Cutback-syöttämisen ja -vastaanottamisen taito

[KVilho]

Jos koitan vähän välillä vaihtaa levyä tai ainakin levyn puolta.

Yksi sivujuonne omiin kiinnostuksenkohteisiin liittyen on cutback syöttäminen ja vastaanottaminen. Eli liittyy vahvasti pelaamiseen vastustajan boksissa ja siihen että suurin osa maaleista huippusarjoissa syntyy tilanteissa, jossa boksin sisällä vielä syötetään. Laitetaan tähän joku linkki aiheeseen liittyen;

https://www.brittifutis.com/kotimaki-valioliiga-nayttaa-maalisyottojen-trendin-nykyfutiksessa-arsenal-on-luokkansa-malliopilas/

Näiden syöttöjen antamisen, vastaanottamisen ja laukaisemisen (tai jatkosyötön antaminen) taito vaikuttaa ainakin omaan silmään olevan yksi eroista huippufutiksen ja vähemmän huipun futiksen välillä.

Mitä taitoja näette tähän liittyvän ja miksi ainakin periaatteessa verraten yksinkertainen tapahtuma kuitenkin tuntuu vaativan paljon taitoa?

Jotain omia näkemyksiä on kyllä, mutta ajattelin kerrankin olla tuputtamatta niitä heti ensimmäisenä.

[Ben]

Jos junnufutiksesta puhutaan, niin yksi on ainakin, että lähes kaikilla isommillakin junioripelaajilla on niin paljon kusta päässä, että yrittävät itse aina maalia noissa tilanteissa sieltä pienestä kulmasta, kun onhan siinä jo kohtuullinen maalipaikka itselläkin, eikä sillä syötön vastaanottajallakaan kuitenkaan ihan tyhjää maalia olisi, vaikka paljon parempi maalipaikka olisikin, niin ei tule koskaan cutback-syöttöä edes koitettua.


Teknisessä suorituksessa tärkeää on ajoitus ja tarkkuus, monesti se ikkuna cutback-syötölle on lyhyt ja silloin sen syötön pitää lähteä ja tietysti sen pitää olla tarkka, eilenkin Suomen pelissä pari cutback-syöttöä meni täysin harakoille.

[KVilho]

Jos junnufutiksesta puhutaan, niin yksi on ainakin, että lähes kaikilla isommillakin junioripelaajilla on niin paljon kusta päässä, että yrittävät itse aina maalia noissa tilanteissa sieltä pienestä kulmasta, kun onhan siinä jo kohtuullinen maalipaikka itselläkin, eikä sillä syötön vastaanottajallakaan kuitenkaan ihan tyhjää maalia olisi, vaikka paljon parempi maalipaikka olisikin, niin ei tule koskaan cutback-syöttöä edes koitettua.

...

Se mitä olen junnupelejä ylimmällä kansallisella sarjatasolla, alueturnaukissa ja tähtitarhoissa parissa ikäluokassa seurannut niin ikävä kyllä mielestäni ei ole kyse itsekkyydestä vaan kyvyttömyydestä peleta boksissa. Tämä johtaa juurikin siihen puskemiseen mikä näyttäytyy vaikka tuona pienestä kulmasta yrittämisenä. Ei auta vaikka olisi kuinka taitava jos ei näe vaihtohtoja niin sitten ei näe.

Tuosta pallollisen taidosta ajoitukseen ja tarkkuuteen liittyen olen samaa mieltä. Sanoisin että sama pätee myös syötön vastaanottajaan.

[Tino Asprilla]

Eikös meillä treenata junnuissa jotain 80% ajasta pelinavaamista ja pallonhallintaa muodon ulkopuolella?

Voisko tuossa olla syy ettei ainakaan junnupuolella näy boksissa syöttöjä tai boksipelaamisen muutakaan taitoa?   

[Vikkelä vaihtomies]

Niin kauan kuin muistan, niin forkalla (ja yleisesti jalkapallokeskustelussa) on valiteltu kuinka suomalaiset pelaajat eivät uskalla haastaa tai yrittää muuta ratkaisua hyvässä paikassa, vaan turhan tunnollisesti syöttävät sivulle pallonmenetyksen pelossa.

Nyt sitten kun sinne boksiin on päästy murtautumaan, niin maalintekopaikasta on kusipäistä vetää ja pitäisi ymmärtää syöttää

[Nuorenanätti]

Varmaan siksi, että pelaajille on lapsesta saakka puhuttu cutbackista. Kukaan ei ole pikkujunnuna tajunnut koko termiä eikä kehtaa enää teininä myöntää, että luulee sitä hiustyyliksi.

En siis toisin sanoen ole huomannut tämän olevan erityisen silmiinpistävä ongelma kaikkien muiden ongelmien joukossa.

