Koko nimi: JIPPO Joensuu (JIPPO ry, taustayhtiö Joensuun Edustus jalkapallo Oy)
Perustettu: 2001
Tunnusvärit: Punainen, musta, valkoinen
Kotistadion: Mehtimäen tekonurmi
Kotisivut: http://www.jippo.fi/Facebook: https://www.facebook.com/JippoJoensuuInstagram: https://www.instagram.com/jippoedustus/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCW5sw_C2QOzrt6OeTHquRMQSarjasijoitukset (/päävalmentajat):2002 Kakkonen Itä 5. 8-9-5, 33p, maalit 55-27 (Pekka Kemppainen/Jari Hyvärinen)
2003 Kakkonen Itä 9. 5-7-10, 22p, maalit 31-44 (Jari Hyvärinen/Jouni Lehtimäki)
2004 Kakkonen Itä 2. 15-4-3, 49p, maalit 54-21 (Jarmo Korhonen)
2005 Kakkonen Itä 1. 14-5-3, 47p, maalit 44-19 (Jarmo Korhonen)
2006 Ykkönen 5. 11-8-7, 41p, maalit 33-34 (Jarmo Korhonen)
2007 Ykkönen 9. 8-8-10, 32p, maalit 32-37 (Jarmo Korhonen)
2008 Ykkönen 5. 11-6-9, 39p, maalit 27-30 (Mark Dziadulewicz)
2009 Ykkönen 10. 8-5-13, 29p, maalit 28-39 (Mark Dziadulewicz)
2010 Ykkönen 11. 7-9-10, 30p, maalit 23-26 (Mark Dziadulewicz)
2011 Ykkönen 8. 6-12-6, 30p, maalit 24-20 (Jarmo Korhonen)
2012 Ykkönen 8. 7-7-13, 28p, maalit 31-44 (Jarmo Korhonen)
2013 Ykkönen 8. 7-8-12, 29p, maalit 18-30 (Jarmo Korhonen)
2014 Ykkönen 9. 5-5-17, 20p, maalit 19-56 (Mika Lähderinne)
2015 Kakkonen Itä 8. 7-8-9, 29p, maalit 38-34 (Mark Dziadulewicz)
2016 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 3. 11-6-3, 39p, maalit 48-23 (Jouni Lehtimäki)
2017 Kolmonen Itä- ja Keski-S. 1. 15-2-1, 47p, maalit 65-10 (Jouni Lehtimäki)
2018 Kakkonen A 3. 10-7-5, 37p, maalit 34-25 (Jouni Lehtimäki)
2019 Kakkonen A 2. 10-13-2, 43p, maalit 38-18 (Jussi Leppälahti)
2020 Kakkonen C 1. 12-4-1, 40p, maalit 31-10 (Jussi Leppälahti)
2021 Ykkönen, alempi loppusarja 6. 7-3-17, 24p, maalit 18-40 (Jussi Leppälahti)
2022 Kakkonen A 2. 16-5-4, 53p, maalit 50-19 (Sami Okkonen)
2023 Kakkonen A 1. 15-3-4, 48p, maalit 56-19 (Mikko Hallikainen)
2024 Ykkösliiga 3. 16-4-7, 52p, maalit 49-25 (Mikko Hallikainen)
KAUSI 2024Lähtöasetelmat / pre-seasonVaikka syksyn nousukarsintafinaalissa oli tullut äärimmäisen niukasti pataan, oli jo tappion hetkellä tiedossa, että Jipollekin tullaan hyvin todennäköisesti tarjoamaan paikkaa Ykkösliigassa. FC Hongan konkurssi sen käytännössä ratkaisi jo marraskuussa, mutta lisenssin saamista uuteen sarjaan saatiin jännittää tammikuulle asti, sillä rakas kotikenttämme ei nykymuodossaan täytä hirveän montaa vaadittavaa ehtoa. Jos lisenssi olisi jäänyt saamatta, olisi Jippo noussut silti uuteen Ykköseen, tosin senkin sarjan lisenssimenettelyssä Mehtimäki olisi vaatinut poikkeuslupaa.
Sarjatasoepäselvyyksistä huolimatta joukkueenrakennus eteni loistavan debyyttikauden päävalmentajana vetäneen
Mikko Hallikaisen ja Jipon uudehkon taustayhtiön hallituksessa hyvää jälkeä tehneen
Kari ”Lanttu” Kuikan johdolla vauhdikkaasti. Tammikuun loppuun mennessä kaikki, siis ihan jokainen, edelliskaudella Kakkosessa loistaneista joukkueen avainpelaajista oli kirjoittanut nimensä jatkosopimukseen. Kakkoseen ylivertaisen ulkomaalaistrion
Yoshiaki Kikuchi –
Junnosuke Watanabe –
Victor Matheus kohdalla sai jännittää tosissaan, saadaanko miehistä pidettyä kiinni, mutta niin vain kaikki saatiin jatkamaan.
