SeuraKoko nimi: AC Oulu Oy (Oulun Edustusjalkapallo ry)
Perustettu: 2002
Kotisivut:
www.acoulu.fiKannattajat (epäviralliset sivut):
AC Oulun kannattajat,
AC Oulun kannattajatTilastot:
https://tilastot.acokannattajat.fi/Facebook:
www.facebook.com/acouluTwitter:
https://twitter.com/ACOuluYoutube:
www.youtube.com/user/ACOuluOfficialInstagram:
https://instagram.com/acoulu/Henkilöstö:Toimitusjohtaja: Jani Kotikangas
Mediapäällikkö: Antero Lehtonen
Urheilutoimenjohtaja: Markus Heikkinen
Toimistovastaava: Samuli Hussa
Joukkueenjohtaja: Pasi Moilanen
Stadionpäällikkö: Tapio Salokannel
Turvallisuuspäällikkö: Janne Yrjönheikki
AC Oulu Oy:Puheenjohtaja: Tomi Kaismo
Muut jäsenet: Timo Kalermo (vpj), Seppo Klemettilä, Sami Leikas, Marko Hiltunen, Ville Puukka, Timo Salmi, Tiia Törrö
AC Oulu juniorit ry:Puheenjohtaja: Jouni Pohjolainen
Muut jäsenet: Jaakko Alavuotunki, Pekka Juntunen, Tapio Salokannel, Eero Heikkinen
Joukkueen taustat: Päävalmentaja: Mikko Isokangas (2026+2)
Valmennustiimin jäsen: Mikko Lignell (2025+1)
Valmennustiimin jäsen: Rafinha (2026)
Maalivahtivalmentaja: Jani Luukkonen (2026)
Joukkueenjohtaja: Pasi Moilanen (2026)
Performance Coach: Luke Robertson (2025)
Talouslähde: https://www.finder.fi/Urheiluseura/AC+Oulu+Oy/Oulu/yhteystiedot/1987438Totutusti talouskatsauksessa edetään vuoden takamatkalla eli tässä ei ole vielä mukana vuoden 2024 lukuja. Vuonna 2023 liikevaihdon kasvu jatkui ja se oli jo yli 1,9 miljoonaa euroa. Vastaavasti myös seuran joukkueisiin tehdyt panostukset näkyivät tappioissa, mutta vuonna 2023 tappiota tehtiin 200 000 euroa vähemmän kuin edellisvuonna eli hieman päälle 650 000 euroa.
Päättyneen kauden osalta voidaan varmasti varautua suurempiin lukemiin, koska valmennus vaihtui kaksi kertaa kauden aikana ja myös pelaajistossa tapahtui telenovelassa runsaasti muutoksia. Tappiot on kuitannut seuran pääomistaja Tomi Kaismo eli edelleenkin seuran tulevaisuuden visiot ja menestys ovat riippuvaisia mesenaattiomistajan varoista, varsinkin kun otetaan huomioon ensi vuonna alkava stadionhanke.
Raatin StadionAvattu: 1953
Remontoitu: 2009–2011
Kapasiteetti: 4 392 (2 280 katettua kuppi-istuinpaikkaa pääkatsomossa, 2 112 kuppi-istuinpaikkaa aurinkokatsomossa)
Kenttä: lämmitetty luonnonnurmi
Yleisökeskiarvot (Castren 2003-2010, Raatti 2011-2024)
lähde: tilastot.acokannattajat.fiYleisökeskiarvo putosi parilla sadalla lukemaan 1 738. Taustalla oli yksi Vaasassa pelattu kotiottelu ja lisäksi heikko kausi ja kyntäminen alaloppusarjassa vaikutti yleisömäärään. Tulevalle kaudelle kahden tonnin keskiarvo olisi mielestäni hyvä saavutus. Isompia loikkia yleisömäärissä tullaan näkemään vasta uuden stadionin myötä kaudella 2026.
