LA PRIMA GIORNATA DELLA SERIE A 2024/2025Venerdí 25 ottobreUdinese - Cagliari (19:30)Järjestyksessään yhdeksäs ottelukierros käyntiin Stadio Friulilla jossa Udinese isännöi sardinialaisia. Tämä on nähty ennenkin, neljän ottelukierroksen jälkeen friulilaiset johtivat koko sarjaa. Vastusten koventuessa (viimeiseen neljään peliin vastassa olleet Roma, Inter ja Milan) sarjasijoitus on lähtenyt pikkuhiljaa putoamaan, ja ties minne asti tuo pudotus voi johtaakaan. Udinesen palkkasoturiarmeija on kausi toisensa jälkeen arvaamaton. Vaikkakin viime kausina hankinnat eivät ole enää olleet entisten vuosien tasoa ja kaudet ovat olleet toinen toisensa jälkeen varsin mollivoittoisia. Gerard Deulofeu on aivan liian hyvä pelaaja Udineseen, vaikkakin viime kauden paha loukkaantuminen ja siitä toipuminen on hidastanut paluuta pelikentille. Alexis Sanchezin paluu Friulille oli takuulla jalkapalloromantikkojen mieleen. Harmi vain, että konkarikin on toistaiseksi vielä sivussa pelihommista vammojen takia. Loppukesän iso miinus oli tietenkin se, että serbikoneistaja Lazar Samardzic muutti Friulilta Bergamoon. Siinä katosi paljon peliälyä pelikentän yläviistoon. Mutta joo Udinese on edelleen valmentaja Kosta Runjaicia myöten melkoinen munakana Serie A:ssa. Ainoa asia mikä ei näytä muuttuneen viime kausista on pelityyli. Inhorealistista sääntöjen rajamailla bodailua ja kentän pinnassa parkumista.
Sardiniassa Claudio Ranieri nosti Cagliarin takaisin pääsarjaan ja piti Cagliarin myös pääsarjassa viime kauden jälkeen. Tehden siten tyylikkään poistumisen ainakin seurajoukkuevalmennuksesta. Kaikin puolin tyylikäs herrasmies toki muutenkin kyseessä. Lähtökohdat kuluvaan periodiin olivat kuitenkin jopa harvinaisen ankeat. Pelaajaosastolla Cagliarin materiaali on ylivoimaisesti sarjan heikoimpia. Eikä lähinnä pelastuskeikoiltaan nimeä tehneen Davide Nicolan nimeäminen vastuuvalmentajaksi paljoa luottoa herättänyt. Lähtö kauteen olikin sangen odotusten mukainen kun ensimmäiset viisi sarjaottelua lihottivat pistetilipussia vaivaisella kahdella pojolla. Allekirjoittanut kun olisi ollut Cagliarin sikariportaassa niin se olisi ollut punaisen lipun paikka ja Nicolalle addiot. Se mikä erottaa tällaisen läskin telkkarille puhisijan alan ammattilaisista on kuitenkin pitkäjänteisyys ja näkemys pelin sisältä ja tulosten ulkopuolelta. Nykyään kun on nämä kaiken maailman tietokonemallinnukset ja xG:ta niin näistä pystyi päättelemään, että Cagliarin alkukausi oli epäonnen saattelema. Lyhyesti sanottuna mallinnusten mukaan Cagliarin pistesaldo ei kertonut koko totuutta. Seura pääsi voittokantaan Coppassa Cremonesea vastaan jonka jälkeen seuraavat kolme sarjapeliä ovatkin, kenties, alkaneet näyttää siltä miltä pelitulosten kuuluu näyttääkin. Vierasvoittoa(!) Parmasta ja vierastasuria (!!) Juvesta seurasi vielä viime pelikierroksen 3-2 kotivoitto Torinoa vastaan. Ja yhtäkkiä tilanne näyttääkin varsin mukavalta. Putoamisviiva on jo yhden voiton verran kaukana. Ja kun miettii Cagliarin päävastustajia niin Verona on tasapisteissä ja eroa Veneziaan on kertynyt jo viiden pisteen verran. Oli joukkueen materiaali kuinka mitäänsanomaton tahansa niin ei se nyt ainakaan näille kahdelle porukalle kalpene missään nimessä. Sitten pitäisi tietenkin keksiä vielä se kolmas joukkue joka lopullisessa sarjataulukossa olisi vielä huonompi kuin Cagliari. Udinese se ei ole. Mutta Leccen taaperrus, Genoan raskas lähtö kauteen ja Empolin pikkuhiljaa tasoittuvat peliotteet luovat toivoa tuolla varsin villillä saarella. Ja miksi nuo huutomerkit sulkuihin muutampi lause takaperin? No siksi, että jok´ikinen piste jonka Cagliari ottaa saarensa ulkopuolella on melkoinen ihme. Puhutaan kuitenkin seurasta jolle saarella sijaitseva kotilinna ja pelit siellä ovat vähän niinkuin kaikki kaikessa ja määrittelevät pitkälti sen onko valmiuksia nousta taikka välttää tippuminen.
