Pitäisikö seuroja kehittää ensisijaisesti omien kasvattien kautta?

[Väärä Cowboy]

Suomeen pitäisi kehittää joku yhteinen harjoitussuunnitelma jota joukkueet sitten noudattaisivat. Ei mikään liian tiukka mutta joku tukiranka, joka tähtäisi siihen, että suomessa kehittyisi jatkossakin hyviä junioreita jotka ovat saaneet suunniteltua harjoitusta. Tämä tukisi myös maajoukkueen toimintaa, kun kaikki pelaajat olisivat edes vähänlaisesta jalkapallokoulutuksesta peräisin.

[BrDead]

Totta helvetissä pitää. Oma junioritoiminta on se selkäranka, mihin seuratoiminnan tulee nojata. Kuinka vahvasti siihen voidaan nojata riippuukin sitten aika hiton monesta asiasta.

Näitä ovat:

* Juniorityön laajuus ja laatu
* Edustusjoukkueen taso suhteessa vanhimpiin juniorijoukkueisiin
* Seuran maantieteellinen asema
* Seuran asema suhteessa muihin paikalliskilpailijoihin sekä edustustasolla, että junioritasolla
* Seuran strategiset tavoitteet
* Edustuksen sarjataso

Jos kaikki edellä mainitut ovat kunnossa ja tasapainossa, niin seurahan pyörii hyvin omallakin juniorityöllään ainakin Kakkoseen tai jopa Ykköseenkin asti. Muualta tulevilla pelaajilla tulee aina korvata oman rungon puutteita tai niiden tulee olla selkeitä vahvistuksia. Tämä pätee niin ulkomaalaisvahvistuksiin, kuin (varsinkin alemmilla sarjatasoilla) muilta paikkakunnilta tuleviin pelaajiin.

Ylläkerrottu on varmasti selvää pässinlihaa valtaosalle foorumisteista. Mutta tulipahan nyt tähänkin ketjuun avauduttua.

[Väärä Cowboy]

Eikö hollannissa ole käytössä systeemi, että ilman kunnollista junioritoimintaa ei ole asiaa pääsarjaan?

TamU  :keskari:

[Kopite81]

 Vastakysymys otsakkeeseen:

Kumman joukkueen luulet paremmin vievän jalkapalloa eteenpäin paikallisesti?
 A) Joukkueessa vain omankylän poikia. Joukkue taistelee kaiken mennessä nappiin noususta ykköseen.
 B) Joukkuetta vahvistettu tuntuvasti ulkopaikkakuntalaisilla pelaajilla. Joukkueella on pääsarjajoukkueen maine ja heikoimpina aikoinakin on vähintään ykkösen kärkipäätä.

 

 

[Udi]

Kohta A tottakai.
Ja toki kysymyshän oli asetettu täysin mustavalkoisesti. Kumma juttu, kun mieshuorat ja rovaniemeläiset puhuvat samaa kieltä :

[John Devey]

Tietenkin pitää. Nähdäkseni seurojen on vaikeaa saavuttaa pitkäkestoista menestystä ellei sillä ole oma pelaajatuotanto kunnossa. Ei toki mahdotonta, mutta se vaatii vuodesta toiseen kestävää tuuria tai suurta rahasäkkiä :  Oma pelaajatuotanto mahdollistaa myös selviytymisen laihempina vuosina, puhumattakaan sen merkityksestä yhteisölle ja seuran identiteetille

[Ricardo Leite]

Kyllä. Seurojen kehittäminen tulisi tapahtua ensisijaisesti omien kasvattien kautta. Omien kasvattien, tai muuten paikkakuntaan sidoksissa olevien pelaajien tulisi ideaalitilanteessa muodostaa joukkueen runko, jota tarvittaessa täydennettään ulkopuolisella työvoimalla. Ulkopuolisen työvoiman tulisi kuitenkin olla poikkeuksetta joukkueelle selkeä vahvistus. Rautaisia ammattilaisia, jotka toisivat seuraan esimerkin ammattimaisuudesta ja nostaisivat omalla panoksellaan joukkueen sisäistä vaatimustasoa. Mikäli ostopelaajat ovat vain hiukan omia kasvatteja parempia, mutta muodostavat joukkueen kantavan rungon, on hyötysuhde pakostikin pakkasen puolella.

Tämä siis etenkin Ykkösen ja Kakkosen joukkueilla, mutta myös pääsarjatason joukkueissa tähän tulisi ehdottomasti pyrkiä.

Paitsi urheilullisesti, omat kasvatit tai pitkään seurassa vaikuttaneet "omat pelaajat" ovat myös elintärkeitä joukkueen osia sidosryhmien sitouttamisessa. Itseni olisi vaikea samaistua joukkueeseen, joka on täynnä ulkopuolelta tulleita palkkasotureita, joilla ei työnsä lisäksi ole muuta suhdetta paikkakuntaan. Paikallisista yhteistyökumppaneista puhumattakaan.

