Kansojen liiga 2024: Analyysissä lohko B2

[Salming]

Irlanti - Englanti 0-2 7.9.2024, Kansojen liiga

Irlanti 5-4-1

Idah 10
Szmodics 21 Smallbone 8 Molumby 14 Ogbene 20
Brady 11 O'Shea 4 Collins 22 Coleman 2 Doherty 7
Kelleher 1

Englanti 4-2-3-1

Kane 9
Gordon 11 Grealish 10 Saka 7
Mainoo 18 Rice 4
Colwill 15 Guehi 16 Maguire 6 Alexander-Arnold 2
Pickford 1

Tein noin tunnin ajan muistiinpanoja saadakseni käsityksen Irlannista ja päivityksen Englannista.

Erikoistilanteet


Englanti puolusti kulmat neljällä aluepuolustajalla, viidellä vartioijalla ja Saka otti pois lyhyen variaation yksinään. Ainakin ennen EM-kisoja aluepuolustajia oli vain kaksi (Kane ja Maguire), joten tuossa oli tapahtunut pieni muutos uuden luotsin myötä, kun Mainoo ja Colwillkin olivat nyt vitosen sisässä apuna. Rice, Gordon, TAA, Guehi ja Grealish olivat vartioijat. Irlannilla pallon takana oli Brady. Collins, O'Shea, Idah ja Ogbene olivat kohdenelikkona pilkun tuntumassa ja vitosen alueella hääri Szmodics.


Kun keskitys lähti ilmaan, boksin reunalta vapaasti takatolpalle juoksi vielä Molumby. Maguiren voittama ykköspallo kimposi suoraan hänelle, mutta pusku meni avopaikasta yli.


Englanti antoi kulmansa tutusti sisäänpäin kiertävinä. Saka ja TAA olivat vastuussa Fodenin ollessa poissa. Asetelma oli sikäli tuttu, että kohteita oli boksissa kuusi, reunalla kaksi pelaajaa (TAA/Saka ja Grealish) ja vain yksi mies (Mainoo) varmisti puolessa kentässä. Irlanti käytti Englannin tapaan neljää aluepuolustajaa, mutta vartioijiakin oli vain neljä, joten vitosen alueella Gordon ja Colwill saivat olla vapaina lähtökohtaisesti. Kane ja Rice tekivät blokeillaan tilaa ykköskohdepelaaja Maguirelle.


Maguire pääsi hyvin kiertämään blokkien takaa vapaaksi, mutta Sakan keskitys jäi liian matalaksi. Englantihan ranskamaisesti aika suoraviivaisesti vain keskittää vitosen viivalle parhaalle maalintekosektorille, mutta toki sillä on sitten arsenaalissaan selkeästi toinenkin optio eli taka-aluenostot ja sieltä tiputukset keskustan ruuhkaan. Yhtä kaikki, Suomen aluepuolustusnelikko joutuu mukavaan testiin varmasti Wembleyllakin.


Toisenkaan jakson alussa Sakan sisäkierteinen pallo ei tarpeeksi hyvä ollut, vaan jäi aluepuolustajiin.


Tässä on se toinen Englannin suosima variaatio. Maguire eristettiin taka-alueelle Ogbenea vastaan.


Mutta tämä repi vastuksen miehekkäästi maihin ilman rikettä. Suomenkin on kamppailtava yhtä urhoollisesti, vaikka elämme VAR-aikakautta.

Irlanti pallollisena vs. Englanti pallottomana


Englanti prässäsi tutusti ylhäältä 4-2-3-1 muodossa. Grealish oli kymppinä. Irlanti avasi alhaalta puolestaan 3-4-2-1:llä, johon palloton muoto 5-4-1/5-2-3 luonnollisesti taipui.


Mielestäni Englannin korkea prässi ei edelleenkään häikäissyt, vaan oli yhä sitä, että yksittäiset pelaajat (tässä piikkiin rotatoinut Grealish) spurttasivat vuorotellen ja tietty kollektiivisuus uupui. Toki se riitti Irlantia vastaan, kun vastustaja halusi muutenkin avata ilmassa yli prässin puoleen kenttään kohti yläkolmikkoaan jatkuvasti, jotta se välttäisi helpot pallonmenetykset omalla kenttäpuoliskolla, mutta ei Englannin prässissä sellaista kiimaa vieläkään ollut, että kovia maita vastaan se välttämättä saisi yläalueriistoja jatkossakaan kovin paljoa aikaan. Mutta B-tasolla tuollainen vähän löyhempikin prässi riittää pakottamaan vastustajan avaamaan pidemmällä pallolla. Toki toivon, ettei Suomi siihen suostu niin helposti kuin Irlanti, jonka suoraviivaisuus ja valittu muoto toivat mieleen Kazakstanin, mutta kazakit sentään ovat menneet vähän pelaavampaan suuntaan viime vuosina, joten sikäli ensivaikutelma Irlannista oli todella heikko.


Tässä näkyy vielä Irlannin 3-4-2-1/3-4-3. Yläkolmikko on kuvan ulkopuolella viimeisessä linjassa 3v4-alivoimaisena eikä juurikaan kyllä ykköspalloja voittanut tai kyennyt pitämään pelivälinettä pitkiä aikoja hallussaan...


... vaan Englannin puolustuslinja kamppaili terävästi voittaen pallon nopeasti takaisin vieraslaumalle. Tässä Maguire alisti Idahia. Toki Suomelle EM-karsinnoissa kaaosmaiset ja suoraviivaiset vastukset olivat osin myrkkyä, mitä pidin uhkakuvana jo ennen niiden alkua, koska kaksinkamppailupelaaminen ei ole nyky-Huuhkajien vahvuus, joten sikäli Irlanti-peleistäkään ei helppoja tule, vaikka vertaisin vihreäpaitoja tosiaan tasoltaan Kazakstaniin, mutta mielestäni nyky-kazakkien yläkolmikon kombinaatiopelaaminen ja nopeasti kohti maalia eteneminen noiden suoraviivaisten pystysyöttöjen jälkeen, kun vastustaja on hivenen organisoimaton, on vähän Irlantia parempaa.


Tässä on syy, miksei Irlanti avannut lyhyellä linja kerrallaan maitse mielellään, vaan ohitti prässin ilmassa. Gordon oli heti rankoa pohjaparin pallonmenetyksestä. Rice tuki hyvin ylänelikkoa ja nyt Englannin prässissä oli kerrankin yhtenäisyyttä sekä riittävästi miehiä pallon lähellä sulkemassa syöttösuuntia. Siinä, että Englanti prässäsi ylhäältä, ei ollut mitään eroa EM-kisoja edeltäneisiin matseihin, mutta toki kisoissahan sitten Southgate veti pakkansa alemmas kaiketi juuri siksi, ettei korkea prässi ollut toiminut kovia maita vastaan laadukkaasti, vaan se oli puhkottu ja omissa soinut mm. Italiaa ja Belgiaa vastaan.

Irlannin maalipaikat


Tähän samaan osioon voinee perata Irlannin kolme ehkä parasta tilannetta avoimesta pelistä. 32. minuutilla se onnistui voittamaan maalipotkun jälkeisen kolmospallon onnekkaasti. Mutta tässäkin yläkolmikon kombinointi puuttui ja vain Ogbenen soolon ansiosta se eteni hyökkäyskolmannekselle päättämään suoraviivaista hyökkäystä. Keskitys löysi Idahin, joka puski ohi takakulman. Samaa vaaran tuntua kuin Slovenialla tai kazakeilla ei mielestäni näissä hetkissä ollut, joten ilman selittyjä Irlanti on jätettävä lohkojumboksi, piste.


Tunnin kohdalla Irlannilla oli kaksi tilaisuutta maalintekoon perätysten. Ensin Englanti puolusti 4-4-1-1:llään blokissa pelin puolen laitaa tutun aggressiivisesti ja halusi tehdä riistoja laitakaistoilla jälleen, mutta tällä kertaa toki pelin puolen topparia ei tarvittu avuksi, kun Saka valui TAA:n avuksi pakottaen irlantilaisen palauttamaan pallon alas. Mutta näissä hetkissä tilaa löytyy ristipallolla painottomalta puolelta.


Sen O'Sheakin tiesi ja poimi Ogbenen.


Colwill ei ehtinyt saada tukea ja Ogbene poimi 1v1-tilanteessa syötöllään boksista Szmodicsin.


Viimeistely meni etualakulmasta niukasti ohi. Suomenkin tulee uskaltaa vaihtaa painopistettä ristipalloilla ja edetä sitten painottomalta puolelta keskityspaikkaan, koska Englannin tiivistä ja kapeaa 4-4-1-1:tä vastaan tilat löytyvät leveydestä ja kenties selustastakin eikä keskeltä ole helppoa todellakaan läpi mennä, vaikka sitä Suomi Kreikka-pelin perusteella toki tuleekin yrittämään kenties turhaan.


Viimeisessäkin näytteessä Irlannin paras pelaaja Ogbene oli ytimessä. Maalipaikka syntyi voitetun pitkän pallon tuloksena, kun Irlanti vastaprässäsi pelivälineen vielä takaisin itselleen kulmalipulla...


... ja loi sitten nopean vetopaikan boksin reunalle Molumbylle. Toivottavasti Suomen alakerran kamppailuvoima tosiaan riittää Irlantia vastaan. Englannilla se riitti hyvin noita paria puolittaista tilannetta lukuun ottamatta ja siksi Irlannin maaliodottama oli mitätön. Pallon alle on myös organisoiduttava salamana, mutta se osa-alue oli mielestäni ihan OK jo Kreikka-pelissä.

Englanti pallollisena vs. Irlanti pallottomana


Englanti avasi alhaalta tutusti 2-4-1-3:lla. Grealish liikkui kymppinä tosiaan vapaalla säteellä kuten Bellinghamkin...



... sillä näissä kuvissa Grealish näkyy molemmilla laidoilla ja Bellinghamhan usein hakeutui vasempaan laitaan rakentelemaan peliä muodon ulkopuolelle.


Irlannin prässi toimi avauskympin ajan ihan jees ja tällöin Englanti turvautui sille tyypillisesti pidempiin syöttöihin ohi prässin tavoitellen ylänelikkoaan, jos tilanne kävi liian tukalaksi.


Mutta syötöt alhaalta olivat epätarkkoja ja Irlannin puolustuslinjaan jäänyt 4v3-ylivoima Kanea ja laitureita vastaan riitti ykköspallojen voittamiseen kotijoukkueelle. Toinen wingbackeista tosiaan tuki yläviisikon prässiä painollista laitaa pitkin eteenpäin pumppaamalla.


10. minuutilla Doherty ahdistikin Grealishin harhasyöttöön.


Ogbenen ja Molumbyn kautta Szmodics pääsi vetopaikkaan vastaiskusta.


Mutta Pickford torjui. Tämä oli Irlannin kohokohta avauspuolituntisella. Englanti on aiemminkin ollut haavoittuvainen negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ja tämä oli lisäosoitus siitä.


Omalla kenttäpuoliskolla Irlanti valui 5-4-1:een. Kapea kk-linja esti pelaamisen muodon sisään, joten helppoa Suomellekaan ei tule olemaan mennä pelaamalla läpi keskeltä, kun Englantikaan ei oikein siihen kyennyt, vaan se käytti selustaa ja laitoja hyväkseen. Irlannin pallopaine muodossa puolustaessa oli aika heikkoa ja Englanti sai pyöritellä palloa paljon alaviisikkonsa kesken. 30 minuutin kohdalla prosentit olivat peräti 19-81% mitä tulee pallonhallintaan.


Tappiolla Irlanti aktivoitti puolustamistaan 5-2-3:een, mutta se avasi sitten rakoja, kun alaseitsikko ei seurannut prässiä, vaan jäi alas makaamaan ja Englanti pääsi hyökkäämään isompiin tiloihin. Suomen prässi korkealta ei ollut aina yhtenäistä Kreikassa, joten on mielenkiintoista nähdä se, että uskaltaako valmennusjohto silti ohjeistaa jatkamaan sitä, koska vaarana on, että Suomeakin vastaan tulee tällaisia tilanteita omaan päätyyn, jos yksikin pelaaja uinuu.


Englanti rakensi enimmäkseen 3-2-5:llä. Colwill jäi sivutoppariksi, joten Rice ei pudonnut kolmanneksi toppariksi tällä kertaa kuten monesti ennen EM-kisoja tapahtui karsinta- ja treenimatseissa. Silloinhan rakentelumuotohan oli useimmiten 3-1-6, mutta sanoisin, että Carsleyn alaisuudessa Englanti haluaa olla vähän stabiilimpi ja nojata enemmän 3-2-5:een. En toki nyt muista, että säätikö Southgate jo EM-kisoihin pelaamista siten, että rakentelumalli oli silloinkin enemmän 3-2-5 kuin 3-1-6, mutta ainakin yksi muutos Carsleyn tuomana vaikuttaisi olevan se, että Englanti haluaa olla vähemmänkin tärkeissä peleissä paremmassa puolustusvalmiudessa vastaiskujen varalta eikä koko aikaa uhkaa vastustajan viimeistä linjaa kuudella miehellä. Toki voi olla, että kotipeleissä asia on toisin. Tuo 3-2-5 oli monesti organisoitu siten, että TAA ei ollutkaan pitämässä leveyttä ja Saka välikaistalla oikealla puolella, vaan kuvan mukaisesti Saka jäi leveyteen, TAA liikkui pohjapariin Mainoon rinnalle ja Rice nousi oikeaan ylätaskuun linjojen väliin. Grealish oli vasemmalla välikaistalla ja Gordon tietysti laitakaistalla.

Muodon sisään eteneminen


Irlanti tukki muodon sisään pelaamisen kohtalaisesti. Colwill yritti tässä poimia Grealishin välikaistalta houkuttelun lopuksi.


Mutta Coleman puolusti mainiosti eteenpäin tukkien hetkeksi auenneen ylätaskun.


Tässä Maguire haki murtavaa syöttöä Ricelle oikeaan ylätaskuun vuorostaan, mutta Szmodics oli kapealla tutusti katkoen syötön.


Englannin pelikirjassakin oli tietyn kaistan ylimiehirys muodon sisässä, muttei tässäkään se löytänyt sahauspaikkaa mennä keskeltä kombinaatiolla läpi, joten hitusen mietityttää se, miten se sitten Huuhkajilta tulee onnistumaan lokakuussa.

Laadulliset ylivoimat laitakaistoille


Kakkosoptiona keskeltä murtautumisen jälkeen oli laadullisten ylivoimien luonti laitakaistoille kuten aina. Varsinkin Gordonia ruokittiin jonkin verran. Ensimmäinen ristipallo lähti jo avausminuutilla.


Irlanti kuitenkin tiesi sen, mitä tuleman pitää ja tuplaili/triplaili herkästi Gordonin.


Siinä mielessä Irlanti muistutti San Marinoa, että se toi reippaasti pelaajia kerrallaan puolustamaan laitakaistoja ja varmistamaan ylivoiman sinne. SMR toki toi parhaimmillaan viisikin miestä, mutta Irlanti yleensä kolme (laituri, wb ja sivutoppari) tai joskus neljä. Mutta alivoimaisenakin yksilötaidolla voi päästä keskittämään tai sitten pitää vain nopeasti kierrättää sivuun ja edetä keskeltä/toiselta puolelta.


Kuudennella minuutilla 1v3-alivoimaisena Gordon sai tassunsa auki, mutta keskitys ei takatolpalta löytänyt omia, vaan leijaili Sakan yli.


TAA:n paluukeskityksen Kane puski avopaikasta yli.


38. minuutilla vastaprässin jälkeen Saka oli hetken 1v1-tilanteessa saaden heti pallon jalkaan. Keskitys ei Kanea löytänyt, kun Kelleher tuli nyrkkeineen vastaan, mutta mukavasti kaaosta silti syntyi rangaistusalueelle. Gordonin laita oli kuitenkin vähän vaarallisempi kauttaaltaan.

Selustaan pelaaminen eritoten leveydestä tuleviin aloitteisiin


Englannin 0-1 voittomaali syntyi selustassa olleen tilan hyödyntämisestä. Kuten niin usein karsinta- ja treenipeleissä ennen EM-kisojakin, laiturit tekivät pystyjuoksuja Kanen sijasta. Tässä TAA on jo avausvaiheessa siirtynyt keskikentän pohjalle ja Rice nostanut ylemmäs oikeaa välikaistaa pitkin. Koska painetta palloon ei ole, TAA käyttää erinomaista avointa jalkaansa. Suomen pitää terhakammin kyllä sulkea TAA:n tassu.


Gordon ajoitti pystyjuoksunsa hienosti topparikolmikon taakse.


Kelleher torjui läpiajon.


Mutta jatkotilanteesta Gordon käänsi pallon takaisin luukulle ja Rice tykitti sen yläkulmaan. Irlanti nolla, Englanti yksi. Totesin jo kesän alussa, että Suomen pakkien on oltava nopeita, jotta he pysyvät Englannin vikkelien laiturien perässä. Täten varoitan, etten ylläty, jos Niskanen avaa oikeana pakkina/wingbackina ylihuomenna, heh. Sille olisi perusteensa, jottei tällaista tapahtuisi.


28. minuutilla Doherty oli hereillä ja kontrolloi juoksun, kun Colwill otettuaan tyhjät pois yritti vapauttaa Gordonin taas läpi.


Oikealta puolelta Sakan sijasta pystyjuoksuja oli ohjeistettukin tekemään välikaistalta Rice. Se oli uusi asia Carsleyn alaisuudessa selkeästi ja tuotti tulosta 0-2 osumassa 25. minuutilla! Myöhemmin vastaavasta välikaistajuoksusta Englanti hankki myös kulmapotkun 36. minuutilla, joten Ricenkin kanssa on oltava täten hereillä. Hieman ylempänä olleessa näytteessä Englanti ei onnistunut löytämään Ricea ylätaskusta muodon sisästä, kun Szmodics tukki sen sijoittumisellaan, joten vastauksena siihen oli se, että Rice lähti juoksemaan muodon ulkopuolelta pystyyn, jolloin konsonanttihirviö jäi ratkaisevasti pari askelta jälkeen!

[Salming]

Suomi 3.0

Kreikka - Suomi 3-0 7.9.2024, Kansojen liiga

Kreikka 4-2-3-1

Ioannidis 8
Pelkas 10 Bakasetas 11 Chatzigiovanis 16
Bouchalakis 5 Mantalos 20
Tsimikas 21 Koulierakis 3 Mavropanos 4 Rota 15
Vlachodimos 1

Suomi 4-4-1-1

Källman 19
Kamara 6
Antman 7 Schüller 11 Peltola 3 Lod 8
Galvez 17 Ivanov 4 Hoskonen 5 Ståhl 13
Hradecky 1

Englanti - Suomi 2-0 10.9.2024, Kansojen liiga

Englanti 4-2-3-1

Kane 9
Gordon 11 Grealish 10 Saka 7
Gomes 19 Rice 4
Lewis 3 Stones 5 Konsa 14 Alexander-Arnold 2
Pickford 1

Suomi 4-5-1

Pukki 10
Keskinen 14 Kamara 6 Schüller 11 Peltola 3 Jensen 9
Uronen 18 Ivanov 4 Hoskonen 5 Ståhl 13
Hradecky 1

Teinpä tällä kertaa siten, että kun Suomen puikoissa oli uusi apuvalmentajisto, lähdin ns. puhtaalta pöydältä tekemään tavallista scouttausraporttia kuten mistä tahansa muusta maasta. Kaksi peliä Kreikkaa ja Englantia vastaan antoivat mukavasti informaatiota Suomi 3.0:sta. Vertasin myös mielenkiinnolla uusittua Suomea omaan kokoonpano- ja pelitapaehdotukseeni. Isoin ero oli tietysti hyökkäyspelin organisoinnissa, mutta erikoistilanteissa ja pallottomassa vaiheessa oli toivomiani elementtejä. Haluan myös uskoa, että Kairista oli ajateltu Kreikka-matsiin Kamaran paikalle ja tätä sitten alun perinkin keskikentän pohjalle. Siihen ei kuitenkaan saada vastausta lokakuussakaan.

Erikoistilanteet

Erikoistilanteet:

1) Kulmapotkujen puolustaminen hybridillä: viisi aluepuolustajaa (Pohjanpalo etutolpalla ja hänen takanaan puolustuslinja), kolme vartioijaa/kohdepelaajien juoksujen blokkaajaa (Lod, Schüller, Kamara), yksi lyhyen estävä pelaaja (Kairinen) ja yksi kakkospalloja boksin reunalla odottava pelaaja (Antman). Voitetun kulman jälkeen Antman ja Kairinen lähtevät vastaiskuun ripeästi. Hradecky heittää pallon Lodille, joka poimii yläkaksikon. Nykyinen kulmapotkujen puolustaminen kahdella aluepuolustajalla, 5-6 vartioijalla ja 2-3 ylimääräisellä miehellä boksin reunalla/tolpalla ei enää todistetusti toimi, koska yksilöt ovat viidessä vuodessa vaihtuneet, joten se tapa lentää siksi romukoppaan. 1v1-vartioinnissa varsinkin ongelmissa olleet Kairinen ja Hoskonen piilotettaisiin tässäkin kulmalipulle ja viiden aluepuolustajan sekaan. Uskon, että Hoskonen pystyisi putsaamaan palloja viiden metrin alueelta tehokkaasti, kun hänen ei tarvitsisi ravata kenenkään perässä ympäri omaa rangaistusaluetta. Lodilla ja pohjaparilla on enemmän jalkoja blokata kohdepelaajien juoksuja
2) Hyökkäyskulmat: Kairinen pallolla, koska toimitus on kaikki kaikessa eivätkä Lodin kulmat ole olleet uhkaavia enää aikoihin. Niinpä seurajoukkueessaankin kulmia antava Kairinen saa saumansa loistaa myös maajoukkueessa kuten James teki Copa Americassa. Muutoin en välttämättä häntä edes avaukseen piirtäisi. Kohteita voisi olla kuusi, koska erikoistilanteista on tehtävä Suomen vahvuus. Vitosen alueella Antman ja Lod häiritsevät veskaria ja aluepuolustajia. Pilkun tuntumassa pitäytyisin siinä, että topparipari tekee blokeillaan tilaa Pohjanpalolle, joka kiertää heidän takaansa kohti seitsemää metriä puskupaikkaan. Kairisen sisäkierteinen pallo putoaa nuppiin ja Suomi tekee maalin. Kuudes kohdepelaaja Schuller kirmaisi pilkkusumpusta kohti takatolppaa. Boksin reunalla olisivat Kamara ja Uronen vastaprässäämässä ja tykittämässä kakkospalloista yläkulmia. Alho varmistaisi yksin vielä alempana
3) Sivuvapaapotkut: puolustettaessa seitsemän linja (Uronen-Pohjanpalo-Ivanov-Hoskonen-Schuller-Lod-Alho), kaksi muurissa (Antman-Kairinen) ja yksi reunalla (Kamara) on toiminut OK. Hyökkäyspään vapaapotkuissa voisi hakea englantimaisesti taka-alueelta Ivanovia/Hoskosta, joka pudottaisi keskelle ja kakkospallon Suomi sutisi sisään viiden muun kohdepelaajan voimin. Kairinen jakaisi yhä fodenmaisia leivoksia

Oma ehdotukseni kulmapotkujen puolustamiseen oli siis viisi aluepuolustajaa (Jolle+puolustuslinja), kolme vartioijaa ja pari reunapelaajaa. Suomen valmennusjohto oli melkein samaa mieltä, sillä aluepuolustajien määrä oli tuplattu neljään. Vartioijia oli täten yksi enemmän kuin ehdotuksessani, mutta reunapelaajia se kaksi kappaletta. Hyväksyin sen, koska suuntaus oli kuitenkin oikea EM-karsintojen ongelmat huomioiden. Ilahduin, että ehdotukseni mukaisesti Hoskonen oli nyt vitosen alueella paikoillaan. Kreikassa aluepuolustajina olivat nimittäin Källman, topparit Ivanov ja Hoskonen sekä Galvez eli Ståhlia lukuun ottamatta puolustuslinja. Tämä, Schüller, Lod ja Peltola hoitivat vartioinnin, kun Kamara ja Antman odottivat kakkospalloja boksin reunalla. Yksi kreikkalaisten kohteista sai rauhassa häärätä Hradeckyn edessä.


Asetelma laajemmasta kuvasta nähtynä.


Schüllerin mies Koulierakis pääsi jatkamaan etualueelta pallon vaarallisesti keskelle vitosen viivaa kohti toista topparia Mavropanosia. Källmanin olisi pitänyt vähän ehkä voimakkaammin irrota voittamaan oma alue toki myös.


Peltola kompuroi Mavropanosia vastaan eikä Ivanov ehtinyt paikkaamaan, mutta onneksi kreikkalaisen kova kosketus karkasi aina Galvezille asti ja tämä purki pallon lopulta pois.


Toisessakin kulmapotkussa Peltola oli ongelmissa Mavropanosia vastaan, kun hän jäi Bouchalakisin blokin taakse rumasti...


... ja Valioliiga-toppari pääsi täten vapaasti juoksemaan kohti vitosen viivaa. Hradecky tuli kuitenkin hyvin ulos maaliltaan Mantalosin häirinnästä huolimatta.


Mavropanos ei päässyt puskemaan Luken nyrkkejä vastaan. Ivanovkin toki olisi varmaan ykköspallon voittanut.


Kolmannessa kulmassa Mantalos siirtyi Luken luota häiritsemään Ivanovia ja Hoskosta, johon Ståhl reagoi hyvin tullen blokkaamaan tätä. Vapaaksi kreikkalaiseksi kohdepelaajaksi vaihtui Ioannidis, joka toisella jaksolla onnistui maalinteossa...


... mutta tämän kulmapotkun Suomi vielä selvitti. Sisäkierteinen keskitys putosi tutusti viiteen metriin, mutta Ivanov voitti ykköspallon ja tällä kertaa Peltolakin pysyi Mavropanosin matkassa sentään kolmannella yrittämällä.


75. minuutilla Kreikka meni tosiaan 3-0 johtoon kulmapotkusta. Johtoasemassa isännät käyttivät vain neljää kohdetta, joten vapaata kohdepelaajaa ei lähtökohtaisesti ollut. Keskinen peri Antmanin roolin boksin reunalla ja Kamarakin oli yhä ilman vartiointivastuuta, koska Nissilä ja Jensen korvasivat yksi-yhteen Scüllerin ja Lodin puolustusroolit ja Pohjanpalo otti Källmanin paikan aluepuolustajana.


Bakasetasin pallo putosi melko täydellisesti Pohjanpalon ja Hoskosen väliin. Jensen puolestaan jätti liikaa etäisyyttä mieheensä Ioannidisiin, joka puski vastustamattomasti pallon takakulmaan. Toimitus oli loistava, mutta ei noita 1v1-tilanteita vain edelleenkään saisi hävitä. Hoskosta en moittisi siitä, ettei hän tullut palloon arajuurimaisella voimalla, vaan antaisin kehut keskityksen laadukkuudelle ja moittisin lähinnä Jenseniä.


Viimeisen kulmapotkun Hoskonen purki väkevästi ja miehetkin pysyivät kontrollissa sillä erää, mutta Kreikka-pelin perusteella Peltolan ja Jensenin kyky miesvartiointiin jätti kysymysmerkkejä ilmaan.


Englannissa puolestaan koko neljän puolustuslinja vastasi aluepuolustuksesta, kun Jolle ja Källman olivat molemmat penkillä, joten voinee todeta, että allekirjoitan tehdyt muutokset, vaikka Kreikassa omissa kolisikin, sillä jo Wembleylla kulmapotkujen puolustaminen oli jämäkämpää. Pukki kontrolloi Gordonin Hradeckyn alueella. Kolme muuta vartioijaa Jensen, Peltola ja Schüller puolustivat pilkun tuntumassa Kanea ja toppariparia Stones-Konsa. Täten koska Englannilla oli tutusti kuusi kohdetta boksissa, kaksi heistä (Rice ja Lewis) jäivät auki aluepuolustajien lähettyville.


Kamaran rooli oli olla alempana kuin Keskinen, muttei hän varsinaisesti ketään vieläkään vartioinut, vaan yritti lähinnä blokata juoksun etualueelle todennäköisesti siihen kohtaan, josta Suomi vuoti Kreikka-pelissä!


Maguiren ollessa poissa ykköskohteena oli Konsa. Englanti tutusti keskitti sisäänpäin viiteen metriin, kun antajana toimi Alexander-Arnold. Hoskonen kuitenkin astui erinomaisesti esiin voittamaan ykköspallon samaan tapaan kuin Kreikka-pelin lopussa. Kamara sai jotenkin pidettyä Konsaa selkäpuolellaan ja häiritsi siten riittämiin puskuyritystä. Jensen ihan hyvin kommunikoi Kamaralle sormellaan sen, että tämän pitäisi seurata Konsan liike, jolloin hän itse jäi tyhjän päälle kuuteen metriin kyttäämään kakkospalloa.


Toisen kulmapotkun puolestaan putsasi nyrkkeineen vaihteeksi Hradecky. Peltola piti kohteena olleen Stonesin tuolla kertaa hyvin näpeissään ja Schüller seurasi Kanea taka-alueelle.


Hradecky toisti temppunsa kymmenen minuutin päästä. Sekä Peltola että Jensen pitivät toppariparin hyvin pihdeissään ja nostivat tasoaan Kreikasta, mainiota. Ja Kamara puolestaan huolehti tällä kertaa Kanesta Schüllerin sijaan, koska tämä romahti aluepuolustajien eteen blokkaamaan kaiketi Lewisia.


Neljännestä kulmasta voi todeta sen, että Kamara oli tässä kohden vaihtunut viimeistään virallisesti viidenneksi vartijaksi jättäen Keskisen yksin ilman vartiointivastuuta. Lewis oli vapaa kohdepelaaja ainoastaan enää.


Sakan sisäkierteinen pallo putosi tutusti viiteen metriin kohti Konsaa. Jensen jäi tällä kertaa selkeästi kakkoseksi, mutta Hoskonen paikkasi voittaen ykköspallon vahvasti. Voinee siis todeta, että tälle on kyllä nyt löytynyt se oikea rooli kulmapotkujen puolustamisessa ja otan siitä itsellenikin pienen sulan hattuun. Turha Arttua on laittaa jahtaamaan kohdepelaajia, kun jalka ei siihen riitä, vaan nyt hänet on roolitettu vahvuuksien mukaisesti kuten toivoinkin.


Viidennen kulman siivosi etualueelta Uronen ennen kuin Kane ehti palloon Kamaran pihdeistä. Puolustuslinja kokonaisuudessaan aluepuolustajina voisi toimia jatkossakin ja Pohjanpalon ehkä uhrata mieluummin vartioijaksi? Uronen/Galvez pystyy tuota etualuetta hoitamaan minusta tarpeeksi hyvin yhtenä neljästä aluepuolustajasta ja Pohjanpalosta voisi saada lisäapua 1v1-vartiointiin vastustajan parhaita kohdepelaajia vastaan!


33. minuutilla Englanti käytti taka-aluevariaatiota ensi kertaa. Kane peruutti sinne pudottaen pallon Sakalle. Kamara ja Jensen vaihtoivat lennosta miehensä, joten kommunikaation puutteesta heitä ei voi syyttää, mutta jälkimmäinen jätti liikaa etäisyyttä, kun puolestaan Glen piti hyvin Konsan näpeissään.


Keskinen reunapelaajana teki hyvää työtä kakkospallossa sulkien Sakan vasurin kohtalaisesti ja tämä pyssytti reilusti ohi maalin.


Tässä nyt on vielä vahvistus sille, että Kamara muuttui kesken avausjakson viidenneksi miesvartijaksi.


Sakan keskitys ei löytänyt Kanea takatolpalta, vaan Ivanov vuorostaan purki. Summa summarum, kahden pelin otannalla kulmapotkujen puolustaminen meni mielestäni eteenpäin. Vain Bakasetasin täydellisesti pudonnut pallo aluepuolustajien väliin ja Jensenin huono 1v1-puolustaminen johtivat takaiskuun. Ja Englanti-matsinkin perusteella Jensen oli heikoin lenkki miesvartioinnissa. Se voi vaikuttaa hänen avauskokoonpanopaikkaansa kieltämättä jatkossa. Peltola sen sijaan nosti tasoaan ja Schülleriinkin pystyy luottamaan aika hyvin. Kamaran takiaismaisesta puolustamisesta pidin myös Englannissa ja kommunikaatio Jensenin kanssa pelaajavaihdoissa oli jopa priimaa. Sanoisin myös, että lukitsisin melkeinpä jatkossa puolustuslinjan hoitamaan vitosen alueen keskenään ja tosiaan Pohjanpalon voisi vaihtaa miesvartioijaksi, koska vasen pakki pystyy matalia palloja purkamaan tarpeeksi hyvin ja Hoskonen-Ivanov kaksikko sitten dominoi ilmatilaa keskemmällä. Pohjanpalo ainakin HSV:ssä aikoinaan oli nimenomaan vartioija eikä aluepuolustaja.

Englanti-pelin tapa, jossa vartioijia oli vielä yksi enemmän kuin Kreikassa, oli hyvä muutos. Niinpä ehdotukseni jatkoon on se, että puolustuslinja hoitaa alueen, vartioijat ovat Schüller, Kamara, Kairinen (Peltola), Pohjanpalo/Pukki ja Lod sekä Keskinen/Antman sitten on yksin boksin reunalla kakkospalloissa. Kairiseen en EM-karsintojen perusteella luota, mutta hänelle voisi antaa etukäteen sen vaarattomimman kohdepelaajan kaitsettavaksi ja ehkä hän pystyisi vartiointivelvoitteestaan silloin suoriutumaan. Tai sitten hän on vain se toinen extrapelaaja Kreikka-matsin tapaan ja Glen tosiaan on yksi vartioijista alun alkaen. Jos sekä Kairinen että Jensen ovat yhtä aikaa kehissä, se voi olla kohtalokasta kulmapotkupuolustamisen kannalta, joten siksikin Lod on papereissani vielä Jensenin edellä.


Sitten käsittelyyn Suomen kulmapotkut. Niitä nähtiin kaksi per matsi. Kreikalla oli viisi aluepakkia, kolme vartioijaa ja kaksi reunapelaajaa. Suomella oli toivomani mukaisesti kuusi kohdepelaajaa, joista osa vielä toteutti ehdottamiani asioita. Antman oli vitosen alueella häiritsemässä veskaria, mutta siellä olivat myös topparit, Källman ja Ståhl. Kuudes kohdepelaaja Peltola hakeutui takatolpalle ja sitä roolia ehdotin Schüllerille. Toki Peltolakin oli siellä jo valmiiksi eikä juossut sinne pilkkusumpusta. Kairisen poissa ollessa Lod oli pallolla ja keskitti sisäänpäin, hyvä. Erilaista ehdotukseeni oli tosiaan se, että koko kohdekuusikko ahtautui maalin eteen ja pilkun luona tehtävistä tilaa tekevistä blokeista oli nyt luovuttu. Tietysti se ei ollut toiminut, joten tietty yksinkertaistaminen oli pätevä viritelmä sekin ja virkistävää nähdä. Suomalaisista vartioinnissa olivat Ståhl, Hoskonen ja Källman, joten Ivanov pääsi maaliviivalta kirmaamaan vapaasti kohti keskitystä. Boksin ulkopuolella Kamara kyttäsi kakkospalloa ja Galvez-Nissilä kaksikko varmisti, joten omaan ehdotukseeni verrattuna Suomi oli vähän varovaisempi, koska toivoin näkemäni myös vasemman pakin laatikon reunalla kakkospallovalmiudessa, mutta tuo nyt oli lähinnä pieni nyanssi.


