Preston North End 2007/2008 - a tough season

[Pekkanbauer]

Cardiff City vs Preston North End 2 - 2

Attendance: 11772    

Scorers : Davidson 51, Davidson 90 + 1

PNE: Lonergan, Davidson, Mawene, Sedgwick, Agyemang, Gallagher, Carter, Chilvers, Hill, Jones, Nicholls. Subs: Chris Neal, Lewis Neal, Hawley, Mellor, St Ledger.



TV-ottelusta olikin jo jotain pientä tuolla matsiseurannassa, mutta kerrataan vielä lauantain peliä ja vähän muutakin asiaa jonkin verran. Kooste ottelusta löytyy myös Juutuupista.

Kokoonpano oli lauantaina tässä muodossa:

           Lonergan
   Jones Mawene Chilvers Hill
Sedgwick Nicholls Davidson Carter
       Agyemang Gallagher

56 minuutin kohdalla Hawley tuli Agyemangin tilalle, 67. minuutilla Mellor Gallagherin tilalle ja 78. minuutilla Lewis Neal tuli Hillin tilalle, jolloin Davidson siirtyi "omalle" paikalleen vasemmaksi pakiksi, Carter keskikentän keskustaan ja Neal laituriksi.

Ottelu sinällään oli aikamoista kuraa. PNE sai 3 laukasta maali kohti, ja kaksi niistä meni siis sisään. Pallonhallinta ja kulmuritilasto menivät aika tasan, mutta kohtuuton vääryys ei pelitilanteiden valossa olisi ollut Cardiffin voittokaan, joten pisteeseen pitää olla ehdottomasti tyytyväinen.

Ongelmat näkyvät olevan varsinkin keskikentällä pelinrakennuksessa ja laitureiden "puuttumisena" sekä puolustuksen hetkellisinä nukahduksina, mikä näkyy tilastoistakin suurena määränä vastustajan tekemiä erikoistilannemaaleja. Nicholls-Carter-kaksikon luovuus ja pelinrakennus ovat aika luokatonta, ja niinpä hyökkääjät jäävät käytännössä ilman maalipaikkoja. Tällaisella ruokinnalla Thierry Henrynkin olisi vaikeaa saada maaleja tehtyä. :

Puolustuksessa pienet herpaantumiset ovat toisaalta ymmärrettäviä. Lauantaina Mawene oli aitiopaikalla seuraamassa kumpaakin Fowlerin osumaa. Ranskalainen on pelannut kohtuullisen varmasti, mutta viime kauden pelaamattomuus (loukkaantumisen vuoksi) näkyy valitettavasti hetkellisinä herpaantumisina ja terävyyden/kovuuden puuttumisena ratkaisevilla metreillä. Cardiffin eka maalia edelsi Hillin valitettava liukastelu, jolloin Ledley pääsi aika vapaasti keskittämään ja Fowler taitavasti kiilasi päineen Mawenen eteen. Toinen Fowlerin puskumaali tulikin kulmapotkusta, ja siinä Lonergan näytti aika pahasti hyytyvän maaliviivalle. Myös Davidson myönsi olleensa myöhässä miesvartionnissaan, joten tyystin ei voi Mawenen piikkiin sitä laittaa, vaikka lähimpänä Fowleria ranskalainen taisi tuossakin tilanteessa olla.

No, vastapainoksi olivathan ne Davidsonin maalit sitten varsin komeita. Eka maalissa Cardiffin puolustus onnistui siivoamaan Hillin keskityksen pois laatikosta, mutta Davidson pääsi vasureineen tykittämään purettuun vastapalloon. Saattoi siinä pallo osua puolustajaankin ennen painumistaan oikeaan alanurkkaan. Toinen Davidsonin maali tulikin hienon vaparikuvion seurauksena: Sedgwick, Nicholls ja Carter juonivat pallon vasemmalle, mistä Davidson tykitti voimalla vasempaan nurkkaan tasoituksen, kun pelattiin jo ottelun yliajalla.

Virallinen MOTM-maininta tuli Callum Davidsonille, josta samalla tuli PNE:n tämän kauden paras maalintekijä. Toivottavasti tämä on vahvastikin väliaikaista - ei sillä, etteikö Davidson saisi maaleja tehdä, mutta kyllähän niitä odotellaan ennen kaikkea Agyemangilta, Carrollilta, Gallagherilta, Ormerodilta, Hawleyltä ja itse erityisesti Mellorilta. Eli hyökkäjiltä! Tosin, jos palloa ei saada koskaan hyökkääjille saakka, niin turhapa heiltä on maalejakaan odottaa.

PNE sai ottelussa kolme varoitusta, joista jokainen näytti enemmän tai vähemmän hölmöltä, erityisesti Davidsonin pelin viivyttämisestä ottama kortti. Muut varoitukset tulivat keskuspuolustukseen Youl Mawenelle ja Liam Chilversille, mikä osittain saattoi aiheuttaa hiukan varovaisuutta otteisiin toka puoliajalla.

Davidson oli mukana ottelussa lähes kaikessa hyvässä ja pahassa. Jälkimmäisen maalin jälkeen kääntyessään tuuletukseen kopsautti polvensa vahingossa Johnsonin takaraivoon, ja peli jouduttiin keskeyttämään useaksi minuutiksi, kun Cardiff-pelurille asennettiin niskatukea varotoimenpiteenä. Valitettava vahinko, ja onneksi tämän päivän tiedon mukaan ei sattunut mitään pahempaa.

Simpson oli käynyt siis foorumilla katsomassa kokoonpanoehdotukseni ja lopultakin nostanut Matt Hillin avaukseen vasemman pakin paikalle. Simmo tosin yllätti laiturivalinnallaan, sillä Davidson ei noussutkaan Hillin tieltä laituriksi, vaan keskikentän keskustaan, josta puolestaan Carter siirtyi vasemmaksi laituriksi. Valitettavasti tämä tarkoitti käytännössä myös sitä, että vasen laituri puuttui kokonaan - niin pulassa Carter näytti siellä olevan. Hilliltä ihan kelpo peli, ja voisi kuvitella, että nämä Hillin ja Davidsonin lauantaiset pelipaikat olisivat jatkossakin kokeilemisen/peluuttamisen arvoisia.

Keskuspuolustuksessa siis Mawenella näkyy pieniä herpaantumisia, ja voisikin olla aiheellista vaihtaa topparipariksi viime kaudella hyvin toiminut Chilvers-St.Leger ainakin johonkin peliin - ehkä jo seuraavaan? Billy Jonesin peluu oikeana laitapakkina on ihan kelvollista ainakin puolustussuuntaan, ja kyllä tosiaan Matty Hill lauantain esityksellä ansaitsee paikkansa toiseksi pakiksi. Tämä mahdollistaa myös Davidsonin peluuttamisen jatkossakin ylempänä - joko lauantaiseen tapaan keskikentän keskustassa, tai (jos vaihtoehtona on Carter) itse pistäisin umpivasurin vasempaan laitaan pitämään pelin leveänä.

Maalissa Andy Lonergan oli taas hyvä - eka puoliajalla teki yhden huippupelastuksen, joka taitaa näkyä tuolla matsikoosteissakin. Avasi peliä aika paljon lyhyellä, mutta keskikentän keskustan rakentajien puuttuessa aika paljon alakerta sitten viskoi palloa pitkänä hyökkääjille.

Keskikentällä ovat siis suurimmat ongelmat. Nicholls ja Carter ovat siinä yleensä pelanneet, eikä rakentelusta ole voinut puhua aiemmissakaan peleissä. Ehkä McKennan paluuta odotellessa Nicholls-Davidson on parasta, mitä sinne voidaan nykymateriaalista laittaa, mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, ettei McKenna keskustaan juurikaan lisää luovuutta tule tuomaan. Toki kokemuksellaan rauhoittaa pelaamista ja toivottavasti sitä kautta peliäkin saadaan rakennettua, mutta kyllä tässä mieli on alkanut haikailla jonkun "oikean" pelinrakentajan perään. Ehkäpä jostakin lainaksi?