Useammassakin joukkueessa, joita olen kentän reunalta seurannut, on tätä treenattu ja "syöttöalueiden" merkityksestä puhuttu murtautumisessa. Cutback syöttöjen puuttuminen joukkueissa johtuu kuitenkin ensisijaisesti siitä, että palloa ei saada pelattua edes sinne, saatika parhaalla maalintekoalueelle.

Haasteet ovat niin suuret muualla kentällä, että cutback osaamisella on marginaalinen merkitys.

[newilled]

Ongelma varmaan liittyy pallon hallintaan ja skannaamiseen. Ohituksen jälkeen, joka onnistuu harvoin, pitäisi vielä saada katse ylös ja nähdä vastaanottajat, jotka pitäsis olla liikkeessä, sekä vielä saada ajoitus onnistumaan. Yleensä syöttöikkuna menee nopeasti kiinni ja sen jälkeen vedetään kun ei ole muuta mahdollisuutta jäljellä.
Kokonaisuudessa paljon taitoa vaativa suoritus ja harvalla pelaajalla onnistuu.

[KVilho]

Varmaan siksi, että pelaajille on lapsesta saakka puhuttu cutbackista. Kukaan ei ole pikkujunnuna tajunnut koko termiä eikä kehtaa enää teininä myöntää, että luulee sitä hiustyyliksi.

En siis toisin sanoen ole huomannut tämän olevan erityisen silmiinpistävä ongelma kaikkien muiden ongelmien joukossa.

Useammassakin joukkueessa, joita olen kentän reunalta seurannut, on tätä treenattu ja "syöttöalueiden" merkityksestä puhuttu murtautumisessa. Cutback syöttöjen puuttuminen joukkueissa johtuu kuitenkin ensisijaisesti siitä, että palloa ei saada pelattua edes sinne, saatika parhaalla maalintekoalueelle.

Haasteet ovat niin suuret muualla kentällä, että cutback osaamisella on marginaalinen merkitys.

Ei kai lapsen tarvitse tietää käsittettä että ymmärtää itse liikkua ja toimia niin että hyöty on maksimaalinen. Noi pitää lapsen ihan itse hoksata, koska opetettuna jää pintapuoliseksi.

Jos ajatellana nykyjalkapallon vaatimuksia niin mielestäni ei ole vähäpätöistä jos esim. Valioliigassa maaleista syötetään about 3/4 boksista tai syöttöalueelta. Haasteet tässä ilmentävät hyvin myös syitä muiden alueiden ongelmiin.

Se on kyllä totta että yleensä vaatii pallotaitavan ja nopean laitapelaajan joka murtautuu boksiin tai syöttöalueelle, siis silloin kun sinne kuljettamalla mennään.

[KVilho]

Ongelma varmaan liittyy pallon hallintaan ja skannaamiseen. Ohituksen jälkeen, joka onnistuu harvoin, pitäisi vielä saada katse ylös ja nähdä vastaanottajat, jotka pitäsis olla liikkeessä, sekä vielä saada ajoitus onnistumaan. Yleensä syöttöikkuna menee nopeasti kiinni ja sen jälkeen vedetään kun ei ole muuta mahdollisuutta jäljellä.
Kokonaisuudessa paljon taitoa vaativa suoritus ja harvalla pelaajalla onnistuu.

Jos pallo kuljetetaan boksiin tai syöttöalueelle, niin se kyllä vaatii pallolliselta taitoa nopeutta jne. Ajoituksen osalta juuri se että pystyy nostamaan katseen edes nopeasti ylös on kriittistä. Se ei ole kriittistä pelkästään pallollisen vaan myös pallottoman näkökulmasta. Kun onnistuneita tilanteita käy läpi, niin usein pallollisen havainnointi boksiin tapahtuu myös ennen viimeistä murtautumista ja ohitusta.

Samaa vaaditaan myös esim. kärjeltä joka usein kuljettamalla ja haastamalla tapahtuvissa murtautumisissa ajoittaa omat liikkeensä pallollisen havainnoin pohjalta. Myös kärjen täytyy ajoittaa ennakoitavat liikkeet niin että pallollinen näkeen ne.

Näissä tilanteissa kärki ei yleensä enää liiku vaan on kohtuu stabiilissa tilanteessa vastustajan topparien välissä vitosella. Yksi suurimmista virheistä on odottaa valmiina tyhjässä "putkessa", koska se on ei kauaa muuten ole tyhjä. Kärjellä on yleensä kaksi putkea johon ajoittaa liike, eli putki maalivahdin ja toppareiden välissä ja pienellä peruutuksella tila toppareiden ja seuraavan linjan välissä. Tämä putki on yleensä tilavampi ja syötön onnistuminen todennäköisempi. Toisaalta liike tyhjään tilaan pitää tehdä hieman viistoon pallollisen suuntaan ja laukauksen tekeminen on haastavampaa.

