Junnujoukkueiden rahankeruu

[maalaistollo]

Kiitos kaikille tähän astisista vinkeistä. Tässä iässä tyttöjen pelit on vielä turnausmuotoisia ja se tarkoittaa että kotiturnauksia on vain yksi syyskaudella ja yksi kevätkaudella. Niissä toki kahvioita pidetään ja niistä jotain pientä tuottoa saadaan (eli mokkapalat kunniaan!). Lisäksi pientä tuloa saadaan edustusjoukkueen peleistä, viime vuonna vastattiin jäätelön myynnistä ja tänä vuonna tytöt vastaa moppaamisesta (kyseessä siis koris jos meni joltain ohi). Ja jollain satunnaisella logiikalla joukkueet saa myydä arpoja peleissä.

Sarjan virallisiin yksipäiväisiin turnauksiin vanhemmat kuljettaa kun ne on tässä kohtuullisten matkojen (alle 150km) päässä kaikki. Sitten n. 3 kertaa vuodessa tytöt on koko viikonlopun kestävissä turnauksissa ja niihin on viime aikoina kuljettu bussikyydillä kun ne on yleensä kauempana ja se toki vaatii hieman rahaa ja niitä on maksettu joukkueen yhteisestä kassasta.

Ollaan joo noita erilaisia myyntejä (Kakkutukku, Kouvolan laku, jotain sukkia) tms. myyty, mutta kuten aiemmin mainitsin, niin loppujen lopuksi aika pieniä summia sieltä saa. Pitää yrittää saada jotain talkoita nyt aikaan, jotain haravointia saattaisikin olla tarjolla jonkun vanhemman kautta. Ja toki tässä on se varmasti yleinen ongelma, että aika harvaa vanhempaa nämä hommat hirveästi kiinnostaa.

[Jortsukka]

Kiitos kaikille tähän astisista vinkeistä. Tässä iässä tyttöjen pelit on vielä turnausmuotoisia ja se tarkoittaa että kotiturnauksia on vain yksi syyskaudella ja yksi kevätkaudella. Niissä toki kahvioita pidetään ja niistä jotain pientä tuottoa saadaan (eli mokkapalat kunniaan!). Lisäksi pientä tuloa saadaan edustusjoukkueen peleistä, viime vuonna vastattiin jäätelön myynnistä ja tänä vuonna tytöt vastaa moppaamisesta (kyseessä siis koris jos meni joltain ohi). Ja jollain satunnaisella logiikalla joukkueet saa myydä arpoja peleissä.

Sarjan virallisiin yksipäiväisiin turnauksiin vanhemmat kuljettaa kun ne on tässä kohtuullisten matkojen (alle 150km) päässä kaikki. Sitten n. 3 kertaa vuodessa tytöt on koko viikonlopun kestävissä turnauksissa ja niihin on viime aikoina kuljettu bussikyydillä kun ne on yleensä kauempana ja se toki vaatii hieman rahaa ja niitä on maksettu joukkueen yhteisestä kassasta.

Ollaan joo noita erilaisia myyntejä (Kakkutukku, Kouvolan laku, jotain sukkia) tms. myyty, mutta kuten aiemmin mainitsin, niin loppujen lopuksi aika pieniä summia sieltä saa. Pitää yrittää saada jotain talkoita nyt aikaan, jotain haravointia saattaisikin olla tarjolla jonkun vanhemman kautta. Ja toki tässä on se varmasti yleinen ongelma, että aika harvaa vanhempaa nämä hommat hirveästi kiinnostaa.

Teette vähän jotain erilaista. Järjestäkää 3vs3 turnaus, koulun salit halpoja, niihin saa neljä kenttää, jos on koreja ja sitten vaan joukkueita paljon ja kioski laulamaan. Toinen sitten turnaus mihin kutsuu joukkueita kauempaakin ja paikallisen majoitusliikkeen kanssa diili että saatte x euroa per myynti teille kun myytte kauempaa tuleville majoituksia. Ongelma on juurikin se, että jos vanhempia jotka lähtee vaikka sitä turnausta organisoimaan tai kiskaa pyörittämään ei ole, niin sitten vaikea tehdä rahaa. Paras raha kuitenkin suhteessa työmäärään tulee varmasti, ilman hyviä suhteita johonkin yrityksiin, turnauksista ja niiden kahvilamyynnistä. Puhutaan useista sadoista päivässä helposti. Talkoot olisi toinen, mutta kuten täälläkin jo luettu, niin vaikea saada väkeä innostumaan niistä.

[Jääpoiju]

No työssäkäyvänä muutaman lapsen vanhempana ei kiinnosta kyllä talkoisiin käyttää vapaa-aikaa vaan olen enemmin lapsien kanssa, onko se nyt kauhean väärin?

Enemmin sitten vaikka lapsen kanssa menen wc-paperia myymään yhdessä jos sellainen vaihtoehto on.

No maksa vaikka jollekin opiskelijalle 15 ekkulia tunti, jotta hän menee tekemään talkoita => annat panoksesi joukkueelle fiksattuun hintaan ja saat pitää vapaa-aikaasi.