Poislähtijöiden joukossa oli aiempaa pienempään pelilliseen rooliin jääneet, jo
Jarmo Korhosen alaisuudessa Jippoa edustaneet konkarit,
Toni Tahvanainen,
Jens Harju ja
Sauli Kettunen sekä joukkueen harjoitusrinkiin koko kaudeksi jääneet, mutta Kolmosen NiemU:un kaudeksi 2024 pelaamaan siirtyneet
Miika Vainikainen ja
Veeti Piiparinen. Keväällä lähtijöiden joukkoon tosin tuli yksi ”ylimääräinen” nimi, kun edelliskaudella Kakkosessa loistanut
Janne Partanen palasi perhesyistä kotikulmilleen etelään ja downshiftasi loppukauden Kolmosta lainalla FC Espoossa.
Jippo on koko seurahistoriansa ajan hyötynyt Joensuun opiskelijakaupunkistatuksesta. Tällä kertaa kaupunkiin muuttaneista opiskelijoista tarttui haaviin kaksi hyökkäyspään vahvistusta: liki sata ottelua Ykkösessä pelannut ex-huippulupaus
Jyri Kiuru sekä huippunopea ja maaliahne
Oskar Pihlaja, joka kävi edelliskaudella Joensuussa jo asuessaan iskemässä Ykkösen sarjajumboksi jääneelle JJK:lle kunnioitettavat kahdeksan maalia. Ensimmäisenä täsmävahvistuksena Jippo värväsi joukkueeseen Lahden Reippaan paidassa joensuulaisia keskinäisissä otteluissa nöyryyttäneen ja joulukuussa testijaksonsa aikana Mikko Hallikaisen vakuuttaneen
Lassi Forssin; teini-ikäisenä FC Lahdessa 17 Veikkausliigaottelua pelanneen ex-laitapuolustajan, josta
”Auge” Kautonen oli tehnyt keskikenttäpelaajan. Toisena täsmävahvistuksena joukkueeseen liittyi niin ikään testijakson kautta japanilainen
Yusei Ohashi, joka saapui täydentämään
Eetu Viitaniemen inttikomennuksen ja
Joona Malisen loukkaantumisen takia olemattoman ohueksi jäänyttä laitapuolustusta. Maalis-huhtikuun aikana Jippo hankki vielä KäPassa viimeksi pelanneen
Roope Huhtalan avaintopparikseen ja IF Gnistanin paidassa muutaman Ykkösen ottelun edelliskaudella pelanneen
Otso Linnaksen kirittämään kapteeni
Pyry Piiraista maalivahdin tontilla.
Roope Huhtala toi takalinjoille niin kaksinkamppailuvoimaa kuin pallollistakin osaamistakinJippo pelasi alkuvuoden aikana useita harjoitusotteluita alemman sarjatason joukkueita, kuten Ykkösen kauteen valmistautuneita FC Vaajakoskea, JJK:ta ja KuPS Akatemiaa vastaan voittaen otteluista jokaisen. Ainoa ei-voittoon päätynyt harjoitusottelu pelattiin maaliskuussa Oulussa, jossa Jippo jäi 2-2-tasapeliin Veikkausliigakauteen valmistautuneen AC Oulun kanssa. Vielä pitkälti halliolosuhteissa kevättalvella pelattu Ykkösliigacup oli hyvä mittari sille, missä Jippo sarjanousijana menee muihin Ykkösliigajoukkueisiin verrattuna. Cup alkoi 1-1-tasapelillä sarjan ennakkosuosikkeihin lukeutuneen KTP:n vieraana, ja sitä seurasi 0-2-vierasvoitto edelliskauden komeetasta MP:stä. Kotihallissa pelatuista otteluista kumpikin päättyi pettymykseen, kun kahden maalin johto JäPS:iä vastaan tuhrittiin 2-2-tasapeliksi ja ratkaisuottelu PK-35:ttä vastaan hävittiin hieman pelitapahtumien vastaisesti 0-1. Näillä tuloksilla Jippo jäi niukasti jatkopelien ulkopuolelle, mutta kaiken kaikkiaan Ykkösliigacupin otteluista jäi varsin toiveikas mieli lähestyvää sarjakautta ajatellen.
Jippo pelasi pre-seasonin ottelunsa pitkälti edelliskaudelta tutulla 4-3-3-ryhmityksellä, ja siinä missä moni muu joukkue teki Ykkösliigacupissa runsaasti kokeiluja, hioi Jippo kuvioitaan ykköskokoonpanollaan (toki sen mukaan, ketkä pelaajista kulloinkin oli käytettävissä).
Anton Eerola kuntoutti syksyllä tullutta vammaansa lähes sarjakauden alkuun asti, ja Eerolaa ysipaikalla stuntannut
Aake Yletyinen nousi yhdeksi harjoituskauden hahmoista muodostettuaan tehokkaan tutkaparin Yoshiaki Kikuchin kanssa. Jippo teki Ykkösliigacupissa viisi maalia, joista Yletyinen teki kaksi ja syötti kaksi, ja se viides maali tuli Yletyisen hankkimasta rangaistuspotkusta. Eerolan poissaolon lisäksi harjoituskautta (ja vielä sarjakauden alkuakin) hankaloitti toppariruljanssi, kun pikkuvammojen ja sairastelujen sekä
Topi Kelan inttikiireiden vuoksi keskuspuolustuksessa avaava pari vaihtui ottelusta toiseen.