Kärjen pitää ajoittaa oma liike ja sitä ennakoivat vihjeet pallolliselle siihen lyhyeen hetkeen kun pallollinen pystyy havainnoimaan sen. Usein itse liike tapahtuu vasta syötän jälkeen tai lähes samaan aikaan. Kärjen tulee ajoittaa liike ja ennakoivat vihjeet niin että toppari ei näe niitä vaan katsoo pallolliseen.

Tämä siis esimerkki vain yhdestä tilanteesta ja tilanteen yhdestä osa-alueesta, joka on kohtuu yleinen cutback-syöttötilanne.

[Nuorenanätti]

Noi pitää lapsen ihan itse hoksata, koska opetettuna jää pintapuoliseksi.

Tämä on suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa isompi ongelma kuin cutbackit. Valmentajat ovat hurahtaneet uskoon, jonka mukaan asioiden oivaltaminen itse on opetusmetodina verraton ja asioiden opettaminen väärin. Kyselymetodi on muotia ja asioiden opettaminen kuuluu Kekkosen aikaan.

Linkittämäsi artikkelin kirjoittaja on ehkä tutkinut tilastoja ja oivaltanut itse tai sitten opiskellut jonkun toisen tekemän oivallukset: cutbackit ja rankkarialueella syöttäminen ovat leimallisia tämän hetken jalkapallolle ja maalinteolle. Näin ei ehkä ollut kymmenen vuotta sitten. En tiedä.

Kuitenkin suomalaisen jalkapalloa pelaavan lapsen pitää "ymmärtää itse liikkua ja toimia niin, että hyöty on maksimaalinen."  Kuinka isolla todennäköisyydellä ryhmä lapsia oivaltaa ja oppii keskenään modernin huippufutiksen viimeisimmän trendin, kenenkään opettamatta? Oppii tämän vielä niin, että pystyy toteuttamaan sitä toisteisesti pelissä?

En siis ole kyselymetodia ja oivaltamista vastaan. Ilman oivaltamista ei tule oppimista, mutta ilman opettamista ei myöskään pääosin tule oivaltamista. Oivaltaminen perustuu aina pohjalla olevaan tietoon ja sitä tietoa voi ja pitää opettaa.

Voisiko siis olla niin, että niille huippupelaajille joku on opettanut cutbackit, juoksut ja ajoitukset. He ovat ne sisäistäneet ja osaavat niitä soveltaa. Suomalaisten ei niin huippujen valmentajat kyselevät, että mikä meni pieleen, mietippä ite, kyllä se oivallus sieltä tulee.

Kaikkea ei tarvitse keksiä uusiksi joka maanantai.

Edelleenkään kyse ei ole eristetysti cutbackista tai sen haasteista. Vastaavat puutteet näkyvät ihan yhtä lailla muissakin hyökkäystilanteissa, joissa palloton liike, ajoitukset, havainnointi tai tekniset taidot ovat pielessä.

[Tino Asprilla]

Ja kaikenmaailman ajoitukset, liikkeet, cutbackit yms pitäisi tänä päivänä nimenomaan opettaa.

Mä hämmästyn viikko toisensa jälkeen kuinka puutteellista lasten ymmärtäminen on pelaamisesta. Sellainen peruspelaaminen johon mun mielestä kuuluu riparit, käyttösyöttö, seinäsyöttö ja miksei cutback.

Nää on nimenomaan niitä asioita joita opitaan pihapeleissä. Toisaalta meillä on aina ajankuva, josta imetään ajankuvallisia vaikutteita. Onko lapsilla tänä päivänä kovin innokas fiilis kattoa jalkapalloa telkkarista kun sitä on mahdollisuus kattoo lyhyinä videoina millon ja missä vain? Mitä oleellista kuuluu tän päivän ajankuvaan futiksessa? Miksen mä nää kenttien reunoilla tulevia laitureita harjoittelemassa tikkarin laittoa eteenpäin ja pikajuoksukirmaamista perään? Koska se ois äärimmäisen tylsää.Miksen mä nää tulevaisuuden hyökkääjiä nikkailemassa keskityksiä sisään? Koska sellaista ei enää nää juurikaan muissa kuin Huuhkajien matseissa vastustajan taholta. Ehkä meidän pelaajilta puuttuu esikuvat tai tarinat? En tiedä.

