Kaipuu saksalaista jalkapalloa kohtaan kävi taas kesän aikana sietämättömäksi ja heinäkuun otteluohjelman julkistuksia odotettiin kuin kuuta nousevaa. Kohteena oli tällä kertaa itäinen Saksa, erityisesti Dresden ja Magdeburg. Molemmat ovat olleet kohdelistalla lähemmäs 10 vuotta ja nyt oli aika viivata ne yli. Molemmille osui kotipeli Spieltag.6 ja vielä eri päiville. Perjantaille oli tarkoituksena mennä seuraamaan Regionalliga Nord-Ostia. Tarjolla oli joko Hallessa tai Viktoria Berlinin peli Berliinissä. Halle oli näistä lähtökohtaisesti kiinnostavampi, mutta osoittautui lähes mahdottomaksi kalliiden junien ja huonojen aikataulujen vuoksi. Valinta kohdistui siis Viktoria Berlin – Zwickau peliin.
Lippujen kanssa oli tällä kertaa yllättävän helppoa. Magdeburg – Karlsruhe matsin liput tulivat myyntiin hyvissä ajoin ja sieltä poistettiin liput heti kotipäädyn vierestä blockista 24. Hintaa oli 30€ per tiketti. Dresden – Hansa Rostock pelin lippujen saanti jännitti etukäteen hieman, mutta tähän Ostderbyynkin liput löytyi kun oli hereillä lippujen tullessa myyntiin. Parissa tunnissa tuon pelin istumapaikkaliput olikin loppuunmyyty.
Majoitukset otettiin Berliinistä ja Dresdenistä perustason hotellit. Lennot ja junaliput haltuun ja sitten matkaan!
Perjantai 20.9. Tennis Borussia Berlin - BFC PreussenMatka starttasi Helsinki-vantaan kentältä vasta klo 11:20 perjantai aamuna, mikä teki normaalisti ennen klo 06:00 lähtevistä matkaajista varsin hämmentyneitä. Lentokentällä aika kuluikin mainiosti kuunnellessa samalla lennolla matkanneen veteraanikuoron esitystä. Perillä kohteessa oli aika etsiä vatsantäytettä ja kohteeksi otettiin Berliinin Ostbahnhofin vieressä sijainnut ruokatori. Ruokatorilla oli tarjolla monenlaista syötävää pikkukioskeista. Joukkomme päätyi syömään varsin kelvolliset currywurstit ranskanperunoilla ”Two hungry bears” kioskilta. Päälle vielä retken ensimmäinen Berliner pilsner ja retkue oli tyytyväinen. Ruokailun jälkeen lähdettiin valumaan Spreen vartta tutkien East side gallerya. Muurin pätkät olivat paikallaan edelleen ja lähes helteisessä kelissä muuri oli miehitetty turisteilla. Me hyppäsimme Ostkreutzin asemalta junaan ja suuntasimme kohti Schmidt´s Fanshop liikettä Dürerplatzilla. Schmidtsin liikkeessä myydään lähes kaikkien Bundesliga joukkueiden fanisälää ja poistuimmekin liikkeestä hieman kiusallisen suuren laskun maksamisen jälkeen hyvin tyytyväisinä. Tuota liikettä voi kyllä suositella jokaiselle futislutuurikolle. Berliner weissejen jälkeen oli aika suunnata kohti Kurfurstendamilla sijaitsevaa hotelliamme. Prematch tuoppien aikana huomasimme ikävän uutisen, sillä Viktoria Berlin – Zwickau matsin alkua oli lykätty. Syynä oli suljettu moottoritie ja Zwickaun bussi ei päässyt pelipaikoille. Lopulta tuo peli peruttiin kokonaan. Me sen sijaan teimme muita valintoja ja lähdimme kohti Mommsenstadionia ja Tennis Borussia Berlinin matsia. Tuttavallisemmin TeBe pelaa Berliinin Oberligaa, eli saksan vitosta. Vastassa olisi varsin lutuuriselta kalskahtava BFC Preussen. Matka stadionille oli yllättävän lyhyt ja junassa muutaman pysäkkivälin aikana alkoi näkyä muutamia TeBen violetteja paitoja ja huiveja. Oikea pysäkki oli helppo huomata ja väriä seuraamalla löydettiin stadionille asti. Mommsenstadion on hyvin perinteinen saksalainen urheilustadion juoksuradoilla ja valtavilla valonheittimillä varustettuna. Toisen sivun pääkatsomo oli katettu ja muuten stadionia kiersi betoniset seisomakatsomot.