Myös Hoskonen juoksi kohti palloa, joten toiveena selkeästi oli, että toinen toppareista saisi jatkettua pallon ruuhkaan, josta sitten joku neljästä muusta miehestä survoisi sen sisään. Eikös U21-maajoukkue tehnyt maalin vähän vastaavasta kuviosta, kun Miettisen pusku vain painuikin suoraan takakulmaan? Ivanov voitti tässä ykköspallon, mutta ei osunut siihen tarpeeksi hyvin, jotta se olisi lentänyt yli takana olleen kreikkalaisen aluepuolustajan. Mutta pidin siitä, että monien muiden maajoukkueiden tavoin Suomi halusi keskittää vain sisäkierteisen pallon viiteen metriin ja katsoa, mitä sitten tapahtuu kultaisella sektorilla.


Toisessa kulmassa Ivanov teki saman liikkeen ja Antmankin jatkoi Vlachodimosin häirintää. Hoskonen ja Ståhl sen sijaan nyt blokkasivat miehensä eristäen Peltolan takatolpalle.


Lodin keskitys oli liian korkea eikä Matti saanut jatkettua sitä keskelle. Sikäli kuvio toimi, että lähin aluepuolustaja ei ehtinyt Peltolan iholle ja Hoskonen vielä peruutti myös irti miehestään. Tässäkin tilanteessa oli siis periaatteessa kaksi miestä, joista toisen toivottiin kykenevän pudottamaan pallon keskelle neljälle muulle kohteelle.


Englanti puolusti kulmat siten kuin Irlannissa eli neljällä aluepuolustajalla ja viidellä vartioijalla suomimaisesti. Jensen jäi vapaaksi pelaajaksi tällä kertaa.


Ivanov teki vastaavan liikkeen kuin Kreikassa aluepuolustuspakan etupuolelle, mutta Lewis tiesi sen ja peruutti hänen eteensä auttamaan Ricea, joka oli vartiointivastuussa Ivanovista. Jensen kurvasi takatolpalle yksinään.


Keskisen pallo oli laaduton. Grealish purki sen vartioitavansa Hoskosen edestä.


Boksin ulkopuolella 3v1-ylivoima tyrehdytti vastaiskun. Haluaisin nähdä kuitenkin Urosen lähempänä boksin reunaa kuin Schüllerin, koska ensin mainitun vasuri on kuitenkin joskus sentään johtanut yläkulmaosumiin.


Toisessa kulmassa nähtiin ensi kertaa aiemmista peleistä tuttu ryhmitys pilkun tuntumassa. Jensen oli valmiiksi siis ekstrapelaaja, muttei hänelle kyllä yritetty blokeilla tehdä tilaa.


Keskisen keskitys jäi Lewisiin ollen surkea. En tiedä sitten, että oliko kohteena Hoskonen, joka pääsi jokseenkin irti Alexander-Arnoldista, muttei ennättänyt palloon. Rade hoiti kakkospallon Suomelle varmasti. Mutta joo, jatkaisin hyökkäyskulmissa noiden ruuhkavariaatioiden sisäänajamista/viiteen metriin keskittämistä ja ajoituksien hiomista. Kun tarpeeksi yrittää, eiköhän Ivanov jonkun kerran saa jatkettua laadukkaasti pallon keskelle ja sitten se pitää vain survoa pussiin.


Sivuvapaapotkuihin toivoin taka-aluenostoja ja sieltä pudotuksia keskustaan englantimaisesti ja tokihan mm. silloin vuonna 2019 tuo oli Suomen tavallisin kuvio, kun Lod haki Arajuurta. Nyt olikin sitten palattu jokseenkin vanhaan, kun heti Kreikka-pelin alussa Lod poimi taka-alueelta Hoskosen.


Hoskonen vähän myöhästyi liikkeestään ja keskitys oli toki epätarkka, joten pudotus keskelle kohti viittä muuta kohdetta ei onnistunut.


Toisessa sivuvapaapotkussa kohteeksi vaihtui Ståhl, kun Hoskonen oli keskemmällä valmiiksi.


Ståhl jatkoi maguiremaisesti pallon keskemmäs. Boksin ulkopuolelta tässä variaatiossa takaviistoon hiipinyt Källman olisi ollut auki, mutta Ståhl yritti jatkaa pallon Peltolalle.


Tämän pusku jäi vajaaksi ruuhkassa, mutta idea oli tosiaan oikea. Jatkakaa tätä, kiitos. Pidin näkemästäni.


Vapaapotkujen puolustamisessa ei ollut mitään uutta kuten ei pitänytkään olla, koska se osa-alue on toiminut. Noh, toki Kamara oli Antmanin seurana muurissa eikä Lod, joka oli perinyt Glenin paikan boksin reunalta. En osaa sanoa syytä tuohon vaihdokseen. Seitsemän miehen linja oli ennallaan.


Källman siivosi ykköspallon kulmapotkuksi. Toisessa vapaapotkussa Hradecky tuli nyrkkeineen vastaan, joten se ei ole kuvan arvoinen.

[Salming]

Suomi pallottomana vs. vastustaja pallollisena

Suomi 4-2-3-1/4-4-1-1

Pohjanpalo
Antman - Kairinen - Lod
Kamara - Schüller
Uronen - Ivanov - Hoskonen - Alho
Hradecky

Korkea prässi:

1) Mallia Sloveniasta. Vastustajan topparit saavat syötellä keskenään, mutta heti kun nämä syöttävät laitapakeille/wingbackeille/keskustan pohjapelaajalle, prässi käynnistyy. Pohjanpalo piikissä sulkee pallollisesti taitavamman topparin jalan ja jättää syöttövarjoon yhden pohjapelaajan. Toisen pohjapelaajan merkkaa Kairinen. Tarvittaessa Kamara voi pohjaparista nousta viidenneksi pelaajaksi ylös, jolloin prässi on 4-2-3-1:n sijasta enemmän 4-1-4-1 muotoinen. Laiturit prässäävät laitapakkeja/wingbackeja irroten välikaistalta laitakaistalle kierrätyksen tapahtuessa ja prässin siis triggeröityessä. Puolustuslinja seuraa perässä korkeaa/puolikorkeaa prässiä ja voittaa kaksinkamppailut keskiviivalla, jos ylänelikon/-viisikon prässi on vuotanut. Painoton laitapakki luo alas yhden miehen ylivoiman kaventaen toppareiden avuksi ja jättää siis oman suoran vastustajansa (laituri/wingback) auki painottomalle laidalle
2) Koko iltaa korkeaa prässiä ei jaksa, mutta ainakin puolikorkean lähestymistavan tulisi olla lähtökohta, koska Pohjanpalon takana on juoksuvoimaa ja penkiltä on tuoda lisää tuoreita jalkoja. Jos Jolle on laiska, Källman avaa. Susijengi nousi Euroopan huipulle aggressiivisella susipuolustuksellaan ja Huuhkajat toteuttakoot samaa vähintään puolessa kentässä puolustaen aina silloin eteenpäin, kun pallo tosiaan liikkuu vastustajan toppareilta johonkin suuntaan

Korkea prässi


Suomi tosiaan halusi prässätä ylhäältä Kreikassa. Koska isännät avasivat alhaalta 2-3-2-3/2-1-4-3 muodolla, Suomi peilasi sen 4-4-1-1/4-2-3-1/4-2-2-2/4-4-2:lla, miksi muotoa nyt haluaa kussakin pysäytyskuvassa kutsua.


Vastuut olivat selkeät. Källman ja Kamara piikkinä ja kymppinä hoitivat topparit ja pohjapelaajista ankkuriksi jääneen Bouchalakisin 2v3-alivoimaisina. Laiturit Antman ja Lod huolehtivat lähtökohtaisesti laitapakeista Rotasta ja Tsimikasista, mutta jos he olivat painottomalla puolelle, tuli heidän myös kaventaa keskemmäs lähelle muita viittä pelaajaa yläkuusikossa ja auttaa esim. toisen topparin prässäämisessä, jotteivat Glen ja Benkku olleet jatkuvasti alivoimaisina. Keskikentän pohjaparista Mantalos nousi ylemmäs kasiksi ja paperilla kymppipaikalle merkitty Bakasetas oli toinen kasi avausvaiheessa. Peltola-Schüller kaksikko Suomen pohjaparina tietysti peilasi heidät ja puolustuslinjaan jäi 4v3-ylivoima, kun laitapakit Galvez ja Ståhl pelasivat laitureita Chatzzigiovannisia ja Pelkasia vastaan ja toppariparilla Ivanov-Hoskonen oli 2v1-ylivoima Ioannidisia vastaan.



Olisin itse organisoinut korkean prässin sloveniamaisesti siten, etten olisi prässännyt välttämättä maalivahtia tai toppareitakaan hirveästi, vaan triggeröinyt prässin käyntiin kunnolla vasta sitten, kun nämä olisivat kierrättäneet pallon leveyteen laitapakeille tai pelanneet keskikentän pohjalle. Tai jos vastustaja olisi avannut kolmen alakerralla käyttäen sivutoppareita, sitten olisin prässännyt näitä. Mutta Suomi halusi prässätä lujaa myös Vlachodimosia, Mavropanosia ja Koulierakisia. Se vaati jalkoja entistä enemmän (siksi Pohjanpalo lienee ollut penkillä) ja tuo valinta oli osasyy siihen, että Kreikka pääsi korkean prässin alta pois toisinaan löytämällä vapaan pelaajan turhan helposti, kun koko kollektiivi ei Huuhkajilta ollut samalla kartalla. Näissä kuvissa Källman ja Antman tosiaan prässäävät veskaria ja Mavropanosia (Antman painottomana laiturina tosiaan ensi kertaa varmasti sovitusti pomppaa miehestään irti luomaan 3v3-tasavoiman toppareita ja ankkuria vastaan), mutta ovat myöhässä ja ketju lähti siitä kertautumaan. Antman sinällään teki oikean päätöksen jättää Rota auki, koska hän näki, että "kärkipari" Kamara-Källman tarvitsee apua prässiin, koska kumpikaan näistä ei ollut ehtimässä kiinni Mavropanosiin ajoissa. Antman jätti Rotan hyvin syöttövarjoon, joten Mavropanosin piti tavoitella toista kasipaikan pelaajaa Bakasetasia.


Peltola oli askeleen perässä Bakasetasia vastaan eikä saanut riistettyä palloa selkäpuolelta, vaan Kreikka löysi vapaan pelaajan "seinä kolmannelle" -kuviolla, koska Galvez jäi makaamaan puolustuslinjaan laiturin lähelle eikä tukenut korkeaa prässiä irtoamalla puolustuslinjasta ajoissa. Toki voi olla, että vierasmatsissa häntä oli käsketty pysymään alempana, mutta toisaalta jos valintana on prässätä korkealta, silloin kyllä puolustuslinjankin pitäisi sitä tukea rohkeasti. Eli pienen miinuksen Galvezille voi ehkä antaa siitä, että sillä hetkellä kun Antman irtosi Rotasta Mavropanosiin, hän ei seurannut perässä Rotaan, vaan jäi Chatzigiovannisiin kiinni. Galvez luotti liikaa Antmanin ja Peltolan vuotamattomuuteen. Tässäkin kuvassa näkyy myös Suomen korkeaan prässiin liittynyt yksityiskohta eli painottomana laiturina nyt vuorostaan oleva Lod kavensi kohti keskustaa jättäen suoran vastustajansa vapaaksi, jolloin yläkuusikko oli entistä lähempänä toisiaan ja siten voi sanoa, että ainakin Suomella oli tarpeeksi miehiä ("numeroita") ylhäällä toistensa lähettyvillä riiston aikaansaamiseksi toisin kuin vaikkapa Englannilla EM-kisoissa. Jatkossa on sitten vain kyse siitä, että tuo yläkuusikko lukee toistensa liikkeitä entistä paremmin ja tietysti voittaa kriittiset maakaksinkamppailut. Ja tietyissä hetkissä painollinenkin laitapuolustaja kannattaa ottaa korkeaan prässiin mukaan seitsemänneksi mieheksi kuten tässä tilanteessa minusta olisi siis pitänyt tehdä.


Vaikka Kreikka purki korkean prässin aika ajoin, mielestäni hyvää Suomessa oli riittävien "numeroiden" lisäksi se, että tässäkin tilanteessa sinipaitojen yläkuusikko tuli lujaa alaspäin ja noin kymmenessä sekunnissa 4-4-1-1/4-4-2 blokki oli koossa. Schüller hyvin hidasti laitaan Rotan etenemisen.


Ajassa Aku Ankka Suomi otti ylhäältä kiinni koko kentän vartioinnilla hetkellisesti, kun Kreikka palautti rakenteluvaiheesta (3-2-5) pallon takaisin alas veskarille asti. Källman jätti Mavropanosin syöttövarjoon ja Vlachodimosin ainoa vaihtoehto oli pitkä pallo viimeiseen linjaan kohti yläviisikkoa, joka oli Tsimikas-Pelkas-Ioannidis-Bakasetas-Chatzigiovannis, koska Rota jäi laitapakeista alemmas ikään kuin sivutoppariksi luoden 3v2-ylivoiman Suomen ensimmäistä prässilinjaa vastaan.


Galvez ahdisti hyvin Chatzigiovannisin haltuunottoa sivurajalla ja Rade oli valmiudessa seuraamaan välikaistalta Bakasetasin haavoittuvan juoksun Galvezin selustaan.


Mutta Galvez onnistui pallonriistossa, mainiota. Kaikki lähti siitä, että Källman toteutti käskyä juosta prässi veskariin asti, joten jos sama jatkuu tulevissa peleissä, Pohjanpalolle on kieltämättä ehkä vähän vaikea nähdä roolia, jollei vastaava työteliäisyys pallottomana maistu. Haluaisin kyllä nähdä Irlantia vastaan sen, olisiko Jollesta vastaavaan ravaamiseen vai ei. Hänestä sitä kuuluisaa informaatiota tarvittaisiin tässä uudessa päätylautaprässissä.


Yhdeksännellä minuutilla etäisyydet prässissä ovat aika suuret. "Kärkipari" on 2v3-alivoimainen, mutta painottomalta puolelta laituri Antman on taas keskempänä valmiina auttamaan jättäen Rotan auki sivurajalle.


Vlachodimos ei halunnut hyödyntää Antmanin kahden tulen välissä olemista, vaan tyytyi pitkään palloon. Se toki kelpasi Suomelle...


... toppariparista Hoskonen irtosi kamppailemaan pääpallosta Ioannidisia vastaan ja ahdisti tämän epätarkkaan pudotukseen. Suomi voitti pallon, vaikka etäisyys tosiaan ylimmistä prässääjistä puolustuslinjaan kasvoi melko suureksi. Parempi maajoukkue olisi tullut oikean laidan kautta hallitusti eteenpäin.


12. minuutilta seuraava näyte. Tällä kertaa kun Kamara pumppaa Mavropanosiin Antmanin sijasta, Peltola on hyvin hereillä ja irtoaa Mantalosista Bouchalakisiin. Lod vuorostaan painottomana laiturina tulee keskemmäs kiinni Mantalosiin jättäen Tsimikasin auki, joten tätä Suomen yläkuusikon korkeaa prässiä vastaan vastustajalle se selkein pakoreitti on painoton laitapuolustaja.


Kreikka yrittikin kääntää pallon kierrättämällä Tsimikasille. Kamara jätti tässä hyvin Mavropanosin syöttövarjoon ja Källman lähtee hyvissä ajoin ahdistamaan Koulierakisia. Lod puolestaan palaa Mantalosista Tsimikasiin ja Peltola Bouchalakisista Mantalosiin.


Lod ehti hyvin sulkemaan Tsimikas-reitin ja Peltolakin takaisin kiinni alkuperäiseen mieheensä Mantalosiin. Koulierakis ei kuitenkaan suostunut roiskaisemaan pitkää palloa, vaan onnistui löytämään keskeltä Bouchalakisin, koska Antman ei tarpeeksi nopeasti kaventanut Rotan luota keskemmäs kenttää. Ja toinen vuotaja oli Källman, joka olisi ehkä voinut sijoittua vielä vähän paremmin ja blokata syöttösuunnan keskustaan, mutta Antman oli tavallaan se pelaaja, joka tässä vuorostaan vähän nukkui painottomana laiturina ja Kreikka löysi siksi vapaan pelaajan keskikentän pohjalta! Kuten todettua, idea Suomen yläkuusikon prässin organisoinnissa on minusta ihan hyvä, mutta pelaajien pitää vain lukea jatkossa toistensa liikkeitä entistä paremmin. Jos Antman olisi ollut paremmin hereillä, suunnitelma vastustajan sulkemisesta umpikujaan toiselle laidalle olisi onnistunut.


Bouchalakis ehti tosiaan kääntyä ja jatkamaan pallon eteenpäin ohi Antmanin. Schüller toki hidasti taas kuljetuksen kohtalaisesti antaen muille aikaa palata muotoon.


Hypätään 25. minuutille. Tässä Suomen pakka on mukavan tiiviinä eivätkä etäisyydet veny liikaa. Kreikka yritti ensin edetä taas oikealta laidalta, mutta Antmania ja Glenia vastaan 2v2-tilanne ei miellyttänyt eikä Mavropanos uskaltanut esim. jalalla hakea etua, joten sitten veskarin kautta peli käännettiin taas kohti painotonta laitapakkia, jonka Lod oli jälleen hetkeksi jättänyt auki kavennettuaan keskelle kohti Mantalosia, koska Peltola joutui pomppaamaan Bouchalakisiin. Kreikan kierrätys oli vähän verkkaista ja lopuksi sitten vielä Tsimikasin haltuunotto epäonnistui, kun hän säikähti pian kimppuun tulevaa Lodia. Jos Suomen kärkipelaajalta vaaditaan juoksuvoimaa, kyllähän laituritkin kiitettävästi saavat tässä systeemissä ravata kaventaessaan aina välillä keskemmäs pohjapelaajaan/toppariin ja palatessaan sitten taas laitakaistalle laitapuolustajaan. Yhtä kaikki, tämä oli ihan lupaava GIF siitä, että kollektiivi on mahdollista organisoida yhtenäiseksi ja saada riistoja vastustajan kenttäpuoliskolla, kun kaikki ovat samalla sivulla. Lodin alapuolella painollinen pakki Ståhlkin oli sopivan lähellä tukemassa prässiä seitsemäntenä miehenä.


Hetken päästä on kyseessä rajaheiton jälkeinen prässi. Ståhl ja Peltola ovat vaihtaneet paikkoja hetkeksi, mutta Ståhl häviää oman 1v1-kaksinkamppailunsa keskikentän sydämessä Mantalosille. Mutta yläseitsikko on kivan lähellä toisiaan tässäkin ja yläalueriisto on ainakin teoriassa mahdollinen.


Ståhlin jälkeen Peltolakin antautui Pelkasille kakkospallossa.


Ja Hoskonen oli myöhässä kolmostilanteesta Ioannidisia vastaan. Ketju kertautui ja kolmen kriittisen kaksinkamppailutappion takia Kreikka pääsi prässin alta pois. Siitä ei voi syyttää valmennusta. Jos yksikin noista kolmesta kamppailusta olisi päättynyt toisin, Suomi olisi saanut taas riiston vastustajan kenttäpuoliskolla.


Nyt niin ei käynyt, vaan Kreikka pääsi kääntämään pelin painottomalle pakille jälleen ja Antman lähti hidastamaan tätä oltuaan tutusti keskemmällä kenttää painottomana laiturina. Ja todella nopeasti Suomi sai 4-4-1-1/4-4-2 muotonsa kasaan tässäkin tilanteessa, vaikken siitä kuvaa ottanut.


41. minuutti. Suomi sulkee hienosti Kreikan umpikujaan sen oikealle laidalle. Kamaran syöttövarjo pitää vettä Mavropanosia vastaan, mutta varmuuden vuoksi Rade pumppasi Bouchalakisiin ja Ivanov puolestaan perässä vapaaksi jääneeseen Bakasetasiin. Galvezkin tukee tässä prässiä paremmin toki siksi, koska vastinpari on laskeutunut palloa vastaan jonkin verran. Mavropanos ei löydä vapaata pelaajaa ollen pakotettu roiskaisuun, jonka lopulta Galvez klaarasi itselleen Chatzigiovannisia vastaan!


Pidin siitä, miten nopeasti puolustuslinjan katkoista Suomi käänsi peliä eteenpäin ja yritti hyödyntää hetket, kun vastus oli organisoimaton. Tässäkin Galvezin voittaman pääpallon jälkeen Ivanov jatkoi ykkösellä pallon kohti Kamaraa.


Ja Glen jatkoi yhtä nopeasti pallon Mavropanosin taakse Källmanille.


Koulierakis kuitenkin pelasti isännät läpiajolta. Korkean prässin onnistuminen oli johtaa maalipaikkaan välittömästi, vaikkei katko tapahtunutkaan yläalueella.


Yksi näyte vielä 67. minuutilta. Pohjanpalo on tehnyt työnsä moitteetta ja jatkanut prässiään Koulierakisista Mavropanosiin. Mutta Nissilä ja Keskinen Kamara- ja Antman-rooleissa eivät osaa päättää, kumpi prässää toista topparia. Mavropanosille jää liikaa aikaa.


Rotan kautta löytyi kolmas pelaaja eli Bouchalakisin korvaaja Siopis. Kamara oli syypää prässin vuotamiseen, koska hän jäi kiinni kasipaikan peluriin Zafeirasiin, vaikka painoton laituri Jensen oli jo tullut valmiiksi kiinni kreikkalaiseen.


Mutta ihan jees Suomi tässäkin ryhmittyi uudelleen pallon alle nopeasti ja kurinalaisesti.


Minuutin päästä Pohjanpalo juoksee prässin veskariin asti ja sulkee samalla toisen topparin pelaamattomiin. Peltola on päättänyt jättää toisen kaseista auki nostaen ankkuri-Siopisiin. Täten Bakasetas jää ihan auki. Jälleen koska Jensen on jo painottomana laiturina kaventanut toiseen kasiin Zafeirasiin, hän ja Kamara ovat kiinni samassa miehessä. Ennemmin Kamaran olisi pitänyt pumpata Siopisiin ja Peltolan jäädä sitten Bakasetasiin. Eikä Ivanovkaan pystynyt paikkaamaan ajoissa kommunikaatioerhettä.


Bakasetas käänsi vasurillaan pallon vapaaksi jääneelle pakille Tsimikasille ennen kuin Peltola ehti palata häneen tai Ivanov puolustaa eteenpäin. Jensen ei millään ehdi enää kipittää Zafeirasista takaisin Tsimikasiin.


Ioannidis hyökkäsi Ivanovin jättämään aukkoon ja Tsimikas näki sen.


Onneksi aikainen keskitys oli liian vaikea haltuunotettavaksi.


81. minuutilla Galvez tuki korkeaa prässiä paremmin kuin kertaakaan aiemmin pelissä päästen katkoon.


Ja heti riistosta suunta oli kohti organisoimatonta Kreikan alakertaa. Pohjanpalo hyökkäsi topparien väliin.


Pusku vain suuntautui niukasti ohi takakulman. Tätä lisää, kiitos.


Wembleylla ymmärrettävästi Suomi oli maltillisempi ja entiseen malliinsa vetäytyi melko suosiolla vain blokkiinsa. Se lienee jatkossakin pelisuunnitelma isoja maita vastaan vieraissa? Mutta toki muutamaan otteeseen Englannissakin Suomi kokeili prässätä yläalueita. Viiden minuutin jälkeen siihen oli sauma maalipotkussa, mutta tässäkin näkyi se, ettei Suomi oikein uskaltanut tuoda tarpeeksi pelaajia ylös siten kuin Kreikassa, vaan lähinnä ohjaili pelinavausta yläkolmikollaan. Jensen otti kontrolliin toisen pohjapelaajan Gomesin ja Pukki Ricen. Keskinen kutitteli Konsaa, mutta Stones ja Lewis olivat sitten ihan auki painottomalla puolella, joten selkeä numeroalivoima Suomella oli.


Keskikentän kolmikko jäi selvästi lähemmäs puolustuslinjaa eikä todellista halua yläalueriistoon ollut. He tulivat kuviin vasta, kun Suomen yläkolmikkokin luovutti prässiaikeensa valuen takaisin alas. Englannin avausmallina oli tuttu 2-4-1-3.


Kahden maalin tappiolla ei ollut mitään menetettävää enää ja silloin keskikenttäkin ohjeistettiin tukemaan taas Kreikka-pelin tapaan prässiä rohkeammin. Tässä kuvassa Kamara auttaa yläkolmikkoa.


Ja alapuolelta mukaan liittyivät Peltola, Rade ja Niskanen. Kun Suomi uskalsi tuoda sen 6-7 pelaajaa taas prässiin mukaan, tuloksena oli riisto vastustajan kenttäpuoliskolla.


Sen jälkeen oli taas sauma haavoittaa organisoimatonta vastustajaa, kun Rade jatkoi irtopalan Lodille.


Mutta Lod teki väärän valinnan. Kääntymisen sijaan hän palautti pallon alas, vaikka Källman teki taas liikkeen toppareiden taakse.

Summa summarum, kun toistoja tulee enemmän, uskon yläkuusikon/-seitsikon yhteistyön entisestään parantuvan ja heidän lukevan toistensa liikkeitä paremmin. Toivon, että korkean prässin kokeilua jatketaan Kansojen liigan ajan ja jos sitten näyttää siltä, ettei sitä saada organisoitua siten, että Suomi saa toistuvasti yläalueriistoja, vaan vastustaja löytää vapaan pelaajan esimerkiksi painottomalta puolelta laitapakin muodossa, sitten MM-karsinnoissa voisi harkita sitä, että Wembleyn tapaan Huuhkajat vetäytyisi herkemmin valmiiksi puoleen kenttään, mutta minusta tuossa Kreikka-pelissä oli nähtävissä hyviä aihioita korkean prässin suhteen, koska numeroita oli tarpeeksi ja etäisyydet aika ajoin riittävän pienet. Kazakstan-matsin avausjakso kotona oli parasta prässiä Suomelta, jota olen nähnyt, joten kyllä kollektiivista toimintaa hinkkaamalla korkea prässi olisi mahdollista saada toimimaan. Eikä sitä tarvitse koko peliä harrastaa, vaan vaikka vetäytyä sitten toisella jaksolla enemmän kuoreen. Laitapakeista Galvezin pitää vain uskaltaa irrota puolustuslinjasta enemmän eteenpäin ja jättää oma mies hetkeksi Ivanovin vastuulle. Tämä pystyy ison tilan 1v1-puolustamiseen kyllä parhaimmillaan laadukkaasti.

Blokkipuolustaminen, yleiskatsaus

Blokkipuolustaminen:

1) 4-4-1-1 muotoinen. 8-9 pelaajaa pallon alla. Toinen laitureista tai Kairinen voi toisinaan ottaa lyhyitä mbappe-/viniciusmaisia lepohetkiä, jotta he ovat terävämpiä vastaiskuihin. Kaksi neljän linjaa on kuitenkin lähtökohta, koska se on arvokisavoittajien menestysresepti. Jos Keskinen avaa, hänelle varsinkin voi muovata mbappemaisen vapauden vetää happea enemmän (kuten U21-maajoukkueessa on tehty) ja Kamara liukuisi puolustettaessa vasemmaksi laituriksi neljän linjassa, kun Kairinen putoaisi tämän jättämään aukkoon keskikentän keskustaan. Tai sitten Uronen pumppaisi eteenpäin sivurajaa pitkin ja muu puolustuslinja kaventaisi perässä kohti vasenta laitaa. Muutoin sitten jamesrodriguezmaisen Kairisen puutteet alaspäin piilotettaisiin kymppipaikan rooliin, jossa hän merkkaisi vastustajan ankkurin
2) Syvällä puolustuskolmanneksella 5-3-1-1, kun laitureista Lod/Terho tarvittaessa putoaisi viimeiseen linjaan luomaan tasavoiman (5v5). Jälkimmäisellähän on kokemusta wingbackina operoinnista pallottomassa vaiheessa ja kultaisissa EM-karsinnoissa Lodin moraali alaspäin oli priimaa, joten siksi RW on se, joka valuu alemmas laitureista. Sloveniakin on puolustanut syvällä epäsymmetrisellä 5-3-1-1:llä, kun sen vasen laituri putosi viimeiseen linjaan ja Stojanovic sai jäädä kk-linjaan
3) Tiivis ja kapea muoto välikaistojen välisellä alueella marokko-, slovenia- ja englantimaisesti. Vastustaja ei pääse syöttämään kahden alimman linjan väliin herkästi, vaan joutuu hieromaan pelivälinettä muodon ulkopuolella. Tilat jätetään lähtökohtaisesti leveyteen ja selustaan
4) Pallopaine. Keskikentän linjasta irrotaan viisaasti paineistamaan pallollista pelaajaa ja sulkemaan avoin jalka mahdollisimman usein. Tavoitteena on pakottaa vastustaja palauttamaan pallo toppareille. Puolustuslinjasta pompataan perässä tukkimaan kk-linjaan jäävä aukko, jottei muodon sisään eteneminen vieläkään onnistu. Muut kolme puolustuslinjaan jäävää pelaajaa kontrolloivat pystyjuoksut

Blokkipuolustamista Suomi tosiaan toteutti Kreikassa 4-4-1-1/4-4-2 muodossa ja Kairisen poissaollessa Kamara oli piilotettu viisaasti ylimpään prässilinjaan.


Toivoin pallopaineen olevan viisasta ja sitä, että avoin jalka pyritään sulkemaan mahdollisimman usein. Halusin Suomen olevan sloveniamaisen aggressiivinenkin puolessa kentässä blokissa ja omaksuvan susijengimaista otetta puolustuspelaamiseen. T. Koskela puhui Englanti-pelin studiossa siitä, että matalallakin voi puolustaa intensiivisesti ja tuota intensiivisyyttä halusin siis nähdä vähän ylempänäkin kenttää näillä haminoin. Sitä Suomi kyllä toteuttikin minusta saaden vastustajan palauttamaan palloa takaisin toppareille tai pyörittämään sitä muodon ulkopuolella kahdessa alimmassa tasossa. Kreikka rakensi tosiaan peliä 3-2-5:llä, kun Rota jäi sivutoppariksi laitapakeista. Suomen laiturit irtosivat aktiivisesti kk-linjasta prässäämään Kreikan sivutoppareita Rotaa ja Koulierakisia, jolloin Källman ja Kamara jäivät keskelle vain 2v3-tilanteeseen pohjaparia ja Mavropanosia vastaan. Tässä kuvassa Lod ahdistaa hyvin Koulierakisia ja alapuolelta Ståhl, Hoskonen ja Peltola seuraavat perässä pitäen muodon tiiviinä. Slovenia prässää keskiblokissaan ihailtavasti ja toivottavasti siitä muodostuu Suomellekin vahvuus.


Lopputuloksena Koulierakis joutui pyöräyttämään pallon takaisin Mavropanosille.


Lisäpiirteenä vaikutti siltä, että Suomi halusi melko voimakkaasti puolustaa painollista laitaa korkean prässin tapaan ja sulkea vastustajan sinne. Kuten tässäkin näkyy, koko muoto on melkeinpä samalla puoliskolla kenttää, jos sen jakaisi kahtia, kun Lod ja Ståhlkin linjojensa taaimmaisina miehinä ovat liukuneet muiden mukana kohti Suomen vasenta laitaa. Tämä tapa tietysti jätti sitten vastustajalle tilaisuuden ristipalloilla luoda laadullisen ylivoiman painottomalle puolelle ennen kuin Suomen muoto ehtisi juosta puolelta toiselle tukemaan laitapakkia.


Myös Englannissa Suomi puolusti ajoittain avausjaksolla ikään kuin 4-4-1-1:llä, vaikka paperiryhmitys olikin 4-5-1. Jensen oli ohjeistettu nousemaan mahdollisuuksien mukaan kk-linjasta esiin auttamaan Pukkia Englannin alaviisikon/alanelikon prässäämisessä. Hänen velvoitteenaan oli myös laiturina tietysti tukea oikean laidan puolustamista, jolloin muoto oli sitten enemmän se studiossakin mainittu 4-5-1. Tuollainen hieman erikoisempi roolitus oli siis keksitty ylivoimaista suosikkia vastaan, mutta lienee turvallista todeta, että 4-4-1-1 on ehkä se lähtökohta jatkossa. Valmennushan puhui siitä, että ottelukohtaisesti voidaan muokata yksityiskohtia kuten tähänkin peliin oli siis tehty Jensenin suhteen.


Toisella jaksolla sitten Jensen oli selkeämmin osana kk-linjaa jatkuvasti ja muoto kiinteämmin 4-5-1, koska Ståhl ei saanut häneltä tarpeeksi tukea avausjaksolla toisin kuin Uronen Keskiseltä, mutta siihen pureudumme tuonnempana. Koska Jensen joutui ravaamaan kahden ylimmän prässilinjan välillä, hän ei kuitenkaan sitten auttanut Ståhlia luomaan selkeitä ylivoimia Gordonia vastaan tarpeeksi usein, vaan jätti tämän 1v1-tilanteisiin, joissa Ståhl ei pärjännyt, joten valmennus reagoi siihen tauolla ja pudotti Jensenin ylimmästä prässilinjasta selkeästi kk-linjaan oikeaksi laituriksi tukemaan Ståhlia paremmin.


Koska Englanti rakensi aluksi kreikkamaisella 3-2-5:llä Lewisin oltua colwillmainen sivutoppari, Schüller nousi keskikentän linjasta monesti esiin sulkemaan TAA:n/Ricen avointa jalkaa kuten pitikin tehdä, bravo. Jensen ravasi aika paljon Lewisin ja Gomesin väliä sekä Pukki prässäili toppareita yrittäen jättää samalla syöttövarjoon toista pohjapelaajaa.


Ja kuten jo Kreikassa näkyi, kahden ylimmän linjan välin Suomi eritoten haluaa pitää tiiviinä ja estää vastustajaa löytämästä pohjapelaajiaan, joten täten vihulaisen pelinrakentelu ohjautuu melko väkisin laitoihin/selustaan, kun keski- ja välikaistat ovat tukossa. Tässä kuvassa myös pohjaparin toinen osapuoli Gomes on jo peruuttanut ensimmäisen kerran muodon ulkopuolelle pois kahden ylimmän prässilinjan välisestä kidasta.


