Preston North End 2007/2008 - a tough season

[Pekkanbauer]

Watford vs Preston North End 0 - 0

Attendance: 16798

PNE: Lonergan, Jones, Mawene, Chilvers, Davidson, Whaley (sub St Ledger 84), McKenna (capt), Chaplow (sub Hill 88), Sedgwick, Hawley (sub Mellor 72), Brown. Subs not used: Chris Neal, Nicholls.



Huhut Preston North Endin putoamisesta ovat suuresti liioiteltuja ja ennenaikaisia. Seurasin eilistä ottelua radion välityksellä. Samalla tuijottaen PNE:n Minute-by-minute -raporttia ja White Worldin (BBC:n kanssa synkronoitua) tekstipohjaista live-seurantaa, jotka tulevat minuutin-parin viiveellä radioselostukseen verrattuna. Minute-by-minuten toimitti tällä kertaa Robert Urbani, joka yllä olevassa syksyllä otetussa kuvassa poseeraa Deepdalen stadionin uumenissa pelaajatunnelin alkupäässä. En kysynyt häneltä lupaa kuvan julkaisemiseen. Olkoon se kosto, koska ei hänkään kysynyt syksyllä lupaa minun kuvani julkaisemiseen.

Radioselostuksen seuraaminen on tuskaista. Taisinkin jo joskus aiemmin mainita siitä. Koska kuvaa ei ole käytettävissä, tilanteet joutuu kuvittamaan omassa mielessään selostajan kertomuksen ja yleisön reaktioiden perusteella. Joskus tekee hätäisen tulkinnan. Tai ennenaikaisen. Jopa väärän. Saattaa esimerkiksi paskantaa housuunsa, kuten minä tein eilen ottelun 88. minuutilla, jolloin Watford teki maalin. Se hylättiin. Oli vihelletty paitsioksi. Mutta myöhäistä housujen ja sohvan näkökulmasta katsottuna. Mieliala teki kuperkeikan. Reilut kuusi minuuttia myöhemmin, kun pakolliset lisäminuutitkin oli pelattu, tasapeli tuntui voitolta. Taistelun oli haistanut selostuksesta. Ja housuista. Ja sohvasta.

Kesällä toivoin - hetken jopa kuvittelin - että Darius Hendersonista tulisi etäinen ystäväni. Preston North Endin hyökkäyskaluston darwinistisessa merkityksessä puuttuva rengas. Harry Limen tapainen kolmas mies. Ei tullut. Tulikin rukkaset. Watfordin maalinsylkijä. 11 maalia tällä kaudella ennen eilistä peliä. 11 maalia tällä kaudella eilisen pelin jälkeen. Mutta vahvoista - jopa vahvistetuista - huhuista huolimatta ei tullut viime kesänä Prestoniin.

Hendersonin pelote oli eilenkin vahva. Jäi pelotteeksi. Onneksi. Watford ei onnistunut tällä kaudella maalinteossa Preston North Endiä vastaan. Saavutus se on sekin. Mutta, mutta... joukkue - Preston North End, siis - ei muutenkaan ole tällä kaudella päästänyt kuin 40 maalia yhteensä, mikä oikeuttaa sarjassa päästettyjen maalien tilastossa suunnilleen sijalle 10. Takana sillä listalla ovat esimerkiksi Stoke, Charlton ja WBA. Tämän tilaston valossa ongelmien parkkipaikka on hyökkäyspäässä.

Josta päästäänkin kätevästi yhteen lempiaiheistani. Neil Melloriin. Eilisessä pelissä Prestonin hyökkäyspeli oli Paul McKennan maalikehikkoa ravistellutta kaukolaukausta lukuunottamatta luokatonta. Siihen saakka kunnes Neil Mellor tuli kentälle. Silloin nimittäin alkoi tapahtua. Watfordin puolustajien polvet tutista. Valitettavasti vain ilman tulosta, mutta yhtä kaikki - paikkoja ja painetta kuitenkin tuli Watfordin päätyyn, ja sitä ei ennen Melloria eilisessä ottelussa ollut ollut.

Katsoitko Portsmouth-pelin? Katselin pari-kolme päivää sitten vielä korkeavalot kyseisestä ottelusta. Kyllähän se Mellorin sisääntulo oli räväkkä. Ja David Jamesin torjunta Mellorin vetoon aivan uskomattoman upea. Nyt, kun sitä vetoa ja erityisesti sitä torjuntaa on tullut kelailtua hidastettuna ja nopeutettuna, väärästä ja oikeasta kuvakulmasta, olohuoneessa ja vessassa, kuva oikeinpäin ja kuva ylösalaisin, niin täytyy korjata aiempaa lausuntoani siten, että eihän sitä vetoa olisi ottanut kyllä itse pirukaan kiinni. Jamesin torjunta on jotain ylimaallista.

Neil Mellor: "I thought it was in but James is massive, he's about six foot seven and he's got the longest arms in the world! He's a great goalkeeper, who's difficult to beat and he proved that."

Tiesittekö muuten, että ennen eilistä Alan Irvinen manageroima joukkue ei ollut koskaan pelannut tasapeliä?

Eilisestä pelistä vielä jotakin muutakin jupinaa. Lonergan maalissa oli loistavassa vireessä - jälleen kerran. Samoin topparipari Mawene-Chilvers, joka on nyt parin pelin mainioilla otteillaan syrjäyttänyt sarjan parhaan topparin(*), Sean St. Ledgerin, vaihtopenkille. Ja Paul McKenna palasi eilisessä pelissä omalle valioliigamaiselle tasolleen oltuaan pari-kolme peliä ilmeisesti huumattuna, unessa, sairaana, toipilaana tai aviollisen suhteen uuvuttamana tai kuivuttamana. Tilanne kentällä on hyvä - jos nyt unohdetaan, ettei maalintekijöitä joukkueesta juurikaan näytä löytyvän. Ainakaan avauskokoonpanosta.

Josta tulikin mieleeni karmea uutinen, joka onneksi toistaiseksi vielä kulkee huhun siipien kannattamana. Juuttaan pässit haaveilevat Shefki Kuqin rantautumisesta Preston North Endin avuksi. Sehän on kuin veden varaan joutunut haaveilisi lyijypainoja pelastuksekseen. Enkä nyt viittaa ainoastaan fyysisten preesensien yhtenevyyteen, vaan metaforaani on piilotettu muitakin tasoja. Joku saattaisi hätäisesti puhua jopa nyansseista.

Ja toinen huhu liikkuu tietysti David Nugentin lainarantauttamisen ympärillä. Jos pitäisi valita, ottaisinko Kuqin vai Nugentin loppukauden maalinteon turvaksi, kummankohan valitsisin. Hmmm... antakaas kun mietin. Tosin, Nugentin perässä on muitakin. Ipswich etunenässä.

No, joka tapauksessa, ensi lauantaina Deepdalella vieraillessani aion kertoa Alan Irvinelle kasvokkain mielipiteeni Neil Mellorin peluuttamisesta. Avauspaikan ja sen jatkuvuuden tärkeydestä. Tulette hämmästymään vaikutusvaltaani joukkueen peluuttamiseen. Niin minäkin.

Mutta takaisin eiliseen peliin. Jos pisteitä jaettaisiin pallonhallinnan ja luotujen maalipaikkojen määrän perusteella, olisi Watford ansainnut niitä eilen vähintään 3. Jos pisteitä jaettaisiin taistelutahdon ja hyvin toimivan puolustuksen sekä loistavan maalivahtipelin perusteella, olisi Preston North End ansainnut niitä eilen vähintään 2. Kai se sitten on hyvä kompromissi, että kumpikin joukkue sai yhden pisteen. Jos nyt hyvää kompromissia on edes olemassa.

Tiesittekö muuten, että Simon Whaley on ennen eilistä peiliä ollut joukkueen eniten maaliyrityksiä päättämässä ollut pelaaja. 39 kertaa, mutta valitettavasti niistä 22 ohi maalin. Eikä lopuistakaan kovin moni sisään.

Eilisessä pelissä 13. minuutti oli yhdelle henkilölle Preston North Endin organisaatiossa erityisen merkityksellinen. Jos satuitte lukemaan kierrosseurantaa eilen ennen ottelua, ehkä löysitte nimen Matt Radcliffe. Hän on PNE:n uusi fysio. Eilen 13 minuutin pelaamisen jälkeen hänen taitojaan tarvittiin ensimmäisen kerran ottelun aikana, kun Karl Hawleyn jalka vaati huoltotoimenpiteitä. Sitä taikasuihketta, jota olette nähneet käytettävän myös tv-otteluissa, ja jota vain koulutetut fysiot osaavat suihkuttaa. Sillä Hawleykin eilen taiottiin uudelleen pelikuntoon.

Tiesittekö muuten, että Preston North Endin joukkueessa Callum Davidson on eniten vapariin johtaneita rikkeitä tehnyt pelaaja. Ennen eilistä peliä niitä oli laskettu 33. Eilen neljä rikettä lisää. Yksi niistä johti varoitukseen. Ja se varoitus oli 10. tällä kaudella. Ja se puolestaan johtaa kahden ottelun pelikieltoon. Nyt en ole aivan varma, eikä yli 200:n älykkyysosamääräni anna joustoa selvittää asiaa: onkohan Davidson pelikiellossa jo tiistaina vaiko vasta lauantain pelistä alkaen? Olipa miten tahansa, niin varmaa on ainakin se, että ensi lauantain Crystal Palace -ottelussa hän on varmasti joutilas istahtamaan vaikkapa seurakseni katsomaan ottelua Deepdalen tunnelmallisessa pääkatsomossa.

Eilisen ottelun yksi hauskimmista tuokioista ajoittui 54. minuutille. Pallo kimposi katsomon katosta suoraan avustavan tuomarin päähän. Sekös nauratti yleisöä. Siihenpä ne naurut kotiyleisöllä jäivätkin.

Ken ei eilen kierrosseurantaan eksynyt, ei liene tietoinen myöskään siitä, että pelin viimeiset hetket Preston North End veti kuudella puolustajalla: kolmella topparilla, kahdella vasemmalla pakilla ja yhdellä oikealla pakilla. Tosin kentälle tulleet Sean St Ledger ja Matty Hill taisivat miehittää enemmänkin keskikentän paikkoja, mutta penkiltä hyödynnetyt voimavarat kertovat paljon myös siitä, että tasapelikin oli arvokas tulos valmennusjohdon mielestä. Eikä sitä auta täältäkään suunnasta irvailemaan.

"I'm delighted - I would have taken a draw before the game. I would much rather have had a win, obviously, but I knew how hard it would be. The two centre halves from each team were probably the best players involved in the game, and for that reason it probably wasn't a particularly fantastic game for the fans."

Taas tämän viestin pituus karkasi "vähän alusta" -osastoon. Ja paljon jäi vielä kertomatta. Miten ihmeessä jotkut onnistuvatkin tiivistämään asiansa kahteen sanaan ja kolmeen hymiöön?

----------

(*) Tämä on tarkoitushakuinen karrikatyyri, joka ei perustu aidosti kvalitatoitavissa ja kalibroitavissa oleviin suureisiin erityisestikään kun kirjoittaja ei ole nähnyt sarjan kaikkien toppareiden pelaavan. Arvio on subjektiivinen, mutta väittämän totuusarvo (varsinkin jos sallitaan muukin kuin binäärijärjestelmä arvoasteikoksi) on objektiivisestikin arvioituna hyvin lähellä ykköstä. Kirjoittajan mielestä epsiloniakin lähempänä, mikä ilmeneekin jo myös asiayhteydestä.

[Pekkanbauer]

Callum Davidson ei sitten ole vielä tänään pelikiellossa? En tiedä, miksi varoitustilastoja päivitellään harvakseltaan, mutta tämän illan ottelua varten Preston North Endin tilanne on joka tapauksessa tämä:

Suspensions: None at present

Long Term injuries: Wayne Henderson (Back), Michael Hart (Hip)
Short Term injuries: Lewis Neal (Hamstring), Grzegorz Szamotulski (Medial Ligaments)

Alan Irvinen ajatusmallissa ainakin aiemmin tällä kaudella hyvin suoriutunut edellinen kokoonpano on jatkanut muuttumattomassa kuosissa. Tällä logiikalla kokoonpano tänään olisi tämä:

              Lonergan
 Jones Mawene Chilvers Davidson
Whaley McKenna Chaplow Sedgwick
           Hawley Brown

Subs: Chris Neal, Hill, St Ledger, Nicholls, Mellor.

Minulle on tosin kerrottu, että Lewis Neal olisi jo pelikunnossa, vaikka viralliset sivut muuta väittävätkin. Ja varmaa on se, että Darren Carter on käytettävissä kärsittyään edellisessä ottelussa pelikieltonsa. Niinpä ainakin penkki muuttanee muotoaan istujiensa osalta. Alan Irvinen perustelut Mellorin penkittämiseen (puolikuntoisuuden vuoksi) ovat olleet uskottavia, ja vähän kerrallaan "Gerd" alkaa lähestyä sellaista fyysistä kuntoa, että avauksessa peluuttaminen olisi jo mahdollista. Ehkä jo tänään. Voisiko kokoonpano tänään olla siis tällainen:

                Lonergan
St Ledger Mawene Chilvers Davidson
 Whaley McKenna Carter Sedgwick
             Mellor Brown

Subs: Chris Neal, Hill, Lewis Neal, Chaplow, Hawley.

Kokoonpanossa kannattaa huomata myös se, että edellisessä(kin) pelissä Whaley ja Sedgwick vaihtoivat laitoja ottelun aikana. Lewis Nealin mahdollinen peluuttaminen tuskin muuttaa tätä. Kaikkiaankin vaikuttaisi siltä, että tänään on positiivinen ongelma peluuttamisen suhteen.

Callum Davidson kärsinee siis kahden ottelun pelikieltonsa lauantain Crystal Palace -ottelusta alkaen. Muutamaan kertaan onkin pitänyt jo ottaa yksi Davidsoniin liittyvä asia esille, mutta dementia-lääkityksen puuttumisen vuoksi (en muista yhtään, mihin purkin pistin!) se on jäänyt. Mutta nyt: Kuopiolaisten pitäisi tuntea Callum Davidsonin nimi. Mistä yhteydestä? Viiden pisteen vihje: heinäkuu 2002. Kolmen pisteen vihje: Sir Alex Fergusonin sanat (ei Davidsoniin liittyen) "he could start a fight in an empty room". Ja yhden pisteen vihjeeksi Kings. Saa vastata. Sinisten joukkue voi yrittää saada lapiollisen karkkia.