HistoriaSaavutukset:Ykkösen mestari 2009 ja 2020
Suomen Cup: välierät 2023
Liigacup: hopeaa 2023
Sarjasijoitukset(sijoitus, voitot-tasapelit-tappiot, pisteet, maalit)
2003 Ykkönen 8. 9-8-9, 35p, maalit 37-37
2004 Ykkönen 5. 10-9-7, 39p, maalit 39-33
2005 Ykkönen 10. 8-7-11, 31p, maalit 32-33
2006 Ykkönen 2. 15-7-4, 52p, maalit 53-25
2007 Veikkausliiga 14. 5-7-14, 22p, maalit 28-49
2008 Ykkönen 4. 10-11-5, 41p, maalit 40-26
2009 Ykkönen 1. 16-5-5, 53p, maalit 57-24
2010 Veikkausliiga* 11. 8-6-12, 30p, maalit 31-44
2011 Ykkönen 3. 14-6-4, 48p, maalit 51-22
2012 Ykkönen 6. 9-10-8, 37p, maalit 38-35
2013 Ykkönen 5. 11-7-9, 40p, maalit 36-38
2014 Ykkönen 4. 13-8-6, 47p, maalit 46-32
2015 Ykkönen 5. 12-8-7, 44p, maalit 31-28
2016 Ykkönen 4. 12-7-8, 43p, maalit 50-31
2017 Ykkönen 4. 12-6-9, 42p, maalit 40-40
2018 Ykkönen 4. 13-5-9, 44p, maalit 41-30
2019 Ykkönen 7. 7-8-12, 29p, maalit 34-30
2020 Ykkönen 1. 15-5-2, 50p, maalit 38-16
2021 Veikkausliiga 11. 6-5-16, 23p, maalit 21-44 (karsinnat vs RoPS 1-2v, 2-0k)
2022 Veikkausliiga 7. 11-6-10, 39p, maalit 46-43 (europlayoffs vs SJK 1-0v, vs VPS 0-1k ja.)
2023 Veikkausliiga 7. 11-5-11, 38p, maalit 41-45 (europlayoffs vs SJK 2-2 rp5-4v, vs Honka 0-5v)
2024 Veikkausliiga 9. 7-7-13, 28p, maalit 32-40
*AC Oulu ei saanut liigalisenssiä kaudelle 2011 ja se pudotettiin Ykköseen.
Kaikkien vuosien tarkat pelaaja- ja ottelutilastot täältä:
tilastot.acokannattajat.fiKausi 2024Hienosti alkaneen kauden 2023 toinen puolisko oli matalalentoa Otso Liimatan myynnin jälkeen ja myös Ricardo Duarten aikakauden päättyminen lässähdykseen jätti kaudesta hieman kitkerän maun suuhun, vaikka kausi tarjosikin pari historiallista saavutusta: liigacupin finaalipaikan ja etenemisen Suomen Cupin välieriin.
Parannettavaa jäi siis runsaasti ja tavoitteet asetettiinkin talvella erittäin korkealle tulevan kauden osalta. Harva olisi tuossa vaiheessa uskonut millaiseksi sirkusnäytelmäksi kausi 2024 tulisi lopulta muodostumaan. Kausi on helpoiten ruodittavissa jakamalla se kolmen eri päävalmentajan aikakausiin eli väliotsikot tässä avauksessa on rakennettu näin.
Henkselit paukkuvat – Tuomas Silvennoisen aikakausi AC OulussaSeura ilmoitti heti edellisen kauden päätyttyä palkanneensa joukkueen uudeksi valmentajaksi Tuomas Silvennoisen, joka toimi HJK:n sekä U21-maajoukkueen apuvalmentajan tehtävässä ennen Ouluun saapumistaan. Silvennoisen kaveriksi valmennustiimiin saapui Mikko Viitsalo Kotkasta.