Torino - Como (21:45)Vanhan liiton death metal hiljeni Torinon pukukopissa kun Ivan Juric sai työnsä valmiiksi ja tilasi muuttoauton käymään viime kauden löytäessä maaliviivan. Venezian kuluneeksi kaudeksi pääsarjaan nostanut Paolo Vanoli oli fiksu nimitys Cairon poppoolta Juricin saappaisiin. Kaikin puolin selvästi ammatinmies kuitenkin kyseessä. Ja mikä startti kauteen. San Sirolla kauden avauksessa oltiin jo pari maalia Milania karussa, pelikellon näyttäessä täyttä aikaa pisteiden mentyä kuitenkin kristilliseen tasajakoon. Seuraavaan neljään matsiin kahta pistettä vaille täysi pistepotti. Mutta mutta. Sitten alkoikin tulosten valossa raju pudotus. Empolia vastaan Coppassa se oli Torino joka lähti peliin parhailla pelaajillaan. Silti tuloksena oli ulostus. Ja tuota ulostusta on seurannut nyt järjestään kolme 2-3 tappiota Laziota, Interia ja viimeksi Cagliaria vastaan. Se mikä on huomioitavaa, että Toro on kuitenkin osunut maalipuiden väliin. Huolimatta siitä karusta faktasta, että kokeneen ykköspyssyn Duvan Zapatan pelit on tämän kauden osalta pelattu päätökseen. Interia vastaan otettu osuma kun oli sen verta kohtalokas. Monen monen muun Serie A-sakin tapaan Torinokaan ei ainakaan paperilla oikein tällaista palapelin osasen puuttumista tule kestämään. Maalintekijät kun ovat tapetilla vähän siellä sun täällä. Toki ilman Zapataakin sarjasijoitus tulee olemaan vanha tuttu 10-12. Niin suuri materiaalinen ero Torolla on kuitenkin niin ylös kuin onneksi myös alaspäin. 2-3 tappioiden putki olisi kuitenkin hyvä saada katki ensialkuun perjantaina Comoa vastaan.
Niin ja sitten Como. Startti kauteen ollut jokseenkin odotusten mukainen. Sangen hyvä sellainen. Raphael Varanen loukkaantuminen heti kauden avauksessa ja sitä seurannut uran lopettaminen oli tietenkin miinus koko sarjankin mielenkiinnon kannalta. Comollahan muskeleita löytyy lompakon puolesta periaatteessa ihan mihin tahansa asti. Fabregas on saanut penkin päässä lisenssit ajettua sisään ja pääsee johdattamaan joukkojaan nyt ihan luvallisesti omalla nimellään. Se mitä nimiä tulevaisuus vielä tuo tullessaan aivan upean kauniiseen kaupunkiin on vielä hämärän peitossa. Sitä odotellessa seuran rikas omistuspohjakin varmaan ihan rauhassa tutkii ja tarkastelee mikä on homman nimi. Ja tuota ennen italofutiksen seuraajat pääsevät nauttimaan vaikkapa Patrick Cutronen uudesta tulemisesta. Comolaisen Milanin primaverarispektin ura ampaisi ammattikentillä pystysuoraan sellaisiin stratosfääreihin ettei mitään rajaa. Todellisuudessa tältä kaikelta kuitenkin puuttuivat pohjat ihan tyystin. Ei Cutrone kuitenkaan mikään Valioliiga tason maalinsylkijä ole. Paluu kotiin ja Comoon oli hyvä ratkaisu ja nyt koitetaan luoda perustuksia uusiksi ihan rauhassa. Neljä maalia toistaiseksi kasassa pääsarjatasolla tällä kaudella on todella hyvä suoritus. Kuten on kokonaisuudessaankin koko Fabregasin Comon lähtö kauteen. Vaikka ne Hollywood-nimet loistavat toistaiseksi poissaolollaan niin hyvinkin Comolta voidaan odottaa
Monzamaista vakiintumista pääsarjakartalle.