Meillä on taas läjäpäin kahvinporoja käytettävänämme tämän illan ottelutuloksen ennustamiseen. Nyt olen tosin hukannut lunttilappuni (se lääke!), mutta muistini mukaan (jos sen varaan voi mitään laskea) Preston North End on viimeksi hävinnyt kotonaan tiistaisen sarjapelin noin suurinpiirtein seitsemän vuotta sitten. Ja tähän väliin älköön kukaan kaivako enneunia ja niiden tulkintoja Niilin joesta nousevista seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta lehmästä.

Huomioikaamme myös se fakta, että PNE:n kotisaldo tältä vuodelta on vakuuttava. FA Cupissa Portsmouth tosin voitti Deepdalella - ehkä hiukan "ansaitsemattomastikin" (tätä älköön tulkittako väärin missään nimessä). Mutta katsokaapa muiden otteluiden tuloksia!

Toisaalta maalinteko - paljon esillä ollut asia aiemmissakin viesteissä - on ongelmallista. Viimeisessä viidessä ottelussa yhteensä kaksi tehtyä maalia. Se ei ole paljon se. Sellaisilla määrillä ei pelejä voiteta. Se asettaa tämän illan tuloksen veikkaamisen louerantamaisesti artikuloiden hieman outoon valoon.

Danny Pugh, Richard Cresswell ja Ricardo Fuller tulevat saamaan tänään vastaanoton. Millainen se on, jää nähtäväksi. Tuskinpa kukaan nyt varsinaisesti pettureina heitä pitää, mutta monella on hyvässä muistissa kavereiden esiintymiset aiemmissa liljanvalkoisissa. Tämän asian otin esille rakentaakseni aasin sillan (monissa muissa topiikeissa rakennellaan aasinsiltoja, täällä aasin siltoja) illan ottelun ja muutama päivä sitten julkistetun fanien äänestyksen tuloksen välille. "Fifty Modern-Day PNE Heroes" -äänestyksen nimi kertoo hyvin mistä on kyse, ja muutaman viikon rupeaman jälkeen tulokset ovat laskettavissa ja julistettavissa. Listalla olevista suurin osa on entisiä PNE-pelureita, mutta mahtuupa joukkoon jokunen nykyinenkin.

Tässä heitä on - fanit ovat puhuneet:

1. Sean Gregan (defender/midfielder, 1996-2002)
2. Graham Alexander (defender, 1998-2007)
3. David Eyres (midfielder, 1997-2001)
4. Andy Saville (forward, 1995-1997)
5. Mark Rankine (midfielder, 1996-2003)
6. David Nugent (forward, 2004-2007)
7. Brian Mooney (midfielder, 1987-1991)
8. David Moyes (defender, 1993-1998)
9. Ryan Kidd (defender, 1992-2002)
10. Ricardo Fuller (forward, 2002-2005)
11. Paul McKenna (midfielder, 1997-2008)
12. Tony Ellis (forward, 1987-1994)
13. John Thomas (forward, 1985-1992)
14. Lee Cartwright (midfielder, 1990-2004)
15. Gareth Ainsworth (midfielder, 1991-2002)
16. Youl Mawene (defender, 2004-2008)
17. Jonathan Macken (forward, 1997-2002)
18. Ian Bryson (midfelder, 1993-1997)
19. Gary Brazil (forward, 1984-1989)
20. Kurt Nogan (forward, 1996-2000)
21. Brian O'Neil (defender/midfielder, 2002-2006)
22. Michael Jackson (defender, 1996-2004)
23. Lee Ashcroft (midfielder/forward, 1990-1998)
24. Claude Davis (defender, 2003-2006)
25. Gary Swann (defender/midfielder, 1986-1992)
26. Chris Lucketti (defender, 2001-2006)
27. Simon Davey (midfielder, 1994-1998)
28. Warren Joyce (midfielder, 1987-1992)
29. Alan Kelly Jnr. (goalkeeper, 1985-1992)
30. Gary Parkinson (defender, 1997-2001)
31. Teuvo Moilanen (goalkeeper, 1995-2003)
32. Matthew Hill (defender, 2005-2008)
33. Paul Raynor (midfielder, 1993-1996)
34. Bob Atkins (defender, 1984-1990)
35. Sean St Ledger (defender, 2006-2008)

Otin tähän esille vain 35 ensimmäistä. Rajaus on harkittu.

Sijalla 31 on siis suomalaisväriä. Sijoilta 11, 16, 32 ja 35 löytyy tällä hetkellä liljanvalkoisissa riveissä olevia pelaajia. Ja puolestaan sijalta 10 pelaaja, joka saatetaan nähdä tänään Deepdalen kentällä. Muistini mukaan olen sanonut sanan tai kaksi Sean Greganista tässä topiikissa. Lupaan kirjoittaa lähitulevaisuudessa jokusen sanasen lisää. Lupaan myös tutkia aiemmat lupaukseni ja lunastaa ne.

Ennen illan peliä vielä pari asiaa. Viikko sitten pelatussa ressujen pelissä - siinä missä Grzegorz Szamotulski loukkaantui - Manchester City oli parempi selkein numeroin 3-0. PNE:n ressuissa pelasivat puolalaisveskarin lisäksi mm. Mike Aspin, Matt Hill, Dominic Collins, Richard Chaplow, Kevin Nicholls, Neil Mellor, Brett Ormerod ja Joe Anyinsah. Varsin vahva joukkue siis.

Muista riveissä olevista pelaajista 18-vuotias hyökkääjä Chris McGrail on siirtynyt kuukauden laina-ajalla Vauxhall Motorsiin, joka pelaa Blue Square North Division -sarjaa. Kovin kivikkoiselta näyttää nuorukaisen alkutaival ammattilaisten joukossa.

Alan Irvine bongattiin viikko sitten kiertelemässä Euroopassa näyteikkunaostoksilla. Mannermaista vahvistusta on ilmeisesti tulossa Prestoniin, mutta todennäköistä on, ettei ennen kesää. "I've come to Europe to watch some football. Not one individual, just generally. I'm doing a little bit of homework, that's all. I am trying to gather some information between now and next season."

Tänään radio korvaan kiinni ilmastointiteipin tukemana. Viime kerrasta viisastuneena vaipat käyttöön. Huomenna pikainen raportti voitokkaasta (oho!) Stoke-ottelusta. Ylihuomenna matkalaukut taskuun ja nokka kohti Prestonia. On se elämä helppoa - paikoin jopa mukavaakin!

[hertsi-]

Sijalla 22. itse MICHAEL JACKSON

EDIT:En tiedä mistä tuo "sivusto" on keksinyt että Gazza (Gareth Ainsworth) olisi pelannut noinkin monta kautta PNE:ssä. Sen tiedän että hän pelasi joukkueessa yhteensä 92 ottelua, ensimmäisellä kaudella vain 5 ottelua jonka jälkeen siirtyi nopealla siirrolla Cambridgeen, mutta palasi saman tien takaisin PNE:hen jossa pelasi päälle 80 ottelua aina vuoteen1995asti. Tämän jälkeen hän oli vuonna 2002 Wimbledonilta lainassa PNE:ssä TAASKIN vain 5 ottelua, josta vaihtoi lainalle Walsalliin sitä kautta Walesin maaperälle ja sieltä vuonna 2003 ärriin, jossa pelaa jo 5.kauttaan.

[Pekkanbauer]

EDIT:En tiedä mistä tuo "sivusto" on keksinyt että Gazza (Gareth Ainsworth) olisi pelannut noinkin monta kautta PNE:ssä.

Kaipa tuossa listassa on katsottu kaikkien niiden vuosien aikajana, joiden välissä Ainsworth on seurassa vaikuttanut joko "pysyvästi" tai lainasopimuksella. Olisihan se ollut hassun näköistä listata vaikkapa näin: 1991, 1992, 1992-1995, 2002 (vai miten ne vuodet itse asiassa menivätkään).

Itseäni eniten kuitenkin huolestuttavat nämä nykypelaajien rivit:
11. Paul McKenna (midfielder, 1997-2008)
16. Youl Mawene (defender, 2004-2008)
32. Matthew Hill (defender, 2005-2008)
35. Sean St Ledger (defender, 2006-2008)

Näidenkö ura Prestonissa päättyy tähän kauteen

Jos hetkeksi vakavoidutaan, niin Sean St Ledgerin siirtyminen pois PNE:stä kesällä ei saattaisi minua kovinkaan hämmentyneeseen tilaan. Toki se olisi harmittavaa, mutta loistavaa kautta pelannut nuori toppari saattaa saada hyvinkin houkuttelevia tarjouksia.

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Stoke City 2 - 0

Attendance: 12798

Scorers: Chaplow 22, Chaplow 33

PNE: Lonergan, Jones, Mawene, Chilvers, Davidson, Whaley, McKenna (capt), Chaplow (sub Carter 62), Sedgwick, Brown, Hawley (sub Mellor 90). Subs not used: Chris Neal, St Ledger, Ormerod.



Kyllähän sitä on miettinyt itse kukin, että tuleeko tästä yhtään mitään. Reilu vuosi sitten alkaneelle alamäelle ei ole näkynyt selkeää loppua, ei veitsenterävää suunnanmuutosta, jonka voisi väittää olevan pysyvää. Simpsonin potkujen jälkeen pieni kynttilä syttyi jäädäkseen lepattamaan epävarmasti Alan Irvinen hengityksen tahdissa. Joko nyt puhuri olisi käynyt keuhkojen pohjasta saakka ja roihauttanut nuotion vapaaksi? Vai tapahtuiko se jo aiemmin? Silloin kun jotkut jo haistoivat savun, osa näki hetken kuluttua valon kajoa, ja nyt tuli on käynyt suloisesti lämmittämään kaikkia lähellä olijoita?

Vuoden 2008 aikana Preston North End on voittanut kaikki Championship-kotipelinsä. Sama tahti riittää juurikin mainiosti 54 pisteen saavuttamiseen kauden aikana. Se on se tavoite. Se tavoite.

Vaikka toki iloinen kannattaa ollakin eilisestä tuloksesta, ei vielä kannata kutsua koko kylää voitonjuhliin. Ei huokaista helpottuneena ja kilistellä laseja naapureiden kanssa olemus rentoutuneessa muodossa. Vielä on paljon matkaa, paljon pisteitä, paljon riskejä, paljon vaaroja. Silti myöskään optimismia ei kannata haudata, ei hukata. Ei unohtaa junan vessaan, ei istua sen päälle. Kaikki on auki. Lähitulevaisuudessa.

Joukkueen tilanne vaikuttaa erinomaisen hyvältä, eilinen tulos loistavalta, mutta pitää myös katsoa totuutta silmiin: eilinen Stoke oli kelvoton. Se ei ollut se sama Stoke, joka johtaa sarjaa. Se oli jotakin muuta. Kelvottomia viimeistely-yrityksiä, uneliasta puolustamista. Mistä tämä kuulostaa niin tutulta? Kerrankin näin päin, ja siinä aihiot eiliselle voitolle.

Jännä on ollut nähdä, miten sarjajohdossa oleva joukkue voi ajautua katastrofaaliseen paniikkiin. Tulevatko paineet liian koviksi? Nuori joukkue hermostuneeksi? Manageri tutisee, kun joukkue kaikkien ennakkosuosikkien edessä johtaa yllättäen sarjaa? Enkä tarkoita nyt Valioliigaa ja Arsenalia. Tony Pulis ei ollut nimennyt eiliseen otteluun lainkaan varamaalivahtia. Tokihan tämä on enemmänkin huonojen yhteensattumien seurausta kuin hermostuneisuutta sarjajohdossa, mutta aika paniikinomaisilta vaikuttavat myös liikehdinnät maalivahtimarkkinoilla. Ja nykyotteluissa - ainakin eilisessä - joukkueen pelaajat puristaisivat lapaa, jos se olisi siveysnormistossa sallittua.

Eilen kentällä nähtiin yhteensä 17 nykyistä tai entistä PNE-peluria. Kotijoukkueen avausmiehistön ja vaihdosta tulleiden Carterin ja Mellorin lisäksi vierasjoukkue Stoken riveissä esiintyivät Danny Pugh, Paul Gallagher, Richard Cresswell ja Ricardo Fuller. Näistä viimeksi mainittu saikin kovasti kiitosta kotiyleisöltä onnistuttuaan missaamaan muutaman selkeän maalipaikan. Niinköhän rinnassa sykkii vieläkin liljanvalkoinen sydän?

Entä peli? Klo 22:07 vaimoni kysyy minulta, että mitä se huutaa. Sehän huutaa sitä, että Richard Chaplow on vienyt kotijoukkueen johtoon. Siis minä en huuda, vaan selostaja. Minä istun viileänä ja objektiivisena sohvan suosikkinurkassani. Odotellen hovimestarin kantavan eteeni uunissa valmistuvaa ruokaa, joka tuoksuu ihanasti ja houkuttelevasti kartanomme jokaiseen kolkkaan - Chesterfield-sohvaa ja sen suosikkinurkkaani erityisestikään unohtamatta.

Selostaja kertoo, että Chris Brown on kaadettu 40 jaardin etäisyydellä maalista, oikealla kenttäpuoliskolla, Paul McKenna asettuu antamaan vapaapotkua, pistää sen pitkänä rangaistusalueelle, Mawene pääsee väliin, pusku suuntautuu poispäin maalista, Chaplow on paikalla, pistää ja siiiiieeeeellä oooonn! 1-0!

Hovimestari tuo eteeni haricots lambia, yorkshire puddingia ja lemon jellyä. "A pint of Carling, please", sanon hänelle, vaikka sohvan vieressä on edellinenkin vielä kesken. Tölkissä.

Vapaapotku. Hawley on aloittanut voimakkaasti. Nytkin hyvä suojaus rangaistusalueen kaaren sisällä pakottaa Shawcrossin rikkomaan. Klo 22:18. Mitä se huutaa? Selostaja. Paul McKenna asettuu ampumaan, aikoo pistää muurin yli kierteisen pallon, ei vedäkään, siirtää sivuun, Chaplow ryntää paikalle, vetää pelaajasuman läpi ja maaaaaaliiiiii! 2-0! Ilmassa väreilee pieni yllätys!

Olutta on sohvalla. Chesterfield-sohvalla. Tölkin ulkopuolella. Lapset nukkuvat, radio pienemmälle. Seuraaminen vaisummaksi. Knalli pois päästä, sateenvarjo naulakkoon. Chesterfield-sohva vanhaksi kuluneeksi kangaspäällysteiseksi alennushuonekaluksi. Hovimestari vaimoksi. Kartano kodiksi. Olut... no, olkoon.

