TURUN PALLOSEURAPerustettu: 24.10.1922
Saavutukset: 8 SM-kultaa, 12 SM-hopeaa, 11 SM-pronssia, 3 Suomen Cup -mestaruutta
Kaudet Suomen pääsarjassa: 73
SEURAJOHTOHallituksen puheenjohtaja: Jouko Peräaho
Varapuheenjohtaja: Petteri Viljanen
Hallituksen jäsenet: Marko Rajamäki, Olli-Pekka Saario, Tommi Suominen, Mika Vesa
Toimitusjohtaja:
KAUSI 2024Ties kuinka monetta syksyä peräkkäin uuteen kauteen lähdettiin nollatilanteesta. Sinänsä lähtötilanne oli tavallaan helppo, että rima oli asetettu ennennäkemättömän matalalle. TPS oli päättänyt kauden 2023 viiden ottelun voitottomalla putkella ja divarin viidenteen sijaan, mikä oli vähintään jaetusti yli satavuotisen seurahistorian huonoin suoritus ikinä. Mika Laurikaisella, jonka nimeäminen päävalmentajaksi oli varsin surkuhupaisa ratkaisu alun perinkin, ei ollut mitään jatkamisen edellytyksiä.
Jo ennen kauden loppua oli julkistettu, että uudeksi päävalmentajaksi tulee Miika Nuutinen HJK:sta kolmen vuoden sopimuksella. Valmennusjohto meni muutenkin uusiksi, kun Henri Jussila tuli apuvalmentajaksi ja Jarkko Ojaniemi maalivahtivalmentajaksi. Vasta 31-vuotiaan ja vain alemmilla tasoilla päävalmentaneen koutsin hankkiminen herätti tietysti monenlaisia näkemyksiä, mutta ainakin TPS osoitti pitkästä aikaa – ehkä pakon edessä – halukkuutta katsoa, voisiko oman edustussaunan ulkopuolellakin joku ymmärtää jalkapallosta jotain. Valmiita pelaajasopimuksia ei ollut kuin muutama, joten Nuutisella oli myös kaikki mahdollisuudet tehdä joukkueesta omannäköisensä. Kolmen vuoden sopimus antoi myös ymmärtää, että Seuralla on ainakin teorian tasolla jonkinlainen suunnitelma. Erilaisissa yhteyksissä seurajohto puhui uudesta kolmen vuoden strategiakaudesta, joskin tämän viestin kirjoitushetkelläkään kukaan ei ole kertonut, mitä se käytännössä tarkoittaa vai tarkoittiko mitään muuta kuin että valmentajalla on sen pituinen sopimus. Edellisestä, kymmenvuotisesta strategiakaudestakin oli mennyt vasta ensimmäinen kolmannes eikä yksikään sen tavoite ollut toteutunut, mutta pitäähän seuralla visioita olla.
Joukkue uudistuikin kovalla kädellä. Seuran jättivät edelliskauden runkopelajista mm. Samba Benga, Joonas Sundman, Matias Kivikko, Yannis Lamgahez, Daniel Rantanen, Alhaji Gero, Torfiq Ali-Abubakar ja tärkeimpänä tietenkin uransa lopettanut Kasper Hämäläinen. Kovimpana ratkaisuna TPS keksi hankkiutua eroon monivuotisesta ykkösmaalivahti Jere Koposesta, joka ei toki ollut enää ollut parhaiden kausiensa tasolla, mutta jonka korvaaminen Ykkösliigassa oli silti paljon pyydetty.
Nuutinen alkoi hankkia joukkueeseen nuoria tai nuorehkoja pelaajia, jotka olivat onnistuneet alemmilla sarjatasoilla ja jotkut näyttäytyneet liigassakin. Maalivahdit Matias Niemelä ja Luka Nokelainen, puolustajat Elias Collin, Oscar Häggström ja Aaro Soiniemi sekä keskikenttäpelaajat Lasse Ikonen, Niilo Saarikivi ja Eino-Iivari Pitkälä muodostivat uudelle joukkueelle nuorekkaan rungon. Vastapainoksi kokemustakin hankittiin, kun kokeneet Atte Sihvonen ja Riku Sjöroos palasivat Veikkausliigasta ja Albijon Muzaci SalPasta. Kokonaan uutena nimenä kokeneeseen kaartiin hankittiin Veikkausliigasta tutut topparit Baba Mensah ja Mehdi Hetemaj. Perinteinen ykköshyökkääjän hankinta näytti taas olevan työn ja tuskan takana, mutta lopulta aivan kauden kynnyksellä näytti, että siinäkin tuli vihdoin onnistuminen. Turkuun saatiin Antti Ulmanen, joka oli talvella flopannut Kreikan kakkostasolla, mutta oli sitä ennen pelannut 13 maalin divarikauden HIFK:ssa.
