Kokonaisuutena yleisön ja sponsoreiden kiinnostus naisten sarjoihin vähenee liigajoukkueiden määrän vähentyessä. Puolet pudonneiden joukkueiden yleisöstä ja sponsoreista hylkää joukkueen eikä todellakaan siirry tukemaan liigassa säilyneitä joukkueita. Suurta yleisöä kiinnostaa vain ylin sarjataso. Sitkeimmät kannattajat ja sponsorit jatkavat Ykkösessä oman joukkueensa parissa. Myös osa pelaajista mieluummin lopettaa kuin siirtyy muualle tai jatkaa Ykkösessä.
Liigan taso voisi ehkä nousta ja tasoerot hieman kaventua, jos pudonneiden joukkueiden parhaat siirtyisivät keskikastin ja häntäpään liigajoukkueisiin. Ei liigan taso sillä nouse, että pelaajat siirtyvät kärkiseurojen vaihtopenkille tai akatemiajoukkueeseen.
Näillä muutoksilla Kansallisesta Liigasta ei tule myöskään yhtään tasaisempaa sarjaa kuin aiemminkaan. Vaikka sarja supistettaisiin neljään joukkueeseen, kärkipään tasoerot eivät katoaisi mihinkään. Sarjauudistuksella liigasta rikottiin nimenomaan sarjan tasaisin osa eli alempi keskikasti.
Näin se menee, ja näin se oli odotettavissa. Toki näkyy se Saksan (miesten) Bundesliigan kohdalla, että teoriassa toinen sarjataso voikin olla seksikäs, mutta siihen tarvitaan edes aitoa kiinnostusta perinneseuroille. Ja sitä ei Suomessa ole - ei varsinkaan kun ei ole aitoa kulttuuria Suomen naisten jalkapalloseuroissa.
Ja - kun palataan topikin otsikon läheisyyteen - se, että pelaajat lopettaa, kun oman seuran sarjataso vaihtuu alaspäin, ei voi myöskään tulla yllätyksenä. Kun vastaan tulee paikka, jolloin ura ei menekään koko ajan ylöspäin, silloin alkaa pohtimaan, onko oma elämänpanostus sen arvoista. Kun pelaaja on saavuttanut statuksen "Liiga-pelaajan", se (siis ei kaikki, mutta moni) kokee, että se on
liian hyvä (sic!) divariin: "... mutta kun ei ole tarpeeksi kovia harjoituksia/pelejä, en kehity!"
Tämä sama ilmiö näkyy myös muiden sarjatasojen välistä.
En tiedä, mikä on pelaajille kerrottu, kuinka isoja tähtejä ne ovat, vai onko kyseessä oikeasti enemmän siitä, että ne huomaa, että elämässä on muutakin kuin potkupalloa (ei aavistusta, mitä se olisi eli kertookaa minullekin!). Mutta valitettavasti monet eivät ole valmis ottamaan sen askelen taaksepäin.
Seuroille se tarkoittaa, että on todella vaikea pitkäjänteisesti, ja kaikki hajoaa, kun putoat. Aloittaa pitää nollasta. Pieni ihme, että Honka saa muutama avainpelaaja pidettyä Ykkösessä. Heillä ehkä vielä suht hyvä mahdollisuus syksyn karsintaliigassa. Mutta kaikesta huolimatta nuo kaksi Liiga-joukkueet, jotka joutuvat karsintaan, pääsevät siihen Liiga-kokoonpanolla!
Ja siis se miksi se siirto koti-/opiskelukaupungista toiseen paikkakuntaan tapahtuu liian harvoin, voi jokainen nyt itse pohtia. Annan vinkin: Liittyy kai jotenkin tämän "ammattilaissarjaan" realiteettiin.