Vaikka toisen puoliajan seuraaminen jäikin tunnelmaltaan ... hmmm... uneliaaksi, niin siltikin vielä pieni yhteenveto ilman toisen puoliajan vähäisten kohokohtien (Lonerganin pari haamupelastusta) ylösnostamista. Luonnollisestikin Richard Chaplow ansaitsee kehuja, selkääntaputuksia, kiitosta ja palkkansa eilisestä esityksestä ja varsinkin maaleista. Oikeastaan koko joukkueesta ei eilisessä pelissä löydy juurikaan moitittavaa. Nostetaan silti muutama erityisen hyvin esiintynyt herra esille lähinnä tulevan spekuloinnin kannalta: Lonergan, Davidson, Chilvers, Mawene, McKenna. Ehkäpä myös Hawley.

Andy Lonergan. Kamppailee näillä esityksillään varmasti kauden parhaan pelaajan palkinnosta yhdessä Sean St Ledgerin ja mahdollisesti Paul McKennan kanssa. Kuten aiemmin jo todettua, tekee maalivahdin tärkeimmän asian – pallojen torjumisen - erinomaisen hyvin. Puutteita ja kehitettävää on ulostuloissa ja pelin lukemisessa, mutta näissä viime peleissä on taas pitänyt Prestonin mukana, jopa torjunut pisteitä. Eilisen ottelun torjunta 59. minuutilla päätynee kauden huippukoosteisiin.

Callum Davidson. Erinomainen esitys eilen. Valitettavasti kahden ottelun pelikielto pitää hetken sivussa, joten Matty Hill saanee taas tilaisuutensa. Mielenkiintoista onkin nähdä, mitä tapahtuu Davidsonin pelikiellon jälkeen, jos (ja kun) Hill onnistuu vasemman pakin tontilla. Kuka pelaa jatkossa?

Liam Chilvers ja Youl Mawene. Kaksi peräkkäistä peliä puhtaine, valkoisine lakanoineen. Eilisessä pelissä taas täysin suvereeni esitys, jolla - Lonerganin avustamana - nollattiin Stoken hyökkäyskalusto. Tämänhän ei pitäisi olla ongelma? Eipä olekaan, mutta nyt tähän saakka kauden parhaan pelaajan tittelissä ehkäpä vahvimmin kiinni ollut Sean St Ledger on juuttunut vaihtopenkille, eikä nykyisen toppariparin näillä esityksillä muutoksiin ole mitään tarvetta tai perusteluita. Ongelma on positiivinen niin kauan kuin se on positiivinen. Erityisesti Mawenen tasonnosto on ollut huikeaa, mutta tausta huomioiden jopa ehkä odotettuakin. Pitkän loukkaantumisen jälkeen paluu heti kauden alussa ei voinut olla näkymättä, mutta nyt suoritustaso on sitä, mitä sen pitääkin olla ja mitä se oli toissa kaudella. Chilvers viihtyy selkeästikin hyvin erityisesti Mawenen parina.

Paul McKenna. Juuri kukaan ei kyseenalaistane kipparin avauspaikkaa, eikä ole aihettakaan. Nyt näyttää siltä, että keskikentän keskustaan on tullut myös kilpailua Darren Carterin tasonnoston ja Richard Chaplow:n parin edellisen pelin huippuesitysten myötä. Jälkimmäisen ongelmana on pitkään vaivannut polven jänteen rasitusvamma, joka pakotti eilenkin vaihtoon ottelun 63. minuutilla. Näyttää siltä, että terveestä materiaalista Alan Irvine pistää McKennan aina kentälle. Pariksi sen, joka pelasi viimeksi - jos notkahduksia esityksissä ei tapahdu.

Karl Hawley. Erittäin hyvä peli eilen. Teki liikkeellään ja suojauksillaan tilaa ja aikaa, vaikka maaleja ei häneltä eilenkään nähty. Asetti esityksellään Mellorin avauspaikan todennäköisesti taas hiukan kauemmas. Mellorin avauspaikkaa vastaan puhuu myös sitkeä huhu sopimuspykälästä, jonka mukaan jokaisesta hänen aloituspaikastaan pitäisi maksaa Liverpoolille hiukan ylimääräistä.

Nyt se on sitten tiistaisten tappiottomien sarjapelin jono jo 30 ottelun mittainen. Ja Stoke Cityn hyvien tulosten sarja poikki. Ja sijoitus taas putoamisviivan oikealla puolella. Alan Irvineltä kuitenkin vielä ripaus realismia illan ratoksi: "It's a massive win against a really good team. We knew it would be really difficult before the game, we knew it would be really difficult at half-time and we have come through it. The three points obviously makes me more optimistic, it's fantastic to have got a point at Watford and three points here and it makes me feel that the lads are making progress. I don't expect that this is going to be over for quite a number of weeks yet, it may even go right through until the end of the season. We wont get carried away with it, we've had some good results but we need to build on that and we need to make sure that we don't do what we have done a couple of times before when we've got out of the bottom three we've dropped straight back into it, we now have to build on what we have done."

Edit: Yleisömäärä korjattu PNE:n virallisilla sivuilla, myös tähän viestiin.

Edit #2:

Pistetään vielä edittiä jälkijunassa ennen työpäivän päättymistä.

Ensinnäkin. Sivuunkirjoittanut on aika usein ja aika kovasti ylistänyt Paul McKennaa. Katsokaapa, mitä Guardian kirjoittaa (eilisestä pelistä): "A stranger to the two clubs could have been forgiven for presuming that North End were the side with Premier League aspirations. Indeed, there was a sense that Stoke's limitations were exposed: they had the physical advantages, but Preston were shorter and swifter, tidier in possession and displayed a greater adherence to passing football. Paul McKenna was responsible for much of it, cleverly picking his way through the midfield skirmishes and orchestrating the free kicks for both goals."

Toinen eilen kovasti esillä ollut pelaaja, Richard Chaplow, on saanut jo kehuja. Pistetään nyt vastapainoksi häneen liittyvä kevennys. Toimittaja oli haastatellut Chappieta eilisen pelin otteluohjelman Q&A-osioon ja kysynyt, ketä hän kannattaa tulevan kesän EM-kisoissa. Vastaus oli ollut: "England". Kun toimittaja oli hienovaraisesti kertonut, ettei Englanti ole edes mukana kisoissa, Chaplow oli saanut mahdollisuuden uuteen vastaukseen: "Argentina".

Tämä tarina on tosi.

Mukavaa illan jatkoa.

[Pekkanbauer]

Olen katsellut Stoke-pelin maaleja. Hailaitteja. Pitää tunnustaa, että Stoken puolustus oli aika riekalemainen ainakin maaliin johtaneissa tilanteissa. Ensimmäisessä Chaplow pääsee täysin vapaasti rangaistusalueella pistämään pallon maaliin, kun Stoke-puolustajaa ei yllättäen kiinnostakaan seurata miestä ja pelata tilannetta loppuun. Toisessa maalissa - toki kiitos myös McKennan nerokkaan vetoharhautuksen - muuri hyppää torjumaan vaparia, mutta McKenna siirtääkin pallon sivuun jälleen kerran paikkaan, jossa Chaplow täysin kenenkään häiritsemättä pääsee ampumaan pallon muurin vierestä maaliin.

Toisessa päässä kenttää Stokella oli samanlaista puoliunista tekemistä. Erityisesti Fuller kunnostautui maalipaikkojen hukkaajana. Meni niihin puolivaloilla, vähän huolimattomasti.

Tarkemmalla ja huolellisemmalla tekemisellä kentän molemmissa päissä Stoke olisi voinut tehdä Preston North Endin tilanteen tukalaksi. Oikein tukalaksi. Hyvä näin.

Vaikka Preston North End ei tiistaina pelannutkaan parasta peliään, oikeutti se yhdessä lauantaisen Watford-tasurin kanssa jälleen kerran sarjan 'Performance of the Week' -mainintaan. Edellinen mainintahan tuli vajaa kuukausi sitten. Ansiokkaaseen raatiin kuuluivat Howard Wilkinson, Sir Alex Ferguson, Joe Royle, Dave Bassett ja Barry Fry. Siitä palkintona huomisen ottelun yhteydessä Alan Irvinelle annetaan kristallipallo. Jos ette pääse paikan päälle, Sky Soccer Saturday esittää lyhyen palkintoseremonian.

Huomenna Deepdalella klo 17:00 Suomen aikaa siis Preston North End vs Crystal Palace. Vierasjoukkueessahan meitä kiinnostaa Shefki Kuqin kohtalo - jos kiinnostaa. Sivuunkirjoittanut istuu katsomossa naisseurassa ja olettaa näkevänsä tällaisen kokoonpanon:

                Lonergan
    Jones Chilvers Mawene Hill
Whaley McKenna Carter Sedgwick
            Hawley Brown

Subs: Szamotulski (joko kunnossa?), St Ledger, Chaplow, Mellor, L. Neal/Ormerod

Callum Davidson on siis pelikiellossa huomisen ja seuraavan pelin. Richard Chaplow kärsii eräänlaisesta rasitusvammastaan, ja pelaaminen on hiukan epävarmaa. "I don't think it's an injury as such, I think it was just getting tight and it's probably the effect of playing his first game for some time at Watford and then having another game so soon." St Ledger todennäköisesti aloittaa penkillä, mikä kertoo lähinnä vain erittäin hyvästä topparitilanteesta. Hawley aloittanee jälleen kerran Brownin parina tiistaisen hyvän pelin palkintona. "Even though I haven't scored for a couple of weeks, I'm still in the team and I have got to keep myself in the team and if the chance comes then I'm sure I'll stick it in the back of the net." Lewis Neal saattaa olla jo pelikunnossa ja penkillä – otti keskiviikkona ressujen pelissä tunnin ajan pelituntumaa Burnleyn ressuja vastaan. Ottelu päättyi voittoon, 3-0, maalintekijöinä Joe Anyinsah, Tom Smyth ja Harry Whalley, joista viimeksi mainittu oli trialilla, eikä ole sukua Simon Whaleylle, jolla on vähemmän älliä.

Pelaajatilanne huomiseen otteluun vaikuttaa siis erittäin hyvältä. Ressuissa pelituntumaa ottivat mainittujen lisäksi myös esimerkiksi Chris Neal, Neal Trotman ja Dominic Collins, joiden osallistuminen huomiseen otteluun on kuitenkin varsin epätodennäköistä.

Nyt fisuja ja sipsejä syömään, sitten tikkaa heittämään ja sitä rataa. Huomenna pitää olla vireessä!

[Pekkanbauer]

Huhut kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja ja ennenaikaisia.

Erittäinkin vahvasti kuvaryyditteinen raportti surkeasta Crystal Palace -pelistä paikan päältä tulossa heti, kun keypad vaihtuu keyboardiksi ja saari mantereeksi.

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Crystal Palace 0-1

Attendance: 12347

PNE: Lonergan, Hill, Chilvers, Mawene, Jones, Whaley (46 L. Neal), McKenna (c), Carter, Sedgwick (82 Ormerod), Brown, Hawley (46 Mellor). Subs not used: C. Neal, St Ledger



Perseelleen meni, voisinpa sanoa. Joku toinen täydentäen kotijoukkueen pelaamisen olleen melkoista perseilyä. Pyllyttelyä.

Meni monta putkea poikki. Crystal Palacen kuuden voitottoman pelin. Preston North Endin tämän vuoden voitettujen sarjapelien. Pekkanbauerin alkoholittomuuden.



Pelihän oli taas vaihteeksi melkoista kuraa, onnistujat harvassa. Raati antoi MOM-palkinnon Youl Mawenelle (yläkuvassa #5, jos joku ei muuten tunnista), joka oli yksi niistä harvoista, jonka takamus koski paikoitellen maatakin muuten kuin pelleilyn tai lepäilyn merkeissä. Myös Pekkanbauer palkitsi Mawenen marssimalla ottelun jälkeen fanikauppaan ostamaan noin 15 punnan hintaisen tämän kauden pitkähihaisen kotipaidan Mawenen nimen ja numeron painatuksella.

Yläkuvassa kannattaa huomata myös pelaajatunnelin toinen pää - siis tämä kentän puoleinen. Tämän sivun ensimmäisessä viestissä on kuva pelaajatunnelin pukuhuoneiden päästä - kuvassa silloin pelaajatunnelin alkupään ohella poseeraa myös mainioiden raporttien kirjoittajana kunnostautunut Rob Urbani, jolta samalla välitän terveiset kaikille suomalaisille PNE-faneille (siis itseni lisäksi sille toiselle, jos Aki olet kuulolla).



Alan Irvine teki kokoonpanoon kaksi muutosta edellisestä pelistä. Matty Hill (kuvassa yllä) tuli vasemmaksi pakiksi korvaamaan pelikieltoista Callum Davidsonia. Hillin panos oli ihan kohtuullinen, mutta varsinkin ylöspäin olisi saanut vieläkin aktiivisempi kuin oli.



Toinen muutos oli Darren Carterin avauspaikka keskikentän keskustassa. Edellisen ottelun ratkaissut Richard Chaplow joutui jäämään tyystin kokoonpanon ulkopuolelle nuolemaan rasitusvammaansa. Jos Carter olikin päässyt huikeaan vireeseen ennen pelikieltonsa aiheuttamaa pakollista huilia, niin nyt taso näytti lähes yhtä huonolta kuin tammikuun alussa. Pahimmillaan ongelmat näkyivät nimenomaan puolustussuuntaan pelattaessa, sillä toppareiden ja hyökkääjien väliin - juurikin keskikentän keskustaan - jäi valtavan suuri kolo, jota McKenna ei yksin pystynyt hallinnoimaan, ei varsinkaan pelatessaan lähes toppareiden sylissä, kuten on Chaplow:n parina tottunut (ja käskytetty). Niinpä Palace-pelurit saivat operoida kohtuullisen vapaasti "puiston keskellä".



Ei sen puoleen - hyökkäyssuuntaankin Carterista oli todella vähän iloa varsinkin pelitilanteissa. Erikoistilanteissa hänen vasurinsa on hyvä pelote - niin McKennan kanssa vapareita kuin kulmiakin turattaessa. Lauantaisessa pelissä tosin vaparit olivat luokattomia, mutta kulmureista olisi jokunen pitänyt murjoa sisään; siksi hyviä olivat Carterin sisäänpäin kaartuvat keskitykset.