Pelit Nuutisen alaisuudessa alkoivat jo joulukuussa. Vastassa oli liettualainen Dziugas Telsiai, joka ilmeisesti kostautui jotakuinkin A-junnuporukaksi, mutta ainakin 4–0-voitolla saatiin pehmeä laskeutuminen. Oikea peliarki alkoi vuodenvaihteen jälkeen. Vuoden 2024 puolella TPS pelasi kaikkiaan 12 harjoitusottelua (ml. tarunhohtoinen Ykkösliigacup) saldolla 4–4–4. Tuloskunto ei siis ollut mitenkään mairitteleva, mutta positiivisiakin merkkejä oli havaittavissa samalla, kun joukkuetta vielä kasailtiin. Parhaina talvipäivinä Nuutisen peräänkuuluttama aktiivisuus näkyi ja prässääminen oli intensiivistä ja tasokasta. Vahvat tulokset liigajoukkueita vastaan herättivät myös luottoa. Neljässä liigajoukkueita vastaan pelaamassaan harjoituspelissä Seura voitti Gnistanin ja IFK Mariehamnin, pelasi tasan EIF:n kanssa ja hävisi ainoastaan HJK:lle. Tosin ihan oikeutetusti foorumilla myös kyseltiin, onko liigajoukkueita vastaan höntsääminen tarkoituksenmukaista, kun sarjapeleissä vastaan tulisi lähtökohtaisesti heikompia ja puolustavampia vastustajia.
Varovainenkin optimismi pyyhkiytyi pois heti sarja-avauksessa, kun FF Jaro tuli Kupittaalle ja oli niin omaa luokkaansa, että 0–2-loppulukemat olivat kotijoukkueen kannalta kiltit. Sen jälkeen alkoi kuitenkin viiden ottelun tappioton jakso ja TPS ilmoittautui sarjan kärkikahinoihin. Parhaimmillaan voittoja näytti tulevan silkalla rutiinillakin, mutta peli myös ailahteli aika tavalla. Samaan jaksoon osuneet cup-voitot alempisarjalaisia KaaPoa ja FC Jazzia vastaan tulivat todella nihkeillä peliesityksillä. Sarjassa tappiottoman putken katkaissut KTP-kotipeli voitiin jättää omaan arvoonsa, koska yliherkkä tuomari pilasi laadukkaan jalkapallopelin heittämällä Muzacin ulos puolen tunnin jälkeen, mutta seuraavan kierroksen JäPS-vieraspeli oli kuin kauden 2024 TPS pienoiskoossa. TPS oli alussa aivan suvereeni, pääsi nopeasti johtoon ja olisi voinut tehdä pari maalia lisääkin, mutta kun JäPS tasoitti yksittäisestä vastaiskusta, joukkue romahti täysin ja sai lopulta syystäkin turpaansa.
Yksittäisiin pistemenetyksiin kausi ei kuitenkaan kaatunut, sillä heinäkuun loppuun asti TPS oli pelillisestä ailahtelustaan huolimatta ehdottomasti voittava joukkue. Sitten tapahtui jotain, ja kauden kymmenestä viimeisestä ottelusta voittoja tuli enää kaksi. Nousuhaaveet haihtuivat jo kun lehdet olivat vielä puissa, ja peliesitykset heikkenivät kierros kierrokselta. Seurayhteisön valtasi jälleen apatia, mikä viime vuosien kroonisen alisuorittamisen jälkeen ei ollut mikään ihme.
Romahdukseen on varmasti monia syitä, mutta on pelkästään inhimillistä, jos syksyn uutiset olivat osasyynä siihen. Loppukauden aikana Turun Sanomat uutisoi, että pelaajien palkat olivat olleet myöhässä. Kevään ja kesän ajan TPS oli ollut ilman toimitusjohtajaa pitkäaikaisen luottomiehen Janne Kytölän lähdettyä, ja kun lopulta elokuussa uudeksi toimariksi löydettiin Petro Punna, mies kävi toteamassa, että ”työ ei vastannut hänen odotuksiaan”, ja irtisanoutui vielä koeaikansa puitteissa. Suomeksi Punnan lausunto tarkoittanee sitä, että Seuran johtaminen on aivan retuperällä ja talous kuralla (lue: miljonääriomistajat eivät halua enää maksaa epäonnistumisistaan). Aina voi sanoa, että pelaajalla pitää olla ylpeyttä pelata itselleen ja logolle, mutta ainakin topicin avaajalla riittää ymmärrystä, jos jollain 1 500 euron kuukausipalkalla pelaavan nuoren miehen motivaatio lopahtaa, kun edes sitä pientä korvausta ei saa ajoissa tilille.