Oikealla pelannut laituri Sedgwick pelasi lauantaina ihan ok-pelin - ei tosin yhtä hyvää kuin edellinen, mutta Sedgellä saattaa pelien taso heitellä kauden mittaan todella rajustikin. Hyökkäjistä ei oikein pysty sanomaan juuri mitään, koska sinne ei saatu pelattua kuin niitä roiskaisuja. Gallagher vaikutti ihan aktiiviselta ja sai ihan alussa vaarallisen paikankin, mutta jotenkin se pallo pitäisi järkevästi saada kiikutettua maalipaikoille saakka. Hawley oli yllättäen kokoonpanossa ja sai vähän peliaikaakin ollen lopussa oma yritteliäs itsensä voittaen varmasti enemmän ilmapalloja kuin päätä pitempi Agyemang. Vaihdosta lauantaina tulleen Mellorin kaudesta tulee tällaisella ruokinnalla pannukakku, mikä on valitettavaa, sillä treeneistä ja ressupeleistä kantautuneet tarinat antavat ymmärtää kaverin olevan melkoisessa iskussa, mutta tekopaikkojen puutteessa näyttää siltä, että ykkösen peleissä ei oikein ole edes kunnon yritystä, minkä Simmo puolestaan palkitsee penkityksellä.

Itse laittaisin nykykuntoisista pelaajista kärkeen Gallagherin ja Mellorin, ja siirtäisin Paddyn penkille. Kun Carroll palaa pelikieltonsa jälkeen kärkeen, Gallagher voisi tulla laitaan, Davidson siirtyä keskelle ja Carter penkille. Lauantaina sivussa olleet Whaley ja Pugh voisivat hakea laituripeliinsä vauhtia ressuista. Simon Whaley oli muuten viime viikolla PNE:n sivuilla fanien haastateltavana, ja joitakin mielenkiintoisia kommentteja sieltä löytyi lauantaisen ottelun alla. Mieluiten kaveri pelaisi oikeana laiturina, missä on eniten pelannutkin, mutta nauttii myös vasempana laiturina pelaamisesta, koska sieltä pystyy leikkaamaan keskelle vetopaikkaan. Whaleyn suosikkijoukkue on Manchester United, jonka treenailua kävi lapsena katsomassa Stretford Endillä, ja seuraa joukkueen edesottamuksia nykyäänkin. Jos Whaley kerran tykkää ManUsta niin kovasti, niin voitaisiinhan hänet vaihtaa päikseen joko Cristiano Ronaldoon tai Naniin. Jopa Eagleskin kelpaisi.

PNE:n toka maali tuli siis harjoitellun vaparikuvion seurauksena, ja lehdissä olleiden juttujen mukaan Simmo on kertonut, että kuviota on hiottu kerta toisensa perään lukemattomia kertoja. Totuus on kuitenkin se, minkä Callum Davidsonkin lipsautti jossakin haastattelussa, että tuota nimenomaista kuviota on harjoiteltu yhden treenikerran päätteeksi 15 minuuttia rankkasateessa, ja kunnia kuvion suunnittelusta lankeaa Simpsonin lisäksi (Simpsonin sijaan) Rob Kellylle. Simpson harmitteli tämän vaparikuvion menettämistä: "The problem is that we will have to change it now because everyone has seen it live on Sky". No, ehkei sentään nyt kuitenkaan "everyone", mutta varmaan tulevat vastustajat tietävät blokata ainakin tuon kuvion.

Tuosta Davidsonin maalista löytyy Juutuupista myös yksi hauska fanin kuvaama videoklippi: "Davidson Wonder Goal", jossa kuuluu myös hauska huuto katsomosta: "We hate Simmo". Fanien mieliala ei ole juurikaan kohonnut saavutetusta lisäpisteestä, ja löytyypä tuolta Juutuupista oikeastikin hausta Simpson out -video, jonka lopuksi kajahtaa komeasti optimismia ja valoisempia aikoja henkivä Chelsea Dagger.

Simpsonin PR-taidot ovat kyllä luokattomat, ja taas tänään on saatu lukea suusta päässeitä sammakoita, missä hän ilmeisesti tietämättään lietsoo sotaa kannattajia vastaan: "There is a large group if supporters who are for the club and there is a large group who are against me and against other things that are going on at the club. That's not going to change, unfortunately. It is something we have got to deal with and be strong enough to ignore it in a way and not let ourselves get down about it. The trouble is I think our league position makes people think they have a divine right to do it. They think they have a divine right to make suggestions about my character – that I'm not this and I'm not that. Well they haven't got a clue what sort of person I am. They don't know anything about me whatsoever. Yet they are experts in everything to do with football." Nämä kommentit eivät kyllä ainakaan nosta Simmon kannatusta fanien keskuudessa, eivätkä oikein muutenkaan mielestäni kuulu managerin suusta päästetyiksi kerta toisensa perään. Joku jo sanoikin lauantain pelistä: "A point saves his job, but it doesn't save our season".

Kohtapuoliin (klo 21 Suomen aikaa) ressut pelaavat viereissä Wrexhamia vastaan. Cardiff-kokoonpanosta puuttuneet pelaajat saavat nyt arvokkaita peliminuutteja, ja toivottavasti myös onnistumisia ja näyttöjä. Eli kokoonpano on ressupeleihin odotetun vahva: Chris Neal, Dylan Adams, Danny Pugh, Mark Bloxham, Sean St. Ledger (c), Jason Jarrett, Simon Whaley, Nathan Fairhurst, Brett Ormerod, Neil Mellor, Matty Mainwearing. Subs: Thomas McMahon, Chris Thompson, Danny Mayor, Aaron McCarthy, Dominic Collins. Voi olla, että St. Ledgerin sijaan Pughin käsivarteen solmitaan kapteenin nauha, jos sillä nyt ressujen pelissä on suurtakaan merkitystä.

[Pekkanbauer]

Eilisessä ressujen välisessä ottelussa PNE voitti Wrexhamin vieraissa maalein 3-5. Neil Mellor ja Brett Ormerod tekivät kaksi maalia mieheen, Simon Whaley viimeisen. Kokoonpano oli tämä: Chris Neal, Dylan Adams (Thomas McMahon 87), Danny Pugh, Mark Bloxham, Sean St. Ledger (c), Jason Jarrett, Simon Whaley, Nathan Fairhurst, Brett Ormerod, Neil Mellor, Matty Mainwearing (Danny Mayor 69). Unused Subs: Chris Thompson, Aaron McCarthy, Dominic Collins.

Neil Mellor teki siis kaksi maalia toisessa peräkkäisessä ressupelissään ja on nyt tehnyt kuusi maalia neljässä ressupelissä. Myös Lancashire Evening Post huomioi asian tämän päivän uutisessaan: Mellor fires Simpson a reminder. Jokohan pikkuhiljaa alkaisi saada enemmän vastuuta ykkösjoukkueessa - tosin maalipaikkoja pitäisi pystyä luomaan Mellorille myös ykkösen peleissä, jos maaleja halutaan.

Ressujen pelissä maalipaikkojen luonnista on vastannut Jason Jarrett, jota kehuttiin eilisestä pelistä kovastikin. Harmittavasti taitaa Jarrett vain olla Simmon "Bad apples" -listalla, eikä siten saa vastuuta ykkösringissä. Olisihan se melkoinen yllätysveto, jos ensi kuun loppupuolella keskikentän keskustassa pelaisikin kaksikko Jarrett - McKenna, ja kesän hankinnat Nicholls ja Carter katselisivat touhua penkiltä...

Paul McKenna on suunnitellusti tällä viikolla palaamassa ykkösjoukkueen mukaan harjoituksiin. Jos toipumiseen ei tule takapakkia, Kenna on kentällä ensi kuussa heti maaottelutauon jälkeen. Oletettavasti jokunen ressupeli tulee alle ennen tämän kauden debyyttiä. Peukut pystyyn!