McKennan käskytys on siis Irvinen aikana muuttunut siten, että hän on hiukan syvemmälle aivan toppareiden edessä pelaava "keskikentän libero", jonka tehtävä on pistää palloa laitureille ja hyökkääjille nopeilla avauksillaan. Ilmiselvästi tarkoitus on ylittää keskimmäinen kolmannes mahdollisimman nopeasti ja vähillä kosketuksilla, eikä tällaista roolia PNE:n joukkueessa oikein kukaan muu osaisikaan pelata. Toisen keskikenttäpelaajan - Carter tai Chaplow - tehtävänä on olla enemmän sitten tällainen box-to-box -tyyppinen pelaaja, ja jälkimmäisen pelaajan yhteydessä hyökkäyspään hedelmiä päästiin nauttimaan edellisessä pelissä. Sen sijaan Carterin liike ainakaan Palace-pelissä ei riittänyt oikein mihinkään ja pahimmillaan tämä näkyi juurikin keskikentälle jäävänä tyhjiönä.



Andy Lonergan maalissa pelasi hyvän pelin. Maalille hän ei varsinaisesti voinut mitään, mutta tokihan voidaan aina pohdiskella ja jossitella näillä Lonnersin huonoilla tuloilla keskityspalloihin. Lauantain ottelussa en ollut lainkaan huolissani, kun ensimmäisen puoliajan lopulla Paul Ifil karkasi yksi läpi. Luonnollisesti Lonners torjuisi. Kuten torjuikin. Sen sijaan jokainen kulmapotku, jokainen keskitys, jokainen ilmassa maalia kohti tuleva pallo aiheuttaa ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Eikä syyttä. Muuten erinomaisesti torjuvalla veskarilla on suuri vaikeuksia päästä keskityksiin, ja lauantainakin peräsuoli jäykkänä sai muutaman kerran tuskailla Lonnersin ottaessa pari metriä eteenpäin päästääkseen nyrkkeilemään kulmuria, ja havaitessaan, ettei yletykään palloon, jonka seurauksena kiireiset ja kompuroivat askeleet kohti maaliviivaa.

Mutta älkääpä käsittäkö väärin. Andy Lonergan on erinomainen maalivahti.



Hyökkääjiä ei voi oikein kehua lauantain pelin onnistujiksi. Brown nyt yritti ja tekikin tilaa. Mutta Hawley oli varsin pimennossa, ja voikin aiheellisesti taas välillä kyseenalaistaa hänen avauspaikkansa. Yllä olevan kuvan ilme niin kasvojen kuin fyysisen habituksenkin osalta kuvastaa hyvin sitä puolivillaista löpsöttelyä, jolla Hawley lauantaina pelaili.



Alan Irvine on yleensä tehnyt taktiset pelaajavaihdot toisen puoliajan loppupuolella. Palace-pelissä nähtiin kuitenkin sellainen ihme, että luokattomasti esiintyneet Karl Hawley ja Simon Whaley saivat puoliajalla tehdä tilaa Neil Mellorille ja Lewis Nealille. Toki aivan lopussa - Palace-maalin jälkeen - tasoitusta haettiin vielä kantamalla Brett Ormerod kentälle korvaamaan Chris Sedgwickiä. Mellor olikin pirteä, ja peittosi liikkeellään, aktiivisuudellaan ja asenteellaan Hawleyn 6-0. Ja aiheutti ongelmia Palace-puolustukselle. Irvokkaalta tuntui, kun Mellor teki Palacea vastaan liki identtisen suorituksen Portmsouth-pelin kanssa noustessaan röyhkeästi laatikon rajalle ja pistäessään sieltä oikealla sisäterällään sisäänpäin kiertävän tarkan sijoituksen oikeaan alakulmaan. Irvokkaan asiasta tekee Julian Speronin torjunta, joka oli toisinto David Jamesin jokunen aika sitten samalla stadionilla samaa joukkuetta ja hyökkääjää vastaan tehdystä torjunnasta.

Lewis Nealin suoritus jäi hiukan vajaaksi, mutta kaveri hakeekin vasta pelituntumaa oltuaan muutaman viikon sairastuvalla. Kuitenkin samaan hän Palace-pelissä pääsi kuin Whaleykin, mutta se taas ei paljoa vaatinut. Ormerodin sisääntulo lisäsi teoreettista hyökkäysvoimaa, sillä vaihtoon tulleen Sedgwickin laituriavut ovat ehkä enemmänkin puolustussuuntaan painottuneita - valitettavasti. Eipä Ormerod kovin kauaa ehtinyt esiintyä, eikä sinä aikana tehdä oikein mitään vaikutusta.



Toistaiseksi ilman mainintaa olevista pelaajista oikea laitapakki Billy Jones pelasi puolustussuuntaan hyvän pelin, mutta hyökkäyssuuntaan ongelmat ovat samat kun vasemmalla laidalla. Jonesin nopeuskaan ei ole kovin kaksinen, jotta keskityspaikoille ennättäisi, mutta hiukan enemmän toivoisi aktiivisuutta ja osallistumista hyökkäysten tukemiseen. Lauantaina parhaiten jäi mieleen tilanne toisella puoliajalla, kun McKenna pisti pallon oikeaan laitaan tyhjään tilaan. 90 prosenttia sarjan pakeista olisi juossut pallon kiinni ja tehnyt keskityksen. Jones "juoksi" puuskuttaen kolmen metrin päähän pallosta, totesi ettei jaksa/ehdi, löi liinat kiinni ja lähti hölkkäämään takaisin omalle paikalleen pallon vieriessä hitaasti yli sivurajan.



Mawenen toppariparina taas pelannut Chilvers oli erittäin varma. Tässä pelissä näytti siltä, että hänellä oli varmistava rooli Mawenen pyrkiessä enemmänkin pääpalloihin. Toki vuoroin vieraissa - eli mitään liberon roolia Chilvers ei missään nimessä pelannut. Linjan nostaminen näkyi ainakin lauantaina olevan hänen vastuullaan, ja linjan nostoon pyritään mahdollisimman nopeasti, minkä voi havaita yllä olevasta kuvastakin. Pallo on vasta tulossa Lonerganin haltuun - Brown auttamassa - kun Chilvers (#14) on jo kääntynyt hyökkäyssuuntaan patistamaan linjaa ylöspäin. Tässä vain lauantaina näkyi valitettavaa kurittomuutta, mikä tosin voi johtua väsymyksestäkin. Kun osa pelaajista jäi lompsimaan kädet taskuissa muun linjan noustessa, syntyviä riskejä ja ongelmia voi kukin pohtia hetken itsekseen.



Crystal Palace oli lauantaina heittämällä parempi joukkue. Ansaitsi voittonsa, siitä ei ole epäilystäkään. Tokihan se liljanvalkoisissa housuissa harmittaa, mutta tuollaisella pelillä ei paljoa ole odotettavissa. Ei tosin Crystal Palacenkaan leirissäkään kannata kovasti hurrata peliesitykselle.

Seuraavat kaksi vieraspeliä - tänään Leicester, lauantaina Charlton - ovat taas vaihteeksi erittäin merkityksellisiä. Voitto molemmista olisi melkeinpä minimivaatimus, jotta sydämentahdistimesta uskaltaisi luopua. Neljä pistettäkin olisi mukava, mutta nolla olisi sellainen katastrofi, josta nousemisen veikkaisin ylitsepääsemättömäksi.



Erotuomari oli epävarma ja tartutti myös pelaajiin hermostuneisuuttaan. Keltainen kortti nousi ehkä liiankin tiheään ja lähinnä tilanteiden seurausten - niin rikotun pelaajan kieriskelyn kuin yleisön huutamisenkin - perusteella. Linja eli pelin mukana ehkä liiankin suurella skaalalla, välillä ei saanut katsoakaan vastustajaa kohti, välillä puukottaminen, raiskaaminen ja pahoinpitelykin tuntuivat olevan sallittua.

Itse pohdiskelin pelin aikana myös sitä, onko avustavien erotuomareiden vaatimuksissa tai määritelmissä käsketty heidän olevan pienikokoisia ja hiukan pulleita persjalkoja. Tämä selittäisi Englannin kentillä esiintyvän prototyypin, joka toivottavasti on vielä kehittelyvaiheessa.



Kotiyleisö jaksoi olla kohtuullisen hyvin mukana - 76. minuutille saakka. Silloin katkesi selkäranka ensin yleisöltä, siten pelaajilta. Crystal Palacen kannattajat olivat varmaan kohteliaisuussyistä kohtuullisen vaiteliaita vielä voiton varmistuttuakin.



Uusi katsomonosa valmistuu vähän kerrallaan, ja kiva on ollut kauden aikana havaita jatkuvaa edistymistä (organisaation edes jollakin osa-alueella). Monen kannattajan mielestä tosin on varmaankin epäreilua, että raksalle töihin päässeet/joutuneet saavat nauttia kuvan kaltaisista luontaiseduista "työnsä" ohessa.

-----

Tänään sitten mieli virkeänä uusin voimin kohti uusia haasteita. Leicester vieraissa. Pekkanbauer kotona. Walkers Stadiumilta olisi syytä saalistaa kolme pistettä. Enemmänkin, jos niitä vain on tarjolla.

Alan Irvinellä on periaatteessa viikonloppuna kokoonpanossa olleet miehet käytettävissään. Richard Chaplow saatta tulla vahvistamaan rivejä, jos vaivat antavat peliluvan. Michael Hart treenasi eilen ensimmäistä kertaa joukkueen mukana, ja tammikuun hankinta nähtäneen pian tositoimissa. Tuskin kuitenkaan tänään.

Veikataan kokoonpanoksi sama kuin lauantaina toisen puoliajan alussa. Veikataan lopputulokseksi 0-1, maalintekijänä McKenna. Toivotaan veikkausten pitävän.

Kuuden pisteen ottelu, vaikka vain kolme annetaan voittajalle. Liljanvalkoisille vieraille.

[Pekkanbauer]

Craig Beattie tulee tänään ratkaisemaan pelin Preston North Endin hyväksi.

24-vuotias skotti on juuri siirtynyt WBA:sta lainalle kauden loppuun saakka ja juhlistaa tuoretta sopimustaan tekemällä tänään hattutempun.

Tämä tarkoittaa Brett Ormerodin poistumista liljanvalkoisista riveistä.

Ei minulla muuta. Toistaiseksi.

Edit: Ja Beattien numero on 10. Luonnollisesti.

[Pekkanbauer]

Leicester City vs Preston North End 0 - 1

Attendance: 19264

Scorers: Carter 90

PNE: Lonergan, St Ledger, Mawene, Chilvers, Hill, Sedgwick, McKenna (capt), Carter, Whaley (sub Lewis Neal 77), Brown, Beattie (sub Mellor 38). Subs not used: Chris Neal, Hawley, Jones.



37 minuuttia 29 sekuntia. Mikä on tuo aika? Se ei ole sivuunkirjoittaneen keskimääräinen aika sukupuoliyhteydessä, sillä se olisi ehkä kymmenesosa tuosta (noin 3 minuuttia 45 sekuntia). Mukaanlukien esileikki, alapesu ja pakollinen jälkitupakointi. Eli tuo 37 minuuttia 29 sekuntia menisi kymmeneen peräkkäiseen sukupuoliyhteyteen. Hyvä kun jaksaa edes kerran. On se pitkä aika.

37 minuuttia 29 sekuntia on pitkä aika. Globaalissa universaalissa laajuudessa toki hyvinkin lyhyt, ja myös Craig Beattien Preston North End -uran pituudeksi oikeinkin lyhyt aika. Tai kenen tahansa ammattijalkapalloilijan. Vielä ei tiedetä sairasloman tarkkaa pituutta, mutta tuoreen lainapelaajan eilinen esiintyminen kentällä kesti siis vain vajaan ensimmäisen puoliajan. Varmaa on jo nyt, että Beattie on eilen saadun lihasvammansa kanssa pois viikkoja. Pahimmillaan hänen PNE-pelinsä olivat tässä, koska lainaehdoissa on sovittu, että hyökkääjä voidaan kutsua takaisin 28 päivän kuluessa, jos siihen on tarvetta. Samallahan tämä tarkoittanee myös sitä, ettei Brett Ormerodia voi päästää vielä pois.

"It is a massive blow. We need to have a proper look at Craig. It could be weeks, but it clearly depends on the extent of the injury. It will be a huge shame if he is missing for any length of time."

Osaatteko muuten nopeasti laskea ne tämän kauden pelit, joissa Preston on menettänyt pisteitä vastustajan viime hetken - tai jopa yliajan - maalilla? Muistatteko vaikkapa Portsmouth-pelin? Sen tämän kauden viimeisen FA Cupin ottelun Deepdalella? Kun Darren Carter yliajalla suti pallon omaan maaliin?

Kerrankin näin päin. Darren Carterin upea veto vasempaan yläkulmaan ottelun 90. minuutilla näytti kolikon toista puolta ainakin hetken ajan. Näitä ei ole tällä kaudella koettu usein. Vääjäämättömältä näyttänyt maaliton tasapeli oli jo ulottuvilla. Ja meillä pessimisteillä pelko vastustajan viime hetken maalista. Mutta eipä ei! Nytkö se onni olisi jo lopultakin kääntynyt?

"It was a fantastic goal. A terrific strike and we know he is able to do that because he practises in training and he does it on a fairly regular basis. He's had a few in recent weeks where he has not quite caught them right but that one he certainly did and it was unstoppable."

Vakoojat paikan päältä ovat kertoneet, että peli oli lähes huonompaa kuin lauantainen Crystal Palace -ottelu, ja se on jo paljon se. Leicesteriltä hylättiin kolme maalia (kaksi paitsiota, yksi käsivirhe), ja suunnilleen yhtä usein yleisö oli vaatimassa rankkaria. Erotuomari Roger East joutui pelin aikana ja erityisesti sen jälkeen tulilinjalle (kuvaannollisesti toki), ja piti viedä suojattuna pois kentältä.

Preston North End teki siis muutaman muutoksen lauantaiseen kokoonpanoon. Billy Jones - jota hienovaraisesti jo arvostelin tuossa pari viestiä sitten - jätettiin penkille, ja Sean St. Ledger nostettiin avaukseen oikeaksi pakiksi. Ja kuten tunnettua, eilen lainasopimuksen allekirjoittanut Craig Beattie nousi suoraan avaukseen syrjäyttäen Karl Hawleyn penkille Neil Mellorin kaveriksi. Callum Davidson siis pelikieltoinen ja Richard Chaplow toipumassa.

Silminnäkijähavaintojen mukaan ottelussa puhtaat paperit voi antaa jälleen kerran toppariparille (Chilvers & Mawene), oikealla pakille (St Ledger) ja maalivahdille (Lonergan). Jauhokirje postitetaan Whaleylle, ja kakkapaketit Hillille ja - upeasta maalista huolimatta myös - Carterille. Myös tässä luettelemattomat pelasivat alle normaalin tasonsa, McKenna ehkä heistä pahimmin, mutta häneltä tietysti on lupa odottaakin paljon.