Kauden loppusijoitus oli lopulta surkeasti neljäs. Kärkikolmikko jäi yhdeksän, karsintapaikka 11 ja mestaruus 15 pisteen päähän, joten menestys jäi todella kaukaiseksi haaveeksi. Kauden 2023 jälkeen moni ajatteli, että huonommaksi ei voi enää mennä. Ei toki mennytkään, mutta paljon ei puuttunutkaan, sillä vuosiluokka 2024 sai kasaan vain kaksi sarjapistettä enemmän. Pelilliset kohokohdat olivat lopulta kauden aikana todella harvassa. Vaikka parhaina päivinään TPS oli todella hyvä, joukkue ei kauden aikana ottanut missään vaiheessa seuraavaa askelta ja pystynyt pelaamaan tasaisesti ylärekisterissä. Harvoin se onnistui edes yksittäisen ottelun aikana. Tällä(kin) kaudella jotain kertoo se, miten TPS pärjäsi sarjan eri kastien joukkueita vastaan. Nousija KTP:tä vastaan pisteitä tuli 4/9 ja sarjakakkosta Jaroa vastaan 6/9, mutta viimeistä säilyjää SalPaa vastaan voitettiin vain yksi peli kolmesta, PK-35:tä ei voitettu kertaakaan ja pisteitä tiputettiin myös putoaja MP:lle sekä karsimaan joutuneelle KäPalle.
Katsomossa Nuutisen aikakausi otettiin aluksi vastaan ilolla, sillä alkukauden peleissä TPS:llä oli Suomen suurimpiin kuulunut klacken. Piilevä potentiaali nähtiin viimeistään heinäkuun alussa Suomen Cupin derbyssä, joka oli Interin kotipeli, mutta jossa 6 000-päisen yleisön enemmistö näytti olevan TPS:n puolella. Kun kauden vanhetessa paljastui, ettei tässä mikään ole sittenkään muuttunut kuin korkeintaan huonompaan suuntaan, apatia valtasi ja paatuneimpienkin elinkautisvankien oli vaikea motivoida itseään katsomoon. Loppusyksyn läpsyttelyt olivatkin TPS:n surullisimpia ottelutapahtumia miesmuistiin.
PELAAJA-ARVIOT 2024MaalivahditMatias Niemelä23 ottelua, 3 keltaista korttia
Niemelä ei tietenkään omasta syystään joutunut vaikeaan paikkaan, mutta selvää oli, että kun TPS päätti hankkiutua Koposesta eroon, korvaajan otteita katsottaisiin silmä kovana. Kun Seura tekee tuollaisen ratkaisun, tilalle pitää myös saada parempi veskari, ja nyt ei saatu. Ei Niemelä mikään katastrofi ollut, mutta ei myöskään ottanut kovin monta ns. ylimääräistä torjuntaa, ja nähtävissä oli samaa viivahiireilyä ja haparointia kuin ajoittain edeltäjälläänkin. Not great not terrible.
Olli Hakanpää3 ottelua
Sai pelata cupissa sekä muutamassa liigapelissä ja hoiti niissä tehtävänsä hienosti. Ei olisi ollut vääryys, vaikka olisi saanut pelata enemmänkin.
PuolustajatBaba Mensah11/0 maalia+0 maalisyöttöä, 0 kk
TPS ei opi ikinä. Taas hankittiin näennäisellä Veikkausliiga-statuksella pelaaja, jonka uran kaikki halukkaat tiesivät olevan rajussa laskusuunnassa ja joka ei pärjännyt edes pääsarjan heikoimmissa joukkueissa. Joten tottakai juuri TPS kuvitteli saavansa kaverista jotain irti. No ei saanut. Mensah pelasi 431 minuuttia ja siinä oli 431 minuuttia liikaa. Floppeja tulee kaikille silloin tällöin, mutta silloin ne menevät täysin Seuran piikkiin, kun kaikki uhkakuvat on nähtävissä jo etukäteen. TPS kelpuuttaa vuodesta toiseen kehäraakit hakemaan viimeiset eläkepenninsä, eikä siitä voi kyllä rodneystrassereita, dembasavageja ja babamensaheita liikaa syyttää. Ei se ole tyhmä joka pyytää jne.
