Fakta on se, että di Canio on fasisti ja sillä selvä.
.. Paoloneltahan on ilmestynyt paljon huomiota saaneen "the Autobiography" -kirjan jälkeen toinen, vähemmälle huomiolle kansainvälisesti jäänyt kirja, "il Ritorno", 'Paluu', jossa Paolo kertoo paluustaan Lazioon. Ensimmäistä kirjaahan luettiin paljon nimenomaan Englannissa paikalliseen tapaan erityisellä
gossip-mielenkiinnolla, ja niille markkinoille se oli varmasti suunnattukin, jääden siten kuitenkin mielestäni hieman kapeaksi Paolon henkilökuvan suhteen. Joka tapauksessa merkittävin lukuhan, sellainen mukavasti irti revittävä, ensimmäisessä kirjassahan oli se Irriducibilille omistettu.
Toinen, yhteistyössä Elisabetta Espositon kanssa kirjoitettu paluusta kertova teos sen sijaan on kokonaisuudessaan kiinnostavampi, ja avittaa henkilön ymmärtämisessä enemmän - onhan kyseessä ja keskipisteessä nyt Paolon suurin rakkaus, SS Lazio, ja ympäristökin on kotoisampi.
Härkää Paolone tarttuu sarvista moneen otteeseen.
.. sivulta 119 alkaen, luvussa "
Il coraggio di schierarsi", rohkeus valita puolensa, hän kertoo mm. näin:
Tämä on ollut tiukka kausi. Eikä ainoastaan jalkapallollisessa mielessä. Olen tietoinen, että kuvani on kiertänyt ympäri maailman, myötä roomalaisen tervehdyksen, jonka tein Curva Nordin alla poikkeuksellisen upean derbyvoiton päätteeksi. Otteluiltana kukaan ei huomannut mitään. En edes minä, totuuden nimessä, koska se oli vaistomainen ja hetkellinen ele, ei mitään ennalta suunniteltua eikä poliittista. Tein sen, se on totta, mutta se oli tuon täydellisen voiton juhlintaa sillä hetkellä. Hieman yli sekunti oikea käsi ylhäällä ja lehdet täyttyvät kuvilla. Skandaali.
Välittömästi minut leimataan Absoluuttiseksi Pahaksi, pahimmaksi mahdolliseksi esimerkiksi nuorille. Lehdistö hyökkäsi minua vastaan jokaisella mahdollisella tavalla, syyttäen minua rikoksesta, tietämättä sitä, että lain mukaan roomalainen tervehdys on laiton vain, jos sitä seuraavat muut teot tai se tehdään yhdistettynä fasistisiin mottoihin. Mutta Di Canio halutaan repiä kappaleiksi joka tapauksessa. Ehkä siksi, että olen poliittisesti puolensa valinneen Curvan ystävä. Ehkä siksi, että olen ensimmäinen, jolla on aina ollut rohkeutta valita puolensa, vaikka ajatuksieni puolustaminen ei ole aina helppoa. Kritiikki ei kuitenkaan koskaan ole lyönyt minua maahan, päinvastoin. He jotka tuntevat minut, tietävät, että tietyt asiat vain hurmaavat ja tekevät minusta vielä ylpeämmän kuin olen. Koherenssi, johdonmukaisuus täytyy olla suurin syntini. Johdonmukaisuus ajatuksissa, jotka ovat monille epämukavia. Muuten en ymmärrä, miksi Di Canion pitäisi olla Paha, kun muut pelaajat, jotka eivät välitä politiikasta ja sitten ajavat Cayennensa kännissä seinään ovat vain ”tehneet virheen”, kuten kuka tahansa.
Minä olen poliittisesti oikealla, radikaali, mutta vastoin kuin median korruptoimat ihmiset luulevat, en kiertele kaduilla pieksämässä erivärisiä ihmisiä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin minä, olen asunut 8 vuotta Englannissa, joka on yksi monikulttuurisimmista maista koko maailmassa, en voi olla rasisti. Olen hyvä aviomies, tarkka isä, lähimmäistä kunnioittava ja kova tekemään töitä. Ja olen poliittisesti oikealla. Yleisen mielipiteen mukaan sen sijaan vaikuttaa siltä, että ideologiani ovat tärkeämpiä kuin rehellinen korkean moraalin mukainen käytös.
Me ne frego. En ole koskaan tehnyt mitään, mistä lapseni joutuisivat kärsimään ja uskon, että se on tärkeämpää kuin mikään muu.