Silvennoisella ei ollut liigavalmentajalta vaadittavaa Uefa Pro -tutkintoa (eikä edes Uefa A:ta), joten AC Oulu joutui rakentamaan valmennustiimiin erikoisen himmelin, jossa nimellisen vastuun joukkueen vetämisestä otti Rauno Ojanen. Myöhemmin puutteellisten valmentajalisenssien takia myös HJK ja SJK ottivat käyttöön ACO:n lanseeraaman uuden termin ”pelillisen prosessin johtaja”, jota ei toivottavasti enää ikinä kuulla missään.
Uusi valmennus tuli sisään henkselit paukkuen ja tavoitteeksi ilmoitettiin paikka top kolmosessa. Uusi johtaja Silvennoinen ilmoitti tavoitteekseen olla tulevaisuudessa maan paras jalkapallovalmentaja, koska ”tylsillä ihmisillä on tylsät tavoitteet”.
Pelillinen visio jäi vielä suurelta osin arvoitukseksi. Valmennusjohto puhui pelitekojen lisäämisestä ja vasaran rooliin ottamisesta kentällä (tässä ei siis tarkoitettu Vesa Vasaraa). Näin ollen oletusarvona oli aggressiivinen prässipelaaminen ja nopea eteneminen kentällä eteenpäin. Näitä elementtejä ei kuitenkaan hirveästi lopulta pelaamisessa nähty ja joukkue oli kollektiivina usein tuuliajolla.
Myös uusia hankintoja nähtiin jo ennen vuoden vaihdetta. Marraskuussa joukkueeseen liittyivät Aleksi Paananen (HJK), Jake Dunwoody (SJK), Julius Körkkö (JS Hercules), Roope Salo (JJK), Niklas Orjala (MP), Jesse Huhtala (SalPa), Samuli Hölttä (MP), Otto Salmensuu (SalPa/P-Iirot), Asla Peltola (Honka) ja Juho Lehtiranta (KTP). Lisäksi seura julkisti marraskuussa Ashley Coffeyn, Calum Wardin ja Daniel Barrowin jatkosopimukset. Uusi fysiikkavalmentaja Luke Robertson täydensi lädimafian. Joulukuussa julkaistiin lisäksi MLS-pelaaja Justin Rennicksin siirto New England Revolutionista AC Ouluun.
Joukkue näytti jo jouluna melko laadukkaalta keskikentän ja hyökkäyksen osalta, mutta jo tässä vaiheessa topparitilanne aiheutti huolta uimahallien saunoissa ja keskustelufoorumeilla. Siitä syntyikin lopulta lähes koko kauden kestänyt saaga, jolla oli suuri vaikutus joukkueen esityksiin.
Liigacupissa nähtiin sarja sekavia esityksiä ja turnaus päättyi tällä kertaa alkulohkoon, mutta tässä vaiheessa tilanne ei vielä aiheuttanut suurempaa otsasuonten pullistelua, koska kokoonpanossa nähtiin suuri määrä paikallisia ja kotimaisia nuoria pelaajia, joita oltiin lähtökohtaisesti kaavailtu enemmän rotaatiorooleihin.
Helmikuussa tapahtui muutoksia toppariosastolla. Syksyllä Hamed Dramen kanssa solmittu jatkosopimus purettiin ja Jose Elo liittyi uutena pelaajana joukkueeseen. Pelaajan CV näytti hyvältä, mutta se mitä saatiin, ei ollut sitä mitä lääkäri olisi tässä tilanteessa seuralle määrännyt. Pallollinen osaaminen jäi puolustuslinjassa edelleen erittäin puutteelliseksi. Helmikuussa seuraan saapui myös kreikkalainen Dimitrios Metaxas kovalla CV:llä vahvistamaan jo muutenkin vahvimpana osa-alueena pidettyä keskikenttää.