[Pekkanbauer]

Preston North End kohtaa huomenna lauantaina Bristol Cityn ottelussa, joka alkaa Suomen aikaa klo 17:00 Deepdalella. Sairastuvan tilanne on sama kuin ennenkin: maalivahti Wayne Henderson toipuu selkävaivoistaan ja siihen saaduista hoidoista, ja Paul McKenna on palannut ykkösjoukkueen treeneihin pitkän poissaolon jälkeen. Lisäksi Andy Carroll on pelikiellossa vielä tämän ja seuraavan pelin. Ninian Parkilla kolhuja saaneen Paul Gallagherin pitäisi olla täydessä pelikunnossaan, on ainakin treenannut tämän loppuviikon aivan normaalisti.

Lauantain ottelusta pitäisi ottaa täysi pistepotti. Erityismerkityksellinen ottelu on Matt Hillille, joka nyt kohtaa ensimmäistä kertaa edellisen seuransa, vaikkakin pelaajat ovat muutamaa poikkeuksetta lukuunottamatta vaihtuneet Hillin ajoista. Hill on Cityn historiassa ainoa pelaaja, joka on voittanut samalla kaudella sekä vuoden pelaajan että nuoren pelaajan palkinnon. Viime kaudellahan Matty oli PNE:n vuoden pelaaja. Viimeksi joukkueet kohtasivat kaudella 1999-2000, ja silloin City teki puoliajalla vaihdon, missä juurikin Matt Hill -niminen nuorukainen pääsi kentälle.

PNE:llä on surkean alkukauden jälkeen hyvä tilaisuus kohottaa profiiliaan kahdessa peräkkäisessä kotiottelussa. Lauantain Bristol City -ottelun jälkeen jo tiistaina Southampton saapuu Deepdalelle. Kuitenkin jo lauantain ottelussa on haastetta riittävästi, sillä Bristol City ei ole hävinnyt tällä kaudella vielä peliäkään, ja kotimaisen pitkävedon kerroin 2,20 kotijoukkueelle antaa omalta osaltaan toivottavasti riittävästi pontta liljanvalkoisten hyvään suoritukseen. Simmon vakoilujen mukaan City luottaa nopeiden pelaajiensa kanssa vastahyökkäysten voimaan, joten nyt nähdään, miten hyvin mahdollinen selkeä pelinhallinta osataan kääntää hyökkääjille luoduiksi maalitilanteiksi ja maaleiksi.

Lauantain kokoonpanoon tullee jonkin verran muutoksia edellisestä pelistä, jos Simmon lausuntoihin on luottamista (ja miksei olisi :): "I'm not saying that I am going to be making wholesale changes, but there are things in my mind that I think we need to try and do better." Itse toivoisin alakerran olevan ennallaan, korkeintaan Mawenen vaihtamista St. Ledgeriin voisi harkita - jos ei lauantaina niin sitten tiistaina vähintäänkin rotaation nimissä. Keskikentän keskustaan itse laittaisin Nicholls-Davidson -parin, koska parempaakaan ei ole tähän hätään (McKennan toipumista odotellessa) tarjota. Laitureiksi (pienellä riskillä) Sedgwick ja toiseen laitaan Gallagher tai (pienellä riskillä Neal tai Carter).  Kärkeen sitten Mellor ja Gallagher tai Hawley riippuen laiturivalinnasta. Eli kokoonpano voisi olla suunnilleen tämä:

           Lonergan
   Jones Mawene/St.Ledger Chilvers Hill
Sedgwick Nicholls Davidson Gallagher/Neal/Carter
       Mellor Hawley/Gallagher

Pahasti kuitenkin pelottaa, että Simmo syrjäyttää jopa nuo kakkosvalintani, ja kärjesstä "viilettää" Agyemang mahdollisesti jopa Ormerod parinaan, ja laitureina nähdään ainakin toinen kaksikosta Whaley/Pugh. Toivotaan kuitenkin, että Simmolla on aikaa käydä foorumilta katsomassa yllä oleva "oikea" kokoonpano. Pakko vielä lisätä ressujen pelimenestyksen kirvoittamana, että olisihan se melkoinen shokki nähdä huomenna avauksessa numeron 6 kirmaavan kentälle...

Kuten edellisessä viestissä kerrottiin, Neil Mellor on ollut iskussa ressujen peleissä, ja aivan varmasti takoisi maaleja liukuhihnalta myös ykkösen peleissä, jos vain ruokkijoita löytyisi. Mellorin omin kaunistelluin sanoin avauspaikkaa anoen: "I've shown a good attitude in the reserves, scored goals in consecutive games so I'm hopeful I will get another chance soon." Treeneistä kantautuneiden tietojen mukaan Mellor treenaa kovempaa kuin kukaan muu, joten missähän vika, ettei ykkösen peleissä tule tilaisuuksia? Yksi syy voi olla pelityyli - ressuissa on aikaa pelata palloa enemmän maata pitkin, rakentaa paikkoja, ja luoda tilanteita Mellorille(kin), ja tämä boxin lähelle paikkojen luominen (pitkien kukkupallojen sijaan) sopii hänelle kyllä erinomaisesti. Tätä peliähän PNE pelaili edellisen kauden tammikuulle asti... Ressujen pelissä näyttäisi olevan myös siten, että puolustajat voivat/saavat tarjoilla pallon keskikenttämiehille, mistä pallo sitten levitetään laitureille tai eteenpäin hyökkääjille - eli juurikin eri taktiikalla kuin ykkösjoukkueessa, missä palloa viskataan alakerrasta mahdollisimman ylös. Ykkösen roiskimisen ongelmat voivat tietysti johtua myös itseluottamuksen puutteesta, mutta tämän parantamiseksihan managerit ovat olemassa :

Pelaaja toisensa perään on peräänkuuluttanut faneilta tukea erityisesti näihin kahteen peräkkäiseen kotipeliin. Osittain tässä voi olla taustalla tahto pehmitellä Simmon särmikkäitä lausuntoja, mutta lienee sanomattakin selvää, että pelaajienkin päiden painumista ehkäistään, jos fanit eivät käänny joukkuetta vastaan. Yhtenä esimerkkinä Darren Carterin lausunto mediassa: "We want to make Deepdale a place where visiting teams don't like coming – where they know they are going to get a hard time."

Viime pelissä kahdesti onnistunut (kauden maalitykki ) Callum Davidson on kohottanut rajusti ns. Actim Indexiään, mikä on nostanut häent 106 pisteellään Coca-Cola Championshipin rankingissa jo sijalle 21. Muita PNE-pelureita ei 100 parhaan joukossa olekaan. Actim Index lasketaan jonkin meikäläiselle heprealaisen kaavan mukaan, missä huomiodaan kunkin pelaajan kontribuutio esim. maalien, laukausten, syöttöjen, harhautusten, taklausten, keskitysten, pelastusten, jne. suhteen.

Muita kivoja uutisia: Lainaharakka Andy Carroll on kutsuttu Englannin U-19 joukkueeseen pelaamaan ensi kuussa Islantia, Romaniaa ja Belgiaa vastaan.

Loukkaatuneiden ja toipuvien pelaajien suhteen sen verran päivitystä, että Wayne Henderson kävi neljättä kertaa Lontoossa spesialistin piikitettävänä, ja tällä kertaa relaksoivaa ainetta ruiskutettiin ilmeisesti suoraan hermoon(?). Parhaimmassakin tapauksessa menee toista viikkoa ennen kuin Hendo on treeneissä. Onneksi Lonners on tuurannut kelvollisesti ja saanut niin fanien kuin valmennusjohdonkin tuen ja suosion taakseen.

Toinen toipilas, Paul McKenna, tekee itseään pelikuntoiseksi odotettuun tahtiin. Simmo kertoo: "I still think he needs another couple of weeks training before he gets a game. But he's not that far off now and he too increases competition in the squad, which is what every manager wants." Nykyisillä keskikenettämiesten näytöillä Kenna on heittämällä avauksessa heti kun tolpillaan pysyy.