Olen tuomittu sellaisten pikkumiesten ja politisoivien pellejen taholta, jotka kuuluvat siihen kategoriaan, joiden ei uskoisi kehtaavan katsoa itseään peilistä. Ihmisten, joiden pitäisi hävetä sitä mitä kaikkea pahaa he ovat tehneet, sen sijaan näet heidät lehtien palstoilla kuvaamassa minua tämän yhteiskunnan syöväksi. Sen sijaan Sandro Curzin (italialainen pitkän uran RAI:lla tehnyt journalisti) artikkeli teki minuun suuren vaikutuksen. Hän kirjoitti:
”Di Canio ei ole koskaan piilotellut poliittisia mielipiteitään, ja arvostan aina sellaisia, jotka valitsevat avoimesti puolensa eivätkä piilottele ajatuksiaan. Ennemminkin näyttää siltä, että kaikki mitä hän tekee on aina liian kritisoitua, liian sensuroitua. Jokainen tehköön sellaisen tervehdyksen, minkä haluaa. Tärkeää on se, että ihminen on lojaali.”Voin sanoa olevani lojaali. Ja kunnioitan muita, niin kauan kuin he kunnioittavat minua. Puhutaan esimerkiksi Euroopan ulkopuolelta tulevista maahanmuuttajista. Minä kunnioitan heitä, jotka tulevat Italiaan ollakseen osa yhteiskuntaa, jotka yrittävät tosissaan elää maan lakien mukaan ja harjoittaa omaa kulttuuriaan meidän kulttuuriamme halventamatta -- Ei voida aina löytää oikeutusta siitä, että se joka tekee virheitä tulee maasta, jossa on ollut ongelmia.
Minun ideani oikeistosta on velkaa fasismin 20-vuotiselle kaudelle. Niiltä ajoilta on peräisin arvoja, joihin syvästi uskon, vaikka olen tietoinen siitä, että myös korvaamattomia virheitä tehtiin. Ja pidän utopistisena moisen diktatuurin paluuta. Enkä tiedä, haluaisinko edes: maata täytyy päätyä hallitsemaan täydellisen demokratian avulla, olisi hienoa, jos he joilla on samat ideat kuin minulla kykenisivät siihen. Ja vaadin tietysti täydellistä ilmaisunvapautta. En voi myöskään kieltää, että ajatus kaiken vallan luovuttamisesta yhdelle ihmisen ei olisi riskaabelia. Tiedämme kaikki, mitä liika valta voi tehdä. Ja kyseessä olisi kuitenkin aina vain ihminen, ja täten epäonnistumisen mahdollisuus on läsnä: pelottavaa ajatella, että virhe, vaikka se olisi tehty hyvässä tarkoituksessa, koituisi virheeksi koko maalle. Mutta puolustan täysin voimin tiettyjä fasismiin liitettyjä arvoja, kuten täydellistä lakien noudattamista kaikkien taholta ja ylpeyttä isänmaasta.
En ole koskaan piilotellut ajatuksiani, mutta olen aina hyväksynyt muiden ajatukset. Valitettavasti asia ei toimi molemmin päin. Minut on kuvattu vaaraksi, mutta se joka nostaa ilmaan suljetun nyrkin ja Che Guevaran kasvot - millä ei ole mitään tekemistä meidän historiamme kanssa - sen sijaan on sankari. Miksi itse en pysty kertomaan ulospäin ajatuksiani ? Olen niistä ylpeä.
Minulla on tautointeja, jotka osoittavat selvästi poliittiset ajatukseni, esimerkiksi kirjainyhdistelmä ”DVX”. Se on hyvin näkyvillä ja myös sen takia syytöksiä on sadellut. Ihailen Mussolinia monista asioista, joita hän sai aikaan sen aikaisessa Italiassa, vaikealla hetkellä.
Sivulta 129, "
Io e tifosi", minä ja kannattajat
Olen kiihkeä kannattaja. Ja olen Curva Nordin ystävä, Irriducibilin erityisesti. Olen yksi heistä, ja olen siitä ylpeä. Heidän kanssaan olen alkanut kannattaa Laziota, heidän kanssaan koin ensimmäiset matkat vierasotteluihin, ensimmäiset laulut, ensimmäiset yhteenotot. Joidenkin kanssa, kuten Diabolikin, olemme ystäviä aikojen takaa. Monien muiden kanssa, niin sanottujen ”uusien rivien”, kuten Giordano (joka on tervetulaislakanani ideoija), olen tuoreempi tuttava. He ovat ihmisiä, joiden kanssa jaan tuhat asiaa, alkaen intohimosta Lazioon, joten näen ja kuulen heitä usein. Ja puhumme vähän kaikesta. He ovat aina olleet lähellä minua, myös kaikkein vaikeimpina hetkinä, eivätkä he ole koskaan hukanneet uskoaan minuun. Myös sen takia en ole koskaan katunut kiinteää sidettäni heidän kanssaan, vaan olen aina ollut siitä ylpeä, vaikka olen aina tiennyt, että näin tiivis suhde kannattajien kanssa on monelle harmillista.
Ensinnäkin se on vaikuttanut toimittajien arvioihin. Ja tämän he ovat itse minulle vahvistaneet. Enkä ylläty enää, jos lehdistä saa lukea ainoastaan negatiivisia asioita Di Canioon liittyen. He haluavat rankaista, koska heillä on erilaiset poliittiset mielipiteet, eivätkä he hyväksy sitä, että puolustan Curvaa. En voisi tehdä toisin, sillä se olisi sama kuin jättäisin puolustamatta perhettäni ja identiteettiäni.
Kannattajien rakkauden kohteena oleminen on vaikuttanut myös uraani negatiivisesti. Ihmiset kuten Cragnotti, Mancini tai Caso kärsivät siitä liikaa. He pelkäsivät paineita ja protesteja. He pelkäsivät, että kannattajat voisivat vaikuttaa liikaa heidän elämäänsä, eivätkä koskaan halunneet minua. Huonompi juttu heille. Minä olen se, mikä olen. Aito. Ja laziale.