Kun peilaan omaa lapsuutta, niin se futispeli telkkarista oli ihan sika harvoin tarjolla. Vhs:ltä olen katsonut samoja matseja kymmeniä kertoja. Sit siinä yhdessä pelissä oli joku juttu joka jäi verkkokalvoille ja jota sit opeteltiin tuhansittain toistoin. Ulkosyrjälaukaus, maalivahdin yläkäden kurotus,  R9 askelharhautus, Beckhamin Vapari tai Gazzan tuuletus

Tarkoitan tällä sitä että kun mielenkiintoista materiaalia on harvoin tarjolla, uppoutuu siihen uteliaammin ja on herkkä mallioppimaan esim katsotun pelin kautta. Nykyisin lapset vois kattoo futista 24/7 muttei ne ymmärrä niitä yksinkertaisia asioita jotka kuuluvat peliin.

Omakohtaiset kokemukset kertovat, et esim maahanmuuttajataustaisten lasten pelaamisen valmiudet ovat korkeammat keskimäärin koska heillä todennäköisesti köyhempi perhe ei tarjoa ärsyketulvaa ja yhteisöllisyyttä on edelleen sen verran että pihapelejä pelataan edes jonkun verran.

----
Ja mun mielestä nää termit kuten cut back on aika päälleliimattuja. Miksei se ole se takaviisto, joka itsessään antaa merkityksen yhdelle havainnoitavalle suunnalle.    

[fingerström]

Nää on nimenomaan niitä asioita joita opitaan pihapeleissä. Toisaalta meillä on aina ajankuva, josta imetään ajankuvallisia vaikutteita. Onko lapsilla tänä päivänä kovin innokas fiilis kattoa jalkapalloa telkkarista kun sitä on mahdollisuus kattoo lyhyinä videoina millon ja missä vain?

Kopioin tämän, koska tässä puututaan mun mielestäni oikeaan ongelmaan. Boldattuun, vielä vuosituhannen alkupuolella oli tilanne, että junnutoimintaan mukaan tulleilla pojilla oli etulyöntiasema tyttöihin nähden, koska he olivat katsoneet isänsä kanssa futista ja futis oli jollain tavoin tuttua jo monille pikkupojille. Tytöt jäivät jälkeen, koska heillä ei tällaista kokemusta ollut, vaan he joutuivat rakentamaan kaiken tyhjän päälle. Nyt näyttää ihan yleisesti siltä, että futis ikäänkuin läpäisee heinekenin tavoin koko yhteiskunnan, mutta onko samalla tipahtanut pois pelin ymmärtämistä edellyttävä pitkäjännitteisyys? Katsovatko junnut pelejä? Mä en siis enää tiedä, vaan kysyn.

Ja aina kandee muistaa Atik Ismailin huomio siitä, että jalkapalloa pelinä oppii ainoastaan sitä katsomalla. Toki siellä kentän lukemattomissa pikkupeleissä pärjää aika pitkälle tajuamatta itse isosta pelistä paljoakaan, minkä huomaa monen ammattilaisenkin työskentelystä.

[Jortsukka]

Ensin syyt miksi Cutbackista(tai takaviistosyötöistä) maalien tekeminen lisääntynyt:

- Puolustaminen matalalta lisääntynyt
- Puolustetaan todella tiivisti keskustaa (varsinkin ns. pallonhallintajalkapallon myötä)
- Keskitysten puolustaminen helpompi harjoitella kun ns. toisen aallon toimintoja
- Porttia osataan puolustaa aluepuolustamisessa aika hyvin

Miksi Suomessa ei olla kovin hyviä tässä:

- Ei pystytä näkemään pallon lisäksi riittävästi ympäristöä
- Ei osata täyttää hyvin alueita
- Ei osata liikkua oikeisiin tiloihin oikeilla ajoituksilla
- Teknisesti ei ole riittävästi työkaluja miten syöttää

[erno]

Valioliigassa ja muissa huippusarjoissa onnistunutta cutback-syöttöä edeltää yleensä joko kaksi voitettua 1v1 tilannetta TAI nopea vastahyökkäys jossa edetään keskikaistan kautta, josta pallo laitaan ja takaisin keskelle. Syöttötekniikan puute on mun silmiin pienempi ongelma kuin muun tekniikan puute.

[KVilho]

Tämä on suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa isompi ongelma kuin cutbackit. Valmentajat ovat hurahtaneet uskoon, jonka mukaan asioiden oivaltaminen itse on opetusmetodina verraton ja asioiden opettaminen väärin. Kyselymetodi on muotia ja asioiden opettaminen kuuluu Kekkosen aikaan.

Linkittämäsi artikkelin kirjoittaja on ehkä tutkinut tilastoja ja oivaltanut itse tai sitten opiskellut jonkun toisen tekemän oivallukset: cutbackit ja rankkarialueella syöttäminen ovat leimallisia tämän hetken jalkapallolle ja maalinteolle. Näin ei ehkä ollut kymmenen vuotta sitten. En tiedä.

