24.9. Jaro jää jalkoihin...

[dusanbasek]

! Kommentti
Kolme yhden hinnalla

Urheilun luonteeseen kuuluu se, että sarjataulukon häntäpäässä roikkuvia seuroja lyödään kovalla kädellä. Joskus aiheetta - vaikka kaikki seurat tekisivät asiat viimeisen päälle hyvin, jonkun täytyy silti jäädä viimeiseksi.
Usein kritiikkiin on aihetta. Kuten tällä kaudella Veikkausliigassa.
Liigasta putoaa suoraan vain yksi joukkue, mutta kyseisen kunnian ansaitsisi useampikin sikermä. Niin Inter, Jaro kuin KuPS ovat hoitaneet asiansa päin honkia viime vuosina.
Aloitetaan Turusta. Kari Virtasen valmentamisesta ei tullut mitään, kun Inter-pomo Stefan Håkansin Patrik-poika sähläsi joukkueen ympärillä minkä kerkesi. Nuoret lahjakkaat pelaajat harjoittelivat usein puolivaloilla ja ryhdistyivät vasta, kun isä Håkans saapui kentän laidalle. Hollantilais-valmentaja Rene van Eck sai heti ryhtiä joukkueeseen, mutta varsinainen ongelma ei kadonnut minnekään.
Pietarsaaressa valmentaja Niklas Widjeskog on täysin yksin, ja lisäksi seuralta puuttuu lähitulevaisuuden visio. Seuran johtakunnasta ei löydy jalkapalloekspertiisiä: sunnitelmat asiantuntevan ja pelaaja-asoissa vastaavan johtokunnan jäsenen rekrytoimiseksi kaatuivat, Keijo Paananen sai potkut. Paanasta kaavailtiin kyseiseen rooliin, mutta potkujen jälkeen yhteistyö hänen eroa vaatineiden johtokunnan jäsenten kanssa ei tullut kysymykseen.
 Kuopiossa ongelma näyttäisi kiteytyvän toimitusjohtaja Markku Raatikaiseen. Kaupungista löytyy paljon jalkapallotietämystä ja fanaattisuutta lajiin, mutta KuPSin toimitusjohtajan persoona pitää monen sivussa keltamustien toiminnasta. Raatikainen on tehnyt komean työn nostaessaan savolaisseuran konkurssin partaalta takaisin liigaan, mutta seuran - menestyksekkään - tulevaisuuden kannalta uusien ideoiden ja niiden toteuttajien löytäminen on välttämätöntä.

Juha Kanerva
@sanoma.fi

[dusanbasek]

Leirikoulusta kiirastuleen

Jaro vaihtoi rehtorin luokanopettajaan ja pelitavan "muurisesta hodgsoniin".

Juha Kanerva
Pietarsaari

Mitä yhteistä on Jarosta elokuussa Darlingtoniin lähteneellä Ville Väisäsellä ja Pietarsaaressa viime keskiviikkona vierailleella

ex-alppinisti Tomas Fögdöllä? Fyysinen lahjakkuus urheiluun. Entä eroa? Pää.
 Födgö oli maailman paras pujottelija 1993, mutta ruotsalaisen maailma pimeni kaksi vuotta myöhemmin. Vakava kaatuminen

harjoituslaskussa halvaannutti miehen lantiosta alaspäin. Ruillatuolilla liikkuva Fögdö kiertää nykyään luoennoimassa teemasta

"toinen ura". Hän joutui itse kohtaamaan yhden uran päättymisen ja miettimään elämän peruspalikat uusiksi.
Fögdö päätti voittaa itsensä, ja näyttää myös onnistuneen siinä.
Entä Väisänen? Kun hän putosi elokuussa ensimmäisen kerran avauskokoonpanosta, seurauksena oli valmentajan panettelua ja

ala-arvoista käytöstä. Lahjakkaalla pelaajalla oli vielä pitkä matka oman itsensä löytämiseen ja mahdolliseen toiseen uraan. Jarossa

on peiliin katsomisen paikka monella muullakin pelaajalla, sillä punapaidat ovat pelanneet kauden - ainakin omasta mielestään -

alakanttiin. Valmentaja Keijo Paananen sai lähteä KuPS-tappion jälkeen, ja nyt hänen aisaparinaan toiminut Nikals Widjeskog yrittää

pelastaa sarjapaikan yksinteoin.
Widjeskog on Jaro-ikoni, joka nauttii pelaajien luottamusta. Parissa viikossa hän on ehtinyt huomata tehtävän haasteellisuuden.
- Talvella valmensimme molemmat työn ohessa, mutta nyt, kun olen virkavapaalla, olen huomannut, että minulla on aikaa pohtia