Jippo sijoitettiin kaikissa mahdollisissa kausiennakoissa ja foorumin Ykkösliigaskaban veikkauksissa lähes poikkeuksetta sarjan peräpäähän, mutta asiantuntijapiireille pre-season näytti sen, että mikäli avainpelaajat pysyvät jokseenkin ehjinä kauden aikana, on Jipolla kaikki mahdollisuudet yltää Ykkösliigassa viiden parhaan joukkoon, mikä oli muuten myös joukkueen tavoite kaudelle 2024 (seuran tavoite oli maltillisempi, eli sarjassa säilyminen).
Kierrokset 1 ja 2Sarjakausi ei olisi voinut alkaa paljoa paremmin, kun Jippo haki kovin odotuksin kauteen lähteneestä SalPasta 0-3-vierasvoiton. Suomen Cupista lähdettiin kuitenkin lauluun saman tien, kun liigavieras Valkeakosken Haka haki Mehtimäeltä 0-2-voiton Jipon omia aseita käyttäen ratkoen ottelun jo avausjaksolla parilla nopealla hyökkäyksellä. Ykkösliigaa ajatellen nopea cup-exit oli toisaalta ihan positiivinen juttu, sillä Jippo kärsi kauden alussa loukkaantumisista, ja otteluohjelma oli kauden alussa muutenkin varsin ruuhkainen. Eerola sai pelata kärjessä isoja minuutteja puolikuntoisenakin, kun pre-seasonin valopilkku Yletyinen hajosi ajautuen lopulta sivuraiteille koko loppukaudeksi.
Jipon huhtikuuhun mahtui nuhainen vierastasapeli heikkoa MP:tä vastaan, mutta mikä tärkeämpää, nappasi joukkue isot kotivoitot kärkipään KTP:stä ja FF Jarosta. Jaro-ottelussa Mikko Hallikainen yllätti vieraat taktisesti asettamalla miehistönsä tutusta 4-3-3-formaatiosta poiketen 3-4-3-muotoon, joka oli jäänyt harjoituskaudella kokeilematta toppariosaston poissaolojen vuoksi. Poissaoloja toki oli vieläkin, sillä ykköstoppariksi Joensuuhun hankittu Roope Huhtala oli sairastuvalla, minkä vuoksi Hallikaisen yllätysvalinta toiseksi laitatoppariksi oli keskikentältä alas laskettu Lassi Forss. Puolustuspään loukkaantumisongelmat helpottivat viidennen kierroksen JäPS-vierasottelun jälkeen, jossa
Santeri Saarenkunnas pelasi hänelle vieraalla topparin paikalla 90 minuuttia, kun Jippo murskasi järvenpääläiset 1-5.
Jippo pelasi sarjan ainoana joukkueena yhdeksän ensimmäistä ottelukierrosta ilman tappioita käyden välillä ensimmäistä kertaa seuran historiassa maan toiseksi korkeimman sarjatason piikkipaikalla. Kuusi voittoa ja kolme tasapeliä tuli maalierolla 16-3, joten kokoonpanon vaihtuvuudesta huolimatta puolustus toimi rautaisesti ja hyökkäyspäässäkin riitti onnistumisia, vaikka yläpään ykköshankinta Oskar Pihlaja oli takareisivamman vuoksi sivussa neljä kokonaista ottelua.
Yhdeksän tappiottoman ottelun putkea seurasi viisi voitotonta ottelua, perinteinen kesäkuinen notkahdus siis. Toki tähän mahtui vierasottelut kolmea kovinta vastustajaa vastaan, joista ei olisi etukäteen osannut odottaakaan hirveän montaa pistettä. Kesäkuun jälkeen Jippo oli vajonnut sarjataulukossa neljänneksi, ja moni luultavasti odotti vajoamisen jatkuvan edelleen loppukesän aikana. Toisin kävi, sillä Jippo otti heinäkuussa viisi voittoa viidestä ottelusta ja nousi karkumatkalle päässeen KTP:n perään toiseksi ennen sarjan viimeistä kolmannesta. Joukkue osoitti putken aikana melkoista venyvyyttä, sillä se nousi ensin SJK Akatemian vieraana voittoon maalin tappioasemasta ja sitten kotiottelussa JäPS:iä vastaan voittoon kahden maalin tappioasemasta. Putken kruunasi vakuuttava 2-0-kotivoitto TPS:stä.
Yoshilla oli toistuvasti aihetta hymyynViimeinen kolmannesKauden viimeiselle kolmannekselle lähdettiin kakkossijalta toivoa täynnä, ja otteluohjelman alku oli suosiollinen, sillä edessä oli kotiottelut sarjan peräpään MP:tä ja PK-35:ttä ja vierasottelu KäPaa vastaan. Näistä otteluista Jippo keräsi tyrmistyttävät nolla pistettä, ja sarjan kärkipää näytti jälleen karkaavan. 2-4-lukemiin päättynyt MP-ottelu oli joensuulaisilta totaalinen ohipeli, jossa koko kauden hyvin toiminut joukkuepuolustus ei toiminut edes vähää alusta. Jippo palautti normaalin hyvän peli-ilmeensä PK-35-otteluun, mutta brassitoppari Victor Matheuksen ulosajon myötä tunnin ajan vajaalla pelannut ja peliä silti hallinnut kotijoukkue ei saanut PK-35:n puolustusmuuria murrettua. Vääjäämätön tasapeli muuttui katkeraksi tappioksi, kun vajaalla pelaamisen väsyttämä Jippo puolusti ottelun loppuhetkillä yhden erikoistilanteen huonosti ja
Eero Markkanen rankaisi. KäPan vieraana Jippo hallitsi jälleen palloa, mutta kaikkea joukkueen tekemistä leimasi väsyneisyys. Hallikaista lainaten ”fyysinen suorituskyky jäi piippuun” ja kevyemmällä jalalla liikkeellä ollut kotijoukkue nappasi ansaitun 2-1-voiton.
