FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
12.12.2024 klo 09:04:15 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: [1] 2
 
Kirjoittaja Aihe: Junioreiden motivointi videon avulla?  (Luettu 1995 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Tipelto

Poissa Poissa


: 06.11.2024 klo 19:46:44

Hei, tein videotuotannon siitä, että mitä nuorelta urheilijalta vaaditaan, jotta tämä voisi saavuttaa ammattilaisuuden. Ja tarkoitus oli myös innostaa  ja motivoida junnut treenaamaan entistä kovemmin.

Kuuntelisin mielelläni, että onnistuinko tavoitteissani? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Jos teillä on kotona oma juniori, niin millaisia ajatuksia hänellä herää videon katsottuaan?

https://youtu.be/lHVK6eCKOls?si=Lpj4kvmnXrJ9WM5y

Kiitos!
pöytälaatikko

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 06.11.2024 klo 20:09:50

Kysymyksiisi en osaa vastata, mutta videon näin alkuviikosta ja oli kyllä erinomainen pätkä!
Hojack Borseman

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 06.11.2024 klo 20:16:31

Kysymyksiisi en osaa vastata, mutta videon näin alkuviikosta ja oli kyllä erinomainen pätkä!

Sama. Hieno video!
Tino Asprilla

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 06.11.2024 klo 22:20:08

Tuosta ylempänä olevasta kiinnitetystä ketjusta voit lukea keskustelua tuotoksestasi ja sen sisällöstä.

Visuaalisesti videohan oli hieno. Viestisältöä, etiikkaa jne on puitu jo monta sivua :)

Ja aiheesta mistä en ole itse vielä keskustellut, ja mitä kysyit, niin olen ollut aistivinani jonkunlaisen inspiraatiopiikin tällä vklla omasta lapsestani sen jälkeen kun hän videon näki. Sattui vielä olemaan samaa ikäluokkaa.
Pohjimmiltaan pysyvyyden mindsetilla varustetulta kaverilta se on sinällään iso saavutus kun ei tullut lamaannusta 
« Viimeksi muokattu: 06.11.2024 klo 22:24:37 kirjoittanut Tino Asprilla »
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 07.11.2024 klo 00:30:04

Tuosta ylempänä olevasta kiinnitetystä ketjusta voit lukea keskustelua tuotoksestasi ja sen sisällöstä.

Visuaalisesti videohan oli hieno. Viestisältöä, etiikkaa jne on puitu jo monta sivua :)

Ja aiheesta mistä en ole itse vielä keskustellut, ja mitä kysyit, niin olen ollut aistivinani jonkunlaisen inspiraatiopiikin tällä vklla omasta lapsestani sen jälkeen kun hän videon näki. Sattui vielä olemaan samaa ikäluokkaa.
Pohjimmiltaan pysyvyyden mindsetilla varustetulta kaverilta se on sinällään iso saavutus kun ei tullut lamaannusta 

Ah, kiitos tiedosta. Ja kiitos kommenteista.  🙏🏼
13ergkamp

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Slavia Sofia


Vastaus #5 : 07.11.2024 klo 00:46:24

Hei, tein videotuotannon siitä, että mitä nuorelta urheilijalta vaaditaan, jotta tämä voisi saavuttaa ammattilaisuuden. Ja tarkoitus oli myös innostaa  ja motivoida junnut treenaamaan entistä kovemmin.

Kuuntelisin mielelläni, että onnistuinko tavoitteissani? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Jos teillä on kotona oma juniori, niin millaisia ajatuksia hänellä herää videon katsottuaan?

https://youtu.be/lHVK6eCKOls?si=Lpj4kvmnXrJ9WM5y

Kiitos!

Tätä on tosiaan puitu junnuvalmennustopicissa, mutta omia ja muiden itselle resonoivia näkemyksiä yhteenvetona:
- visuaalisesti ja ylipäätään elokuvataiteellisesti oikein onnistunut
- kevyt "propagandafiilis", mutta se on tietysti tarkoituskin
- osin ylläolevaan liittyen joku toi esille että teksti selkeästi aikuisen kirjoittama, ja lapsen lukemana hieman ristiriitainen vaikutelma
- miksi englanniksi?
- erittäin hyvä että ammattilaisuuden vaatimukset esitetään selkeästi ja samalla positiiviseen sävyyn. En tiedä mutta luulen, että nämä vaatimustasoon liittyvät asiat eivät ole kaikille junnuille ja vanhemmille selkeitä
- joku mainitsi "dystopian", ja ihan hyvä näkökulma on, että jalkapalloa voi harrastaa myös tavoittelematta (kv-)ammattilaisuutta. On monta tapaa rakastaa jalkapalloa. Jollain se on tavoitteellinen pyrkimys ammattilaisuuteen lapsesta asti, mutta useimmilla ei. Toki se on videon fokuksen ulkopuolella, mutta tätä näkökulmaa olisi voinut tuoda esille "sivulauseessa".
- ylläolevaan liittyen esimerkkinä - omatoimisia voi tehdä myös vähemmän tulostavoitteellisesti, vaikka kaveriporukallla oleskellen, kuten Tampereen kentillä paljon tehdäänkin.

Yhteenvetona - hieno tapa tuoda vaatimustaso näkyville, mutta olisi ehkä kaivannut vähän laajempaa eetosta tai muistutusta, että muutkin polut ovat ok.
« Viimeksi muokattu: 07.11.2024 klo 00:50:09 kirjoittanut 13ergkamp »
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 07.11.2024 klo 13:48:31

Kiitos palautteesta! Kävin lukaisemassa myös toisen ketjun kommentit läpi.