asioita. Ehkä näin iso työ vaatii täysipäiväisen valmentajan, Widjeskog sanoo.
 Monessa muussa seurassa tämä on jo itsestäänselvyys. Jarossakin on harjoiteltu ammattimaista ja pitkäjänteiteiseen seuran

kehittämiseen tähtäävää kulttuuria, mutta Hannuy Tourun aikakaudella (2004-05) keskityttiin edustusjoukkueen menestymiseen

lyhyellä tähtäimellä. Sitä hintaa maksetaan nyt pietarsaarelaisten taistellessa paikastaan liigakartalla.
- Jaroon pitäisi saada pitkäjänteisyyttä. "Sikun" (2002-2004 valmentanut Sixten Boström) aikana sitä oli, kun hän yritti Lars

Moisanderin kanssa luoda juniorijoukkueista väylää edustusjoukkueeseen, Widjeskog sanoo.

Halpoja vahvistuksia

Jaro on ollut tällä kaudella kuin halvaantunut potilas. IS futis arvioi keväällä jeppisläiset sarjan jumboksi, mutta joukkueen sisällä

odotukset olivat korkealla. Liian korkealla, myöntä Widjeskof.
- Ei menty riittävän nöyrästi tähän kauteen. Ajattelimme, että emme ole missään nimessä mukana putoamistaistelussa.
Joukkueetta oli jopa vahvistettu hieman, mutta kaikki eivät osoittautuneet odotusten arvoisiksi. Esimerkiksi tuore päävalmentaja

mainitsee Angel Ginevin ja Boris Lucicin.
- Toisaalta heille ie makseta sen enempää kuin kotimaisillekkaan, joten mitä heiltä voi odottaa, Widjeskog kysyy

monimerkityksellisesti.
 Jaron pelilliset ongelmat kiteytyävt kahteen asiaan. Valmennusjohto ei ole saanut missään vaiheessa kunnollista permanenttiä

kasaan, kun loukkaantumiset ja pelikiellot ovat sotkeneet rytmin.
- Vasta nyt meillä on kaikki pelaajat käytettävissä, sanoo loukkaantumisista koko kesän kärsinyt Piracaia.
Puolustuslinja on saatu kuntoon, kun keskikentän Niklas Strorbacka istutettiin topparin tontille elokuun lopussa.
Jaron toinen kipupiste löytyy pelaajien yläpäästä. Jaro oli alkukesästä sarjataulukossa hyvissä asemissa, mutta se oli näköharhaa.
- Olimme HJK:ta edellä ja sarjasta odotettiin tasaista, mutta kyllähän ne isot ovat taas kärjessä, kun mitalit ratkotaan Widjeskog

miettii.
Jaron peli on ollut väkinäistä koko kauden, ja heikot pelit ovat rassanneet itseluottamusta. Jaron kulminaatiopiste osui heinäkuuhun,

jolloin se kohtasi paikalliskilpailija VPS:n kahdesti ja välissä Kotkan kotonaan. Niistä peleistä ei tullut yhtään voittoa, mikä suisti

joukkueen putoamistaistoon. Jaro pelasi 2 1/2 kuukautta ilman voittoa, kunnes Inter kaatui toissa pyhänä Turussa.
- Jalkapallossa täytyy osata voittaa: me emme osanneet voittaa noit kolmea peliä - siksi olemme tässä.
 Jos seura pelalisi sijoituksesta kahdeksan perhaan joukkoon, poppakonsteja ei tarvittaisi. Nykyisessä ahdingossa luokanopettajana

toimiva Widjeskog joutuu kaivamaan työkalupakistaan erikoiskapineita.
37-vuotias luotsi oli pelaaja-aikoinaan tsemppaaja, joka uskoi hengen voittoon materiasta, ja valaa nyt samaa oppia pelaajiinsa

ratkaisupelien lähestyessä.
Kun itseluottamus on kadoksissa asiat täytyy tehdä yksinkertaisti ja roolit täytyy selkeyttää.
- Kuuntelin Cristoph Treierin luentoa siitä, miten Peugeot'n rallitallissa 20 vuotta työskennelleen insinöörin kanssa käydään kaikki

asiat yksityiskohtaisesti läpi ennnen jokaista kilpailua.
Treier on Marcus Grönholmin psykologinen valmentaja, mutta Widjeskogin mielestä hänen oppejaan voi hyvin soveltaa futaajiin.
- Yritän löytää niitä asoita, joihin pelaaja itse uskoo: oli se sitten punttitreeni, alamäkijuoksu, tai joku muu.
Jos Paananen oli mielestään perusnegatiivinen, hänen seurajansa katsoo elämän valoisaan puoleen.