Lopulta puolustuksen osalta valmista tuli vasta maaliskuussa, kun norjalainen Liiban Abadid liittyi joukkueeseen lainasopimuksella Brommapojkarnasta. Maaliskuussa ilmoitettiin myös, että Onni Suutari siirtyy lainalle Viron pääsarjaan ja uutena lainapelaajana rosteriin tuli brassi Marcos Andre eli kavereiden kesken Markku.
Kausi alkoi huhtikuun alussa vierasottelulla Seinäjoella. Kevään ohjelma oli hyvin vaikea ja lisähaasteita toi ensimmäisen kotiottelun siirtäminen olosuhdesyistä Vaasaan. AC Oulu pelasi siis viisi ensimmäistä otteluaan sarjassa vieraskentällä. Näistä saatiin kasaan lopulta vain kaksi pistettä, jotka napattiin Turusta ja Myyrmäessä pelatusta ottelusta EIF:ää vastaan.
Vesa Vasaran FC Inter oli alkukaudesta täysin sekaisin ja tämä ottelu oli oikeastaan ainoa koko kaudella, jossa AC Oulu kykeni prässäämisellä aiheuttamaan ongelmia vastustajalle. Ottelu jäi historiaan Tapio Suomisen (requiescant in pace) viimeisenä selostuksena, joka huipentui Ashley Coffeyn lisäajalla tekemään tasoitusmaaliin. EIF-ottelussa hallinta oli puolestaan täydellisesti ACO:lla, mutta maalipaikkoihin murtautuminen tuotti tuskaa ja ottelussa hyydyttiin pistejakoon.
Hälytyskellot alkoivat valmennuksen osaamisen osalta soimaan kunnolla Tampereella Ilvekselle kärsityn tappion jälkeen. Tilastojen valossa 3-2 -lukemat mairittelivat vierasjoukkuetta, joka aiheutti käsittämättömällä ryntäilyllä kaksi rangaistuspotkua Ilvekselle. Ottelun positiiviseksi anniksi jäi Tammelan stadionille matkustanut satapäinen vieraskannattajien joukko, joka pääsi toisella jaksolla juhlimaan Justin Rennicksin tekemää johtomaalia.
Seuraavat ottelut pelattiin huonokuntoisella Raatin nurmella Gnistania ja IFK Mariehamnia vastaan. Pelikirjaa oli näihin otteluihin ruuvattu hieman suoraviivaisemmaksi johtuen kentän surkeasta kunnosta, mutta kummastakaan matsista ei saatu poimittua kotivoittoa.
Virallisen kriisijoukkueen viitta saatiin harteille seuraavalla kierroksella, kun Haka oli Valkeakoskella parempi lukemin 4-3. Tässäkin ottelussa lukemat mairittelevat AC Oulua, sillä esitys oli umpisurkea ja kaksi kavennusosumaa saatiin tehtyä vasta ottelun loppuhetkillä.
Tässä vaiheessa kasassa oli kokonaiset neljä pistettä kahdeksasta ottelusta ja seuraavaksi vastaan asettui suuri ja mahtava HJK Raatissa. Puheet valmennuksen vaihtamisesta alkoivat voimistua heikkojen esitysten seurauksena ja ennen ottelua ei ollut minkäänlaisia odotuksia sen osalta, että pistepotti voisi tässä matsissa kasvaa.
HJK:ta vastaan oli kuitenkin valittu pelikirja nappiin ja ottelusta muodostui eräs kauden harvoista kohokohdista. AC Oulu veti linjan alas ja puolusti tiiviisti tukkien HJK:n reitit maalipaikoille. Avausjakson lopussa Justin Rennicks laukoi voittomaaliksi jääneen 1-0 -osuman.
HJK-ottelun jälkeen nähtiin muutoksia seuran taustoilla, kun Jani Kotikangas aloitti toimitusjohtajan tehtävässä huhtikuussa irtisanoutuneen Hanna Väänäsen tilalla.