"A point would have been better than no points but at this stage of the season we need to be picking up as many three points as we possibly can. It's a big three points because of how close we are to Leicester and other clubs, Leicester got away from us at the weekend, we were disappointed with what we did."

Lauantaina Charlton. Vieraissa. Leroy Lita ja kumppanit saavat polveni tutisemaan jo nyt. Pelkään pahinta, toivon parasta. Kuten aina.

[Pekkanbauer]

Samallahan tämä tarkoittanee myös sitä, ettei Brett Ormerodia voi päästää vielä pois.

Toisin kävi. Alan Irvine on sanansa mittainen mies. Luvattuaan Ormerodille tämän pääsyn lainalle hakemaan peliaikaa toisaalta Irvine ei pyörtänytkään sanojaan Craig Beattien loukkaantumisen myötä, vaan laski hyökkääjäveteraanin Nottingham Forestin riveihin. Samalla oven avauksella nuori laituri Joe Anyinsah siirtyy Creween loppukauden kestävällä lainasopimuksella.

Uutta (laina)hyökkääjää haetaan kuumeisesti ja pikaisesti. Ei hyvä heilu, sillä riveissä on tällä hetkellä 3 (tervettä) hyökkääjää. Beattien sairasloman pituudeksi on varmistunut vähintäänkin yksi kuukausi.

(Nyt onnistui lyhyt viesti. Olen ylpeä itsestäni.)

Edit: Ja Ormerodin lainasopimuksen kesto luonnollisestikin kauden loppuun.

[Pekkanbauer]

Koska joudun hetken kuluttua lähtemään raketillani matkalle kuun ympäri, pistetään pientä kokoonpanoennustetta ja tulostoivetta illan ottelusta. Preston North Endin iltapäivän kokoonpanon tietää vain Alan Irvine - jos vielä hänkään. Kirjataan kuitenkin joitakin huomioita, jotka myös Alan Irvine lienee pannut merkille tämän päivän ottelua varten.

Maalissa on varmasti Andy Lonergan. Tästä lienemme kaikki samaa mieltä.

Toppareina pelaavat Youl Mawene ja Liam Chilvers. Viimeiset 3-4 peliä ovat olleet heiltä niin huikean hyviä, ettei ole mitään syytä tai järkeä lähteä tekemään muutoksia tällä osa-alueella. Kohtuullisen varmasti oikeana pakkina pelaa Sean St Ledger, joka syrjäytti edellisen pelin valinnoissa Billy Jonesin, pelasi hyvin ja taisi ansaita paikkansa tänään avaukseen. Vasempana pakkina kahdessa edellisessä pelissä pelannut Matty Hill sen sijaan saattaa hyvinkin joutua tekemään tilaa Callum Davidsonille, joka on nyt kärsinyt pelikieltonsa ja lienee siis tänään avauksessa.

Keskikentän keskustassa voisi olettaa Paul McKennan jatkavan. Richard Chaplow lienee edelleenkin toipuvien kirjoissa, mikä tarkoittanee Darren Carterin olevan toisena moottorina konehuoneen puolella. Toivottavasti viime aikoina hukassa ollut helmikuinen vire nousisi taas esille. Chris Sedgwick on varmasti toinen laituri, mutta toisesta laiturista en olisi niinkään varma. Ehkäpä kuitenkin Simon Whaley on avauksessa ja Lewis Neal penkillä.

Hyökkääjätilanne on ongelmallinen. Tai ainakin puutteellinen. Kolmesta terveestä hyökkääjästä avauksessa on varmasti Chris Brown. Rinnalle saattaisi tulla Neil Mellor, koska Karl Hawleyn näytöt viime ajoilta eivät vakuuta. Uutta lainahyökkääjää etsitään, mutta eipä taida tälle päivälle ennättää.

Niinpä kokoonpano voisi olla:

                 Lonergan
St Ledger Chilvers Mawene Davidson
 Sedgwick McKenna Carter Whaley
                Brown Mellor

Subs: C. Neal, Hill, Jones, L. Neal, Hawley.

Jos Irvinellä olisi tapanaan tehdä suuria yllätyksiä, tänään voitaisiin nähdä Davidson, Jones tai St Ledger keskikentän keskustassa Carterin sijasta. En kuitenkaan jaksa uskoa tähän.

Charlton tulee olemaan viheliäinen vastus, mutta pelityyliltään kuitenkin kohtuullisen sopiva liljanvalkoisesta vinkkelistä tarkasteltuna. Vaikka kotijoukkue tarjoaakin mahdollisuuden pelaamiseen, voisi kuvitella, että aika varovasti lähdetään liikkeelle, mikä pahimmillaan saattaa tarkoittaa myös pitkän pallon roiskimista. Toivottavasti peli pysyy maalittomana mahdollisimman pitkään - siihen saakka kunnes Lewis Neal tulee kentälle, tarjoilee laadukkaan keskityksen boxin sisään, missä Mellor pistää pallon vuorenvarmasti sisään.

Rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin tunnustaa, että ennakkoon arvioituna tasapelikin tänään olisi sellainen tulos, mikä aiheuttaisi lempeää lämpöä sisäelimiin.

Sitä odotellessa.

[Pekkanbauer]

Uutta lainahyökkääjää etsitään, mutta eipä taida tälle päivälle ennättää.

21-vuotias unkarilainen Tamas Priskin tulee sittenkin lainalle. Watfordista. En osaa vielä sanoa, pelaako tänään, mutta kohtahan tuo nähdään.

Rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin tunnustaa, että ennakkoon arvioituna tasapelikin tänään olisi sellainen tulos, mikä aiheuttaisi lempeää lämpöä sisäelimiin.

Vielä ehtii muuttaa veikkausta ennen kupongin jättämistä. Varma 2.

[Pekkanbauer]

Charlton Athletic vs Preston North End 1 – 2

Attendance: 25124

Scorers: Brown 15, Brown 77

Preston: Lonergan, Jones, St Ledger, Mawene, Davidson, Whaley (Hill), McKenna, Carter, Sedgwick, Priskin (Mellor), Brown (Subs: Chris Neal, Trotman, Lewis Neal)



Lauantai, 8.3.2008. Pohjois-Lontoo. Kello on 14:26 paikallista aikaa. The Valley -stadionilla pian pelaavat joukkueet Charlton Athletic ja Preston North End ovat lämmittelemässä. Vierasjoukkueen kannattajat - jotka ovat aamupäivän aikana saapuneet luoteesta päin tulevalla junalla Eustonin asemalle ja sieltä kuka milläkin kulkupelillä stadionille - tihrustavat tarkasti oman suosikkijoukkueensa pelaajia. Ensisijaisena tavoitteena on hahmottaa joukosta Tamás Priskin, 21-vuotias unkarilainen, joka on juuri saapunut lainasopimuksella Watfordista vahvistamaan Preston North Endin hyökkäyskalustoa. Priskin näyttää pitkältä. Ei isolta, mutta pitkältä. Oranssikenkäiseltä. Joku tietää kertoa, että kaveri on tehnyt kuukauden mittaisen sopimuksen, jolla ensisijaisesti pyritään kattamaan Craig Beattien loukkaantuminen, mutta sopimusta voidaan tarvittaessa ja haluttaessa jatkaa kauden loppuunkin kestäväksi. Toinen tietää kertoa, että Priskinin maalintekosaldo Unkarin maajoukkueessa on hieno. Kukaan ei muista tarkkoja lukemia. Kolmas on kuullut, että uusi vahvistus tulee kantamaan paitaa, jonka selässä on numero 25. Neljäs epäilee, että Alan Irvine on nähnyt kaverin tositoimissa Evertonia vastaan Valioliigassa. Viides tietää, että David Nugentia yritettiin, mutta tämä siirtyy pian Stokeen, eikä siitä saa vielä huudella. Kuudes on hiljaa. Pohtii itsekseen, missä päin maailmaa on Unkari. Venäjän vieressä? Ehtisikö vielä kumoamaan yhden tuopillisen ennen ottelun alkua. Vaiko peräti kaksi?

Asiantuntijoiden esittämien ennakkoarvioiden mukaisesti Callum Davidson on avauskokoonpanossa, Matt Hill penkillä. Priskinin nouseminen avauskokoonpanoon tulee hiukan puskista, vaikka pikaista laina-apua hyökkäykseen on toivottukin. Muutenhan kokoonpano näyttääkin odotetulta, sarjatason viime pelien paras topparipari Mawene-Chilvers avauksessa, St Ledger oikeana pakkina, keskikenttä ennallaan, Brown toisena kärkenä. Näyttää hyvältä.

Stadionin screeniltä heijastuva kuvakin näyttää hyvältä. Siellä Manchester United ja Portsmouth pelaavat FA Cupin ottelua. Prestonista tulleet kannattajat muistavat varsin tuoreesti oman joukkueensa FA Cupin ottelun Portsmouthia vastaan. Selkeän hallinnan toisella puoliajalla, lukemattomat maalipaikat. Ainoastaan tämän hetken Englannin ehdottomasti paras maalivahti, David James, piti prestonilaiset maaleitta. Ja sitten se viime hetken - itse asiassa yliajan - ansaitsematon voittomaali Portsmouthille! Se tuntui epäreilulta, sillä Preston olisi ansainnut voiton tuossa pelissä. Ja tämän ottelun Manchester Unitedia vastaan.

Myös kulmalipun tuntumassa olevat Preston North Endin pelaajat vilkuilevat screenille, vaikka kaiken huomion pitäisi kiinnittyä lihaksiston valmistautumiseen pian alkavaan otteluun. Screenillä Portsmouth taistelee itsensä jatkoon pudottaen itsensä Manchester Unitedin pois cupista. Osa pelaajista jää pohtimaan asiaa. Portsmouth on nyt cupissa neljän parhaan joukossa, vaikka sen olisi pitänyt hävitä Prestonille. Perkele, saattaisi pudota huulilta, jos sellainen sana merkityksineen olisi tiedossa. Screenin tapahtumat aiheuttavat pienen omituisen tunteen pelaajien sisällä. Sisuksi me sitä sanoisimme. Olkoonpa vaikka "morale boost" pelaajien keskuudessa.

Jonkin ajan kuluttua - kun pelaajat ovat lämmittelyn jälkeen käyneet vielä pukuhuoneissa pyörähtämässä - joukkueet marssivat kentälle. Ottelun alkuun on muutama minuutti aikaa. Vierasjoukkueen kannattajat kuulevat ikävän uutisen, joka pian täydentyy selostusta kuuntelevien kavereiden lähettämillä tekstiviesteillä. Liam Chilversin akillesjänne on paukahtanut poikki lämmittelyn aikana. Niinpä Billy Jones tulee oikean pakin paikalle, mistä Sean St Ledger siirtyy korvaamaan Chilversiä topparin tontille. Neal Trotman saa pikaisen komennuksen istuutua vaihtomiesten penkille. Prestonin kannattajat ovat tyrmistyneitä. Tämä ei voi tietää hyvää ottelua eikä loppukautta ajatellen. Loistavaan vireeseen päässyt topparipari on jouduttu rikkomaan. Vaikka tokihan St Ledger yksin on sarjan paras toppari.

Huhu Chilversin tilanteesta leviää. Hetken kuluttua tiedetään jo varmaksi, että toppari tulee olemaan pois lähes vuoden päivät. Edustanee seuraavan kerran Preston North Endiä aikaisintaan loppuvuodesta. Tällä kaudella ei enää varmasti, eikä ensi kauden alussakaan.

Liput tämän päivän otteluun ovat olleet alehintaiset, ja se näkyy positiivisella tavalla yleisömäärässä. Katsomo vaikuttaa lähes täydeltä. Meteli on melkoinen, ja sen aiheuttajasta merkittävä osa tulee vieraskatsomosta.

Kun Graig Beattie teki tiistaina debyyttinsä Preston North Endin paidassa, oli erittäin lähellä, etteikö hän olisi onnistunut jo heti pelin alkuhetkillä maalinteossa. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja tarinan myöhemmät vaiheet lienevät muistissa. Siinä surullisessa muistilokerossa. Tamás Priskinin alku tänään on samankaltainen. Chris Sedgwickin mainiosta esityöstä Priskin pyöräyttää itsenä vapaaksi loistavalla ensimmäisellä kosketuksella, mutta chippi maalivahti Nicky Weaverin taakse päätyy sivuverkkoon.

Viisi minuuttia myöhemmin Lontoo hiljenee lukuunottamatta Charltonin Nicky Weaverin selän takana olevaa maalin kattoa, joka laulaa duurisointuista veisua. Prestonilaista ilosanomaa. Chris Sedgwick taistelee pallon vierasjoukkueelle, Darren Carterille, jolta moni odottaa edellisen pelin kaltaista 25 metrin pommia. Sen sijaan nähdäänkin oivaltava läpisyöttö, joka vapauttaa Chris Brownin. Mitä tekee Brown? Kiittää, harhauttaa maalivahdin ja pamauttaa pallon vasempaan yläkulmaan. Maalin kattoon. Hallelujaa! 0-1!

Ja viisi minuuttia edellisestä. Priskin vaikuttaa käyttökelpoiselta hankinnalta. Napsauttaa pallon puolustuslinjan taakse, jonne Carter kiiruhtaa nelonen silmässä. Perhana sentään, kun askeleet eivät sovi vasemman jalan pommille. Sutaisu oikealla, ja pallo verkossa, mutta väärällä puolella. Kotiyleisö buuaa omilleen. Ehkä aiheestakin, sillä kyllä Preston North End vaikuttaa näistä kahdesta joukkueesta paljon paremmalta.

Ja mitä ovat nämät Charltonin pelaajat? Pellejä vai unessa? Haluttomia vai koomassa? Greg Halford lahjoittaa pallon suoraan Priskinille. Prestonilaisten vinkkelistä hyvää on Priskinin ahneus maalintekoon, vaikka veto meneekin ohi maalin. Huonoa on, että Priskin ei syötä täysin vapaana olevalle Chris Sedgwickille, jolla olisi (teoreettisesti ajateltuna) ollut erinomainen maalipaikka. Yhtäkaikki, Preston North End johtaa edelleen, peli vaikuttaa hyvältä, ja Charlton huonolta. Ja hetkeä myöhemmin Sedgwick jälleen myrskyn silmässä. Brownin syöttö löytää täysin vapaaksi unohdetun laiturin, mutta pallo leijailee harmittavasti hiukan yli riman.

Ensimmäisen puoliajan perusteella ei ole epäilystäkään siitä, kumpi joukkue tämän ottelun tulee voittamaan. Parempi.