Ajattelin avata tähän hieman videon taustoja, niin ei tarvitse kenenkään arvuutella enempää.

Jo kaksi vuotta sitten kävin neuvotteluita videotuotannon tekemisestä Ilveksen kanssa ja kerroin, että itselläni on idea, joka on kohtuu kunnianhimoinen ja se vaatii paljon kuvauspäiviä, joita lopulta tulikin 16. Olin valmis 90% pro bono tuotantoon, mutta kerroin tämän olevan aikataulullisesti mahdollista vain, jos oma poikani näyttelee pääosaa. Omien töiden ohessa nappasin pojan kuvattavaksi silloin, kun se minulle passasi, eikä muiden kanssa tarvinnut sopia kuvausaikatauluja, muutoin, kuin sitten miesten edustuksen kanssa.

Joku epäili, että filkassa käytettiin stunttia tai että voltit oli tietokoneella tehty, siksi kerron hieman taustaa myös tähän. Poikani harrasti telinevoimistelua neljä vuotiaasta lähes kymmenen vuotiaaksi asti ja oli lajissaan suomenmestari kaksi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa. Hänet valittiin miesten maajoukkueeseen historian nuorimpana urheilijana poikkeusluvalla. Meille vanhemmille pojan ilmoitus lajin lopettamisesta oli shokki, mutta olimme aina olleet sitä mieltä, että lapsi itse päättää urheileeko/kilpaileeko vai ei. Olin pöyristynyt halusta vaihtaa jalkapalloon, koska tiesin miten paljon laji vaatisi aikaista tekniikkaharjoittelua.

Poika oli kuitenkin tottunut treenaamaan 23 h viikossa, eikä näin ollen pelännyt tehdä oman unelmansa eteen töitä. Vaikka itse olen jalkapallo-ihminen henkeen ja vereen, niin olin skeptinen lajin vaihtoon tuossa vaiheessa. Epäilyni kuitenkin osoittautuivat vääräksi ja motoristen taitojen kehittäminen vuosien ajan voimistelussa mahdollisti sen, että myös uuden lajin vaatimat taidot tarttuivat nopeasti. Kahden viikon kaupparijakson jälkeen vein pojan näytille edustukseen ja kahden viikon kokeilijakson jälkeen hänet valittiin sinne. Asetimme tavoitteet yhdessä, koska uskon sen olevan ainut järkevä keino kilpaurheilla, vaikka kyseessä olisi lapsi. Poika nousi vuodessa alimmasta 6 tasosta ykköseen.

Kun tulimme jalkapallon piiriin ja tarkkailin joukkueen fyysisiä ominaisuuksia, olin aluksi järkyttynyt, miten huonoa se oli. Menin mukaan valmennustoimintaan ja nostin esiin tämän huolen. Asiaan on parin vuoden aikana tullut paljon parannusta, mutta olen sitä mieltä, että fysiikkaharjoitteluun ei kukaan poika kuole, vaikka sitä tekisi joka päivä, kuten voimistelussakin tehdään. Toki jalkojen iskutusmäärät ovat asia erikseen, mutta puhun nyt lähinnä ylä- ja keskivartalon harjoittelusta.

Sitten itse videoon. Motiivini ei ollut tehdä omasta pojasta hienoa promovideota, kuten joku tuolla jo leukailikin. Vaikka poikani esiintyisi kymmenissä videoissa, ei se tee hänestä jalkapalloilijaa, eikä se vaikuta siihen, valitaanko hänet tulevaisuudessa maajoukkueeseen tai saako hän soppareita yhtään mihinkään. Vain kova työn tekeminen lajin parissa voi vaikuttaa siihen.

Oma lähtökohtani hyödyntää ammattitaitoani on täynnä unelmia. Nimittäin kehittää suomalaista jalkapalloa, futiskulttuuria ja etenkin junioreiden taitotasoa. Oma haaveeni on, että Suomi nousisi jalkapallossa samalle taitotasolle, kuin esimerkiksi Tanska. Siksi toivon, että tekemäni videot voisivat olla katalyytti jonkun pienen pelaajan mielessä ja ne sytyttäisivät ikuisen kipinän haluta jalkapalloilijaksi, rakkaudesta lajiin.

Pelkäsin kesken tuotannon, että miten lapset ja joukkuekaverit suhtautuvat videoon, ja mitä jos he tulevat kateelliseksi huomiosta mitä poika saa? Pelko oli turhaa, joukkuekaverit olivat pelkästään innoissaan ja palaute pojalle on ollut vain positiivista. Ylläri ylläri monet vanhemmat sen sijaan ovat olleet kateellisia ja se on valitettavan surullista. Elämä on tätä, valitettavasti.

Joku sanoi videota dystooppiseksi tai että se on propagandaa. Ymmärrän, että jos harjoitellaan tavoitteellisesti, niin se voi jopa ahdistaa monia. Silti, jos jalkapallossa aiomme joskus pärjätä, on hyväksyttävä se, että vaatimustaso on korkea ja että lajia harjoitellaan etenkin laadukkaasti, mutta myös ajallisesti paljon. Tämä täytyisi olla lähtöisin lapsesta ja meillä kotona onkin esimerkiksi se sääntö, että milloin vain saa lopettaa ja elämä on kuitenkin se, mikä on tärkeämpää kuin mikään kilpaurheilu. Lapsemme tietävät myös sen että vanhemmat eivät heti luovuta ja anna lopettaa, vaan sille annetaan aikaa muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Into treenata voi löytyä uudestaan, vaikka tulisi vaikeampia jaksoja. Propagandaa tai ei, videon sanoma on totuudellinen; ”kukaan ei halua latistaa vaan kerrotaan totuus, tarvitaan paljon harjoittelua, jos mielii ammattilaiseksi”. Haluan ehkäistä myös sitä, että joku herää 20 vuotiaana siihen, ettei hänelle kerrottu, miten paljon pitäisi tehdä töitä ja ”juna meni jo”.

