“Into the sky of milk and ash there rose the ferrous scraps of the trams along the avenues. If that sky hadn’t resembled an enormous upside-down frying pan, there would perhaps have been visible, to the west, the thin and tormented noses of the Alps, and to the east the soft outline of the hill of Oltrepò. But only the great winds of March managed to clean the horizons, those winds so bizarre and whirling that they swept the city of Turin with whirlwinds of leaves, of foliage, of skirts, filing the gables and edges of palaces, changing the clouds into strips, brightening the veins of the porticos and female eyes.” (Giovanni Arpino: La suora Giovane)
Muutoksen tuulet puhaltavat Torinossa. Ilma on elokuisesta helteestä huolimatta taittumassa raikkaaseen ja aamuisin usva alkaa tiivistyä Langhen rinteille. Uusi
kausi, uusi
alku ja uusi
projekti.
Tunnelma on odottava.
MENNEISYYSViime kauden peliesityksiä ei muistele mielellään…kuten ei edellisen kolmen kauden osalta kokonaisuudessaankaan. Juventus jatkoi Max Allegrin alaisuudessa juuri siten, kun osattiin odottaakin. Jälleen joukkueelle tuli tuloksellisesti kelvollinenkin ajanjakso ja joulutauolla näytti siltä, että joukkue saattaa taistella vielä mestaruudesta. No ei taistellut. Taisteltiin europaikoista. Juventuksen peli oli jälleen silmiä raastavaa, kyynistä peruuttelua, joka vei katsojasta elämänilon. Kauden valopilkkuna voidaan luonnollisesti pitää Coppa Italian voittoa, kun finaalissa Atalanta kaatui Dušan Vlahovićin maalilla 1-0. Allegri sai pelin lopussa punaisen kortin ja suoritti leimallisen performanssinsa heittämällä takkinsa maahan.
Allegrille näytettiin ovea kaksi päivää finaalin jälkeen.
Paolo Montero toimi vastuuvalmentajana kauden kaksi viimeistä ottelua. Juventus sijoittui lopulta sarjassa kolmanneksi.
Muita kauden merkkihetkiä olivat mm. Paul Pogban uran terminointi ja Nicolo Fagiolin uhkapelibänni. Pogba sai positiivisen testituloksen kauden ensimmäisessä saraottelussa tehdystä doping-testistä ja miehelle lätkäistiin neljän vuoden pelikielto. Surullinen lopetus miehen taipaleelle Juventuksessa. Pogban paluu meni loukkaantumisten vuoksi pieleen heti ensi askeleista ja päättyi sitten tällä tapaa.
Merci et au revoir.
Tarkastellaanpa Massimiliano Allegrin ”toista tulemista”, eli kolmea edellistä vuotta kokonaisuutena. Allegrin tehtävänä oli pysäyttää suurseura jyrkässä alamäessä. Allegri palkattiin neljän vuoden projektiin, jonka päätteeksi Juventus olisi palannut huipulle ja syvenevä syöksykierre olisi taitettu. Olin ehkä itsekin hieman liian optimistinen ja sinisilmäinen Allegrin pestin alkaessa ja odotin joukkueen voittavan välittömästi jotain. Niin ei käynyt, eikä se välttämättä ollut realistisesti odotettavissakaan. Seurajohto ja Allegri itse puhuivat viimeisen kolmen kauden aikana seuran tavoitteista hyvin maltillisesti, mutta pidin sitä usein kulissina ja pakollisena teatterina joukkueen huonojen peliesitysten vuoksi. Viimeistään toisen kauden päätteeksi aloin itsekin uskoa niihin sanoihin – Ainakin osin.
Juventuksessa asuva, poikkeuksellinen, voittamisen kulttuuri ei ole syntynyt äkkirikastumisista tai onnenpotkuista. Niitäkin on luonnollisesti sattunut pitkän historian aikana, mutta ne ovat kuriositeetteja. On ymmärrettävä, että Juventus on valtava urheiluinstituutio, Italian suurin jalkapalloseura. Suuret laivat kääntyvät hitaasti ja myös vähemmän fyysisillä entiteeteillä, kuten urheiluseuroilla, vaikuttaa olevan jonkinlaista inertiaa. Jos suuri seura romahtaa, se romahtaa suurella voimalla ja sen pysäyttäminen on tehtävä hallitusti. Tämä vaatii aikaa. Suunnan kääntäminen tapahtuu harvoin äkillisesti.
Se missä Allegri onnistui, on tilanteen vakauttaminen. Hän tuskin olisi onnistunut kääntämään kurssia tästä yhtään positiivisemmaksi viimeisellä kaudellaan, eikä seurajohtokaan siihen uskonut. Hänen erottamisensa oli mielestäni täysin oikea ratkaisu. Mutta vaikka tässä on kuinka kärsitty vilua ja nälkää, niin uskon, että hänen palkkaamisensa oli oikea valinta. Olihan tämä melkoista kidutusta, mutta ehkä se oli pakko kestää. Ajatelkaa mitä olisi seurannut, jos Mottan projektia olisi lähdetty rakentamaan Sarrin ja Pirlon kausien päälle?