Huhuillaan, että PNE olisi Pohjois-Irlannin U17-keskikenttämiehen Scott Davidsonin kintereillä. Jonkinlainen esisopimuskin on tarinoiden mukaan jo tehty, ja kaveri olisi liittymässä vahvuuteen ensi kesänä.

Entisistä PNE-pelureista David Nugent onnistui Porsmouthin paidassa viikolla liigacupin ottelussa:



Voi kuinka me sinua kaivataan, ja wish You were here ja niin edelleen...

Toinen entinen PNE-peluri (itse asiassa lainalla, mutta varsin todennäköisesti pian entinen) Adam Nowland sai sitten lopultakin oikeita peliminuutteja pelattuaan Gillinghamin paidassa 50 minuuttia Nottinghamia vastaan. Viime kaudellahan oikeita minuutteja kertyi yhteensä yksi (1), joten Bad Applelle tämä varmaan tuli tarpeeseen. Itse hän muotoili asian varsin kauniisti: "But I didn’t fit into the manger’s plans at Preston." Heh!

Huhuosastopuolelta kuuluu Kenny Dalglishin ja Graham Sounessin lähestyminen PNE:n suuntaan. Souness pistäisi rahaa, ja Dalglish tulisi manageroimaan. Sounessin tiedetään tahtoneen Wolvesin osuuksia, ja olleen kiinnostuneen myös Coventrystä. PNE:n osalta puhutaan £20m panostuksesta, ja tiedetään, että kiinnostuksen kohteena oleva seura on luoteesta. Voisihan se olla myös Blackburn...

[Pekkanbauer]

Pakko vielä lisätä ressujen pelimenestyksen kirvoittamana, että olisihan se melkoinen shokki nähdä huomenna avauksessa numeron 6 kirmaavan kentälle...

Joo, ei.

Tämän päivän Lancashire Evening Post uutisoi: Jarrett told to stay in reserves. Eli siitäkin huolimatta, että Jarrett on esittänyt ressuissa ja treeneissä kelpo otteita, ei miehellä ole mitään asiaa edustuksen peleihin. Ja kiinnostusta edes lainaa kohtaan ei ole vielä muista seuroista näkynyt, joten aika pahassa pattitilanteessa JJ tällä hetkellä on. Simmo kertoo tuossa LEP:n uutisessa: "I have asked him, or talked to him, about the way I want him to play and the job I think he can do for the team. But he thinks he has more to offer than what I am asking him to do. If he doesn't do what I want then he won't be playing, it's as simple as that". Näyttää siltä, että tämä tarina ei saa onnellista loppua. Ymmärrän kyllä hyvin, ettei siitäkään tule mitään, jos jokainen pelaaja itse määrittelee oman roolinsa joukkueessa, mutta Simmon kommunikointitavat ja yhteistyökyky vaikuttavat tässä(kin) asiassa aika rajallisilta. Eihän tämä suinkaan ole ainoa tapaus, jossa Simmon tiedetään/huhutaan joutuneen törmäyskurssille jonkun pelaajan kanssa. Nashin tapaus (muistaako kukaan), Graham Alexanderin tapaus aivan tämän kauden alla, ja JJ:n lisäksi julkisestikin "bad apples" -leiman saanut Adam Nowland ovat nyt tuoreimpia ja nopeimmin mieleen tulevia esimerkkejä Simmon ja pelaajien välisistä jännitteistä, jotka eivät ole purkautuneet PNE:n kannalta myönteisellä tavalla.

Tuossa samaisessa LEP:n artikkelissa Simmo muuten sanookin suoraan Adam Nowlandista, että toivoo pelurin kuukauden lainan Gillinghamissa päättyvän myyntisopimukseen. Tulevaisuutta PNE:n riveissä ei Nowlandilla ole.

Sitten kristallipalloa käteen ja lukemaan/kirjoittamaan:

Tänään mennään tällä kokoonpanolla (Simmo, hereillä!):

           Lonergan
   Jones Mawene Chilvers Hill
Sedgwick Nicholls Davidson Gallagher
       Mellor Hawley

Penkillä Neal, Neal, St. Ledger, Carter, Agyemang

Ottelu päättyy 3-1. Kotijoukkueen maalintekijöinä Mellor, Mellor ja Mellor. Yleisöä 11 470. Lämpötila +12 astetta Celsiusta, puolipilvistä tai pilvistä, tuuli koillisesta 5 m/s. Black Bull -pubissa ottelua seuraa 72 paikallista katsojaa, joista naisia on 14. Baarimikoista toinen tulee töihin paikallista aikaa klo 2pm suoraan oman harrastelijajoukkueensa (BAC) futistreeneistä. Ahtonissa (Priory Streetillä) asuva Tim Robbins ei pääse otteluun kaaduttuaan työpaikan rappusissa perjantaina ja katkaistuaan siinä nilkkansa nivelsiteet. Hän seuraa ottelua radion välityksellä, koska pubiin ei voi mennä rahapulan vuoksi ja tilipäivä on vasta maanantaina. Matsin jälkeen Duncan Telfer soittaa Timille, kysyy vointia ja äijät kehuvat kilpaa peliä, jonka heistä vain toinen näki paikan päällä.

[Iron Hammer]

Voi kuinka me sinua kaivataan, ja wish You were here ja niin edelleen...

Vielä tämänkin jälkeen:



http://www.thesun.co.uk/article/0,,2-2007450353,00.html

[Pekkanbauer]

Vielä tämänkin jälkeen:
http://www.thesun.co.uk/article/0,,2-2007450353,00.html

Erityisesti tämän jälkeen!

Edit:

Samaisessa lehdessä mukavaakin luettavaa (Hussein Patelista): Patel is Preston's baby Roman! Erityisesti ilahduttaa lukea tämän neljänneksi suurimman osakkaan sanomana: "I want to see Preston in the Premier League — and I’d love to help make it happen."

En siis vaihda topiikin otsikkoa. Ainakaan vielä.

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Bristol City 0 - 0

Attendance: 12098

PNE: Lonergan, Jones, Mawene (St Ledger 87), Chilvers, Hill, Sedgwick, Nicholls, Davidson, Carter, Hawley (Agyemang 80), Gallagher (Mellor 63). (Subs not used: Chris Neal, Lewis Neal)



Pelin jälkeen vähän kaksijakoinen olo. Ensimmäisellä puoliajalla PNE:n hallintaprosentti oli lähelle 70, ja maalipaikkojakin saatiin luotua. Myös toisen puoliajan alku oli laadukas, ja vielä Mellorin tullessa kentälle ex-Liverpool-hyökki oli tehdä maalin puolivolleystä heti ensi kosketuksellaan. Sen jälkeen pelin loppu oli kuitenkin tällä kaudella tavaramerkiksi muodostunutta pitkän roiskimista ja lotto-palloa.

Tuohon pelityylin muutokseen (eka puoliajalta toiselle puoliajalle) Simpson esitteli puolustuksen. Jos puoliajalla peli on 0-0, on järkevämpää yrittää pitää "clean sheet" kuin lähteä yltiöpäisesti hyökkäämään. Tämä on tuntunut olevan Simmon filosofia tämän vuoden aikana, mutta valitettavasti se on usein myös kostautunut tasapeliäkin laihemmalla pistesaaliilla. Bristol Citykin pääsi viitisen minuuttia ennen loppua lähes tekemään kylmät, mutta ylärima oli onneksi pelastuksena.