[suomiveto]

No maksa vaikka jollekin opiskelijalle 15 ekkulia tunti, jotta hän menee tekemään talkoita => annat panoksesi joukkueelle fiksattuun hintaan ja saat pitää vapaa-aikaasi.

Tämä olisi ihan hyvä idea.

Eri asia sitten jos talkoot on jotain mitä voi yhdessä lapsen kanssa tehdä niin mielellään mukana. Pitää palata asiaan jos meidän lapsen joukkueessa noita aletaan järjestämään. Voi olla että ei tule päästyä kun vaimo silloin todennäköisesti vuorotyössä ja sitten olen vastuussa myös tuosta pienemmästä lapsesta mutta saa nähdä.

[Tino Asprilla]

Meidän joukkueessa oli vastikään talkoot, osittain seuran puolesta pakoitetut. Aika pitkälti n. 75 vanhemman joukosta siellä oli talkoilemassa samat henkilöt jotka jollain lailla joukkueen toiminnassa ovat muutenkin mukana. Esim yksi perhe jossa on kolme lasta ja molemmat aikuiset tekevät vuorotyötä, olivat järjestäneet työvuoronsa siten että pystyivät talkoisiin osallistumaan.

20% tekee ja 80% katsoo itsensä oikeutetuksi joko maksaa itsensä ulos tai keksiä muuten tekosyyitä olla osallistumatta. Loppu viimein se oman lapsen harrastaminen kärsii tästä lusmuilusta, koska se on kuitenkin selkeä viesti lapselle, että oma vanhempi välittää hänen harrastusyhteisöstä jos vanhempi on kentän laidalla tai talkoissa mukana.

Se joukkue on lapsen näkökulmasta toinen perhe ja lapsi kokisi oikeasti ylpeyttä mikäli oma vanhempi siihen toiseenkin perheeseen kuuluu nimenomaan osallistumalla ja tekemällä.

[mieskone]

Kaikki myytävät jutut on ok jos on iso suku tai paljon tuttuja naapureissa. Jos muuttaa yksinhuoltajajaäidin kanssa jonnekin missä ei ole sukua tai ystäviä iin on melko vaikea myydä mitään.

Pitkällä tähtäimellä seurojen kannattaisi perustaa firmoja joiden tehtävä on rahoittaa koko junnutoiminta  .
Toki vaikeaa, mutta jos sattuisi innokkaita tai superrikkaita  niin voitaisiin aloittaa monen vuoden projekti.

[Hegetsu]

Jos seura innostuu järjestämään liiton karuselliturnauksia niin joukkueille niiden järkkääminen voi olla hyvä diili buffineen kun pelaajat pieniä ja mielellään ostavat karkkia yms. ja useilla mukana vanhemmat ja parhailla isovanhemmatkin katsomassa.

Oman joukkueen miniturnaus myös ollut ihan ok, silloin kun junnut oli pieniä (5v5 vaiheen loppu tai 8v8 alku) ja vanhemmat tulivat aktiivisesti katsomaan pelejä. Tuossa kannattaa käyttää pelisilmää eli jos pelaajat alkavat olla sen ikäisiä, että sarjassakaan ei ole paljoa katsojia niin homma ei onnistu välttämättä ja samoin kannattaa miettiä pyytääkö osallistujia läheltä vai vähän kauempaa eli kumpi tuo paremmin katsoja. Oman minin osalta hyvä se, että oman joukkueen peliryhmä pääsee pelaamaan ilmaiseksi eli jotain säästöäkin tulee. Pelaajat kun vanhenevat, niin homma muuttuu vaikeammaksi kun vanhemmat tai sukulaiset tulevat harvemmin katsomaan pelejä niin ei ole buffassa kenelle myydä mitään. Turnausjärjestelyissä kannattaa myös miettiä yhteistyötä naapuriseuran saman ikäryhmän joukkueen kanssa esim jos saa isomman turnauksen kun useampia kenttiä käytössä ja enemmän pelejä (eli myyntiponnistelujen kohteet eivät karkaa liian pian pois).

Meillä seura jakanut isompien turnausten buffavuorot joukkueille (menee aina sillä kaudelle tietynikäisille tyttö ja poikajoukkueille) ja ne ovat hyviä kun kyse isosta turnauksesta mutta jos niitä on 2-3 vuodessa ja kerran pääset niin se ei tietenkään pitkälle kanna.

Tulevaisuudessa voi olla tarvetta varainhankintaa kehittää, koska kaupunkien ja valtion tuki urheiluseuroille pienenee varmasti ja seurat joutuvat siirtämään enemmän menoja joukkueille sekä jäsenille kenttävuokrien ja jäsen/toimintamaksujen kautta ja toisaalta alv-muutos myös rankaisee jonkin verran ja kun yleensä pyöritetään yhdistystoimintana niin bufferit on aika rajalliset.

[Valonheitin]

Kaikki myytävät jutut on ok jos on iso suku tai paljon tuttuja naapureissa. Jos muuttaa yksinhuoltajajaäidin kanssa jonnekin missä ei ole sukua tai ystäviä iin on melko vaikea myydä mitään.