Aikuisen on pakko kirjoittaa tällaiset projektit, niin se vaan on. Olisi voinut toki käyttää lapsekkaampia sanavalintoja, jotta illuusio lapsen mietteistä olisi ollut vielä parempi. Video tehtiin englanniksi siitä syystä, että jos video saisi huomiota ulkomailla, niin ihmisten olisi helppo katsoa se ilman tekstityksiä. Toinen konkreettinen syy on se, että esim ilveksen miesten edarissa puhutaan vain englantia ja tähän haluamme omat junnut jo aikaisessa vaiheessa opettaa.

Yhteen projektiin ei voida lyödä kaikkea. Tämä on videoalalla yleinen haaste. Asiakkaat haluaisivat tunkea yhden videon täyteen kaikkea ja tällöin se usein menee tukkoon ja siitä tulee väkisin väännetty vaikutelma. Tässä videossa haluttiin keskittyä siihen, mitä ammattilaisuus vaatii nykypäivänä. Toisen videon voi tehdä sitten siitä, että mitä muita mahdollisuuksia on harrastaa ja rakastaa jalkapalloa.

Ehdottomasti jalkapalloa voi harjoitella kaveriporukalla ja se on mielekästä. Mutta joka haluaa tästä ammatin, on pakko jaksaa harjoitella omatoimiset tekniikkaosiot ihan yksin.  Videon loppu on omistettu joukkuekavereille ja sille, että lajia ei voi pelata yksin. Joukkuehenki on kaikki kaikessa voittavassa joukkueessa.

Kiitos palautteesta ja jatkan mielelläni keskustelua, jos tästä joku jaksaa vielä jutella tai jos unohdin johonkin kommentoida.
« Viimeksi muokattu: 07.11.2024 klo 13:57:54 kirjoittanut Tipelto »
Tino Asprilla

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 07.11.2024 klo 14:09:22

Kiitos taustan avaamisesta. Kaikesta päätellen tuette lastanne erinomaisesti.

Hymähdin lukiessani, koska olen joskus ääneen valmennuskoulutuksissa sanonut, että jos valta olisi minulla, tekisin ensin lapsista telinevoimistelijoita, ja vasta sen jälkeen jalkapalloilijoita.

Omalta osaltani toivotan sinut tervetulleeksi junnufutista käsittelevään keskusteluun. Ja jaa toki fysiikkaharjoittelun vinkkejä meille muillekin.   
KVilho

Poissa Poissa


Vastaus #8 : 07.11.2024 klo 14:18:53

Kiitos palautteesta! Kävin lukaisemassa myös toisen ketjun kommentit läpi.

Ajattelin avata tähän hieman videon taustoja, niin ei tarvitse kenenkään arvuutella enempää.

Jo kaksi vuotta sitten kävin neuvotteluita videotuotannon tekemisestä Ilveksen kanssa ja kerroin, että itselläni on idea, joka on kohtuu kunnianhimoinen ja se vaatii paljon kuvauspäiviä, joita lopulta tulikin 16. Olin valmis 90% pro bono tuotantoon, mutta kerroin tämän olevan aikataulullisesti mahdollista vain, jos oma poikani näyttelee pääosaa. Omien töiden ohessa nappasin pojan kuvattavaksi silloin, kun se minulle passasi, eikä muiden kanssa tarvinnut sopia kuvausaikatauluja, muutoin, kuin sitten miesten edustuksen kanssa.

Joku epäili, että filkassa käytettiin stunttia tai että voltit oli tietokoneella tehty, siksi kerron hieman taustaa myös tähän. Poikani harrasti telinevoimistelua neljä vuotiaasta lähes kymmenen vuotiaaksi asti ja oli lajissaan suomenmestari kaksi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa. Hänet valittiin miesten maajoukkueeseen historian nuorimpana urheilijana poikkeusluvalla. Meille vanhemmille pojan ilmoitus lajin lopettamisesta oli shokki, mutta olimme aina olleet sitä mieltä, että lapsi itse päättää urheileeko/kilpaileeko vai ei. Olin pöyristynyt halusta vaihtaa jalkapalloon, koska tiesin miten paljon laji vaatisi aikaista tekniikkaharjoittelua.

Poika oli kuitenkin tottunut treenaamaan 23 h viikossa, eikä näin ollen pelännyt tehdä oman unelmansa eteen töitä. Vaikka itse olen jalkapallo-ihminen henkeen ja vereen, niin olin skeptinen lajin vaihtoon tuossa vaiheessa. Epäilyni kuitenkin osoittautuivat vääräksi ja motoristen taitojen kehittäminen vuosien ajan voimistelussa mahdollisti sen, että myös uuden lajin vaatimat taidot tarttuivat nopeasti. Kahden viikon kaupparijakson jälkeen vein pojan näytille edustukseen ja kahden viikon kokeilijakson jälkeen hänet valittiin sinne. Asetimme tavoitteet yhdessä, koska uskon sen olevan ainut järkevä keino kilpaurheilla, vaikka kyseessä olisi lapsi. Poika nousi vuodessa alimmasta 6 tasosta ykköseen.