Maalintekojapaikkojakin saatiin siis kuitenkin luotua, mikä on edellisiin peleihin verrattuna selvästikin EOM:a. Ensimmäisen jakson hallinnan seurauksena olisi tosin pitänyt saada tehtyä myös maaleja. Hawleyn ja Gallagherin yhteispeli kärjessä toimi kelvollisesti ensimmäisen puoliajan - toisella puoliajalla ainakin Hawleylle taisi tulla väsy puseroon. Molemmilla hyökkääjillä oli eka puoliajalla omat maalipaikkansa, mutta viimeistely oli vähän vajaata, ja kyllähän vierailijoiden veskarikin (Basso) ennätti muutaman kerran pelastamaan. Vaihdosta kärkeen tullut Mellor ei ole oikein omimmillaan kukkupalloa pelattaessa, joten voisikin olla hyvin järkevää peluuttaa Melloria avauksessa - siis vielä siinä vaiheessa kun palloa pystytään pelaamaan eteenpäin hyökkäjille saakka. Potentiaalia Mellorilla on, mutta tarjoilun pitää olla laadukasta, jos tuloksia halutaan saada.

Pelin jälkeen Simmo kiitteli myös yleisöä, jolta oli tällä kertaa tullut jopa kannustusta: "I think first half especially they applauded the players off, they showed their appreciation for the players when they came off." Simmon mielestä ottelun ensimmäinen puoliaika oli kauden parasta Prestonia, joten jokohan tästä vähän kerrallaan päästäisiin mönkimään ylöspäin. Nyt ollaan kuitenkin jo tappiottimien otteluiden putkessa!

Gallagherin ja Hawleyn lisäksi onnistujia pelissä olivat taas keskikentän keskustassa pelanneet Callum Davidson ja Kevin Nicholls, pakki Matty Hill sekä virallisen MOTM-maininnan saanut laituri Chris Sedgwick. Ottelussa alisuorittajia olivat puolestaan Yol Mawene, joka taisi ottelun lopussa saada pienen kolhunkin, ja Darren Carter, jonka puolustukseksi on kyllä myös sanottava, ettei kaveri tosiaankaan ole mikään laituri.

Ottelun jälkeen Bristol Cityn manageri Gary Johnson sanoi: "Your goalkeeper is normally your man-of-the-match if you get a clean sheet away from home. That was probably the case again today, but we also got numbers in there and got bodies behind shots."

Tämän illan Southampton-peliä varten tuskin tulee kovasti muutoksia. Itse näkisin mielelläni St. Ledgeriä kokeiltavan Mawenen tilalla topparina - erityisesti, jos ja kun ranskalainen sai kolhuja lauantaina. Kärkeen laittasin lauantaina onnistuneen Hawleyn pariksi Mellorin heti avaukseen, ja Gallagher voisi tulla vasemmaksi laituriksi. Keskikentän keskusta voisi olla ennallaan. Näillä voitaisiin tänään aloittaa. (Simmo: saithan kirjattua ylös?)

Yksi kovasti tilaisuuttaa kärkkyvä ja odottava pelaaja - joka voisi tulla kyseeseen laiturivalinnoissa kelpo ressupeliensä ansiosta - on Lewis Neal, joka tällä viikolla on vuorostaan ollut PNE:n virallisilla sivuilla fanien haastateltavana. Myös Neal tunnustaa kannattavansa Manchester Unitedia ja pitää Ryan Giggsiä suurena esikuvanaan.

ManU on muutenkin pyörinyt viime aikoina prestonilaisten keskusteluissa lähinnä Fergusonin Coventry-tappion jälkeen esittämien kommenttien vuoksi. Sir Alexhan kertoi, että ManUn ressuista monet saavat lähteä hakemaan peliaikaa lainasopimuksilla Carling cupista putoamisen jälkeen, ja PNE:n fanit ovatkin jo käynnistäneet spekuloinnit siitä, ketkä ManU-ressut olisivat kelvollisia vahvistamaan liljanvalkoisia.

Jason Jarrettia huhuillaan QPR:n leiriin kuukauden lainalle. Virallisia tietoja asiasta ei vielä tällä hetkellä ole. Jarrettin saamaan "bad apple" -leiman tematiikkaan liittyen kylillä kerrotaan, että Simmo olisi taas riitatutunut jonkin pelaajan kanssa. Nimikin on tiedossa: pelaaja, joka ei ollut ringissä lauantaina eikä ole tänäänkään... Samanaikaisesti huhuillaan, että Pugh olisi siirtymässä Stoke Cityyn... Onkohan näillä asioilla yhteyttä keskenään? :

Tänään siis Deepdalella vastassa Southampton Suomen aikaa klo 21.45 alkavassa pelissä. Itse näkisin, että tässä ottelussa (kauden 10.) ollaan vedenjakakalla: tappio tai tasapeli, ja Simmo lähtee vielä tämän viikon kuluessa (huolimatta siitä, että myös seuran puheenjohtaja-tilanne on aika auki, mutta fanien ääni alkaa jo sietämättömän voimakas). Ainoastaan voitto tai äärimmäisen onnistuneen pelin seurauksena tullut tasapeli antavat Simmolle mahdollisuuden olla vielä lauantain Ipswich-pelissä mukana. Onnistuminen tänään tarkoittaisi todennäköisesti myös tulosten parantumista pitemmälläkin tähtäimellä, olkoonkin, että jatko-ohjelma näyttää selkeästi vaikeammalta kuin tällä kaudella jo pelatut ja valtaosin ryssityt pelit.

Jos Youl Mawene pelaa tänään, on hänellä vierasjoukkueen riveissä tuttuja, sillä ranskalainen pelasi aiemmin Derbyssä, jonka pomona oli silloin nykyistä Southamptonia luotsaava George Burley.

Ai niin, selkävaivoista viikon ajan kärsinyt Brett Ormerod lienee pelikunnossa tänään, ja pelkään pahoin, että tulee viemään Mellorin paikan avauksesta.

[Le God]

No Ormergodilla löytyy varmasti tuttua virtaa kun vanha seura saapuu kylään. Taidollisestihan pahasti loukkaantumisista kärsinyt kärkimies jää monelle jälkeen, mutta kovalla työmoraalilla 2003 hyvän FA Cup runin takuumies peittoaa monet virkaveljensä.

Aivan helvetin ympäripyöreä peli kyseessä tänään. Parhaimmillaan Saints pystyy pesemään joukkueen kun joukkueen, mutta alkukaudesta vaivanneet puolustuspään ongelmat ovat näkyneet liian monena päästettynä maalina. Veikkauksena lauantaisten lukemien toisinto, eli 1-2-vierasvoitto.

[Pekkanbauer]

Veikkauksena lauantaisten lukemien toisinto, eli 1-2-vierasvoitto.

Tätä melkeinpä toivon minäkin, niin PNE pääsisi jatkamaan kauttaan vähän puhtaammalta pöydältä.

Parhaimmillaan Saints pystyy pesemään joukkueen kun joukkueen.

 : Tästä voisi halkoa hiuksia... :

[Pekkanbauer]

Pieni päivitys peliä odotellessa:

Jason Jarrettia huhuillaan QPR:n leiriin kuukauden lainalle. Virallisia tietoja asiasta ei vielä tällä hetkellä ole.

Jason Jarrett on sitten seuraavat kolme kuukautta QPR:ssä lainalla, ja lienee suoraan huomisessa miehistössä Colchesteria vastaan. Jarrettin edellinen ottelu PNE:n riveissä on reilun vuoden takaa. Ollut toki lainalla Hull Cityssä ja Leicesterissä.



Ja vajaat kaksi tuntia alkuun...

[Pekkanbauer]

Preston North End vs Southampton 5 - 1

Attendance: 10279

Scorers: Hawley 12, Carter 58, Sedgwick 75, Agyemang 83, Agyemang 90 + 4

PNE: Lonergan, Jones, Mawene, Chilvers, Hill (sub Lewis Neal 90), Sedgwick, Nicholls, Davidson, Carter, Hawley (sub Mellor 87), Gallagher (sub Agyemang 71). Subs not used: Chris Neal, St Ledger.