Heti kaljajonoon päästyämme vastaan tuli SMJK katsomosta tuttu kaveri ja saimme kutsun kotijoukkueen fanikatsomoon. Bratwurstin kautta siirryimme kotijoukkueen fanikarsinan liepeille. jossa saimmekin lämpimän vastaanoton. Monet ihmettelivät miksi suomesta asti tullaan katsomaan heidän joukkueensa peliä.
Mommsenstadion ennen pimeää
Itse peli oli ihan saksan 5. korkeimman sarjatason näköistä, mutta muuten tunnelma oli hienoa. Pelin alkaessa oli vielä valoisaa ja valonheittimet eivät olleet päällä, tämän takia peli jouduttiinkin keskeyttämään jo 27. peliminuutin kohdalla pimeyden vuoksi. Joukkueet menivät pukukoppeihin odottelemaan, että valot saatiin päälle. Muutaman minuutin odottelun jälkeen se onnistui ja peli pääsi jatkumaan. Myös pelin jälkeen valot sammuivat hyvinkin äkäiseen tahtiin, joten taitaa olla hieman tiukkaa rahasta. Peli päättyi 1-4, joten maaleja ei puuttunut. Pelin jälkeen jälkipelit jatkuivat stadionilla muutaman tunnin ajan paikallisten kanssa keskustellen saksan ja erityisesti Berliinin jalkapallosta. Erityismaininta Mommsenstadionin punaviinille, joka tarjoiltiin oikeaoppisesti tuopissa ja vähintään 50cl koossa.
Stadionilta lähdettäessä oli kova uho vielä Kreuzbergin jatkoista, mutta matkan aikana iskenyt väsy käännytti matkaajat kebabkioskin kautta kohti hotellia nukkumaan. Hotellille päästyä ei tarvinnut kauaa odottaa unta ja ensimmäinen päivä oli valmis.
Lauantai 21.9. Dynamo Dresden – Hansa Rostock 1-1Lauantai aamu alkoi hieman sumuisilla silmillä koko joukkueen osalta ja asiaa ei ainakaan helpottanut Deutche Bahnin sähköposti ilmoitus perutusta Dresdenin junasta. Alkuperäinen aikataulu olisi vienyt meidän Dresdeniin jo hieman kello 11 jälkeen, joka olisi ollut erittäin hyvä aika kun peli alkoi kello 14. Korvaava juna oli perillä vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Joten Deutche Bahn, haista paska.
Matka taittui kuitenkin mukavasti junan välipala-automaatin Bitburgeria nauttien. Itä-saksa ei ainakaan radan varren perusteella vastannut kuvitelmia mitä ensimmäisenä tulee termistä DDR. Juna saapui aurinkoiseen ja lämpimään Dresdenin neustadtiin ja ensimmäisenä vastassa oli jäätävä rivi mellakkapoliiseja. Rostockista oli luultavasti siis hiljattain saapunut juna.
Jos radanvarsi ei näyttänyt itäsaksalta, niin Dresdenin Neustadt näytti juuri siltä mitä kuvitelmat ovat olleet. Kaikki paikat mitkä voi peittää graffitein oli peitetty. Moni maalauksista oli kyllä Dynamo aiheisia. Hotelli perus Ibis Styles joka toimitti hyvin hintaansa (89€/3hh) nähden. Iloksemme huone oli valmis jo kello 13 joten pääsimme heittämään kamppeet huoneeseen ja suuntaamaan kohti Rudolf-Harbig stadionia hotellin vierestä sijaitsevalta raitiovaunu pysäkiltä. Matka stadionille meni sutjakkaasti paikallisten kanssa keskustellen. Matkalla meitä jo varoitettiin siitä, että stadionilla myydään vain light olutta koska ” Our fans dont know how to behave”. Stadionin holliin saavuttaessa pelin alkuun oli aikaa enää 45minuuttia, joten pikainen bratwurst ja olut viereisessä puistossa olleessa biergartenissa sai luvan toimittaa lounaan virkaa. Olutpuutarha oli jo tyhjentynyt muista ja pikaisten eväiden jälkeen siirryimme kohti stadionia. Ensimmäisestä portista ei päässyt sisään ja lopulta jouduimme kiertämään parkkipaikan ja vesipuiston takaa toiselle puolelle stadionia. Matkaa kertyi varmaan kilometrin verran ja pahin pelko oli, että matsin alkuhulinat jäisi näkemättä.