Joten olkaamme tyytyväisiä, että se tapahtui, mutta onnellisia, että se loppui. Näitä vuosia ei jää ikävä.
TULEVA KAUSIMERCATOIso luuta on pyyhkinyt Juven pukukoppia ja pyöröovet käyvät. Mercaton tähänastisista tapahtumista kirjoiteltiinkin jo edellisessä kausiotsikossa, joten vältän toistoa. Lähtijäpuolella on käynyt vilske ja sisään toivotaan vielä muutamia vahvistuksia. Vielä pitäisi löytää ottaja muun muassa Arthur Melolle, Weston McKennielle, Tiago Djalolle, Filip Kosticille, Federico Chiesalle sekä kenties myös Daniele Ruganille ja Arek Milikille. Pierre Kalulu ja Nicola Gonzales ovat huhujen mukaan lähellä siirtoa ja Teun Koopmeinersin kohtalosta väännetään edelleen kättä Atalantan kanssa. Tulijoiden osalta kuriositeettina mainittakoon, että Douglas Luizin vanavedessä Juventukseen siirtyi myös hänen kumppaninsa, Sveitsin naisten maajoukkuepelaaja, Alisha Lehmann. Lehmann takaa seuralle näkyvyyttä, sillä naisella on enemmän seuraajia sosiaalisessa mediassa, kuin vaikkapa Interillä tai AC Milanilla.
Ulos:Kaio Jorge (Cruzeiro, 7,2 milj.).
Moise Kean (Fiorentina, 13 milj.)
Matías Soulé (AS Roma, noin 26 milj.)
Dean Huijsen (Bournemouth, 15,2 milj.)
Samul Iling-Junior (Aston Villa, 14 milj. osana Douglas Luizin kauppaa)
Enzo Barrenechea (Aston Villa, 8 milj. osana Douglas Luizin kauppaa)
Koni DeWinter (Genoa, 8 milj.)
Adrien Rabiot, Alex Sandro, Wojciech Szczesnyn (vapaa agentti)
Sisään:Douglas Luiz (Aston Villa, noin 50 milj.)
Khéphren Thuram (OGC Nice, noin 20 milj.)
Juan Cabal (Hellas Verona, noin 13 milj.)
Michele Di Gregorio (Monza, 4,5 milj. laina + 14,5 milj. osto-optio)
KOKOONPANOPortieri#29 Michele Di Gregorio, #36 Mattia Perin, #23 Carlo Pinsoglio
Ykkösveskarin mantteli vaihtaa omistajaa. Wojciech Szczesnyn sopimus purettiin yhteisymmärryksessä, kun miehelle ei enää löytynyt roolia Di Gregorion saapumisen jälkeen. Michele Di Gregorio on Mottan hankinta ja vastaa päävalmentajan haluamaa maalivahtiprofiilia polakkia paremmin. Di Gregorio on hyvä pelaamaan jalalla ja kelpo torjuja, jonka kaksi edellistä kautta ovat todistaneet. Silti, todistettavaa Juventuksen tasoisen seuran maalivahtina riittää. Perin jatkaa varmana kakkosena ja Pinso joukkueen isähahmona.
Difensori#2 Mattia De Sciglio, #3 Bremer, #4 Federico Gatti, #6 Danilo, #24 Daniele Rugani, #27 Andrea Cambiaso, #32 Juan Cabal #33 Tiago Djalo, #37 Nicolò Savona, #40 Jonas Rouhi
Gleison Bremerille saatiin sorvattua jatkosopimus vuoteen 2029 asti. Bremer on sarjan eliittipuolustajia, mutta pelin avaamisessa, ja jalalla pelaamisessa yleensäkin, on petrattavaa. Kolmen topparin linjassa ja matalassa blokissa Bremer olisi maailman TOP5-puolustajia. Mottan joukkue tuskin kuitenkaan pelaa niistä lähtökohdista. Juan Cabal tuo leveyttä ja Cambiaso ottanee vasemman puolustajan paikan, kuten viime kerralla Mottan kanssa Bolognassa. Djalo on lähtökuopissa. Nuorukaiset Savona ja Rouhi saanevat näytönpaikan hajaminuuteilla.
Puolustus ei vakuuta. Calafiorin ja Todibon hankinnat menivät sivu suun ja joukkueen ykköstopparin sopeutuminen päävalmentajan jalkapalloon on kysymysmerkki.
Centrocampisti#5 Manuel Locatelli, #11 Filip Kostic, #16 Weston McKennie, #19 Khéphren Thuram, #20 Fabio Miretti, #21 Nicolo Fagioli, #26 Douglas Luiz, #41 Hans Nicolussi Caviglia, Arthur Melo
Keskikenttä näyttää joukkueen vahvimmalta osa-alueelta. Thuram korvaa Rabiotin ja tuo aimo annoksen dynaamisuutta keskikentälle. Douglas Luiz on avauksen pelaaja ja näyttää Mottan tyyliseltä hankinnalta. Locatellikin saattaa saada uutta virtaa uuden valmentajan alaisuudessa ja Fagioli sekä Miretti ovat laatupelaajia rinkiin. Jos Koopmeinersin siirto menee vielä maaliin, niin keskikentälle on jopa ruuhkaa. Nicolussi Cavigliaa on huhuttu Comoon ja Miretti voisi hyötyä lainapestistä. Next Genin Joseph Nonge ja Luis Hasa saanevat näytön paikat hajaminuuteilla.