Kun tulimme jalkapallon piiriin ja tarkkailin joukkueen fyysisiä ominaisuuksia, olin aluksi järkyttynyt, miten huonoa se oli. Menin mukaan valmennustoimintaan ja nostin esiin tämän huolen. Asiaan on parin vuoden aikana tullut paljon parannusta, mutta olen sitä mieltä, että fysiikkaharjoitteluun ei kukaan poika kuole, vaikka sitä tekisi joka päivä, kuten voimistelussakin tehdään. Toki jalkojen iskutusmäärät ovat asia erikseen, mutta puhun nyt lähinnä ylä- ja keskivartalon harjoittelusta.

Sitten itse videoon. Motiivini ei ollut tehdä omasta pojasta hienoa promovideota, kuten joku tuolla jo leukailikin. Vaikka poikani esiintyisi kymmenissä videoissa, ei se tee hänestä jalkapalloilijaa, eikä se vaikuta siihen, valitaanko hänet tulevaisuudessa maajoukkueeseen tai saako hän soppareita yhtään mihinkään. Vain kova työn tekeminen lajin parissa voi vaikuttaa siihen.

Oma lähtökohtani hyödyntää ammattitaitoani on täynnä unelmia. Nimittäin kehittää suomalaista jalkapalloa, futiskulttuuria ja etenkin junioreiden taitotasoa. Oma haaveeni on, että Suomi nousisi jalkapallossa samalle taitotasolle, kuin esimerkiksi Tanska. Siksi toivon, että tekemäni videot voisivat olla katalyytti jonkun pienen pelaajan mielessä ja ne sytyttäisivät ikuisen kipinän haluta jalkapalloilijaksi, rakkaudesta lajiin.

Pelkäsin kesken tuotannon, että miten lapset ja joukkuekaverit suhtautuvat videoon, ja mitä jos he tulevat kateelliseksi huomiosta mitä poika saa? Pelko oli turhaa, joukkuekaverit olivat pelkästään innoissaan ja palaute pojalle on ollut vain positiivista. Ylläri ylläri monet vanhemmat sen sijaan ovat olleet kateellisia ja se on valitettavan surullista. Elämä on tätä, valitettavasti.

Joku sanoi videota dystooppiseksi tai että se on propagandaa. Ymmärrän, että jos harjoitellaan tavoitteellisesti, niin se voi jopa ahdistaa monia. Silti, jos jalkapallossa aiomme joskus pärjätä, on hyväksyttävä se, että vaatimustaso on korkea ja että lajia harjoitellaan etenkin laadukkaasti, mutta myös ajallisesti paljon. Tämä täytyisi olla lähtöisin lapsesta ja meillä kotona onkin esimerkiksi se sääntö, että milloin vain saa lopettaa ja elämä on kuitenkin se, mikä on tärkeämpää kuin mikään kilpaurheilu. Lapsemme tietävät myös sen että vanhemmat eivät heti luovuta ja anna lopettaa, vaan sille annetaan aikaa muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Into treenata voi löytyä uudestaan, vaikka tulisi vaikeampia jaksoja. Propagandaa tai ei, videon sanoma on totuudellinen; ”kukaan ei halua latistaa vaan kerrotaan totuus, tarvitaan paljon harjoittelua, jos mielii ammattilaiseksi”. Haluan ehkäistä myös sitä, että joku herää 20 vuotiaana siihen, ettei hänelle kerrottu, miten paljon pitäisi tehdä töitä ja ”juna meni jo”.

Aikuisen on pakko kirjoittaa tällaiset projektit, niin se vaan on. Olisi voinut toki käyttää lapsekkaampia sanavalintoja, jotta illuusio lapsen mietteistä olisi ollut vielä parempi. Video tehtiin englanniksi siitä syystä, että jos video saisi huomiota ulkomailla, niin ihmisten olisi helppo katsoa se ilman tekstityksiä. Toinen konkreettinen syy on se, että esim ilveksen miesten edarissa puhutaan vain englantia ja tähän haluamme omat junnut jo aikaisessa vaiheessa opettaa.

Yhteen projektiin ei voida lyödä kaikkea. Tämä on videoalalla yleinen haaste. Asiakkaat haluaisivat tunkea yhden videon täyteen kaikkea ja tällöin se usein menee tukkoon ja siitä tulee väkisin väännetty vaikutelma. Tässä videossa haluttiin keskittyä siihen, mitä ammattilaisuus vaatii nykypäivänä. Toisen videon voi tehdä sitten siitä, että mitä muita mahdollisuuksia on harrastaa ja rakastaa jalkapalloa.

Ehdottomasti jalkapalloa voi harjoitella kaveriporukalla ja se on mielekästä. Mutta joka haluaa tästä ammatin, on pakko jaksaa harjoitella omatoimiset tekniikkaosiot ihan yksin.  Videon loppu on omistettu joukkuekavereille ja sille, että lajia ei voi pelata yksin. Joukkuehenki on kaikki kaikessa voittavassa joukkueessa.

Kiitos palautteesta ja jatkan mielelläni keskustelua, jos tästä joku jaksaa vielä jutella tai jos unohdin johonkin kommentoida.


Hieno video ja varmasti vaikuttaa myös katsojiinsa halutun mukaisesti.