Kuitenkin suomalaisen jalkapalloa pelaavan lapsen pitää "ymmärtää itse liikkua ja toimia niin, että hyöty on maksimaalinen."  Kuinka isolla todennäköisyydellä ryhmä lapsia oivaltaa ja oppii keskenään modernin huippufutiksen viimeisimmän trendin, kenenkään opettamatta? Oppii tämän vielä niin, että pystyy toteuttamaan sitä toisteisesti pelissä?

En siis ole kyselymetodia ja oivaltamista vastaan. Ilman oivaltamista ei tule oppimista, mutta ilman opettamista ei myöskään pääosin tule oivaltamista. Oivaltaminen perustuu aina pohjalla olevaan tietoon ja sitä tietoa voi ja pitää opettaa.

Voisiko siis olla niin, että niille huippupelaajille joku on opettanut cutbackit, juoksut ja ajoitukset. He ovat ne sisäistäneet ja osaavat niitä soveltaa. Suomalaisten ei niin huippujen valmentajat kyselevät, että mikä meni pieleen, mietippä ite, kyllä se oivallus sieltä tulee.

Kaikkea ei tarvitse keksiä uusiksi joka maanantai.

Edelleenkään kyse ei ole eristetysti cutbackista tai sen haasteista. Vastaavat puutteet näkyvät ihan yhtä lailla muissakin hyökkäystilanteissa, joissa palloton liike, ajoitukset, havainnointi tai tekniset taidot ovat pielessä.

Tiedän että kohtuu provosoivasti kommentoin tuohon että lapsien pitää itse oppia ja tiettyjä asioita ei voi valmentaja opettaa tai että valmentajan opastaminen ei ole tapa jolla lapsi voi asian oivaltaa. Osin tämä johtuu siitä että en oikein sanoittaa mitä tarkoitan.

Uskon että valmentaja voi lapselle tuoda jotain näkökulmia esiin, mutta harjotukset eivät tilanteena ole semmoinen, jossa tämän asian oivaltaminen (ja lahjakkaalla lapselle asian vieminen tasolle jota valmentaja ei edes käsitä) aidosti onistuu. Harjoituksissa ei myöskään ole mitenkään mahdollista saada oikeanlaisia oppimistilanteita tarpeeksi. Paikka näiden ovaltamiseen ovat pihapelit. Sama ennakointi-havainnointi-malli pätee todennäköisesti muissakin pallopeleissa, ainakin soveltuvin osin.

Tärkeää olisi tunnistaa ne lapset jotka ovat oppineet ja oivaltaneet asioita ilman opettamista. Tästä voimme päätellä paljon lapsen taipumuksista ja kyvyistä. Olen 100% että harvalle 10 vuotiaalle edes tuommoista kuvauksen mukaista "cutback-dialogia" on opetettu, mutta on varmasti pelaajia jotka siihen jo tuossa iässä pystyvät. Pallollinen tarvitsee siiheen teknistä taitoa palloton ei minkäänlaista, paitsi laukaisussa. Molemmat tarvivtset paljon ennakointiin ja havainnointiin liittyvää taitoa. Huippupelaajille tuskin näitä on tarvinnut opettaa, koska ovat oivaltaneet ne itse kun ovat nassikoina pelanneet milloin missäkin.

Olin joku aika sitten katsomassa yhtä vähän vanhempien junnujen pääsarjatason peliä. Toisella jengillä oli todella taitava laituri joka toi palloa vaikka kuinka monta kertaa boksiin läheltä päätyrajaa. Laskin ainakin semmoinen 7-8 puhdasta cutbackkiä maalivahdin ja topparien väliin tai topparien ja seuraavan linjan väliin. Näistä 7-8 tilanteesta yhdessä oli oma pelaaja ottamassa syöttöä vastaan, mutta jossa siinäkin lopputuloksena oli surkea laukaus suoraan taivaalle.

Noissa tilanteissa jokaisessa toteutui usein parikin hienoa laiturin 1v1 ohitusta laidalta ja laadukas syöttö tyhjään putkeen. Miksi putkeen ei kuitenkaan liikkunut kukaan oikealla hetkellä? Syötöt näyttivät pääosin laadukkaalta ja mm. kärki olivat boksissa. Voisiko kuitenkin olla että kyse ei ollut pallollisen eikä pallottoman teknisistä puutteista, vaan ajoitukset eivät vain toimineet? Havainnointi ei ollut oikea-aikaista tai sitä ei ollut ollenkaan. Näin ennakoinnin vaativia oikea-aikaisia liikkkeitä ei tullut.

Kun katsoo noita Valioliigankin cutback-tilanteita, niin itse syöttösuorituksen vaativuus teknisesti on usein hyvin pieni.