Jippo teki syyskierrokselle kaksi pelaajahankintaa, kun Joensuuhun opiskelemaan tullut
Pasi Forsman siirtyi joukkueeseen KäPasta ja nuori hyökkääjä
Eetu Venäläinen palasi kasvattajaseuraansa JJK:sta. Forsmanille oli odotettavissa heti vastuuta, mutta Venäläisen kohdalla katseet olivat käytännössä ensi kaudessa, vaikka sopimus tehtiinkin vain syksyksi.
Kolmen ottelun tappioputki alemman kastin joukkueita vastaan ja silminnähtävä väsyneisyys tappioista viimeisimmässä laittoivat uskon todella koetukselle, kun seuraavilla kierroksilla oli edessä koko kärkikolmikon kohtaaminen. Jälleen oli kuitenkin Jipon aika näyttää epäilijöilleen närhen värkit. Ylivoimainen sarjakärki KTP kaatui Mehtimäellä kaatosateen ja auringonpaisteen värittämässä tiukassa koitoksessa 3-2
Terrence Smithin kahden komean maalin avittamana, ja seuraavalla kierroksella Jippo haki TPS:n kustannuksella 0-1-voiton Turusta äärimmäisen puolustustaiston päätteeksi.
Haaveet Veikkausliiganoususta menivät jälleen murskaksi, kun Jippo hävisi Pietarsaaressa kuuden pisteen ottelun sarjakakkosena olleelle Jarolle maalein 2-1. Jippo joutui pelaamaan ottelun ilman korttitiliensä täyttymisen vuoksi pelikiellossa olleita Roope Huhtalaa ja Junnosuke Watanabea, ja etenkin jälkimmäisen poissaolo näkyi valitettavan selvästi. Keskinäisen ottelun häviämisen jälkeen Jipon liiganousu-unelma kuitenkin nousi feeniks-linnun lailla tuhkasta ja matemaattiset mahdollisuudet karsijan paikalle säilyivät viimeiselle kierrokselle asti, kun TPS rökitti kotonaan Jaron 3-0. Jippo hoiti oman hommansa murskaamalla kolmella viimeisellä kierroksella jokaisen vastustajansa yhteismaalierolla 11-2, mutta Jaron kaadettua päätöskierroksen ottelussaan SalPan jäi Jippo Ykkösliigassa kolmossijalle, kahden pisteen päähän karsintojen kautta Veikkausliigaan nousseesta Jarosta.
YhteenvetoKausi 2024 oli Jipolle jättimenestys – toista mieltä tuskin on kukaan. Paikka liigakarsinnoissa oli erittäin lähellä, mutta sen lipeäminen käsistä ei ihan hirveästi jäänyt kaivelemaan. Seuraorganisaatio ja olosuhteet eivät (vielä) ole sillä tasolla, että paukut riittäisivät Veikkausliigassa muuhun kuin pyristelyyn. Jippo onnistui kuitenkin tänä vuonna luomaan niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin pohjaa paremmalle tulevaisuudelle. Päättynyt kausi ei ollut pelkästään seurahistorian paras, se oli myös Joensuun kaupungin ja koko Pohjois-Karjalan maakunnan kaikkien aikojen paras miesten jalkapallossa.
Jipon identiteettiin on Jarmo Korhosen ajoista asti kuulunut kurinalainen joukkuepuolustaminen, josta pidettiin tälläkin kaudella kiinni, sillä joukkue päästi kaikista Ykkösliigajoukkueista vähiten maaleja. Maalien
tekeminen on sen sijaan ollut tällä tasolla yleensä muiden joukkueiden hommaa, mutta nyt Jippo teki sarjassa niitä kolmanneksi eniten. Edellisellä kaudella Kakkosessa Jipolta nähtiin ennennäkemättömän monipuolista hyökkäyspelaamista, mutta nyt korkeamman sarjatason vaatimukset pakottivat keskittymään tiettyihin pelin perusperiaatteisiin. Yhteen lauseeseen tiivistettynä ja hieman kärjistettynä Jippo puolusti boksiaan tarkasti päästämättä vastustajaa maalipaikoille ja hyökkäsi vastaan todella nopeasti ja suoraviivaisesti. Hyökkäyksessä ja laidoilla oli helvetin nopeita pelaajia, samalla kun keskikentältä löytyi kaksinkamppailuvoimaa ja riistokykyä sekä sarjan taitavimpiin kuulunut pelinrakentaja.