Kiitos myös taustan avaamisesta. Jos saa kysyä, niin onko poika harrastanut mitään muita joukkuepallopelejä? Kuinka paljon omakohtaisesta harjoittelusta on pihapeliä tai vastaavaa?
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 07.11.2024 klo 14:26:05

Kiitos taustan avaamisesta. Kaikesta päätellen tuette lastanne erinomaisesti.

Hymähdin lukiessani, koska olen joskus ääneen valmennuskoulutuksissa sanonut, että jos valta olisi minulla, tekisin ensin lapsista telinevoimistelijoita, ja vasta sen jälkeen jalkapalloilijoita.

Omalta osaltani toivotan sinut tervetulleeksi junnufutista käsittelevään keskusteluun. Ja jaa toki fysiikkaharjoittelun vinkkejä meille muillekin.   

Kiitos! Juu näin olen kuullut monen eri lajin valmentajilta, että aina on yleensä ”tekijä”, jos on harrastanut telinevoimistelua. Suosittelen kaikkia kyselemään paikallisesta voimisteluseurasta, että millaista oheisharjoittelua he voisivat tarjota jalkapalloilijoille. Kroppa muistaa ikuisesti sen ”koodin” joka luodaan lapsena.
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #10 : 07.11.2024 klo 14:31:00

Hieno video ja varmasti vaikuttaa myös katsojiinsa halutun mukaisesti.

Kiitos myös taustan avaamisesta. Jos saa kysyä, niin onko poika harrastanut mitään muita joukkuepallopelejä? Kuinka paljon omakohtaisesta harjoittelusta on pihapeliä tai vastaavaa?

Hassua tässä on se, että Anton ei ollut koskaan harrastanut juuri mitään muuta, kuin telinevoimistelua. Häpeäkseni myönnän, että mun oli jopa kiusallista koittaa mitään pallopeliä hänen kanssaan, koska oli niin umpisurkea. Hän yllätti kaupparijaksolla mut ihan täysin. Oli alkanut siis koulun välitunneilla pelailemaan futista ja siitä rakkaus lajiin roihahti.

Nykyään jos menee omatoimisiin, niin en tunge sinne mukaan vaan pelatkoon kavereiden kanssa mitä haluavat. Oon kuitenkin antanut ohjeeksi, että edes 30 min tekniikka alta pois ja sitten tehkää mitä huvittaa.
KVilho

Poissa Poissa


Vastaus #11 : 07.11.2024 klo 14:39:27

Hassua tässä on se, että Anton ei ollut koskaan harrastanut juuri mitään muuta, kuin telinevoimistelua. Häpeäkseni myönnän, että mun oli jopa kiusallista koittaa mitään pallopeliä hänen kanssaan, koska oli niin umpisurkea. Hän yllätti kaupparijaksolla mut ihan täysin. Oli alkanut siis koulun välitunneilla pelailemaan futista ja siitä rakkaus lajiin roihahti.

Nykyään jos menee omatoimisiin, niin en tunge sinne mukaan vaan pelatkoon kavereiden kanssa mitä haluavat. Oon kuitenkin antanut ohjeeksi, että edes 30 min tekniikka alta pois ja sitten tehkää mitä huvittaa.

Kiitos tiedosta. Kommentoin taas otsikon vierestä, mutta mielenkiintoinen case. Täytyypä seurata vaikka huuhkajaturnauksen pelejä vuoden päästä ja katsoa miltä näyttää. Tsemppiä ja toivotaan että menee pitkälle.
Skylark

Poissa Poissa


Vastaus #12 : 07.11.2024 klo 14:50:11

Itseäni tuossa videossa ahdisti juuri se, että siinä lapsi kertoo aikuisen (=isän) käsikirjoituksen mukaisesti, miksi treenaa, mitä hänen pitää tehdä. Sanot itsekin tuossa, että illuusio lapsen omasta puheesta olisi ollut vahvempi, jos olisit käyttänyt käsikirjoituksessa lapsellisempaa kieltä. Mitäpä jos olisit antanut pojan kertoa omia mietteitään ihan itsenäisesti? Miksi hän treenaa, miksi hän pelaa, miksi hän haluaa jalkapalloammattilaiseksi ja millaista jalkapalloammattilaisen elämä hänen käsityksensä mukaan on? Tällä videolla lapsi on kuin käsinukke isän opetuksessa. Tässä on kyse enemmän vanhemman unelmasta kuin lapsen. Olisi ollut huomattavasti kiinnostavampaa kuulla lapsen omaa ääntä, mitä hän olisi halunnut sanoa muille lapsille, puhua lapselle läheisistä asioista. Miksi isä ei saman tien itse esiintynyt videon kertojana ja ottanut siinä samaa ohjaavaa roolia lapsen harrastuksesta kuin tosiasiassa ottaa? Ja kertonut siinä, miksi hän näin tekee.

Kerroit, että teitte yhdessä tavoitteet ym. Eli otteesi lapsesta ja tämän harrastuksesta on hyvin luja. 12-vuotiaan lapsen pitää kuitenkin antaa lentää jo itse. Hänen pitää unelmoida itse, luoda tavoitteensa itse. Ja päättää itse valinnoistaan. Kun tuollainen video on nyt julkiseksi tehty, lapsen on hyvin vaikeaa muuttaakin mieltään. Todeta, että nyt keskitynkin kouluun tms. Kun laji on isällekin noin tärkeää, lapsi saattaa myötäillä isäänsä uskaltamatta tunnustaa, että oikeasti haluaisikin jotain muuta. Ja kyllähän tuo video oli myös seuramainos. Itselleni olisi ongelma käyttää lastani mainokseen. Hyvin harvaa tuotetta tai asiaa suostuisin itsekään julkisesti mainostamaan.