Sabato 26 ottobreNapoli - Como (16:00)3-0 vierastappio sarja-avauksessa, ja vieläpä Veronassa oli mannaa meille anti-Conte jalkapallon seuraajille. Nyt kun kahdeksan sarjakierrosta on pelattu päätökseen on Conten Napoli voittanut seuraavasta seitsemästä pelistä kuusi, tasaten pisteet vain Torinossa Juvea vastaan. Ja sehän meitä anti-Conte ihmisiä vituttaa. Vaan kyllä mekin se tajutaan ja ymmärretään, että tässähän nyt on kaikki pedattu ihan viimeisen päälle sille, että Antonio-vitun-Conte tulee nostamaan Scudetton taivasta kohti Napolin hornankattilassa kauden päätteeksi. Uusi ympäristö, ei europelejä rasitteena, ja vanha tuttu peppukaveri Lukaku saatu mukaan ties mitä osoitteita sisällä pitäneeltä lainakierrokseltaan. Conten Interissa toki juhlittiin niin ikään Scudettoa. Kumma yhtälö ompi tuokin. Nimittäin eihän tällaiselle telkkarille tuhahtajalle käy yhtään järkeen se, että Napoli oikein hankkiutumalla hankkiutuu eroon Victor Osimhenista vain tuodakseen jonkun keskenkuntoisen belgialaisen palkkasoturin tilalle. Vaan koska Conte Lukakun tuntee ja Lukaku Conten alaisuudessa pelata osaa niin kas kummaa belgialainenhan on puolittain keskenkuntoisenakin ollut alkukauden kokonaisvaltaisesti paras hyökkäyspään pelaaja liigassa. Scudettoa kun miettii niin kaiken kuullun ja lukeman perusteella Conten Napoli grindaa voittoja tällä hetkellä siihen tapaan niistäkin peleistä joita Napolin ei välttämättä olisi kuulunut voittaa. Ja tämänhän kaikki tiedostaa mitä tuo yhtälö tulee merkitsemään. Itsehän toki en mitään helvetin Conten porukkaa kestä katsella.
Ja Lecce. Johan on ollut kerrassaan vaivainen kauden aloitus. Tokihan paljoa ei uskallettu odottaa. Mutta ei nyt välttämättä ihan näin surkeaakaan tulosta. Yksi voitto kahdekaan peliin ja viimeisen noin 400 peliminuutin aikana maalikin on unohtunut tehdä. Tuo viime viikonlopun kotitulos tennisnumeroineen Fiorentinaa vastaan oli jo melkoinen pohjanoteeraus. Jos nyt jotakin selitystä tälle kaikelle hakee niin Lecceahan johtaa Luca Gotti. Valmentaja joka ei välttämättä mitään Serie A-statusta pitäisi omistaa. Vaan eiköhän kortisto tule aivan piakkoin eteen. Sillä kyllä Gotti nämä kortistot tuntee. Napolia vastaan koitetaan olla toistamatta Viola-lukemia mutta sen jälkeen edessä jopa koko kauden osalta ratkaiseva ajanjakso etelän joukkueelle. Siellä kun on neljän pelin sisään tiedossa otteluita niin Veronaa, Empolia kuin Veneziaakin vastaan.
