Trey Nyonille ensimmäinen ammattilaisopimis seuran kanssa.
Pesso ei ainakaan omasta mielestään ole maailman innokkain nuorten futaajien hypettelijä. Nykyajan taloudessa huomion määrä on silkkaa rahaa. On tietysti aina ollut, mutta kun klikit tuottavat tekijöilleen rahaa ihan suoraan vaikka perinteiseen mainosta -> myy -logiikkaan verrattuna. Tämä sitten taas johtaa siihen, että erilaisilla sisällöntuottajilla on iso tarve tavoittaa isoimmat mahdolliset yleisöt kärjistämällä jo valmiiksi populäärejä asioita entisestään. Nykyajan futiksessa sitten taas nuori poika valioseurassa on about populääreintä, mitä kuvitella saattaa. Vaikka nyt Nyonin saama huomion määrä on omiaan sitten kasvattamaan myös kadun tallaajien epärealismia kaveria kohtaan.
Mutta. 2020-luvun futista tuskin tullaan sinänsä muistamaan minään varsinaisena jalkapallon kultakautena. Samaan tapaan kuin esimerkiksi 80-luvun futis ei yleisesti edusta mitään kovin myyttistä pyhää suurelle osalle neutraaleista seuraajista. Jos vaikka jonkun Zidanen tai Tottin pelaaminen perustui tehojen lisäksi melkoiseen haahuiluun ja silkkaan estetiikkaankin, on modernien huippupelaajien vaade aika erilainen. Pallolta löytynee enintään yhden käden sormien verran pelaajia, joiden ei tarvitse huippusarjassa prässätä tai muuten noudattaa valmentajan askelmerkkejä liikkeissään. Myöskään puolustajien haastaminen ei välttämättä kuulu ollenkaan modernin huippupelaajan toimenkuvaan. Haastomonstereita toki löytyy myös, mutta haastaminen ja ohittaminen on nykyään enemmän maalinteon tukitoimintaa kuin itse maalintekoa. Tehot tehdään yleensä helpoimmista mahdollisista paikoista, eikä esimerkiksi pitkien kuljetusten päätteeksi tai volleylla 30 metristä.
Jalkapalloa voi edelleen pelata monella eri tavalla, mutta kuten oikeastaan aina, "paras" tapa pelata sitä on kyllä määriteltävissä melko selkeästi. Modernin pelaajan osaamisessa korostuu runsas ja älykäs liikkuminen. Pallollisena tulee olla perustaitava, mutta ennen kaikkea on kyettävä havainnoimaan tilanteita ja tiloja kentällä sekä kyettävä nopeisiin ja oikeisiin päätöksiin. Käytännössä siis olemaan enemmän palikkana systeemissä kuin sooloilla. Parhaiten tämä saavutettaneen siten, että opetetaan taitavimmat "katupelaajat" jo nuoresta asti tekemään päätöksiä ja luopumaan pallosta nopeasti. Vaikkapa Ronaldinho oli "koulutettu" ihan eri tavalla.
Nyonista ei välttämättä tule isoa tähteä tai huippupelaajaa. Mutta Liverpoolin viime aikojen junnuista se on mielestäni lähimpänä. Esimerkiksi Conor Bradley on varmasti saanut Aasian markkinoille jo omat "BradleyBallond'or2027"-bottitilinsä. Ja voi kehittyä omalla tavallaan ihan hyväksi pelaajaksi. Mutta sillä ei silti ole kaikkia tarvittavia ominaisuuksia olla ihan huippu. Bradley on ehkä vähän parempi pallollisena, mutta Robertson lienee sille aika hyvä referenssi. Nyoni taas liikkuu hyvin ja kevyesti, omaa korkean taitotason, mutta ei hölmöile pallon kanssa ja kykenee tehokkaisiin ratkaisuihin. On tietysti iästäänkin johtuen vielä hyvinkin "kevyen" näköinen. Mutta tähän kuvattuun huippupelaajan prototyyppiin ei välttämättä kuulu myöskään "painiminen", vaan enemmänkin väistäminen. Puolustajan haastaminen seisovilta jaloilta tai lähikontaktissa on aika tehotonta. Ennemmin kannattaa ottaa eka kosketus jo valmiiksi paikkaan, jonne pulustaja ei ehdi.
Pitkän ja poukkoilevan tajunnanvirran jälkeen siis Nyonille
. On aihio kehittyä aidosti hyväksi pelaajaksi. Mutta toki on aina myös niin, että HG-pelaajan kohdalla realismi on (tai ainakin pitäisi olla) valioliigassa aika armoton. Yleensä löytyy joku vielä parempi ja jättimäisillä resursseilla operoivien seurojen tulee ehkä globaalit mahdollisuudet käyttää, koska joku kuitenkin aina käyttää.