Mehdi Hetemaj22/2+0, 7 kk, 1 punainen kortti
Ei varmasti sarjan paras toppari eikä missään nimeessä virheetön. Tässä joukkueessa kuitenkin ansaitusti avauksen pelaaja, joka hoiti hommansa. Itse asiassa Hetemaj’n pelatessa TPS sai 1,77 pistettä per peli, kun joukkueen koko kauden pistekeskiarvo oli 1,59. Toisaalta korttiherkkyyden takia aika monta peliä jäi pelaamattakin.
Atte Sihvonen25/0+4, 6 kk
Hankittiin keskikentälle, mutta päätyi alkukaudesta toppariksi, kun Mensah ei osannutkaan pelata. Pelasikin joukkueen isoimmat peliminuutit ja oli luultavasti Seuran kauden paras pelaaja – ja ainoita, joita voi tämän kauden otteilla sanoa Ykkösliigan tähtitason pelaajaksi.
Roope Pakkanen9(1)/0+0, 0 kk
Kaikki varmasti toivovat omalle kasvatille menestystä, mutta karu totuus on se, että Pakkanen on ollut edustusjoukkueessa kolme kautta eikä ole muuttunut pelaajana oikein miksikään. Peliaika on laskenut joka kausi ja nyt tuli edeltävään kauteen verrattuna lähes tuhannen minuutin romahdus, vaikka kilpailutilanne ei ollut mitenkään murhaava. Kentälle päästyään ei pystynyt vakuuttamaan siitä, että ansaitsee lisäminuutteja. Cup-derbyn avauspuoliajalla koko joukkue oli toki viennissä, mutta Pakkasella oli erityisen vaikeaa. On nyt 22-vuotias ja jos aikoo vielä tosissaan satsata futikseen, maisemanvaihto voisi tehdä hyvää.
Oscar Häggström9(3)/0+0, 1 kk, 1 pk
Tuli HJK:n organisaatiosta hakemaan jonkinlaista läpimurtoa, joka jäi kyllä tekemättä. Pahimmillaan Häggströmin laita vuoti pahasti, ja lopulta mies jäikin yhä useammin penkille ja jäi vain 742 peliminuuttiin. Sopimus jatkuu vielä ainakin kauden verran, ja aikamoinen harppaus saakin tapahtua vuoden aikana.
Elias Collin4(8 )/0+0, 1 kk
Tuli myös hakemaan läpimurtoa ja vielä orastavalla Veikkausliiga-statuksella. Jäi vielä Häggströmiäkin kauemmas tästä tavoitteesta ja mahtui vain neljässä sarjapelissä avaukseen. Pelasi 2022 enemmän Veikkausliigaa kuin nyt divaria. Sopimus myös voimassa ensi kaudella, eikä pääse kyllä kovin ihanteellisista lähtökohdista kauteen.
Joonas Lakkamäki19(4)/2+0, 2 kk
Kärsii Pakkas-syndroomasta: kolmas kausi TPS:ssä takana ja on vaikea sanoa, millä tavalla Lakkamäki on parempi pelaaja kuin debyyttikaudellaan. On toki hyvä puolustaja divariasolle, mutta jos oli TPS:ään tullessaan jo joidenkin liigaseurojenkin kiikarissa, niin tuskin pääsarjasta enää kauheasti soitellaan. Edelleen voi myös kysyä, olisiko topparin tontti sittenkin Lakkamäelle parempi kuin laitapakin paikka, jossa Nuutinen(kin) häntä tykkää peluuttaa.
Aaro Soiniemi21(2)/2+2, 6 kk
Uusista laitapakeista paras oli lopulta se, joka tuli vain lainalle. Odotukset olivat nollassa, mutta Soiniemi oli kauden ainoa läpimurtopelaaja. Aktiivinen hyökkäyssuuntaan eikä silti vuoda omaan päähän. Annettiin hyvää kehitysapua HJK:lle.
KeskikenttäpelaajatJesper Karlsson21(3)/1+1, 5 kk
Pelasi odotetusti isoimmat minuutit pelipaikallaan ja jo tutuksi tulleella tavalla: hyvin ja melko virheettömästi, mutta myös sen enempää säväyttämättä. Taso näyttää hyvässä ja pahassa vakiintuneen hyväksi divaripelaajaksi. Välillä on väläytelty, että Kassinen voisi pelata hyökkäävämmässäkin roolissa, mutta aika vähän hänen sopivuudestaan sellaiseen on lopulta merkkejä nähtävissä.