Seuraavassa ottelussa vastassa oli väkivahva KuPS vieraissa. Kaikki odottivat jatkamista menestyksekkäällä bussitaktiikalla, mutta toisin kävi. Esitys oli kauden heikoimpia ja kovinkaan monella ihmisellä ei ollut käsitystä siitä, mitä tässä ottelussa yritettiin tehdä.
Kotona pelattu nurmiderby FC Lahtea vastaan jäi Tuomas Silvennoisen johtaman trion viimeiseksi otteluksi AC Oulussa. En itse muista, että olisin koskaan ollut ottelun jälkeen niin vittuuntuneessa mielentilassa kuin tämän höntsäilyn jälkeen. Pelin taso oli karmea ja edes lisäajalla syntynyt Niklas Jokelaisen rangaistuspotkusta laukoma tasoitus ei juuri lämmittänyt mieltä. Kyseisen matsin ottelutopikista syntyi eräänlainen klassikko, jonka lukeminen on myöhemmin naurattanut. Tuolloin ei ollut kuitenkaan hauskaa ja ottelun jälkeen valmennustrio sai ansaitusti kenkää.
Ajetaan bussilla – kreikkalainen poliisi pamputtaaLahti-ottelun jälkeen reservijoukkueen valmentajat Mikko Isokangas ja Rafinha ottivat caretaker-roolin joukkueessa ja johdattivat joukot vierasotteluun Vaasan Palloseuraa vastaan. Joukkueesta ja taustaryhmästä huokui peli-ilo ja vapautuneisuus, kuten alempana olevasta kuvasta voi todeta. Ottelusta raavittiin tyydyttävä tasatulos kotiin viemisiksi.
Kesäkuun 20. päivänä AC Oulu julkisti uuden päävalmentajansa Konstantinos Bratsoksen, joka saapui Ouluun Kreikan liigan Volosista. Kostaksen ohella valmennustiimiin pestattiin Konstantinos Paraskevopoulos ja Iannis Amanatidis.
Bratsos analysoi joukkoineen käytettävissä olevan pelaajiston ja teki näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni täysin oikean taktisen ratkaisun eli tuossa vaiheessa käytössä olleilla toppareilla ei kannattanut yrittää liikaa rakentaa peliä lyhyillä syötöillä alhaalta varsinkaan kovempia joukkueita vastaan. Linja ruuvattiin alas ja pelikirja rakennettiin syvältä puolustamisen kautta.
Ensimmäistä kertaa bussilla päästiin ajelemaan kotiottelussa KuPSia vastaan ja tulosta tuli heti. Vieraat pidettiin pois maalipaikoilta ja ACO naulasi kotivoiton vastaiskusta ottelun toisella jaksolla. Maalintekijänä oli Niklas Jokelainen.
Kesäkuussa pelattiin myös kaksi Suomen Cupin ottelua. Viime kaudesta poiketen AC Oulu sai nyt cupissa vastaansa alempien sarjatasojen joukkueita. Aiemmin keväällä kaatuivat GBK ja Lapuan Virkiä ja nyt kesäkuun otteluissa ACO kellisti Käpylän Pallon sekä VJS:n.
Uutena pelaajana joukkueeseen liittyi kesäkuussa laitapakki Simon Bengtsson, joka saapui AC Ouluun Helsingborgs IF:stä Ruotsista.
Heinäkuu alkoi kahdella tappiolla SJK:ta vastaan. Ensimmäinen tuli cupin puolivälierässä Seinäjoella ja toinen liigaottelussa Raatissa. Toisessa ottelussa oli aineksia napata ainakin piste mukaan, mutta avausjakson lopun nukahdukset omassa päässä olivat kalliita virheitä.
Sarjapaikan osalta tilanne alkoi näyttää heinäkuun toisella puoliskolla jo varsin hyvältä, kun ensin Lahti kaatui vieraissa ja sen jälkeen EIF kotona supersub Julle Körkön ja xG:n tälläkin kaudella rikkoneen Ashley Coffeyn ansiosta.