Bologna - Milan (19:00)Se kyllä tiedettiin, että kun Giovanni Sartorin tapainen neropatti astuu Bolognan konttorin ovista sisään niin tulosta alkaa tulemaan. Mutta, että näin äkkiä? No, olihan se jymypaukku. Mottat, zirkzeet ja calafiorit eivät jääneet elämään Mestarien liiga aikaa Bolognaan vaan uuden maiseman kutina oli yksinkertaisesti liikaa. Rahaa kannettiin kesän aikana ovista ja ikkunoista Bolognan toimistolle. Ja herkkusieniliigasta rahaa tulee vieläkin lisää. Bolognan tulevaisuus näyttää helkkarin hyvältä. Ja sen hienolle seuralle ja kaupungille kyllä suokin. Nyt eletään kuitenkin mallia välikausi. Kaikille on mukavaa pelata englantilaisia, saksalaisia ja ranskalaisia suurseuroja vastaan. Tähänhän voisi jopa tottua. Kylmä totuus on kuitenkin se, että kauden 2023/24 Bologna oli kaikinpuolin parempi joukkue mitä tämän kauden Bologna. Zirkzeen ja Calafiorin tapaisia nousevia tähtösiä ei edes Sartori kykene yhden ikkunan aikana korvaamaan. Vincenzo Italiano Mottan saappaisiin oli tietenkin sitten vähän hassu nimitys. Edustaa toki tätä uutta ja ajattelevaa koulukuntaa eikä paperilla uudet ajatukset ole pelikentällä menneet aivan sellaiseen umpisolmuun kuin nyt vaikkapa Marco Giampaololla. Jonka koko yleisvointi huolestuttaa. Vaikea nähdä, että tulevilla kausilla se olisi Italiano joka toistaisi Mottan urokauden, ja kenties tekisi Bolognasta ainakin joksikin aikaa ihan kestomenestyjän. Laittoihan Sartori Bergamonkin menestymään. Mestarien liiga on tarjonnut Bolognalle kokemuksia ja sarjassakin ollaan koettu vasta yksi tappio. Tosin eipä niitä voittojaan ole kuin se yksi.
Milanista toki voisi näppäimistö sauhuta loputtomiin mutta pidetään nuo kausiketjun puolella. Lyhyesti sanottuna siirto Piolista Fonsecaan oli tervehdyttävä. Näissä vain nyt ottaa aina oman aikansa kun rauniot ovat sellaisen rauhoittavan lääkkeen vaikutuksen alla. Ja koska ympäristö on silkkaa amerikkalaista tv-draamaa niin Fonsecaa ei kyllä käy kateeksi. Portugalilainen on helvetin ammattitaitoinen jalkapallon valmentaja ja hyvä nimitys seurajohdolta. Vaikka tuokin nimitys taisi lopulta olla melkoinen lottoarvonta. Fofanat, moratat ja abrahamit olivat kaikki sellaisia sellaisia hankintoja jotka nostavat takuulla Milanin osakkeita. Christian Pulisic ihan tämän hetken maailman kärkifutaajia. Nyt pitäisi kuitenkin osata olla lukematta liikaa somea ja paikallisia urheilulehtiä. Sieltä ne tyhjänpäiväiset kriisit saadaan aikaiseksi.
Atalanta - Verona (21:45)4-0 takkiin Interin vieraana, 2-3 kotitappio Comolle vain muutama päivää Arsenal kotitasurin jälkeen, tuon jälkeen kolme voittoa neljään peliin, ja viimeisenä maaliton kotitasuri jotain helvetin Celticia vastaan. Sama vanha perkeleen Atalanta. Kuten viime kauden eurotaival sen osoitti Gasperinin suojatelta voidaan odottaa ihan mitä tahansa, paitsi sitä todellista nappikautta Serie A:ssa. Se kun vaatisi yksinkertaisesti tasaisuutta. Ja sitä Gasperinin Atalanta tulee tuskin koskaan osoittamaan. Materiaali on kyllä sarjan ylivoimaisesti jopa mielenkiintoisin. On Zaniolaa, on Lookmania, Reteguita, Cuadradoa, Samardzizia, Edersonia ja De Ketelaerea. Mutta se tasaisuuden puute. Mielelläänhän näille edes sen yhden loppuun asti käydyn Scudettotaiston edes soisi.