Omista lapsistani osa on täysi-ikäisiä. Olen itsekin usein ajatellut, että urheilu opettaa hyviä asioita, vaatiminen on hyväksi, pettymykset kasvattavat. Näin se osittain onkin, mutta toisaalta nuoren ihmisen itsetunto on hyvin hauras. Nuori, joka vaatii itseltään paljon, jopa liikaa, voi voida henkisesti hyvin huonosti, eikä vanhempi sitä välttämättä näe eikä ymmärrä. Lapsi ja vielä nuorikin tarvitsee vanhempiaan pitkään, tarvitsee turvaa ja luottamusta siihen, että vanhempi välittää ja rakastaa ja tukee riippumatta siitä, miten lapsi menestyy koulussa tai urheilussa. Olen itsekin osallistunut valmennukseen ja tukenut lapsiani eri lajeissa. Nyt en ole enää varma, olenko tehnyt siinä oikein. Lapsen urheiluharrastuksen ja -menestyksen kommentointi, parannusehdotukset ym. saattavat satuttaa lasta kipeästikin. Lapsen ja aikuisen unelmat on syytä pitää erillään. Mä olen oppimassa tätä nyt vähän kantapään kautta.



Mihin itse olen jalkapallon puolella törmännyt, on se, että vanhemmat hyvin vahvasti toivovat lapsensa pääsevän kilpapuolelle ymmärtämättä, että kilpapuoli on kilpaurheilua. Siellä pitää kilpailla peliajasta, pelipaikasta. Jos siihen ei ole valmis, haastepuoli on parempi vaihtoehto. Ongelma on se, että haastepuolta ei monissa seuroissa juuri valmenneta. Ehkä tuo kova harjoittelu ymmärretään, mutta ei esimerkiksi sitä, että joukkueeseen voi tulla joku uusi, joka muuttaakin asetelmia.

13ergkamp

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Slavia Sofia


Vastaus #13 : 07.11.2024 klo 15:05:08

Haluan vielä korostaa että (kuten olet tietysti alalla huomannutkin) tällainen palaute menee helposti negatiivisen puolelle ja ainakin oma päälimmäinen vaikutelma videosta oli positiivinen. Tässä on myös hyvää pioneerihenkisyyttä, mikä on tärkeää, kulttuuria ei voi rakentaa tekemättä.
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #14 : 07.11.2024 klo 15:13:57

Itseäni tuossa videossa ahdisti juuri se, että siinä lapsi kertoo aikuisen (=isän) käsikirjoituksen mukaisesti, miksi treenaa, mitä hänen pitää tehdä. Sanot itsekin tuossa, että illuusio lapsen omasta puheesta olisi ollut vahvempi, jos olisit käyttänyt käsikirjoituksessa lapsellisempaa kieltä. Mitäpä jos olisit antanut pojan kertoa omia mietteitään ihan itsenäisesti? Miksi hän treenaa, miksi hän pelaa, miksi hän haluaa jalkapalloammattilaiseksi ja millaista jalkapalloammattilaisen elämä hänen käsityksensä mukaan on? Tällä videolla lapsi on kuin käsinukke isän opetuksessa. Tässä on kyse enemmän vanhemman unelmasta kuin lapsen. Olisi ollut huomattavasti kiinnostavampaa kuulla lapsen omaa ääntä, mitä hän olisi halunnut sanoa muille lapsille, puhua lapselle läheisistä asioista. Miksi isä ei saman tien itse esiintynyt videon kertojana ja ottanut siinä samaa ohjaavaa roolia lapsen harrastuksesta kuin tosiasiassa ottaa? Ja kertonut siinä, miksi hän näin tekee.

Kerroit, että teitte yhdessä tavoitteet ym. Eli otteesi lapsesta ja tämän harrastuksesta on hyvin luja. 12-vuotiaan lapsen pitää kuitenkin antaa lentää jo itse. Hänen pitää unelmoida itse, luoda tavoitteensa itse. Ja päättää itse valinnoistaan. Kun tuollainen video on nyt julkiseksi tehty, lapsen on hyvin vaikeaa muuttaakin mieltään. Todeta, että nyt keskitynkin kouluun tms. Kun laji on isällekin noin tärkeää, lapsi saattaa myötäillä isäänsä uskaltamatta tunnustaa, että oikeasti haluaisikin jotain muuta. Ja kyllähän tuo video oli myös seuramainos. Itselleni olisi ongelma käyttää lastani mainokseen. Hyvin harvaa tuotetta tai asiaa suostuisin itsekään julkisesti mainostamaan.

Omista lapsistani osa on täysi-ikäisiä. Olen itsekin usein ajatellut, että urheilu opettaa hyviä asioita, vaatiminen on hyväksi, pettymykset kasvattavat. Näin se osittain onkin, mutta toisaalta nuoren ihmisen itsetunto on hyvin hauras. Nuori, joka vaatii itseltään paljon, jopa liikaa, voi voida henkisesti hyvin huonosti, eikä vanhempi sitä välttämättä näe eikä ymmärrä. Lapsi ja vielä nuorikin tarvitsee vanhempiaan pitkään, tarvitsee turvaa ja luottamusta siihen, että vanhempi välittää ja rakastaa ja tukee riippumatta siitä, miten lapsi menestyy koulussa tai urheilussa. Olen itsekin osallistunut valmennukseen ja tukenut lapsiani eri lajeissa. Nyt en ole enää varma, olenko tehnyt siinä oikein. Lapsen urheiluharrastuksen ja -menestyksen kommentointi, parannusehdotukset ym. saattavat satuttaa lasta kipeästikin. Lapsen ja aikuisen unelmat on syytä pitää erillään. Mä olen oppimassa tätä nyt vähän kantapään kautta.