Toinen puoliaika kulkee samalla kaavalla kuin ensimmäinenkin. Paul McKenna ja Darren Carter dominoivat keskikenttää, estävät Charltonin hyökkäysrakenteluyritykset alkuunsa ja piiskaavat omat hyökkäykset tehokkaasti ja nopeasti käyntiin. Lisäksi duo suunnittelee ja implementoi kaikki erikoistilanteet, niin vaparit kuin kulmatkin, joista jälkimmäisiä ovat hankkimassa kärjessä raivokasta työtä tekevät Brown ja Priskin. Kotijoukkueen Nicky Weaver saa tehdä töitä palkkansa eteen, 60. minuutilla nähdään huikea yhden käden pelastus Priskinin vetoon.

Ottelua on jäljellä 20 minuuttia. Tappava kuolinisku olisi ehkä pitänyt tehdä, mutta onhan tässä aikaa. Ja hyvältä näyttää. Erityisesti nyt, kun Neil Mellor otetaan kentälle. Kovasti töitä tehnyt unkarilainen on juossut sukkansa hajalle, ja saa tehdä tilaa prestonilaisten lemmikille, jolta odotetaan aina paljon. Toisinaan ehkä liikaakin. Vierasjoukkueen kannattajat osoittavat suosiota seisaaltaan vaihdon tapahtuessa. Unkarilainen on saanut lentävän lähdön lainasopimukselleen.

Charltonin pelottavat Valioliigan laina-avut ovat toistaiseksi olleet tavallisia kuolevaisia. Ilkeä voisi väittää heidän jopa haisevan ja näyttävän kuolleilta. Tarkkasilmäisimmät havaitsevat heidän kuitenkin liikehtivän hiukan. Leroy Lita pääsee jopa laukomaankin, mutta Mawene ennättää eteen. Seuraa kulmapotku. Darren Ambrose antaa. Sam Sodje pääsee murjomaan palloa kohti maalia, pallo onnistutaan purkamaan jo poiskin, mutta pian tulee uusi keskitys, ja Patrick McCarthy lopulta onnistuu sysimään pallon verkkoon Lonerganin jalkojen välistä. Tämä vaikuttaa epäreilulta ja kohtuuttomalta.

Mutta Preston North Endin pelaajien mielessä on paljonkin asioita. Yksi niistä on Chilversin kohtalo ennen ottelua, toinen screenille heijastettu kuva Portsmouthin pelistä. Kolmas mielikuva on Chris Brownin päässä. Tänä aamuna Alan Irvine on esitellyt hänelle uuden unkarilaisen lainasopimushyökkääjän, ja yhdessä he ovat sulkeutuneet tunnin ajaksi hotellihuoneeseen. Katsomaan videoita. Eikä mitä tahansa saksalaista hydrauliikkaa, vaan Real Madridin otteluista koosteita. Niistä Alan Irvine on poiminut pätkät, joissa Ruud van Nistelrooy tekee maaleja. Paljon maaleja. Hienoja maaleja, rumia maaleja. Irvine painottaa moneen kertaan sitä, miten Ruud liikkuu aina boxin sisään, hakeutuu paikkoihin, joihin pallo tulee, ja joista se on helppo laittaa sisään. Näiden (mieli)kuvien siivittämänä vain kaksi minuuttia Charltonin ansaitsemattomasta tasoituksesta saadaan toiseen päähän jälleen painetta. Simon Whaley keskittää vasemmalta, ja Chris Brown ottaa maalin edessä pallon taitavasti haltuun vain pamauttaakseen sen seuraavalla kosketuksellaan verkon perille. Loistava tekninen suoritus, hieno maali! 1-2! Peliaikaa jäljellä noin 13 minuuttia. Maalin takana Preston North Endin kannattajat huutavat ja hyppivät.

"It was a great ball in from Si (Whaley) and I just managed to get my big size ten on it. I'd tried to do it a few minutes earlier and I nearly tore my hamstring on that one - I think it was going over but the defender managed to get a block on it so it was a little warm-up."

Muutamaa minuuttia myöhemmin on Sedgwickin vuoro tarjoilla, mutta Brownin hattutemppu jää millimetrien päähän. Se ei ainakaan vielä tässä vaiheessa tunnu pahalta. Toivottavasti ei ottelun jälkeenkään.

Siirrytään lisäajalle, minuutteja on luvassa kolmisen kappaletta. Piinavan hitaasti kuluvia minuutteja. Kun olet katsonut kelloa pitkän, pitkän aikaa sitten ja katsot sitten uudestaan, voit todeta yhden sekunnin kuluneen. Näitä sekunteja pitäisi tappaa. Ottaa mallia vaikkapa kentälle tulleista Matty Hillistä ja Neil Mellorista, jotka seisovat vastustajan kulmalipun tuntumassa ja suojaavat palloa. Tappavat sekunteja. Jaksakaa! Jaksakaa!

Ja perkele, eikö se tuomari osaa jo viheltää! Matt Holland pääsee vielä vetämään... voi hevon vi... EI! Onneksi Lonergan tekee huippupelastuksen, ja numerot säilyvät ennallaan. Pieni hiki tuntuu nenän alapuolella ja otsalla. Juuri kun nenäliina kohoaa kuivaamaan otsaa, kuuluu erotuomarin pillin vihellys. Maailman suloisin ääni!

"I'm absolutely delighted, I think we fully deserved the victory. We played very well for almost the whole game aside from a little spell just after half time when we didn't pass the ball very well."

Neljän päivän sisällä kaksi vierasvoittoa. Loistavaa! Ja mikä kannattajien kropassa eniten lämmittää: Charlton kaatui loistavan – jopa suvereenin - esityksen päätteeksi. Tarinan sankaria ei tarvitse pitkään miettiä. Se on luonnollisesti molemmat maalit tehnyt Chris Brown, mutta jokainen pelaaja ansaitsee kehuja. Itse vien heille parin viikon kuluttua kultaa, mirhamia ja jotain kolmatta tuotetta, jota nyt en kuollaksenikaan saa epäkristilliseen mieleeni.

"I was delighted with the front two but delighted with everybody. I think it would be wrong to single anybody out because I don't think we had a bad performer today."

Se voitto teki hyvää monellakin tavalla. Merkitystä henkiselle puolelle - joukkueelle, valmennusjohdolle, kannattajille, Mikko Alatalolle - en osaa edes arvioida. Konkreettinen hyvä näkyy sarjataulukossa, missä kiivettiin monta sijaa ylöspäin. Kauas, kauas putoamisviivasta. Vähän kerrallaan on joukkue toisensa jälkeen alkanut tulla selkä edellä vastaan. Seuraavat selät näkyvät jo, ovat kosketusetäisyydellä.

Joukkueesta ei siis heikkoa lenkkiä löytynyt. Jos Brownin lisäksi pitäisi nostaa joitakin nimiä esille, olkoot ne osittain tuttuja kauden aiemmistakin peleistä. Topparipari Mawene - St Ledger oli suvereeni. Davidson vasempana pakkina loistava. Lonergan oma varma itsensä, toki aika vähällä pääsi tässä ottelussa. Keskikentän keskustassa McKenna ja Carter eivät jättäneet Charltonin pelinrakennukselle tilaa.

Seuraavaksi Wolves tiistaina Deepdalen iltavaloissa. Viikonloppuna Blackpool vieraissa. Ja pääsiäislauantaina Burnley kotona. Näistä viimeksi mainittua olenkin taas katsomassa paikan päällä. Jos Wolvesilta ja Blackpoolilta irtoaisi täydet pisteet, ... tai no, pohditaanpa sitä sitten tulevissa viesteissä. Nyt keräämään voimia tiistaille.

Edit: Atte kumiorava, varo imuketta!

[Lisbie]

Jep oli kuulemma ehdottomasti kauden paskinta peliä Charltonilta Wycombe-fiaskon ohella. Oli kuulemma fanien toimesta jopa kausikortit saaneet kyytiä.

[Atte Kumiorava]

... Simon Whaley keskittää vasemmalta, ja Chris Brown ottaa maalin edessä pallon taitavasti haltuun vain pamauttaakseen sen seuraavalla kosketuksellaan verkon perille. Loistava tekninen suoritus, hieno maali! 0 -2! Peliaikaa jäljellä noin 13 minuuttia. Maalin takana Preston North Endin kannattajat huutavat ja hyppivät.

Juu, paskasti pelasi kotijoukkue, ja raporttisikin sujuvasti kirjoitettu vaikkakin kovin värittynyt, mutta anna nyt Charltonin sentään pitää se tekemänsä maali.

Tämä Brown oli kyllä pitelemätön kotijoukkueen puolustukselle ja tuo maali aivan huippusuoritus. Ei taida onnistua joka kerta Ruudiltakaan tuollainen haltuunotto ilmasta ja kääntyminen.

[Pekkanbauer]

Preston, Deepdale, tänään klo 7.45pm paikallista aikaa, 21:45 Suomen aikaa. Preston North End versus Wolverhampton Wanderers. Coca Cola Championshipin ottelu.

Pikaista silmäilyä illan otteluun.

Kotijoukkueen tilanne ottelun alla on kohtuullisen hyvä. Kaksi hienoa vierasvoittoa taskussa, sijoitus jo hiukan väljemmillä vesillä, peli alkaa aueta - ainakin ajoittain ja paikoitellen.

Huonot uutiset. Wayne Henderson on koko kauden sivussa. Syksyllä operoitu selkä ei ota kuntoutuakseen, ja Hendon tiedetään punnitsevan uran jatkamista. Tähän asiaan voidaan palata myöhemmin kauden aikana. Liam Chilvers on sivussa vuoden loppuun. Edellisen ottelun alkulämmittelyssä poikki pamahtanut akillesjänne on ilmeisesti operoitu tänään. Toipilasaika on pitkä, ja huippuvireessä olevan topparin poistuminen vahvuudesta on menetys ainakin henkisellä puolella. Onneksi erittäin laadukas korvaaja (St Ledger) on käytettävissä. Craig Beattie on toipilaana pois ringistä. Varmasti. Michael Hart niinikään toipilaana sivussa. Varmasti. Hart tosin lienee torstaina tositoimissa reservien ottelussa Morecambea vastaan, joten odotellaan lähiaikoina nousua myös edustustehtäviin.

Hyvät uutiset. Tiistai-ilta. Deepdale. Uskomattoman hieno putki tappiottomia otteluita siinä kombinaatiossa.  Ja viimeiset 10 ottelua sarjassa. Ne oikeuttavat sarjan kuntopuntarissa sijalle 5 - vastaavassa taulukossa Wolves on sijalla 9 (toki rehellisyyden nimissä pitää myös tunnustaa, että vaikka sijoissa onkin eroa, piste-eroa on vain yksi vaivainen). Ja Tamas Priskin. Vaikuttava debyytti Charltonia vastaan, vaikkei maaleja tilille tullutkaan ja vaikka kengät ovatkin oranssit. Ja Chris Brown. Toivottavasti oikeat videot ovat katsottuna.

Tämän päivän kokoonpanossa suurin jännitys on vaihtopenkin sisällössä. Neal Trotman lienee katsomossa. Samoin Karl Hawley. Jos Richard Chaplow ei kuitenkaan vielä ole pelikunnossa, niin veikkaisin Hawleyn tulevan penkille. Irvinen vaihtopenkki kotiotteluissa on hyökkäysorientoituneempi kuin vierasotteluissa.

Siispä tänään näillä miehillä:

                Lonergan
Jones St Ledger Mawene Davidson
Sedgwick McKenna Carter Whaley
               Brown Priskin

Subs: C. Neal, Hill, Chaplow, L. Neal, Mellor

Ja voitto kotiin!

Edit: lopussa -> alkulämmittelyssä (eikä kukaan huomannut mitään :)

[Ricu]

Tulee kyllä nykyään seurattua Prestonin otteita tarkasti. Tuskinpa olisi ikinä tullut kiinnostuneeksi Prestonista ilman näitä tekstejäsi. Tiä vaikka joku kaunis päivä osallistuisi keskusteluun.

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Wolverhampton Wanderers 2 - 1

Attendance: 12090

Scorers: Davidson 60 (pen), Whaley 81

PNE: Lonergan, Jones, Mawene, St Ledger, Davidson, Whaley, McKenna (C), Carter, Sedgwick, Brown, Priskin (Mellor). Subs not used: Chris Neal, Lewis Neal, Trotman, Hill



Koska urheiluruudullemme varattu aikaikkuna on äärellinen ja niissäkin puitteissa varsin rajoitettu, sivuuttakaamme tällä kertaa pelin yksityiskohtiin ja yksittäisiin pallon liikkumisiin liittyvät kuriositeetit ja katsokaamme hetki sitä hiukan suurempaa kuvaa. Ken haluaa kuitenkin ensin virittäytyä eilisen ottelun huikeisiin tunnelmiin, voi tehdä sen esimerkiksi Juutuupista löytyvän hailuklipin, erinomaisesti pysäytetyn Callum Davidsonin rankkarikuvan tai päätykatsomosta kuvatun videoklipin avulla.

Eilinen ottelu oli lähes kaikilta osiltansa todella upea, paikoitellen jopa - esimerkiksi dramaturgiselta toteutukseltaan - lähes täydellinen. Ottelun alla vaakasuunnassa Deepdalen pintaa pitkin pyyhkinyt sadekin taukosi, ja nurmi säilyi pelikelpoisessa kunnossa Sir Tom Finney Standin suojatessa pahimmilta piiskauksilta.

Katsotaanko ensinnäkin hiukan statistiikkaa? Preston North End on laskujeni mukaan (varpaat ja sormet apuvälineinä) pelannut nyt 32 perättäistä tiistaiottelua Deepdalella ilman tappiota. Edellisen kerran taisi tiistain kotiottelussa tulla turpaan silloin, kun valtaosa esi-isistämme yritti kiviä vastakkain hakkaamalla saada aikaiseksi vastaavan valo- ja lämpöilmiön kuin naapurissa tietämättä kuitenkaan, mitä sillä ilmiöllä sitten voisi tehdä.

Preston pelasi kolmannen peräkkäisen voittopelinsä. Tällaisia putkia ei joukkueelta ole tällä kaudella ennen vielä nähtykään. Wolves-pelissä on huomioitavaa myös se tilastoista(kin) löytyvä fakta, että ensimmäistä kertaa tällä kaudella joukkue nousi tappioasemasta voittoon. Tämän merkitys henkiselle puolelle lienee merkittävä.