Stones lähettikin ristipallon laitakaistalle Sakalle, mutta Keskinen putosi pallon alle erinomaisen nopeasti luoden tasavoiman viimeiseen linjaan. Todella syvällä puolustettaessa Suomen voi todeta maanneen 5-3-1-1:ssä sloveniamaisesti silloin, kun Keskinen valui viimeiseen linjaan. Tässäkin kuvassa näkyy lisäksi se, että Peltola ja Jensen taaimmaisina pelaajina alkuperäisessä kk-linjassa ovat kaventaneet rutkasti kohti pallollista laitaa ollen puolivälissä omaa kenttäpuoliskoa sivuttaissuunnassa.


Melko nopeasti Englanti tosiaan vaihtoi 3-2-5:n 3-1-6:een, kun toinen pohjapelaaja putosi topparien väliin luomaan ylivoiman ensimmäistä prässiä vastaan ja toinen jäi sitten yksin kahden ylimmän linjan väliin. Lewis nousi kuudenneksi mieheksi ylös. Osasin jo Irlanti-pelin tekstissä ounastella, että Englanti saattaa kotona palata 3-1-6:een ja pelata sitten vieraissa vähän enemmän varman päälle 3-2-5:llä.


Jos ja kun Englanti sitten toi vasemmalle puolelle Gordonin avuksi vapaassa roolissa kymppinä jatkaneen Grealishin tai mainitun Lewisin, Jenseninkin piti tosiaan pudota ylimmästä prässilinjasta takaisin kk-linjan tasolle, jotta Suomella säilyi lukumääräinen ylivoima (3v2).


Kun Peltola seurasi juoksuja Ståhlin selustaan tai tukki tämän ja Hoskosen väliin repeytyneen aukon, Jensen valui tällöin kyllä käytännössä aina takaisin kk-linjaan ja muoto saattoi oman boksin nurkilla olla jopa enemmän 5-4-1 kuin sloveniamaisen epäsymmetrinen 5-3-1-1, kun Peltolasta tuli ikään kuin sivutoppari muutamaksi sekunniksi, koska Ståhlin piti laittaa ohjeistetun aggressiivisesti painetta pallolle (kk-linjan tultua ohitetuksi). Peltolan tehtävä oli pysyä välikaistalla ja antaa laitapakin/laiturin pelaajan hoitaa laitakaistan puolustaminen, mutta Jensenin tuki avausjaksolla jäi siis vielä turhan etäälle johtuen kahden tulen välillä ravaamisesta. Englantilaisillakaan ei kuitenkaan ollut paljoa aikaa ottaa kosketuksia, vaan pelivälinettä piti kierrättää rivakasti intensiivistä Suomea vastaan.


Suomen vasemman laidan puolustuskolmiona oli Uronen-Keskinen-Kamara. Sielläkin työnjako oli se, että laitapakki ja laituri hoitivat laitakaistan ja Kamara sitten seurasi peltolamaisesti välikaistajuoksut Urosen selustaan tai tukki ylipäätään laitapakin ja topparin välisen aukon. Yhtä kaikki, melko selvät vastuut tuossa blokissa olivat sikäli, että kaksi miestä hoiti laidat ja kolmas sitten välikaistajuoksun laitapakin selustaan. Ehkä se yllätti, että Keskinenkin oli niin kurinalainen alaspäin, mutta toki oikein muuta mahdollisuutta ei ollut, jos Suomi halusi sinnitellä pelissä mukana ja luoda numeraalisen ylivoiman myös vasempaan laitaansa. Tässä tuplatuksi tuli Saka ja Kamara sitten seurasi Ricen välikaistajuoksun ongelmitta toisin kuin irlantilaiset. Seuraan mielenkiinnolla sitä, että valuuko Keskinen heikompiakin maita vastaan näin alas puolustamaan vai ei. Sallisin hänelle joitain mbappemaisia lepohetkiä tosiaan, jotta virtaa riittäisi entistä enemmän vastaiskuihin.



Tässä näkyy tiiviyttä ja kapeutta parhaimmillaan matalalla puolustettaessa. Suomi jätti tilat leveyteen ja selustaan marokko-, slovenia- ja englantimaisesti kuten toivoin, erinomaista. Kahden alimman linjan väliin 10-alueelle on superhaastavaa pelata Suomen boksin läheisyydessä ja niin sen tulee olla jatkossakin. Pelikirjani kohta numero 3 blokkipuolustaminen-väliotsakkeen alla tarkoitti juuri tätä.


Otos vielä 17. minuutilta Jensenin ajoittaisesta moraalista. Englanti on palannut hetkellisesti 3-2-5:een. Kk-linja tukee hyvin alapuolelta Jensenin antamaa painetta pallolle. Konsa ei pysty syöttämään muodon sisään, vaan joutuu kierrättämään sivutopparille.


Jensen kipitti Lewisin loisteliaasti kiinni muuntaen muodon 4-4-1-1:stä takaisin 4-5-1:een eikä Ståhl jäänyt alivoimaiseksi tällä kertaa, mutta myöhemmin oli turhan monesti toisin. Kamara pysyi tutusti välikaistalla valmiudessa merkkaamaan pystyjuoksun.

[Salming]

Blokkipuolustaminen, laitakaistat


On luontevaa siirtyä tarkastelemaan tarkemmin esimerkkejä laitojen puolustamisesta. Kuten todettua, ristipalloille jäi tilaa painottomalle puolelle, kun Suomi tuppasi kaventaa koko kollektiivin voimin painolliseen laitaan melko voimakkaasti. Tässä pallo oli ensin Kreikan oikealla laidalla ja sitten Mavropanos käänsi yhdellä kosketuksella pelin vasempaan laitaan.


Ståhl ja Lod joutuivat juoksemaan pitkän matkan sivusuuntaisesti ehtiäkseen prässäämään Tsimikasia. Onneksi tämän kuoletus ei onnistunut...


... ja Ståhl pääsi ajoissa väliin, mutta paremmalla haltuunotolla vastustaja olisi saanut laadullisen ylivoimatilanteen, jollei sitten Lod olisi ehtinyt takamatkalta tuplaamaan. Mutta tällaisten hetkien kanssa Suomi on ilmeisesti valmis elämään, koska jotain vastustajalle väkisin jää hyödynnettäväksi. Laitapuolustajien tulee vain ennakoida ristipallot kuten Ståhl kohtalaisesti tekikin ja pääsi estämään haaston.


28. minuutilla kreikkalaispeluri kuljetti yksilötaidolla pois ahtaasta tilasta vaihtaen puolen Tsimikasille, joten sulkeminen ei onnistunut.


Tällä kertaa Tsimikas otti pallon mukaansa päästen laadulliseen ylivoimatilanteeseen, koska Ståhl ei ehtinyt "häiritsemään koppausta" koripallotermein.


Mutta Ståhl hoiti homman kliinisesti lopulta, kun Tsimikas yritti syöttää Pelkasille.


Kreikka siirtyi 2-0 johtoon 36. minuutilla. Vapaapotkun jälkeen Suomi ei täysin ehtinyt organisoitua normaalisti, mutta idea Kreikalla oli sama kuin aiemminkin eli nopea painopisteen vaihto. Peltola yritti sulkea jalan irtoamalla kk-linjasta vastaan, mutta pallopaine jäi vajaaksi.


Ståhl ennakoi riittävän hyvin päästen hidastamaan Ioannidisia ja Schüller laiturin tontilla tuki kivasti.


Mutta Tsimikasin taustakiertoon Ståhl havahtui myöhässä eikä saanut peitettyä keskitystä laadullisesta ylivoimatilanteesta. Kreikalla oli jopa neljä pelaajaa parhaalla maalintekosektorilla.


Tsimikasin luukkupallo löysi Koulierakisin, joka ohjasi Källmanin edestä lukemiksi Kreikka kaksi, Suomi nolla. Takaisku, jollaisen kanssa Suomi on valmis elämään, sanoisin. Boksipuolustamisen ja laitakaistojen 2v2-tasavoimatilanteiden puolustamisen on vain oltava piirun terävämpää ja huolellisempaa, jos Suomi aikoo jatkaa samoin.


51. minuutilla Kreikka eteni taas leveyden kautta. Rajaheittotilanteessa Suomen pakka oli taas melko voimakkaasti pallon puoleisessa laidassa, mutta Kreikka tuli ahtaasta tilasta ulos ja pääsi kääntämään taas painopisteen painottomaan laitaan.


Kamara ehti kipittää ihan OK tukemaan Ståhlia, mutta tämä nukkui taas taustakierron merkkaamisessa 2v2-tilanteessa. Kenties tällaisten tasavoimatilanteiden häviämisen takia Englanti-pelissä Suomi halusi luoda niitä 3v2-ylivoimia laidoille mieluusti.


Hoskosen paikkaus oli myöhässä ja Tsimikas keskitti hänen lävitseen viiteen metriin.


Galvez piti vaivoin Pelkasin kurissa ja Luke poimi pallon.


Parin minuutin päästä seuraava tilanne. Suomi yrittää periaatteessa seitsemällä miehellä sulkea Kreikan sen vasemmalle laita- ja välikaistalle. Antmankin on puolittanut painottomana laiturina tietysti kentän. Kreikka ei tällä kertaa lähtenyt vaihtamaan painopistettä...


... koska Mantalos yksilötaidolla pyörähti laiskan Kamaran ohitse muodon sisään, ei näin.


Jatkotilanne sujui paremmin. Mantalos levitti Konstanteliasille ja Tsimikas teki kiertonsa, mutta Lod-Ståhl kaksikon kommunikaatio pelasi ja Ståhl seurasi tällä kertaa ajoissa juoksun, joten Konstantelias ei lähtenyt syöttämään Ståhlin selustaan...


... vaan keskitti itse ohi Lodin pallopaineen. Tassu olisi pitänyt sulkea terävämmin. Taka-alueella odotti toiselle jaksolle oikeaan laitaan tosiaan vaihtanut Pelkas eikä Galvez ehtinyt kaventaa häntä kohden tarpeeksi ajoissa. Ennakointi oli siis pielessä kuten pari kertaa Ståhlillakin. Suomen onneksi Ivanov purki pudotusyrityksen keskeltä muualle.


58. minuutilla Lod ei jaksanut nousta kk-linjasta prässäämään sivutopparia kuten matsin alussa. Källman ei ennättänyt ravata sivuttain sulkemaan Koulierakisin jalkaa ja tämä ohitti kaksi prässilinjaa kerralla poimien Tsimikasin leveydestä.


Ståhl irtosi prässäämään. Konstantelias jäi auki välikaistalle, kun Kamara oli joutunut nostamaan ylemmäs tukeakseen Källmanin prässiä.


Peltolan ja Hoskosen yhtäaikainen paine pallolliseen ei auttanut, kun heidän välistään oli mahdollista pelata seinä Ioannidisille. Mutta tämänkin piti tosiaan pelata seinä yhdellä tatsilla, koska tilaa ja aikaa 10-alueella ei sen enempää Suomea vastaan ole.


Konstantelias vaihtoi puolen Pelkasille, mutta Galvez ennakoi sen ihan hyvin saaden painetta pallolle ajoissa. Niinpä Pelkas ei lähtenyt haastamaan.


Bakasetas sai pallon välikaistalle Pelkasilta ja lähti pelaamaan kombinaatiota muodon sisään, mutta kuten todettua, nyky-Suomea vastaan keskeltä ei ole asiaa läpi, kun kaksi alinta linjaa valuvat lähekkäin toisiaan. Ioannidis pystyi kuitenkin pelaamaan taas seinän toppareiden edestä.


Bakasetas käänsi vielä kerran pelin painottomaan laitaan, mutta Ståhl ennakoi ja hidasti haastoaikeet ajoissa. Hyvin puolustettu sitten loppupeleissä Huuhkajilta laitapuolustajien ennakoinnin ja riittävän tiiviyden myötä.


Wembleylla tosiaan Suomi oli vähän muokannut laitapuolustamistaan ja päättänyt tasavoimien sijaan panostaa vielä selkeämpiin ylivoimiin matalalla puolustettaessa eritoten Urosen ja Keskisen laidalla. Kane käänsi kuitenkin heti avausminuutilla rajaheiton jälkeen painopisteen vasempaan laitaan Gordonille.


Ståhl ennakoi hyvin puolenvaihdon ja hidasti ajoissa Gordonin haltuunottoa, jottei tämä päässyt haastamaan kunnolla. Peltola ja Jensen putosivat nopeasti luomaan 3v2-ylivoiman, koska tasavoimaiseen puolustamiseen ei voinut luottaa Kreikka-pelin perusteella varsinkaan Englannin yksilöitä vastaan. Tästä tilanteesta ei sitten sen kummempaa seurannutkaan kuin palautus alakertaan. Mitä tulee Peltolaan, tämä tosiaan putosi käytännössä sivutoppariksi hetkellisesti oltuaan valmiudessa seuraamaan välikaistajuoksuja ja Jensen sitten auttoi enemmän laitakaistan varsinaisessa puolustamisessa, mutta ihan joka kerta Jensenkaan ei kyennyt auttamaan, vaan välillä piti sietää tasavoimaisuuttakin.


Hetken päästä Gomes käänsi pelin vuorostaan vasemmalle GG-kaksikolle.


... nämä eivät odotelleet, että Jensen ehtisi pudota ylimmästä prässilinjasta luomaan ylivoiman, vaan haastoivat Ståhlin ja pystyjuoksun merkanneen Peltolan.


2v2-tilanteesta Kreikka-matsin tapaan turhan helposti vastustaja pääsi syöttämään rangaistusalueelle, kun nyt väylä löytyi suomalaisten välistä.


Schüllerin ja Jensenin yhtäaikainen paino pallolle kuitenkin vesitti Grealishin etenemisen ja hän joutui palauttamaan pelivälineen alas törmättyään tiiviisiin kahteen alimpaan linjaan boksin nurkilla. Englanti maistoi omaa lääkettään täten.


Kahden minuutin kohdalla tosiaan Stones lähetti ristipallon painottomaan laitaan pyrkien saamaan Sakalle laadullisen ylivoimatilanteen, koska Keskinen painottomana laiturina oli vuorostaan kaventanut todella paljon keskustaan vaikeuttamaan muodon sisään syöttämistä ja Englannin pohjapelaajista Gomeskin oli hakeutunut muodon ulkopuolelle pois prässilinjojen välisestä sumpusta. Suomelle tällaiset ristipallot ovat siis OK.


Uronen irtosi leveyteen tarpeeksi ennakoivasti ja sai hidastettua Sakaa sen verran, että Keskinen ehti ravata pallon alle toiseksi pelaajaksi puolustamaan laitakaistaa. Ivanovkin oli tässä hyvin hereillä, kun hän näki, ettei Kamara ehdi merkkaamaan välikaistajuoksua tuolla kertaa, joten hän teki sen ja Glen sitten älykkäästi putosi stunttaamaan Ivanovia topparina. Saka ei lopulta lähtenyt haastamaan, vaan toivotusti kierrätti takaisin alaspäin. Sanotaanko näin, että alustavasti tapa, jossa laitakaistoja puolustetaan kahdella pelaajalla ja kolmas sitten seuraa välikaistajuoksun, vaikuttaisi ainakin tarpeeksi selkeältä pelaajistolle.


Kolmen minuutin jälkeen Englanti pääsi ensimmäistä kertaa murtautumaan keskityspaikkaan leveyteen jätetystä tilasta. Gomes kierrätti ohi Jensenin prässin Gordonille. Jensen ei ehtinyt tukemaan Ståhlia, joka jäi tasavoimaiseen ja laadulliseen alivoimatilanteeseen, joita Kreikassa nähtiin siis jatkuvasti, kun valmennus luotti pelaajiston hoitavan tällaiset tilanteet voitokkaasti.


Gordon veivasi tassunsa auki. Samalla boksipuolustamisessa miehien jako petti, kun Kanea ei kukaan merkannut, vaan Uronen ja Ivanov olivat samassa miehessä Sakassa. Kommunikaation on oltava parempaa eli miehet olisi pitänyt vaihtaa lennosta niin, että Uronen olisi ottanut peruuttaneen Kanen haltuunsa ja jättänyt Sakan Ivanoville.


Hoskonen ehti onneksi Kanen pudotukseen ennen Sakaa ja irtopallon putsasi kulmapotkuksi sitten Peltola. Kreikka-pelin tapaan kuitenkin tasavoimaisten hetkien sietäminen ja rangaistusalueen puolustaminen keskitystilanteissa ovat yksi iso kehityskohde lokakuun matseihin.


Seitsemäs minuutti. Peltola on pudonnut vaihteeksi viidenneksi mieheksi alimpaan linjaan eli käytännössä sivutoppariksi seuraamaan välikaistajuoksun ja tukkimaan aukon laitapakin ja topparin välissä, kun Ståhl irtoaa prässäämään Gordonia laitaan. Jensen on palannut kk-linjaan, jolloin muoto on syvällä enemmän 5-4-1 kuin 5-3-1-1. Lewis siirtää pelivälineen ohi Jensenin prässin leveyteen.


Jälleen Suomi luotti Ståhlin pärjäävän tasavoimaisena, mutta Gordon sai jalan auki keskittäen takatolpalle. En tiedä, miksei Jensen voimakkaammin jatkanut liikettään Ståhlin avuksi, vaan jäi hölkkäämään keskemmälle.


Tällä kertaa englantilaiset olivat paremmin kontrollissa eikä Saka yltänyt Gordonin keskitykseen.


18. minuutilla Englanti vyöryi taas vasemmalta. Grealish vapaana kymppinä uhkasi kuljettamalla Suomen muotoa, mutta Glen seisoi edessä pakottaen syöttämään leveydessä olleeseen tilaan.


Tälläkin kertaa Jensen tyytyi jättämään Ståhlin laadulliseen alivoimatilanteeseen, joten tauolla tapahtunut kahden tulen välissä ravaamisen vähentäminen oli ihan paikallaan. Gordonin keskitys kimposi Kamarasta kulmapotkuksi. Nyt kun tilanteita siis katsoi uudestaan, Ståhl oli Urosta enemmän viennissä siksi, että tämä kyllä sai Keskiseltä enemmän apuja kuin Ståhl Jenseniltä, vaikka livenä tuntuikin siltä, että Jensen oikeasti auttaisi luomaan selkeämmin lukumääräisen ylivoiman leveyteen.


22. minuutilla Englannilta hylättiin paitsiona 1-0 maali. Kuten näkyy, Keskinen tuplaa paljon selkeämmin Sakan Urosen apuna toisin kuin Jensen.


Siltikin Saka sai toki keskitettyä maalille parilla terävällä askeleella.


Kane hyökkäsi Hoskosen pimeälle puolelle nikaten pallon alakulmaan, mutta Suomen onneksi hän oli paitsiossa. Yhtä kaikki, periaatteessa taas keskityksen puolustaminen aiheutti huolta.


28. minuutilla Keskinen pysyi paremmin Sakan kyydissä ja blokkasi keskityksen kulmaksi, erinomaista nuori mies. Moraali ja kyvykkyys alaspäin oli minusta positiivinen asia, vaikka Saka edeltävässä näytteessä vasurinsa auki saikin.


35. minuutilla puolestaan Uronen selviytyi hetkellisestä 1v1-tilanteesta hyvin seuraten sitkeästi Sakan ajon keskustaan eikä tämä saanut jalkaansa auki. Vaikka Ståhliin verrattuna Uronen sai enemmän apuja, sanoisin tämän silti myös hoitaneen ne harvat tasavoimaiset hetket laadukkaasti, koska tämän tilanteen ohella jäi mieleen yksi katkottu ristipallo.


45. minuutilla Keskinen ei ehtinyt tuplaamaan Sakaa, joten Glen paikkasi, mutta silti Saka sai vasurinsa auki. Boksissa Lewis on täysin vapaana, kun Jensen tuijottaa vain palloa.


Hoskosen ja Ståhlin pelaajavaihto toimi paremmin kuin Uros-Ivanovilla matsin alussa. Ståhl otti haltuunsa Kanen ja Hoskonen Gordonin. Ståhl piti Kanen kurissa kivasti tässä keskitystilanteessa!


Muutama näyte vielä toiselta puoliajalta. 51. minuutilla Keskinen jaksoi yhä raastaa alaspäin ja tuplasi Iivon kanssa Sakan. Glenkin ongelmitta yhä tukki syntynyttä aukkoa laitapakin ja topparin välissä osana puolustuskolmiota.


Rice keskikentän pohjalta älykkäästi nousi Keskisen jättämään tilaan sitten keskittämään. Mutta kaikkea ei voi ottaa pois kuten Ato sanoi selostamossa.


Ståhl oli toistamiseen kuningas taka-alueella, joten vaikka 1v1-puolustamisessa laidalla hän oli viennissä, keskitysten puolustamisessa boksissa taka-alueella hän loisti. Tästä voi tietysti tehdä sen päätelmän, että Suomen pitäisi jatkossa jotenkin saada ohjattua vastustajat ennemmin hyökkäämään oikealta laidalta, koska vasemman laidan tuplaukset toimivat ainakin kohtalaisesti ja Ståhl on Urosta/Galvezia parempi pääpelaaja keskitystilanteissa.


53. minuutilla oikean laidan puolustuskolmio toimi eikä Grealish lähtenyt haastamaan, kun Jensen oli nyt valmiiksi osana kk-linjaa 4-5-1:ssa Ståhlia lähempänä. Suomi ei kuitenkaan saanut riistettyä palloa tukossa olleella kaistalla, vaan Grealish vaihtoi taidokkaasti painopisteen painottomalle puolelle, jolloin Keskiselle kertyi taas rutkasti metrejä, jotta hän ehti Niskasen avuksi.


Tuki oli myöhässä ja Alexander-Arnold rotatoituaan vuorostaan leveyteen pääsi keskittämään laadullisesta ylivoimatilanteesta boksiin. Koska kollektiivi liikkui äkillisesti sivuttain, taaskaan merkkaaminen ei ollut optimaalista. Schüller tuijotti hitusen liikaa palloa Ricen sijaan.


Tämä jäi auki toiseen aaltoon, mutta veto blokattiin. Kaikkinensa hyvin tutun näköinen esimerkki siitä, että Suomi sallii ristipallot ja toivoo, että muoto ehtii liikkua ajoissa puolelta toiselle niin, että joko keskitys saadaan ehkäistyä tuplaamalla tai sitten ainakin boksipuolustus hoitaa homman, jos laitapakki on vuotanut tasavoimaisessa tilanteessa. Uskoisin, että Irlantikin tulee kokeilemaan Suomen murtamista tällä kaavalla eli se houkuttelee muodon ensin toiseen laitaan ja sitten painopisteen vaihdon jälkeen syöttää ruokaa luukulle.


72. minuutti ja vastaava ristipallo. Pallopaine jää liian etäälle puolenvaihdon jälkeen. Niskasen olisi pitänyt ennakoida paremmin. Keskinen teki varmasti parhaansa ehtiäkseen sulkemaan jalkaa.


Tällä kertaa Ståhl teki ehkä väärän valinnan seurattuaan Grealishia ja jättäen Ezen auki taakse. Toki ymmärrän sen, että hän halusi eliminoida vaarallisimman uhan periaatteella keskemmällä olleen Grealishin, koska Hoskosen piti periaatteessa merkata Madueken juoksu. Suomen onneksi volley meni yli maalin.


Yksi tilanne vielä toiseltakin laidalta. Lod korvasi Jensenin yksi-yhteen 4-5-1:ssa oikeana laiturina tuplaten laitapelaajaa Ståhlin kanssa. Tuplauksesta huolimatta Eze sai jalkansa auki väkisin.


Tälläkään keskityksellä Englanti ei halunnut testata Suomen topparien pääpelaamista, vaan laitapakkien. Niskanen piti onnistuneesti Madueken selkäpuolelleen hankkien vapaapotkun tämän rikkeestä. Summa summarum, vaikka Wembleylla varsinkin vasemmalle laidalleen Suomi loi selkeämmin lukumääräisiä ylivoimia (2v1/3v2) toisin kuin Kreikassa, jossa se nojasi enemmän siihen, että laitakaistojen puolustaminen ja keskitysten ehkäisy hoituu tasavoimalla (2v2), yhä edelleen keskitysten ehkäisy ja niiden puolustaminen boksissa vaativat terävöittämistä, vaikkakin Keskisen tuki laitapuolustajille olikin hienoa katsottavaa ja Ståhl pari kertaa dominoi ilmassa taka-alueella.

Blokkipuolustaminen, muodon sisään pelaamisen estäminen


Tutkitaanpa sitten tarkemmin näytteitä siitä, miten Huuhkajat sai estettyä etenemisiä sen muodon sisään. Osin tätä tuli jo sivuttua ylempänä joissain näytteissä, kun kaksi alinta linjaa tosiaan olivat tiiviinä oman boksin läheisyydessä matalalla puolustettaessa eikä 10-alueelle jäänyt vastustajalle aikaa kuin 1-2 kosketuksen valintoihin, hyvä niin. Ja ylipäätään jos vastustaja syötti muodon sisään, Suomi laittoi palloon heti painetta useammasta suunnasta. Tässä Schüller irtoaa kk-linjasta paineistamaan pallollista pelaajaa ja Ivanov seuraa Kanen putoamisen Raden jättämään tilaan, jottei linjojen väliin jäisi tilaa.


Suomen tiivistäkin tiiviimpi 4-4-1-1/4-5-1, miten tuon haluaakaan tulkita. Englanti joutuu hieromaan muodon ulkopuolella pelivälinettä tai etenemään selustaan/laidoilta, koska kombinaatioille ei pahemmin tilaa ole keskikentän linjassa ollessa kapeana.


32. minuutilla Gordon on hetkellisesti oikealla laidalla. Uronen-Keskinen tuplaa tutusti ja Kamara tukkii laitapakin ja topparin väliin revenneen aukon välikaistalla. Sijoittuminen on priimaa ja Glen ehtii syöttöön ennen Lewisia.


40. minuutti ja koko Suomen pakka on 15 metrin sisässä toisistaan syvyyssuunnassa. Grealish on vapaassa roolissa muodon ulkopuolella vaihteeksi, mutta syöttäminen 10-alueelle on mahdotonta, kun Rade, Glen ja Hoskonen ovat kaikki valmiudessa iskemään kiinni yhtä aikaa mahdollisen syötön tullessa puolustuslinjan etupuolelle, erinomaista.


Grealish yritti seinää Sakan kanssa, mutta Schüller riisti pelivälineen. Englanti ei päässyt keskeltä läpi.


Minuutin päästä TAA kokeili sitten kaukolaukausta, kun Keskistä stuntanneen Kamaran prässi jäi liian etäälle. Suomen onneksi kuti meni niukasti ohi takakulman. Näillä tuota tiivistä bussia voi tietysti haavoittaa, mutta Suomelle se sopii, kun uunissa on Hradecky.


47. minuutilla Rice liikkui painottomalta puolelta hetkellisesti tyhjennettyyn tilaan 10-alueella pelaten vaativan seinän Grealishille.


Yksilötaitoa kuitenkin riitti ja seinä onnistui. Grealish pääsi myös keskittämään Jensenin ja Ståhlin välistä, mutta Ivanov putsasi pallon pois. Yhtä kaikki, eipä tuossakaan Ricellä ollut aikaa kuin korkeintaan kahteen kosketukseen ja ne onnistuivat tuolla kertaa.


T. Koskela puhui Ylen studiossa tosiaan siitä, että syvälläkin voi olla intensiivinen. Tässä susijengimaista aggressiivisuutta nähtiin parhaimmillaan. Keskis-Niskasen tupla pakotti Sakan kääntymään omiin päin, mutta tämä löysi näppäränä pelurina silti Kanen muodon sisästä, mutta puolestaan Peltolan ja Hoskosen yhtäaikainen 10-alueen tukkiminen esti murtautumisen keskeltä.


70. minuutilta toinen GIF. Ensin Lod ja Ståhl hiillostavat iholla Grealishia. Sen jälkeen Källman, Keskinen ja Niskanen synkronoidusti puolustavat eteenpäin. TAA ehti toki keskittää Englannin liikutettua palloa ihailtavasti sivuttain, mutta hätäisesti suoraan Hoskosen päähän.


Oikeastaan vain 20 minuutin hujakoilla oli heikko hetki ja Englanti pääsi kahdesti etenemään keskeltä maalipaikkaan. Gomes uskalsi kääntyä rohkeasti Suomen kahden ylimmän prässilinjan välissä Konsan löydettyä hänet.


Raden ja Kamaran paine oli hitusen myöhässä. Gomes ehti jatkaa pallon kohti Kanea. Ivanov oli oikeaoppisesti valmiudessa puolustamaan eteenpäin tukkiakseen puolustuslinjan edustan.


Gomesin syöttö kimposi onnekkaasti Schüllerin jalasta Kanelle, joka hyökkäsi Ivanovin jättämään aukkoon, mutta laukaus suuntautui päin mestarikassaria.


Minuutin päästä tapahtui pahempi nukahdus. Alexander-Arnold oli kuudentena miehenä ylhäällä linjojen väleissä lewismaisesti. Gomes pääsi toistamiseen kääntymään Konsan syötöstä ja nyt Schullerin prässi jäi selvästi liian etäälle, joten Gomes puhkoi kk-linjan maitse ilman kimmokettakin.


TAA salasi syöttönsä upeasti ja poimi sitten Ivanovin jättämästä aukosta Sakan, jonka perässä Uronen ei aivan pysynyt ja täten Kanerva sai syyn vaihtaa hänet tauolla, heh.


Ivanov ehti onneksi tukkimaan synnyttämänsä raon ja blokkasi Sakan kudin/keskityksen kulmapotkuksi. Yhtä kaikki, kun Englanninkaan tasoinen joukkue ei tämän enempää päässyt keskeltä läpi, oli se sulka Suomen pyrstöön. Eteenpäin puolustaminen matalalla toimi. Puolustuslinja pumppasi hyvin niinä hetkinä, kun kapea kk-linja vuoti, mutta pääosin kk-linja laittoi paria tilannetta lukuun ottamatta painetta pallolle mukavasti pakottaen Englannin etenemään laidoilta/suoraan selustaan.


Siirrytään osion lopuksi Kreikkaan. Kuten todettua, kahden ylimmän prässilinjankin välin Suomi halusi pitää tiiviinä. Peltola ja Schüller puolustivat tässä hyvin eteenpäin puolessa kentässä osana 4-4-1-1:n kk-linjaa, kun Mavropanos onnistui syöttämään ohi Kamaran.


Rade ahdisti Bouchalakisin syöttämään suoraan Lodin jalkaan, kun Kreikka erehtyi kokeilemaan etenemistä keskeltä.


Tutusti Suomi halusi heti riiston jälkeen edetä pystyyn, mutta Mavropanos pysäytti Kamaran ja tämän epätarkka jatko oli liian vaikea Antmanille.


Toisen jakson alussa kimmokkeen kautta Bakasetas sai pallon 10-alueelle, mutta Ivanov sulki hyvin avoimen jalan nopeasti.


Jatkotilanteessa kuitenkin Kreikka kierrätti pallon laitaan. Peltola seurasi välikaistajuoksun Ståhlin taakse ja samalla Bakasetas putosi tyhjentyneeseen tilaan. Hoskonen nukahti pumppaamisessaan eteenpäin.


Nukahdus oli kostautua, koska Bakasetas pääsi jatkamaan pallon tällä kertaa eteenpäin avoimella jalallaan. Ioannidis löytyi boksin sisästä.


Kääntölaukaus kolahti tolppaan.


68. minuutilta GIF. Kreikassa puolustuskorkeus blokissa oli korkeampi ja toki tappiollakin piti puolustaa eteenpäin entistä enemmän riskilläkin. Se avasi välejä. Hoskonen toki tässäkin silti oli hitusen unessa, vaikka saikin estettyä kääntymisen linjojen väleissä ja pakotettua Konstanteliasin kohti omaa maalia, jonka jälkeen sitten kk-linjassa Glen ja Peltola puolustivat kenties väsymyksestä johtuen pehmeästi. Konstantelias puhkoi kk-linjan ja Bakasetas löytyi omalta paikaltaan oikealta välikaistalta eritoten Peltolan vuotamisesta johtuen. Soolo päättyi vetoon päin Hradeckya. Mutta onneksi tällaiset tilanteet olivat todella harvassa syyskuun peleissä ja pääosin Kreikassakaan muodon sisään ei asiaa helposti ollut.


74. minuutilla tiiviydestä ei ole tietoakaan puolen kentän blokissa. Suomi ei oikein tiennyt, että prässätäkö vai vetäytyä. Välimalli oli karseannäköinen ja Kreikka ohitti yhdellä syötöllä ylimmät linjat.


Ensimmäisiä kertoja tässä kohden peliä yläkuusikko ei myöskään palannut alas niin vikkelästi kuin pelin edessä, kun väsymys alkoi painaa. Terävämmällä askeleella Peltola olisi ehtinyt katkomaan syötön Bakasetasille.


Galvez yritti paikata, mutta oli rahtusen myöhässä.


Pelkas pääsi etenemään boksiin, mutta Ivanov oli viimeinen lukko antaen tilanteen jälkeen ansaitusti huutia muille. Summa summarum, keskikorkean blokin tiiviydessä on vielä petrattavaa jatkoa ajatellen ja linjojen oltava vähän lähempänä toisiaan.

Blokkipuolustaminen, selustan suojaus


Varsinkin Kreikka-matsin puolustuskorkeus jätti sloveniamaisesti selustaan jonkin verran tilaa pystysyötöille. Norja ja Ruotsihan esimerkiksi viljelivät pystysyöttöjä puolesta kentästä Slovenian muodon taakse aikoinaan ja Kreikkakin teki sitä viime Kansojen liigassa Pohjois-Irlantia vastaan, joten sikäli en yllättynyt, että joitain pystypalloja nytkin nähtiin. 12. minuutilla Mantalos pääsi kääntymään prässilinjojen välissä ja syöttämään pystyyn.


Hradecky kuitenkin toimi liberona ongelmitta tukkien tilan puolustuslinjan takana.


Myöhemmin Bakasetasin vasuria ei suljettu ajoissa.


Mutta Ståhl piti Pelkasin kurissa.


Tässä vuorostaan TAA kokeili poimia pystyjuoksun Suomen laitapakin selustaan.


Mutta syöttö karkasi Lukelle asti ja toki Keskisellä oli tilanne hallussa Ricea vastaan.


Ricen välikaistajuoksuista varoittelin etukäteen, koska ne olivat Irlanti-pelin perusteella uusi elementti Englannin hyökkäyspelaamisessa, kun hän sai häärätä ylempänä. 14. minuutilla sellainen nähtiin, kun Saka tuplattunakin onnistui poimimaan pystyjuoksun, mutta Peltola oli hereillä ja tukki aika hyvin Urosen ja Ivanovin väliin syntyneen aukon.


Hradecky haki matalan keskityksen hyppysiinsä.


Arajuuri oli aikoinaan aliarvostettu katkomaan selustaan suuntautuneita pystysyöttöjä ja pärjäämään juoksukisoissakin kohti omaa maalia. Hoskosesta tuli samanlaiset vibat ja tavallaan pidin topparien työnjaosta eli Ivanov puolusti hitusen enemmän eteenpäin tukkimaan 10-aluetta ja Hoskonen sitten katkoi rahtusen enemmän pystysyöttöjä. Tässä Kreikka pelaa pystyyn rajaheiton jälkeen...


... mutta Hoskosen liuku estää läpiajon.


