Hyvin kaksijakoinen peli.
Alkuunsa hyökkäyspeli toimi ja tuloksena oli kaksi tolppaa sekä muutama näennäisempi paikka, josta olisi voinut tulla vaarallinen tilanne. Takaa-ajotilanteessa etenkin Håkans toi virtaa ja taas tuli paikkoja. Ei vaan nyt uponnut ja Pohjanpalolla oli pilkun lisäksi pari muutakin paikkaa. Tässä siis voisi paeta "huonon tuurin" tai jonkun muun taakse, koska maaliodottamaa saatiin luotua ja jopa ihan silmillä katsomalla niitä paikkoja oli. Palloliiton analyysissä korostettu hyvien maalipaikkojen muuttaminen maaleiksi ei vaan toiminut. Näin siis voitaisiin sanoa, mutta eipä se auta.
Suomi loi hyvän maaliodottaman paikkoja, mutta tällainen "tuuri" on usein monen osan summan ja seurausta kaikesta muusta. Hyvät joukkueet pystyvät kääntämään tuurin puolelleen. Suomi ei ole hyvä joukkue ja pilkunkin mokannut (sekä Pukin syöttämän paikan) Pohjanpalo tuli penkiltä, joten taas voi kysyä, että onko top-4 sarjassa pelaava hyökkääjäkään parhaimmillaan tullessaan penkiltä. Tolpat taas olivat hyvin luoduista, mutta silti puolittaisista tilanteista: Lodin potkutekniikka oli hyvä, jolla ylipäätään sai luotua tilanteen ja Antmanin vedossa vastustaja nyt sai jalan eteen. Tämän takia niitä tilanteita pitäisi luoda systemaattisesti, nyt odotetaan jonkun taikovan maalipaikan ja usein paikat ovat vain melko hyviä.
Irlannin maali oli tyypillinen Suomea vastaan tehty maali ja muistutus, että ei se kolme topparia toimi, jos kaikki ovat melkein kuin yhdestä muotista. Alhoa toki vietiin, mutta vastaavasti Alho oli hyvä hyökkäyspäässä. Ståhl ei ole ollut parannus, joten näillä on mentävä ja mieluummin hyökkäystehoja. Muutoin pelaajista Kamara on edelleen monellakin tapaa ongelmallinen: taitoa ja muuta riittää, mutta sitten maaliin johtaneen tilanteen tyyppisiä ratkaisua ja maalintekouhka on nolla, kun ei edes yritä. Mestareiden Liigassa maaleja molempiin päihin tehnyt Kairinen sentään tuo mahdollisuutta toisen aallon maalintekouhkaan, mutta ei ole mikään takuuvarma pommittaja. Joka tapauksessa Kairinen tuo sentään keskikentälle jotain.
Nyt on Rive 2.5 käynyt betatestissä ja pitäisi saada kohta tuotantoon, miten ne kuuluisat periaatteet näkyivät.
1. Eteneminen keskustan kautta. Miehitetään vahvasti keskustaa ja edetään sitä kautta. Syötetään laitaan vasta, kun keskelle ei pääse.
Keskeltä ei päästy.
Tilanteita tuli kun syötettiin laitaan ja päästiin vastustajan selustaan. Sinällään kaunis ajatus, mutta tällöin pelkästään wingbackien käyttäminen sotii periaatteen lähtökohtaa vastaan. Ongelmahan tämä ei ole, koska tällä tavalla saadaan tilanteita ja siellä keskisektorilla on pelaajia.
2. Selustaan. Tunnistetaan mahdollisuus voittaa kenttää nopeasti. Selustaan pitää tulla aloitteita.
Näitä tuli vähemmän, mutta toisaalta tuli.
Nimenomaan laidoissa, joten mikä on periaatteen 2 suhde periaatteeseen 1?
3. Laidasta –> selustaan tai vähintään sisään. Syötetään siis laitaan edun puolelle, ja laitakaistan pelaajat ovat niin ylhäällä, että voidaan pelata kontrolloidusti selustaan tai vastustajan viimeisen linjan eteen.
No näin ja tämä periaate toimii, mutta mikä on tämän suhde muihin periaatteisiin?
Tässä kun lukee periaatteita ja katsoo peliä, niin tuntuu olevan jonkinlainen ristiriita periaatteiden välillä, saati toteutuksessa.
Siis tämän ymmärtäisin paremmin, jos tosiaan lähdettäisiin 1 mukaisesti miehittämään keskustaa ja pidetään laidat leveänä etsien paikkoja selustasta, josta voidaan pistää pallo boksiin tai toiseen aaltoon, mutta miksi toisessa periaatteessa syötetään laitaan vasta kun keskeltä ei pääse.
4. Välitön prässi. Huuhkajat haluaa siis pallon menettäessä reagoida välittömästi ja jatkaa prässiä niin kauan kuin tilanne mahdollistaa.
Joo näin toimittiin ja se toimi.
Kreikkaa vastaan oltiin hukassa, mutta nyt on jotain itua ja pakka pysyy ehkä paremmin kasassa.
Toki tämähän ei Henri Lehdon mukaan ole periaate, vaan ottelukohtaisesti sovellettava mahdollisuus.
5. Positiivinen tilanteenvaihto. Vastaiskuissa nopeasti eteenpäin, tila pois kuljettamalla tai syöttämällä pallottomalle puolelle, eteneminen keskustan kautta.
Mentiin laitojen kautta, tsekkaa periaatteet 1, 2 ja 3.
1. Keskustan priorisointi. Ohjataan vastustaja laitaan, vähintään neljä kaistaa (kuudesta) suljettuna. Estetään vastustajan eteneminen. Pakotetaan syöttämään alaspäin tai poikittain ja riistetään tiiviistä muodosta.
Ihan kaunis ajatus, mutta Irlanti teki maalin laidoista tulleesta tilanteesta.
Pitäisi pystyä iskemään kiinni siihen pelaajaan ennen kuin keskitys lähtee, jolloin pakotetaan syöttämään.
Unohtiko joku välittää muistion?
2. Jatkuvuus ja prässi. Annetaan paine ja jatkopaine, estetään vastustajan eteneminen. Prässätessä lähdetään hyvästä muodosta, kun vastustaja syöttää alaspäin. Pyritään antamaan paine palloon ja puolustamaan eteenpäin. Prässiä pyritään jatkamaan niin kauan kuin tilanne sen mahdollistaa.
Tässä on vielä tekemistä, kun muotoa hajoaa hyvästä liian nopeasti.
Maalitilanteessa puuttui se paine ja vaikka sillä tavalla myydään itsensä liian helposti, niin...
3. Aktiivinen matala blokki ja boksin puolustaminen. Estetään keskitykset, seurataan syvyysjuoksut, voitetaan boksissa kaksinkamppailut ja irtopallot, peitetään tärkeimmät alueet, joihin vastustaja yrittää keskittää, tyhjennetään boksi keskityksen jälkeen.
Maali tuli keskityksestä.
Muutoinkin tämän kanssa aika paljon tekemistä ja yleisesti puolustamisessa auttoi se korkeampi prässi ja paine. Muutoin ei toki puolustuksessa ihan hirveää sekoilua ja Irlannille paitsiomaalikin, jossa ei (onneksi) seurattu juoksua.
4. Negatiivinen tilanteenvaihto. Kaikki pelaajat liikkuvat täysillä, tasapainotetaan keskusta, puolustetaan keskustasta selusta ja ohjataan laitaan.
Vähän sama kuin puolustuksen periaate 1.