Pitkällä tähtäimellä seurojen kannattaisi perustaa firmoja joiden tehtävä on rahoittaa koko junnutoiminta  .
Toki vaikeaa, mutta jos sattuisi innokkaita tai superrikkaita  niin voitaisiin aloittaa monen vuoden projekti.

Tässä on myös omat riskinsä. Olin aikoinaan yhden urheilluseuran hallituksessa, joka omisti liikekiinteistön ja pyöritti siinä Bingoa. Toiminta oli 90-luvulla melkoinen kultakaivos ja sitä kautta seura sai hyvin tuloja ja kausimaksut lajista riippumatta olivat maltillisia. Kuitenkin 2000-luvun teknologinen muutos teki sen, että nuorempi Bingo-kansa siirtyi verkkoon ja vanhemmat pikkuhiljaa vanhainkotiin tai hautausmaalle. Kiinteistön oli aikaisemmat hallitukset ostaneet velkarahalla ja Bingon jälkeen kiinteistössä oli hetken yrittäjä vuokralla, mutta tuohon aikaan tuli myös aika raju muutos verkkokaupan yleistyessä kivijalkakauppojen kustannuksella. Vuokralainen ei pystynyt maksamaan seuralle vuorkiaan ja lopetti toiminnan. Seura jäi ilman saataviaan, sillä verottaja oli konkurssipesän isoin saaja. Uusia vuorkalaisia ei oikein löytynyt, eikä ostajia kiinteistölle löytynyt. Seuran hallitus joutui jatkuvasti käymään pankin kanssa neuvotteluja lainan lyhennyksistä ja tilanne päättyi siten, että talonyhtiö otti kiinteistön haltuun ja pankki joutui siirtämään lainan tappiosarakkeeseen.

Yritystoiminta pitäisi tietenkin olla erillisen yhtiön nimissä, mutta Bingon kohdalla laki estää tämän ja toimintaa voi pyörittää vain yleishyödyllinen yhdistys tai säätiö, joten eriyttäminen ei tässä tapauksessa ollut mahdollista.

Tästä koko sotkusta opin sen verran, että urheiluseuran pitäisi aina välttää lainanottoa, varsinkin jos lainan kohdetta on vaikea realisoida. Lisäksi olen vahvasti sitä mieltä, että lainan ottavan hallituksen pitäisi sitten sitoutua olemaan mukana toiminnassa laina-ajan verran. Jälkiviisaana voisi todeta, että toimintaa olisi pitänyt pyörittää vuokratiloissa, vaikka uskoisin lainan ottaneen hallituksen ajatelleen kiinteistön olevan sijoitus. Mutta siitä tulikin sitten riippakivi.

Eli yritystoiminta on varmasti yksi hyvä vaihtoehto varainhankintaan, mutta ennen aloittamista täytyy riskianalyysit tehdä todella hyvin ja hallituksen pitää tarkkaan miettiä ns. exitplan, eli miten homman kusahtaessa selvitään kuivin jaloin. 

[Hegetsu]

Monella seuralla lienee Oy pyörittämässä kenttää tai hallia ja sekin on vaikea business useimmille seuroille. Meillä seurassa kenttää pyörittävä Oy (mikä siis ihan järkevää olla jos on kenttä hallinnoitavana jos senkin takia että yhdistystoiminta aiheuttaa tiettyjä rajoitteita) minkä ajateltiin olevan hyvää liiketoimintaa mutta käytännössä kyseinen Oy on pyörinyt "omillaan" eli pystynyt juuri niukasti keräämään tarvittavat rahat seuralta/joukkueilta pakollisiin investointeihin.
 
Meilläkin vasta viime vuosina havahduttu siihen, että jos kentästä haluaa jotain hyötyä se vaatii aktiivista hallinnointia ja vuorojen myyntiä sekä seuran sisällä että ulkopuolella ja vaatisi sen, että ko. oy:lla on hallitus ja toimitusjohtaja jotka osaavat riittävän hyvin miettiä kentän yms. vaatimat investoinnit ja asettaa kenttä hinnat sen mukaan sekä pystyä pitämään kiinni päätöksestä kun toisaalta halutaan vuorojen olevan mahdollisimman edullisia. Toinen mitä pitänyt paljon miettiä on, se mitä hankintoja kannattaa tehdä yhdistykselle ja mitä kenttää pyörittävälle oy:lle esim. alv takia.

Yleisesti sanoisin, että harvalla junioriseuralla on riittävää osaamista pyörittää yritystoimintaa tai resursseja tehdä sitä fiksusti kun ollaan vaikeuksissa jo jalkapallonurmien ja -hallien kanssa. Jalkapalloseurojen hallituksista puuttuu myös yritystoimintaan tarvittava pitkäjänteisyys eli jäseninä ei haluta tai jakseta olla kuin 2-4 vuotta ja se on aika vähän ja usein hallituksen jäsenten vaihtuvuus on suurta ja hallitukset pieniä ja usein vailla ns. ulkopuolisia jäseniä eli kaikki jäsenet sellaisia joiden lapsi pelaa seurassa ja näin helposti keskitytään osittain seuran sijaan myös oman lapsen joukkueeseen.