Veronan materiaalissa sen sijaan ei ole mitään mielenkiintoista. Pelkällä sinnillä saivat itsensä pidettyä viime kauden päätteeksi sarjassa, vieläpä hyvällä hajuraolla muihin. Seura nyt ihan vain vittuilee olemassaolollaan muille. Massit on loppu eikä tuosta tusinaporukasta enää pysty oikein ketään myymäänkään pois kun se nyt on vain silkkaa tusinaa. Yritys on kuitenkin joka peli-ilta kova. Kova se oli Monzaakin vastaan mutta lopulta materiaaliero jutteli siihen tapaan, että tulostaululla luki 0-3. Viiteen viimeiseen peliin neljä tappiota ja yksi voitto. Onneksi se voitto tuli kuitenkin nimenomaan Veneziaa vastaan. Atalantan lisäksi tulevat viisi kierrosta pitävät sisällään Roman, Violan ja Interin. Eli pelkästään Leccen tarvisi periaatteessa voittaa. Piruvie mutta koska aina yhtä arvaamaton Atalanta niin ties vaikka kunnian kukko laulaisi jo tulevana lauantaina. Luultavammin ei laula.
Domenica 27 ottobreParma - Empoli (13:30)No mutta kylläpä Fabio Pecchian Parma keräsi ylistyshuutoja sen toisella pelikierroksella otetun Milan kotivoiton jälkeen. Oli niin mullistavaa niin mullistavaa. Tuota ennen jo lupauksia herättänyt tasapeli Firenzesta. Se vain, että Fonsecan Milan saattoi vielä tuolloin olla sellaisen kuurin vaikutuksen alla ettei mitään rajaa. Eikä Parma vielä tähänkään päivään asti ole voittanut muita kuin Milanin. Ja ylistyshuudot ovat siten hiljentyneet. Ilmeisesti siellä on ollut Pecchialla puolutussuunnitelman kanssa hieman työmaata. Toki majutaukoa ennen ja sen jälkeen Bolognaa ja Comoa vastaan on oma pää soinut enää yhteensä kertaalleen. Oli miten oli, Parma on aivan fantastinen seura ja on kerrassaan upea juttu, että Serie A:ssa on taas Parma mukana. Sinne se Parma kuuluukin. Pecchia tuntuu keksineen lääkkeet peräpään vuotoon niin miksipä ei keksisi myös siihen mitenkä kerätä lisää voittoja sarakkeeseen. Pelaajapuolelta pakko antaa erityismaininta laitapakka Woyo Coulibalylle joka on kerrassaan uljas näky pitkine kuljetuksineen.
Empoli osasi olla häviämättä peräti kuuden ensimmäisen sarjakierroksen aikana. Coppassakin potkivat itsensä jatkoon Torinon kustannuksella. Millä ihmeellä ne tuon tempun tekivät on kyllä melkoinen mysteeri. Laziota ja Napolia vastaan toki tuli sitten kuonoon. Mutta huom! vain erittäin niukasti. Kumma porukka. Veronan, Cagliarin, Leccen ja Venezian tapaan hyvinkin niukkasanainen pelaajamateriaaliltaan. Empolihan tullut viime kausina tutuksi siitä ettei siellä kukaan yksittäinen pelaaja oikein kykene toimittamaan palloja maaliin asti. Tälläkin hetkellä maalintekovastuu on vieritetty pitkälti Sebastiano Espositon ja Lorenzo Colombon harteille. Ja näidenhän kannukset löytyvät tuolta milanolaisten junnuvuosilta. Toki Empoli on kasvattajaseura eikä realiteetit sen pidemmälle yllä. Että ties vaikka em. kaksikko iskisi nyt voimalla lävitte. Roberto D'Aversa on sopiva käskyttäjä nimenomaan näihin kuvioihin. Ja hyvä alkukausi on jo rauhoittanut sitä paskamyrskyä mihinkä Leccen aikakausi päättyi. Sarja pitää sisällään tarvittavan määrän huonompia joukkueita kuin Empoli ja mikä tärkeintä myös huonompia valmentajia kuin D'Aversa. Eli hissi pysynee, niukin naukin, ylhäällä kun kausi joskus vihelletään loppumaan.