[Nigel Kugelschfeir]

Tässä mennään jo vähän turhan yksityiskohtaiselle tasolle kun ihan perusjutuissakin olisi tekemistä.

[Nuorenanätti]

Valioliigassa maaleista syötetään about 3/4 boksista tai syöttöalueelta.

Tilastot on niin pirun hankalia lukea. Vielä hankalampaa on tulkita tilastoja. Kaikkein vaikeinta on tehdä loogisia päätelmiä tilastojen pohjalta.

Tuossa pääargumentissasi, johon perustat koko kirjoituksesi, on jo kaksi isoa ristiriitaa verrattuna viittaamaasi lähdemateriaaliin. Syöttöalueet ovat boksin sisällä eikä 38 prosenttia ole 3/4.

Taannoin KuPS yritti voittaa Veikkausliigan hankkimalla tilastojen perusteella parhaat keskittäjät ja parhaat puskijat. Ei toiminut kuin paperilla, jos edes siinä.

Yksipuolinen hyökkäyspelaaminen oli jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu ajatus. Vastustajat oppivat pelaamaan keskitykset pois eikä muita vaihtoehtoja oikein ollut. Kautta muistaakseni värittivät myös keskeisten pelaajien loukkaantumiset niin, että taktiikka perustui nappikeskityksiin ja huippuviimeistelyyn, mutta kentältä puuttuivat nappikeskittäjät ja huippuviimeistelijät.

On hyvin mahdollista, että taustoissa oltiin luettu, tulkittu ja päätelty tilastoja väärin. Moneyball-logiikka on vaativa laji.

[KVilho]

Tilastot on niin pirun hankalia lukea. Vielä hankalampaa on tulkita tilastoja. Kaikkein vaikeinta on tehdä loogisia päätelmiä tilastojen pohjalta.

Tuossa pääargumentissasi, johon perustat koko kirjoituksesi, on jo kaksi isoa ristiriitaa verrattuna viittaamaasi lähdemateriaaliin. Syöttöalueet ovat boksin sisällä eikä 38 prosenttia ole 3/4.

Taannoin KuPS yritti voittaa Veikkausliigan hankkimalla tilastojen perusteella parhaat keskittäjät ja parhaat puskijat. Ei toiminut kuin paperilla, jos edes siinä.

Yksipuolinen hyökkäyspelaaminen oli jo lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu ajatus. Vastustajat oppivat pelaamaan keskitykset pois eikä muita vaihtoehtoja oikein ollut. Kautta muistaakseni värittivät myös keskeisten pelaajien loukkaantumiset niin, että taktiikka perustui nappikeskityksiin ja huippuviimeistelyyn, mutta kentältä puuttuivat nappikeskittäjät ja huippuviimeistelijät.

On hyvin mahdollista, että taustoissa oltiin luettu, tulkittu ja päätelty tilastoja väärin. Moneyball-logiikka on vaativa laji.

Heti kärkeen kiitokset korjauksesta. Koska olin tosiaan tulkinnut tuon syöttöalueen väärin, niin taulukon boksin maalisyöttömäärätkin olivat sitten täysin pielessä. Jossain tutkimuksessa muistaaksen oli omana alueenaan myös boksin sivujen ulkopuolella muutama metri ja tähän todennäköisesti sekoitin. Mukava myös huomata että edes joku jaksaa mun sepustuksia ajatuksella lukea.

Tämä ei kuitenkaan nollaa esim. Davidsonin tutkimuksen havaintoja. Juttuhan oli vuodelta 2022 ja tilastot Valioliigasta MM-tauolla marraskuun lopulla 2022.

Tein vähän vastaavan pikakelaustutkimuksen muutaman huippujoukkueen maaleista kaudella 2023. ManU:lla kolmanneksessa pelitilannemaaleja edelsi syöttö boksiin, ja reippaasti yli toista kolmannesta yksi tai useampi syöttö boksin sisällä. ManC:llä luvut vähän pienempiä, mutta Interillä ja Bayernilla about samaa luokkaa. Euro 2023 maalit myös linjassa.

Veikkaan että jos nyt tehtäisiin sama linkin tutkimus uudestaan olisivat tutkimuksen huomiot vain korostuneet edellisestä.

Taisi tuossa linkin jutussakin olla että matalana nuo maalisyötöt yleensä lähtevät. Olikos tuo Kupsin taktiikka miltä vuodelta?

Yksi näkökulma noissa tilastoissa on se, että aivan yhtä suuri tekijä kuin syöttö boksiin tai boksissa on syötön vastaanottaminen boksissa. Tilastojen valossahan tämä on merkittävä tekijä maalien synnyssä. Mun ei varmaan pitäisi laittaa enää mitään lukuja, mutta sehän lähentelee jo tuota 75%. Toki pelkkä oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen ei vielä maaliin riiitä, muta on kuitenkin merkittävä osa kokonaisuutta.