Terrence Smith - kannattajien vuoden pelaajaYksittäisiä pelaajia tarkastellessa onnistujiksi voitaisiin listata melkein kaikki. Kapteeni ja ykkösmaalivahti Pyry Piirainen, vasenta laitaa molempiin suuntiin dominoinut
Nuutti Tykkyläinen ja 11 osumallaan sarjan maalipörssissä toiseksi sijoittunut Yoshiaki Kikuchi äänestettiin Ykkösliigan someseuraajille suunnatussa äänestyksessä ansaitusti sarjan tähdistökentälliseen. Kakkosessa loistaneet Junnosuke Watanabe ja Victor Matheus osoittivat olevansa loistopelaajia myös aiempaa korkeammalla sarjatasolla. Tuoreista kasvoista Oskar Pihlaja teki komeat yhdeksän maalia, vaikka kärsi alkukaudesta loukkaantumisista, Lassi Forss vakuutti pelipaikalla kuin pelipaikalla ja Roope Huhtala nousi puolustuksen johtohahmoksi. Vasta 17-vuotias
Eemil Tanninen teki läpimurtonsa aikuisten peleihin ja menetettiin heti kauden päätyttyä isompiin ympyröihin.
Kannattajayhdistys JNS Rednecks ry:n vuoden pelaajaksi valittiin kuitenkin Terrence Smith. Edelliskaudella Kakkosessa valtavasti paikkoja tuhlaillut duracell-pupu nousi tänä vuonna yhdeksi Ykkösliigan tehokkaimmaksi pelaajaksi peliminuuttia kohden. Useimmiten vaihdosta kentälle tullut Smith viimeisteli kahdeksan maalia vain 844 minuutissa, ja näistä maaleista jopa suurin osa oli ns. eurogoaleja. "Tikon" kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on edelleen kehitettävää, mutta näillä esityksillä ja tehoilla paikka kannattajien sydämessä on kiveen hakattu (ja pokaaliin kaiverrettu).
Jos jotain negatiivista halutaan kaivaa, voidaan mainita valtavasti töitä ottelusta toiseen paiskineen Anton Eerolan vähäisiksi jääneet tehot. Eerolan pelipaikka tosin vaihtui kesken kauden ysipaikalta keskikentän puolelle, minkä jälkeen maalitehtailua ei enää niin odotettukaan (eikä peliesityksissä enää juuri ollut moitittavaa). Harjoituskaudella liekehtineen Aake Yletyisen katoaminen kuvioista loukkaantumisen ja toisaalta pelitavallisten muutosten vuoksi (kun puhdasta ysiä ei enää käytetty) oli harmillista. Myös rotaatiorooliin kaavailtu
Niko Niemeläinen putosi rikkonaisen kevään jälkeen pysyvästi katsomoon ja lähti loppukaudeksi lainalle Kolmosen NiemU:un. Uusista pelaajista odotin Jyri Kiurun nousevan isompaan rooliin, mutta kolme komeaa maalia (joista kaksi voittomaaleja) pitkälti jämäminuuteilta käsin on aivan kelpo suoritus.
Pettymykseksi täytynee laskea myös penkkimieheksi syksyllä pudonnut neljäs ulkomaalaisvahvistus Yusei Ohashi. Häneltä nähtiin kauden mittaan pienestä hasardiherkkyydestä huolimatta sinänsä aivan mallikkaita suorituksia etenkin hyökkäyspäässä, mutta armeijasta kesällä palannut Eetu Viitaniemi nousi nokkimisjärjestyksessä japanilaisen edelle ratkaisupelien koittaessa. Jipossa on pitkät perinteet sille, että puolen vuoden armeijakomennus pilaa hyvässä nosteessa olevalta lahjakkuudelta kokonaisen kauden ja pysäyttää kehityksen välillä pysyvästikin, mutta "Vinskin" kohdalla kävi toisin. Topi Kelalle ja Joona Maliselle 2024 jäi sen sijaan käytännössä välivuodeksi.
Epäviralliset pelaajatilastot)
Sopimuspelaajista ilman peliminuutteja jäivät maalivahdit Otso Linnas (18 ottelua penkillä), Verneri Vainikainen (9 ottelua penkillä) ja Erkka Oikarinen, keskikenttäpelaaja Matias Juurikainen sekä koko kauden lainalla FC Espoossa ollut hyökkääjä Janne Partanen.Ihanneavaus
Pihlaja Eerola
Yoshi
Tykkyläinen Junnosuke Forss Viitaniemi
Forsman Victor Huhtala
Piirainen (c)
ReservijoukkueJipolle perustettiin kaudeksi 2024 pitkän tauon jälkeen nimihirviötä JIPPO-j/PunaMusta kantanut reservijoukkue, joka pääsi aloittamaan taipaleensa Itä-Suomen Nelosesta. Kyseessä oli käytännössä Jippo-junioreiden P17-joukkue, jonka nukkevalmentajana otteluissa toimi Mikko Hallikaisen ja
Jalmari Sivosen käskyjen mukaan
Timo Ronkainen ja jota otteluissa vahvisti muutama edustusjoukkueen sopimuspelaaja, jotka eivät mahtuneet Ykkösliigajoukkueen kokoonpanoon. Kausi päättyi odotetusti tappiottomana nousujuhliin.