Kostas Bratsoksen kasetti alkoi suttaamaan ensimmäisen kerran kotiottelussa Ilvestä vastaan. Coffey sai avausjakson torikokouksesta kaksi keltaista korttia ja lensi pihalle. Samoin kävi päävalmentaja Bratsokselle, joka protestoi itsensä suihkuun saman tilanteen yhteydessä. Punaiset kortit harmittivat, sillä tuossa vaiheessa bussitaktiikka näytti jo melko toimivalta. Ennen Coffeyn punaista korttia Ilves piti tehottomasti palloa ja ACO iski vaarallisesti vastaan. Alivoimalla paine kävi kuitenkin liian suureksi ja lopulta Ilves onnistui tekemään maalin ja vei pisteet mukanaan.
Seuraavassa ottelussa kaatui onneksi FC Inter kotona Jake Dunwoodyn maalilla, mutta tämän jälkeen tappiot Gnistanille, Hakalle ja IFK Mariehamnille sysäsivät AC Oulun vielä kuilun partaalle eli sarjapaikan varmistamiseksi tarvittiin vielä pisteitä alaloppusarjan otteluista.
Bratsos oli toimitsijakiellossa Inter-ottelussa Ilvestä vastaan saadun punaisen kortin vuoksi ja palasi kentän reunalle Gnistan-matsiin, jossa hän sai protestoinnin vuoksi ulosajon toisessa peräkkäisessä ottelussa jo ottelun 38. minuutilla.
Haka-ottelussa peliä johtivat valmennustiimin muut jäsenet ja Bratsos palasi Maarianhaminassa penkin päähän ehdittyään jo kertaalleen ilmoittaa sitä ennen eroavansa AC Oulun päävalmentajan tehtävästä.
Maarianhaminassa nähtiinkin sitten kyseenalaista historiaa, kun Bratsos otti ulosajon kolmannessa peräkkäisessä ottelussa käytyään haukkumassa ottelun tuomarit pelin jo päätyttyä. Tämän jälkeen AC Oulu julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin päävalmentajan ja seuran teiden eroavan.
Se, miksi kreikkalaisen kasetti levisi näin pahasti, jää tietyllä tapaa ikuiseksi arvoitukseksi. Ehkä kehittyvän liigaseuran olosuhteet tulivat Bratsokselle yllätyksenä ja turhautuminen purkautui tällaisena reaktiona?
Sirkusmaisesta lopusta huolimatta miehen aikakausi seurassa ei ollut pelkkää paskaa ja Bratsosta voimme osaltamme myös kiittää sarjapaikan säilyttämisestä. Excel-miesten jättämistä palavista raunioista saatiin kuitenkin jonkinlainen huojuva torni rakennettua.
Känö rauhoittaa tilanteen, osa 2Kreikkalaisten lähdettyä Mikko Isokangas ja Rafinha hälytettiin toistamiseen tuuliajolla ajelehtineen paatin ruoriin. Tehtävä oli selkeä. Alaloppusarjasta oli raavittava riittävä määrä pisteitä kasaan, jotta sarjapaikka saataisiin säilytettyä.
Projekti alkoi maireasti, kun FC Lahti kaatui kotona 3-0. Ottelu oli tasainen ja Lahdellakin oli paikkansa. Ratkaisijana oli tällä kertaa Julius Körkkö, joka puski irtopallon verkkoon vartti ennen loppua. Danny Barrow ja Santeri Silander kaunistelivat loppulukemat 3-0:aan.
Seuraavassa ottelussa oli jo käytännössä mahdollisuus varmistaa sarjapaikka voittamalla kotona Inter. Tämä onnistui avausjaksolla tehdyllä maalilla, jonka teki vastaiskusta Yassin Daoussi. Matemaattisesti sarjapaikka varmistui ennen vierasottelua EIF:ää vastaan, kun Lahti jäi tasuriin Gnistania vastaan.
