FC Jokereiden nousu, lasku ja tuho.
Se oli sitä kaunista aikaa, kun tämäkin poika kannatti kendo-Jokereita ja sen myötä kiinnostui FC Jokereista.
Täysin sama.
Olen käynyt enemmän Veikkausliigaa alempien sarjojen peleissä, eivätkä muistoni ole samaa sarjaa kuin monella muulla täällä, mutta listataan nyt omat mieleenpainuvimmat pelit ja hetket. Siis sellaiset matsit, joita olen ollut itse fyysisesti paikalla todistamassa.
HJK - Kotkan TP 14.10.1999 (1-0). Elämäni ensimmäinen futispeli. Olen köyhästä perheestä lähtöisin, minkä vuoksi futis- ja kendopeleissä käytiin aluksi vain ilmaislipuilla tai kauppakalenterin 2 yhdellä hinnalla -alennuksilla, tai silloin kerran kun kummisetäni sattui viemään synttärilahjaksi matsiin. Tähän peliin saatiin koulusta Apu-lehden ilmaisliput siihen Stadikan pääkatsomoa vastapäätä olevaan alaloossiin. Muistaakseni peli ei ollut kummoinen, mutta Sheriffi Kuqi teki 1-0-voittomaalin. Jälkeenpäin olen katsellut Klubin tuon ottelun kokoonpanoa, ja melkoisia, myöhemmin maajoukkueestakin tuttuja nimimiehiä oli kyllä mukana. Kuqi, Tihinen, Kuivasto, Viander, Jeremenko jne. jne.
FC Jokerit - FF Jaro 11.11.2001 (3-4). Liigakarsinnan toinen osaottelu. Avauspeli vieraskentällä päättyi 1-1, mikä antoi Jokereille hyvät saumat. Tämä peli oli kuitenkin Jaron näytöstä. Ja muistan ihailleeni Finskin yläkatsomossa mekastanutta isolukuista Jaron faniryhmää, vaikkakin se yksi kendo-IFK:n pelipaitaan pukeutunut janari vitutti. Itse istuin kavereiden kanssa kulmalipun kohdalla alakatsomon nurkassa, ja kun Jokerit teki lopussa pari kosmeettista maalia vastakkaiseen päätyyn, niin oli niin hiljaista, etten aluksi edes tajunnut maalin syntyneen, kun näkyvyyskin oli vähän huono. Kaiken kaikkiaan kauhea kausi Jokereilta. Oli hienoa Men in Black -mainoskampanjaa, mutta siellä oleellisimmassa eli kentällä homma ei toiminut missään vaiheessa. Hollantilaiskoutsi Jan Everse sai kenkää, ja tilalle tullut Ville Lyytikäinen ei muistaakseni voittanut peliäkään. No seuraavalla kaudella hän kyllä nosti Jokerit heti takaisin. Jaro tunnetusti pysyi sarjassa tuon nousun jälkeen hyvin pitkään ja putosi vasta 2015.
TPS:n kotipelit kaudella 2012. Tepsi oli vuosikymmenen vaihteessa sellainen kiva musta hevonen ja pelitkin olivat viihdyttäviä. Tällä kaudella kävin Turussa (joka on muutenkin suosikkikaupunkejani) katsomassa useamman heidän kotipelinsä. Turun derbyssä 0-1-puoliaikatappio kääntyi peräti 4-1-voitoksi. Mielessä myös Aleksi Ristolan sössiminen, kun laukoi maaliviivan tuntumasta keskityksestä yli
Syksyisen Klubi-tappiopelin kävin myös katsomassa, ja sitten vielä päätöskierroksella pelin Jaroa vastaan. Tepsin pronssi oli varma, mutta Jaro tarvitsi voiton sarjapaikkaan. Jaro käänsi toisella puoliajalla 0-1-tappioaseman 2-1-voitoksi ja säilyi jälleen kerran ja Haka lähti hakemaan vauhtia joksikin aikaa. Olen aina uskonut, että Tepsi olisi tällä kaudella vienyt mestaruuden, jos vain olisivat saaneet pidettyä Toni Kolehmaisen kauden loppuun asti. Peli oli hänen kanssaan todella vakuuttavaa. Kaikki kunnia kesken kauden tulleelle Konsta Rasimukselle, mutta Kolehmaisen saappaita ei niin vain täytetty. Täytyy mainita sekin, että en olisi tuon pelin jälkeisessä mitalienjaossa ikinä uskonut, mitä Tepsissä tapahtuu parin seuraavan vuoden aikana.
Honka - HJK 16.6.2013 (1-0). No tässä ei oikeastaan ollut sen kummempaa kuin se Ville Wallénin moka, jossa oman pelaajan syöttö lipsahti jalan alta maaliin ja se jäi voittomaaliksi. HJK:lla oli kauden ajan pitkään ongelmia ja Sikua vaadittiin ulos, kunnes alkusyksystä homma lopulta lähti rullaamaan. Kausi päättyi jälleen laimeimmalla mahdollisella tavalla eli HJK:n mestaruusjuhliin. Mieleenpainuvin Hongan kotipeli mulle on tosin ollut Ykkösen kauden 2017 päätöskierroksen peli Honka-TPS, mutta se ei kuulu tähän.
Tässähän näitä. Sori jos alkoi rönsyillä, kivahan näitä on muistella. Kotimainen futis on kyllä antanut paljon.