Niin kuin tuossa yhdessä vanhempien junnujen pelissä huomasin, niin ongelma ei ollut se, että boksissa vastaan otetun syötön 1. kosketus ei olisi onnistunut (vain yhdessä tilanteessa / 7-8) vaan se että kukaan ei ollut siinä tilassa johon syöttö tuli.

Vaikka aiheen esimerkkitilanne onkin todella kapea, niin siihen liittyvät haasteet kuvaa ongelmat myös kaikissa muissa kentän osissa ja pelin vaiheissa joissa vaaditaan samoja taitoja kuin boksissa.

[turkistarhaaja]

Vaikka sinänsä otsikon aihe on tietyllä tavalla vähän niche-ongelma niin toisaalta varmasti syynsä on sillä, että Suomessa harjoitellaan eniten pelin avaamisen ja rakentamisen vaihetta kun pitäisi tasaisesti harjoitella toimintaa molemmissa kenttäpäädyissä ja hyökkääjien korostetusti toimintoja hyökkäyspäässä.

Tämä Eddie Munnellyn havaintoihin perustuva juttu lienee kaikille tuttu?

Itse asiassa jo 5v5 vaiheessa olen havainnut että tietyt pelaajat eivät oikein pääse edes maalipaikoille (pl itse kuljettamalla jos vastus on heikko) vaikka treeneissä he ovat vahvoja 1v1 pelaajia ja osaavat laukoa molemmilla jaloilla kun taas toiset heitä yksilötaidoiltaan heikommat pelaajat pääsevät paljon paremmin paikoille ja toimittavat palloa reppuun. Kun sitten Veo-kameralla kuvailtiin joskus pelejä niin vahvistui se hetkessä tehty havainto että ko. pelaajien sijoittuminen ja havainnointi oli yksinkertaisesti heikkoa verrattuna noihin toisiin pelaajiin. Esimerkiksi pelaaja 1 painottomana laiturina painoi jatkuvasti samaan aaltoon hyökkääjän kanssa jolloin toinen aalto jäi tyhjäksi kun taas pelaaja 2 osasi paremmin jättäytyä muutaman metrin taakse. Toinen aika yleinen esimerkki oli kun timantilla pelatessa pakki kuljettaa palloa niin pelaaja 1 hyökkääjänä osasi korkeintaan painaa pystyyn (jos sitäkään!) kun taas pelaaja 2 osasi tehdä pienen tukiliikkeen jommalle kummalle sivulle irroten puolustajasta. Ja vastaavia esimerkkejä on lisää.

Ja itse kyllä olen sitä koulukuntaa että näitä pitää opettaa eikä pelkästään luottaa siihen että pelaajat hoksaavat kaikki asiat itse. Eivät hoksaa.

[KVilho]

Vaikka sinänsä otsikon aihe on tietyllä tavalla vähän niche-ongelma niin toisaalta varmasti syynsä on sillä, että Suomessa harjoitellaan eniten pelin avaamisen ja rakentamisen vaihetta kun pitäisi tasaisesti harjoitella toimintaa molemmissa kenttäpäädyissä ja hyökkääjien korostetusti toimintoja hyökkäyspäässä.

Tämä Eddie Munnellyn havaintoihin perustuva juttu lienee kaikille tuttu?

Itse asiassa jo 5v5 vaiheessa olen havainnut että tietyt pelaajat eivät oikein pääse edes maalipaikoille (pl itse kuljettamalla jos vastus on heikko) vaikka treeneissä he ovat vahvoja 1v1 pelaajia ja osaavat laukoa molemmilla jaloilla kun taas toiset heitä yksilötaidoiltaan heikommat pelaajat pääsevät paljon paremmin paikoille ja toimittavat palloa reppuun. Kun sitten Veo-kameralla kuvailtiin joskus pelejä niin vahvistui se hetkessä tehty havainto että ko. pelaajien sijoittuminen ja havainnointi oli yksinkertaisesti heikkoa verrattuna noihin toisiin pelaajiin. Esimerkiksi pelaaja 1 painottomana laiturina painoi jatkuvasti samaan aaltoon hyökkääjän kanssa jolloin toinen aalto jäi tyhjäksi kun taas pelaaja 2 osasi paremmin jättäytyä muutaman metrin taakse. Toinen aika yleinen esimerkki oli kun timantilla pelatessa pakki kuljettaa palloa niin pelaaja 1 hyökkääjänä osasi korkeintaan painaa pystyyn (jos sitäkään!) kun taas pelaaja 2 osasi tehdä pienen tukiliikkeen jommalle kummalle sivulle irroten puolustajasta. Ja vastaavia esimerkkejä on lisää.