Porteista päästyämme heitimme kolikot tifokeräykseen ja keräystä pitäneet junnuhulit alkoivat kyseenalaistamaan pukeutumisemme ilman keltaista väriä. Pienet pelot myllyistä oli jo ilmassa, kunnes joku hieman kokeneempi ultra tuli kyselemään mistä suomipojat on tulossa ja tiedustelemaan onko HJK parempi kuin Malmö. Tässä kohtaa ei ehtinyt edes kaljakioskin kautta kulkemaan, vaan suoraan katsomoon. Paikat löytyivät vierasfanien vierestä blockista R4, joka kostautui loistavaksi paikaksi ihailla kotipäädyn toimintaa sekä kuunnella vierasfaneja. Paikalliset tunnustivat joukkueensa värejä todella paljon ja lähes kaikilla oli joku fanituote päällä. Pelipaitoihin pukeutuneita ihmisiä en ole nähnyt missään näin paljoa.
Ottelu alkoikin Dynamon jäätävän hienolla tifolla, jonka jälkeen tuntui jo matsin olevan aivan se ja sama. Kohokohta oli jo nähty.
Dynamo fanien tifo. Tähtäimessä Rostock
Kotipäädystä lähti hyvin meteliä ja vierasfanit eivät pystyneet siihen vastaamaan. Hetken päästä tajuttiinkin, että vierassektiosta puuttui ultrat. Poliisit olivat ottaneet suuren määrän Rostockin ultria haltuunsa aamulla kun olivat etsineet tappelukavereita Dresdenin huleista. Lopulta Rostockin ultrat saapuivat katsomoon lakanoineen ensimmäisen puoliajan lopulla ja vieraistakin alkoi kuulua ääntä. Peli ei tarjoillut ihmeellisyyksiä, tauolle siirryttiin kotijoukkueen 1-0 johdossa.
Puoliajalla joka paikkaan oli tajuttomat jonot ja vessa häröpallon ja kevytoluen odotuksen jälkeen katsomoon ehdittiin juuri ennen pelin jatkumista. Pelin taso ei kohonnut toisellekkaan puolikkaalle, mutta onneksi kotipääty tarjoili viihdettä. Dresdenin ultrat olivat käyneet varastamassa Rostock fanien paitoja, huiveja ja lippuja, joita polttivat innokkaasti katsomossa. Tämä herätti yllättävän vähän reaktioita vieraspäädyssä, mutta hyvät roihut saivat aikaan. Kentällä Rostock tasoitti ja pisteet tasattiin. Pelillisesti tämä ei tarjonnut ihmeellisyyksiä, mutta tunnelmalta uniikki ja kiinnostava. Ehdottomasti omaan top-5 tunnelmiin. Erityismaininta vieressämme istuneelle hessulle, joka joi matsin aikana vähintään 10 olutta, veti vuorotellen sikaria, röökiä ja sähköröökiä sekä poistui katsomosta ja palasi takaisin n.8 kertaa puoliaikaa kohden.
Tämä matsi oli myös ensimmäinen, jossa ei olisi tullut mieleenkään mennä fanipäätyyn. Sen verran turistivastaiselta tuo homma kuitenkin vaikutti.
Matsin jälkeen lähdimme valumaan kohti lähintä biergartenia, jossa saimme taas pitkiä katseita ja kysymyksiä kotipaikasta. Kun selvisi meidän olevan vain harmittomia turisteja, saimme tarrat mieheen ja toivotukset mukavasta päivän jatkosta. Oluiden jälkeen lähdimme kävelemään kohti keskustaa ja etsimään ruokapaikkaa. Kävelyreitti kulki mm. kartanonpuiston, rakennustyömaan ja useiden parkkipaikkojen ja skeittipuiston läpi.