Tässä TAA kuljetti muodon sisään ja noukki sitten Kanen juoksun, koska tilaa kombinaatiolle keskustassa ei ollut, vaan tyhjä tila oli selustassa.


Mutta Hoskonen yletti väliin.


Grealish vuorostaan tavoitteli Ezea toisella jaksolla.


Lopputulos oli sama.


Toki Ivanovkin oli hyvä kahdesti Englantia vastaan eikä täten toppareiden kyvykkyyttä puolustaa selustassa olevaa tilaa tarvitse minusta jatkossa jännittää. Peltolan paine palloon oli itusen myöhässä ja Alexander-Arnold käytti sen heti hyväkseen.


Ivanov oli välissä ennen Kanea.


35. minuutilla Gomes haki samanlaista chippiä Kanelle tuloksetta.


Osion lopuksi pari negatiivisempaa näytettä Englanti-pelistä. Vastustajan laadukkuus oli hitusen liikaa pariin otteeseen. Tässä Konsa pääsi kuljettamaan liian lähelle kk-linjaa ja antamaan murtavan syötön sen läheltä, jolloin tarkkuus paranee. Englannin laiturit normaalisti vastaavat enimmäkseen pystyjuoksuista, vaikka Kaneltakin niitä nähtiin tässä pelissä yllättävän paljon. Yhtä kaikki, Sakan pystyjuoksuherkkyyden piti olla Urosen tiedossa, mutta hän jäi askeleen jälkeen.


Hoskonen esti varman maalin katkollaan.


75. minuutilla sama laita vuoti 2-0 maalissa. Ensin Englanti houkutteli Suomen sen vasempaan laitaan ja sitten Grealish lähetti tutun ristipallon. Antman ehti tuoreena toki ravata aika hyvin Niskasen avuksi eikä Madueke lähtenyt haastamaan alivoimaisena, vaan palautti alas. Aggressiivisuustaso Suomen laitapuolustuskaksikolla oli toivotun hyvä ja tavoite etenemisen estämisestä toteutui. Sitten vain tapahtui se, että Madueke saatuaan seinäsyötön takaisin laadukkaampana futarina vain voitti Niskasen juoksukisassa selustaan eikä Antman kyennyt sijoittumaan siten, että olisi saanut syöttöä katkaistuksi. Koska kyseessä ei ollut varsinainen välikaistajuoksu, Kamarakaan ei lähtenyt sitä seuraamaan, vaan luotti Niskasen nopeuteen. Ivanov ei millään ehtinyt tukkimaan Niskasen taakse jäänyttä tilaa eikä Hoskonen vuorostaan kaventaa ajoissa Kaneen. Mutta joo, ainoa virhe oli Niskasen hävitty juoksukisa. Muutoin Huuhkajat puolusti halutusti yrittäen ensin sulkea ensin Englannin painolliseen laitaan ja sitten tuplasi laitapelaajan nopeasti painottomalla puolella. Ehkä Soirin nopeus olisi saattanut riittää Maduekea vastaan, kun jo kesällä totesin, että Englantia vastaan laitapuolustajien/wingbackien on oltava nopeita, jotta he pärjäävät juoksukisoissa Englannin leveyspelaajien pystyaloitteita vastaan.

Positiiviset tilanteenvaihdot


Omalta kenttäpuoliskolta lähteneissä positiivissa tilanteenvaihdoissa ykköshuomioni oli se, että Suomi halusi pallon mahd. nopeasti vasemman laiturin (Antman/Keskinen) jalkaan sen sijaan, että se etsisi kärjestä Pukkia tai Källmania. Tuo oli tietysti luonnollistakin, kun sekä Keskinen että Antman osaavat tempokuljettaa ehkä parhaiten Lodin ohella. 28. minuutilla Kreikassa Ståhlin katkon jälkeen Lod haki heti Antmania.


Antman kuljetti hetken ennen siirtoa Kamaralle, mutta Mavropanos kampesi tämän irti pallosta.


47. minuutilla Suomi pysäytti vastaiskun ja pallo siirrettiin Antmanille, mutta tämä lopetti juoksunsa heti, kun kreikkalainen jäi makaamaan nurmeen.


53. minuutilla Kreikan keskityksen jälkeen kakkospallo tuli suomalaisille boksin ulkopuolelle. Tavoite oli siirtää peliväline Antmanille.


Lodin ja Nissilän kautta se onnistui.


Yksi kova kosketus pilasi kuljetuksen ja vastaisku tyrehtyi.


Wembleylla Keskinen oli vastaisku-uhka. Hän katkaisi kahden minuutin jälkeen Gomesin puskun kohti Alexander-Arnoldia.


Kansainvälinen nopeus näkyi siinä, että Topi pujahti kahden maailmantähden välistä eteenpäin väistäen välittömän vastaprässin upeasti.


Tämä kosketus kuitenkin karkasi Konsalle ennen puhkovaa syöttöä Pukille.


Parin minuutin päästä TAA yritti poimia Grealishin kahden alimman linjan välistä, mutta epätarkka syöttö karkasi Hoskoselle.


Rade käynnisti vastaiskun siirrolla Keskisen lapaan. Suomi pääsi jo toistamiseen pois vastaprässin alta ja Englantihan on ollut horjumassa negatiivisissa tilanteenvaihdoissa aiemmin, joten ei se sikäli täysin yllättänyt.


Konsa kuitenkin sulki Keskisen sivurajalle ja nappasi pallon pois lopulta.


10. minuutilla Englanti vaihteeksi pelasi ristipallon leveyteen Gomesin toimesta. Keskinen ei ehtinyt tukemaan Urosta, muttei se haitannut, kun Alexander-Arnoldin keskitys katkesi Kamaraan.


Kamara kuljetti turhan pitkään ja Keskinen ehti ajautua taas umpikujaan yritettyään haavoittaa TAA:n jättämää tilaa. Saka tukki sen. Positiivista oli silti se, että vastaprässin väistö onnistui tässäkin, koska suinkaan aina kovia maita vastaan se ei ole ollut selviö Suomelle.


Viiden minuutin päästä Gordon sai jalan auki vaihteeksi Ståhlia vastaan, kun Jensenin tuki oli etäällä kuten niin monesti avausjaksolla. Mutta Kamara oli mies paikallaan taas välikaistalla katkoen keskityksen.


Pukki pudotti irtopallon boksin ulkopuolelta takaisin Glenille, joka ohitti vastaprässin ilmassa nerokkaasti.


Epätarkka syöttö pilasi 2v3-vastaiskuaihion, pöh.


20. minuutilla oli sitten se paras vastaiskusauma. Ivanov purki keskityksen ja Konsa lahjoitti kakkospallon Keskiselle. Tämän 2v3-vastaiskun Topi vei itse pohjaan asti, mutta sijoitus takanurkkaan oli leveä. Pukki yritti repiä tiensä topparien taakse, koska neg. tilanteenvaihdoissa juuri siellä se tila on ollut nopealle pystysyötölle, muttei oikein päässyt sinne, joten sikäli Keskinen teki oikein kuljetettuaan itse loppuun asti.


Matsin lopussa Keskisen korvannut Antman sai pari vastaiskusaumaa. Ivanov puolusti lisäajalla eteenpäin loistavasti päästen palloon ennen Bowenia.


Sen jälkeen kuitenkin syöttö ohi Ricen vastaprässin epäonnistui ja tämä liukui väliin eikä Antman päässyt juoksemaan.


88. minuutilla Englannin kombinaatiopelaaminen tiiviin muodon sisässä epäonnistui. Kamara laittoi Antmanin heti vauhtiin ja tämä peippaili upeasti kolmen pelaajan vastaprässiä vastaan, mutta sitten se edistävä syöttö jäi piippuun, vaikka painottomalla puolella oli hurjasti tilaa. Eiköhän jatkossa Antmankin kuitenkin havainnoi paremmin. Pääosin EM-karsintojen tapaan vastaiskujen vieminen maaliin asti jätti toivomisen varaa syyskuussa, mutta on tuossa Keskisen ja Antmanin kautta etenemisessä minusta potentiaalia. Lodmaisiin avainsyöttöihin he eivät toki suoraan kuljetuksesta välttämättä kykene.

Pallollinen vaihe valmistuu lähipäivinä.

[Salming]

Suomi pallollisena vs. vastustaja pallottomana

Hyökätessä 2-3-5

Antman Kamara Pohjanpalo Kairinen Lod
Uronen Schüller Alho
Ivanov Hoskonen
Hradecky

Jos vastustaja prässää kahdella kärjellä ja Huuhkajat haluaa 3v2-ylivoiman ensimmäistä prässilinjaa vastaan, Hradecky nousee toppareiden väliin tarpeen tullen aina oman kenttäpuoliskon puoliväliin saakka.

Korkean prässin purku:

1) Pienen houkuttelun jälkeen Urosen/Alhon chippi ilmassa yli vastustajan prässin Pohjanpalolle puolustuslinjan eteen. Kamppailuvoimainen Lod kaventaa alapuolelle kakkospalloon Kairisen avuksi, jotta painopisteen siirto onnistuisi todennäköisemmin. Kairinen on ainakin pallottomassa vaiheessa hyvä sijoittumaan keskikentällä ja lukemaan kakkospallojen suuntia päästen niihin monesti ensimmäisenä, joten miksei laadukas sijoittuminen onnistuisi sitten pallollisessakin vaiheessa Pohjanpalon alapuolella. Laitureista Antman säntää samalla vastaliikkeellä selustaan. Sloveniamainen hallittu kaaos kunniaan aika ajoin ja onhan sitä toki Suomelta nähty (mm. EM-karsintojen avausmaali Parkenilla ja EM-kisoissakin Hradecky avasi järjestäen pitkällä puoleen kenttään kohti Pohjanpaloa, Pukkia ja Lodia, kun avausmalli oli 3-4-1-2)
2) Linja kerrallaan maitse laitoja pitkin (tätähän Suomi yritti treenata jonkun verran kesäkuun matseissa). Sekä Antman että Lod pystyvät ottamaan laitapakin sivurajaa pitkin antaman syötön jälkeen ensimmäisen kosketuksen tyhjään tilaan keskustaan ohi selässä olevan vastustajan laitapakin ja täten käynnistämään kiihtyvän hyökkäyksen (4v5) paremmalla jalallaan. Terhokin oli jo jokseenkin samalla sivulla esim. Lodin kanssa Skotlantia vastaan ja omaa yamalmaisen pallotatsin, joten jos Lod olisikin kymppinä, tälle olisi vasenjalkainen korvaaja. Talvitie oli vielä vähän kehnohko Portugalia vastaan samantyyppisissä hetkissä, kun vastustaja hiillosti selässä. Piikistä Pohjanpalo/Källman säntää samalla vastustajan laitapakin jättämään tilaan pyrkien saamaan eristetyn 1v1-tilanteen topparia vastaan väli- tai laitakaistalle sekä keskittämään maalille kohti Kairista/painotonta laituria.
3) Keskustan kautta. Ivanov houkuttelee ylintä prässilinjaa ja poimii sitten Kamaran, joka liikkuu pois syöttövarjosta. Tämä kykenee lantioliikkeillään sietämään prässiä parhaiten pelintekoalueella ja siten keskustan kautta pelinavaaminen ei johtaisi pallonmenetyksiin. Glen jatkaisi pallon eteenpäin ylänelikolle, joka kiihdyttäisi terävästi kohti maalia

Rakentelu- ja murtautumisvaihe:

1) Ykkösoptiona vasempaan laitaan luodaan eristettyjä 1v1-tilanteita, koska siellä ovat tulevaisuuden kaksi kirkkainta timanttia/talismaania Antman ja Keskinen sekä bonuksena Håkans. He ovat tämän nipun Viniciukset, Dokut ja Williamsit. Antman/Keskinen/Håkans heti syötön saatuaan lähtee rohkeasti kuljettamaan kohti maalia ja luomaan uhkaa kuten edellä mainitut maailmantähdet. Joko hän leikkaa sisään ja pyssyttää kohti takakulmaa tai antaa laidan puolelta matalan luukkupallon. Pohjanpalo juoksee vitosen viivalle sitoen topparin. Kairinen ja Lod hiipivat takaviistoon ja takatolpalle. Boksissa on aina kolme kohdetta. Kamara hoitaa kakkospallot boksin reunalla käynnistäen vastaprässin tarvittaessa
2) Sama juttu oikealla puolella. Lod tarjoilee vasurillaan yamalmaisia ihania putoavia namuja puolustuslinjan ja veskarin väliin, jotka Jolle liukuu sisään tai vaihtoehtoisesti Lod keskittää ilmassa Pohjanpalon nuppiin. Korvike Terhokin on tottunut viihtymään oikealla laitakaistalla 1v1-hetkissä jo HJK:ssa aikoinaan
3) Kairisen hyödyntäminen oikeassa ylätaskussa/ylipäätään 10-alueella kahden alimman linjan välissä. Kun tämä kääntyy, yläkolmikosta joku tekee heti pystyjuoksun. Jolle voi toimia myös syöttöseinänä boksin rajalla ja Kairinen kokeilla itse viimeistelyä. Lod tuo toisen kaukolaukausuhan välikaistojen väliselle alueelle ja kun Suomi on parin vuoden ajan rakenteluvaiheessa toisinaan ylimiehittänyt tiettyjä kaistoja muodon sisässä, annan siunauksen jatkaa sitä eli Lodin ei tarvitse halata sivurajaa jatkuvaa syöttöä toisin kuin Antmanin, vaan hän voi toisinaan ajautua väli- tai keskikaistalle pelaamaan kombinaatioita ahtaassa tilassa 10-alueella
4) Kamara vasemmassa ylätaskussa näytti mm. San Marinoa vastaan kotona kyvykkyyttään tuosta positiosta tehdä pystyjuoksuja selustaan välikaistaa pitkin ja pelata seiniä. Hän pystyy antamaan oikean painoisia syöttöjä, jos esim. Antman tekee repivän pystyjuoksun tai sitten poimimaan target-Pohjanpalon ja jatkamaan itse liikettään pystyyn. Tiivistetysti Glen on syötä ja liiku -tyyppinen pelaaja ja ne ovat hänen vahvuutensa. Hän jaksaa sahata välikaistaa pitkin pystyyn uutterasti ja vaikeuttaa siten vastustajan puolustuslinjan työskentelyä tai antaa itse murtavia avainsyöttöjä. Vasemmassa ylätaskussa operoidessaan hän myös pystyy kalastamaan vapaapotkuja pallonsuojaamisellaan ja äkkikäännöksillään
5) Laitapakit Uronen ja Alho eivät osaa hyökätä tarpeeksi tehokkaasti, joten en nostaisi heitä viimeiseen linjaan. Mutta heillä on silti kohtalaiset jalat, kun ne ovat auki. Niinpä keskimmäisen tason alataskuista Uronen, Alho, Galvez ja Peltola voivat kokeilla toisinaan pystysyöttöjä linjan taakse, mutta lähtökohtaisesti he kierrättävät maitse palloa laitureille viimeiseen linjaan tai yrittävät poimia välikaistoilta Kairisen tai Kamaran. Schullerin tehtävä keskimmäisessä tasossa on vain vaihtaa puolta kierrättämällä tai luoda ristipalloilla laitureille lisää 1v1-hetkiä
6) Ivanov voi ottaa pallollista roolia toppareista ja kuljettaa lähelle kk-linjaa antamaan puhkovia syöttöjä muodon sisään. Hoskonenkin kehittyi toki siinä EM-karsintojen aikana
7) Jos Suomi tarvitsee maalin, päätösvartilla Uronen ylemmäs pysyvästi uhkaamaan viimeistä linjaa kuudentena pelaajana hyökkäysmuodon vaihtuessa 2-2-6:ksi. Antman kaventaa vasemmaksi kärjeksi roikkumaan Pohjanpalon/Källmanin lähelle. Uronen keskittää aina, kun jalka on auki

Pallollinen vaihe erosi tosiaan sitten reippaasti siitä, miten olisin sen itse organisoinut. Avausmallina oli 2-2-4-2 ja keskikentällä boksi kuten kaikki jo tietävät, koska Kanervan sanojen mukaan fokus on väli- ja keskikaistoilta murtautumisessa alueellisten ylivoimien turvin, kun itse olisin suosinut linja kerrallaan edetessä laitoja niin avaus- kuin rakenteluvaiheessa ensisijaisina optioina ja vasta viimeisenä vaihtoehtona avannut peliä keskustan kautta. Mutta siksi en olekaan maajoukkueen valmennusjohdossa. Kreikka otti vastaan 4-4-2/4-4-1-1:llä, kun Bakasetas nousi ylimpään prässilinjaan Ioannidisin avuksi peittämään syöttöjä Suomen pohjaparille. Suomen laiturit kavensivat välikaistoille ja heistä Antman operoi toisena kärkenä kytäten pystyjuoksuja viimeisessä linjassa, kun puolestaan Lod sitten etsi tiloja enemmän kahden alimman linjan välistä. Laitapuolustajat sahasivat laitoja pitkin ylös ja alas huolehtien vastustajan muodon venyttämisestä.


Rakentelu- ja murtautumisvaiheessa puolustusvalmiuteen jäi useimmiten vain se neljä pelaajaa eli topparit ja pohjapari, kun parhaimmillaan viimeisessä linjassa olivat yhtä aikaa molemmat laitapakit. Oikeastaan ainoa yhtäläisyys omaan ehdotukseeni oli Kamaran sijoittuminen vasemmalle välikaistalle kahden alimman linjan väliin. Tappioasemassa päätösvartilla olisin vasta hyökännyt kuudella, mutta nyt Suomi teki niin alusta asti.


Schüller saattoi käväistä toppareiden rinnalla luomassa 3v2-ylivoiman ensimmäistä prässilinjaa vastaan, jolloin muoto oli 2-2-6:n asemesta 3-1-6. Yhtä lailla alhaaltakin avatessa Rade välillä liikkui pois Kreikan kahden ylimmän prässilinjan välistä muodon ulkopuolelle Galvezin jättämään tilaan. Kreikan laiturit puolestaan seurasivat laitapakkien nousut, koska laitapakit oli pakotettu kapealle toppareiden lähelle seuraamaan Antmania ja Lodia, joten matalalla puolustaessa Kreikka saattoi maata loogisesti jopa 6-2-2:ssa saadakseen tasavoiman. Mitä tulee Suomen laitapakkeihin, tavallaan ymmärsin Urosen penkityksen, kun oli valittu tapa, jossa laitapakit nimenomaan pitivät leveyden viimeisessä linjassa eivätkä laiturit. Galvez pystyy mielestäni parempiin keskityksiin ja ennen kaikkea on luonnostaan hyökkäävämpi KuPSin C. Antwi -kopiona. Urosella on kuitenkin ollut maajoukkueessa tapana jättää tekemättä pystyjuoksuja ja pelata turhan varman päälle ollessaan leveydessä. Se voi olla toki osin ohjeistettuakin. Siksi omassakin ehdotuksessani hän nimenomaan olisi jäänyt puolustusvalmiuteen keskimmäiseen tasoon kierrättämään palloa, koska siinä hän on hyvä, mutta Galvezia kannattaa SMR-pelinkin perusteella ajaa sisään oikeasti ultrahyökkääväksi laitapakiksi. Minun on vaikea nähdä, että Uronen nousisi esim. boksiin saakka niin aktiivisesti paikan tullen. Eri asia on sitten se, onko Galvez tarpeeksi tasokas pelaaja hyökkäävän pakin rooliin vai pitäisikö hyökkääminen organisoida siten, että leveydessä olisi ehta laituri ja laitapakki pysyisi alempana. Kansojen liiga on hyvä paikka testata tason riittävyys ennen MM-karsintoja muitakin kuin heittopusseja vastaan.


Systeemi säilyi samana vaihdoista huolimatta. Keskinen ja Pohjanpalo korvasivat "kärkiparin", Jensen Lodin ja Kamara putosi pohjapariin, kun Nissilä korvasi Schüllerin.


Wembleylla Suomi pääsi avaamaan lyhyellä ensi kertaa vasta 13. minuutilla. Malli oli sama 2-2-4-2. Kamara-Rade muodosti tässä tilanteessa pohjaparin ja Peltola-Jensen oli sitten ylempänä. Keskinen kavensi Pukin rinnalle roikkumaan puolustuslinjaan ja Uronen-Ståhl kaksikko piti leveyden. Pukki toki tuli palloa vastaan tällä kertaa, muttei tästä seurannut sen kummempaa.


Pääasiassa kuitenkin Kreikan tapaan Peltola jäi pohjapariin ja Kamara nosti sitten ylemmäs linjojen väliin Jensenin rinnalle.


Hradeckyn kaaospallo kohti kärkiparia oli vaikea eikä Keskinen pärjännyt ilmassa kyetäkseen pudottamaan pallon Kamaralle tai Jensenille. Englanti yritti estää Suomea avaamasta keskustan kautta siten, että se jätti laitapakeista Ståhlin vapaaksi sivurajalle ja jos tälle pelattiin, sitten Lewis puolusti eteenpäin, koska Gordon kavensi keskustaan merkkaamaan Suomen pohjapelaajaa. Grealishin vastuulla oli pitkälti Hoskonen ja samalla pohjapelaajan jättäminen syöttövarjoon. Kane hoiti Ivanovin ja Saka Urosen. Pohjaparista Rice tai Gomes puolusti vuorollaan eteenpäin tarvittaessa, jos "kärkipari" ei saanut peitettyä syöttöä Radelle tai Peltolalle. Toinen jäi sitten alemmas suojaamaan puolustuslinjan edustaa ja peilaamaan Jensenin/Kamaran. Puolustuslinjasta joko toinen toppareista tai jopa Alexander-Arnold vuorollaan pumppasi ylemmäs kiinni Suomen boksin toiseen ylempään pelaajaan. Tässä se oli Konsa, jolloin TAA ja Stones jätettiin suosiolla 2v2-tilanteeseen Keskistä ja Pukkia vastaan, mutta Konsa toki ehti peruuttaa Kamaran luota takaisin alemmas voittamaan tämän pääpallon. Irlanti-peliin verrattuna Englannin prässi oli hieman parantunut eikä enää niin yksilövetoista vuoron perään spurttaamista. Ennen kaikkea se oli kiimaisempaa ja nälkäisempää.

Korkean prässin purku


Melko rohkeasti Wembleylla Suomi siis piti päänsä ja yritti purkaa lyhyen houkuttelun jälkeen korkean prässin maitse eikä roiskinut alkuun irlantimaisesti. Siksikin haluaisin nähdä Kamaran pohjaparissa, koska hän sietää prässiä minusta parhaiten. Schüller ja Peltola olivat pari kertaa pelottavan lähellä pallonmenetystä pelintekoalueella kuten ylempikin näyte osoitti, kun niukasti Rade sai palautettua pallon Lukelle mies selässään. Tässä puolestaan Peltolalle oli tulla kiire...


... mutta hän pystyi kalastamaan vapaapotkun perpamaisesti Gomesia vastaan. Kyseessä oli erikoistilanteen jälkeinen rauhoitushetki, joten sikäli Englanninkaan pelaajat eivät täysin omilla paikoillaan olleet. Tällaisia tilanteita välttääkseni olisin ohjeistanut keskustan kautta avaamisen olevan viimeinen vaihtoehto, koska ajoittaisesta pakonomaisesta lyhyellä avaamisesta tuli jokseenkin mieleen Shevchenkon luotsaama Ukrainan maajoukkue, jolle sattui välillä aika karseita pallonmenetyksiä omalla kenttäpuoliskolla ja tällä tavoin jatkamalla joskus niin käy Suomellekin (1-0 maalin voi toki jo laskea sellaiseksi). Toki valmennus lienee sinut riski-hyöty -suhteen kanssa.


36. minuutilta seuraava otos. Suomi joutui palauttamaan puolesta kentästä pelivälineen alaspäin. Englannin prässi jäi kuitenkin perisyntimäisesti puolivillaiseksi yksittäisten pelaajien spurttailuksi ja Peltola pääsi kääntymään, kun isäntien pohjaparista ei puolustettu eteenpäin tarpeeksi ajoissa Grealishin ja Kanen tultua ohitetuiksi.


Gomes oli vielä monen metrin päässä Peltolasta, kun tämä jo jatkoi pallon viereen Schüllerille ja Suomi pääsi etenemään uudelleen rakenteluvaiheeseen.


55. minuutilta toisen jakson ensimmäinen pelinavaushetki alhaalta. Tätäkin edelsi pallon palauttaminen puolesta kentästä alaspäin Lukelle, joka löysi sitten Peltolan. Mutta tällä kertaa Englannin prässi on yhtenäisempi jälleen. Rice on ajoissa ja Grealish-Gordon kaksikko vaihtoi lennosta roolit hyvin niin, että Gordon prässäsi Hoskosta ja Grealish otti Schüllerin haltuun, joten Ståhl olisi taas ollut auki sivurajalla. Hradecky kuitenkin syötti Peltolalle, koska halu edetä keskeltä on niin kova.


Lyhyen käyttösyötön jälkeen Peltola sai pallon takaisin Ivanovilta ja löysi väylän Niskaselle, johon Saka oli jättänyt vähän etäisyyttä.


Niskanen poimi vierestä Kamaran. Konsan sijasta tällä kertaa Alexander-Arnold pomppasi puolustuslinjasta eteenpäin Ricen vapaaksi jättämään taskukymppiin.


Kamaran syöttö viimeiseen linjaan kohti pystyjuoksukaksikkoa oli epätarkka mennen suoraan Konsalle, mutta ei onnistuminen niin kovin kaukana ollut ja Topi olisi saattanut ohittaa jalalla Konsan, jolloin Lewisin olisi pitänyt painottomalta puolelta kaventaa entistä keskemmäs luomaan selkeämpi 3v2-ylivoima, mutta sitä ennen kenties Keskinen olisi ehtinyt vapauttaa Pukin karkuun Konsan selustaan auenneeseen tilaan.


Kaksi minuuttia myöhemmin peli oli 1-0. Englannin rajaheittoprässi toimi. Kamara ja Rade olivat rotatoineet keskenään ja Rice pakotti Glenin syöttämään sivurajalle Niskaselle. Tällä olisi ollut silti sama pakoreitti Sakan prässiä vastaan kuin hetkeä aiemmin eli syöttö taskukympille, mutta Niskanen yritti itse suoraan löytää Keskisen viimeisestä linjasta, äsh!


Gordon ja Grealish olivat taas prässissä vaihtaneet rooleja eli Gordon hoiti Hoskosen ja Grealish sitten toisen pohjapelaajan, joka oli aluksi Peltola, mutta hän kavensi tämänkin luota vielä kiinni Schülleriin, jolloin TAA:n ei tarvinnut pumpata vastaan, vaan tämä pystyi sijoittumaan siten, että hän oli katkomassa Niskasen pystysyöttöä! Jos Grealish ei olisi älynnyt liikkua noin vahvasti pallolliseen laitaan, TAA:n olisi ollut pakko taas puolustaa eteenpäin ja silloin Niskasen syöttö olisi todennäköisesti mennyt perille asti. Ehkä Iivo oletti, että TAA on taas pompannut taskukymppiin eikä havainnoinut tarpeeksi hyvin? Samalla kun TAA teki syötönkatkon, Kane kipitti jo kohti maalia Ivanovin jäädessä jälkeen.


Kane sai syötön jalkaansa Alexander-Arnoldilta ja hassutti sitten ylipelanneen Ivanovin. Painava laukaus kuudentoista rajalta painui yläriman alle. Englanti yksi, Suomi nolla. Lyhyellä avaaminen kostautui ukrainamaisesti, kun seurauksena oli pallonmenetys omalla puoliskolla.


60. minuutilla Englannin prässi toimi jälleen ollen yhtenäistä ja nälkäistä, vaikka Peltola saikin pelattua seinän kolmannelle Gordon selässään eikä Grealish ehtinyt sulkemaan Hoskosen jalkaa, mutta Gomes irtosi pohjaparista eteenpäin riistäen pallon Schüllerin etupuolelta. Ivanov paikkasi tilanteen blokkaamalla Kanen laukauksen yläalueriiston jälkeen.


74. minuutilta palautus alas. Grealish ja Kane käynnistävät prässin, mutta missä on Englannin LW Eze? Tämän pitäisi spurtata Peltolaan gordonmaisesti. Niin ei tapahtunut.


Grealish joutui kahden tulen väliin eikä saanut Peltolan jalkaa suljettua, mutta tämä sortui aivan liian helppoon harhasyöttöön suoraan Ricelle, joka ehti palata Kamaran luota katkomaan syötön taskukympille Radelle.


Tämä yläalueriisto päättyi Ezen pallonmenetykseen boksissa Hoskosta vastaan. Yhtä kaikki, taas yksi näyte siitä, että tällä tavoin peliä avatessa turhan paljon noita syöttövirheitä tuli ja niiden karsimiseksi yksi keino olisi se, että Kamara olisi säännöllisesti toinen pohjaparin mies ja toki Kairinenkin auttaisi, jos tätä ei haluta jamesmaisesti peluuttaa kärjen alapuolella.


Englanti-pelistä vielä pari positiivisempaa tilannetta. 63. minuutilla Hradecky älysi käyttää Ståhl-reittiä, kun Peltola jäi syöttövarjoon.


Lewis iski myöhässä Ståhliin.


Ja sitten laitapakin kautta pallo olikin taskukympin Lodin jalassa, kun Englannin topparit eivät uskaltaneet täysipainoisesti puolustaa eteenpäin jostain syystä.


Lyhyen rauhoituksen jälkeen Peltola löytyi vapaana ja tämä pääsi lähettämään ristipallon.


Niskanen lähetti Keskisen heti vauhtiin selustaan, mutta Stones voitti niukasti juoksukisan. Hyviä asioita silti tapahtui, kun Suomi eteni laitapuolustajan kautta sen sijaan, että Luke olisi väkisin yrittänyt löytää pohjapelaajan. Tätä lisää jatkossakin mielestäni, koska ylempänä ollut 55. minuutin tilanne, jossa Niskanen jatkoi pallon taskukympille Kamaralle ja tämä sitten haki viimeisestä linjasta Keskistä, oli sekin lähellä onnistua. Toki siinä tilanteessa pallon Niskasen jalkaan antoi Peltola eikä Hradecky, mutta mielestäni siis topparit ja Hradecky voisivat suosiolla itse syöttää suoraan laitapakeille enemmän ja pohjapari toimisi sitten lähinnä syöttöseininä neg. peliasennoissa.


67. minuutilta oiva esimerkki siitä, mitä haluan nähdä lisää. Hradecky ei avaa neg. asentoon pohjaparille Rade-Peltola, vaan ylittää prässin ilmassa puolipitkällä syötöllä laitaan.


Niskanen kuoletti pallon hyvin. Hänellä olisi ollut sauma poimia vierestä Kamara kuten aiemmin, koska TAA jäi vähän arpomaan ei-kenenkään-maalle ja Madueke ei ihan iholla ollut, mutta Iivo pelasi varman päälle syöttäen Radelle. Sekin oli toki ihan OK valinta, koska Rade oli nyt positiivisessa peliasennossa.


Schüllerin pystysyöttö viimeiseen linjaan Keskiselle pysähtyi kuitenkin Alexander-Arnoldiin. Summa summarum, korkean prässin purussa ei oikein toiminut se, että Hradecky avasi pohjaparille neg.asentoon, koska nämä eivät osanneet kääntyä suoran vastustajan ohitse ja syöttötarkkuus prässin alla kärsi. Jos tuota reittiä on pakko käyttää, sitten pohjapelaajan seinä kolmannelle toiselle toppareista on se tapa, jossa on potentiaalia toimia, vaikka sellaisestakin yksi pallonmenetys tuli Hoskosen tavoiteltua silloista taskukymppiä Schülleria. Sen sijaan hyviä aihioita oli niissä hetkissä, kun Suomi lähti avaamaan peliä laitapuolustaja-taskukymppi-toinen kärki -reittiä hyväksi käyttäen, vaikka viimeiset syötöt Keskisen jalkaan eivät menneetkään perille. Ja jälkimmäistä reittiä käyttäen mahdolliset pallonmenetykset eivät myöskään omalla puoliskolla ole niin vaarallisia.


Kreikassa isäntien prässi oli aika löyhää eikä sitä oikein korkeaksi prässiksi voinut edes sanoa, vaan se vetäytyi aika suosiolla 4-4-2:een keskiblokkiin. Monesti Peltola löytyi tähän tapaan kärkiparin takaa vapaana ja hyvää oli se, että Suomen topparit uskalsivat kuljettaa lähelle Bakasetasia ja Ioannidisia antamaan puhkovan syötön.


Mutta sitten Peltolan kyky edistää peliä näistä hetkistä oli hieman puutteellista ja hän tyytyi liian usein palauttamaan pallon alas. Honkavaarakin manasi taukohaastattelussa sitä, että pelirohkeus ylöspäin uupui. Toki eipä tässä tilanteessa kahden alimman linjan välissä ollut ketään, jolle syöttää, mutta monesti oli toisin. Muutaman kerran toki Peltolakin onnistui edistämään peliä kuten myöhemmin huomaamme, mutta turhan harvassa ne kerrat olivat.


Kuva avausminuutilta. Schüller tosiaan sekä rakentelu- että avausvaiheessa putosi monesti Galvezin jättämään tilaan sivutoppariksi luomaan 3v2-ylivoiman ensimmäistä prässilinjaa vastaan, jos ja kun Kreikka edes välillä yritti ottaa repalaisesti ylempää kiinni. Ivanoville jäi latu kuljettaa itse, kun Bakasetas peitti syötön Radelle. Peltolallakin olisi hurjasti tilaa kääntyä Mantalosta vastaan. Eipä näin kehnoa prässiä vastaan Suomella ollut vaikeuksia edetä puoleen kenttään toisin kuin sitten Wembleylla.


Välillä Suomi sai houkuteltua Kreikan pakkaa vähän ylemmäs. Hradecky on siinä maailmanluokan maalivahti. Tässä Schüller pelaa seinän kolmannelle Ivanoville. Kreikan 4-4-2 vuotaa kuin verkkokassi, kun etäisyydet venyvät.


Ivanov näki Glenin. Rota pumppasi alexanderarnoldmaisesti irti puolustuslinjasta, jolloin Glen olisi voinut vapauttaa Galvezin, muttei tätä havainnoinut, vaan pelasi seinän Ivanoville.


Ivanov lähetti Källmanin juoksuun selustassa olleeseen tilaan, mutta Mavropanos hoiti tilanteen rajaheitoksi. Kun Suomen pohjapelaaja tyytyi toimimaan vain yhden kosketuksen syöttöseinänä neg. asennossa, pallonmenetystä ei päässyt tapahtumaan ja toinen potentiaalinen pelinavausreitti Hradecky-pohjapelaaja-toppari-taskukymppi toimi kohtalaisesti. JOS peliä on siis pakko avata pohjaparin kautta, tehkää se näin eikä niin, että pohjapelaaja lähtee hautomaan pelivälinettä ja yrittämään itse kääntymistä/edistävää syöttöä. Ja tämä pätee siis silloin, kun Suomi avaa alhaalta korkeaa prässiä vastaan oman boksin nurkilla eikä Kairinen/Kamara ole toinen pohjapelaajista. Rakenteluvaiheessa puolessa kentässä pohjaparin on suotavaa kyetä itsekin löytämään pelaajia puolustuslinjan etupuolelta.