Mihin itse olen jalkapallon puolella törmännyt, on se, että vanhemmat hyvin vahvasti toivovat lapsensa pääsevän kilpapuolelle ymmärtämättä, että kilpapuoli on kilpaurheilua. Siellä pitää kilpailla peliajasta, pelipaikasta. Jos siihen ei ole valmis, haastepuoli on parempi vaihtoehto. Ongelma on se, että haastepuolta ei monissa seuroissa juuri valmenneta. Ehkä tuo kova harjoittelu ymmärretään, mutta ei esimerkiksi sitä, että joukkueeseen voi tulla joku uusi, joka muuttaakin asetelmia.



Tässä nyt tulee läpi aika vahvaa omaa oletusta. Lue vastaukseni vielä ajan kanssa ja koita saada kiinni siitä mitä sanon.

Tämä video esittelee Ilveksen pelaajapolun. Tämä video on ilvekselle tilattu tuote. Tämä video ei esittele isän toiveita tai haluja.

Tämä video on käsikirjoitettu minun toimestani tukemaan ilveksen käsitystä siitä, mitä ammattilaisuus vaatii. Sellainen video, missä poikani tai joku muu lapsi kertoo itse, on sitten eri video, jos sellaisen haluaa tehdä. Idea on täysin käyttökelpoinen, mutta se ei liity tähän nyt ollenkaan.

Mitä tulee tavoitteisiin, jotka asetimme, niin ymmärrät varmasti vielä tarkemmin luettuasi, että poika oli silloin 9 vuotias, juuri täyttämässä kymmenen. Tällöin on hyvä antaa aikuisena ja vanhempana apua siihen, että miksi treenaa ja mitä tavoittelee. Olen toiselta ammatiltani PT (varala) ja myös aikuiset asiakkaat täytyy auttaa tässä matkalle vaikka varmasti osaavat unelmoida myös itse.

Itselläni ei ole ongelmaa käyttää lastani mainoksissa ja omilla lapsilla on aikaisempaa kokemusta mainoksissa olemisesta ja kun isällä on tällainen ammatti, niin kameran edessä oleminen on lapsillemme tuttua.



Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 07.11.2024 klo 15:17:08

Haluan vielä korostaa että (kuten olet tietysti alalla huomannutkin) tällainen palaute menee helposti negatiivisen puolelle ja ainakin oma päälimmäinen vaikutelma videosta oli positiivinen. Tässä on myös hyvää pioneerihenkisyyttä, mikä on tärkeää, kulttuuria ei voi rakentaa tekemättä.

Juu palaute oli hyvä ja ihan mielelläni avaan asiaa videontekijän näkökulmasta. Ja olen samaa mieltä, tämä on pioneerityötä ja siksi minua kiinnostaa kovasti ihmisten mietteet. 👍🏼
Skylark

Poissa Poissa


Vastaus #16 : 07.11.2024 klo 15:18:23

Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että lapsen omalla tahdolla ei ole mitään väliä. Hän on nappula pelissä.
KVilho

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 07.11.2024 klo 15:24:07

Itseäni tuossa videossa ahdisti juuri se, että siinä lapsi kertoo aikuisen (=isän) käsikirjoituksen mukaisesti, miksi treenaa, mitä hänen pitää tehdä. Sanot itsekin tuossa, että illuusio lapsen omasta puheesta olisi ollut vahvempi, jos olisit käyttänyt käsikirjoituksessa lapsellisempaa kieltä. Mitäpä jos olisit antanut pojan kertoa omia mietteitään ihan itsenäisesti? Miksi hän treenaa, miksi hän pelaa, miksi hän haluaa jalkapalloammattilaiseksi ja millaista jalkapalloammattilaisen elämä hänen käsityksensä mukaan on? Tällä videolla lapsi on kuin käsinukke isän opetuksessa. Tässä on kyse enemmän vanhemman unelmasta kuin lapsen. Olisi ollut huomattavasti kiinnostavampaa kuulla lapsen omaa ääntä, mitä hän olisi halunnut sanoa muille lapsille, puhua lapselle läheisistä asioista. Miksi isä ei saman tien itse esiintynyt videon kertojana ja ottanut siinä samaa ohjaavaa roolia lapsen harrastuksesta kuin tosiasiassa ottaa? Ja kertonut siinä, miksi hän näin tekee.

Kerroit, että teitte yhdessä tavoitteet ym. Eli otteesi lapsesta ja tämän harrastuksesta on hyvin luja. 12-vuotiaan lapsen pitää kuitenkin antaa lentää jo itse. Hänen pitää unelmoida itse, luoda tavoitteensa itse. Ja päättää itse valinnoistaan. Kun tuollainen video on nyt julkiseksi tehty, lapsen on hyvin vaikeaa muuttaakin mieltään. Todeta, että nyt keskitynkin kouluun tms. Kun laji on isällekin noin tärkeää, lapsi saattaa myötäillä isäänsä uskaltamatta tunnustaa, että oikeasti haluaisikin jotain muuta. Ja kyllähän tuo video oli myös seuramainos. Itselleni olisi ongelma käyttää lastani mainokseen. Hyvin harvaa tuotetta tai asiaa suostuisin itsekään julkisesti mainostamaan.