Kun tätä kautta tarkastellaan joskus aikoja, aikoja myöhemmin, toivottavasti voidaan osoittaa Preston North Endin kaksijakoisen kauden taitekohdan osumahetki sekunnin tarkkuudella. 2.10.2007 pelatussa PNE-Southampton -ottelussa kotijoukkue sai rangaistuspotkun 58. minuutilla, ja PNE:n taitekohta (fingers crossed) osui rankkaria vetämään asettuneen Carterin kahden peräkkäisen potkun väliin. PNE oli ennen tuota taitekohtaa pelannut alkukauden huonoja pelejä, mutta pelien taso oli alkanut pikkuhiljaa kohota.  Tulokset eivät kuitenkaan olleet juuri kohentuneet, vaikka kaksi edellistä peliä olikin pelattu tappiotta - mutta myös voitotta. Tätä ottelua PNE oli hallinnut selvästi, mutta pitkään näytti siltä, etteivät jumalatkaan halunneet auttaa, tai noppa ei vain pyörinyt liljanvalkoisten toivomalla tavalla. Karl Hawleyn tekemän johtomaalin vierasjoukkue kuittasi tylysti juuri ennen taukoa pelatulla ensimmäisen puolikkaan lisäajalla. Epäonnen soturina oli kauden alussa isoihin saappaisiin astutettu Billy Jones, joka joutui korvaamaan yllättäen siirtoikkunan viimeisillä hetkillä seurasta lähteneen kapteenin Graham Alexanderin. Jonesin pään kautta pallo omaan verkkoon, ja osa yleisöstä sovitti jo hiljaa huulilleen Graham Alexander -laulua. Tätäkö tämä taas olisi? Toinen puoliaika kauden aiempiin peleihin tyypillistä oman pelin hyytymistä, epätoivoista pallon syytämistä, lopputuloksena parhaimmillaan tasapeli, mutta ehkä vielä pahempaa: vierasjoukkueen viime hetkien voittomaali?

Mutta ei! Ei tällä kertaa. Toiselle jaksolle tulikin alistuneen lammaslauman sijasta joukko taistelevia ja pelihaluja uhkuvia nuoria uroita, ja oli vain oikeastaan ajan kysymys, milloin ja millä tavalla ottelu ratkaistaan.

Taitekohta - niin tässä ottelussa kuin toivottavasti koko kaudessakin – osui siis 58. minuutille. Erotuomari Graham Laws osoitti rangaistuspilkkua, kun vierailijoiden Wayne Thomas oli rikkonut Paul Gallagheria takaapäin. Jälleen yleisön joukossa oli Graham Alexanderin - tuon rankkarispesialistin – nimeä edelleenkin kuiskaavia suita. Erityisesti, kun kohtuullisen tuoreessa muistissa oli Scunthorpe Unitedia vastaan tasan kaksi viikkoa aiemmin pelattu peli. Siinä olisi ollut voittokin otettavissa, kun PNE sai rankkarin, jota ampumaan asettui silloin Kevin Nicholls. Maalivahti kuitenkin torjui Nichollsin yrityksen, ja saaliina oli 0 pistettä kohtuullisesta esityksestä huolimatta. Sen ottelun jälkeen esitykset olivat edelleenkin kohentuneet, ja nyt pidätettiin henkeä, kun Darren Carter asettui ampumaan pilkkua.

Carter ottaa vauhdin, vetää alas oikealle, mutta vierailijoiden maalivahti pääsee pallon eteen. Tähänkö tämä taas kaatui? Simpson kuulee varmaankin "Simmo out" -huudon jo päänsä sisästä, ei ainoastaan katsomosta. Ja tietää, että ottelun jälkeen Shaw kutsuu hänet kahdenväliseen keskusteluun yhteen Deepdalen kabineteista - todennäköisesti siihen, jossa on Sir Tom Finneyn kuva kehyksissä seinällä. Se ei tiedä hyvää. "Fuck" putoaa päätykatsomossa olevan Paul J. Richardsin huulilta. Mutta tuossa taitekohdassa aika pysähtyy. Kaikki muuttuu juuri päinvastaiseksi. Taivas aukeaa ja näyttää siltä, että Deepdalen keinovalojen takaa iskeytyy jokin vieläkin kirkkaampi valo. Davisin torjunnasta pallo tipahtaa kuin tarjottimella takaisin Carterille, joka ohittaa taivaallisen itsevarmuuden ja luottamuksen ohjaamana pitkällään makaavan maalivahdin. PNE on siirtynyt johtoon 2-1. Kirjassa on käännetty uusi lehti. Kausi on saanut taitekohtansa. Simmo hymyilee, tai oikeastaan raivoaa ilosta, sillä riemu on vähällä halkaista hänet kahteen osaan, taitaapa siinä kyynelkin lentää muiden eritteiden joukossa. Maailma on sittenkin oikeudenmukainen. Saduilla voi olla onnellinen loppu. Tästä eteenpäin kaikki tulee olemaan historiaa. Uutta, erilaista historiaa. Mukavaa historiaa, missä liljanvalkoiset ritarit ovat sankareita ja neidot kauniita.

Ottelun tilastot ovat komeaa luettavaa:

Goals :    5    1
Possession :    65%    35%
Shots On Target :    9    8
Shots Off Target :    9    5
Corners :    8    8
Fouls :    8    15
Most Fouls :    Davidson (3)    Dailly (3)
Yellow Cards :    3    1
Red Cards :    0    0

Mitäpä tähän oikeastaan sanoisi enää? Uskomaton esitys – uskomaton lopputulos! Riemua ei heikennä lainkaan se tosiasia, että vierailijoiden puolustus on ollut jo jonkin aikaa tuuliajoilla.

MOTM ehdottomasti Karl Hawley ('Oway, oway, oway, oway, Hawley, Hawley'), joka taisi osumansa lisäksi olla kolmessa muussakin osumassa mukana, jopa pääarkkitehtina. Erityisen hieno osoitus pelisilmästä oli keskitys boxiin, johon kuin tyhjästä rynnisti Chris Sedgwick päineen pistämään pallon pömpeliin. Nicholls oli hyvä ja näyttää petraavan kuin sika juoksuaan. Darren Carter oli laidalla huono, koska ei ole mikään laituri, mutta erikoistilanteissa (vaparit, kulmat) erinomaisen hyvä. Billy Jones alkaa sopia Alexanderin saappaisiin niin hyvin, että kohta katsellaan isompaa kokoa sovitettavaksi – valitettavasti saattaa hyvinkin nuorukaisen kohdalla tulla viimeistään kesällä houkutteleviakin tarjouksia vastaan, jos otteet jatkuvat samalla tasolla kuin eilen ja vielä ehkä jopa parantuvat.

Patrick Agyemang  pelasi viimeiset 20 minuuttia, ja tämä onkin se rooli, missä Paddya tulisi käyttää. Nopeana kaverina hän on omimillaan päästessään haastamaan väsyneitä puolustajia, jotka siinä vaiheessa näyttävät pujottelukepeiltä kuten eilenkin. Toisaalta PNE:n pelityyli tahtoo loppua kohti mennä pitkän roiskimiseksi, ja niihin palloihin Paddy on nykyrotsin hyökkääjistä ainoa jotenkin istuva.

Mawenelta tuli erittäin hyvä peli tähän väliin, eli mitään pahempaa ei sitten sattunut lauantaisessa ottelussa. Sedgwickiltä vuorostaan luokaton suoritus (maalia lukuunottamatta), joten voi olla, että toisena laiturina nähdään seuraavassa pelissä vaikkapa Simon Whaley.

Itseluottamukselle tämä teki hyvää – niin managerille, pelaajille kuin kannattajillekin. Pitää toivoa, että tämä oikeasti tarkoittaa myös käännekohtaa tulosten suhteen. Nyt on kolme viimeistä peliä pelattu tappioitta, ja vieläkin on surkeasta alkukaudesta huolimatta kaikki mahdollista. Ero tällä hetkellä kuudentena olevaan Bristol Cityyn on 5 pistettä. Home standing -taulukossa PNE on sijalla 7. No, Away standing –taulukko onkin sitten surullisempaa luettavaa, joten unohdetaan se tänä päivänä. 'Ei Ei Ei Ei Oh, Up the Football League We Go!'