Suoraviivaisempi hallittu kaaosvaihtoehto pelinavaamisessa


Kreikassa Hradeckyn ei tarvinnut roiskia, mutta Englannissa hän avausjakson lopussa varsinkin katsoi parhaaksi avata pitkällä, kun Suomi oli ollut vähällä menettää pallon useasti sitä ennen. Toki jo 13. minuutilla Hradecky tavoitteli Jenseniä kärkiparin alapuolelta ohittaen Englannin prässin ilmassa.


Stones nukahti jääden ei-kenenkään-maalle, vaikka hänen olisi pitänyt nostaa kiinni Gomesin vapaaksi jättämään mieheen.


Konsa kuitenkin katkoi jatkon kohti Pukkia selustaan. Mainiota, että Suomen hyökkäyspelikirjasta kuitenkin löytyy tarpeen vaatiessa nöyryyttä pelata ilmassa puolustustuslinjaan tai sen etupuolelle hallittu kaaospallo. Hieman korkeammalla syötöllä Pukki olisi ollut läpi. Omassa ehdotuksessani Hradecky viljelisi näitä palloja Jollelle, joka pudottaisi ne Kairiselle/Lodille ja sitten Antman spurttaisi karkuun, mutta Kanerva-Honkavaaran pelikirjassa Hradeckyn chippien kohteina lienevät jatkossakin taskukympit/Ståhl, jotka sitten tähän tapaan jatkavat pelivälinettä selustaan "kärkiparille".


36. minuutilta pitkä maalipotku. Pukki oli kohteena, mutta hän ei yltänyt palloon.


Irtopallon Suomi kuitenkin kamppaili itselleen ja sai siirrettyä painopisteen isäntien kenttäpuoliskolle sortumatta täten pallonmenetykseen omalla kenttäpuoliskolla.


Rice ahdisti Pukin umpikujaan eikä tämä päässyt vapauttamaan Keskistä juoksuun.


Minuutin päästä pitkän pallon kohteena oli taskukympin sijasta tosiaan Ståhl. Jensen hyökkäsi Lewisin jättämään tilaan, mutta Ståhlin jatko karkasi Stonesille. Ihan hyvä idea tässäkin silti oli ja kaksi pystyjuoksuvaihtoehtoa takaavat sen, että puolustuslinjan etupuolelta tehtävien liippauksien perään on menijöitä.


Jälleen minuutti eteenpäin. Tällä kertaa Hradeckyn avauksen Ståhl sai jatkettua Lewisin selustaan Keskiselle.


Mutta äkillinen 2v2-tilanne päättyi Konsan loistavaan liukukatkoon. Alhoon verrattuna Ståhl on kyllä iso apu pelinavaamisessa, jos ja kun Suomi haluaa välillä pelata näitä pitkiäkin palloja ilmassa yli vihulaisen prässin, jolloin taskukymppien lisäksi on kolmas selkeä kohdepelaaja, jolle chipata peliväline. Ja Ståhl saattaa olla jopa paras kohdepelaaja, jos taskukymppeinä ovat esim. Lod ja Kamara.


41. minuutilta vielä potentiaalinen hallittu kaaoshetki. Hradeckyn maalipotku löytää Ståhlin. Pukki-Jensen-Keskinen kolmikko on lähellä tukemassa. Pukki kampesi Konsan irti kakkospallosta ja Keskinen sai jatkettua sen Jensenille, joka otti pystyjuoksijan roolin. Stones kuitenkin selvitti tilanteen kulmapotkuksi pelastaen hetkellisesti organisoimattomana olleen Englannin. Pelinavaamisen suoraviivaistaminen oli minusta hyvä muutos avausjakson lopussa, kun prässinpurku maitse ei oikein luonnistunut. Mielelläni näkisin tätä lisää vaikkapa vieraspeleissä, joissa kotijoukkue painaa aggressiivisesti päälle kuten Englanti teki.

[Salming]

Selustassa olleen tilan käyttö


Kuten todettua, 2-2-4-2 mallissa kärkiparin tehtävä oli roikkua viimeisessä linjassa venyttäen siten vastustajan muotoa ja juosta pystyyn selustassa olleeseen tilaan. Kreikassa jo avausminuutin jälkeen se oli onnistua. Schüller liikkui avausvaiheessa vaihteeksi Galvezin jättämään tilaan luomaan 3v2-ylivoimaa prässiä vastaan ja Lod putosi tämän jättämään tilaan, kun Rade sai liikkeellään vedettyä Bakasetasin tarpeeksi sivuun Ivanovin syöttölinjalta.


Lod antoi seinän kolmannelle ja Rade vapautti Källmanin vauhtiin ennen kuin Bakasetas ravasi hänet kiinni.


Källman pudotti topparien edestä pallon Antmanille.


Bouchalakis kampitti tämän vapaapotkun arvoisesti.


Kahdeksannen minuutin pystysyöttö Källmanille tulikin jo käsiteltyä ylempänä, joten siirrytään 10. minuutille. Ivanov syötti itse suoraan Radelle tällä kertaa ja Bakasetas tuli ohitetuksi. Antman teki aloitteen, kun jalka oli auki.


Rade ylitti Kreikan keskiblokin ilmassa, koska selustassa oli tilaa. Pystysyöttö epäonnistui vain täysin.


Parin minuutin päästä Rade jo kolmatta kertaa yritti poimia pystyjuoksun. Uudistunut Huuhkajat ei epäröi jaella pystysyöttöjä selustaan kaukaakin, mikä on positiivinen muutos. Jos peli tarjoaa sauman edetä nopeasti, miksei sitten niin tehtäisi sen sijaan, että väkisin edettäisiin linja kerrallaan maitse kohti kuudentoista aluetta?


Koulierakis selvitti tilanteen niukasti Källmania vastaan. Kenties sitten aikanaan Kairisen pystysyötöt ovat vielä rahtusen tarkempia, jos hän pelaa pohjaparissa eikä taskukymppinä?


16. minuutilla taas Kreikan ylin prässilinja ohittuu helposti. Pelkasin pitää sitoa Galvezia, joten Ivanoville on latu auki.


Ivanov pääsi kuljettamaan kk-linjan eteen asti. Antman hyökkäsi laitapakin ja topparin väliin.


Rota oli kuitenkin välissä hyvin. Mutta kyllä vastustajan puolustuslinja saa olla jatkuvasti varpaillaan Suomen pystyjuoksukaksikon kanssa ja sen pitäisi helpottaa taskukymppien löytämistä puolustuslinjan etupuolelta. Avainsyöttöjen laadun on vain oltava kohdillaan kera ajoitusten. Potentiaalia näissä hetkissä maalintekoon on olemassa.


51. minuutilla Lod yllätti Tsimikasin, kun hän ei pyytänytkään Ståhlilta palloa jalkaan, vaan spurttasi selustaan.


Nissilä hyökkäsi takatolpalle, mutta keskitys karkasi keittiöön. Kanerva taisi todeta, että viimeisissä ratkaisuissa boksiin tarvitaan enemmän kohteita ja tässä oli yksi sellainen tilanne, kun vain Nissilä sinne ennätti ajoissa.


Matsin lopusta yksi tilanne vielä. Walta hyödynsi avoimen jalan rademaisesti ja poimi Keskisen aloitteen. Tätä nähtäneen tulevaisuudessa entistä enemmän.


Syöttö kuitenkin karkasi päädystä yli. Idea oli hyvä.


Wembleylla Urosen rajaheitto putosi Jensenille, joka vapautti Pukin topparien välistä pystyyn.


Lewis ehti blokkaamaan vedon kulmapotkuksi. Keskisen pari pystyjuoksua/hänen tavoittelemisensa viimeisestä linjasta on puolestaan läpikäyty jo ylempänä.

Laitojen kautta hyökkääminen


Leveyden pitäminen oli laitapuolustajien vastuulla. En kuitenkaan luota heidän ohituskykyihinsä, joten sikäli oli helpottavaa nähdä se, että välillä muodon sisästä nimelliset laiturit tai kärki rotatoivat myös laitakaistalle. Viiden minuutin jälkeen Hoskonen kierrätti ohi ylimmän prässilinjan pallon Ståhlille.


Tsimikasin prässiä vastaan kuitenkin kävi köpelösti ja 1v1-tilanne päättyi pakotettuun rikkeeseen ohituksen sijaan. Mutta eipä Suomen laitapelaaminen Kanerva-Honkavaaran systeemissä perustukaan niin paljoa haastoihin, vaan suoraviivaisuuteen.


11. minuutilla ensi kertaa Lod ajautui laitakaistalle Ståhlin jäätyä alemmas, jolloin puolustusvalmiuskin oli parempi, kun muoto rakenteluvaiheessa oli ennemmin 2-4-4 kuin 2-2-6. Kärkiparista Källman ajautui myös lähemmäs laitaa luomaan Tsimikasta vastaan ylivoiman.


Lod ohitti ykkösellä Tsimikasin ja Källman hyökkäsi tämän selustaan. Koulierakis jätti tonttinsa, jolloin Glen vastaavasti säntäsi pystyyn hänen jättämästä aukosta.


Källman niin ikään yhdellä tatsilla edisti peliä onnistuneesti.


Glen vuorostaan löysi liikettään boksiin jatkaneen Lodin.


Ja tämä vielä Antmanin, joka päätti hyökkäyksen ohilaukaukseen sivuverkkoon, mutta olihan tämä silti hieno laitamurtautuminen hetkellisen ylivoiman turvin, joten niitä ei luoda vain väli- ja keskikaistoille, vaan välillä toinen kärki ja taskukymppi liikkuvat leveyteenkin.


Samanlainen tilanne toisen jakson alusta, mutta nyt Ståhl ja Källman luovat ylivoiman laitapakkia vastaan. Kamara poimii heidät.


Ståhlin kantapääjatko yhdellä kosketuksella oli ovela, mutta Koulierakis kavensi tällä kertaa tilan ajoissa pois Benjaminilta. Toki vapaapotkun Suomi sivurajalta sai, kun kreikkalainen rikkoi.


Jos leveyteen on rotatoinut alkuperäinen laituri, lähinnä silloin voi odottaa näkevänsä murtautumisvaiheessa minunkin ykkösoptionani toivomia 1v1-haastoja kuten tässä Antmanilta.


Hän pääsi ohi vastinparistaan, mutta keskitti katsomoon.


Toisella jaksolla Keskisen tarkkuus oli parempi, kun hän sai jalan auki Rotaa vastaan.


Pohjanpalo missasi avopaikan puskien yli maalin topparin pimeältä puolelta. Lodiltahan toivoin näkeväni tällaisia yamalmaisia putoavia leivoksia toppareiden taakse, mutta ne uupuivat ainakin vielä syyskuussa. Ehkä lokakuun peleissä Lod liikkuu useammin laitakaistalle ja keskittää sieltä edes pari kertaa?


Niissä hetkissä, kun Keskinen tai Antman liikkuu muodon sisästä pois laitakaistalle, on tärkeää, että laitapakit tekevät tyhjentävän juoksun välikaistaa pitkin eristäen 1v1-tilanteen kunnolla. Ja kaikella kunnioituksella Urosta kohtaan, minun on historiaan peilaten paljon helpompi nähdä Galvez tekemässä vastaavan repivän pystyjuoksun kuin Niskanen tässä teki. Vanha koira voi toki oppia uusia temppuja.


Källman ei valitettavasti ollut hereillä. Aloite puuttui täysin, vaikka Topi sai jalan auki Alexander-Arnoldia vastaan.


Mitä tulee sitten laitapakkeihin, näiden anti on lähinnä keskittää suoraviivaisesti maalille kierrätyksen saatuaan. Jos jalka ei ole auki, he tyytyvät kierrätykseen. Tässä Lod ja Källman pelasivat seinän kolmannelle ja ennen kuin Tsimikas ehti peittämään, Ståhl jo keskitti hyökkäyskolmanneksella.


Boksissa oli nyt sentään kolme miestä. Heistä pallo löysi Nissilän, joka pudotti sen Antmanille.


Tämä tälläsi blokkiin.


Avausjakson lopussa oli toinen melko onnistunut yritys. Suomi hyökkää tutusti jopa 2-2-6:lla. Pelkas ei kuitenkaan ole valunut viimeiseen linjaan, joten Tsimikasin pitää kapealta irrota leveyteen, muttei hän taaskaan ole ajoissa, joten pieni käyttösyöttö vastustajan muodon sisässä ja siitä levitys laitakaistalle laitapakille toimi pari kertaa ihan mukavasti tarjoten Ståhlille riittävän avoimen jalan.


Rangaistualue oli aika hyvin miehitetty ja peliväline kimposi Källmanille, joka pyssytti Mavropanosin jalkaan.


Galvezin kohdalla suoraviivaisuus tarkoittaa sitä, että häneltä voidaan nähdä myös tosiaankin repiviä juoksuja ja keskityksiä suoraan niistä. Ivanov mursi kerralla kaikki linjat tässä komeasti kuljetettuaan ensin taas rohkeasti riittävän lähelle prässilinjoja (kohta 6 omassa listauksessani rakentelu- ja murtautumisvaiheessa).


Kuitenkin ainoastaan Källman ehti boksiin ja keskitys leijaili hänen ylitseen. Summa summarum, hyvää laitamurtautumisissa olivat nuo muutamat 2v1-ylivoimahetket laitapakkia vastaan ja se, että pienellä käyttösyötöllä muodon sisässä Ståhlille saatiin jalka auki laitakaistalle helpommin. Toivon näkeväni jatkossa vielä vähän useammin sitä, että muodon sisästä laiturit liikkuvat leveyteen tuomaan 1v1-uhkaa ja keskittävät kohti kärkipelaajan päänuppia putoavia leivoksia.

Vastustajan muodon sisään eteneminen


Honkavaara totesi Kreikka-pelin tauolla, että Suomi tyytyi syöttelemään liian varman päälle, joten eipä tähän osioon liikaa materiaalia kertynyt. Neljännellä minuutilla Ståhl palautuksen sijaan yritti edistää peliä ulkosyrjällä.


Hän ei kuitenkaan löytänyt Lodia ylätaskusta sillä kertaa. Annan plussan silti yrityksestä syöttää eteenpäin.


19. minuutilla Peltola edisti kerrankin peliä onnistuneesti ja poimi Ståhlin.


Källman putosi vastaan ylätaskuun ja Antman paineli pystyyn aukosta, mutta ajoitus ei pelannut keskeltä murtautumisessa.


23. minuutilla Peltola pelasi ristipallon Galvezille. Lod lähti tavanomaisesti luomaan ylivoimaa pallolliseen laitaan.


Antman ja Galvez rotatoivat. Galvezin juoksu avasi tilan edellisen osion kaltaiselle 1v1-haastolle leveydessä, mutta linjojen välissä olisivat auki myös taskukympit.


Syöttö kesti jonkin aikaa ja ajoitukset lopulta pettivät, kun Galvezkin ehti lopettaa liikkeensä juuri silloin, kun Kamara yritti vapauttaa hänet aukosta läpi. Kohtalainen kombinaatiokokeilu tämä kuitenkin oli ja edellisen valmennustiimin alaisuudessa sisäänajetusta tavasta luoda hetkellisiä ylivoimia painolliselle välikaistalle ei ole täten luovuttu. Niissä KuPS-peleissä, joita olen Veritaksella nähnyt, aika monesti viimeisen linjan murtamisessa on ollut ongelmia Honkavaaran alaisuudessa juuri ajoituksien suhteen ja sama näkyi maajoukkueessa näissä syyskuun peleissä.


42. minuutilla Suomi on painanut Kreikan puolustamaan syvälle ja Peltola onnistuu löytämään Lodin linjojen välistä, hyvä. Tämä on taas liikkunut kohti Kamaraa, Antmania ja Galvezia eristäen Ståhlin yksinään oikeaan laitaan.


Lod pelasi erinomaisen seinän Kamaran kanssa ahtaassa tilassa.


Toinen seinäsyöttö oli kuitenkin liikaa ja namuttelu epäonnistui, kun Chatzigiovannis ehti väliin. Viimeisen linjan lopullinen murtaminen jäi tässäkin piippuun, mutta aihio oli OK.


Avausjakson lisäajalta viimeinen poiminta. Kamara on poistunut muodon sisästä hetkeksi. Bouchalakis uinuu kk-linjassa eikä saa peitettyä puhkovaa syöttöä Antmanille, joka putosi vastaan Glenin jättämään tilaan.


Terävä kääntyminen ja Nissilän Bouchalakisin mukanaan vetänyt pystyjuoksu avasivat syöttösauman Källmanille.


Koulierakis kuitenkin selvitti 1v1-tilanteen varmasti seisomalla vedon tiellä. Toiselta jaksolta tai Englanti-pelistä ei kerrottavaa jäänyt etenemisistä vihulaisen muodon sisään ja varsinkaan viimeisen kolmanneksen murtautumisyrityksistä keskeltä, joten ainakaan vielä valmennuksen haluama väli- ja keskikaistoilta hyökkääminen alueellisten ylivoimien turvin ei kovin laadukkaasti onnistunut, vaikka pari väläytystä Kreikka-matsin avausjaksolla siitä nähtiinkin. Aika näyttää, lisääntyvätkö onnistuneet kombinaatiohetket ja saadaanko ennen kaikkea ajoitukset hiottua kuosiin viimeiseen puolustuslinjan murtavaan syöttöön.

Negatiiviset tilanteenvaihdot


Vastaprässi yläalueilla oli pirteää kuten studiokin monesti mainitsi Kreikka-pelissä. Kun viimeisessä linjassa oli parhaimmillaan kuusi miestä ja heidänkin alapuolellaan vielä pohjapari kohtalaisen lähellä, vastaprässääminen luonnistui useamman yksilön voimin aggressiivisesti. Esimerkiksi kahdeksannella minuutilla Peltolan harhasyötön jälkeen Ståhl, Lod ja Kamara ahdistavat välittömästi Pelkasin kulmalipulle hidastaen vastaiskun alkuunsa, bravo.


18. minuutilla Galvezin syöttö ylätaskuun Antmanille katkottiin, mutta heti kaksikko reagoi pallonmenetykseen vastaprässillä.


Galvez onnistuikin nappaamaan Mavropanosilta pelivälineen takaisin.


54. minuutilla Nissilän ja Kamaran seinäsyöttely muodon sisässä tyssäsi.


Jälleen väh. kaksi lähintä miestä reagoi heti menetykseen eikä Vlachodimos voinut kuin kiskoa pitkän pallon yli vastaprässin.


Topparit eivät peruuttaneet liian ajoissa, vaan Hoskonen astui esiin katkomaan.


Ja heti perään Suomi pääsi uudestaan kokeilemaan murtautumista keskeltä, kun Kreikka oli hitusen organisoimaton. Tulosta ei kuitenkaan tullut tuollakaan kertaa, vaan tila kävi liian ahtaaksi.


Wembleylla 12. minuutilla Hradeckyn pitkän roiskaisun jälkeen Peltola vastaprässäsi yksinään upeasti Ricea vastaan ja sai sitten lopulta avukseen Keskisen ja Pukin, jolloin Pickford oli pakotettu hätäiseen avaukseen yli sivurajan. Tässä klipissä yhtenäisyys uupui välittömästi menetyksen jälkeen, kun pidemmän pallon jälkeen etäisyydet olivat suuremmat, mutta lopulta kolmella miehellä Suomi sai pelivälineen voitettua itselleen.


25. minuutilla syntyi Suomen paras maalipaikka vastaprässin tuloksena. Rajaheiton jälkeen etäisyydet olivat taas pienemmät, mutta siltikin Schüller vastasi itse liukukatkosta. Vastassa oli Rice, joka oli menettää pallon jo siis kertaalleen aiemmin.


Keskinen vain teki tunnetusti väärän valinnan yläalueriiston päätteeksi.


Mutta täydellistä Huuhkajienkaan vastaprässi ei ollut, joten negatiivisissa tilanteenvaihdoissa on vielä matkaa maailman parhaisiin maajoukkueisiin nähden. Esimerkiksi toisella jaksolla Lodin vapaapotku jäi matalaksi, mutta Ivanov ja Kamara reagoivat terävästi. Siltikin Englanti pystyi pelaamaan heidän tuplauksensa ohitse.


Schüller pysäytti lopulta Gordonin taktisella rikkeellä.


Hetken päästä Rade antoi harhasyötön suoraan TAA:lle.


Madueke onnistui väistämään Niskasen ja Kamaran vastaprässin.


Sen jälkeen Ståhl nukkui Ezea vastaan. Alexander-Arnold poimi hänet.


Mutta Hradecky pelasti Suomen. Jatkoa ajatellen ehkä vastaprässiin olisi vielä hyvä saada useimmiten kolmas pelaaja mukaan, koska kaksi ei aina vain riitä. Toki vastustajan pelatessa prässin ohi, omiin päin olisi sitten entistä isompi kiire, mutta palkintona voisi olla entistä enemmän yläalueriistoja.


56. minuutillakaan kahden miehen vastaprässi ei riittänyt. Hradecky poimi hienosti hallittua kaaosta hyödyntäen heitollaan taskukympin Jensenin, joka tutusti yritti ykkösellä jatkaa pallon eteenpäin, mutta Schüller ei ollut tilanteessa samalla aaltopituudella. Englantilaiset pääsivät pelaamaan tämän ja Keskisen välistä heti eteenpäin, kun Kamara ja Peltola eivät ehtineet reagoida kunnolla ja puolustaa eteenpäin. Lopulta sitten Gordon pääsi laukomaan boksin sisästä päin Hradeckya, kun vastaprässi tuli ohitetuksi ja Hoskosen oli pakko peittää Grealishin jalka ennen kuin hän pystyi irtoamaan kohti Gordonia.


Viimeinen näyte on Kreikasta. Lod ja Antman vastaprässäävät Mavropanosia.


Mutta Kreikka pääsi seinäsyötöllä pakoreittinä ollutta painotonta puolta hyväksi käyttäen pois vastaprässin alta. Jos Kamara olisi liittynyt kolmanneksi pelaajaksi vastaprässiin mukaan, olisiko seinäsyöttö sivurajalla ahtaassa tilassa onnistunut?


333. kuvassa näkyy tosiaan Mavropanosin puolenvaihto Tsimikasille. Jään seuraamaan lokakuussa sitä, miten usein Suomi saa myös kolmannen pelaajan pallon lähettyville yläaluemenetyksen jälkeen ja auttaako se lisäämään riistojen määrää. Pickfordmaisia roiskaisuja voisi olla silloin luvassa enemmän.

[Salming]

Suomi - Irlanti 1-2 10.10.2024, Kansojen liiga

Suomi 4-4-1-1

Pohjanpalo 20
Kamara 6
Keskinen 21 - Schüller 11 - Walta 22 - Lod 8
Galvez 2 - Ivanov 4 - Hoskonen 5 - Ståhl 13
Hradecky 1

Irlanti 4-4-1-1

Ferguson 9
Azaz 14
Szmodics 7 - Knight 17 - Cullen 6 - Ogbene 20
Brady 11 - Scales 3 - Collins 22 - O'Shea 4
Kelleher 1

Erikoistilanteet


Irlanti puolusti kulmat siten kuin ennenkin 4+4+2-kaavalla. Suomella pallolla oli Walta ja Keskinen tarjosi lyhyen vaihtoehdon, joten kohdepelaajien määrä oli pudonnut kuudesta viiteen. Myös sumppuvariaatio oli unohdettu aluksi ja vain Lod oli aluepuolustusnelikon seassa. Topparit, Ståhl ja Pohjanpalo olivat taaempana vartioinnissa. Kamara-Schüller-Galvez kolmikko odotteli boksin ulkopuolella, joten siinä ei ollut mitään uutta.


Tuskin tarkoitus oli, että Schüller joutuisi keskittämään sivuvapaapotkumaisesti taka-alueelle kohti Ståhlia, mutta niin kävi, kun Cullen ja Szmodics puolustivat hyvin laidassa Waltaa, Galvezia ja Keskistä vastaan.


Lod pääsi kuitenkin jopa tälläämään pudotuksesta kääntökudin päin Collinsia.


Toisessa kulmassa Suomi palasi Kreikka-pelin maalinedussumppuun kuudella kohteella.


Erona oli se, etteivät topparit tehneet etualuejuoksua aluepuolustajien eteen, vaan Walta keskitti suoraan sisäkierteisenä ruuhkaan, mutta Kelleher pääsi wäliin. Jatkaisin silti näiden hiomista paremmiksi.


86. minuutin sivuvapaapotku oli mennä maaliin. Lod tutusti keskitti taka-alueelle kuten itsekin ehdotin jo ennen Kansojen liigan alkua, heh. Ståhl teki Hoskosen kanssa hywän blokin Källmanille.


Källman nousi omiin sfääreihin puskien niukasti ohi takakulman. Syyskuussa Ståhl pudotti kertaalleen pallon keskelle hyvin Peltolalle ja nyt Källman haki suoraan omaa puskua, joten ainakin sivuvapaapotkuissa on nyt ollut kohtalaisesti vaarallisuutta kolmessa pelissä. Olkoot se pieni positiivinen asia erikoistilanteissa.


Suomi puolusti kulmat 4+5+1-hybridillä kuten Wembleylla eli Kamara oli alusta asti viides vartioija. Muut olivat Schüller, Ståhl, Lod ja Walta. Galvez, Pohjanpalo (Källman) ja topparit puolustivat aluetta kuten Kreikassa. Keskinen oli ainoa extrapelaaja. Irlannilla oli 2+4 kohdetta, joten toinen aluepuolustusnelikon seassa ollut irkku sai olla vapaana.


Galvez irtosi etutolpalta luomaan tasavoiman kulmalipulle Keskisen avuksi. Aika tyypillistähän tuo on hybridimallissa ja mm. Tanskan maajoukkueessa Wass toteutti pitkään samaa roolia.


Irlantilaiset saivat kuitenkin syötettyä poikien välistä boksin reunalle, mutta Suomi luotti, että kahdeksan pelaajan massa blokkaisi Bradyn vedon ja niin tapahtuikin, joten sikäli ei ollut tarvetta erilliselle reunapelaajalle, vaan Kamarankin pystyi tosiaan uhraamaan vartioijaksi, vaikka Kreikassa hän oli vielä toinen extrapelaaja Antmanin lisäksi.


Toisessa kulmassa Brady oli itse pallolla. Lodin ja Ståhlin pelaajavaihto epäonnistui ja samalla Szmodics vapaana kuudentena kohdepelaajana aluepuolustajien seassa peruutti takatolpalle.


Lodin alkuperäinen mies Scales oli nyt Ståhlin vastuulla, mutta tämä hukkasi irkkutopparin, joka puski kohti Szmodicsia.


Ulkosyrjäjatko meni kuitenkin suoraan päin Hradeckya. Siitä, että Szmodics oli auki, ei voi syyttää ketään, koska hän oli se kuudes kohdepelaaja ja vain viittä vartioitiin, mutta Ståhlin ja Lodin pelaajavaihto ei tosiaan mennyt nappiin, kun Scales peruuttikin pilkun tuntumaan äkillisesti.


Irlannin ensimmäisessä sivuvapaapotkussa Suomella oli kahdeksan miestä boksissa, muttei varsinaisesti linjassa, koska Lod, Schüller ja Kamara saivat tehtäväkseen blokata kolme isointa pääpeliuhkaa Scalesin, Collinsin ja Fergusonin. Kahta muuta irkkua vastaan oli 5v2-ylivoima.


Brady yritti keskittää takatolpalle, jonne hiipi merkkaamaton Ogbene että Collins, mutta pallo osui tolppaan ja sitten Ferguson pisti reboundin pussiin, mutta tilannetta edelsi paitsio. Oikeastaan tässäkään tilanteessa pelaajavaihto ei sujunut kummoisesti, kun Lod jäi jälkeen Schüllerin alkuperäisestä blokattavasta.


56. minuutilla Irlanti tasoitti 1-1:een. Walta ja Kamara olivat blokkivastuussa Collinsista ja Scalesista. Valitettavasti Glen ei saanut hidastetuksi maalintekijää.


Scales pääsi pihdeistä irti hyökkäämään Hoskosen taakse.


Pallo putosi täydellisesti nuppiin. Suomi yksi, Irlanti yksi. Olisiko Kamaran pitänyt koittaa repiä vähän enemmän sääntöjen rajamailla, vaikka käytössä onkin VAR?

Suomi pallollisena vs. Irlanti pallottomana

(Korkean) prässin purku alhaalta


Suomi avasi yhä alhaalta 2-2-4-2:lla muodostaen boksin keskikentälle. Walta ja Schüller olivat pohjaparina tällä kertaa ja Kamara-Lod taskukymppeinä kuten Kreikassa. Laitapakit pitivät yhä leveyden ja Keskinen kavensi toiseksi kärjeksi Pohjanpalon seuraan viimeiseen linjaan. Irlanti puolusti Suomen tapaan 4-4-1-1/4-4-2:lla peitellen syöttöjä keskustaan pohjaparille, joten topparipari sai useimmiten aika rauhassa hautoa palloa, kun Ferguson ja Azaz eivät heitä niin kovin prässänneet houkuttelusta huolimatta.


Heti toisella minuutilla Walta liikkui Galvezin jättämään tilaan alataskuun luomaan 3v2-ylivoiman ensimmäistä prässilinjaa vastaan kuten Rade teki Kreikassa. Tuolla tavoin Suomi pääsi Kreikassa onnistuneesti kierrättämään pallon ensimmäisen prässilinjan ohitse, joten sitä kannatti siksi jatkaa tässäkin pelissä.


Vahvistus vielä sille, että Kamara ja Lod olivat taskukymppeinä ja Keskinen-Pohjanpalo "kärkipari" pallollisessa vaiheessa, mutta paikat elivät sen verran, että monesti esim. Kamara ja Pohjanpalo rotatoivat keskenään, koska Jolle on käyttökelpoinen target. Tässäkin kuvassa Walta kierrätti onnistuneesti ohi ensimmäisen prässilinjan, mutta sitten kahta alinta linjaa vastaan tulivat ne ongelmat ja Galvezkin joutui palauttamaan pallon vain alaspäin.


Irlannin kapeahko kk-linja jätti avausvaiheessa laitapakit vapaiksi leveyteen. Syyskuussa Ståhl-reitin käyttö avausvaiheessa toimi ihan hyvin niinä hetkinä, kun Hradecky hänet poimi. Samoin kävi tässä, kun Szmodics oli hetkellisesti yltynyt jopa nostamaan itsensä Hoskoseen tukiessaan kärkiparin aloittamaa korkeaa prässiä.


Tuloksena oli onnistunut eteneminen vihulaisen kenttäpuoliskolle, mutta syyskuussa monesti nähty jatkoyritys taskukympille jalkaan muodon sisään ei ollut mahdollista, koska Lod oli liikkunut laitaan ja tämä tekikin sitä enemmän kuin viime kuussa. Palataan siihen myöhemmin.


Irlannille on annettava komplimentit siitä, että se oli tehnyt läksyt ja tukki loistavasti tuon laitapakki-taskukymppi -reitin hyvin keskustan lisäksi. Tässä Ivanov kierrätti vapaalle pakille ja Ogbene irtosi tällöin kapealta välikaistalta laitakaistalle prässäämään. Cullen ja painoton laituri Szzmodics hoitavat pohjaparin ja Knight seuraa taskukympin vastaantulon. Painottomalla puolella Ståhl olisi auki kuten Wembleylla jatkuvasti.


Galvez imi hywin pelaajia itseensä viimeiseen asti ennen siirtoa kohti Kamaraa.


Mutta Knight oli selässä kiinni tukkimassa etenemisen. Glen sai vaivoin pidettyä pallon Suomella.


55. minuutillakin Szmodics auttoi korkealta prässäämisessä kärkiparia ja Luke poimi vapaan Ståhlin.


Kamara liikkui hienosti pelattavaksi pienellä vartaloharhautuksella jättäen Cullenin jälkeen.


Mutta ei ihan tässäkään ehtinyt kääntymään, vaan palautti pallon Ståhlille positiiviseen peliasentoon.


Ståhlilla meni kuitenkin sormi suuhun. Englannissa pari kertaa vastaavissa hetkissä Schüller sentään uskalsi syöttää maitse kohti Keskistä viimeiseen linjaan, mutta Ståhl ei johtoasemassa sitä halunnut tehdä.


Toinen syyskuussa ajoittain potentiaalinen pelinavausreitti oli Hradecky-pohjapelaaja-toppari-taskukymppi. Tässä matsissa sitä käytettiin vähän, mutta 68. minuutilla oli yksi yritys, kun Luke poimi Wallan ja tämä haki seinää kolmannelle topparin paikalle pudonneelle Peltolalle.


Ahdistettuna Wallan syöttö oli epätarkka.


Eikä Peltola siihen yltänyt, mutta isompi ongelma oli se, että Lod taskukymppinä uinui eikä pudonnut vastaan Knightin jättämään tilaan, joten vaikka syöttö olisi onnistunut, pelinavaus ei olisi halutusti onnistunut. Enempää näytteitä tähän osioon ei tule, kun Irlanti tosiaan enimmäkseen vetäytyi blokkiinsa, mutta se oli kannattava valinta, koska siten se sai tosiaan loistavasti tukahdutettua sen, että Suomi olisi saanut pallon halutusti taskukymppien jalkaan. Englanti-pelissä prässinpurkuhetkiä on sitten enemmän varmastikin taas luvassa.

Rakenteluvaihe


Puolen kentän hyökkäyksissä Suomi täytti kentän konservatiivisemmin kuin Kreikassa ja muoto oli ennemmin 2-4-4 kuin 2-2-6. Osasyynä oli toki se, että ylänelikosta pelaajat liikkuivat useammin täyttämään laitakaistoja, joten pakit pystyivät täten jäämään alemmas, kun leveydessä oli jo pelaaja valmiina viimeisessä linjassa. Puolustusvalmiuden kannalta tämä oli tietysti parempi valinta, mutta teoriassa heikensi hyökkäysuhkaa.


Siltikin aika ajoin rakenteluvaiheessa oli läsnä syyskuussakin nähty 2-2-6/3-1-6 muoto, joten ei sitä täysin oltu hylätty, vaan laitapakit valitsivat hetket nousta ylimpään linjaan tarkemmin. He eivät seisoneet siellä valmiina, vaan liikkuivat vasta pallon mukana kuten Pohja totesi studiossa.

Hallittu kaaosvaihtoehto pelinavaamisessa taskukymppejä hyödyntäen


Kreikassa Hradecky ei roiskinut, mutta Wembleylla tosiaan varsinkin avausjakson lopussa hän pelasi puolipitkiä syöttöjä kohti taskukymppejä ja Ståhlia, koska Suomi oli ollut lähellä menettää pallon niin monesti. Koska Irlannin prässi ei kuitenkaan niin kova ollut, siksi yllätyin hieman siitä, että aika paljon tässäkin pelissä hän haki taskukymppejä puolipitkillä avauksilla suoraan itse, mutta toisaalta kun se laitapakin kautta näiden löytäminen ei maitse onnistunut, Hradeckyn oli jossain määrin älykkäänä kapteenina kannattavaakin ottaa ohjat omiin käsiin! Näissä hetkissä myös Kamara ja Pohjanpalo rotatoivat siten, että Jolle putosi taskukympiksi ja Glen liikkui kohti viimeistä linjaa. Olen aika varma, että syyskuusta jalostuneena ideana oli se, että Jolle-Lod kaksikko liippaisi pallon puolustuslinjan eteen Kamaralle, joka sitten vapauttaisi Keskisen läpiajoon selustaan. Syyskuussahan taskukympit/Ståhl yrittivät itse suoraan jatkaa Hradeckyn avaukseen selustaan monesti Wembleylla tuloksetta. Neljännellä minuutilla nähtiin ensimmäinen puolipitkä avaus kohti Pohjanpaloa ja Lodia...