Keskikenttä näyttää paperilla ihan kelvolliselta, mutta kalpenee avauskokoonpanon osalta esim. Interin vastaavalle aika selvästi.
Attaccanti#7 Federico Chiesa, #9 Dušan Vlahović, #14 Arkadiusz Milik, #15 Kenan Yildiz, #22 Timothy Weah
Soulén lähdettyä ja Chiesan odottaessa oven raossa, näyttää hyökkäys aika laihalta. Vlahovićilta odotetaan palkkapussinsa mukaisia tehoja, mutta miehen yllä riippuu edelleen epäilyksen varjo. Saako Motta vihdoin pelaajasta irti sen mitä Juvessa on odotettu? Sopeutuuko Dušan Mottapalloon vai pelataanko hyökkääjän vahvuuksilla? Kenan Yildiz saanee todella näyttää osaamistaan ja lienee avauskokoonpanon hyökkääjä. Timothy Weah täydentänee hyökkäyksen tridenten.
Leveyttä hyökkäykseen kaivataan. Milikiä on viety muualle ja siinä tapauksessa Juve tarvitsee kipeästi uuden kakkospyssyn. Next Genin puolelta Nicola Sekulov ja Vasilije Adzic saattavat avata kauden ykkösjoukkueen mukana, mutta poikien varaan ei kannata ramata. Nicola Gonzalesia sisään vaan ja äkkiä.
Alkavan kauden ihannekokoonpano näyttää varmaan joskeenkin tältä:
Di Gregorio
Danilo – Bremer – Gatti – Cambiaso
Locatelli – Thuram
Fagioli (Koopmeiners?)
Weah Yildiz
Vlahović
Kirjoitin Thiago Mottasta ja hänen tavastaan pelata jalkapalloa edelliseen kausiotsikkoon (
http://futisforum2.org/index.php?topic=266566.150), joten en käy sitäkään toistamaan. Motta toi Bolognasta mukanaan ison osa valmennustiimiään ja avainpaikat on täytetty hänen luottomiehillään. Bolognasta valmennustiimiin Mottan lisäksi liittyivät kakkoskoutsi Alexandre Hugeux sekä apuvalmentajat Simon Colinet, Alfred Dossou-Yovo ja Iago Lozano. Näistä kolme ensimmäistä olivat Mottan mukana jo Speziassa.
On todella mielenkiintoista nähdä miten Juventuksen peli tulee muotoutumaan uuden käskyttäjän alaisuudessa. Kuten mainittua, muutaman avainpelaajan (Vlahović, Bremer) vahvuudet eivät suoraan palvele sitä futista, jota Bologna viime kaudella pelasi. Kysymysmerkkejä on myös puolustus- ja hyökkäysmateriaalin laajuudessa sekä keskikentän roolituksessa. Otteluita on taas kolmen kilpailun verran, joten joukkueesta tulisi löytyä myös syvyyttä.
Eräänä mielenkiintoisena yksityiskohtana nostettakoot erikoistilanteiden rooli tulevalla kaudella. Juventus onnistui jälleen kääntämään useamman ottelun erikoistilanteista, mutta Mottan Bologna ei siihen viime kaudella pystynyt…jos sitä juuri yrittivätkään. Maalien on ensi kaudella tultava avoimesta pelistä, eikä viime hetken federicogatteihin voi enää kohtalon hetkillä ripustautua.
Juventus avaa kautensa kotona sarjanousija Comoa vastaan maanantaina 19.8. Sen jälkeen ohjelmassa on Hellas Verona vieraissa (maanantaina 26.8.) ja AS Roma kotona (sunnuntaina 1.9.). Maajoukkuetauon jälkeen pelit jatkuvat kotona Empolia (sunnuntaina 15.9.) ja vieraissa Napolia (sunnuntaina 22.9.) vastaan.
LOPPUSANATHetki on mennyt siitä, kun on viimeksi ollut yhtä toiveikas uuteen kauteen lähtiessä. Samalla ymmärrän, että pikavoittoja tuskin on tulossa. Optimismi nostaa päätään, mutta realismia lienee, että tämä kausi on Mottan etsikkoaikaa. Alkukausi voi olla välillä kaameankin näköistä. Mottan pelitapa eroaa edeltäjänsä vastaavasta niin monin tavoin, että sen omaksuminen ei tapahdu hetkessä. Uskoisin, että pelillisesti jonkinlainen tasaisuus löydetään kauden loppuun mennessä, mutta siihen saakka meno on möykkyistä. Toivottavasti tulosta tulee kuitenkin sen verran, että jonkinlainen työrauha säilyy, eikä Mottaa olla kenkimässä jouluksi kotiin.
Vaikka voitto onkin tärkeintä, niin….
…Pitäkää pää kylmänä.
Calma.