Lauantaina onkin sitten vastassa Ipswich, ja saa nähdä, tekeekö Simmo muutoksia, ja jos tekee, minkälaisia. Carroll on kärsinyt pelikieltonsa, ja voisi tulla kärkeen, jolloin todennäköisesti Gallagher siirtyisi vasempaan laitaan ja Carter tulisi penkille. Nicholls-Davidson -kaksikko toimii peli peliltä paremmin keskikentän keskustassa, joten Carterin tunkeminen sinne voisi olla vikatikki, ja voi McKennallakin tehdä kohta tiukkaa päästä avaukseen. Nykykaksikko alkaa muistuttaa otteiltaan Gregan-Rankine –parivaljakkoa.

Simmo in – Simmo out -faniäänestyksessä prosentit ovat tämän pelin jälkeen kääntyneet, ja ovat tällä hetkellä 68.18% - 31.82%. Taitaa olla muuten niin, että tällä kaudella PNE ei ole hävinnyt kertaakaan, kun Matty Hill on ollut avauksessa. Myös muut muutokset (joista joitakin itsekin olen ollut täällä peräänkuuluttamassa) ovat johtaneet hyviin tuloksiin: Paddyn siirtyminen super-subin rooliin, roiskimispallon sijasta pyritään pelaamaan palloa ylös, Davidson on tullut keskikentälle, Hawley on tuonut hyökkäyksiin mahdollisuuden pelata palloa jalkaan, ja Nicholls on alkanut myös tehdä ruokkimista, …

Vielä kun saisi jotenkin Mellorin avaukseen, mutta eilisen tuloksen jälkeen se näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

a new boy in the town today, hawley, hawley
he's come to play the deepdale way, hawley, hawley
he gets the ball he scores a goal and soon he'll get the england call
he's here to stay and his name is karl hawley

[budha]

Mainiota blaastausta varsinkin nuo kuvien väliset kappaleet 

[Pekkanbauer]

Carter ottaa vauhdin, vetää alas oikealle, mutta vierailijoiden maalivahti pääsee pallon eteen.
[...blaastausta...]
Davisin torjunnasta pallo tipahtaa kuin tarjottimella takaisin Carterille, joka ohittaa taivaallisen itsevarmuuden ja luottamuksen ohjaamana pitkällään makaavan maalivahdin. PNE on siirtynyt johtoon 2-1.

Tuosta Carterin epäonnistuneesta rankkarista ja sitä seuranneesta voittomaalista löytyy jo ainakin yksi suttuinen videoklippi: http://youtube.com/watch?v=_flORrcx_rw. Darren Carter itsekin innostui asiasta vastaavanlaisella teologis-kristillisellä hurmoksella kuin mitä tässäkin topiikissa on nähty: "The Gods Are Shining On Me".

Myös Simpsonin tunteet ja kommentit ovat olleet valoisammat kuin kertaakaan aiemmin tänä vuonna: "Before the game I said to them that I wanted a performance that was full of pride, pride in the fact that they deserve to be professional footballers, pride that they have got a shirt and that they are playing in that first 16. I asked for belief in their own ability, to show people that they are good players but most of all wanted them to show a bit of passion, to show that they really wanted to enjoy being footballers and to enjoy playing football and I think they showed that."

Nyt tuo peli on kuitenkin jo syytä vähän kerrallaan unohtaa ja siirtää katseet tulevaan lauantaihin. Ipswich osaa taatusti olla varuillaan tiistain hurmioituneen esityksen ja tuloksen vuoksi, mutta pitää toivoa, että liito jatkuu.

Matt Hill ja Paul Gallagher saivat osumaa tiistain pelissä, eikä heidän pelaamisensa lauantaina ole vielä varmaa. Simmo on toiveikas molempien pelikunnon suhteen, sillä kaverit olivat tänään Steve Kempin vetämissä keveissä treeneissä, ja jos huomenna pystyvät treenaamaan normaalisti, ovat mukana kokoonpanossa. Kuten olettaa saattaakin, tavoitteena on, ettei voittaneeseen kokoonpanoon tule muutoksia: "I'm hopeful that they will both be fit because it will be nice if we can keep the same team, the same subs and just get on with it again." Tuo Simmon kommentti antaisi ymmärtää, ettei pelikiellosta vapautuneelle lainaharakka Andy Carrollille olisi tilaa kokoonpanossa, mutta tätä sopii vahvasti epäillä.

Varmaa sen sijaan lienee, ettei Brett Ormerod lähde Suffolk-retkelle mukaan, koska selkävaivat eivät ota hellittääkseen. Muista pitkäaikaispotilaista Hendo lienee edelleenkin sivussa niinikään selkävaivojen vuoksi – mitään uutta ei asian tiimoilta ole ainakaan kuulunut. Keskikentän maestro Paul McKenna on jo jonkin aikaa treenannut joukkueen mukana suunnitellusti, ja lienee ensi viikolla pelikentillä – tosin ressujen mukana, mutta jostakinhan se on aloitettava 8 kuukauden pelitauon jälkeen. Ressuilla on ensi tiistaina Deepdalella peli Morecambea vastaan, ja pitänee laittaa vakoojat paikalle kertomaan Kennan nykyvireestä ja ensimmäisestä pelituntumasta loukkaantumisen jälkeen. Ressupelejä voi olla Kennalla edessään useampiakin ennen paluuta ykkösen kokoonpanoon, kuten Simmokin sanoo: "We'll see how many games he needs before he's ready to get back into the first team. It's been a long time since we had him in the first team so it may just take a little while. I think that even when he comes back into the first team he could still be a little short, but we just need to get him back playing." Niin minäkin!



Ipswich-pelin jälkeen vuorossa on parin viikon maaottelutauko. Maajoukkuepeleissä prestonilaisista mukana on edellisessäkin pelissä hyvin esiintynyt Billy Jones, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Englannin U21-joukkueessa. Ohjelmassa ovat ottelut Montenegroa ja Pohjois-Irlantia vastaan 12.10 ja 16.10. Jonesin mukaanpääsyä on edesauttanut Michael Manciennen loukkaantuminen.

Daily Mirror tietää kertoa, että Southamptonin George Burleyn työpaikka on vaarassa tiistaisen rökäletappion jälkeen. Jos lukemat olisivat olleet samat toisin päin, Simmo todennäköisesti ei enää valmentaisi Prestonia. Nyt kävi kuitenkin näin, ja odotellaan, mitä Southamptonissa tapahtuu.

Michael Bridgesia huhuillaan lainaksi Hull Citystä PNE:n riveihin. Tarina kertoo ainakin sen, että jotakin hyökkääjää oltiin tuomassa viime viikolla, mutta seurajohto kieltäytyi ottamasta kyseistä pelaajaa. Tilanne voi olla nyt ohi, koska Prestonhan osaa jo tehdä maaleja nykymiehistölläänkin.

Toinen vahva huhu kertoo, että Simon Whaley olisi siirtymässä lainasopimuksella pois riveistä, ilmeisesti ainakin Stoke olisi kiinnostunut.

Huomenna tipahtaa postilaatikkoon DVD tiistaisesta Southampton-pelistä. Minulla on tällä hetkellä kolme vaihtoehtoa, mitä sen kanssa teen:

1) Pistän DVD:n heti pyörimään ja katson non-stoppina nukkumatta, syömättä ja juomatta pelin yhä uudelleen ja uudelleen aina Ipswich-pelin alkuun saakka hekumoiden erityisesti maaleilla, tuloksella ja paikoin nautinnollisella peliesityksellä. Sen jälkeen palaan tuohon peliin ja erityisesti pelin sisällä olevaan koko kauden taitekohtaan niin kauan, että jokainen ruohonkorren asentokin on syöpynyt syvälle mieleeni.