Aapo Boström13(9)/1+1, 3 kk
Harvoja kauden aikana uudelle tasolle nousseita pelaajia. Oli toki vielä rotaatiomies, mutta kuitenkin yli 1 200 minuuttia peliaikaa, ja mitä pidemmälle kausi meni, sitä varmempia otteet olivat. Mielenkiintoista nähdä, mihin rooliin Boström lopulta keskikentällä asettuu, mutta tässä on pelaaja, johon Seuran kannattaa oikeasti satsata.
Lasse Ikonen12(7)/0+1, 3 kk
Oli harjoituskaudella keskikentän pohjalla parhaimmillaan todella hyvä ellei jopa dominoiva, mutta loukkaantuminen häiritsi kautta eikä toivuttuaan päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla vauhtiin. Parhaat pelit siis myös jäivät sinne harjoituskaudelle. Niiden pelien perusteella potentiaalia voisi kuitenkin olla ulosmitattavissa.
Niilo Saarikivi9(4)/2+2, 1 kk
Myös Kirjailijan kaudesta jää loukkaantumisten takia jossiteltavaa. Osoitti nopeasti näppäryytensä ja olikin kauden alkumetreillä todella hyvä. Loukkaantuminen keskeytti sen ilon, ja vamman jälkeen ei löytänyt enää samalle tasolle. On kuitenkin erittäin kehityskelpoinen pelaaja ja parhaimmillaan jo nyt kova nimi divariin.
Eino-Iivari Pitkälä8(12)/2+3, 1 kk
Postimerkkisäärisuojia nähtiin kentällä alle 800 minuuttia, mihin nähden tehot olivat itse asiassa todella hyvät. Voi olla, että nykyfutiksen tarpeisiin ja puolustusvaatimuksiin Pitkälässä on vähän liikaakin klassista hyökkäävää kymppiä, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos saisi pelata säännöllisemmin avauksessa. TPS:ssä sitä ei tosin tapahdu.
Tuomas Pippola20(3)/2+3, 7 kk
Pippola oli aiempaan verrattuna ihan uusi mies ja otti ison roolin TPS:n hyökkäyspelissä. Loi paljon maalipaikkoja ja pääsi niihin myös itse, mutta sitten se mutta: viimeistely on kauniisti sanottuna keskinkertaista. Jos pystyy kehittämään sitä, voi lyödä isosti läpi divarissa.
HyökkääjätRiku Riski14(4)/3+2, 0 kk
Pidetty ja rakastettu pelaaja, mutta kyllähän kaikki näkevät, ettei RR10 ole loukkaantumisten jälkeen sillä tasolla, että ratkaisisi säännöllisesti pelejä edes Ykkösliigassa. Tehot eivät ole peliaikaan nähden sysihuonot eikä Riskin anti pelille muutenkaan ole mitenkään olematon, mutta hän ei myöskään enää ole pelaaja, jonka ympärille hyökkäyspelin voi rakentaa. Ei ollut nytkään terveenä ollessaankaan mikään itsestäänselvä avaaja.
Riku Sjöroos20(4)/5+2, 6 kk
Oma kasvatti otettiin ilolla takaisin, ja parhaassa peli-iässä oleva mies naulasikin, että tällä liigakokemuksella pitää myös pystyä olemaan yksi divarin parhaista pelaajista. Sjökken heikkous (ja samalla vahvuus) on kuitenkin se, että hän on divarissa ihan samanlainen pelaaja kuin liigassakin: työmäärä on tapissa eikä Sjöroosin laita vuoda koskaan, mutta onko ratkaiseva pelaaja joukkueelle? With that being said, ei seitsemän tehopistettä mikään häpeällinenkään saldo ole, mutta heijastelee koko joukkueen keskinkertaisuutta.
Umar Bala Muhammed15(11)/8+2, 6 kk
Jatkosopimus herätti jonkin verran ihmetystä, mutta Nuutinen sai Muhammedista luultavasti maksimit irti. Eihän Muhammed varsinaisesti osaa jalkapalloa _pelata_, mutta pääsee energiallaan ja koohottamisellaan tilanteisiin ja viimeistelee niistä ihan hyvin. On mysteeri, miten joku on joskus nähnyt Muhammedissa laitapakin, mutta laitahyökkääjänä saa kiitettävät paperit.