Kun käteen otetaan Coca-Cola Football League Championship -tilastoja, ja sieltä jokaiselta joukkueelta kuusi viimeksi pelattua ottelua, niin minkälainen paperi kädessämme onkaan kymmenen kärjen osalta:

Koodia:

1  Preston North End	6	13
2  Hull City		6	11
3  Sheffield Wednesday	6	11
4  West Bromwich Albion	6	10
5  Bristol City		6	10
6  Stoke City		6	10
7  Queens Park Rangers	6	 9
8  Plymouth Argyle	6	 9
9  Sheffield United	6	 9
10 Blackpool		6	 8
...

Entäpä ylen teksti-tv:ltä kopioituna tämän hetken sarjataulukko, missä neljä ensimmäistä hiukan karussa olevaa joukkuetta on tiivistetty pois listalta:

Koodia:

...
Charlton      38 15 11 12  53-45  56   
Hull          36 15 11 10  46-39  56
------------------------------------
Plymouth      38 15 10 13  49-39  55   
Burnley       38 14 13 11  51-49  55   
Ipswich       37 14 11 12  54-48  53   
Crystal P     37 13 14 10  41-36  53   
Wolverhampton 36 13 12 11  36-38  51   
QPR           38 12 12 14  50-54  48   
Blackpool     38 11 14 13  53-52  47   
Sheffield U   37 11 14 12  39-41  47   
Preston       38 13  7 18  38-43  46   
...

Ja vielä CCC:n virallisilta sivuilta häntäpään tilanne:

Koodia:

15 Preston 		38 	46
16 Barnsley 		37 	46
17 Norwich City 	38 	46
18 Cardiff City 	35 	45
19 Southampton 		38 	45
20 Coventry City 	37 	43
21 Sheffield Wed 	36 	42
-------------------------------------
22 Leicester City 	38 	41
23 Scunthorpe 		37 	38
24 Colchester 		37 	32

Ensinnäkin: taulukoista ylimmäistäkin vilkaisemalla voi havaita, että Preston North Endin viime aikojen vire on ollut erinomaisen hyvä pisteiden valossa. Myös pelillisesti on onnistuttu - toki joukkoon mahtuu pari huonoakin esitystä, joista toinen (Crystal Palace kotona) onkin tappiosaraketta rasittamassa. Vireen jatkuessa näin erinomaisena ei sarjapaikan uusimisessa pitäisi olla ongelmia, vaikka kovia peliä ja tiukassa olevia pisteitä onkin vielä edessä. Mutta...

Keskimmäistä taulukkoa tiukasta lukemalla (ja aiempaa lähihistoriaa tutkimalla/muistelemalla) voi havaita, että joukkue kerrallaan tulee selkä edellä vastaan. Voitto ensi lauantaina, ja taas noustaan listalla ylöspäin. Jotkut innokkaimmat ovat asettaneet merkkipaaluksi jopa edellä hyytyvän Charltonin selän, mutta toppuutellakseni näitä utopisteja (joiden joukkoon myös osa omasta sielustani valitettavasti kuuluu), painatan tähän Alan Irvinen eiliset kommentit toimittajan kysyessä häneltä Play-Offsien realistisuudesta: "I think you've been drinking! It's not easy to get wins, and there are eight really tough games to go. We're going to have to be good to win them, and it's important that we don't sit back and think 'oh great, we're bound to get three wins out of the last eight now' - that's not necessarily going to be the case. You've got to get yourself right for every game." Unohdetaan siis suosiolla. Tämän kauden osalta. Ja varsinkin, kun...

Alimmainen taulukko näyttää tällä hetkellä paremmalta kuin jokunen aika sitten, mutta hyvältä ei kuitenkaan. Eroa Leicesteriin - "parhaimpaan" putoajaan siis - on vain viisi pistettä. Colchester voidaan jo laskea ensi kauden alempisarjalaisiin, eikä Scunthorpenkaan tilanne vakuuta. Prestonin takana olevilla on rästipelejä, ja voisikin olettaa esimerkiksi Cardiffin tuleman heittämällä ohi niiden pelaamisen jälkeen. Jos kävisi niin ohraisesti, että molemmat seuraavista kahdesta paikallisderbystä hävitään, niin jopa alkaisi taas vanne puristaa otsaa.

Tilanne on siis jännittävä. Lähes kaikki on vielä mahdollista. Ottaessani äsken realismilääkityksen voin omasta puolestani arvioida, ettei Play-Offseihin nousu ole mitenkään mahdollista. Edes voitto kaikista lopuista peleistä ei välttämättä nosta liljanvalkoisia kuuden joukkoon, vaikka toki jäljellä olevista vastustajista ei etukäteen pelota mikään. Toki erityisesti nämä paikallispelit ovat arvaamattomia, ja loppukauden taistelujen kohde määritelläänkin Blackpool- ja Burnley-otteluiden tulosten kautta. Voitto molemmista nostaisi Prestonin hyvin lähelle Alan Irvinen asettamaa tavoitetta - käytännössä kuiville. Sen sijaan tappio molemmista asettaisi suosikkijoukkueemme ahtaaseen, karvaiseen ja haisevaan koloon.

Jos pelaajatilanteen kautta lähestyy "ongelmaa", niin loppukauteen voi suhtautua hyvinkin optimistisesti. Avainpelaajat (ok - Liam Chilversiä lukuunottamatta) ovat terveinä, ja kauden alun hankinnat (Chaplow, Trotman, Hart, Beattie) toipumassa pelikuntoon sopivasti viimeisten pelien kynnyksellä. Paikoitellen varjojen mailla vaellelleet runkopelaajat alkavat löytää aiempien kausien ja/tai seurojen hyvää virettään. Alakerta toimii loistavasti, pelinrakentelu koko ajan paremmin ja paremmin, ja maalintekojyväkin alkaa löytyä uusien hankintojen myötä. Jos tänne maalailisi pahimmat kauhuskenaariot, niin loukkaantuminen ei saa kohdata seuraavia pelaajia: Lonergan, St Ledger, Mawene, McKenna, Brown. Jos nämä runkomiehet säilyvät elossa ja terveenä, voidaan sarjapaikkaa pitää jo varmana.

Eilinen ottelu oli Preston North Endin hallinnassa paikoitellen aika suvereenistikin. Toki erityisesti lopussa Wolves haki raivokkaasti tasoitusta, ja Andy Lonergan joutui venymään muutamaan kertaan näyttävästikin, mutta tiukasti vuoden pelaajan tittelistä kisaava veskari oli jälleen kerran mies paikallaan.

"It's fantastic. This is a great result against a good team. I thought it was a good game - very open and entertaining with both teams creating chances. It could have gone either way but I felt as though we just shaded it."

Chris Brown nappasi taas virallisen MoM-maininnan. Joukkue kokonaisuudessaan onnistui hyvin, mutta vähän pyyhkeitä pitää antaa Mawenelle Wolvesin maaliin johtaneen tilanteen epäonnistuneen taklauksen/pallonriistoyrityksen huonosta ajoituksesta ja voittomaalista huolimatta haluttoman oloiselle Whaleylle. Myöskään Priskin ei onnistunut yhtä hyvin kuin lauantain debyytissään. Laitetaan vielä erityskiitokset Callum Davidsonin osuudelle niin puolustustyöskentelyssä kuin kylmäpäisessä rankkarissakin.

"Obviously everyone knows the problems we've had this season in terms of taking penalties and when you have those kind of problems you need someone with the right kind of temperament and character to be able to cope with that particular situation. When you look at the team, it's difficult to look beyond Callum for that kind of thing - he's that kind of character. He's an experienced player, a terrific professional, and just the person with the temperament to take that penalty. He seemed quite confident when he stepped up to take it."

Vielä muutama huomio eilisestä katsomosta: Ottelun lopussa yleisön laulama "we are staying up" lienee sytyttänyt paatuneimmatkin kyynikot. Toivottavasti. Laulajien joukossa kiiri tieto, että PNE:n edellinen manageri Paul Simpson on nimetty Shrewsburyn peräsimeen. Tai tullaan nimeämään - joku voinee tarkastaa asian. Ja katsomosta pantiin merkille myös jokin aika sitten vierasjoukkueen (fysio)palkkalistoille siirtyneen Steve Kempin paluu Deepdalelle.

Alan Irvinen arvostus Prestonissa kasvaa kuin pyy maailmanlopusta loitonnuttaessa. Ulospäin pieniltä näyttävillä asioilla on saatu tehtyä suuria muutoksia ainakin tuloskunnossa. Mutta niinpä se taitaa olla, että niistä pienistä pisaroista ja niin edelleen...

"Simon's goal was fantastic, and bearing in mind how we were expecting Wolves to line up, I'd told him and Chris Sedgwick not to get isolated, and to make sure that they came in off their line at times. I thought they did that to really good effect on a number of occasions - none more so, of course, than when Simon got the goal."

Lauantaisessa derbyssä on siis panosta. Voitto Bloomfield Roadilla nostaisi Preston North Endin Blackpoolin edelle. Tämän asian suuruutta ei välttämättä Ypäjällä tai Maaningalla ymmärretä, mutta arvattakoon sen olevan erittäin merkityksellinen niin joukkueen (paikallisille) pelaajille kuin erityisesti faneille.

[Taalasmaa]

Näitä on kiva lueskella kun ei ole turhaa paskanjauhantaa välissä missä aihe karkaa ihan toisaalle mitä monissa muissa kausiotsikoissa on.

Kiitokset Pekkanbauer että jaksaa kirjoitella. Lukijoita varmasti riittää tälle.

[Pyhimys]

Jatketaan tilastokatsausta. Oman suosikin juututtua putoamiskamppailuun puran turhautumistani hyökkäämällä Pekkanbauerin salassa vaalittujen unelmien ja haaveiden kimppuun. Ei, kuudes sija ei ole enää mahdollinen. Ei, vaikka ihme tapahtuisi ja Preston voittaisi loput kahdeksan ottelua. 71 pistettä voisi ehkä riittää kuudenteen sijaan, mutta 70 pistettä on liian vähän.

Koodia:

Ja kuudenneksi selviytyi:
1991-92 Blackburn Rovers        46 21 11 14 70-53 74
1992-93 Leicester City          46 22 10 14 71-64 76
1993-94 Derby County            46 20 11 15 73-68 71
1994-95 Barnsley                46 20 12 14 63-52 72
1995-96 Charlton Athletic       46 17 20  9 57-45 71
1996-97 Crystal Palace          46 19 14 13 78-48 71
1997-98 Sheffield United        46 19 17 10 69-54 74
1998-99 Bolton Wanderers        46 20 16 10 78-59 76
1999-00 Bolton Wanderers        46 21 13 12 69-50 76
2000-01 West Bromwich Albion    46 21 11 14 60-52 74
2001-02 Norwich City            46 22  9 15 60-51 75
2002-03 Nottingham Forest       46 20 14 12 82-50 74
2003-04 Crystal Palace          46 21 10 15 72-61 73
2004-05 West Ham United         46 21 10 15 66-56 73
2005-06 Crystal Palace          46 21 12 13 67-48 75
2006-07 Southampton             46 21 12 13 77-53 75

Paljastettakoon sen verran, että tilastoni alkaminen kaudesta 91-92 ei ole sattumaa. Brighton ylsi edellisellä kaudella kuudenneksi 70 pisteellä silloisessa 2.divisioonassa, mutta nuo olivat muutenkin erikoisia aikoja - Palace, Leeds, Wimbledon ja Nottingham olivat kahdeksan parhaan joukossa ylimmällä sarjatasolla; Bolton, Wigan, Birmingham, Reading ja Fulham hönsäilivät 3.divisioonassa jne.

[Pekkanbauer]

Jatketaan tilastokatsausta. Oman suosikin juututtua putoamiskamppailuun puran turhautumistani hyökkäämällä Pekkanbauerin salassa vaalittujen unelmien ja haaveiden kimppuun. Ei, kuudes sija ei ole enää mahdollinen. Ei, vaikka ihme tapahtuisi ja Preston voittaisi loput kahdeksan ottelua. 71 pistettä voisi ehkä riittää kuudenteen sijaan, mutta 70 pistettä on liian vähän.

Lääkityksen ollessa kohdallaan voin siirtyä nyökkäilemään tahdissa:

Tilanne on siis jännittävä. Lähes kaikki on vielä mahdollista. Ottaessani äsken realismilääkityksen voin omasta puolestani arvioida, ettei Play-Offseihin nousu ole mitenkään mahdollista. Edes voitto kaikista lopuista peleistä ei välttämättä nosta liljanvalkoisia kuuden joukkoon, vaikka toki jäljellä olevista vastustajista ei etukäteen pelota mikään. Toki erityisesti nämä paikallispelit ovat arvaamattomia, ja loppukauden taistelujen kohde määritelläänkin Blackpool- ja Burnley-otteluiden tulosten kautta. Voitto molemmista nostaisi Prestonin hyvin lähelle Alan Irvinen asettamaa tavoitetta - käytännössä kuiville. Sen sijaan tappio molemmista asettaisi suosikkijoukkueemme ahtaaseen, karvaiseen ja haisevaan koloon.

Toki itsekin kaivoin esiin kutakuinkin tuon saman kuudenneksi selviytyneiden listan, minkä Pyhimyskin ansiokkaasti (ja sopivan rajatusti ) esittää. Jos olisin oiken viitseliäs ja haluaisin hakea joko tukea tai romahdusta päiväunilleni, niin kaivaisin esille myös samaisten vuosien sarjataulukot ja pistemäärät tässä samassa vaiheessa kautta, mutta enpä tiedä, maksaako vaivaa. Vaarana on kuitenkin se, että niistä tilastoista näkyvä "totuus" olisi epämiellyttävä tai ainakin helposti tulkittavissa pientä liljanvalkoista mieltä vahingoittavaksi.

Vaarana on tosin myös se, että - kuten yllä olevassa lainauksessanikin todettua - jo paikallispelien lopputulokset määräävät loppukauden tavoitteen olevan aivan jotain muuta kuin utopistinen märkä päiväuni Play-Offseista.

[Pekkanbauer]

Hyviä ja huonoja uutisia.

Hyvät: Michael Hart.

Huonot: Craig Beattie.

Ennen edellä olleiden uutisten auki purkamista kerrataan jo tiedossa ollut asia: Liam Chilversiä on puukotettu. Tämä tapahtui sairaalassa valvotuissa olosuhteissa valkotakkisten herrojen toimesta. Kyseessä oli siis todellakin akillesjänteen totaalirepeämä, ja sairasloman pituus yhdeksän kuukautta. Jouluna kentille.

Hyvä uutinen. Michael Hart tekee tänään Preston North End -debyyttinsä. Reservien peleissä tosin, mutta jostakinhan se on aloitettava. Toipilaan erityisesti. Viimeksi 28-vuotias pakki on pelannut Tapaninpäivänä edellisen seuransa (Aberdeen) väreissä Skotlannissa. Hart on ollut edustuksen mukana treeneissä jo reilun viikon ajan, ja jos tänään Christie Parkilla kaikki menee hyvin, hän saa ensi viikolla toisen ressupelin vyölleen ennen mahdollista "oikeaa" edustustehtävää. Lauantain Blackpool-peli tulee liian aikaisin.