Itse olen omalla paikkakunnallani puhunut jo vuosia sen puolesta, että näkisin joukkueeni mieluummin taistelevan Kakkosessa putoamista vastaan "omilla pelaajillaan" kuin kamppailevan ostomiehillä noususta Ykköseen. Itse en ehkä voi puhua täysin fanin näkökulmasta, mutta uskoisin monen muunkin ajattelevan näin. Pelaajapolitiikka järkeistyikin parisen vuotta sitten ja yhden harjoittelukauden jälkeen pitkälti omista kasvateista ja paikkakunnan pelaajista koottu joukkue menestyikin sitten kaikilla mittareilla erittäin hienosti. Kynnys suorittaa vain tuo vaadittava rakennemuutos tuntuu olevan monissa seuroissa hiukan liiankin korkealla.

Lähitulevaisuudessa amatööri- ja varmasti ammatijoukkueidenkin budjetit pienenevät mitä suuremmalla todennäköisyydellä, joten suuren omavaraisuusasteen nostamat seurat tulevat selviämään budjettileikkauksista kaiken järjen mukaan "ostojoukkueita" helpommin.

[Kopite81]

Kohta A tottakai.
Ja toki kysymyshän oli asetettu täysin mustavalkoisesti. Kumma juttu, kun mieshuorat ja rovaniemeläiset puhuvat samaa kieltä :

 Aivan. Vahvasti ulkoomaalaisvahvistuksilla täytetyllä joukkueella ei voi olla hyvää junnutoimintaa. Rovaniemelläkin junioritoiminta on lähinnä fc joulupukin harteilla.

[Väärä Cowboy]

Vahvasti ulkoomaalaisvahvistuksilla täytetyllä joukkueella ei voi olla hyvää junnutoimintaa.

Esimerkiksi arsenalilla on mielestäni hyvä junioritoiminta. Vai mitataanko junioritoiminta pelkästään edustusjoukkueeseen nousseiden 6-vuotiaana joukkueessa aloittaineiden määrällä?

[John Devey]

Ei, vaan sinne ostetuilla 17-vuotiailla ranskalaisilla

[Väärä Cowboy]

On heillä myäs hyvä junioritoiminta, mutta ei sieltä ehkä niin montaa edustukseen nouse kuin toisista, mutta kyllä joistakin vähemmän nousee. Esimerkiksi Wilshire on kuitenkin oma junnu. Virallisesti joukkueen kasvatti on kuitenkin alle 16-vuotiaana hankittu ja pari kautta joukkueessa pelannut pelaaja, jos oikein muistan.

[Arpin Lusène]

Tästä aiheesta on jankattu niin monta kertaa aikaisemminkin, ettei oikein enää jaksaisi taistella tuulimyllyjä vastaan. Laitan nyt kuitenkin pähkinänkuoressa oman mielipiteeni..

Ensisijaisesti joukkueen pelaajapolitiikassa tulisi olla seuraavanlainen järjestys: omat kasvatit>saman kaupungin muiden joukkueiden kasvatit>lähialueen joukkueiden kasvatit>muualta suomesta tulevat pelaajat>ulkomaalaiset.

Ja miksikö näin? Noh, tällaisella strategialla saadaan mielestäni luotua niitä kuuluisia sidosryhmiä ja joukkue saa kannattajiensa silmissä tietynlaisen leiman. Joukkueelle muodostuu paikallinen identiteetti ja sen tunnettavuus ns. ruohonjuuritasolla kasvaa, kun kaupungissa yhä useampi tuntee/tietää jonkun seuran organisaatiossa toimivan. Juniorit saavat esikuvikseen tuttuja pelaajia(sama kaupunginosa, koulu jne.) ulkomaalaisten tähtien sijaan. Seura ei ole enää etäinen toimija vaan osa kaupunkia ja sen ihmisiä. Joukkueesta puhutaan toreilla, kapakoissa, työpaikoilla, kouluissa ja muualla. Tätä voisi sanoa jalkapallokulttuuristumiseksi.

You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one

[Väärä Cowboy]

Ideaalinenhan tuo arpinen malli on, mutta sitten tietyssä pisteessä menestyksen tavoittelussa tulee vaihe jolloin omat/lähialueen pelaajat eivät ole tarpeeksi hyviä. Hyvät prioriteetihan nuo ovat, mutta varsinkin mitä korkeammalle mennään sitä enemmän tarvitaan juuri aivan huippupelaajia ja näitä pitääkin sitten hankkia muualta, ainakin useimmissa tapauksissa. Lyhyesti siis Arpinen ensisijainen pelaajapolitiikka on kunnioitettava ja mielestäni tavoiteltava, mutta tämän ei kuitenkaan pidä olla ehdoton, koska muuten kärsitään menestyksessä.