Albijon Muzaci15(2)/10+0, 1 kk
TPS-kannattajat ovat tunteneet Muzacin pelaajana, josta tietää aina, mitä saa. Aiemmin siihen ei ole kuulunut kaksinumeroisia maalimääriä. Aluksi hirvitti, kun Muzaci päätyi kärkipelaajaksi, missä hän on epäonnistunut ennenkin, mutta nyt kausi alkoi hirveässä lentokelissä. ”Takuuvarma seitsemän maalin mies” oli täyttänyt kiintiönsä jo kesäkuussa, mutta sitten loukkaantuminen söi melkein kaksi kuukautta kaudesta. Terveenä pysyessään olisi taistellut maalikuninkuudesta, ja ehkä koko joukkueen kausi olisi voinut mennä iloisemmin.
Onni Helén2(7)/0+0, 3 kk
U19-maajoukkueen hyökkääjälle pedattiin harjoituskaudella ruutua. Koko ajan oli selvää, että ykköshyökkääjää etsitään vielä, mutta Helén sai joka tapauksessa mahdollisuuden kilpailla peliajasta. Teki harjoituspelissä jokusen maalinkin, ja hattutemppu cupissa KaaPoa vastaan oli hieno tähtihetki. Todellisissa mittareissa, kilpailullisissa peleissä, Helén oli kuitenkin vielä kaukana maalinteosta ja muutenkin kevyttä tavaraa, minkä takia peliaika jäi alle 200 minuuttiin. Lopulta itseluottamus meni eikä onnistunut enää pilkultakaan. Onneksi pääsi syyskaudeksi lainaan Jazziin, jossa teki muutaman maalin, ja on toivottavasti tulevaisuudessa valmiimpi kisaamaan pelipaikasta. Jatkuvalle korttien keräilylle pitää tosin tehdä jotain.
Mohamed Touré3(2)/0+0
Ainoa kesken kauden hankittu pelaaja pyöri 230 minuutin verran eri hyökkäyspään pelipaikoilla ilman, että kukaan sai selville, onko kyseessä lintu vai kala. Pitää kuitenkin antaa vähän armoa, sillä Tourén pelatessa koko joukkueelta olivat jo hanskat pudonneet, eivätkä kielimuuri ja täysin vieras kulttuuri tehneet asioista yhtään helpompia.
Antti Ulmanen5(17)/0+1, 1 kk
Kerrankin löytyi ykköshyökkääjä, joka on osoittanut tasonsa tässä sarjassa eikä ole täysin has been tai täysi arpa. Siitä huolimatta TPS-paidan taika teki tehtävänsä ja Ulmanen floppasi niin, että Demba Savagekin saattoi jäädä kakkoseksi. Oli suurimman osan ajasta aivan tyhjän panttina, ja ironisesti silloinkin harvoin kun paikkoja oli (katso: KäPa away), ei saanut vietyä palloa maaliin edes muovipussissa. Yksi hieno maali cupissa Jazzia vastaan ei kauheasti lohduta. Maalisarake kertoo kaiken olennaisen. Yksi kaikkien aikojen TPS-flopeista? Ulmasen hankinnasta ei silti voi Seuraa moittia. Luultavasti jokainen foorumisti olisi tehnyt saman rekryn niillä tiedoilla, mitä maalis–huhtikuussa oli. Siitäkin huolimatta, että fyysinen kunto ei välttämättä ollut ihan 100.
Saivat myös peliaikaaVeeti Pohtio: 0(1)/0+0, 25 min
Rasmus Harjanne: 0(1)/0+0, 6 min
ValmennusMiika NuutinenKun sarjasijoitus on yksi seurahistorian huonoimmista, on selvää, että arvosanankin on pakko olla huono. Valonpilkahduksia toki oli, sillä parhaimmillaan TPS dominoi sarjan parhaitakin joukkueita vastaan (ensimmäisen KTP-vieraspelin ensimmäinen puoliaika). Tasaisuus oli kuitenkin pelaamisesta kaukana, ja kun vastustaja ryhmittyi pelin alle, kuten aika moni divarijoukkue TPS:ää vastaan tekee, mitään ratkaisukeinoja ei löytynyt. Pelaajien tavoin valmennuksellekin pitää antaa hieman inhimillistä ymmärrystä, jos palkanmaksuvaikeudet söivät motivaatiota loppukaudesta, mutta kaikkea sillä ei voi missään nimessä selittää. Kauden alkaessa kannattajat suhtautuivat Nuutiseen pääosin avoimesti ja antoivat reilun mahdollisuuden, mutta nyt tilanne on herkkä jo toisen kauden alkaessa. Jos kausi ei ala hyvin, paine kasvaa nopeasti (jos puuhastelu jaksaa vielä ensi keväänä ketään kiinnostaa).