Ja itse kyllä olen sitä koulukuntaa että näitä pitää opettaa eikä pelkästään luottaa siihen että pelaajat hoksaavat kaikki asiat itse. Eivät hoksaa.

Mikä on mielestäsi syy kuvaamallesi havainnolle 5v5 peleissä ja voidaanko siitä päätellä jotain?

Kukaan ei koskaan hoksaa, vai vain harva hoksaa? Voidaanko siitä päätellä jotain jos hoksaa?

[turkistarhaaja]

Mikä on mielestäsi syy kuvaamallesi havainnolle 5v5 peleissä ja voidaanko siitä päätellä jotain?

Kukaan ei koskaan hoksaa, vai vain harva hoksaa? Voidaanko siitä päätellä jotain jos hoksaa?

Ensimmäinen on hyvä kysymys. Varmaan liittyy eroihin kyvyssä havainnoida peliä joka voi taas johtua puhtaasti geneettisistä asiosta tai siitä että toisella on enemmän toistoja tilanteiden havainnoinnista kuin toisella tai näiden yhdistelmästä tai jostain muusta syystä.

Jälkimmäiseen: Jotkut hoksaavat, useimmat ei. Kuitenkin esim. kun näytettiin fläppitaululla ennen peliä ja ohjeistettiin pallotonta peleissä niin näitä alkoi näkymään myös spontaanisti.

Mutta siis jos Suomessa yleisesti harjoitellaan hyökkäysalueen toimintaa vähän suhteessa rakenteluvaiheen toimintaan niin onko se kovin suuri yllätys jos suomalaisten pelaajien hyökkäysalueen toiminta on heikkoa?

[Nuorenanätti]

...lähentelee jo tuota 75%...

En tiedä tarkkaa lukua, mutta viimeiset 30 vuotta olen saanut kuulla, että n.70% maaleista tehdään ns. maalintekoalueelta, joten uskoisin esittämäsi luvun olevan yhtä totta kuin siemmatkin väittämät.

Tässä tilastossa ovat varmaan takaviistosyötöt nostaneet osuuttaan ja vastaavasti pitkät keskitykset menettäneet merkitystään.

*

Kuopion vuotta en muista, tällä vuosituhannella kumminkin.  Jossain suomalaisessa urheilumediassa oli siitä silloin ihan hyvä juttu.

*

Tarhaajalta (tai Mullinilta) hyviä huomioita.

[Nigel Kugelschfeir]

Kansallisen Liigan vuoden Maali-äänestys menossa ja kaikki maalit yläriman alle suht kaukaa.

Naisissa ei tarvii näitä miettiä. Mikä tahansa kärkkäri menee verkon perukoille kunhan menee ylös niin turha on liikaa miettiä. Keep it simple stupid.

[Nuorenanätti]

Kukaan ei koskaan hoksaa, vai vain harva hoksaa? Voidaanko siitä päätellä jotain jos hoksaa?

Voisiko olla jotain eroja lapsissa? Vähän kuin matematiikan opiskelussa. Joku hoksaa nopeammin ja joku myöhemmin. Se, joka hoksaa hitaammin, voi tarvita tukiopetusta tai liittyä perussuomalaisiin. Se, joka ei hoksaa ollenkaan, on dumbfuck ja ajautuu Parariisisaari Suomen kuvauksiin.

[Jaakko]

Kun peilaan omaa lapsuutta, niin se futispeli telkkarista oli ihan sika harvoin tarjolla. Vhs:ltä olen katsonut samoja matseja kymmeniä kertoja. Sit siinä yhdessä pelissä oli joku juttu joka jäi verkkokalvoille ja jota sit opeteltiin tuhansittain toistoin. Ulkosyrjälaukaus, maalivahdin yläkäden kurotus,  R9 askelharhautus, Beckhamin Vapari tai Gazzan tuuletus

Tarkoitan tällä sitä että kun mielenkiintoista materiaalia on harvoin tarjolla, uppoutuu siihen uteliaammin ja on herkkä mallioppimaan esim katsotun pelin kautta. Nykyisin lapset vois kattoo futista 24/7 muttei ne ymmärrä niitä yksinkertaisia asioita jotka kuuluvat peliin.

Kai se ihan sama noilla nykynaperoilla on. Välillä sitä jopa säpsähtää, kun juttelee 9-vuotiaan kanssa 90-luvun vaparimaaleista. Oman nassikan somesisällöstä 60 pinnaa urheilua, 20 pinnaan kalastusta ja loput muuta höttöä. Saman ikäisinä huomattavasti enemmän jotain piirrettyjä katselin.