Joku kirjoitti hyvin äksässä: Niin kauan kuin joku on valmis maksamaan edes kolme markkaa lähetysoikeuksista, kenttä on kuvaajien työpaikka siinä missä pelaajienkin. Faneilla tai pelaajilla ei oo sananvaltaa siinä. Jos haluaa pelata ilman median läsnäoloa, tervemenoa harrasteneloseen.
Yli satavuotiaalle jalkapallolajille on jo muodostunut jonkinlaisia kulttuurin piirteitä. Ne on yleensä kehittyneet etelämpänä Euroopassa. Suomessakin hiljalleen ryhdytään kopioimaan näitä samoja perinteitä ja jopa luomaan uusia.
Yksi hyvin perinteinen jalkapalloon liittyvä piirre on kannattajien ja joukkueen välinen symbioosi. Etenkin vierasmatseihin reissaava kannattajajoukko on suuressa arvossa, heillä on arvostusta ja jopa jonkinlaista valtaa joukkueeseen. He uhraavat omaa aikaansa ja rahaansa jopa pitkiin vierasreissuihin. Näin siis on historian aikana muokkautunut lajiin oma eetoksensa.
No TV, mainokset, media ja raha tunkevat toki nykyään joka paikkaan. Sitä ei voi välttää.
Mutta vältetään silti. Kamera pois, kun joukkue ja kannattajat keskustelevat. Jos kiinnostaa, mitä siellä sanotaan, niin mene päätyyn ja pidä meteliä. Muutoin hyväksy roolisi ja kunnioita lajin kulttuuria.
Ei meidän kaikkien tarvitse tietää kaikkea. Tietty mystisyys on paikallaan. esim. joukkueurheilun pukukoppien ovet olisi hyvä pitää lukossa yleisöltä.