Omista lapsistani osa on täysi-ikäisiä. Olen itsekin usein ajatellut, että urheilu opettaa hyviä asioita, vaatiminen on hyväksi, pettymykset kasvattavat. Näin se osittain onkin, mutta toisaalta nuoren ihmisen itsetunto on hyvin hauras. Nuori, joka vaatii itseltään paljon, jopa liikaa, voi voida henkisesti hyvin huonosti, eikä vanhempi sitä välttämättä näe eikä ymmärrä. Lapsi ja vielä nuorikin tarvitsee vanhempiaan pitkään, tarvitsee turvaa ja luottamusta siihen, että vanhempi välittää ja rakastaa ja tukee riippumatta siitä, miten lapsi menestyy koulussa tai urheilussa. Olen itsekin osallistunut valmennukseen ja tukenut lapsiani eri lajeissa. Nyt en ole enää varma, olenko tehnyt siinä oikein. Lapsen urheiluharrastuksen ja -menestyksen kommentointi, parannusehdotukset ym. saattavat satuttaa lasta kipeästikin. Lapsen ja aikuisen unelmat on syytä pitää erillään. Mä olen oppimassa tätä nyt vähän kantapään kautta.



Mihin itse olen jalkapallon puolella törmännyt, on se, että vanhemmat hyvin vahvasti toivovat lapsensa pääsevän kilpapuolelle ymmärtämättä, että kilpapuoli on kilpaurheilua. Siellä pitää kilpailla peliajasta, pelipaikasta. Jos siihen ei ole valmis, haastepuoli on parempi vaihtoehto. Ongelma on se, että haastepuolta ei monissa seuroissa juuri valmenneta. Ehkä tuo kova harjoittelu ymmärretään, mutta ei esimerkiksi sitä, että joukkueeseen voi tulla joku uusi, joka muuttaakin asetelmia.

Itse ajattelin tämän niin että kyseessä on elokuva eikä dokumentti. Elokuvassa on käsikijoitus ja joku näyttelee.
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #18 : 07.11.2024 klo 15:28:12

Itse ajattelin tämän niin että kyseessä on elokuva eikä dokumentti. Elokuvassa on käsikijoitus ja joku näyttelee.

Juuri näin asia pitäisi oivaltaa 👍🏼☺️
Skylark

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 07.11.2024 klo 15:48:04

Tämä on seuran mainos, jossa lapsi näyttelee omalla nimellään aikuisen hänelle kirjoittaman roolin.
Oma mielipiteeni tästä on tuossa ylempänä.
Nipale

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 07.11.2024 klo 15:52:10

Ehkä huipulle tähtäävän urheilijan aamupala voisi olla jotain muuta.. ;)
Jaakob

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: S


Vastaus #21 : 07.11.2024 klo 15:56:43


Tämä video esittelee Ilveksen pelaajapolun. Tämä video on ilvekselle tilattu tuote. Tämä video ei esittele isän toiveita tai haluja.
 

Hienosti tehty video, näkee ammattilaisen käden jäljen. Käsitän kyllä pelaajapolun erilaisesti kuin mitä tässä on esitetty. Tässä jää se varsinainen polku täysin väliin.

Lopun joukkuehenki -kohtaus oli vähän päälleliimatun oloinen mutta pointtina hyvä.

Ja toivottavasti joku aamu poika saa jotain muuta aamupalaksi :hymio:
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 07.11.2024 klo 19:11:02

Ehkä huipulle tähtäävän urheilijan aamupala voisi olla jotain muuta.. ;)


Haha, mietinkin, että joku tähän varmasti tarttuu. Tarkoitus oli tehdä kunnon ruokailu setit videoon, mutta kuten kerroin aiemmin, lähes ilmaiseksi kun tekee, niin helpommin oikoo sit kuvissa ja tekee kompromisseja. Näin tapahtuu myös isoissa leffoissa kun budjetti on syöty, laadussa tingitään.
Tipelto

Poissa Poissa


Vastaus #23 : 07.11.2024 klo 19:16:41

Hienosti tehty video, näkee ammattilaisen käden jäljen. Käsitän kyllä pelaajapolun erilaisesti kuin mitä tässä on esitetty. Tässä jää se varsinainen polku täysin väliin.

Lopun joukkuehenki -kohtaus oli vähän päälleliimatun oloinen mutta pointtina hyvä.

Ja toivottavasti joku aamu poika saa jotain muuta aamupalaksi :hymio:

Joo ehkä sanoin hieman virheellisesti. Sanotaanko näin että tämä tapailee ilveksen arvoja ja pelaajapolkua, muttei ole sen täydellinen ilmentymä.

Ehkä se lopun joukkuehenki osio tuntuu itsestäkin vähän päälleliimatulta, mutta silti täyttä totta ja oma toive valmentajana on se, että jo juniorit oppisivat joukkuepelaamisen tärkeyden, eikä olisi vaan kenttä täynnä niitä soolo viittasankareita. ☺️


Kiitos palautteesta! 👍🏼
Jääpoiju

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: I L V E S


Vastaus #24 : 07.11.2024 klo 20:16:18

Laadukkaan oloinen tekele kyllä.

Ainoa kehitysehdotus on, että se olisi suomeksi. Suomessa kuitenkin suurin osa lapsista ja aikuisista tuntee, ajattelee ja näkee unia suomeksi.

Englanninkieliseen kerrontaan ei synny samanlaista sidettä.

Ilveksen peleissä ja kopissakin hypätään jos ollaan Ilves. Ei mitään jump if you are a lynx.

 
Sivuja: [1] 2
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa