Mihin katosi libero?

[Caganer]

Mihin katosi libero: Lentopalloon :

Siellä se tosin on se pienin ja oletettavasti ketterin kaveri, joka ei myöskään uskalla sanoa vastaan kun pelipaikkoja räätälöidään. Isot saavat mielenkiintoisemmat roolit, ellet tietysti ole niin taitava, että sinusta koulitaan passari.

Käsittääkseni jenkkifutiksessa on puolustustilanteessa vastaava paikka (Kun kaikki muu pettää, alin pelaaja taklaa tai jotain?...)

Hassua, että oikeassa futiksessa ei huipputasolla enää liberoa käytetä edes poikkeustilanteissa (paitsi Kreikka 2004, mutta vaikea keksiä toista esimerkkiä, ellei joku halua Cannavaron pelistä mm-kisoista väkisin etsiä liberon ominaisuuksia).

[Tukeem Abdullah Jafer]

Neljän alakerralla pelattaessa puolustajat ovat suurimman ajan mies vastaan mies tilanteessa. Homman brakatessa tuen on usein vaikeata / hidasta irrota paikkaamaan. Toki neljän linjalla voidaan vältellä 1vs1- tilanteita, mutta se johtaa vakavaan passivoitumiseen ja keskialueen laskemista. Myös tasapaino tärkeässä pelin aktiivisuus kontra selustan turva- dilemassa on epäselvä.

Onhan selvä että jos puolustaa tasavahvuudella, puolustajat häviävät tilanteita useasti ja maalipaikkoja syntyy. Ei myöskään ole mieleistä langettaa keskialueelle puolustuslinjan tehtäviä. Siinä liberopelin valtti;

Maalit syntyvät 80- prossasesti linjan taakse peluusta. Libero on vastuussa lähes kaikista selusta- palloista. Tämä vapauttaa kaksi ( tai neljä, kuinka lasket) muuta puolustajaa aktiivisempaan peliin, sillä heidän ei pahemmin tarvitse murehtia selustasta. He voivat siksi agressiivisemmin ja ylempää katkoa etupuolen palloja. Samoin työnjako on selvempi. Myös paikko tomii paremmin; libero paikkaa välittömästi aiemmin pettäneen lenkin, ja olemme vasta mies- mies tilanteessa. Myös - yllättävän yleiset- halvat maalit saadaan kitkettyä pois, kun orkesteria johtaa selkeästi vapaa mies. Vastustajan täytyykin itse ansaita jokainen maalipaikkansa, almuja ei tule. Hyökkäyspeliin liberopohjainen 3-5-2 tuo parempia tiloja ja vaihtoehtoja. Pallollisena ei tule samalla tapaa ahdasta ja pulaa vaihtoehdoista kuin perus laituri- tavalla. Ja pelitapa ei hyvin toteutettuna ole yhtään puolustusvoittoinen tai negatiivinen. Sitä paitsi keskeltä meno, minkä tämä tyyli tuo tullessaan, lienee useimpien mielestä viihdyttävämpää kuin laitahinkkaus.

Olen vakuuttunut liberon paluusta, kunhan nykyinen taktiikkatrendi on saatu pelleiltyä loppuun.

Sen lisäksi että Holmgårdin viesti riitelee itsensä kanssa, sitä ei ole myöskään perustettu minkäänlaiselle todellisuuspohjalle. Kun puhutaan keskialueen laskemisen negatiivisuudesta ja linjan taakse pelaamisen ensiarvoisuudesta, tulisi tietää se, että matalammalle vedetty pakka tuottaa pallonriiston jälkeen keskimäärin enemmän vastustajan puolustuslinjan taakse pelattuja palloja kuin korkea prässi.

Erityistä ihmetystä aiheuttaa väittämä, jonka mukaa 80 % maaleista syntyy syötöistä linjan taakse. Jos ihan ensimmäisenä nostetaan esille se, että noin 28 % maaleista syntyy erikoistilanteista ja lisätään päälle vielä noin 10 – 15 prosentin kaukolaukaukset, voidaan hutilyöntisi jo kuuluttaa kirkossa. Keskitysten osuus maalien syntytavoissahan on ollut aluepelin kehittymisen myötä koko ajan pienenemään päin, mutta taisipa keskityksistäkin syntyä vielä 2006-kisoissa 12 prosenttia maaleista. Virheet/omat maalit muodostivat noin 6 % osuuden ja soolomaalit 10 %. Toki kaikki nämä maalit voivat periaatteessa syntyä linjan takana, mutta pidetään kuitenkin edes kevyt ote todellisuudesta. Italian MM-kisoissa 1990 vielä suurin osa joukkueista perusti puolustuksensa liberopeliin. Tällöin linjan taakse syötöistä sai alkunsa yli 10 % maaleista. Tähän prosenttiosuuteen tuskin on kovin suurta muutosta tullut.

Itse en usko, että trendi enää kääntyy kovin voimakkaasti liberopelin suuntaan. Muodit syntyvät yleensä terävimmällä huipulla, jossa miesvartiointi- ja liberopeliin opetetut puolustajat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Uusi sukupolvi on kasvatettu pelaamaan aluepeliä. Näiden tyylien vaatimuserot ulottuvat kuitenkin pelikäsityksestä jopa fyysisiin ominaisuuksiin. Asiaan vaikuttanee vahvasti sekin, että useat uuden koulukunnan valmentajat ovat omalla urallaan pelanneet pääsääntöisesti aluepeliä.

[Ricardo Leite]

Kuten Tukeem jo mainitsikin, ei Holmgårdin viestissä esitetyille väittämille löydy rationaalisia perusteluita ja esitetyt luvutkin ovat pahasti virheellisiä.

edit: Meni edellisten toistamiseksi, joten leikataanpa pois.

[Holmgård]

Erikoistilanne syntyy usein selustaan peluusta, samoin keskitysmaalit. En muistaakseni viitannut MM- kisoihin, vaan lajiin yleensä, myös alempiin tasoihin. Eerikkilän kokoushuoneessa 90- luvun keskipaikkeilla nämä, en usko liittokouluttajan puhuneen täyttä palturia. Ja usein lasken maalikimarasta huvikseni a) maalit alle viidestä syötöstä   b) maalit selustaan peluun johdosta. Näistä ne maalit useimmiten tulevat.

Toki voitte uskoa mantraa, että turhat poikittaissyötöt ja sitten laidasta ennalta- arvattavasti punkeminen on se ainoa oikea tapa.

[Ricardo Leite]

Paikkailun makua? Ja mikäli liittokouluttajat ovat todella tuollaista soopaa suoltaneet, mitä kovasti epäilen, niin palturia ne tosiaankin ovat puhuneet. En myöskään usko sitä väittämää, että maaliin johtavat erikoistilanteet ja keskitysmaalit syntyvät "usein" selustaan pelaamisesta, mikäli "usein" tarkoittaa tässä tapauksessa esimerkiksi yli viisikymmentäprosenttisesti.

[Holmgård]

Lisätään vielä se, että selustaan lyöminen on paras puolustuksellinen teko, minkä voi tehdä. Ei vain vastustajalla ole lähes sataa metriä maalintekoon, vaan ennenkaikkea maaaginen viiden syötön raja luultavasti täyttyy. Sen jälkeen maalinteko on erittäin epätodennäköistä.

Itseäni ei sinänsä liikuta mitä Barcassa tai MM- finaalissa tapahtuu. Se on niin pieni murto- osa lajista. Puusilmäinen idealismi on pilannut jo aivan liikaa suomalaisia joukkueita. Jos ei kunnioita tulosta, ei kunnioita lajia. Realismia kaivataan. Suomen maajoukkue pelaa epärealistista peliä nykyisen valmentajan alaisuudessa. Tuloksena pannukakku. Miten sitten kakkosdivarissa tai b- junnuissa? Nuorilla pelaajilla ei ole enää minkäänlaista käsitystä pelin lainalaisuuksista, ja valmentajienkin opit tulevat usein joltain Real Madridin opetusvideolta. Pelissä pitää pyrkiä oikeisiin valintoihin niin yksilönä kuin joukkueena. Ne oikeat valinnat vaan ovat erilaisia eri tasoilla.

Noh, tämä lähinnä tukeemille ja sekin off topikkina  :

[koera]

Kun puhutaan keskialueen laskemisen negatiivisuudesta ja linjan taakse pelaamisen ensiarvoisuudesta, tulisi tietää se, että matalammalle vedetty pakka tuottaa pallonriiston jälkeen keskimäärin enemmän vastustajan puolustuslinjan taakse pelattuja palloja kuin korkea prässi.

Ymmäränkö oikein, jos jatkan tämän johtuvan siitä että taakse vedetty pakka suorastaan provosoi vastustajan nostamaan omaa puolustuslinjaansa? Näin ollen pallonriiston tullessa puolustuksen selustassa olisi enemmän tilaa. Mitä enemmän tilaa on, sitä helpompi sinne on syöttää - mitä lähempänä linja pelaa lähellä omaa maalia, sitä vaikeampi on saada kovaa tai korkeaa palloa pysähtymään linjan taakse niin ettei se mene yli rajoista tai päädy maalivahdille.

Itselleni on jäänyt sellainen mielikuva ajoista, jolloin libero oli yleisessä käytössä, että silloin peliä pelattiin pituussuunnassa usein laajemmalla alueella kuin nykyään. Puolustus ei aina jaksanut nousta hyökkäyksen mukana, eikä toisaalta hyökkääjillä ollut samalla tavalla puolustusvelvoitteita. Etäisyyksistä johtuen liberot saattoivat tehdä pallonriistoista näitä voimakkaita nousujaan. Toisaalta puolustajat pärjäsivät nykyistä heikoimmin 1vs1 -tilanteissa, joten varmistavalle ukolle oli käyttöä. Peli on myös nopeutunut kovasti viimeisten vuosikymmenten aikana, joten hyökkäävän liberon päästä päähän ravaaminen ottaisi nykyfutiksessa aika koville.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Erikoistilanne syntyy usein selustaan peluusta, samoin keskitysmaalit. En muistaakseni viitannut MM- kisoihin, vaan lajiin yleensä, myös alempiin tasoihin. Eerikkilän kokoushuoneessa 90- luvun keskipaikkeilla nämä, en usko liittokouluttajan puhuneen täyttä palturia. Ja usein lasken maalikimarasta huvikseni a) maalit alle viidestä syötöstä   b) maalit selustaan peluun johdosta. Näistä ne maalit useimmiten tulevat.

Nyt on käynyt niin, että Eerikkilän kokoushuoneessa liittokouluttaja syötti pajunköyttä. Se kyllä pitää paikkansa, että maalit syntyvät useimmiten alle viidestä syötöstä, mutta B-väittämä on väärä tässäkin muodossa ilmaistuna - 80 prosentista puhumattakaan.

Lisätään vielä se, että selustaan lyöminen on paras puolustuksellinen teko, minkä voi tehdä. Ei vain vastustajalla ole lähes sataa metriä maalintekoon, vaan ennenkaikkea maaaginen viiden syötön raja luultavasti täyttyy. Sen jälkeen maalinteko on erittäin epätodennäköistä.

En nyt lähtisi nostamaan viiden syötön rajaa mitenkään maagiseksi, sillä vaikka suurin osa maaleista syntyykin alle viiden syötön jälkeen, prosentuaalinen mahdollisuus tehdä maali yli viiden syötön hyökkäyksillä on kuitenkin ihan suhteellisen korkea, ei ainakaan missään nimessä mahdoton. Yli kaksikymmentä prosenttia maaleista syntyy ns. hitailla hyökkäyksillä. Sama osuus on puolustuskolmannekselta alkunsa saaneilla maaleilla.

Itseäni ei sinänsä liikuta mitä Barcassa tai MM- finaalissa tapahtuu. Se on niin pieni murto- osa lajista. Puusilmäinen idealismi on pilannut jo aivan liikaa suomalaisia joukkueita. Jos ei kunnioita tulosta, ei kunnioita lajia. Realismia kaivataan. Suomen maajoukkue pelaa epärealistista peliä nykyisen valmentajan alaisuudessa. Tuloksena pannukakku. Miten sitten kakkosdivarissa tai b- junnuissa? Nuorilla pelaajilla ei ole enää minkäänlaista käsitystä pelin lainalaisuuksista, ja valmentajienkin opit tulevat usein joltain Real Madridin opetusvideolta. Pelissä pitää pyrkiä oikeisiin valintoihin niin yksilönä kuin joukkueena. Ne oikeat valinnat vaan ovat erilaisia eri tasoilla.

Se mitä tapahtuu Barcassa, ei tapahdu ainoastaan kymmentuhantisien silmäparien edessä, vaan pyrkimys monipuolisuuteen saa alkunsa nappulatasolta. Onhan Barcelonassa ja Real Madridissakin tavoitteena hyökätä ensisijaisesti nopeasti. Tietysti puhtaasti kilpailullisella tasolla joukkueiden on yritettävä hyödyntää vahvuutensa ja rakentaa pelitapansa sitä kautta. Toisaalta nämä vahvuudet ovat riippuvaisia myös vastustajasta. Maajoukkueemmehan on usein realismipallollakin kohdannut ongelmia sellaisia joukkueita vastaan, jotka eivät jätä tilaa puolustuksen selustaan eivätkä avaa pelaajien ja linjojen välisiä etäisyyksiä. Pelissä pitää pyrkiä oikeisiin valintoihin niin yksilönä kuin joukkueenakin. Valintavaihtoehtojen laajuus helpottaa peliä.

[Josef K.]

Oma mutu-syvä-ana-lyysini on se, että juuri kyky tehdä maaleja myös hitaista hyökkäyksistä usein erottaa paremmat joukkueet huonommista.

Heikoimmat joukkueet luottavat yleensä vastaiskuihin ja erikoistilanteisiin, kun taas vahvemmat hyökkäävät monipuolisemmin. Tietenkin parhaita joukkueita vastaan myös puolustetaan niin tarkasti, että vastaiskupaikkoja jää niille vähemmän.