On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla Kolmoseen nousseeseen reservijoukkueeseen panostetaan ensi kaudella. Vaikka Itä-Suomen Kolmonen ei valtakunnallisesti katsottuna ole tasoltaan kummoinen sarja, eikä sitä voida pitää ihan optimaalisena valmistamaan pelaajia Ykkösliigaan, lienee se kuitenkin ihan sopiva steppi aikuisten peleihin aika monelle P17 Ykkösestä tulevalle pelaajalle. Pyrkiikö Jippo kuitenkin nostamaan ressut Kakkoseen? Tämä vaatisi varmasti jokusen aikuispelaajankin mukaan. Tuleeko Jippo kiinnittämään Ykkösliigajoukkueeseensa pelaajia, jotka todellisuudessa vahvistavat lähtökohtaisesti reservejä, sen aika näyttää. Päättyneellä kaudella ressujen toiminnan mahdollisti PunaMusta Median (nyk. Rebl Group) sponsorointi. Kakkosessa tarvittaisiin jo aika paljon isompaa rahallista panostusta.
KAUSI 2025Taustat, resurssit ja olosuhteetVuonna 2023 vetovastuun edustusjoukkueesta Jippo ry:ltä ottanut Joensuun Edustus jalkapallo Oy on laittanut lyhyessä ajassa tuulemaan kulisseissa ja kerännyt taustalle aiempaa enemmän resursseja. Hallituksen puheenjohtaja
Janne Mustonen kertoi viime kauden loppupuolella seuran liikevaihdon olevan tänä vuonna 400 000:n luokkaa, kun vanhoina Ykkösen aikoina kokonaisbudjetiksi ilmoitettiin yleensä 200k. Takavuosina Jippo sinnitteli Ykkösessä 40-50k pelaajabudjetilla, mutta viime kaudelle budjetiksi ilmoitettiin 130 000, joka oli joensuulaisittain ennennäkemättömän suuri. Ykkösliigassa se oli vasta seitsemänneksi korkein, mutta toisaalta vain kolmella joukkueella (TPS, KTP, Jaro) se oli
selvästi korkeampi.
Heti kauden päätyttyä seura tiedotti muutoksista taustayhtiön omistuspohjaan. Suunnatun osakeannin myötä pääomistajien omistusosuus yhtiöstä kasvoi ja mukaan liittyi uutena iso nimi, EK:n hallituksen puheenjohtajanakin viime vuodet toiminut Motonet-pamppu
Harri Broman. Vaikka Bromanilla on rahaa kuin rosvopäälliköllä, ei tämä silti tarkoita Jipon siirtymistä namusetäaikaan, sillä pääomistajina jatkavat Mustonen ja
Juha Maaranen 30,7 prosentin osuuksillaan, ja Bromanin osuudeksi jää noin 23 prosenttia. On muutenkin vaikea uskoa, että kahden taloudellisesti ja urheilullisesti maltillisen järkevästi hoidetun ja onnistuneen kauden jälkeen mopo alkaisi keulia ja Veikkausliiganousulle lyötäisiin all-in. Jos budjettia ensi kaudelle korotetaan, lienee korotus maltillista tasoa.
Ensisijaisesti Bromanin mukaantulo tuo uskoa olosuhteiden kehittymiseen. Mehtimäki on nykyisellään eittämättä häpeällinen Ykkösliigajoukkueen kotikentäksi. Jäähalliremontin köyhdyttämä Joensuun kaupunki sai pitkän väännön jälkeen työn alle pukukopit ja muut lisenssiehtojen vaatimat sosiaalitilat sisältävän huoltorakennuksen, jonka pitäisi valmistua kentän päätyyn elokuuhun 2025 mennessä. Kentän valaistus on mukana kaupungin talousarvioesityksessä ja Oy on valmistelemassa hankesuunnitelmaa katsomotiloista. Kun ottaa huomioon, että jalkapallokentän vieressä Bromanin osaomistama JoMa pelaa Superpesistä modernilla stadionilla ja Kataja Basket pelaa Korisliigaa Broman Yhtiöiden miljoonilla rahoittamalla Motonet Areenalla, ei tarvitse olla yltiöoptimisti uskoakseen, että myös jalkapallo-olosuhteisiin on ennen pitkää odotettavissa parannusta. Toki tämä ei vielä ensi kauden otteluissa näy, mutta realististen suunnitelmien ansiosta poikkeusluvan irtoamisen Palloliiton lisenssikomitealta pitäisi olla itsestäänselvyys.
ValmennusMaalivahtina Jippo-junioreissa lukioikäiseksi asti pelannut ja parikymppisenä syöpään sairastuttuaan nappikset naulaan laittanut päävalmentaja Mikko Hallikainen, 32, solmi heinäkuussa Jipon kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. Aiemmin vain junioreita valmentanut Hallikainen nousi edustusjoukkueen luotsiksi puolivahingossa kaksi vuotta sitten, ja voi veljet, millaisia nämä vuodet ovatkaan olleet. Nyt miehen taskusta löytyy myös Ykkösliigan lisenssiehdoissa vaadittu UEFA A -lisenssi.
