Matkani Itä-Helsingin crack-luolien syvyyksistä Myrtsiin

Vuosaaresta hyppäsin metroon ja suuntana Rautatieasema. Se matka meni leppoisasti, eikä "tuubissakaan" ollut häirikköjä tai edes pyöriviä hernekeittotölkkejä lattialla. Steissillä suuntasin uudenmalliseen M-junaan, jossa ei ollut havaittavissa keltamustaa väriä, eikä vieraskannattajiakaan. Sopivan vaunun löydettyäni minua osoittanut pikkupoika kysyi äidiltään, että "kuka toi on" - äiti vastasi pojalleen, että "matkustaja vain"

Poika ei kuitenkaan tyytynyt vastaukseen ja kerskui koko vaunulle, että hänellä on automatto kotona. Äiti oli sitä mieltä, että eiköhän jokaisella pojalla ole. Ajattelin, että ei minulla ainakaan ole/ollut... poika nokitti vielä, että myös hänen parvekkeelta löytyy moinen. Samassa sisään asteli mustalainen istuen melkein viereen, joka viihdytti lauleskelemalla iskelmälauluja ja ryysti samalla olutta. Vastapäätä istunut mies tyytyi istumaan hiljaa ja virkistävänä juomana kokis.

Vihdoin juna lähti liikkeille ja mustalainen lauleskeli yhä erilaisia lauluja. Välillä poikakin huusi jotain, mutta en enää muista mitä. Myyrmäessä suurin osa matkustajista poistui ja junaan tulleet ihmiset saivat vuoron ihmetellä naurunsekaisin ilmein laulavaa mustalaista, joka poistui samalla asemalla. Sitten ihmettelin, että mihinkäs suuntaan sitä pitäisi kävellä - otin karkeaksi suunnaksi lännen, jonne aurinkokin laskee. Terasseilla oli porukkaa ja somaleita käveli vastaan runsaasti, jolloin tuli yhtäkkiä varsin kodikas olo. Päätin seurata jotain edellä kävellyttä porukkaa, sillä yhden tyypin paidan selkäpuolella luki isolla LIVERPOOL FC. Luotin siihen, että puppelipaita oli menossa samaan paikkaan, kuin minäkin. Kannatti luottaakin, sillä hetken päästä alkoi näkymään valopylväät horisontissa ja näin löysin paikalle Liverpoolin viitoittamalla tiellä.

Suuntasin pääkatsomoon ja löysinkin virolaista porukkaa, jotka olivat tulleet katsomaan eurohuumaa rapakon takaa. Näkymät olivat erinomaiset, kiitos jyrkän katsomon. Aito nurmi tuoksui ja katsomo täyttyi hiljalleen, joten ilmassa oli aitoa futistunnelmaa. Aika kului ja sitten kuulutettiin avauskokoonpanot. Jäin ihmettelemään kuulutuksen jälkeen, että miksi Hongan pelaajien etunimet lausuttiin ensin ja TVMK:n kohtalla sukunimi tuli ensin?

Matsi tuli ja meni, josta olen aiemminkin raapustanut juttu foorumille. Mutta ehkä muutama juttu vielä kerrottavana: Virolaiset katsojat ihmettelivät Hongan pelinrakentamista ja sitä kuinka helposti se tapahtui. TVMK:n rivit olivat täyttä reikäjuustoa muutaman pallonsiirron jälkeen ja alussahan niitä paikkoja oli helvetisti. Parin hengen seurue kohahti aina tallinnalaisten riistäessä pallon, mutta huokaisivat heti perään pallonmenetyksen vuoksi. Lähellä istui myös joku asiantuntija, joka haukkui pystyyn Hongan paskan pelin ja huonon yleisömäärän. Meinasin sanoa, että tule katsomaan vuosaarelaisten SM-tason räpellystä, niin häipyisit minuutin pelin jälkeen.

Ottelu loppui ja itselläni oli hyvä olo poistuessa, sillä siitä tuntui alkavan suomalaisten europupeltaminen osa 100. Aurinko ei enää paistanut, mutta silti oli mukavan lämmin kävellessä kohti asemaa. Junaa odottaessa tuli ihmeteltyä joitain kahta piripäätä, jotka keskustelivat keskenään naisista ja "suikkiin ottamisesta" Samalla he kyselivät toisiltaan, että puhuvatko edessä seisoneet miehet viroa vai venäjää. Tulivat siihen tulokseen, että he kommunikoivat keskenään espanjaksi. Loppumatka kotia kohti meni ihan normaalisti, tosin metrossa oli sattumoisin iso virolaisporukka, jotka eivät tainneet olla matsissa... tiesivätköhän edes koko tapahtumasta.

- Rakkaudella, Kange kaitsja... <3

	Kirjoittaja	Aihe: Matkani Itä-Helsingin crack-luolien syvyyksistä Myrtsiin (Luettu 1614 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.