... mutta pallo lensi heidän ylitseen Keskiselle...


... joka hävisi viimeisessä linjassa pallon Collinsille.


Viiden minuutin jälkeen pitkä maalipotku. Kohdekaksikko oli sama ja nyt Suomi voitti ykköspallon Lodin toimesta, mutta tämä ei saanut liipattua palloa eteenpäin puolustuslinjan etupuolelle Kamaralle/Keskiselle, joten nopea murtautuminen Irlannin selustaan jäi haaveeksi.


21. minuutilta seuraava yritys. Luken sijasta Hoskonen chippasi pallon tarkasti Pohjanpalon nuppiin ennen kuin Ferguson kipitti Hoskosen kiinni.


Pohjanpalo pudotti loistavasti vaikeasta asennosta pallon Ståhlille Scales selässään.


Ståhlin pystysyöttö selustaan kuitenkin kesti liikaa tällä kertaa ja Scales takaprässäsi häneltä pallon pois. Lod targettina olemisen jälkeen lähti hyvin pystyyn ja Glen tosiaan täytti Jollen jättämän aukon, kun Keskinen oli vaihteeksi vuorostaan liikkunut laitakaistalle siltä varalta, että peliä avattaisiinkin maitse. Roolit elivät, mutta kaksi pystyjuoksijaa sentään tässäkin tilanteessa lopulta oli.


20 minuuttia myöhemmin sama toistui paremmin toteutettuna. Hoskonen chippasi pallon taas Pohjanpalolle puolustuslinjan eteen.


Pusku suuntautui tällä kertaa suoraan Lodille, joten Ståhl lähti pystyjuoksuun, muttei millään voittanut juoksukisaa Bradya vastaan.


65. minuutilla oli paras aihio syyskuun peleihin nähden jalostetusta ideasta löytää Glen puolustuslinjan edestä liippauksella. Hradeckyn puolipitkät avaukset olivat pari kertaa epätarkkoja, mutta tässä hän löysi ihanasti Pohjanpalon pään ja tämä liippasi pallon viereen Glenille.


Antman lähti pystyyn keskismäisesti ja oli senteistä kiinni, ettei Kamara olisi päässyt vapauttamaan tätä karkuun. O'Shea katkaisi aihion viime hetkessä. Näkisin, että on tuossa kuitenkin potentiaalia onnistua joku kerta.

Selustassa olleen tilan käyttö


Englanti ja Kreikka iskivät maalit selustassa ollutta tilaa hyödyntäen, joten tietysti Suomikin yritti ruokkia Keskistä. Jo toisella minuutilla Walta avoimella jalalla alataskusta 3v2-ylivoimaa hyödyntäen vapautti Keskisen vauhtiin. Yhtä lailla Kreikassa Schüller jakoi 12 minuuttiin kolme pystysyöttöä samoilta jalansijoilta kohti Källmania ja Antmania, joten tässä ei ollut mitään uutta.


Mutta Collins oli wälissä eikä Keskinen päässyt gordonmaisesti toppareilta karkuun.


Minuutin päästä harvinainen hetki, kun Schüller pääsi kääntymään linjojen välissä. Kamara ja Jolle rotatoivat, mutta pystysyöttö ei tavoittanut Gleniä. Toivoin kuitenkin kk-pohjilta enemmän edistäviä syöttöjä rakenteluvaiheessa eritoten muodon sisään, mutta tämäkin yritys kävi, kun peli kutsui syöttämään linjan taakse Pohjanpalon vedettyä Scalesin pois paikaltaan.


29. minuutilla oli avausjakson paras hetki pystysyötöistä. Ivanov poimi Wallan sijasta Keskisen tällä kertaa, kun Azaz sulki mieluummin enemmän Wallan tassua.


Keskinen oli jäljessä O'Sheaa, mutta pystyi raivaamaan tiensä tämän etupuolelle.


Pohjanpalo tuli mukaan toisesta aallosta tälläten päin Kelleheriä. Ilmeisesti Venetsiassa hän yhtä lailla saapuu boksiin toisessa aallossa tähän tapaan, joten tätä lisää, kiitos. Tokihan se, että hallituissa kaaospalloissa Pohjanpalo nimenomaan putosi taskukympiksi hetkellisesti ollakseen kohdepelaaja, edesauttoi toisessa aallossa boksiin saapumista. Mitä tulee vielä Keskiseen, en jaksa kuvakaapata turhaan kaikkia hetkiä, kun hän spurttasi linjan taakse, mutta todettakoot lyhyesti, että O'Shea voitti tosiaan loput juoksukisat niin häntä kuin Antmania vastaan, vaikka Walta lähetti vielä pari vastaavaa pystypalloa avoimella jalalla kuin matsin alussa. Suomella oli oikea pyrkimys hyökätä selustaan, mutta toteutus sakkasi.


41. minuutilla Suomi rakentaa vaihteeksi varovaisemmin 2-4-4:llä. Keskinen on leveydessä, joten Lod tekee pystyjuoksun kuvan ulkopuolella. Ivanov näkee sen.


Lod kuoletti pallon, muttei tosissaan haastanut toppareita, vaan levitti laitaan Keskiselle.


Laitakaistan 3v3-tilanteen Suomi ratkaisi siten, että Keskinen tuplattuna poimi Galvezin repivän välikaistajuoksun. Näissä tämä on laitapakkiosaston kärkinimi ylivoimaisesti. Hän toteuttaa hyökkäyssuuntaan haluttuja asioita hyvin ja on nykysysteemissä siksi avauksessa mielestäni ansaitusti, koska tavoitteena on saada tehokkuutta maalintekoon. Jalat, jalat ja vielä kerran jalat ovat kv-tasoa.


Scales kuitenkin aavisti syötön.

Vastustajan muodon sisään eteneminen


Koskela taisi pelin jälkeen todeta, että Suomella olisi ollut kaksi onnistunutta kombinaatiota linjojen väleissä 90 minuutin aikana, joten eipä tilanne siltä osin parantunut syyskuuhun nähden, vaan se viimeisen linjan murtaminen hyvillä ajoituksilla edelleen sakkasi. Kenties jos Kairinen olisi käytettävissä tai Kamara alempana, tilanne olisi vähän parempi. Kuudennella minuutilla Suomi loi painolliselle välikaistalle ensi kertaa tutusti ylivoiman Lodin tultua pelin puolelle. Ivanov poimi hänet alataskusta Wallan tuurattua topparina.


Mutta kombinaatio ei onnistunut.


Seuraavaksi Lod palasi takaisin oikeaan ylätaskuun ja Suomi kierrätti alakautta pallon Hoskoselle, joka vuorostaan 3v2-ylivoiman turvin otti tyhjät pois ennen kuin Ferguson juoksi hänet kiinni.


Mutta Hoskosella ei ole ivanovmaista kykyä murtaa linjoja. Harhasyöttö oli karsea. Hän olisi voinut kuljettaa ehkä vähän lähemmäs. Pyrkimys pelata Schüllerin kautta seinä kolmannelle 10-alueelle oli oikea, koska Englantiakin vastaan Irlannin kapea kk-linja tukki aika hyvin suoraan ylätaskuihin syöttämisen eikä tässäkään oikein ollut saumaa syöttää suoraan Lodille! Valmennus lienee ohjeistanut käyttämään Schülleria, joten vika oli pelaajien toteutuksessa tällä kertaa.


13. minuutilla Galvez löysi Kamaran ylätaskusta ja Keskinenkin oli lähellä, mutta tila oli aika ahdas. Jos Keskinen olisi ollut pienessä liikkeessä haltuunottohetkellä, ehkä Glen olisi sitten hakenut puhkovaa syöttöä linjan taakse, mutta ajoitus oli tutusti pielessä ja molemmat seisovin jaloin yhtä aikaa.


Niinpä Glen pudotti viisaasti alaspäin ja Walta tälläsi syliin Kansojen liigan ensimmäisen vedon kohti maalia.


55. minuutilta Hoskosen suora yritys pelata ylätaskuun katkesi tosiaan siihen, että Lod ei neg.asennosta saanut mitään aikaan, kun selässä oli Brady valmiiksi tukkimassa tilan. Mutta olisi tuossa ollut ehkä sauma yhden kosketuksen jollemaiseen levitykseen Ståhlille ja kaista olisi ollut auki. Hoskoselle annan kehut siitä, että tässä hän kuskasi tarpeeksi lähelle prässilinjaa, joten syöttötarkkuus oli parempi ja Suomen alanelikolta kaivattiin syyskuunkin jälkeen pelirohkeutta ylöspäin.


Kolmen minuutin päästä Schüller ei tunnistanut syöttösaumaa Pohjanpalolle 10-alueelle, vaan säikähti liikaa kk-linjan painetta pallolle. Olisiko Kairinen tai Kamara kyennyt löytämään Jollen vastaavassa hetkessä?


Peltola tuli sikäli hyvin sisään, että kykeni kahdesti löytämään 10-alueelta vapaan miehen. Jälkimmäinen kerta 76. minuutilla oli paras murtautumisaihio keskeltä, kun Suomi hyökkäsi vaihteeksi jopa 2-2-6:lla.


Ajoitus pelasi viimeisen linjan murtamisessa, kun Lod jatkoi seinän kolmannelle.


Kamara kuitenkin pysäytti vauhtinsa imien kaksi pelaajaa itseensä ja Lod poimi sitten Galvezin, joka hyökkäsi O'Shean jättämään tilaan.


Laukaus kiersi vain rajusti ohi maalin eikä Ståhlkaan siihen ehtinyt liukua.


84. minuutilta vielä väläytys siitä, että ehkä Glen pitäisi vain pudottaa pohjapariin syöttämään palloa itse 10-alueelle, vaikka hänellä on puutteita alaspäin. Sitä puoltaisi toitottamani prässin sieto avausvaiheessakin kaikkein parhaiten neg. peliasennossa. Suomi ylimiehittää vaihteeksi oikeaa puolta kentästä ja Lod löytyy auki ylätaskusta Glenin syöttötaidolla.


Källman hyökkäsi Scalesin selustaan, mutta tämä sijoittui onnistuneesti syöttölinjalle.

Laidoilta hyökkääminen



Isoin muutos hyökkäämisessä koski laitapelaamista, kun tosiaan pakit nousivat vähän konservatiivisemmin johtuen siitä, että ylänelikosta liikkui pelaajia useammin laitakaistoille kuin syyskuussa. Toivoin syyskuun peleihin nähden lisää eritoten sitä, että laiturit rotatoisivat leveyteen useammin saadakseen 1v1-haastosaumoja ja se toteutuikin heti alussa, kun sekä Keskinen että Lod käväisivät laitakaistoilla.


Neljännellä minuutilla kuitenkin Lod pysyi välikaistalla, joten Ivanov haki ristipallolla Ståhlia.


Mutta taitotaso ei vieläkään riittänyt 1v1-ohittamiseen, vaan Brady selvitti tilanteen ilman tukeakin.


Englantia vastaan Irlanti toi usein kolmekin pelaajaa laitoihin luoden sinne lukumääräisen ylivoiman, mutta Suomea vastaan se luotti tasavoimaan. Tässäkin oli puhdas 2v2-tilanne, jota Suomi ei kyennyt ratkomaan.


11. minuutilla nähtiin ensimmäinen väläytys siitä, jota toivoin näkeväni lisää lokakuussa eli laiturin 1v1-haastoja leveyteen rotatoinnin jälkeen. Galvez teki Kreikassa mainioita repiviä välikaistajuoksuja eristäen siten laiturin entistä selvemmin laitakaistalle 1v1-tilanteeseen. Tässä hän jätti sen tekemättä, mutta Ogbene joutui kuitenkin olemaan varuillaan hänen kanssaan, joten eristys onnistui.


Keskinen kiihdytti ohi laidan puolelta eristettynä, mutta Collins katkaisi keskityksen. Boksissa oli sinällään mukavasti kolme kohdetta, kun välillä syyskuussa miehiä oli vain 1-2.


Kreikassa toisinaan Suomi myös loi hetkellisiä 2v1-tilanteita laitapakkia vastaan. 12. minuutilla sellainen nähtiin Olympiastadionilla. Knight oli hetkellisesti oikea laituri kk-linjassa ja nukahti tukemisessa.


Galvez ratkoi tilanteen itse leikaten keskustaan ohi O'Shean ja ajaen aina boksiin asti ennen tuen saapumista!


Viimeinen syöttö Pohjanpalolle luukulle meni valitettavasti Scalesille, mutta tämäkin oli toteutuksena ihan jees.


Puolen tunnin jälkeen Ivanov kierrätti ohi ensimmäisen prässilinjan Keskiselle laitaan, kun syöttösaumaa 10-alueelle ei ollut. Galvez lähti välikaistajuoksuun.


Keskinen leikkasi keskelle, mutta pallonluovutus Pohjanpalolle ei sitten johtanut mihinkään, vaan peli puuroutui laitaan. Jollen olisi pitänyt ennemmin spurtata topparien taakse tässä tilanteessa ja Keskisen keskittää/vapauttaa hänet läpi.


Toiselta jaksolta vielä kolme 1v1-eristystä. 54. minuutilla Ståhlin väkevä sisäkaistajuoksu avasi Lodille tarvittavan tilan.


Brady kuitenkin niittasi tämän upeasti. Yamalmainen ohitus tai leivos selustaan jäi piippuun, pöh.


67. minuutilla Galvez veti juoksullaan Ogbenen mukanaan O'Shean selustaan, mutta Antman ei keskiviivalla lähtenyt haastamaan, vaan kierrätti.


Peltola löytyi auki prässilinjojen välistä ja edisti peliä hyvin Kamaralle ylätaskuun.


Kreikassa Ståhlille saatiin luotua tarvittava aika ja tila keskittää käyttösyötöillä muodon sisässä ennen levitystä laitakaistalle. Niin kävi nytkin. Pohjanpalo pyrki Collinsin etupuolelle.


Mutta Kelleher sulki portin.


80. minuutilla oikeaan laitaan siirtynyt Antman käytti Ståhlin mahdollistaman 1v1-tilanteen.


Vasemman jalan keskitys oli osoitteeton, vaikka kohdekolmikko oli lähellä toisiaan. Se, että Suomi sai oikeastaan vain kaksi keskitystä boksiin laitureiden rotatoitua leveyteen oli pettymys, vaikka rotatointien määrää oli lisätty syyskuuhun verrattuna. Onnistuneita keskityksiä on vain saatava lisää, jos Pohjanpalo on viheriöllä. Positiivista oli se, että kohdepelaajien määrä oli nyt säännönmukaisesti kolme melkeinpä jokaisessa keskitystilanteessa.

Negatiiviset tilanteenvaihdot


Vastaprässi toimi yläalueilla kohtalaisen hyvin kuten viimeksikin. Ensimmäiseen viiteen minuuttiin Suomi riisti pallon takaisin jo kolmesti. Ensin Galvezin ja Keskisen vastaprässi tukahdutti vastaiskun.


Kyllähän Tomasilla riittää kivasti jalkoja neg. transitioihinkin Uroseen nähden ja hän sai tässäkin pakotettua lopulta yksin Irlannin palauttamaan pallon alas.


Kolmannella minuutilla Raden harhasyötön jälkeen Suomi iski kohti palloa terävästi heti kahdella pelaajalla (Rade ja Lod) ja kolmas pelaaja Ståhl sitten tuki lähellä, muttei niin hanakasti. Irlantilainen syötti pallon yli sivurajan tavoiteltuaan Fergusonia.


Parin minuutin päästä Jollen ja Lodin vastaprässi ahdisti Cullenin harhasyöttöön yli sivurajan.


Pari kertaa Irlanti pääsi vastaprässin ohitse, mutta niissäkin pallon alla oli onneksi tarpeeksi pelaajia silti, kun puolustusvalmius oli syyskuuta parempi. Tässä Szzmodics tökkäsi Wallan ja Lodin välistä pallon eteenpäin.


3v1-tilanne Azazia vastaan päättyi Raden turhaan taktiseen rikkeeseen. Wembleylla oli paikallaan hidastaa Gordon, mutta nyt rikkeensä ei ollut tarvetta.


59. minuutilla pohjaparin vastaprässi tuli ohitetuksi komealla siirrolla. Galvezille tuli kiire alaspäin.


Mutta tämä ehti silti kipittää pelin alle hidastamaan Ogbenea.


Pieni pehmeys alaspäin näkyi siinä, että Ogbene kuitenkin punnersi väkisin ohitse laidan puolelta käsiensä avulla.


Ivanov jäi ei-kenenkään-maalle hölmösti ja Ogbene löysi keskeltä Fergusonin, mutta Luke pysäytti boksin ulkopuolelta tulleen laukauksen lopulta. Tämän vaarallisempia vastaiskuja Irlanti ei kuitenkaan saanut aikaiseksi, joten kokonaisarvio vastaprässistä on 8,5.


Vielä muutama näyte Galvezin ihanan terävästä vastaprässistä. Jalat ovat tosiaankin kv-tasoa yhdestä yllä olleesta vuodosta huolimatta. Tässä hän pysäytti Peltolan avulla Ogbenen etenemisen alkuunsa.


Käännön käännöstä seurasi palanen Lod-Pukki magiaa, mutta Teemu ajautui nollakulmaan lopulta.


81. minuutilla Antmanin eristetty keskitys jäi topparin päähän, mutta Galvez kipitti viimeisestä linjasta upeasti alaspäin päästen palloon Ogbenen etupuolelta. Ylivoimaista intensiteettiä suomalaisista pallonmenetysten jälkeen kertakaikkiaan Galvezilta.

[Salming]

Suomi pallottomana vs. Irlanti pallollisena

Korkea prässi


Suomi pyrki syyskuun tapaan puolustamaan 4-4-1-1/4-4-2 muodossa ja Kamara oli kymppinä ylimmässä prässilinjassa Pohjanpalon apuna. Irlanti puolestaan hyökkäsi 3-4-2-1/3-2-5 muodossa kuten Englantia vastaan kotona. O'Shea jäi laitapakeista sivutoppariksi. Brady ja Ogbene olivat leveydessä, Szmodics ja Aziz ylätaskuissa ja Ferguson tietysti sentterinä. Knight ja Mullen olivat Suomen prässilinjojen puristuksissa pelaamattomissa. Suomen kärkipari peitteli syöttöjä pohjaparille ohjaten Irlantia etenemään laidoilta tai selustaan.


Avausminuutilla Pohjanpalo tunnistaa päätylautaprässihetken. Lod nostaa itsensä kk-linjasta luomaan 3v3-tasavoiman topparikolmikkoa vastaan tehden yläalueriiston Scalesilta! Yläkuusikko toimii yhtenäisesti. Lisäksi painollinen pakki Ståhl liittyy mukaan seitsemänneksi mieheksi ja Hoskonen jopa kahdeksanneksi seurattuaan Szmodicsin vastaantulon! Ainakin Suomella oli riittävästi "numeroita" Irlannin kenttäpuoliskolla ja se tuotti yläalueriiston, kun joukkue uskalsi puolustaa rohkeasti eteenpäin kollektiivina. Tutusti syyskuun tapaan heti riiston jälkeen Suomi pyrki kohti maalia, kun vastustaja oli organisoimaton, mutta Pohjanpalon jättö Schüllerille oli epätarkka. Sanoisin, että tämä oli paras korkean prässin hetki uuden apuvalmentajiston alaisuudessa toistaiseksi.


Yhdeksännellä minuutilla Keskinen vuorostaan pumppasi laitureista ylimpään linjaan. O'Shea joutui palauttamaan Kelleherille.


Valitettavasti Pohjanpalo ei pystynyt lodmaiseen yläalueriistoon, vaan Scales ehti avaamaan eteenpäin ennen prässin tuloa iholle.


Hoskonen seurasi tällä kertaa Fergusonia, joten Szmodics oli auki välikaistalla. Ståhl ei älynnyt nostaa tähän kiinni ajoissa, vaan hänellä ja Hoskosella oli jonkin sortin kommunikaatiovaikeuksia, että kumpi paikkaa Schülleria, joka nosti kiinni Irlannin pohjapelaajaan tukiessaan korkeaa prässiä. Waltakin oli tässä sikäli unessa, että hän jäi suojaamaan puolustuslinjaa sen sijaan, että olisi pumpannut Schüllerin tapaan kiinni Irlannin toiseen pohjapelaajaan, joten Rade oli 1v2-alivoimainen keskellä, mutta Scales tosiaan päätti syöttää suoraan Szmodicsille eikä keskikentän pohjapelaajille.


Szzmodics kiihdytti hyökkäyksen eteenpäin Azizille, kun Walta jäi vielä kruunuksi ei-kenenkään-maalle.


Onneksi Suomi kuitenkin kipitti taas kurinalaisesti ja nopeasti pallon alle saaden muodon kohtalaisesti kasaan. Ståhl siivosi keskityksen takatolpalta kuten pari kertaa Wembleylla.


16. minuutilla Suomi siirtyi 1-0 johtoon Collinsin lahjan avulla. Tällä kertaa pelkkä 2v3-prässi riitti kärkiparilta topparikolmikkoa vastaan eikä laituria tarvittu tukemaan ylimpään prässilinjaan.


Kaipasin Pohjanpalosta lisäinfoa soveltuvuudesta päätylautaprässiin. Noh, sitä ei nähty niin paljoa kuin Kreikassa ja tuo yllä oleva näyte ei mairitellut, mutta kyllä Jolle on ihan OK tunnistamaan hetkiä, kun on aika puolustaa eteenpäin. Ennen peliä valmennus taisi mainita, että Suomi haluaa valita prässihetkensä tarkemmin ja Jollen kanssa niiden hetkien valinta oli pääosin viisasta.


22. minuutilla oli hitusen epäselvä prässihetki kuitenkin vaihteeksi. Suomi ei tiennyt ottaako ylhäältä vai olla blokissa. Tällä kertaa Ståhl pomppasi ajoissa Szmodicsiin, mutta jätti liikaa etäisyyttä silti ollakseen Bradyn syöttölinjalla.


Szmodics otti kosketuksen tyhjään tilaan ohittaen Ståhlin.


Hoskonen kuitenkin jäi toistamiseen paimentamaan Fergusonia ja pysäytti tämän viimeisenä lukkona, hyvä.


38. minuutilla Pohjanpalo pakottaa jälleen Collinsin palauttamaan alaspäin. Lod liittyy mukaan ylimpään prässilinjaan.


Se pakotti Kelleherin omaan ratkaisuun, joka oli syöttö suoraan yli sivurajan.


Heti perään korkea prässi toimi jälleen. Ståhl ennakoi tällä kertaa hyvin syötön Bradylle, kun Lod oli käynyt keskemmällä kenttää eikä ehtinyt sieltä takaisin. Yläseitsikko on yhtenäinen.


Bradyn syöttö kimposi Ståhlin jaloista Wallalle.


Walta syötti ykkösellä tietysti heti eteenpäin kohti viimeistä linjaa.


2v3-tilanne kuihtui Pohjanpalon surkeaan haltuunottoon. Lähellä oli, ettei Suomi haavoittanut organisoimatonta Irlantia.


68. minuutilta vielä yksi kuva. Ogbene sortuu paineen alla harhasyöttöön suoraan Kamaralle, joka ei kuitenkaan ollut hereillä ja menetti sitten pallon takaisin Irlannille, mutta kun Suomella on vain se uskallus prässätä 7-8 pelaajalla vastustajan kenttäpuoliskolla, hyviä asioita tapahtuu ja yläalueriistoista on mahdollista päästä rankomaan organisoimatonta vastustajaa.


Tällaista välimallin maalipotkuprässiä en halua nähdä. Keskikentän pohjapari luotti, että Kamara saa jätettyä Cullenin syöttövarjoon, mutta siinä Glen ei onnistunut ja Irlanti pääsi täten helposti Suomen kolmen ylimmän pelaajan ohitse.


Kk-linjaan jäänyt kolmikko Walta-Rade-Lod ei vain olisi saanut jäädä näin etäälle. Nyt Keskinen joutui pomppaamaan O'Sheasta Culleniin ja tämä liikutti pelivälineen vapaaksi auenneelle laitapakille, kun Keskisenkin syöttövarjo päästi vettä läpi. Suomen onneksi O'Shean pystysyöttö selustaan karkasi Hradeckylle asti.

Blokkipuolustaminen


Sitten sekalaisia tilanteita blokkipuolustamisesta. Syyskuussa Suomen topparit katkaisivat selustaan suuntautuneet syötöt vuorenvarmasti ja sama jatkui Irlantia vastaan. Tässä Hoskonen suojasi selustan voittaen juoksukisan.


71. minuutilta näyte Ivanovistakin.


Ferguson pysyi kurissa hyvin. Eiköhän Englantiakin vastaan selusta pysy koskemattomana.


Toisen jakson alussa Scales suuntasi pystysyötön viisaasti laitapakin taakse.


Se tuottikin onnistuneen etenemisen viimeiselle kolmannekselle. Brady ja Szmodics syöttivät pallon laidasta boksin nurkille.


Ferguson pääsi vetopaikkaan Ivanovin vuodettua...


... mutta Rade pelasti.


Kahdeksannelta minuutilta otos siitä, että vaarallisempi laitapelaaja Ogbene haluttiin tuplata samaan tapaan kuin Saka. Tässä tuplan suorittavat Galvez ja Kamara.


Ogbene sai syötettyä välistä O'Shealle ja jatkoi sitten liikettään Galvezin selustaan. Ivanov seurasi sen, joten Galvez ja Keskinen tuplasivat seuraavaksi O'Shean ja Walta sitten pysytteli välikaistalla seuraamassa mahdollisen pystyjuoksun, joten laitapuolustaminen muistutti enemmän Englanti- kuin Kreikka-peliä, koska Suomi halusi luoda noita 3v2-ylivoimia 2v2-tasavoimien sijaan parantaakseen laitapuolustamistaan.


25. minuutilta otos taas jopa 4v2-ylivoimasta, kun Ivanovkin auttaa nuorukaisia kaventaen aukon Galveziin umpeen. Ogbene ei lähtenyt tässäkään tuplattuna haastamaan, vaan ennemmin syötti välistä eteenpäin, mutta Aziz ei saanut rauhaa välikaistalla Wallalta ja Ivanovilta.


Niinpä Suomi riisti pallon, hyvä. Parin viimeisimmän matsin otannalla Suomen vasen laita ei vuoda, kun Keskinen jaksaa valua tuplaamaan leveyspelaajan, koska Ivanov ja lähin kk-pelaaja tukevat vielä läheltä mallikkaasti tukkien välikaistan.


Lodinkin moraali alaspäin oli kunnossa. Tässä hän valui viimeiseen linjaan Bradyn mukana katkaisten ristipallon, joten Ståhl pystyi tässä matsissa pysyttelemään useammin kapeammalla, koska Lod ei kk-linjassa tullut niin helposti ohitetuksi kierrättämällä.


Vartin kohdalta kuva siitä, että tässäkin Lod ennakoi hyvin siirron leveyteen Bradylle valuen viidenneksi pelaajaksi viimeiseen linjaan, joten Ståhlin ei tarvitse irrota kapealta leveyteen puolustamaan 1v1-tilannetta niin useasti kuin vielä syyskuussa, vaan hän sai alusta asti tukea paremmin. Lisäksi Lod tuntui pärjäävän kivasti näissä tasavoimaisissa hetkissä Bradya vastaan ja Ståhl keskittyi sitten Szmodicsiin välikaistalla.


Tässä Lod ohitettiin kierrätyksellä, joten Ståhl puolusti tällöin tietysti eteenpäin, mutta Schüller nukahti välikaistajuoksun seuraamisessa laitapakin taakse.


Szmodics pääsi keskittämään avoimella jalalla. Tasavoimaisen laitakaistatilanteen puolustus epäonnistui.


Topparipari piti Fergusonin nuhteessa ja Walta purki kakkospallon.


Lodin intensiteetti Bradya vastaan oli jatkuvasti kunnossa ja tämä joutui useimmiten palauttamaan pallon alas, joten vaikkei Lod loistanut ylöspäin, alaspäin hän oli mies paikallaan 1v1-tilanteissa.


Toisellakin laidalla tasavoimaiset tilanteet hoituivat ihan OK silloin, kun niitä tuli. Tässä Keskinen ei ehtinyt tuplaamaan, joten Walta astui välikaistalta kohti laitaa pysäyttäen Ogbenen 2v2-tilanteessa. Tasavoimahetkien puolustamisen laitakaistoilla piti parantua syyskuusta ja sanoisin, että sillä osa-alueella tapahtuikin edistystä. Toki vastuskin oli huonompi.


Toiselta puoliajalta vielä jokunen tilanne. Ståhl sai pakotettua Bradyn taas kierrättämään alaspäin. Walta oli välikaistavalmiudessa seuraten Szmodicsin juoksun ja luovuttaen miehen Hoskoselle.


Lod ahdisti sen jälkeen Knightia sulkien tämän avointa jalkaa. Intensiteetti oli taas priimaa ja otteissa susijengimaista aggressiivisuutta. Walta sijoittui hyvin katkoen hätäisen syötön Szmodicsille.


51. minuutilta tilanne, joka kelpaa Suomelle. Tuplattu pelaaja keskittää kaukaa laitakaistalta ja Ståhl siivoaa keskityksen takatolpalta pääpelivoimallaan. Totesin Englanti-pelin jälkeen, että mieluusti vastustaja saisi hyökätä juuri tältä laidalta, koska tosiaan Keskisen ollessa tuplaamassa uhka on jäänyt vähäiseksi leveyspelaajalta ja Ståhl on hyvä voittamaan kaksinkamppailuita. Niin kävi tässäkin.


Sitten kaksi maaliin johtanutta tilannetta. 56. minuutilla Galvez ei irronnut tuplaamaan Ogbenea, vaan jätti Keskisen yksin.


Se oli virhe, koska Topi jäi alakynteen repien Ogbenen maihin ja seuranneesta vapaapotkusta tuli 1-1 tasoitus. Ihan jokaista tasavoimatilannetta Suomi ei laidoilla edelleenkään siis selvittänyt kuitenkaan voitokkaasti. Walta olisi aivan hyvin voinut seurata tutusti välikaistajuoksun, jota Galvez tässä kuvassa lähti seuraamaan jäätyään makaamaan puolustuslinjaan ja siksi Walta joutui liikkumaan kohti laitaa tuplatakseen Ogbenen, mutta Keskinen ehti jo rikkoa luultuaan, ettei tukea tulekaan.


87. minuutilla peli muuntui 1-2:een. Laitatupla Ogbenen korvikkeeseen Eboseleen oli Pukilla ja Galvezilla hanskassa, mutta sitten kumpikaan Peltola tai Ivanov eivät kaventaneet umpeen jäätävää aukkoa laitapakin ja topparin välissä. Walta olisi tuon aukon varmasti tukkinut, mutta Peltola nukkui rumasti, koska ennen kaikkea tämän vastuulla se aukon sulkeminen kuitenkin oli vrt. Ivanoviin.


Tietysti laitatuplasta ei olisi pitänyt päästä ohi, mutta jos Peltola olisi ollut lähempänä, hän olisi saanut keskityksen blokatuksi. Nyt Ivanov joutui irtoamaan myöhässä vastaan.


Brady oli auki takatolpalla, koska Ståhl kavensi oikein vaarallisempaan uhkaan Parrottiin keskelle. Wembleyllahan Eze pääsi painamaan taka-alueelta volleyn vastaavasta tilanteesta. Silloin kuti meni yli maalin, mutta tämä puolivolley painui maalin kattoon. Suomi yksi, Irlanti kaksi.


Sitten muutama lisänäyte vielä Keskisen ja Galvezin toiminnasta keskiblokissa liittyen kaipaamaani sloveniamaiseen ja susijengimaiseen aggressiivisuuteen ja intensiteettiin. Tässä Keskinen arkaili nousta kk-linjasta sulkemaan O'Shean avointa jalkaa. Ivanov kuitenkin hoiti pystysyötön tutun varmasti.


Minuutin päästä Topi otti opiksi ja sulki pystysyötön ohjaten O'Shean syöttämään laitaan.


Juoksuvoimallaan Keskinen ehti vielä Galvezin avuksi tuplaamaan Ogbenea. Galvez teki kuitenkin sen virheen, että hän jäi makaamaan puolustuslinjaan tässäkin eikä häirinnyt Ogbenen haltuunottoa, joten tämä pääsi siksi kiihdyttämään itsensä liikkeelle ja haastamaan täydestä vauhdista Galvezin, joka rikkoi. Jos Galvez olisi irronnut puolustuslinjasta rohkeammin eteenpäin Keskisen vanavedessä, todennäköisesti Ogbene ei olisi päässyt täyteen vauhtiin kuten nyt tapahtui!


Mutta Galvezkin otti opiksi hetken päästä ja tuki nyt paremmin Keskistä tämän alapuolelta, joten Ogbenen haltuunotto vaikeutui.


Ja tästä 3v2-tilanteesta Suomi pakotti Irlannin syöttämään alaspäin. Valitettavasti toki sitten ylempänä olleessa 1-1 tasoitukseen johtaneessa tilanteessa Galvez taas jäi puolustuslinjaan turhaan, joten hänen on vain jaksettava pumpata leveyteen häiritsemään vastustajan haltuunottoa ja estämään kääntyminen positiiviseen peliasentoon.


18. minuutilta GIF siitä, että Suomen muoto on tutun vahvasti kallellaan painolliseen laitaan. Rade on hetkellisesti LW ja Lod pohjaparissa. Irlanti tulee ulos ahtaasta tilasta Ogbenen taidolla, mutta pallotempo on niin hidas, että Suomen muoto ehtii liikkua puolelta toiselle ja eritoten klipin lopussa Raden ja Ståhlin intensiteetti on kunnossa, joten Irlanti joutuu palaamaan alas asti hakemaan vauhtia. Irlannin olisi pitänyt pelata nopeampi ristipallo, jottei Ståhl olisi saanut tukea Radesta. Blokkipuolustamisen intensiteetti on aika ajoin siis hyvää ja kaksi alinta linjaa tekevät mallikasta yhteistyötä, mutta jänteen pitäisi kestää tähän tapaan 90 minuuttia, joten tiiviistä blokista tulisi sloveniamainen vahvuus.


Suomen muodon sisään Irlanti ei odotetusti juuri päässyt, koska heti kun sinne tuli syöttö, paine tuli jälleen useammasta suunnasta pallolliseen pelaajaan.


Cullen sai raavittua pallon Fergusonille, mutta tältä loppui tila kesken boksin nurkilla kuten pitikin Suomen kapeaa alakahdeksikkoa vastaan.