Hallikaisen taustatiimi menee kuitenkin uusiksi, kun miehen aisapari Jalmari Sivonen suuntasi etelään. "Jallun" lähtö ei ole kolaus pelkästään edustusjoukkueelle, sillä hän toimi myös Jippo-junioreiden P17- ja P15-ikäluokkien päävalmentajana, joista jälkimmäinen näistä nappasi kauden päätteeksi seurahistorian parhaan sijoituksen Kai Pahlman -turnauksessa. Jallulle kaivataan siis korvaajaa niin edustusjoukkueessa kuin edustusjoukkueeseen valmistavissa juniorijoukkueissakin. Lisäksi Jippo etsi jo viime kaudeksi maalivahtivalmentajaa vuosi sitten TPS:ään lähteneen
Jarkko Ojaniemen tilalle, mutta sopivaa ei löytynyt ja Pyry Piirainen sai valmentaa itseään. Nyt sellainen olisi ilmeisesti vähän pakko löytää, sillä ensi kaudesta alkaen lisensoitua maalivahtivalmentajaakin vaaditaan Ykkösliigan lisenssiehdoissa.
PelaajistoJipolla oli valmiiksi sopimukset kaudelle 2025 vain kolmen juniori-ikäisen pelaajan (
Verneri Vainikainen,
Erol Erguner ja
Matias Juurikainen, joista jokainen pelannee vielä ensisijaisesti Jipon reservijoukkueessa Kolmosta) kanssa, kun joukkueen rakentaminen alkoi elokuussa kapteeni Pyry Piiraisen kahden vuoden jatkosopimuksella. Kauden päätyttyä jatkosopimusrumba on lähtenyt kunnolla käyntiin ja avainpelaajia on saatu kiinnitettyä jo joka sektorille.
Piiraisen varamiehenä toimi päättyneellä kaudella Otso Linnas, joka ei lopulta päässyt pelaamaan ainoatakaan ottelua kapteenimme säästyttyä loukkaantumisilta ja pelikielloilta. Kuvittelisin, että seura tarjoaa/on tarjonnut Linnakselle jatkoa, mutta pelaajan näkökulmasta toinen mahdollisesti kokonaan penkillä kulutettava kausi ei varmaan hirveästi innosta. 17-vuotias Verneri Vainikainen tuskin on vielä riittävä backup Piiraiselle, joten kakkosmaalivahdille on tarvetta, mikäli Linnas ei yllättäen jatka.
Puolustuksen ensimmäiset jatkosopimukset tehtiin laidalla viilettäville Jipon omille kasvateille Nuutti Tykkyläiselle ja Eetu Viitaniemelle, joista ensin mainittu on tietenkin joukkueen avainpelaajia, mutta jälkimmäisellekin on nyt intin häiritsemän kauden jälkeen tarjolla selkeä avauskokoonpanon ja todellisen läpimurron paikka. Viitaniemen varjoon jäänyt Yusei Ohashi jatkanee muualla, mutta Joona Maliselle voisi olla käyttöä varamiehenä (ja isoa roolia ressujen puolella). Laitapuolustukseen/wing backiksi ei hirveästi tarvita vahvistuksia edes syvyysmielessä, kun sinne saadaan tarvittaessa kelpo paikkaajia paristakin toisella pelipaikalla ensisijaisesti pelaavasta pelaajasta (Lassi Forss, Pasi Forsman).
Kaikesta päätellen Jippo pelaa ensi kaudellakin lähtökohtaisesti kolmen keskuspuolustajan linjalla, johon ensimmäisenä kiinnityksenä jatko sorvattiin syksyn ajan erinomaisesti vasempana laitatopparina esiintyneelle Forsmanille. Pidin yllättävän isoon vastuuseen päättyneellä kaudella noussutta
Niklas Haatajaa toisena varmana jatkajana toppariosastolla, mutta Haataja taitaa kesken olevista opettajaopinnoistaan huolimatta tähyillä myös muualle, sillä miehen nimi on ilmestynyt JPY:n pelaajapörssiin. Intin ja sairastelujen takia Haatajan taakse "depth chartissa" pudonnut Topi Kela sen sijaan jatkaa ja himoitsee varmasti paluuta isompaan rooliin. Tarve uusille toppareille riippuu vielä Roope Huhtalan ja Victor Matheuksen jatkopäätöksistä. Keskuspuolustus on siis tätä kirjoittaessa Jipon eniten auki oleva osasto.
Pyry Piirainen johtaa joukkoja seuraavinakin kausinaSeuran taustayhtiön lisääntyneet muskelit otettiin käyttöön heti kauden 2024 päätyttyä, kun kahdessa kaudessa Jipon kaikkien aikojen ulkomaalaiseksi maalintekijäksi noussut Yoshi kirjoitti nimensä vuoden mittaiseen jatkosopimukseen. Ihmettelen, jos kyseessä ei ole kallein sopimus joensuulaisessa jalkapallohistoriassa. Yoshin jatko on Jipolle huikean tärkeä niin pelillisesti kuin imagollisesti. Yoshin ohella Mikko Hallikainen on sopimusuutisista poimittujen kommenttiensa mukaan asettamassa keskikentälle vakituisemmin terrierimäisen Lassi Forssin ja edellä mainittuja herroja päätä pidemmän Anton Eerolan. Keskikentän palapelissä on siis vuodenaikaan palaset nähden erittäin hyvin kohdillaan, mutta joukkueen kiistatta tärkeimpiin pelaajiin kahden kauden ajan lukeutuneen Junnosuke Watanaben jatko on vielä auki. Mikäli "Junno" menetetään, voisi periaatteessa Forssilla olla rahkeita pohjapelaajan rooliin, mutta kyllä siinä taitaisi ennemmin olla uuden hankinnan paikka.