Ruokapaikaksi valikoitui lopulta Watzken panimoravintola, jonka terassilla nautimme hyvän päivällisen sekä panimon omia oluita, jotka olivat hyvinkin maukkaita. Suosittelemme siis! Ruokailun jälkeen lähdimme kohti vanhaa kaupunkia. Matkalla kuitenkin törmäsimme paikallisiin syysmarkkinoihin, jotka houkuttelivat meitä valoineen ja olutkioskeineen. Markkinoilla oli yllättävän vähän porukkaa ja kojutkin suljettiin jo klo 21, joten jatkoimme matkaa kohti Elbeä. Joen varrelle saavuttuamme kaupunki sitten löikin ällikällä. Ihmisiä oli pilvin pimein ja kaupunki antoi parastaan. Vanhat, valaistut rakennukset ( toki sodan jäljiltä uudelleenrakennetut) ja Elbe loivat aivan älyttömän tunnelman. Luultavasti hienoin kaupunki missä olen koskaan ollut, joten tätä voi myös suositella. Loppu ilta menikin vanhaa kaupunkia ihmetellessä ja Augustinerin panimoravintolan terassilla ihaillen Frauenkircheä. Lopulta raitiovaunulla kebabin kautta hotelliin latautumaan kohti reissun viimeistä matsia.
Upea Frauenkirche iltavalaistuksessa
Sunnuntai 22.9. 1.Fc Magdeburg – Karlsruher SC Aamu alkoi taas vähän turhan aikaisin ja juna kohti Magdeburgia lähti jo kello 8. Junaan hypättiin Dresdenin Neustadtin asemalta, jossa ei tietenkään ollut mikään auki ja aamupalaa jouduttiin odottamaan Leipzigiin asti, jossa vaihdettiin Magdeburgiin matkaavaan junaan. Kolmetuntisen junailun jälkeen saavuimme Magdeburgiin, jossa pelipäivä näkyi isosti sinisenä värinä ihmisten yllä. Laukut oli tarkoitus heittää aseman säilytyslokeroihin, mutta niiden ollessa täynnä veimme ne aseman viereiseen hotelliin jossa ne säilöttiin ilmaiseksi. Matkaoluiden hankkimisen jälkeen lähdimme taivaltamaan helteisessä kelissä kohti päivän pelipaikkaa. Matkaa oli n. 4 kilometriä, jonka päätimme kävellä kun aikaa oli ja keli helli.
Karttaa ei tarvinnut vilkuilla yhtään ja riitti kun seurasi pelipaitoihin pukeutuneita ihmisiä. Pelipäivä näkyi taas todella isosti kotijoukkueen väreinä. Tarroja oli myös liimattu ihan kaikkialle mihin tarroja voi liimata. Kaupunki itsessään muistutti suurta Forssaa tai muuta vastaavaa. Muita kuin peliin menossa olevia ihmisiä ei oikeastaan näkynyt.
Matkalla stadionille piti ylittää Elben kolme haaraa, joten maisemat olivat kunnossa. Matka kulki vielä omakotilähiön läpi, jonka jälkeen Avnet-Arena jo näkyikin. Olimme stadionilla jo reilut kaksi tuntia ennen matsin alkua ja ihmisiä oli paikalla jo paljon. Kaljaa ja bratwurstia sai lyhyen jonotuksen jälkeen ja aurinko paistoi, joten suomiturreilla kaikki hyvin!
Avnet-Arena ja aurinko
Fanikauppa käynnin jälkeen aloimme valua sisälle stadionille. Ensin luulimme, että ostokset täytyy tehdä stadionkortilla. Onneksi näin ei ollut ja osa kioskeista otti vastaan käteistä tai pankkikortin. Katsomossa oltiin heti kotipäädyn vieressä, siis loistopaikoilla.
Ottelu oli 2.BuLin kärkimatsi ja odotukset olivat suuret pelillisesti ja kulttuurisesti. Vierasfaneja oli saapunut myös hyvä määrä paikalle stadionin vastakkaiseen nurkkaan. Kotipääty aloitti sinivalkoisilla savuilla ja lippumeritifolla. Laulu kun alkoi, se ei loppunut koko matsin aikana.
