauden jälkeen toivottavasti mies uhkuu näyttöhaluja ja palauttaa asemansa Englannin maajoukkuemiehenä. Bissouma on tässä vaiheessa ennen uutta hankintaa melko ilmeinen keskikentän pohjapelaaja, mutta kolmas, ns oikean kasin paikka onkin kimurantimpi kapitteli. Tyrkyllä pelipaikalle on ainakin Sarr, Bentancur, uusista tulijoista Bergvall, Gray ja vieläpä Kulusevskikin, joten on mielenkiintoista nähdä, kuka kolmanneksi keskikentän sepäksi pääsee takomaan. Oliver Skipp jää viime kauden tavoin todennäköisesti varamieheksi paikkaamaan loukkaantumisia, mutta HG- ja club trained -status pitänee hänet ringissä ensi kauden.
Hyökkäyksessä harjoituspelien perusteella Ange on pyrkinyt sijoittamaan laitaan enemmän omannäköisiään laitureita, mihin esimerkiksi hieman staattinen Kulusevski ei lähtökohtaisesti lukeudu. Uskaltaisin veikata, että hyviä juoksuja boksiin tekevä, suoraviivainen ja kohtalaisen laadukkaasti keskityspalloja jakava Johnson on Angen papereissa korkealla oikean laiturin paikkaa avauskokoonpanoon piirrettäessä. Vasemmalla itseoikeutetusti kapteeni Son avaa, ellei laituriksi hommata sitten kovan luokan avauksen kaveria tulevien viikkojen aikana. Reservissä on vielä muuten kuin viimeistelytaidoltaan tulosta ihan kohtuullisesti tuova Timo Werner sekä totaalisen musta hevonen Manor Solomon, joka tosin saattaa olla nuorten esiinmarssin myötä jonkinlainen Levyn oravannahka huomioiden miehen saapumisen ilman siirtokorvausta.
Piikissä avaa Richarlison tai Son, mikä pitkään kauteen ja useampaan kilpailuun lähdettäessä ei varmasti ole tarpeeksi. Hyökkääjähankinnoista nimiä Toney, Gyökeres, Davies ja Gimenez on markkinoilta Spursin suuntaan varovaisesti tiputeltu, eikä toki tule unohtaa junioriosastoa Velizia ja Lankshearia, joista kummallakin on potentiaalia kehittyä mitat täyttäväksi kärkimieheksi tulevaisuudessa.
Toiveita, haaveita ja yleistä unelmointiaAngen toisen kauden tavoitteena on oltava miehen itsensä mainostama pelitavan ja -filosofian lopullinen iskostaminen joukkueeseen. Äärimmäisen kompromissittomassa pallollisessa pelissä ja vastaprässissä ei voi tinkiä, minkä toisaalta huomaakin seuran pelaajapolitiikassa; nuoruutta, taitoa ja muovailtavia mieliä hankitaan teknisesti rajoittuneiden, ikääntyvien ja ehkäpä konservatiivisempaan pelitapaan sopivien pelaajien paikalle.
Cup-turnauksiin tulisi tällä kaudella lähteä ns all in. Nuori joukkue tarvitsee onnistumisen tunteita, eikä saappaat jalassa kaatuminen valitettavasti sellaiseksi enää riitä. Ripaus menestystä antaisi Angen projektille roppakaupalla uskottavuutta ja alleviivauksen siitä, että hullunrohkea pelitapa kannattaa pitkässä juoksussa. Liigassa pokaalia ei pysty ottamaan, mutta Eurooppaliiga ja kansalliset cupit siihen antavat jonkinlaisen mahdollisuuden. Itse olen pettynyt, jollei cup-kilpailuihin tällä kaudella panosteta tosissaan.
Yksi statement-hankinta, kiitos. Eberechi Eze on pyörinyt unissani miehekkäällä latinotavalla hämmentävän paljon tänä kesänä ja näkisin hänet mielelläni vasemmalla laidalla.
Koska viimeksi seuran oma kasvatti kunnolla edarissa? Olisi upeaa, jos pari nuorta saisi tällä kaudella kommennuksen aikuisten mukaan ilman lainakomennuksia. Mikey Moore, anyone?
Ei Rikua myyntiin. Jotain on huhuiltu saudeista ja tottahan se on, että Richarlison vaikuttaa huolestuttavan lasiselta, mutta on tuo nyt sen tason veitikka ja harvinaisen röyhkeä maalintekijä viime kauden kuuman kautensa perusteellä, että pitäisin ilman muuta ringissä, vaikka sitten kakkosviulun soittajana, jos joku isompi hankinta saadaan maaliin.
Kanssakirjoittajilta toiveena olisi saada jonkinlaista pelaajakohtaista analyysiä nuoriso-osastosta, jos noita matseja on tullut tarkemmin seurattua. Lisäksi ajankohtaisen sopimustilanteen jos joku pystyy kaivamaan tätä seuraaviin viesteihin niin arvostaisin.
COYS!