Ainoa heikko hetki oli minuutin päästä, vaikka Jolle tuki alakahdeksikkoa mainiosti liukumalla väliin, mutta pallo kimposi takaisin vieraille.


Pallopaine Aziziin oli rahtusen myöhässä ja pallon puolelle tullut Szmodics vapautti Fergusonin Galvezin selustaan seinällä kolmannelle.


Hradecky torjui. Muutoin keskeltä ei menty pelaamalla läpi, joten jos Suomi vain saisi sen laita- ja boksipuolustamisen keskitystilanteissa kuntoon, nollapelejä olisi minusta mahdollista saada.

Positiiviset tilanteenvaihdot


Suomen tapaan Irlannin vastaprässi tukahdutti tehokkaasti vastaiskut. Ivanov haki tässä katkonsa jälkeen heti Keskistä, mutta Ogbene tiesi sen ollen välissä.


25. minuutilla oikeastaan vain Keskinen pääsi vauhtiin hetkeksi, mutta Irlanti vastaprässäsi häntä heti kahdella pelaajalla, joten Topi yritti löytää Kamaran edestään. Syöttö karkasi Collinsille. Lodmaisten pystysyöttöjen antajaksi Keskisestä ei vain ole ja jos hänet hidastetaan jatkossakin heti tähän tapaan pakottaen syöttämään, mureneeko Suomen vastaisku-uhka sen sileän tien?


Toisen jakson alussa Lod haki vastaprässin ohi Kamaraa, mutta Scales astui esiin katkoon. Tehokkaasti tukahdettu vastaisku taas.


Tunnin jälkeen oli Suomen paras tilanteenvaihto. Tämäkin Kamaran maalipaikka syntyi toki lähinnä siksi, että Irlanti ei ehtinyt edes vastaprässäämään Bradyn harhasyötön jälkeen, koska Ivanov löysi loistavasti Lodin yhdellä kosketuksella. Vastaiskun vienti suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan päätyyn asti oli erinomainen kerrankin, mutta vain viimeistely sakkasi.

[Ehis]

Irlannilla oli tosiaan pirun vaikeasti ohitettavat laitapakit, eli tätä pitäisi muuttaa vieraspeliin. Melkeinpä sitten keskustan kautta tai ajoitukset kombinaatioilla paremmiksi. Näissähän Pukki olisi hyvä, Pukin vaihto Kamaraan olisi toiminut, näin ainakin pelin aikana mietin. Toki Glen olisi siinä tapauksessa siirtänyt Waltan penkille.

[GimMole]

Pakko oli kokeilla mitä Notebook LM saa tekoälyllä irti Salmingin analyyseistä. Vaikka kuvia se ei vielä taida ymmärtää tulkita, niin mielenkiintoisen podcastin se sai aikaan... Jos ei tekoäly muuta tietäisi jalkapallosta, niin ainakin Salmingin ainutlaatuisuuden suomalaiselle jalkapallolle

https://notebooklm.google.com/notebook/c5bbce2f-d567-46cb-8bd7-8f9d1869033b/audio

[Salming]

Suomi - Englanti 1-3 13.10.2024, Kansojen liiga

Suomi 5-4-1

Källman 19
Keskinen 21 - Schüller 11 - Kamara 6 - Jensen 9
Uronen 18 - Peltola 3 - Ivanov 4 - Hoskonen 5 - Alho 17
Hradecky 1

Englanti 4-2-3-1

Kane 9
Grealish 17 - Bellingham 8 - Palmer 20
Gomes 19 - Rice 4
Alexander-Arnold 2 - Guehi 6 - Stones 5 - Walker 12
Henderson 13

Testasin ennen peliä fanialueen ruokapisteen, josta sai 13 euron purilaisen, koska en ollut syönyt kuin aamiaisen ja välipalaksi banaanin. Luotto-Hesburger oli myös tupaten täyteen ahdettu, mutta stadionin edessä jonoa ei juuri ollut kaksi tuntia ennen peliä. Kaikilla mausteilla otettu purilainen oli hyvä ja vei nälän matsin loppuun asti. Pihvi oli täydellinen eivätkä täytteet pursonneet. Ammattimaista tekemistä tuolta puljulta. Pelin jälkeen puolestaan olin nälissäni taas odottaessani paluubussia ja päädyin kumoamaan kiduksiin 15 euron hintaisen annoksen savustettua pulled porkia ja kaalisalaattia. Mättöannos oli sopivan kokoinen ja makukin ihan OK. Pieni sämpylä kyljessä toi vastapainoa. Annoksen pienestä vetisyydestä on annettava ohut miinus.

Pelin aikana englantilaiskannattajien kolmesti hoilaama maansa kansallislaulu hymähdytti. Muutoin keskittymiseni oli tiukasti vihreän veran shakissa, mutta nuo kansallislauluviritelmät herättivät minut hetkeksi ajatuksistani. Alkulämmittelystä otin luonnollisesti talteen Chelsea-ikoni C. Palmerilta yhden alakulmaviimeistelyn rangaistusalueen rajalta vasurilla.

Englanti pallollisena vs. Suomi pallottomana

Korkea prässi

Minua kiinnosti se, uskaltaako Suomi prässätä Wembleyta hanakammin. Siellä lähinnä yläkolmikko kävi kutittelemassa Englannin alakertaa ja kk-kolmikko jäi etäälle, kunnes sitten tappiolla vasta päätösvartilla Suomi palasi prässäämään Kreikka-pelin tapaan jopa seitsemällä pelaajalla vastustajan kenttäpuoliskolla. Nyt kyseessä oli välimalli ja prässiin osallistui 5-6 pelaajaa, kun Källman aina viittoi muut mukaan. Englantihan avasi alhaalta sekä tutusti 2-4-1-3:lla (välillä Bellingham ajautui myös viimeiseen linjaan eikä sen etupuolelle, jolloin muoto oli puhtaampi 2-4-4 ja tällöin alakuusikosta joko Rice tai Alexander-Arnold saattoi liikkua pelattavaksi Bellinghamin tyhjentämään tilaan) että myös kokeilupitoisella 2-1-4-3:lla. Maalipotkuissa nimittäin Alexander-Arnold oli monesti todella alhaalla ja välillä jopa ikään kuin vasempana topparina lähellä kulmalippua saadakseen jalkansa auki paremmin Jenseniä vastaan. TAA:ta Englanti käyttikin useasti maalipotkuprässin purussa yli Suomen yläviisikon/-kuusikon ennen kuin Jensen ehti sulkea jalan. Jo Southgaten alaisuudessahan kovaa prässiä vastaan Englanti suosiolla pelasi puolipitkiä syöttöjä ilmassa kohti Kanea ja Bellinghamia vastustajan puolustuslinjan eteen, joten sikäli mitään uutta siinä ei ollut, että hädän tullen Englanti ei väkisin yrittänyt edetä maitse linja kerrallaan.

Periaatteessa Suomi prässäsi siten, että se jätti alas yhden miehen ylivoiman. Kun Englanti avasi peliä 2-1-4-3:lla, TAA oli vasen toppari, Bellingham liikkui vasemmaksi pakiksi ja Guehi nousi keskikentälle kasipaikalle (Rice toinen kasi ja Gomes kutonen) luomaan keskustaan 3v2-ylivoiman, jolloin Gomes oli keskellä vain Källmanin syöttövarjossa tämän prässätessä Stonesia/veskaria, koska Suomen pohjapari peilasi Guehin ja Ricen. Keskinen merkkasi laitapakeista Walkerin, mutta Jensen nousi ylimpään prässilinjaan Källmanin avuksi ja alapuolelta Alho pomppasi Bellinghamiin, jolloin puolustuslinjaan Suomelle jäi 4v3-ylivoima Grealishia, Kanea ja Palmeria vastaan, joista 2v1-ylivoima oli tietysti Kanea vastaan Ivanovilla ja Peltolalla, koska Hoskonen liukui Grealishiin. Suomen prässi oli siis 4-4-2 muotoinen noissa hetkissä.

Tuo pelinavausmalli ei minusta erikoisesti toiminut ja päättyi avauskympilläkin siihen, että Henderson avasi lyhyellä TAA:lle, joka sitten yritti löytää ilmassa yläkolmikon, mutta Jensen spurttasi blokkaamaan pystysyötön juuri ajoissa ja Alhokin tuki tosiaan hyvin alapuolelta pompaten kuudentena pelaajana varmuuden vuoksi Judeen. Jensenin blokkaama syöttö kimposi ilmaan ja Keskinen jätti Walkerin auki rynnäten kohti Stonesia, joka sai puskettua kuitenkin pallon takaisin Hendersonille. Yläalueriisto onnistui puoliksi ja tuo oli ainoa kerta, kun Jensen selkeästi ehti sulkemaan todella alas pudonneen TAA:n oikean jalan. Avausjakson puolivälissä Englanti avasi toistamiseen samalla 2-1-4-3:lla maalipotkun. Jensen ei sillä kertaa ehtinyt sulkemaan Alexander-Arnoldia, mutta puolustuslinja hoiti 4v3-ylivoiman turvin TAA:n puolipitkän avauksen, kun Hoskonen alisti Grealishia viimeisessä linjassa keskiviivalla. Tuollakin kertaa Alho siis nosti kiinni Bellinghamiin, joten Hoskonen liukui siis Grealishiin jättäen Ivanovin 1v1-tilanteeseen Kanea vastaan, koska kolmas toppari Peltola oli silloin ekstrapelaajana puolustuslinjan etupuolella kuten monesti muulloinkin, josta seuraavaksi lisää.

19. minuutilla Englanti palasi välissä tuttuun 2-4-1-3:een maalipotkuissa ja sitä Suomi prässäsi 4-1-4-1 muodossa. Schüller jäi extrapelaajaksi aluksi suojaamaan puolustuslinjaa. Källman jätti Guehin jalan auki 1v2-alivoimaisena. Keskinen painottomana laiturina kavensi Walkerin luota Riceen, jolloin Uronen nosti kiinni Walkeriin, Peltola liukui Palmeriin, Ivanov Kaneen, Hoskonen/Schüller kontrolloi Bellinghamia ja Alho tietysti Grealishia. TAA ei tuolloin ollut niin alhaalla, joten Jensen pysytteli hänessä kiinni normaalisti ja Kamara tietysti seurasi Gomesia keskikentän keskellä. Englanti tuli prässin alta pois tuolla kertaa puolipitkällä syötöllä, kun Jensen kuitenkin jätti liikaa tilaa TAA:lle loppujen lopuksi ja tämä toisella tatsilla avasi pystyyn Guehin syötön jälkeen. Bellingham putosi ylänelikosta vastaan tietysti ja Alho pomppasi häneen, koska Rade oli liian kaukana, jolloin Hoskonen vaihtoi lennosta Grealishiin. Pallo tuli lopulta aina Grealishille asti, joka suojasi sitä ja Englanti pääsi etenemään hallitusti puoleen kenttään rakenteluvaiheeseen. Se ei kuitenkaan päässyt hyökkäämään suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan, koska yläviisikko kipitti tutun nopeasti takaisin muotoon korkean prässin vuotamisen jälkeen.

Mutta sitten seuraavan kerran kun Englanti avasi 2-4-1-3:lla, Suomi muutti prässinsä siten, että Peltola nousi ankkuriksi kiinni Bellinghamiin ja Uronen pysyi Palmerissa. Rade nousi Kamaran avuksi peilaamaan pohjaparin. Jensen keskittyi sulkemaan tarkemmin Alexander-Arnoldia. Keskinen jätettiin kahden tulen väliin ravaamaan Walkerin ja Stonesin kesken. Källman otti lähtökohtaisesti pois Stonesin jalan ja salli Hendersonin avata yhä lyhyellä Guehille, jota Källman sitten lähti lähestymään jättäen samalla Stonesin syöttövarjoon. Jos Guehi pyöräytti Hendersonin kautta pallon Stonesille, Keskinen irtosi Walkerin luota toppariin. Uronen ei kuitenkaan noina hetkinä tukenut prässiä painollisena pakkina, vaan pysyi Palmerissa varmaan ihan viisaasti. Englanti sai Suomen puolesta painotonta pakkia hyödyntäen tulla prässin alta pois ja rauhoittaa pelin, jos se siinä onnistui, jolloin Suomen yläviisikko vetäytyi 4-1-4-1 muotoisesta korkeasta prässistä takaisin 5-4-1 muotoon Peltolankin palattua toppariksi. Kuudennellakin minuutilla oli esimerkiksi hetki, kun Alho teki vielä "uroset" ja jätti laiturinsa vapaaksi pumpaten laitapakkiin kiinni tukiessaan korkeaa prässiä (kuten siinä Jensenin tekemässä yläaluekatkossa minuutti myöhemmin), mutta Alexander-Arnold ehti vaihtaa puolen Stonesille, joka oli auki, kun Keskinen painottomana laiturina oli kaventanut keskemmäs Suomen yritettyä sulkea Englannin pääkatsomon puoleiseen laitaan. Mutta Alho teki oikein liityttyään kuudenneksi pelaajaksi prässiin mukaan ja jättäen alas hetkellisesti pelkkiä 1v1-tilanteita Englannin ylänelikkoa vastaan, mutta avausjakson puolivälin lähestyessä Suomi ei sitä oikein halunnut enää tehdä, vaan wingbackit jäivät makaamaan puolustuslinjaan kiinni Englannin laitureihin ja prässiroolitukset organisoitiin hieman eri tavoin, jollei sitten Englanti avannut 2-1-4-3:lla, jolloin Alho kyllä yhä pomppasi Bellinghamiin tarvittaessa, jos tämä liikkui laitapakiksi avausvaiheessa.

Korkea prässi tuotti tosiaan jo avauskympillä pari katkoa Englannin puoliskolla (mm. Jensenin toimesta). Se oli ilo nähdä. Puolustuslinja tuki siis alapuolelta hyvin seuraten Englannin ylänelikon vastaantulot eivätkä nämä päässeet hyökkäämään suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan isoihin tiloihin Alexander-Arnoldin puolipitkien avausten jälkeen. Suomen uskallus tuoda tarpeeksi miehiä prässiin melkein palkittiin ja se oli huomioni Irlanti-pelistäkin. Muita hyviä prässihetkiä oli mm. hieman ennen puolta tuntia, kun korkeasta prässistä seurasi välitön vetopaikka Keskiselle, mutta Walker blokkasi kudin kulmapotkuksi. Kymmenisen minuuttia myöhemmin Alexander-Arnold lähetti seuraavan pystysyötön ilmassa yli Suomen ylimpien prässilinjojen, mutta Ivanov alisti Kanea ja tutusti heti katkon jälkeen Suomi pyrki nopeasti etenemään kohti maalia, kun vastus oli hetkellisesti organisoimaton. Källman kuitenkin ohjattiin boksin nurkalta laitaan haltuunoton jälkeen ja tilanne seisahtui Englannin kk-linjan etupuolelle.

Ainoa isompi prässin vuoto tapahtui avausjaksolla 42. minuutilla. Bellingham tyhjensi puolustuslinjan edustan vastaantulollaan ja Alexander-Arnold leikkasi merkkaamattomana sinne saaden puhkovan syötön Ricelta, joka pyörähti luvattoman helposti Schülleria vastaan vapaaksi keskikentän sydämessä. Eipä Jensen voinut TAA:ta seurata noin pitkälle ja Peltola ehti jo pudottaa toppariksi takaisin. Englanti eteni suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan aina Suomen boksiin asti. Tilanne päättyi siihen, että Grealish syötti Alhon ohi keskustaan ja Bellingham laukoi toisesta aallosta päin Hoskosen blokkia. Muistaakseni myös Rice vapautui kertaalleen avausjaksolla tuohon samaan tilaan eikä Schüller (?) pysynyt silloinkaan jalalla perässä, mutta sillä kertaa Suomi ehti onneksi organisoitua pallon alle. Ylipäätään Kansojen liigan muiden matsien tapaan Suomi palasi minusta korkeasta prässistä takaisin muotoon kurinalaisesti ja melko nopeasti pallon alle. Varsinkin Jensen oli esimerkkitapaus juoksukestävyydestään, mutta pienen miinuksen voi antaa siitä, että TAA:n oikean jalan olisi voinut sulkea useamminkin kuin vain kerran. Schüllerille parempi rooli korkeassa prässissä olisi ollut se avausjakson alussa nähty roolitus puolustuslinjan edessä suojaavassa roolissa sen sijaan, että hän peilasi Ricen, koska jalka ei riittänyt.

Toisella jaksolla Englanti lisäsi hallintaa entisestään ja juuttui entistä useammin ikuiseen houkutteluvaiheeseen hitaissa hyökkäyksissään, joten pelinavaaminen alhaalta oli vähäisempää ja siten Suomen prässihetket myös vähenivät. Jakson alussa Rade ahdisti kertaalleen hyvin Ricen kulmalipulle saakka estäen sillä kertaa sentään kääntymisen, mutta silti Rice sai chipattua sivurajaa pitkin ilmassa ohi prässin Palmerille, joka Uronen selässään pudotti pallon eleettömästi Walkerille ja tämä puolestaan sitten purki prässin lopullisesti puolenvaihdollaan painottomalle puolelle, joka on se pakoreitti Suomen prässiä vastaan. Hetken päästä puolestaan Keskisen kahden tulen välissä ravaaminen kostautui, kun Englanti chippasi pallon hänen ylitseen Walkerille, joka kuljetti sen rauhassa Suomen puoliskolle. 70. minuutillakin Englanti houkutteli kuitenkin Suomea ylöspäin. Isännät ottivat päätylaudasta kiinni tappioasemassa hetkellisesti koko kentän vartioinnilla 4-4-2 muotoisena, kun Uronen nousi kk-linjaan laitapakeista. Henderson ylitti prässin ilmassa ja vaikka Ivanov voitti ykköspallon Watkinsia vastaan, hän suti sen suoraan Maduekelle. Peltola oli liukunut stunttaamaan Urosta laitapakkina, mutta oli suojaamattomana viennissä ison tilan 1v1-tilanteessa, kun Madueke väläytti tuoreilla jaloilla nopeuttaan. Suomen onneksi Madueken syöttö boksissa keskustaan katkesi Hoskoseen eikä Watkins päässyt puttaamaan tyhjiin. Loppuhetkillä puolestaan vielä Watkins voitti yhden pääpallon toppareiden edestä Maduekelle ja tämä laukoi kuljetuksesta sivuverkkoon. Kyllähän Nonissa on potentiaalia Englannin Neco Williamsiksi nopeuden ja 1v1-osaamisen puolesta. Viimeiset ratkaisut vain vaativat petraamista, mutta hänellä on aikaa parantaa niitä MM-kisoihin mennessä. Ensimmäisten askeleiden räjähtävyys on maailmanluokkaa jo nyt eikä hevin unohdu verkkokalvoilta.

Viimeisten vaihtojen jälkeen Suomi vaihtoi virallisesti 4-4-2:een, vaikka oli siis sillä muodolla jo prässännyt ylhäältä toisinaan. Peltolasta tuli oikea pakki ja Antman tuli vasemmaksi laituriksi. Silloinkin Suomi yritti koko kentän vartioinnilla riistää palloa ylhäältä peilaamalla Englannin avausmuodon (2-4-1-3) ja saikin päätöskympillä kahdesti prässättyä pallon itselleen, joten tuo oli valmennukselta tappioasemassa hyvä muutos. Ensimmäisestä katkosta Antman syötti Pukille, mutta tilanne kuihtui tämän jalkaan oikealla välikaistalla. Toisesta katkosta Suomi sai hankittua sentään kulmapotkun. Kamaralla ymmärrettävästi jalka jo painoi eikä hän jaksanut sulkea aina Lewisia, vaan tämä sai kääntyä pelintekoalueella turhan helposti lopussa. Walta tuoreena esti sentään Gallagherin kääntymiset. Kokonaisuutena Suomen korkeasta prässistä jäi hyvä maku avausjakson perusteella. Isoja maita vastaan korkea prässi ei aiemmin ole ollut noin riistopitoista mielestäni.

Laitapuolustaminen

Puolen kentän hyökkäyksissä Englanti vaihteli 3-2-5:n ja 3-1-6:n välillä avausjaksolla. Ehkä se tavallisin asetus oli se, että laiturit pitivät leveyden ja Rice nousi oikeaan ylätaskuun (kuten Irlantia vastaan vieraissa) Bellinghamin täytettyä vasemman, mutta paikat elivät paljon. Walker jäi pääosin sivutoppariksi lepäämään Keskisen transitiouhan vuoksi, mutta pari kertaa kuitenkin kävi viimeisessä linjassakin ja Palmer kavensi tuolloin tietysti välikaistalle pallo jalassaan. Alexander-Arnold puolestaan teki peliä aika paljon vasemmasta alataskusta muodon ulkopuolelta ollen ikään kuin 3-2-5:n keskimmäisessä tasossa Gomesin kanssa puolustusvalmiudessa. Blokissa puolustaessa Jensen teki jonkin verran parempaa työtä sulkien silloin useammin onnistuneesti TAA:n avoimen jalan ennen mahdollista pystysyöttöä, mutta oli hän silti turhan etäällä monesti noinakin hetkinä. Suomi puolusti kapealla 5-4-1:llä pyrkien tukkimaan välikaistojen välisen alueen jättäen tilaa tutusti leveyteen ja jonkin verran selustaan. Toki Alexander-Arnoldkin kävi viimeisessä linjassa toisinaan avausjaksolla varsinkin silloin, kun ylväsryhtinen Bellingham vapaan kympin roolissaan haki palloa jalkaansa muodon ulkopuolelta samaisesta alataskusta kontrolloidakseen tempoa ja manipuloidakseen puolustusta, mutta enemmän TAA nousi vasta toisella puoliajalla minusta, kun avausjaksolla hän tosiaan haahuili paljon alataskussa Grealishin alapuolella. Sikäli hänen peluuttamisensa vasempana pakkina kävi siis järkeen, kun roolitus hyökkäyssuuntaan oli tuollainen muodon ulkopuolelta peliä tehnyt yksilö. Lewisiin verrattuna TAA ei viihtynyt kahden alimman linjan välissä kuudentena miehenä siis läheskään yhtä paljon, vaan vierasnurmella aika odotetustikin Englannin puolustusvalmius oli yhden pelaajan verran suurempi (3-1-6 vs. 3-2-5).

Kahden viime pelin tapaan Suomi pyrki tuplaamaan Englannin leveyspelaajat ja varsinkin joka kerta Grealishin, joten Alho ei jäänyt ståhlmaisesti yksin kuten tämä Gordonia vastaan liian monesti Wembleyn avausjaksolla, vaan Jensen ravasi kurinalaisesti aina alas asti. Niinpä Grealish pysyi minusta mallikkaasti kurissa eikä tämä päässyt ohittamaan tai luomaan boksiin uhkaa keskittämällä. Sivutoppari Hoskonen hoiti mahdollisen välikaistajuoksun seuraamisen kaventamalla lähelle, mutta Bellingham ei oikeastaan juuri ollenkaan yrittänyt juosta Alhon ja Hoskosen välistä pystyyn pallon ollessa hyökkäyskolmanneksella laidassa toisin kuin Grealish Wembleylla, vaan jäi mieluummin alapuolelle Jensenin jättämään tilaan keskittääkseen esim. sisäkierteisen pallon boksiin. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska lähin kk-pelaaja eli Kamara tuli neljänneksi mieheksi apuun ja peitti Bellinghamin jalan pakottaen tämän kierrättämään alas tai sivulle. Tuo toistui monesti ja täten Suomen oikea laita pysyi ihan OK ummessa. Poikkeuksena 76. minuutilla Glen ei jaksanut sulkea Juden jalkaa välikaistalla ja tämä laukoi sivuverkkoon 18 metristä. Palmerin laidalta Englanti vyöryi enemmän vasta toisella jaksolla. Keskisen tuplat olivat vähän jotenkin varovaisempia ja Uronen sai ohjattua Palmerin aika hyvin itsekseenkin leikkaamaan sisään umpikujaan, koska Jere ennakoi puolenvaihdot Palmerille ajoissa ja ehti häiritsemään haltuunottoa tarpeeksi läheltä, jolloin Cole ei päässyt kunnolla kiihdyttämään. Toki vasuria hän ei sinällään saanut suljettua niin säntillisesti kuin Sakaa vastaan viimeksi, mutta Colen edistävät syötöt karkasivat lähes aina toppareille.

Toisella jaksolla Englanti vyöryi enemmänkin 2-2-6:lla, kun molemmat pakit pitivät leveyttä yhtä aikaa ja laiturit kavensivat sisään pakottaen Suomen puolustuslinjaa entistä kapeammalle. Ylätaskuista Palmer ja Bellingham/Grealish hakeutuivat vuorotellen muodon ulkopuolelle houkutellen Suomen laitureita prässäämään heitä alataskuihin, jotta nämä eivät sitten ehtisi enää tuplaamaan leveyspelaajia eli Englannin pakkeja Walkeria ja Alexander-Arnoldia, jotka saisivat mahdollisesti laadullisia ylivoimia vihdoin aikaan Suomen wingbackeja vastaan. Mutta Keskinen ja Jensen puolustivat muodosta eteenpäin sen verran terävästi, etteivät Palmer ja Jude montaa kertaa saaneet liikutettua palloa laitaan pakeille positiiviseen peliasentoon. Kahdesti toki Palmer pyörähti sähäkästi ja ihan puhtaasti yksilötaidollaan Keskisen ohitse. Tämä ei ollut siis niin rautaa alaspäin kuin parissa viime pelissä. Noina hetkinä Palmer valitsi heti edun luotuaan kuljettaa jälleen itse muodon sisään Walkerille syöttämisen sijaan, mutta lopputulos oli aika sama kuin avausjaksolla sormen mentyä suuhun viimeistään puolustuslinjan edessä. Muutoin toki alataskusta Palmerin sivusuuntainen kierrättäminen jäi mieleen, koska sisäsyrjäsyöttöjen kovuus oli silmiinpistävää ja pallo kulki lujaa vaikeuttaen Suomen muodon ehtimistä ajoissa puolelta toiselle. Englanti kuitenkin perisyntimäisesti juuttui tuohon houkutteluvaiheeseen monesti liian pitkäksi aikaa. Toki johtoasemassa oli viisastakin puolustaa pallolla, mutta hankala Englannille oli edetä Suomen kahden alimman linjan väliin.

Palatakseni laitapelaamiseen, puolenvaihtoja ilmassa Englannilta ei niin hirveästi nähty tällä kertaa ja siksikin keskeltä murtautumisen jälkeen kakkosoptiona olevia laadullisia ylivoimia laitoihin se ei saanut pahemmin aikaan. Paras aihio oli hieman ennen tunnin täyttymistä, kun Walker sai pitkän puolenvaihdon ilmassa laitakaistalle ja keskitti toisella kosketuksellaan boksiin painavasti, mutta keskitys ei löytänyt omia. Uronen muutoin ehti tosiaan häiritsemään Palmerin haltuunottoja ihan jees silloin, kun tämä oli leveydessä eikä päässyt 1v1-haastoihin täten, vaan Keskinen ennätti puolittain tuplaamaan yläpuolelta. Madueke sen sijaan veivasi kertaalleen laidalla Pukin ja Urosen vipuun tuorein jaloin ennen syöttöä alapuolelle, jonka jälkeen nähtiin klassinen Suomen haavoituskeino eli keskitys takatolpalle. Alexander-Arnold oli oikealla puolella hetkellisesti ja keskitti kohti Walkeria, joka hiipi taka-alueelle. Alho kavensi keskemmäs isompaan uhkaan ja Walker jäi auki kuten Brady ja Eze viime peleissä Suomea vastaan, mutta Huuhkajien onneksi  Walker puski Luken syliin. Noiden kanssa on vain elettävä, jos ja kun Suomi priorisoi boksissa keskemmällä olevien pelaajien puolustamista ja toivottava, että pallon lentäessä puolustajien yli nämä ehtivät vielä liukumaan kohti taka-aluetta peittämään uhkaa. Ja Hradeckykin pystyy torjumaan pienestä kulmasta tulevat vedot.

Alho puolestaan katkaisi ilmasta yhden ristipallon jo avausjakson alkupuolella, kun Walker tavoitteli viimeiseen linjaan noussutta TAA:ta. Toisella kertaa ristipallo onnistui, mutta Alexander-Arnoldia laiskotutti eikä hän lähtenyt haastamaan, vaan syötti alapuolelle Bellinghamille. Tuo harvinainen laadullinen ylivoimahetki Englannin olisi pitänyt vain koittaa käyttää eduksi. Alhon ennakoinnista laitakaistoille jäi mieleen myös avausvartin tilanne, kun hän seurasi alataskuun rotatoinutta Bellinghamia ja prässäsi tätä iholla niin aggressiivisesti kädestä pitäen, että erotuomarin oli vihellettävä rike. Sen jälkeen kuitenkin herrat paiskasivat rehdisti kättä tietäen pelin hengen.

Summa summarum, wingbackien eteenpäin puolustaminen laidoilla ehkäisi laadullisia ylivoimia melko hyvin, koska he hidastivat leveyspelaajien haltuunottoja riittävästi ja täten laiturit ehtivät yläpuolelta tuplaamaan, joten aika vähän Englanti uhkasi Suomea keskityksillä verrattuna Wembleyn iltamaan. Intensiteetti oli siis wingbackeilla ainakin kunnossa blokkipuolustamisessa. Siksi Suomen boksipuolustamistakaan ei niin hirveästi lopulta testattu, mutta muutamissa boksiin pelatuissa syötöissä topparit mielestäni olivat hyvin välissä ykköspalloissa ja miehien jako kunnossa. Kakkospallot toki saattoivat sitten englantilaisille kimmota. Takatolpalle Englanti ei mielestäni niin tarkoituksenmukaisesti edes yrittänyt keskittää kuin Wembleylla, vaan keskitykset olivat matalampia lukuun ottamatta muutamia toisen puoliajan keskityksiä oikealta laitakaistalta Walkerilta/TAA:lta. 69. minuutilta jäi mieleen kivasti se, että Walker sai välikaistalta siirron leveyteen ja Urosen oltua kapealla, tämä ei ehtinyt peittämään keskitystä takatolpalle, mutta Alho voitti sillä kertaa pääpallon Watkinsia vastaan. Mutta joo, Englannin valmennukselle on annettava sikäli kehut tauon toiminnasta, että muutos 2-2-6:een ja pakkien nostaminen ylemmäs mahdollisti ainakin sen, että Walker pääsi keskittämään melko vapaasti 2-3 kertaa ja Englanti siten luotua edes jotain uhkaa laitakaistoilta verrattuna avausjaksoon ja tuplattuihin laitureihin.

Muodon sisään etenemisen estäminen

Avausjaksolla Englanti pääsi minusta liian monesti vaihtamaan painopistettä kahden ylimmän prässilinjan välissä olleen Gomesin kautta. Toki tämä sitten putosi myös muodon ulkopuolelle kokonaan välillä kierrättämään palloa, mutta hänen jalkaansa ei oikein suljettu riittävän hyvin yläviisikon toimesta. Muutoin toki pallopaine oli ihan kohtalaista ja varsinkin Rice pimennettiin mukavasti silloin, kun tämä oli osana alaviisikkoa eikä ylätaskussa välikaistalla. Peltola seurasi häntä matsin alussa jopa vieraiden puoliskolle estäen kääntymisen ja Schüller jatkoi siitä eteenpäin pompaten aina irti kk-linjasta, kun Rice sai pallon jalkaansa. Kahden alimman linjan välissä Kane pääsi pari kertaa matsin alussa kääntymään 10-alueella turhan vapaasti, mutta tiiviys parani loppua kohden. Englanti tutusti ylimiehitti välillä tiettyjä välikaistoja, mutta sitäkin nähtiin enemmän vasta toisella jaksolla. Kahdeksannella minuutilla toki vasen välikaista oli ylimiehitetty ja Grealish kopautettiin viisaasti nurin ennen kombinaatiota. Minuutti myöhemmin puolestaan Bellingham löytyi vapaana välikaistalta ja Hoskonen puolusti myöhässä eteenpäin kuten Kreikassakin joitain kertoja. Jude ehti jatkaa ykkösellä laitaan ja sai tuplatulta Grealishilta syötön takaisin muodon sisään puolustuslinjan eteen, kun Hoskonen ehti peruuttaa takaisin alimpaan linjaan. Tuo tasavoimainen 5v5-hyökkäys päättyi sitten siihen, että Bellingham veivasi oikean jalkansa auki Hoskosta vastaan, mutta tämä kuitenkin sai blokattua vedon kulmapotkuksi. Bellinghamin ja Kanen välinen yhteys ei sen sijaan toiminut missään vaiheessa, vaikka se oli esim. EM-karsinnoissa ajoittain priimaa keskeltä murtautuessa. Siitä on siis annettava kehut Huuhkajille. Eipä tosin oikein Bellingham yrittänytkään rynniä keskeltä läpi silloin, kun Kane tuli vastaan ja veti topparin mukanaan, vaan Jude jäi pyörittämään peliä välikaistalle joko muodon sisään tai sitten alataskuun Alexander-Arnoldin liepeille. Jos hän olisi raivoisammin halunnut puskea keskeltä läpi noissa hetkissä, varmaan hän olisi niitä pystyjuoksuja tehnyt sitten enemmän, mutta vaikutti siltä, että käytössä oli osin energiansäästötilakin.

0-1 maalissa Suomen muodon sisään Englanti kuitenkin pääsi etenemään ja iskemään hienolla kombinaatiolla avausmaalin. Liukas ja saippuamainen futari nimeltä Gomes oli rotatoinut 10-alueelle ja Bellingham pudonnut keskimmäiseen tasoon huolehtimaan puolustusvalmiuden säilymisestä. Grealishin törmättyä taas tuplaukseen laidalla, hän yhtä tutusti olisi voinut syöttää alapuolelle Jensenin jättämään tilaan Bellinghamille, joka olisi siirtänyt pallon viereen Alexander-Arnoldille, joka oli alataskusta hiipinyt lähemmäs viimeistä kolmannesta, mutta Grealish syötti suoraan viimeksi mainitulle ohi Bellinghamin. Kamara oli kahden tulen välissä eikä peittänyt jalkaa tarpeeksi tehokkaasti, vaan TAA puhkoi kk-linjan löytäen Gomesin 10-alueelta. Ivanov pomppasi myöhässä eteenpäin ja kun Hoskonen oli jo seurannut Kanen vastaantulon, Grealish teki sen aloitteen Kanen mukanaan vetämän topparin aukosta, jota Bellinghamilta ei nähty. Englannin laiturit ovat toki pääosin vastanneet pystyjuoksuista jo pidemmän aikaa, joten sen piti olla Suomenkin tiedossa, mutta Alho nukahti Grealishin seuraamisessa ja tämä hyödynsi Hoskosen jättämän aukon. Paitsiossakaan Jack ei ollut, vaan viimeisteli selustaan auenneesta tilasta varmasti alakulmaan Gomesin kauniista ulkosyrjäleivoksesta. Hetkeä ennen maalia Uronen vuorostaan kontrolloi hyvin Palmerin pystyjuoksun, joten onhan tuo maali Alhon piikkiin eniten laitettava mielestäni, vaikka Englanti sen hienosti rakensikin.