Craig Beattie pelasi sitten Leicesteriä vastaan kaksi Preston North End -peliä kerralla: ensimmäisen ja viimeisen. Tai eihän hän siitäkään pelannut kuin 37 minuuttia ennen loukkaantumistaan, joten kohtuullisen lyhyeksi jäi se visiitti. Vamma on nyt arvioitu uudelleen, ja Beattie lienee sivussa kaksi kuukautta. Minun matematiikkani mukaan kausi on silloin päättynyt, vaikka jotkut joukkueet jatkavatkin vielä silloin Play-Offsien parissa. Pettynein lienee Beattie itse. Ja erittäin todennäköistä on, että lainasopimus puretaankin jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä.

Tänään siis reservien peli Morecambea vastaan klo 21:30 Suomen aikaa. Kokoonpanossa nähtäneen taas ykkösessä vähälle peliajalle jääneitä (C. Neal, Hill, Trotman, Hawley, L. Neal, Nicholls ja luonnollisesti Hart) sekä mielenkiintoisia junnuja (Collins, Aspin, Appiah, Fairhurst, Mainwaring). Tämä pelihän on siinä mielessä hauska, että sitä on siirrelty puolelta toiselle milloin ykkösjoukkueiden esteiden, milloin rankkasateen pilaamien kenttien ja milloin muiden syiden vuoksi. Viimeisin episodi oli sellainen, että peli oli aikataulutettu tälle illalle, mutta siirrettiinkin myöhäiseen huhtikuuhun, kunnes Morecambelle tuli sinne este (Pontins League Cup -finaali), jolloin päädyttiin taas takaisin tähän päivään. Tänään siis pelataan.

Pitäisi varmaankin kirjoittaa tuonne matkailupuolelle tai QPR-topiikkiin, mutta ajattelen kuitenkin ääneen tässä. Olen jo mainostanutkin joka käänteessä, että pääsiäislauantaina olen seuraamassa taas paikan päällä Burnley-ottelua. Katsastelin eilen piruuttani töihin liittyviä lähitulevaisuuden aktiviteetteja saarivaltiossa, ja sopivasti QPR-PNE -ottelun viikonloppuna olisi Lontoossa jotain löyhästi töihin kytkettävää, joten pistän asian vireille, josko välillä pääsisi työnantajan kustannuksella seuraamaan ottelua paikan päälle. Oma pussi kun alkaa tuntua ikävän kevyeltä .

[Pekkanbauer]

Kosto. Moni elokuva on ansiokkaasti toteuttanut ja esittänyt koston teemaa. Koston teemalla elävistä kuvista itseäni on eniten järisyttänyt Clint Eastwoodin Armoton. Viimeinen Lännenelokuva. Ja kuinka yksinkertaisesta asiasta Armoton lähteekään liikkeelle! Miehellä on pienehkö pippeli, ilotyttö hymyilee sille väärin tulkittavalla tavalla, ilotytön kasvoja viillellään, ja taikina alkaa olla alustettu. Pieni kosto aiheuttaa lumipalloefektin päätyen elokuvan lopun infernaaliseen kostoon. "Or I'll come back and kill every one of you sons-o-bitches."

Toinen mieleen painunut kostoelokuva pienemmillä nyansseilla ja pienemmällä räiskimisellä on ranskalainen Pianistin sivunkääntäjä, josta väistämättä mielleyhteytyy tunnelmaltaan ja tematiikaltaankin vastaavankaltainen kotimaista tuotantoa oleva Musta jää. Mutta musta jää pian paha mielikuva, jos en päädy takaisin aiheeseen. Palaan siis siihen.

Kosto. Viimeksi kun Blackpool ja Preston North End kohtasivat, pelattiin Deepdalella. Kiusallisella ja tuskallisella tavalla (ei, en palaa enää niihin tapahtumiin juurikaan tämän enemmälti) voitto meni rannikkolaisille. Juuttaan pikkukyläläisille, jotka muodostavat hädin tuskin Prestonin teemapuistoalueen. Huomenna se kostetaan. Verisesti, armottomasti. "Or I'll come back and kill every one of you sons-o-bitches." Kosto.

Vastoin Preston North Endin virallisten sivujen tietoa (14th March 2008, 3pm kick-off) ottelu käydään lauantaina 15. maaliskuuta alkaen klo 12:30 (14:30 Suomen aikaa). Paikkana on Bloomfield Road, johon Prestonista taitaa päästä nopeimmin, kun ajaa M55:lle ja sitä suoraan kohti länttä. Kohti merta. Sellainen vajaa 30 kilometrin rupeama. Vähän niinkuin ajaisi Kajaanista Sotkamoon.

Lähtöasetelmat otteluun ovat herkulliset. Preston North End on kauden pisimmän voittoputkensa alussa, kun taas Blackpoolilla on takanaan viikolla kärsitty 3-2 -tappio Loftus Roadilla. Tokihan Blackpoolilta sitä ennen löytyy Charlton- ja Norwich-voittoja, mutta jospa nämä aivan viimeiset ottelut kuvastaisivat kuitenkin paremmin joukkueiden nykyvirettä.

Liam Chilvers ja Craig Beattie ovat vierasjoukkueelta pois vahvuudesta. Oletettavasti myös Grzegorz Szamotulski ja Richard Chaplow. Michael Hartille tämä peli tulee toipilasajan liian varhaiseen vaiheeseen, vaikka eilen tuntumaa tulikin jo reservien ottelusta täysien minuuttien verran. Kotijoukkueelta lienevät sivussa Paul Dickov ja Claus Jorgensen - ainakin huilasivat vielä QPR-ottelun.

Voitto nostaisi Preston North Endin ainakin Blackpoolin ohi. Luonnollisesti se helpottaisi tilannetta entisestäänkin: sarjapaikan "varmaan" uusimiseen vaadittavia pakkovoittoja olisi jäljellä enää kaksi ja otteluita seitsemän. Mutta ennen kaikkea siis Blackpool jäisi taakse.

Preston North End on voittanut 37 joukkueiden 81 aiemmasta kohtaamisesta, Blackpool 29, joten tasan on pelattu 15 kertaa. Historian vaaka kallistaa punnuksen siis Prestonin eduksi. Niin myös lähihistorian.

Mutta paikallispelit ovat aina oma lukunsa. "I realise what it means to the fans. I'm not going to play that down because it's a big, big game for them - probably the biggest game of the season as far as the fans are concerned. From our point of view it's still a very big game - it's a very important game, as the remaining eight games will be, and it's a game that we desperately want to win to keep our run going."

Paikallispelin merkitystä kuvaa hyvin myös edellisen keskinäisen ottelun rankkarista ratkaisseen Blackpoolin Wes Hoolahanin kommentit kysyttäessä hänen uransa kohokohtaa: "It has to be the Preston game at Deepdale, I'd missed a penalty the last time out, but I had told my mate the night before what I had planned if we got one." Tai Preston North Endin Callum Davidsonin kommentit: "I live right in the middle of Preston and Blackpool and I have a few golf friends who are Blackpool fans, so I am desperate to beat them. I know it is only three points, but we all know how much this game means to the supporters. And since they beat us here at Deepdale I have been keen to take revenge."

Kosto.

Siitä ressujen pelistä ei ole sitten paljon kertomista. Turpaan tuli iloisesti, 4-0. Ja Morecambelta! Tosin ykkösen miehistä tulessa oli Michael Hartin lisäksi vain Chris Neal, joten varsin junioripitoinen se kokoonpano sitten lopulta olikin. Ei siitä sen enempi.

Coca-Cola Championshipin viime viikon parhaat Actim Index -pisteet keräsi Preston North Endin Youl Mawene. Myös Andy Lonergan arvioitiin "virallisesti" onnistuneeksi: hän oli sarjan parhaiten rankattu maalivahti, ja on koko sarjassa eniten Actim Index -pisteitä kerännyt liljanvalkoinen.

Tilastoista tulikin mieleeni tuossa muutama viesti sitten esitetyt statistiikat. Hiukan lisää. Viimeisten kahdeksan pelin kuntopuntarissa Preston North End on sijalla 2. Jos kauden kaikki pelit olisivat päättyneet puoliajalla, PNE olisi sarjassa kuudentena. Jos sarjataulukon joukkueet halkaistaan keskeltä kahtia, Preston on ottanut 27 pistettä taulukossa ylemmällä puoliskolla olevilta. Se oikeuttaisi viidenteen sijaan. Alemman puolikkaan (ns. huonommilta) joukkueilta on saatu vain 19 pistettä, ja siinä taulukossa sijoitus olisi vasta 23. Mitäs siitä tuumitte?

Deepdale on huomenna avoinna, vaikka siellä ei pelatakaan. Paikalle on jo nyt roudattu jättimäinen screeni, jolla näytetään suorana huominen peli. Ketkä eivät matkusta Blackpooliin, voivat seurata ottelua kohtuullisen suuren yleisömäärän joukossa – paikalle odotetaan noin 4000 katsojaa. Paikallispeliin on varauduttu muutenkin. Blackpoolissa suurin osa pubeista on kiinni ottelun päättymiseen saakka.  Ohje prestonilaisille otteluun matkaaville onkin: "Get there, get in - watch the game - get out, and get back to Preston as quick as you can."

Jos edellistä peliä kiittelin mukavasta dramaturgisesta käsikirjoituksesta, niin toivotaan huomiselta ottelulta täsmälleen samaa. Ja koston teemaa.

[Pekkanbauer]

Blackpool vs Preston North End 0 - 0

Attendance: 9629

PNE: Lonergan, Jones, Mawene, St Ledger, Davidson, Sedgwick, McKenna, Carter, Whaley, Brown, Priskin (sub Mellor 54). Subs not used: Chris Neal, Lewis Neal, Hill, Trotman.



Mitä tästä nyt sitten pitäisi tuumia? Veriseksi ja kuumia tunteita nostattavaksi paikallisväännöksi povattu ottelu olikin lopulta aika laimea ja tunnetiloiltaankin tasainen ottelu. Tokihan 1747 Prestonista saapunutta kannattajaa yrittivät laulaa kotijoukkueen päätykatsomon suohon, ja pelaajista ainakin osalla sydän pumppasi verta keskimääräistä suuremmalla frekvenssillä, mutta siitäkin huolimatta - ennakkohehkutuksen huomioiden – yllättävänkin lattea päivästä tuli.

Niin radioselostuksen, statistiikan kuin asiantuntijalausuntojenkin perusteella kotijoukkue olisi ansainnut voiton ensimmäisen puoliajan esityksen perusteella, vierasjoukkue toisen. Niinpä roy-roy oli varmaankin kaikin puolin reilu tulos, vaikka kaikkihan me tiedämme, ettei jalkapallo-otteluiden tuloksien ja reiluuden välillä ole suoraa korrelaatiota.

Kohtuullisen pienin nyanssein käydyn ottelun laimeutta kuvaa osittain myös se, että yksi ensimmäisen puoliajan kohokohdista koettiin 21. minuutilla kentälle häiriöksi asti kertyneiden ilmapallojen keskeyttäessä ottelun hetkeksi. No, tokihan me muistamme erään huuhkajankin, jonka merkitystä omassa kontekstissaan ei ole ainakaan aliarvioitu.

Preston North End lähti otteluun muuttumattomalla kokoonpanolla. Sillä samalla, jolla ansiokkaasti on kivuttu kuntopuntarin kärkisijoille. Tällä kertaa saatettiin muuttumattomuudessa tehdä pientä virhearviointia. Esimerkiksi Tamas Priskin esitys oli laimea - jopa huono - ja Neil Mellor otettiinkin tuomaan hyökkäyspäähän aktiivisuutta kohtuullisen varhaisessa vaiheessa toisen puoliajan alkupuolella. Pienen virhearvioinnin myöntää Alan Irvinekin: "I took Tamas Priskin off during the second half because he looked to be feeling the effects of playing three games in a short period of time, which is difficult when you've not played in a long time before that, so it was a decision based on that as much as anything else."

Neil Mellor saikin taas heti kentälle tultuaan riittävästi kaaosta vastustajan puolustukseen. Maaleja ei kuitenkaan. Sivuunkirjoittanut on moneen otteeseen pohtinut Mellorin asemaa ja vaatinut tätä avaukseen, ja nyt Alan Irvine tulikin esille tämän asian tiimoilta: "Neil Mellor had an impact when he came on, and he and I have had a chat along the lines of him needing to have that impact now when he starts a game. It's been so long since Neil started games regularly that it's probably going to take until next season before he gets that kind of chance. Obviously it's difficult to give him that chance to gain fitness at this particular time, but he's a good player, a good finisher, and he gives us something going in behind defences - a massive threat. At the moment he's probably at his most effective coming off the bench."

Jos vierasjoukkueen onnistujia pitäisi lähteä kaivamaan esille, niin jälleen kerran Andy Lonergan muutaman hienon pelastuksensa kanssa ja toppariparista erityisesti Youl Mawene ansaitsevat nimensä maininnan. Pettymysten osastoon pitänee Tamas Priskinin lisäksi laskea Paul McKennan ja Simon Whaleyn vaisu esiintyminen.

Mutta kaikkinensa pitää olla kuitenkin tyytyväinen. Neljäs peräkkäinen tappioton ottelu, eikä koko vuoden saldokaan näytä ollenkaan paskemmalta. Jokohan on päästy siihen tilanteeseen, ettei pisteiden ottaminen vaadi aina täydellistä onnistumista kentän kaikilla osa-alueilla? "I'm happy that we're keeping the run going, albeit not particularly happy with the way we've played. However, the weather conditions and the tension of the derby didn't really help. The pitch was a bit lively too."

Enää seitsemän pistettä, niin ollaan tammikuussa asetetussa tavoitteessa. Ja jalat kuivina. Lauantaina toinen tiukka paikallisderby, nyt Deepdalella, kun vastaan asettuu Burnley. Kauden ennätysyleisö lienee odotettavissa, ja tunnelma toivottavasti sen mukainen. Prestonin kannattajat saivat jälleen kerran kiitosta myös Alan Irvineltä: "The supporters were absolutely fantastic once again. It was great to see us fill that side and I'm sure we could have filled it many times over." Eräs kannattajista onnistui salakuljettamaan stadionille myös kohtuullisen suuren PNE-lipun, josta löytyy jo videonäytteitäkin netistä.

Ja sitten taas nenä kohti Deepdalea!