KAUSI 2025Tätä kirjoitettaessa on todella vaikea sanoa tulevasta kaudesta mitään, sillä ainoastaan seurajohto tietää, mikä on Seuran todellinen taloudellinen tilanne ja he eivät sitä kerro. Jos kertovat, niin kenelläkään ei ole mitään syytä uskoa kuitenkaan. On siis vaikea sanoa, onko ensi kauden joukkue lähtökohtaisesti nousija- vai putoajakandidaatti vai keskikastin porukka. Tavoitteeksi on tosin pakko asettaa vain ja ainoastaan nousu, sillä Seura jää joka kausi muutaman sijan tavoitteestaan, eli keskikastiin tähtäämällä ollaan kohta kusessa. Äärimmäisimmässä, mutta ei välttämättä epärealistisessa skenaariossa TPS ei saa edes Ykkösliigan lisenssiä. Joukkueen rakennusta mutkistaa se, että julkisesti tiedossa olevat palkanmaksuvaikeudet tuskin lisäävät TPS:n houkuttelevuutta pelaajamarkkinoilla. Lähdetään pohdinnoissa joka tapauksessa tällä erää siitä, että TPS pelaa Ykkösliigaa.
Kirjoitushetkellä tiedetään, että Niemelä, Hetemaj, Mensah, Soiniemi, Pitkälä, Muhammed ja Ulmanen ovat varmoja lähtijöitä. Kauden 2024 joukkueesta viidellä on sopimus tulevasta kaudesta ja kuudella optio (sopimustilanne alla).
Yhtäkään maalivahtisopimusta ei ole. Ensimmäinen kysymys lienee, ollaanko Hakanpäälle halukkaita tarjoamaan ykkösvahdin tonttia. Mikäli joukkue tulee olemaan selvästi viime kausia halvempi, se lienee paras vaihtoehto. Luka Nokelaisella on optio, mutta hän ei pelannut kaudella 2024 juuri lainkaan ja kun pelasi, ne olivat hänelle aivan liian heikkoja junnupelejä. Kun optio on kaiken lisäksi kaksivuotinen, hän tuskin siihen tarttuu ilman takeita merkittävästä vastuusta (tämä on toki vain kirjoittajan omaa mutua).
Toppareista Hetemaj ja Mensah lähtevät. Sihvosella on optio, mutta kuinka suurta halua sen käyttöön? Jos kärkisijoista halutaan pelata, ainakin yksi divaritason laatutoppari pitää löytyä. Pakkaselle voisi kerran vielä -hengessä tarjota vuoden jatkoa ja isoa roolia, mutta sitten tuskin pelataan kärkisijoista.
Laitapakeista Soiniemen laina päättyy. Jäljelle jäävät Häggström, Collin sekä mahdollisesti Lakkamäki, jolla on optiovuosi. Määrällisesti tarvittaneen yksi lisää, mutta suurempi kysymys on, riittääkö Häggströmin ja Collinin laatu nyt. Siitä ei ole mitään takeita, joten jos noususta halutaan pelata, tarvitaan tännekin 1–2 laatuvahvistusta.
Keskikentän keskustassa Boströmillä ja Ikosella on voimassaolevat sopimukset. Heidän pitäisi oman kehityksensä kannalta päästä isoon rooliin, mutta riittääkö se vielä kärkisijoista pelaamiseen? Karlssonin (sopimus katkolla) tilanne on ristiriitainen. Tottakai Kassisen tasoiselle pelaajalle on tällä tasolla käyttöä, mutta yksi Seuran pelin ongelmista oli juuri se, että keskikentällä on yksi puolustava pelaaja liikaa. Voi myös kysyä, haluaako Karlsson itsekään jatkaa ja jos jatkaa, miten se tekee TPS:stä paremman joukkueen? Hyökkäävissä rooleissa Saarikivellä on optio ja
Pippolan sopimus katkolla. Molempien jatkon luulisi Seuralle kelpaavan, joskin Saarikiven kohdalla loukkaantumisten ja rikkonaisten kausien pitäisi näkyä hinnassa.
Laitahyökkääjistä vain Riskillä on optio. Sjöroosin ja Muzacin
sekä edellä mainitun Pippolan pahvit ovat katkolla. Muzacin kohdalla jatkon tarjoamisen pitäisi olla selvä asia, jos lompakossa on pitoa. Riskin haluaisi nähdä lopettavan uransa TPS:ssä, mutta roolin ja palkan pitää kuvastaa nykytasoa. Pyöritellään miten päin tahansa, niin jos menestystä tavoitellaan, uusi laatulaituri pitää löytää. Muhammedin tehot 8+2 menetetään siis joka tapauksessa.