Kapteenistoon kuulunut ja hiljalleen seuraikoneiden joukkoon laskettava keskikentän juoksukone Santeri Saarenkunnas jäi viime kaudella odotetustikin pieneen pelilliseen rooliin, eikä loppukaudesta mahtunut enää penkillekään. Joukkueen ainoalla 30 vuotta täyttäneellä pelaajalla on tunnetusti ollut iso rooli pukukopin ja harjoituskentän puolella, mutta nähtäväksi jää, jaksaako kiintiösavolainen tsempata mukana vielä ensi kaudenkin. Sekin jää nähtäväksi, riittääkö toisella pitkäaikaisella joukkueen jäsenellä Niko Niemeläisellä vielä nälkää painaa vituiksi menneen kauden jälkeen pitkää pre-seasonia läpi peliminuuttien toivossa. Niemeläisellä ja
Sami Aholla on sama vittumainen tilanne kuin täpärästi viime kauden joukkueen ulkopuolelle jääneillä Miika Vainikaisella ja Veeti Piiparisella, eli jos minuutteja Jipon Ykkösliigajoukkueessa ei ole tulossa, ei niitä ole koko maakunnassa tarjolla Kolmosta ylempää.
Hyökkäyksen vakioavaaja Oskar Pihlaja jatkaa, mutta supersub Terrence Smith on usealta kusilaarilta kuullun huhun mukaan katselemassa muita vaihtoehtoja ulkomaalaisen agenttinsa johdolla, valitettavasti. Elokuussa Joensuuhun epäonnistuneelta Jyväskylän-valloitukseltaan palannut Eetu Venäläinen on edelleen nuori ja potentiaalinen kärkimies, joka kamppailee varmasti pelipaikasta ensi kauden joukkueessa. Opiskelut sitovat ikäisekseen kokenutta Jyri Kiurua Joensuuhun, mutta jaksaako "Jykä" panostaa vielä jalkapalloon, kun peliminuutit olivat viime kaudellakin tiukassa? Aake Yletyiselle ja
Atte Nuutiselle on vaikea nähdä roolia edustusjoukkueessa ensi kaudelle, mutta kumpikin voisi olla dominoiva pelaaja ressujen puolella.
Mikäli Smith saataisiin pidettyä, ei uusille hyökkääjille juuri olisi tarvetta, varsinkaan, jos Hallikaisella on suunnitelmissa käyttää jatkossakin viime kauden viimeisissä otteluissa nähtyä formaatiota, jossa oli vain yksi puhdas kärki. Tästä riippumatta yksi pelaaja lienee silti seuran, valmennuksen ja kannattajienkin tähtäimessä: SJK nimittäin päästi vapaaksi viime kauden KäPassa lainalla pelanneen ja siellä seitsemän maalia viimeistelleen
Miro Turusen, joka olisi ominaisuuksiltaan täydellinen hyökkääjä Jipolle ja lisäksi oma poika.
Huhuja uusista pelaajista ei vielä tänne asti ole kantautunut, mutta eiköhän loppuvuoden aikana joukkueharjoituksissa jokunen testipelaajakin tule pyörimään.
TavoitteetVuosi sitten tähän aikaan Joensuussa jännitettiin tulevan kauden sarjatasoa, eikä Ykkösliigaskenaarion osalta osannut odottaa muuta kuin säilymistaistelua. Muutama kuukausi myöhemmin näytti siltä, että joukkueen tavoitteekseen asettama paikka viiden sakissa oli otettavissa, ja se lopulta ylittyi selvästi. Jälleen on marraskuu, ja nyt paalutettavilla tavoitteilla ja odotuksilla on useampi kuukausi aikaa muuttua naurettaviksi. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että yksi tai useampi vastustaja saa jännittää tammikuuhun asti Palloliiton lisenssikomitean päätöstä, ja useampi vastustaja ihan oletettua kärkipäätä myöten kamppailee talousongelmien kanssa. Useimmilla vastustajilla on tässä vaiheessa myös vasta muutama hassu julkaistu pelaajasopimus, eikä kaikilla ole vielä valmentajakaan. Jipolla on sen sijaan vakaa taloustilanne ja jatkosopimukset päävalmentajan sekä suurimman osan viime kauden avainpelaajista kanssa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Jipolla on hyvät saumat yltää sarjan kärkipäähän ensi kaudellakin. Seuran virallinen tavoite lienee jälleen maltillisempi, mutta jatkosopimusuutisten yhteydessä annetuista kommenteista päätellen pelaajilla on kova hinku nousutaistoon.