[Ricardo Leite]

Ideaalinenhan tuo arpinen malli on, mutta sitten tietyssä pisteessä menestyksen tavoittelussa tulee vaihe jolloin omat/lähialueen pelaajat eivät ole tarpeeksi hyviä. Hyvät prioriteetihan nuo ovat, mutta varsinkin mitä korkeammalle mennään sitä enemmän tarvitaan juuri aivan huippupelaajia ja näitä pitääkin sitten hankkia muualta, ainakin useimmissa tapauksissa. Lyhyesti siis Arpinen ensisijainen pelaajapolitiikka on kunnioitettava ja mielestäni tavoiteltava, mutta tämän ei kuitenkaan pidä olla ehdoton, koska muuten kärsitään menestyksessä.

Ainakin kotimaisella tasolla paikallisten pelaajien riittämättömyys juontaa juurensa usein juuri puutteellisesta osaamisesta tai panostuksesta juniorityössä. Yhdenkään suomalaisen seurajoukkueen juniorityö ei ole sillä tasolla, etteikö sitä voisi jo pienelläkin panostuksella kehittää suurissa määrin. Toki paikallisten, esimerkiksi veikkausliigatasolle edellytykset omaavien lahjakkuuksien määrä on aina rajallinen, mutta nykyisessä hyötysuhteessa olisi vielä kehitettävää kaikkialla.

Arpinen malli noudattelee pitkälti omaa käsitystäni seuran järjestelmällisestä kehittämisestä. Oikeastaan Arpinen malli on sellainen, jonka tulisi oikeastaan olla itsestäänselvyys ja kivijalka jokaisen jalkapalloseuran toimintaideologiassa. Käsittämätöntä taas on se, ettei se sitä suinkaan kaikkialla ole.

[Ricardo Leite]

Hyvät prioriteetihan nuo ovat, mutta varsinkin mitä korkeammalle mennään sitä enemmän tarvitaan juuri aivan huippupelaajia ja näitä pitääkin sitten hankkia muualta, ainakin useimmissa tapauksissa. Lyhyesti siis Arpinen ensisijainen pelaajapolitiikka on kunnioitettava ja mielestäni tavoiteltava, mutta tämän ei kuitenkaan pidä olla ehdoton, koska muuten kärsitään menestyksessä.

Jälleen itsestäänselvyyksiä toistellen: tietenkin korkeammalle mennessä ulkopuolelta haalittujen "ostopelaajien" käyttäminen on käytännössä välttämätöntä. Mutta kuten jo sanottua, ostopelaajien tulisi kaikissa tapauksissa olla joukkueen selkeitä johtotähtiä. Esimerkkejä "ammattimaisuudesta" kentällä ja sen ulkopuolella. Sellaisia pelaajia, joista seuran "omat pelaajat" pystyvät imemään positiivisia vaikutteita ja kehittymään itse pelaajina.

Valitettavan usein jo kotimaisen Kakkosen tasolla nähdään kuitenkin joukkueita, joissa ulkopaikkakunnilta haalitut pelaajat miehittävät koko avauskokoonpanon olematta merkittävästi paikallista pelaajamateriaalia parempia pelaajia. Joukkueen ja seuran taso vääristyy. Seura elää käytännössä tekohengityksellä pelaten korkeammalla, kuin minne se oikeasti kuuluisi. Näin luodaan illuusio tasokkaasta ja menestyvästä jalkapalloseurasta ymmärtämättä, ettei toiminnassa usein ole häivähdystäkään väitetystä laadusta.

Edellämainittu toiminta on omiaan estämään Lusenen mallin toteutumista.

[hikikuutio]

Ensisijaisesti joukkueen pelaajapolitiikassa tulisi olla seuraavanlainen järjestys: omat kasvatit>saman kaupungin muiden joukkueiden kasvatit>lähialueen joukkueiden kasvatit>muualta suomesta tulevat pelaajat>ulkomaalaiset.

Samaa mieltä muuten, mutta mielestäni ulkomaalaisiin liittyy kansan parissa aina mystiikkaa ja glorifiointia, joten selkeinä profiilipelaajina he ovat hyviä. Tuovat julkisuutta ja väriä. Paino sanalla selkeinä tuossa. Joukkueessa pitää olla muutama tähti, joita ihaillaan ja jotka muistetaan vuosienkin päästä. Tusina ulkomaalaiset on viimeinen asia, joita kannattaa joukkueisiin rahdata.

Tuo Ricardo Leiten mainitsema muualta tulleiden pelaajien mukaparemmuus on tosiaan ihmeellistä. Ulkopaikkakuntalaiset ja usein omat saunakaverit ajaa junnujen ohi, vaikka taidot olisi suunnilleen samaa luokkaa. Junnut tosin voisivat vielä kehittyäkin, mutta eivät saa peliaikaa, koska "eivät pärjää vielä miesten peleissä". Mitä alempi sarjataso sitä ihmeellisempää touhua.