Viimeisissä kolmessa ottelussa suurinta mielenkiintoa herätti Ashley Coffeyn taistelu sarjan maalikuninkuudesta. Lopulta Coffey osui kauden viimeisissä peleissä vielä kahdesti ja jakoi maalikuninkuuden SJK:n Jaime Morenon kanssa.
Känön ja Rafin toisesta stintistä jäivät mieleen oikeastaan samat asiat kuin ensimmäisestäkin. Tilanne rauhoitettiin ja pelaajista huokui vapautuneisuus. Pyörää ei keksitty kokonaan uudestaan, mutta pelaajille annettiin sopivasti uusia vaihtoehtoja tilanteiden ratkaisemiseen kentällä.
LoppuarvioLads, we had a circus. Nyt uusi alku ja eteenpäin.
Jonkin verran voisi kuitenkin kasata mietteitä siitä, miksi kausi epäonnistui. Keskeisimmät syyt olivat epäonnistuminen joukkueen kokoamisessa talvella sekä virheellinen valinta joukkueen valmennuksen osalta vuosi sitten.
Näistä asioista kantavat vastuun viime kädessä urheilutoimenjohtaja Markus Heikkinen ja seuran hallitus.
Toppariosastolle ei löydetty pallollista osaamista ja lisäksi joukkueen vahvuutena ennen kauden alkua pidetty keskikenttäosasto romahti Kallin ja Diego Paanasen loukkien takia. Metalle lyötiin myös U21-pelien ja Kreikan liigan kokemuksen myötä kenties liikaa odotuksia.
Hyvinä löytöinä voidaan kuitenkin pitää pollari Bratsosia kriisitilanteessa ja myöhemmin joukkueen toppariosastolle liittyneitä Leon Bergsmaa ja Musa Jattaa, jotka jatkavat Laivastonsinisissä.
Silvennoisen aikakaudesta jää varmasti opittavaa seuralle. Ihmislähtöisellä johtamistavalla saa parhaita tuloksia aikaan, koska pelaajat eivät ole robotteja eivätkä numeroita taulukoissa. Ilmeisesti kuitenkin muutamia Silvennoisen ajamia periaatteita on saatu hyötykäyttöön pelaajaputkeen liittyvissä asioissa eli tämäkään kokemus ei ollut mustavalkoinen. Toivottavasti tästä kokemuksesta opitaan jotakin.
Pelaajat 2024Viime kauden tyyliin ohessa linkki Raatin Kutossauna Podcastin jaksoon, josta löytyy jälleen kattavat pelaaja-arviot. Jakso kuunneltavissa
tästä. Pelaaja-arviot löytyvät kohdasta 1:23:35-2:40:35
Kauden tilastot löytyvät AC Oulun kannattajien
tilastosivulta.Lähtökohdat kaudelle 2025Tupla-caretakerit Känö ja Rafi saivat ansaitusti sopimukset tulevalle kaudelle ja pääsevät nyt rakentamaan joukkuetta alusta asti tulevalle kaudelle. Valmennustiimin täydentää Mikko Lignell.
Sopimuksia on sorvattu jo hyvä määrä ja joukkue tulee olemaan huomattavasti kotimaisempi ensi kaudella. Uusia hankintoja ovat tähän mennessä Mikko Pitkänen (p), Joel Lehtonen (p), Otto Kemppainen (p), Matias Ojala (kk), Onni Tiihonen (kk), Tuomas Kaukua (h), Niklas Schulz (mv) ja Roco Rees (mv, try-out). Kysymysmerkkejä riittää vielä ja Heikkis-Mako on ilmoittanut, että tulossa on vielä noin kolme uutta pelaajaa.
Varmaa on tässä vaiheessa ainakin se, että viime kauden tapaisia odotuksia ei tälle joukkueelle aseteta. Keskeisintä on uskottavuuden palautus ja se, että potentiaaliset oululaiset pelaajat saisivat kunnolla näytön paikkoja.