Toisella jaksolla sitten Englannilta nähtiin enemmän väli- ja keskikaistan ylimiehitystä, kun se hyökkäsi tosiaan enemmän 2-2-6:lla ja laiturit pelasivat enemmän sisässä, jolloin Englannin koko ylänelikko oli periaatteessa välikaistojen välissä lähtökohtaisesti. 55. minuutilla Palmer oli esimerkiksi jopa toppareiden välissä roikkumassa ja yritti pudottaa pallon Bellinghamille takaisin boksin reunalle, mutta tämä ei saanut ahtaasta tilasta jalkaansa vapaaksi. Hetkeä aiemmin puolestaan Palmer levitti välikaistalta Urosen selustaan Walkerille, joka keskitti 1v1-tilanteesta luukulle. Hoskosen katkoma pallo kimposi Palmerille, joka tykitti vasurillaan päin Hradeckya. Lämmittelyssä samoilta jalansijoilta hän sijoitti pallon sen sijaan etualakulmaan! Eipä tuo lisämiehien tuominen muodon sisään toisteisesti lopulta Englantia auttanut lisäämään onnistuneiden kombinaatioiden määrää, vaan tila kävi vain liian ahtaaksi 10-alueella kerta toisensa jälkeen. Joskus vajaan tunnin kohdallakin Kane yritti pelata seinän Bellinghamin kanssa vasemmalla välikaistalla, mutta ajoitus viimeisen linjan murtamisessa sakkasi ja Juden syöttö karkasi Alholle. 67. minuutilla puolestaan Englannilla oli jopa kuusi miestä hetkellisesti pienessä tilassa välikaistojen välissä kombinoimassa. Rice syötti viereen Alexander-Arnordille, mutta tämän chippi selustaan seinällä kolmannelle karkasi Bellinghamin ulottumattomiin. 0-2 maalia edelsi puolestaan Wallan hölmö ryntäys Bellinghamiin välikaistalla, mutta toisaalta en voi moittia liikaa siitä, etteikö hän olisi irronnut kk-linjasta aggressiivisesti eteenpäin peittämään syöttöä kahden alimman linjan väliin. Joskus käy vain vahinkoja ja sen Alexander-Arnold hyödynsi ihanasti suoraan silmieni edessä. Vapaapotku oli kenties toiseksi ja kolmanneksi komein näkemäni osuma tuohon kenttäpäätyyn Mbappen Väisäs-alistuksen jälkeen. Taylorin vapaapotku Kazakstanin verkkoon ei toki sekään unohdu.

Selustan puolustaminen

Englanti käytti selustassa ollutta tilaa hyväkseen jonkun verran ja tosiaan 0-1 maalissa Grealishin klassinen leveysaloite olisi pitänyt sen seurata. Sen lisäksi avausjaksolta jäi mieleen se, että joskus 11. minuutilla Uronen sen sijaan seurasi nöyrästi Palmerin pystyjuoksun, kun Kane pääsi kääntymään liian vapaasti kahden alimman linjan välissä ja lähettämään pystysyötön puolustuslinjan taakse. Ivanovilla ja Hoskosella oli epäselvyys siitä, kumpi pomppaa linjasta irti eikä kumpikaan lopulta sitä tehnyt. Ricen välikaistajuoksut oikeasta ylätaskusta pystyyn ovat olleet Kansojen liigassa uusi elementti Englannin hyökkäämiseen ja niitä nähtiin avausjaksollakin kolmisen kappaletta, kun hän kerran pelasi usein yläviisikossa rakentelu- ja murtautumisvaiheessa eikä pohjalla. Heti kolmannella minuutilla Palmer syötti ohi Urosen selustaan, mutta Peltola oli hereillä ja piti Ricen selkäpuolellaan suojaten tilanteesta vapaapotkun. Toisella kertaa Grealish pudotti tuplattuna pallon tutusti alaspäin Bellinghamille ja Kamara ei sillä kertaa ehtinyt ihan sulkemaan oikeaa jalkaa, vaan pallopaine jäi vajaaksi, mutta Juden chippi kohti Ricea karkasi Lukelle asti. Uhkaavin hetki oli 35. minuutilla, kun Bellinghamin chippi aika identtisestä tilanteesta oli tarkempi ja Rice pääsi palloon Peltolan pimeältä puolelta, mutta Ivanov kavensi auttamaan ja purki pallon päädystä yli kulmapotkuksi. Tuo oli myös Englannin potentiaalisin keskitys kohti takatolppaa, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa vai ennemmin pystysyöttöyritykseksi. Mitä tulee Kaneen, Wembleylla tämä teki yllättävän paljon pystyjuoksuja, mutta nyt mieleen jäi vain yksi hetki vartin kohdalta, kun Alexander-Arnold yritti poimia hänet alataskusta, mutta Suomen topparit voittivat juoksukisan.

Bellingham ei tehnyt vasenta välikaistaa pitkin pystyjuoksuja ollenkaan silloin, kun pallo oli leveydessä Grealishilla, vaan tuli aina auttamaan alapuolelle. Sen sijaan kun Alexander-Arnoldilla oli oikea jalka auki alataskussa, hän pyyhälsi toisen jakson alussa kahdesti Hoskosen ja Alhon välisestä aukosta läpi, kun tilaa puolustuslinjan takana oli enemmän ja Hoskonen selvemmin 1v1-tilanteessa välikaistalla. Jensen ei kummallakaan kertaa päässyt paineistamaan tarpeeksi lähelle peittääkseen pystysyötön. Toki TAA:lla on maailmanluokan pystysyötöt, joita oli hauska läheltä nähdä, mutta ei Jensenin pallottomaan tekemiseen voi täysin tyytyväinen olla, vaikka hän tukikin Alhoa onnistuneesti Grealishia vastaan, mutta Alexander-Arnold varsinaisena suorana vastustajana kyykytti häntä vähän liikaa. Jensenin olisi pitänyt ennakoida vähän paremmin mielestäni kuten Suomen wingbackit tekivät ja siten hän olisi ehkä ehtinyt peittämään lähemmäs. Hoskonen paikkasi ensimmäisen telineiseen jäämisensä itse ehtien vielä pallon alle, mutta toisella kertaa hän kompuroi sen verran, että Jude pääsi kuljettamaan boksiin, mutta Hradecky torjui pienestä kulmasta lähteneen laukauksen hämähäkkimäisesti. Bellingham kookkaaksi pelaajaksi oli kyllä vähemmän yllättäen huippunopeudeltaan ja kiihtyvyydeltään eliittiä läheltäkin nähtynä. Mutta joo, heti kun erehdyin kehumaan aiemmin toppareiden varmuutta puolustaa selustaan suuntauvia syöttöjä, Hoskonen sitten vuoti pariin otteeseen railakkaasti, mutta hän kommentoikin pelin jälkeen, ettei tuntenut oloaan kaikkein virkeimmäksi ja se näkyi. Uroselle ja Peltolalle voi kuitenkin antaa puhtaat paperit Palmerin ja Ricen seuraamisesta.

Positiiviset tilanteenvaihdot

Positiivisia tilanteenvaihtoja Suomi sai jonkun verran. Niissä hyvää oli mielestäni se, että se sai vietyä vastaiskuja loppuun asti aiempaa onnistuneemmin ja päätettyä tilanteet edes jonkinlaiseen ratkaisuun. Päätöksentekokyky kovassa vauhdissa oli kehittynyt. Englanti priorisoi neg. tilanteenvaihdoissaan sitä, ettei selusta ainakaan vuotaisi siihen malliin kuin ennen EM-kisoja, vaan topparit pudottivat aika nopeasti kohti omaa maalia sallien Suomen kuljettaa boksin liepeille asti. Toki Källmanin tilaa tekevät pystyjuoksut pakottivatkin Englannin topparit seuraamaan häntä, mikä jätti tilaa Keskiselle kuljettaa palloa siten kuin vierasmatsissakin. Seitsemännellä minuutilla Gomes haki Bellinghamia välikaistalta, mutta kapea kk-linja teki tepposet ja Jensen sai jalkansa väliin tuohon syöttöön. Katkon jälkeen Suomi tutusti yritti hyödyntää heti sen hetken, kun vastustaja oli organisoimaton pelaten palloa pystyyn. Harmi, että Källman teki "keskiset" yrittäen laput silmillä itse viimeistelyä, vaikka Topi oli auki vieressä pukkimaisesti noin puolentoista sekunnin ajan eikä Keskinenkään sitten reboundia saanut enää rauhassa laukoa. 13. minuutilla Hoskosen juoksukisavoiton jälkeen Jensen syötti eteenpäin heti selustaan, josta Englanti on tosiaan vuotanut, mutta Guehi piti Källmanin kurissa blokaten selustajuoksun katkollaan.

24. minuutilla Guehi vuorostaan poimi onnistuneesti Bellinghamin vasemmasta ylätaskusta, mutta tämän yhden kosketuksen jatko viereen karkasi Kamaralle. Keskinen sai pallon vauhtiin Schüllerin kautta ja jopa vasurinsa auki Walkeria vastaan, mutta keskitys leijaili pakan yli. Källman lähinnä ehti boksiin kohdepelaajaksi, mutta tuossakin Keskinen sai sentään jonkinlaisen ratkaisun aikaan kuten kahdeksan minuuttia myöhemminkin, kun Suomen lukumääräinen ylivoima (4v3) laidassa tuotti riiston. Palmer oli tuplattuna ja tämän alapuolelta Walker haki syöttöä välikaistalla olleelle Ricelle, mutta Rade oli välissä ja vapautti heti Keskisen vauhtiin Walkerin selustaan. Keskinen vei itse 2v2-tilanteen päätyyn asti laukoen Stonesin ulkopuolelta päin Hendersonia. Toisen jakson alkupuolella oli puolestaan sitten se viides merkittävä vastaiskusauma, kun tosiaan Bellingham-Kane yhteys ei toiminut linjojen välissä ja pallo karkasi Alholle, joka ohitti ilmassa Kanen vastaprässin. Källman hävisi taas yhden pääpallon lisää Guehille, mutta Schüller raapi Suomelle kakkospallon siirtäen sen tutusti Keskisen jalkaan. Tämä otti mukaan oivasti Urosen ja liikkui sitten itse syöttönsä jälkeen laitakaistalle, jonne hän sai haluamansa 1v1-tilanteen aikaiseksi. Keskinen sai jälleen jalkansa auki sillä kertaa Stonesia vastaan ja Jensen hiipi kultaiselle sektorille laukoen avopaikasta päätykatsomoon, pirskatti. Tuokin oli kuitenkin osoitus siitä, että haluaisin nähdä lisää hitaissakin hyökkäyksissä sitä, että Keskinen liikkuu laitakaistalle ja hänelle eristetään 1v1-tilanne sen sijaan, että Topi roikkuisi koko ajan viimeisessä linjassa toisena pystyjuoksijana, jos hyökkäysmallina on 2-2-4-2.

[Salming]

Suomi pallollisena vs. Englanti pallottomana

Korkean prässin purku

Hieman jopa harmitti, etten nähnyt kuuluisaa keskikentän boksia ja 2-2-4-2:ta, koska Suomi avasi alhaalta 2-1-4-3:lla, kun Ivanov nousi ankkuriksi keskikentän pohjalle ja Rade-Kamara kaksikko oli ikään kuin kaseina eli idea oli samanmoinen kuin Englannilla luoda 3v2-ylivoima keskikentälle, mutta se ei onnistunut, koska Englannin prässi oli organisoitu siten, että kärkipari Bellingham-Kane pysyi keskellä Ivanovin ympärillä ja kun Hradecky käänsi lyhyen syötön jommalle kummalle sivutoppareista, Englannin kärkipari käynnisti 2v3-alivoimaisena prässin topparikolmikkoa vastaan siten, että toinen aina pysyi Ivanovissa kiinni mahdollistaen sen, että Englannin pohjapari pystyi peilaamaan Kamaran ja Schüllerin. Englanti jätti siis painottoman sivutopparin auki, mutta Kane ja Bellingham saivat laitureista kyllä apua toisinaan 3v3-tilanteen luontiin ylimpään prässilinjaan. Etenkin Palmerilla oli kahden tulen välissä ravaamisrooli, kun hän oli lähtökohtaisesti Sakan tapaan kiinni Urosessa, mutta pomppasi välillä Peltolaan, jos hän näki, ettei Kane tai Bellingham ehdi prässäämään. Pelin alussa kuitenkin Peltola oli monesti auki siksi, että Kane ja Bellingham tyytyivät sulkemaan kaksi muuta topparia ja Palmer makaamaan Urosessa, kunnes sitten vieraat hiljalleen aktivoittivat prässiään.

Vasen laituri Grealish sen sijaan pomppasi harvemmin Hoskoseen (katsoin, että max. kahdesti toisella jaksolla) ja sen sijaan oli keskemmällä välimaastossa ikään kuin peittämässä syöttöä Jensenille, koska Gomes tosiaan pomppasi kiinni Kamaraan usein ja silloinhan viimeisen linjan 4v3-ylivoimatilanteesta Alexander-Arnoldin piti pompata perässä Jenseniin ja jättää laitakaistan Alhon mahd. nousu Grealishin vastuulle. Grealish oli välimaastossa siis siksi, että Jensenin syöttövarjoon jättämisen lisäksi hän pystyi kipittämään Alhon kiinni laidalla, jos TAA:n piti puolustaa eteenpäin Gomesin vapaaksi jättämään Jenseniin, koska Guehi ei halunnut eteenpäin puolustamalla jättää Stonesia yksin Källmania vastaan ja Walker huolehti Keskisestä. Kertaalleen toisella jaksolla Grealish onnistuikin katkaisemaan yhden Jensenille tarkoitetun syötön sijoittumisellaan. Ensimmäisellä jaksolla hän oli puolestaan kertaalleen myöhässä irrottuaan kohti Hoskosta, joka sai syötettyä suoraan Jensenin jalkaan Grealishin ohitse. Gomes ei pysynyt perässä Jensenin kääntymisessä ja Alho teki vastaliikkeen Alexander-Arnoldin selustaan, mutta ajoitus ei ihan pelannut ja syöttö karkasi Hendersonille asti. Toiselta jaksolta jäi puolestaan mieleen sekin, että kertaalleen Grealish tuurasi Gomesia iskien välimaastosta Kamaraan, kun tämä jäi Jenseniin, mutta Glen vartaloharhautti Grealishin ja Suomi purki puhtaasti sillä Englannin prässin edeten vieraiden puoliskolle.

Joitain kertoja Suomi siirtyi jo avausvaiheessa suoraan 3-4-2-1/3-2-5:een, kun wingbackit nostivat viimeiseen linjaan saakka välittömästi ja laiturit kavensivat tieltä pois sisään. Noina hetkinä Suomella oli hetkellisesti jopa 5v4-ylivoima viimeisessä linjassa matsin alussa, kunnes tosiaan Englanti reagoi ja Gomes pudotti alaspäin Jenseniin jättäen Kamaran kärkiparin syöttövarjoon tai Grealishin vastuulle, jolloin TAA pystyi ottamaan Alhon kontrolliin paremmin. Kun wingbackit olivat auki, Suomi yritti heidän kauttaan löytää puolustuslinjan edestä sisäänvedetyt laiturit, muttei siinä onnistunut paria poikkeusta lukuun ottamatta. Idea oli kuitenkin vähän sama kuin 2-2-4-2:ssa, kun laitapakit yrittivät poimia taskukympit vastustajan muodon sisästä.

12. minuutilla Peltola syötti ohi Palmerin Uroselle, joka jatkoi sivurajalta yhdellä kosketuksella eteenpäin, mutta Walker aavisti sen ollen välissä. Vastaprässissä sitten Keskinen rikkoi. Kuuden minuutin päästä Hoskonen kierrätti Alholle ja tämä onnistui jatkamaan pallon TAA:n ohitse Jensenille. Kaksikko pelasi pari seinäsyöttöä oikeassa laidassa huolimatta 2v3-alivoimasta, kun Grealish putosi auttamaan Alexander-Arnoldia ja vielä Gomeskin tuli tukemaan. Jensen sai lopulta hankittua kulmapotkun keskitettyään päin Guehia. 36. minuutilla Englannin korkea prässi vuoti ehkä sikäli pahiten, että Palmer pomppasi myöhässä Urosesta Peltolaan ja tämä ohitti kierresyötöllä Colen. Uronen pääsi etenemään vapaasti yli puolen kentän sivurajaa pitkin, mutta Kamaran syöttö takaisin hänelle jäi vähän taakse ja Englanti ehti organisoitumaan pallon alle, mutta tuo Peltolan avaussyöttö oli kyllä oiva ja Englannin prässi perisyntimäisesti yksittäisten spurttien varassa vuoron perään yhtenäisyyden sijaan. Toiselta jaksolta jäi mieleen 78. minuutin tilanne, kun Suomi ohitti prässin silloinkin vasenta laitaa pitkin maitse ja lopuksi Walta pääsi laukomaan kaukaa vasurillaan ohi etuyläkulman. Tuota tilannetta toki helpotti se, että Madueke kieri maassa, joten hetkellisesti oikeana pakkina ollut Alexander-Arnold joutui iskemään Uroseen ja samalla Walta hyökkäsi tämän selustaan. Walta jatkoi syötön viereen ohi Gomesin Pukille, joka tosiaan kuljetti pallon hyökkäyskolmannekselle ja lyhyt hallintajakso päättyi sitten kaukolaukaukseen. Vaikka Englannilla oli prässissään osallisena se 5-6 pelaajaa suomimaisesti ja puolustuslinja jäi sitten keskiviivan tuntumaan pitämään pakan melko tiiviinä, nälkäisyys ja halu todella riistää pallo iskemällä runkoon uupuivat. Suomi myöskin osasi oikeissa hetkissä pelata alhaalta ilmassa ohi prässin sen sijaan, että se olisi väkisin edennyt maitse kuten Wembleylla avausjaksolla, joten pahoja pallonmenetyksiä ei nähty. Se oli positiivista.

Hallitut kaaospallot olivat pelikirjassa, vaikka Hradecky ei voinutkaan poimia puolipitkillä avauksillaan taskukymppejä tai Ståhlia. Kohteena olivat suoraan kärkipelaajat Källman ja Pohjanpalo. Källman ei kuitenkaan ilmassa pärjännyt voittaen JT:n tilastojen mukaan vain 3/9 pääpalloa ja siltä se livenäkin näytti. Silmätesti ja data kulkevat käsi kädessä, kun Guehi alisti Källmania. Pohjanpalo sen sijaan oli priimaa voittaen 3/4 pääpalloa. Heti ensimmäisestä pudotuksesta Pukki tällasi päin puolustajaa boksin rajalta heti Englannin 0-2 maalin jälkeen. Toinen onnistunut pudotus oli Lodille. Pohjanpalo jatkoi liikettään boksin reunalle ja sai syötön takaisin, mutta laukaus kilpistyi sekin blokkiin. Pohjanpalon ja Källmanin targetpelaamisessa oli kuitenkin iso ero ensin mainitun eduksi. Erona aiempaan oli sekin, että kaaospalloja ei pyritty liippaamaan selustaan, vaan kohdepelaaja yritti pudottaa ne alapuolelle.

Vastustajan muodon sisään eteneminen

Rakenteluvaiheessa Suomi käytti standardinomaista 3-2-5 muotoa. Wingbackit tosiaan nousivat viimeistään tällöin viimeiseen linjaan, jos eivät sitä jo tehneet avausvaiheessa. Välillä joko Glen tai Rade käväisi kuudentena miehenä kahden alimman linjan välissä eritoten ylimiehittämässä vasenta ylätaskua, mutta pääosin Suomellakin oli viisi miestä puolustusvalmiudessa. Englanti puolusti odotetusti 4-4-1-1 blokissa jättäen tilat leveyteen ja selustaan suomimaisesti. Kahden alimman linjan välissä oli niin ikään ahdasta eikä Suomi kyllä vieläkään merkittävää uhkaa kombinaatiopelaamisellaan luonut saatika saanut ajoituksia kuntoon viimeisen linjan murtamisessa kokeiluissaan pelata seinän kolmannelle. Vajaan puolen tunnin kohdalla alaviisikon pallollisen pelin johtaja Peltola puhkoi Englannin kk-linjan löytäen Källmanin, joka pudotti alapuolelle liikkuneelle Jensenille, mutta tämä laukoi blokkiin. Ei tuossakaan silti ollut asiaa murtaa viimeistä linjaa seinällä kolmannelle. Mitä tulee Jenseniin, tämä ei kyllä niin usein kuin Lod liikkunut pallon puolelle. Uronen sen sijaan käväisi jopa kertaalleen avausjaksolla ylätaskussa Raden ja Kamaran tapaan ylimiehittämässä sitä tuloksetta, vaikka Jere on totuttu näkemään enemmänkin konservatiivisesti laitakaistalla lähinnä. Ivanovin ja Peltolan rohkeus haastaa prässilinja oli minusta kiitettävää, mutteivat he silti uskaltaneet montaa kertaa syöttää 4-4-1-1:n sisälle, vaan kierrättivät palloa sivuttain kenties vastaiskun pelossa. Avausjakson lopussa Peltola toki löysi Källmanin, joka oli niukasti paitsiossa. Kamarakin oli itsevarma pallollisena Englannin kk-linjan edessä, muttei hänkään löytänyt rakoja syöttää 10-alueelle valitettavasti. Heikompaa vastustajaa vastaan silti näkisin, että Kamara, Ivanov, Peltola ja tietysti poissaollut Kairinen pystyvät kukin kyllä puhkomaan vastustajan kk-linjan paikan saadessaan. Peltolaa kritisoin Kreikka-pelissä ajoittaisesta varman päälle pelaamisesta, mutta tässä pelissä hän jakoi hyviä edistäviä syöttöjä edes laitakaistoille puolenvaihdoillaan ja pari kertaa muodon sisäänkin.

Laidoilta hyökkääminen

Seurasin laidoilta hyökkäämisessä sitä, liikkuisivatko laiturit leveyteen 1v1-tilanteiden toivossa ja laitapakit eristäisivät nämä välikaistajuoksuilla, loisiko Suomi hetkellisiä 2v1-tilanteita Englannin laitapakkeja vastaan ja luotaisiinko laitapakeille keskityspaikkoja käyttösyötöillä muodon sisästä takaisin ulos laitakaistoille. Mitä tulee ensimmäiseen kohtaan, eristettyjä 1v1-tilanteita laidoilla ei oikeastaan ollut. Avausjaksolla kertaalleen silmieni edessä Keskinen rotatoi välikaistalta laitaan ja Uronen teki galvezmaisen repivän välikaistajuoksun (!), mutta Keskinen ei tuota ainutta haastosaumaansa käyttänyt, kun vastustaja oli sen verran lähellä hidastamassa. Uronen vanhana koirana kuitenkin osoitti oppivansa uusia temppuja. Keskinen toki pääsi sitten muissa pelin vaiheissa keskittämään pariin otteeseen laidaltaan (sivuvapaapotku, vastaiskut), mutta ei hitaissa hyökkäyksissä. Vaihtomies Antman ohitti kertaalleen vastustajan laidan puolelta, mutta Lod hävisi pääpallon takatolpalla Alexander-Arnoldille. Toisella laidalla Jensen 41. minuutilla rotatoi laitaan 1v1-tilanteen toivossa ja Alho teki tyhjentävän välikaistajuoksun, mutta Jensen jäi 1v2-alivoimaiseksi, kun Englanti tosiaan mielellään toi kolme pelaajaa puolustamaan laitoja. Silti Jensen onnistui muistaakseni Gomesin jalan kautta saamaan pallon takaisin itselleen ja pujahti kahden englantilaisen (Grealish+Gomes?) välistä keskustaan, mutta joutui lopulta syöttämään viereen. Siitä toki seurasi se, että Peltola poimi Källmanin viimeisestä linjasta roikkumasta ja tämä laukoi paitsiosta päin veskaria. Mutta tuon enempää Jensen ja Alhokaan eivät oikeastaan rotatoineet, jos sitä yhtä seinäsyöttelyä prässin purun jälkeen ei lasketa.

Oikealla laidalla hetkellisten 2v1-tilanteiden luonti Alexander-Arnoldiakaan vastaan ei onnistunut kuin kerran, koska Grealish valui niin kurinalaisesti jopa viimeiseen linjaan asti seuraamaan Alhoa ja Gomes/Guehi tilanteesta riippuen tuli kolmanneksi pelaajaksi lähelle luomaan 3v2-ylivoiman Jenseniä ja Alhoa vastaan. Mutta se yksi kerta avausjakson lopussa oli sitäkin parempi. Peltolan ristipallo tavoitti Alhon ja tämä pudotti sen ykkösellä boksin nurkalta viereen Jensenille. TAA oli yksin kahta vastaan eikä sivuttaisliikkeessä ollessaan saanut Jenseniä kuriin, mutta tämä tykitti boksin sisästä ohi etukulman. Eikä toisellakaan laidalla kyllä Walker jäänyt 1v2-alivoimaiseksi Urosta tai Keskistä vastaan, kun vastaavia ristipalloja Uroselle ei juurikaan nähty Hoskoselta tai Kamaralta ja maitse kierrätys kesti liiaksi. Mitä tulee vielä käyttösyöttöihin muodon sisästä ulos, Alho sai avausjaksolla yhden keskityspaikan sellaisesta, mutta boksissa oli silloin vain kaksi kohdetta toivotun kolmen asemesta ja Walker voitti ykköspallon. Uroselta ei taidettu keskityksiä pahemmin nähdä. Tiivistetysti hitaissa hyökkäyksissä oikea laita oli vaarallisempi ylöspäin noiden parin väläytyksen myötä, mutta aika hyvin Englanti eliminoi leveysuhan 3v2-ylivoimillaan. Grealishin moraali alaspäin eritoten ihastutti asiantuntijapiireissä.

Selustaan hyökkääminen

Jonkin verran yritystä edetä Englannin selustassa olleeseen tilaan oli kuten pitikin. Sopivassa suhteessa pallolla lepäämiseen, sanoisin. Källmanin ongelma oli se, että topparit alistivat häntä juoksukisoissa samaan tapaan kuin ilmassakin. Esim. vartin kohdalla Peltola kuljetti lähelle Palmerin prässiä ja puhkoi sitten Englannin linjat, mutta pystysyöttö oli osoitteeton. 20. minuutilla Uronen siirsi pallon pompanneen Walkerin selustaan Keskiselle, mutta Stones sulki tilan. Heti perään Källman spurttasi Stonesin jättämään aukkoon, mutta Guehi hoiti tilanteen eleettömästi. Paras aihio oli avausjakson lopussa, kun Suomi oli painanut Englannin syvälle ja keskitasosta Rade lähetti chipin selustaan kuten Kreikassa alempaa jo avausvaiheessa. Källman pääsi palloon Guehin pimeältä puolelta, muttei päässyt kunnolla pallon päälle, joten pusku karkasi yli. Muutoin hän pysyi topparien pihdeissä. Keskinenkään ei ajoittanut juoksujaan topparien jättämiin aukkoihin optimaalisesti Källmanin 1-2 liippausyritykseen. Krediitit täten Englannin puolustuslinjalle selustan puolustamisesta kauttaaltaan.

Negatiiviset tilanteenvaihdot

Yritystä vastaprässätä pallo takaisin yläalueilla oli, mutta mitään merkittäviä kääntösaumoja Suomi ei saanut. Hyvää oli maakaksinkamppailujen jykevyys laitureilta esim. avausjaksolla, mutta georgialaistuomari vihelsi ne ison maan eduksi. Englanti pääsi prässin alta pois painotonta pakoreittiä pitkin joitain kertoja kuten vaikkapa heti matsin alussa sen sivuvapaapotkun jälkeen saaden siten rauhoitettua tilanteen. Mutta pari kertaa Walker ahdistettiin kulmalipulle ja tämän oli vain syötettävä pystyyn samaa kaistaa pitkin. Kerran hän chippasi yli Urosen, mutta Rade oli tukkimassa tilan tämän takana voittaen pääpallon Palmeria vastaan. Toisella kertaa 28. minuutilla Keskisen vahva vastaprässi kulmalipulla johti Englannin menetykseen ja seurauksena oli se Jensenin aiempi mainittu vetopaikka boksin reunalta Peltolan puhkovan syötön ja Källmanin pudotuksen jälkeen. Ivanov yritti toisella jaksolla pari kertaa vastaprässiä tukiessaan palauttaa pallon oikeaoppisesti yhdellä kosketuksella heti pystyyn kuten aiemmissakin matseissa vihulaisen oltua organisoimaton, mutta tuloksena oli harhapasseja. Englanti lopulta iski 0-3 maalin tilanteenvaihdosta, kun Suomi nosti riskitasoja eikä jättänyt enää viittä miestä puolustusvalmiuteen. Kamara ja Pukki eivät ehtineet käynnistää vastaprässiä ja iskeä kahdella päälle kuten Suomen tapana on viime peleissä ollut, vaan Englanti ohitti vastaprässin välittömällä pystysyötöllä ylös nousseen Peltolan jättämään tilaan. Hoskonen kavensi laitaan tukkimaan tilan, mutta ei pärjännyt ison tilan 1v1-tilanteessa liukasta Watkinsia vastaan, joka rytminmuutoksella sai vasurinsa auki laidan puolelta ja keskitys löysi maalille hiipineen Ricen Wallan selkäpuolelta. Olihan tuossakin tilanteessa toki tarpeeksi miehiä pallon alla tilanteen hoitamiseksi kunnialla, mutta pari yksilötason virhettä johti takaiskuun. Ehkä Hoskosen olisi pitänyt yrittää taklata rohkeammin varoituksenkin uhalla ja ottaa taktinen rike kuten Schüller Wembleylla Gordonia vastaan?

Erikoistilanteet

Suomi puolusti kulmat kolmatta peliä putkeen 4+5+1-hybridillä. Källman, Uronen ja topparit hoitivat alueen, joten vakioasetukseksi alkaa muodostua se, että vasen pakki ja kärki ovat ne kaksi muuta aluepuolustajaa toppareiden lisäksi. Keskinen oli tutusti extrapelaaja, joten kun Englannilla tavanomaiseen tapaan oli kuusi kohdetta (2+4), yksi mies jäi ilman vartiointia. Ensimmäisessä kulmassa se oli Kane, joka liikkui pilkun tuntumasta taka-alueelle, mutta Sakaa kulmalipulla tuurannut Palmer keskitti kaikki kulmat vitosen viivalle, joka on se Englannin ykkösoptio. Alho ja Kamara vartioivat vitosen alueella Grealishia ja Ricea. Schüller-Guehi, Jensen-Stones ja Peltola-Bellingham olivat muut parit. Hoskonen kuitenkin siivosi ensimmäisen kulmapotkun noustuaan korkeimmalla, vaikka Guehi pääsikin vähän lipeämään Raden pihdeistä ja samoin toiselta jaksolta jäi mieleen se, kun Hoskonen purki Englannin neljännen kulmapotkun, jonka antoi sisäkierteisenä vuorostaan Alexander-Arnold. Ensimmäistä kulmapotkua heti seuranneessa toisessa kulmassa Englanti vaihtoi variaatiota niin, että Guehi liikkui valmiiksi seisomaan vitosen viivalle merkkaamattomana aluepuolustajien sekaan, jolloin Schüller puolusti Kanea pilkun tuntumassa. Lopputulema oli silti sama eli Källman vuorostaan voitti ykköspallon viidessä metrissä, joten kaikkinensa voi todeta, että Suomen aluepuolustusnelikko teki hyvää työtä puolustuskulmapotkuissa ollen vielä jämptimpiä kuin Wembleylla. Jos Maguire olisi ollut askissa Guehin sijaan, ehkä asia olisi ollut toisin, mutta jossittelu on turhaa.

Englantikaan ei ollut muuttanut tapaansa puolustaa kulmia, vaan aluepuolustusnelikko oli Kane, Bellingham, Stones ja Alexander-Arnold. Palmer oli keskismäisesti boksin reunalla, kun vartioijia olivat Walker, Guehi, Rice, Gomes ja Grealish. Suomi käytti kuutta kohdetta, mikä ilahdutti. Uronen keskitti sisäänpäin. Keskinen sai olla vapaana aluepuolustajien seassa. Boksin ulkopuolelle jäi tutusti kolme pelaajaa vastaiskujen varalta eli pohjapari ja Alho. Ensimmäisessä variaatiossa Hoskonen juoksi vitosen alueelta aluepuolustusnelikon eteen kohti Ivanov teki Kreikassa, mutta Uronen keskittikin takatolpalle, jonne Källman peruutti irti Walkerista, mutta pallo oli liian korkea. Niinpä Benjamin ei päässyt pudottamaan palloa keskemmäs Jensenille, josta Grealish oli jäänyt vähän jälkeen. Muut parit olivat Ivanov-Rice, Peltola-Gomes ja Guehi-Hoskonen. Toisen kulmapotkun antoi Alho ulospäin kiertävänä ja siinä sumppuvariaation sijaan haettiin blokeista vapautunutta pelaajaa, mutta keskitys jäi etualueelle Alexander-Arnoldiin.
Toisella puoliajalla Watkins puolestaan siivosi yhden kulmapotkun aluepuolustajana, mutta 87. minuutilla Hoskonen kavensi 1-3:een, kun hän ajoitti juoksunsa aluepuolustusnelikon etuosaan (Lewisin ja Watkinsin väliin) sillä kertaa täydellisesti ja Wallan keskitys putosi päänuppiin tarkasti. Fodenia ei kiinnostanut seurata miestään ja pelaajavaihtokin Walkerin kanssa epäonnistui. Eikä Lewiskaan etualuepuolustajana yltänyt keskitykseen toisin kuin ehkä Alexander-Arnold olisi yltänyt pidempänä ja atleettisempana. Voimakas pusku painui verkon perukoille. Hienoa, että tuo ruuhkaisempi variaatio tuotti nyt tulosta ja aluepuolustusnelikon etupuolelle juosseen suomalaistopparin pää löytyi vihdoin ja viimein. Vaikkei pusku olisi mennyt maaliin, maalin edessä olisi silti ollut 3-4 pelaajaa sörkkimässä kakkospalloa. Suomi voitti erikoistilannetaiston ja mielestäni Kansojen liigaan tehdyt muutokset kantavat hiljalleen hedelmää molemmissa kenttäpäissä, vaikka Irlanti Suomea rokotti.

Suomen sivuvapaapotkussa pelin alussa jotenkin arvasin, että Keskiselle haetaan etualueelle 1v1-keskityspaikkaa, kun tämä oli varpaisillaan lähtövalmiudessa sen sijaan, että Uronen olisi keskittänyt taakse Källmanille. Kane kuitenkin blokkasi Keskisen käännön maalin eteen. Wembleylla samainen variaatio epäonnistui, kun Lodin syöttö ei silloin perille mennyt, mutta nyt sentään Suomi pääsi jo keskittämään. Neljän pelin perusteella voinee kuitenkin jo todeta, että sivuvapaapotkuissa Suomi joko keskittää ilmassa taka-alueelle ja pudottaa sieltä pallon keskustaan tai sitten yrittää luoda etualueelle maitse 1v1-keskityspaikan vikkelälle pelaajalle.