Kärkipelaajista ei jaksaisi edes ruveta. Helénille toki uusi yritys, mutta on täysin mahdotonta sanoa tässä vaiheessa, kuinka suureen rooliin ja tehovastuuseen Helén on valmis. Uusi kärki pitää saada joka tapauksessa, ja lienee kaikkien kannalta parempi ettei aiheuteta kaikille pahaa mieltä pohtimalla, mihin sellaisen etsiminen voi johtaa.
Jos poistetaan kaikenlainen spekulointi ja katsotaan vain sopimustilanteen pohjalta ilman käytettyjä optioita, saadaan kasaan tällainen kokoonpano:
Helén
X – X – X
Ikonen Boström
Collin X X Häggström
X
Mitä taas tulee TPS:n tilanteeseen noin yleisemmin, niin on edelleen ja nyt ehkä vielä entistäkin selvempää, että toiminta pitäisi uudistaa juuria myöden. Junioritoiminta on viime vuosina saatu säädylliseen kuntoon ja tuloksia voidaan ehkä odottaa lähivuosina, mutta edustusjoukkueiden pyörittäminen on täysin kammottavalla tolalla. Palkkojen maksaminen myöhässä on ala-arvoinen temppu pelaajia kohtaan ja vaikuttanee myös Seuran vetovoimaan siirtomarkkinoilla. Palkoissa myöhästyminen kertoo pienoiskoossa oikeastaan kaiken siitä, millä tasolla puulaaki operoi, kuten myös se, että kuukausien rekrytointiprosessin päätteeksi palkattu toimitusjohtaja toteaa muutamassa viikossa, ettei hänen kannata liata käsiään tähän paskaan. Uusi urheilutoimenjohtaja Kasper Hämäläinen toki palkattiin loppukesästä, mutta siinäpähän hankit uusia pelaajia kun nykyistenkään palkkoihin ei tahdo olla varaa.
Jonkinnäköistä rehellistä ulostuloa on foorumillakin toivottu useaan otteeseen, mutta rehellisyys, TPS:n seurajohto ja kannattajat eivät näytä mahtuvan samaan huoneeseen. Joku voisi arvella sen johtuvan siitä, ettei kenelläkään Tepsissä oikeasti ole hajuakaan, missä mennään, mitä tavoitellaan ja millä konkreettisilla keinoilla siihen päästään. Silloin on helpompi puhua ylätasolla ympäripyöreitä jostain strategiasta, jota ei ole missään vaiheessa kannattajille esitelty ja joka ei todennäköisesti taaskaan tarkoita käytännössä mitään.
Parhaillaan on taas menossa osakeanti, jolla tavoitellaan 600 00 euron uutta pääomaa, mutta täysin arvailun varaan jää, mitä sillä rahalla sitten tehtäisiin. Nykyisellään TPS polttaa tuon verran vuodessa saamatta aikaan yhtään mitään. Kaikenlainen yhteisön ylläpitäminen saati kasvattaminen on laiminlyöty jo kauan sitten.
Mielenkiinto kohdistuu ensimmäisenä uuden toimitusjohtajan hankintaan, ja pestin edellinen haltija antoikin jo TPS:stä vahvan suosituksen julkisuudessa. Vahvalle ja visionääriselle, mutta myös talouden hallitsevalle muutosjohtajalle olisi valtava tilaus. Sellaista kuitenkaan tuskin on tarjolla samassa paketissa ainakaan sillä rahalla, mitä TPS:llä on laittaa pöytään. Ja jos olisikin, niin riittäisikö johdolla uskallus palkata sellainen kaveri, joka saattaa välillä sanoa ikävästi ja laittaa jopa ison luudan heilumaan?
Todennäköisesti ei, joten kannattaa varautua siihen, että ensi vuonna tehdään taas asiat samalla tavalla kuin tähän asti, paitsi vielä hiukan huonommin. Jos siis ylipäätään saadaan se Ykkösliiga-lisenssi.
SOPIMUSTILANNE 20252. Oscar Häggström (2025+1)
3. Elias Collin (2025)
13. Baba Mensah (2025+1)14. Joonas Lakkamäki (2024+1)
8. Niilo Saarikivi (2024+1)
17. Atte Sihvonen (2024+1)
19. Tuomas Pippola (2026)
22. Aapo Boström (2025)
26. Lasse Ikonen (2025)
9. Onni Helén (2025)
10. Riku Riski (2024+1)
28. Mohamed Toure (2024+2)