AC Oulu pääsee uudelle stadionille näillä näkymin kauden 2026 aikana, joten edessä on todennäköisesti viimeinen kokonainen kausi Raatissa.
Tarkempaa osviittaa joukkueen pelitavasta ja iskukyvystä saamme tammikuussa alkavan liigacupin otteluista.
Sopimustilanne 13.12.2024: Johannes Pentti
(2025+1) Niklas Schulz
(2025+1) Roco Rees
(2025+1) Samuli Hölttä
(2025) Niklas Orjala
(2025+1) Leon Bergsma
(2025+1) Otso-Pekka Parkkila
(2025+1) Eetu Saarela
(2026+1) Joel Lehtonen
(2025+1) Mikko Pitkänen
(2026+1) Otto Kemppainen
(2026+1) Santeri Silander
(2025+1) Musa Jatta
(2026+2) Asla Peltola
(2025+1) Danny Barrow
(2025) Dimitris Metaxas
(2025+1) Aleksi Paananen
(2025+1) Roope Salo
(2025+1) Niklas Jokelainen
(2026+1) Julius Paananen
(2025) Matias Ojala
(2026) Onni Tiihonen
(2025+1) Eemil Merikanto
(2026+1) Justin Rennicks
(2025) Otto Salmensuu
(2025+1) Julius Körkkö
(2025+1) Rene Kähkönen
(2025) Tuomas Kaukua
(2026+1) Päävalmentaja: Mikko Isokangas
(2026+1) Valmentaja: Mikko Lignell
(2025+1) Valmentaja: Rafael Scapini de Almeida, "Rafinha"
(2026) Maalivahtivalmentaja: Jani Luukkonen
(2026) Suorituskykyvalmentaja/
"Performance Coach": Luke Robertson
(2025) Joukkueenjohtaja: Pasi Moilanen
(2026)SiirrotSisään Joel Lehtonen (EIF) 26.10.2024
Mikko Pitkänen (VPS) 31.10.2024
Matias Ojala (IFK Mariehamn) 3.11.2024
Otto Kemppainen (SJK) 4.11.2024
Tuomas Kaukua (SJK) 5.11.2024
Niklas Schulz ( Gravina) 6.11.2024
Onni Tiihonen ( CS Unirea Ungheni) 9.11.2024
Roco Rees (vapaa agentti / Worthing FC [sopimus päättynyt 7/2024]) 16.11.2024
Musa Jatta ( FK Železiarne Podbrezová, oli jo lainalla 2024) 17.11.2024
Nostot junioreista/reserveistä/akatemiasta:
Eemil Merikanto 13.11.2024
Santeri Silander 15.11.2024
Ulos Jowin Radzinski (?) 23.10.2024
José Elo (?) 23.10.2024
Alexander Forsström (?) 23.10.2024
Calum Ward (?) 23.10.2024
Ashley Coffey (?) 23.10.2024
Jesse Huhtala (?) 23.10.2024
Jake Dunwoody (?) 23.10.2024
Yassin Daoussi (?) 23.10.2024
Juho Lehtiranta (KTP) 31.10.2024 /
23.10.2024 [vanhan seuran ilmoitus lähdöstä] Jere Kallinen (HJK) 25.11.2024 /
23.10.2024 [vanhan seuran ilmoitus lähdöstä] Onni Suutari (?) 28.11.2024
Nuutti Kaikkonen (Jippo) 12.12.2024 /
23.10.2024 [vanhan seuran ilmoitus lähdöstä]Päättyneet lainat:
Liiban Abadid ( IF Brommapojkarna) 23.10.2024
Marcos Andre, "Marquinhos" ( Retro Football Club Brasil) 23.10.2024
Simon Bengtsson ( Helsingborgs IF) 23.10.2024