Lazio - Genoa (16:00)Viime kauden perusteella sitä aiemmin Serie B:ssa vietetty vuosi teki perinteikkäälle Genoalle pelkästään hyvää. Meininki Genovassa kun oli äitynyt pelkästään mollivoittois sävytteiseksi kriisipesäkkeeksi. Tätä samaa kohtaloa allekirjoittanut toivoisi mm. Udineselle jonka anti sarjalle on ollut vuosikaudet varsin mitäänsanomaton. Alberto Gilardino oli näistä 2006-sankareista vähän yllättäenkin se jonka valojuova valmentajana loisti kirkkaimmin. Kannattajatkin heräsivät uudelleen ja lippukauppa Genoan kotimatseihin kävi ja kukoisti. Vaan kausi kaksi putoamisen ja sitä seuranneen nousun jälkeen ei nyt ihan ole saanut sellaista lähtöä mitä seuran kannattajat halusivat nähdä. Eikä kumma. Ensin Gilardinon sangen kapeasta työkalupakista riisuttiin pois islantilainen sensaatiohyökkääjä Albert Gudmundsson jolle ottajia ymmärrettävästi oli jonoksi asti ja voittaja näistä oli Fiorentina. Tämän piti riittää mutta ei. Kirsikkana kakun päälle Gianluca Scamacca laittoi itsensä loppukauden remonttiin heti Atalantan sarja-avauksessa jonka jälkeen Bergamon edustajat matkasivat satamakaupunkiin ja poistuivat sieltä Mateo Retegui repussaan. Gilardinon mietteitä tästä kaikesta voinee vain kuvitella. Lääke vaivaan on olemassa. Mutta nyt seurajohdon pitäisi vain painaa tuota nappulaa. Toki Genoan nykyinen seurajohto hämärän peitossa allekirjoittaneelle. Enrico Preziosi kun ei helposti unohdu. Mutta oli miten oli, on korkea aika Super Marion paluulle Serie A:han!
Laziolla fiksun hyvä ja tasainen rosteri sekä valmentaja käsissään. Milinkovic-Savicin, Sarrin, Immobilen, Luis Alberton ja Felipe Andersonin jälkeen. Boylaye Dia sijoittunee melko korkealle Serie A:n lopullisessa maalipörssissä. Ja Lazio tulee pelaamaan taas europelejä kaudella 2025/26.
Monza - Venezia (16:00)Monza pääsi vihdoin ja viimein voittokantaan kaatamalla Veronan vieraissa ansaitusti 0-3. Alkukausi on ollut Nestan Monzalle hieman haasteellinen siinä mielessä, että vastassa ovat ehtineet olla jo Viola, Inter, Napoli ja Roma. Toisaalta näistä kolmesta pelkästään Napoli pystyi Monzan kaatamaan. Otteluohjelma ei suoranaisesti helpotu tästä edespäinkään. Toki nyt Venezia kaatunee mutta sen jälkeen onkin vastassa vuoronperään Atalanta, Milan, ja Lazio. Joka tapauksessa en näkisi Nestan Monzalla olevan kovinkaan suurta hätää oikein minkään suhteen. Se mikä Monzalta tietenkin edelleen puuttuu on sellainen varma useamman maalin tykki kärkeen. Vaan mistäpä näitä tänä päivänä enää oikein löytää.
Venezia on näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna asettunut ikävä kyllä jo tässä kohtaa pakan pohjimmaiseksi. Toki tämä oli odotettavissa jo ennen kauden alkua. Venezian haaveet lepäävät lähinnä siinä, että Lecce ei saisi peliään koskaan käyntiin ja Veronat, Empolit ja Cagliarit tulisivat pikkuhiljaa myöskin alaspäin. Näiltä pitäisi sitten niitä voittoja kyetä ottamaan. Eihän tämäkään hyvin lähtenyt käyntiin kun seitsemännellä sarjakierroksella tuloksena oli Veronasta 2-1 tappio.