Magdeburg fanien alkushow
Chantit olivat yksinkertaisia ja parhaimmillaan koko stadion yhtyi mukaan lauluun. Meteli oli korviahuumaavaa ja ihmiset olivat selkeästi ylpeitä joukkueestaan ja sitä oltiin tultu kannustamaan, eikä istumaan kädet puuskassa ja suu kiinni. Meidän katsomomme seisoi lähes koko ottelun ajan ja oli mukana chanteissa. Vieraitakin oli saapunut katsomoon hyvä määrä, arviolta 300. Heidän äänensä vastakkaisesta nurkasta ei kantautunut meidän korviimme kuin muutaman kerran kotiyleisön hiljentyessä.
Kentällä tapahtumat olivat reissun parasta antia. Kotijoukkue oli selkeästi parempi ja saikin avausmaalin tehtyä 5.minuutin pelin jälkeen. Tämän jälkeen vaikutti siltä, että Magdeburg vie ja Karlsruhe vikisee. Vieraat kuitenkin tekivät ensimmäisellä jaksolla vielä kaksi maalia ja puoliajalle mentiin vierasjohdossa.
Tauolla tankkaus ja tyhjennyshommiin. Vessaan pääsi nopeasti, mutta kioskijonot matelivat ja toiselle puoliajalle tuli kiire. Oluena stadionilla oli Hasseröder, joka on oikein makoisa olut ja huomattavasti muita reissun oluita parempaa.
Toisella jaksolla pelin taso laski hieman, mutta Magdeburg teki tasoitusmaalin ja pisteet jaettiin. Matsin jälkeen jäimme vielä fiilistelemään kotikannattajien ja pelaajien yhteishuudatusta. Kohti keskustaa kävellessä mielessä oli päällimmäisenä tyytyväisyys tunnelmasta katsomossa. Keskustassa vedettiin vielä nopea kävelykierros, mutta ei Magdeburg kaupunkina tarjonnut mitään maata mullistavaa varsinkaan Dresdeniin verrattuna.
Junamatka kohti Berliiniä kesti vain vähän toista tuntia ja se kului mukavasti jutellen parin Magdeburgin kannattajan kanssa. Matkan aikana puhuttiin entisen DDR:n alueen jalkapallosta ja vihasuhteista muihin seuroihin. Päällimmäisenä mieleen jäi se, että kaikki vanhalla itäpuolella ovat hyvin kiintyneitä omaan seuraansa ja siitä pidetään kiinni vaikka elämä veisi muihin kaupunkeihin.
Berliinissä heitimme kamppeet hotelliin rautatieaseman viereen ja läksimme vielä etsimään döneriä. Paikaksi valikoitui tiukan googlaamisen päätteeksi Rüyam Gemüse Kebab joka sijaitsee Schönebergissä. Paikanpäälle suuntasimme bussilla ja helposti tuo lihavartaillaan suomiturreja houkutellut ravintola löytyikin. Pienen jonottelun päätteeksi saimme dönerillä, kasviksilla ja parilla eri soosilla täytetyt pitaleivät. Tämä oli helposti reissun paras döner ja voin tätä varauksetta suositella.
Rüyam Gemuse kebab 5/5
Ruokailun jälkeen suoritimme vielä pienen kaupunkikävelyn terassin kera, jonka jälkeen uni voitti ja aamulla kohti lentokenttää ja kotisuomea.
Käteen jäi kolme matsia huikeilla, mutta erilaisilla tunnelmilla. TeBe oli kuin jonkun perhejuhliin mennyt ja ilman tuttuja kokemus olisi varmaan jäänyt vaisuksi. Dresdenissä tunnelma oli maaginen, mutta samalla luotaantyöntävä ja pitää miettiä tarviiko tuonne enää mennä. Omaksi suosikiksi nousi Magdeburg. Fanit pitivät upeaa tunnelmaa yllä ja tuonne tunsi itsensä myös tervetulleeksi. Summa summarum, kaikki kokemisen arvoisia.
E: Mistä löydän kuvienlisäys ohjeet? Taas vaihteeksi hukassa..
E2: kuvat lisätty!