Inter - Juventus (19:00)Jos lähtökohdat kauteen olivat yksinkertaistettuna sellaiset, että Inter vie tänäkin vuonna ja muut vikisee. Jos nyt eivät ihan viime kauden tapaan mutta vikisevät kuitenkin, niin onhan alkukausi ollut herkkua koko sarjan yleismielenkiinnon kannalta. Ehkä tänä vuonna nähtäisiin parin tynkäkauden jälkeen peräti todellinen mestaruustaistelu. Toki Inter on edelleen suosikki nostamaan pokaalia mutta tappio derbyssa Milania vastaan ja muutenkin ei ehkä niin loistokas kauden lähtö luovat uskoa aiemmassa lauseessa mainitsemalleni skenaariolle. Simone Inzaghi pystyi viime kaudella johdattamaan sinimustat mestariksi täysin näytöstyyliin ja siirtokesän aikana joukkue vahvistui entisestään Piotr Zielinskin ja Mehdi Taremin muodossa. Vuosi sitten seuralla oli vain yksi tavoite, Scudetto kahden epäonnistuneen Serie A-kauden jälkeen joihinka niin ikään lähdettiin asetelmasta jossa Inter määriteltiin ennakkosuosikiksi. Tästä tavoitteestaan hallitseva Mestarien liiga finalisti tinki jopa hieman Mestarien liigan kustannuksella Saavuttaen lopulta kiitettävällä arvosanalla sen mitä haettiin. Nyt Simone Inzaghin haasteena on toistaa viime kauden temppu ja uusia mestaruus. Ero toissa kauden ylivoimaiseen mestariin Napoliin ja mestaruutta seuranneeseen totaalliseen mahalaskukauteen on suuri sillä toisin kuin Napolissa niin pohjoisessa mestaruudesta lähdetään pelaamaan joka kausi. Ja hyvän pistepotinhan Inter on alkukaudesta kerännyt kasaan kun derbytappion lisäksi kaksi tasapeliä erottavat sinimustat kahdella pisteellä sarjakärki Napolista. Kuitenkin, vastus on koventunut luojan kiitos viime kaudesta jolloinka Interilla ei ollut uhkaajia olemassakaan. Se mikä Interissa eritoten kiinnostaa on Simone Inzaghin taidokkuus peluuttaa sarjan kovinta materiaalia kahdessa kilpailussa jossa molemmissa haetaan tosissaan menestystä. Varsinkin nyt kun se Scudetto saatiin alta pois. Inter on suosikki edelleen, mutta ei enää niin suuri suosikki mitä kahdeksan kierrosta sitten.
Kolmen migreenin täyteisen vuoden jälkeen Juventus pääsi vihdoinkin Allegrista eroon palkaten liigan kuumimman nimen Thiago Mottan seuran pääkäskyttäjäksi. Sitten kauden 20/21 ja Maurizio Sarrin Juventuksella on taas oikea jalkapallovalmentaja. Mottan vanavedessä Juve teki kesällä joukon päteviä hankintoja. Teun Koopmeinersin hankinta Atalantasta koko kesän kovimpia kaappauksia, mutta myös Milanin suoranainen lahja Juvelle Pierre Kalulu on kunnossa pysyessään takuuvarma vahvistus joukkueelle. Kesän nimekkäin hankinta oli tietenkin Aston Villasta saapunut brassikeskikenttäpelaaja Douglas Luiz, jolla kuitenkin on vielä alkukaudesta ollut hieman totuttelemista uudessa työympäristössä. Sitten taas näistä uusvanhoista hankinnoista takuulla joku Dusan Vlahovic nosti kädet ilmat kuulessaan, että Allegrin inhorealistinen antijalkapallo on vihdoin ja viimein historiaa. Mottan startti Juvessa on ollut paljon lupauksia herättävä. Kahdeksan sarjapeliä tappioitta ja oma pää on pysynyt Cagliarin vierastasuriin oikeuttavaa osumaa vaille koskemattomana. Kolikon kääntöpuolena on vain 11 tehtyä sarjaosumaa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että maalittomia tasapelejä on mahtunut mukaan. Mestarien liigassa Juventus joutui nöyrtymään kauden ensimmäiseen tappioon häviämällä tiistain illassa kotonaan Stuttgartille 0-1. Juven peliesitys kaiken lukeman perusteella oli ollut sellainen, että saksalaiset painelivat takaisin kotimaahan ansaitun kolmen pisteen kanssa. Tämä aiheuttaa tietenkin hieman kysymysmerkkejä juuri kärkimatsin alla jota jotku Italian derbyksikin kutsuvat. Eivät tosin ihan kaikki.
Tulosvetovihje tähän "Italian derbyyn" on päivän selvä: 0,1-0,1.
Fiorentina - Roma (21:45)Violan kausi starttasi vähän rykien kun voittotili saatiin auki vasta neljännellä pelikierroksella kotona Laziota vastaan. Tuon jälkeen joukkue korjasi vielä hienon voiton Milanista ja viimeksi kävi latomassa tennisnumerot tauluun Leccen vieraana. Ja niin seura pompsahti taulukossa jo sijalle viisi. Violassa mielenkiintoisia yksilöitä piisaa Genoasta hankitun islantilais-sensaatio Gudmundssonin, Milanissa lopullisen läpimurron jättämättä tehneen old school patonkitaituri Adlin, ikuisen suurlupauksen jonka pää ei vain kestä Moise Keanin, ja kaiken nähneen ja kokeneen spanskitorjuja David de Gean muodossa. Se mikä seuran kohdalla mietityttää on tietenkin rosterin riittävyys pitkään ja fyysisesti rankkaan savottaan. Jo Vincenzo Italianon komennossa Fiorentina pelasi parhaimillaan fantastista jalkapalloa, mistä osoituksena kaksi eurofinaalipaikkaa. Pahimmillaan peli oli sittenkin kaikkea muuta kuin fantastista, pitkässä juoksussa ja sarjassa hetkellisillä väläytyksillä kun ei kovin pitkälle pötkitä. Monzassa vähän puolivahingossakin suuren yleisön tietoisuuteen noussut Raffaele Palladino on mielestäni valmentajana parempi kuin Vincenzo Italiano. Toki Palladinolla itselläänkin on nyt aivan toisenlainen painekattila takanaan mitä se oli Monzassa. Firenzessä kun on ainakin joskus totuttu ihan menestymäänkin.
Juuri kun Ikuisessa kaupungissa punakeltaisten leirissä päästiin eroon Jose Mourinhon narsistisesta noidenkehästä, joka, luonnollisesti, herätti mielenkiintoa suuren yleisön keskuudessa kaupungin ulkopuolellakin, ja sai varsin henkilökulttiin perustuvan kannattajayhteisön maksamaan itsensä sisään stadionille illasta toiseen niin se mikä junnasi projekti Mourinhossa paikallaan koko ajan oli seuran pelillinen kehittyminen. Ja mitä seuran jenkkiomistajat keksivätkään kaiken tämän jälkeen. Potkivat ensimmäisenä seurana kaikista pihalle oman kylän pojan ja kannattajien suursuosikin Daniele De Rossin. Joka toki oli hätäapu Mourinhon kenkimisen jälkeen, mutta joka kuitenkin palkittiin viime kauden yllätyspestistään useamman vuoden jatkosopparilla. Vaikka periaatteen tasolla syitä De Rossin lähdölle oli olemassa, olihan Roma startannut kautensa neljällä voitottomalla ottelulla putkeen, niin jenkkiomistajille tiedoksi: näin voidaan toimia jossain ameriikan baseball-maailmassa, mutta ei Italiassa, eikä varsinkaan Romassa. De Rossin sijalle palkattu Ivan Juric onkin tämän kaiken keskellä sangen epäedullisessa tilanteessa. Vaikka mies onkin valmentajana Veronassa ja myöhemmin Torinossa tasonsa osoittanut, ja ehdottomasti ansaitsi jo näytönpaikkansa Roman kaltaisessa suuremmassa näyteikkunassa niin tilanteessa jossa Roma-yhteisö on katkeroitunut jenkkiomistajille De Rossin kohtelusta ja sitä myöten saattaa enemmän tai vähemmän salaa jopa toivoa Juricin epäonnistuvan tehtävässään...on tuossa työmaata. Plah! Keskittyisivät vain pelaamaan jalkapalloa ilman näitä joka kausi toistuvia sirkuksiaan. Paulo Dybala viittasi nykypäivänä varsin epäortodoksiseen tapaan kinnasta juuri kauden alla tarjottuihin miljoonavuoriin verirahaa. Samalla Roma teki varsinkin Serie A:n kannalta todella kovan kaappauksen hankkimalla rivistöön viime kauden La Ligan maalipörssin voittaneen ukrainalaisen Artem Dovbykin. Siinä olisi jo sen tason kaksikko, varsinkin nykypäivän Serie A:ssa, jonka varaan voisi luoda uskottavuutta ja pohjaa minkä varaan luoda sitä pelin kehittymistä ja sen myötä myös tulosten. Vaan mitäs näistä, me tykätään vähe kauniista ja rohkeista.
Sellainen astetta normaalia mielenkiintoisempi pelikierros edessä huomisesta lähtien.