2) Pistän DVD:n avaamattomana lasivitriiniin näkyvälle paikalle. Heikkoina aikoina – kun usko meinaa horjua, eikä mistään löydy lohdutusta – astun rauhallisin mielin vitriinin eteen. Katselen levykoteloa, muistelen, maistelen. Jos ahdinkoni on suuri, voin ottaa levykotelon käteenikin. Palaan siihen syksyiseen tiistai-iltaan, jolloin kaikki oli synkkää ja pimeää paitsi Deepdalelta kaikkialle maailmaan loistaneet keinovalot. Voimistun, vahvistun. Laitan DVD:n varovasti takaisin lasivitriiniin ja käyn uusin voimin kohti uusia haasteita.

3) Vien sen kanssani juhlaillalliselle heti perjantai-iltana. Syömme vain parasta, mitä paras ravintola voi tarjota. Juomme vain kalleinta juomaa. En tosin tiedä, mitä DVD:t syövät ja juovat, mutta meillä on koko ilta aikaa selvittää asia. Aikaa tutustua toisiimme, nauttia toistemme seurasta. Vain me kaksi.

[Pekkanbauer]

Ipswich Town vs Preston North End 2 – 1

Attendance: 19243    

Scorers : Mellor 88 (pen)

PNE: Lonergan, Jones, Chilvers, Mawene, Pugh, Sedgwick, Nicholls, Davidson, Carter (sub Whaley 67), Hawley (sub Mellor 76), Gallagher (sub Agyemang 59). Subs not used: Chris Neal, St Ledger.



Ipswich Town ei jättänyt juurikaan sijaa jossitteluille. Kuten CCC-matsiseurannan topiikissakin jo tuskailin, ei PNE saanut edes laukauksia maalia kohti. Shots On Target –tilaston kotijoukkue vei lukemin 11-0, ja Shots Off Target –meni lukemin 7-4. Niinikään pallonhallinta- ja kulmuritilastot vakuuttavasti isännille.

Mikä oli muuttunut tiistai-illasta – paitsi vastustaja? PNE:n osalta ei näennäisesti juuri mikään. Matty Hill ei läpäissyt lääkärintarkastusta, eikä siten edes matkustanut Portman Roadille. Itse ehdottelin live-topiikissa matsia edeltävänä päivänä, että Hillin puuttuessa Davidson olisi laskeutunut keskikentältä vasemmaksi pakiksi, Carter olisi siirtynyt laiturista keskikentän keskelle, Gallagher pudotettu kärjestä laitalinkiksi, ja Carroll tullut kärkeen. Tämä olisi tarkoittanut ainoastaan yhden miehen vaihtumista tiistaiseen peliin, mutta neljän pelipaikan muutosta. Simmo teki ratkaisun, jossa minimoitiin muutosten määrä tiistaisesta ottelusta: Danny Pugh tuli suoraan vasemman pakin (Matty Hillin) paikalle, eikä muita muutoksia tarvinnut tehdä. Lainaharakka Andy Carroll jäi niinikään kotiin katselemaan peliä – ei mahtunut siis edes vaihtopenkille.

Kokoonpano esiteltiin sitten siis tässä muodossa:

        Lonergan
Jones Chilvers Mawene Pugh
Sedgwick Nicholls Davidson Carter
     Hawley Gallagher

Ensimmäinen reaktio kokoonpanoon ainakin omalta kohdaltani oli varovaisen tyytyväinen.

Lopputulos oli kuitenkin surkea, eikä pelissäkään ollut juuri kehumista. Itse laskeskelin jo tuossa jokunen viesti taaksepäin, että taitaa olla niin, ettei PNE ole tällä kaudella hävinnyt vielä yhtään sellaista peliä, missä Matty Hill on ollut kokoonpanossa. No, nyt siis Hill loukkaantumisen vuoksi pois, ja turpaan tuli. Ensimmäiseen maaliin johtanut keskitys tuli Danny Pughin laidalta, ja muutenkin Dannya vietiin välillä kuin litran mittaa omalla laidallaan. Onko siis niin, että Hillin – joka viime kaudella sai Player of the Season –palkinnon - merkitys on joukkueen tulokselle ratkaiseva?

No, ei nyt sentään aivan niinkään. Matty Hill on hyvä ja varma laitapuolustaja, kohtuullisen hyvä myös ylöspäin, joukkueen parhaita keskittäjiä (tai jopa paras), joten hänen puuttumisensa vaikuttaa varmasti joukkueen esityksiin, mutta hyviä paikkaajia pitäisi joukkueesta löytyä. Nyt jälkikäteen on hyvä viisastella, että ehkä sittenkin olisi pitänyt rikkoa voittanutta ryhmitystä hiukan enemmän, laittaa Callum Davidson laitapakiksi (jossa hän pelasi alkukauden), ja tehdä keskikentälle ja kärkeen muita ratkaisuja, ehkäpä niitä, mitä itse ehdotin, tai sitten joitakin muita. Nyt kuitenkin Simmo teki tällaisia valintoja, ja joukkueen esitys oli huono. Erityisesti Danny Pughin pelaaminen laitapakkina oli huonoa ja epävarmaa, mutta aika vahvasti Ipswich myös pisti painetta ja pelasi nimenomaan Pughin laidan kautta.

Ipswich ehdottomasti ansaitsi pisteensä, olisipa ehkä ansainnut selvemmänkin voiton, sillä kahden maalin lisäksi kolmesti paukuttelivat maalikehikkoa, ja kolme kertaa Lonners joutui venymään paraatipelastukseen. Pari minuuttia ennen loppua Mellor sukelsi läpiajonsa päätteeksi rankkarin, jonka pisti itse vuorenvarmasti sisään. Pelin loppu – mukaan luettuna viisi lisäminuuttia – oli PNE:n voimakasta ja raivokasta yritystä saada tasoitus aikaiseksi, ja olisihan se ollut "ryöstö päivänvalossa", jos jollakin ilveellä liljanvalkoiset (eilen tosin punanuttuiset) olisivat saaneet maalia kohti laukauksen, joka olisi mennyt sisään. No, toisaalta: maailmassa näkee suurempiakin vääryyksiä tapahtuvan.

Ipswich Townin kotirekordi on edelleenkin täydellisen puhdas, joten niidenkään tilastojen valossa pettynyt ei voi olla. Eikä myöskään ottelun statistiikkaa luettaessa, mutta paljon jää harmituksen puolelle eilisestä esityksestä. Simmo valitteli ottelun jälkeisessä haastattelussa sitä, että ottelun alku oli huono, eikä joukkue enää päässyt sisään peliin ennen kuin lisäajan minuutteja pelattaessa. Lisäksi pelaajat olivat vaikuttaneet väsyneiltä: "I'm not going to make excuses but the players were definitely tired today. They didn't have the spring in their step that they had on Tuesday, or even last Saturday." Ipswichin pelaajat eivät kuitenkaan vaikuttaneet pätkääkään väsyneiltä, vaikka heidän edellinen sarjapelinsä oli päivää myöhemmin kuin PNE:llä!

Tässä ottelussa yksi suuri ongelma PNE:llä oli puolustuslinjan jääminen makaamaan kovin alas. Sekä Davidson että Nicholls valuivat niinikään monesti hyvin lähelle toppareita, jolloin etäisyys keskikentästä hyökkääjiin kasvoi liian suureksi, missä on myös yksi selitys maalipaikkojen puuttumiseen. Tiistaisessa pelissä välit pysyivät pieninä ja pakka tiiviinä, mikä näkyi myös luotujen maalipaikkojen ja tehtyjen maalien määrässä.

Muita ongelmia tuon alhaalla makaavan linjan lisäksi olivat ainakin pääsääntöisesti hävityt kakkospallot ja turhan vaikeiden hyökkäyskuvioiden yrittäminen. Lisäksi tuo keskikentän nelikko näyttää sisältävän vähän liikaa samantyyppisiä pelaajia. Jokin hyökkäysorientoituneempi kaveri voisi olla paikallaan.

PNE:n paras pelaaja ottelussa olisi voinut olla Ipswichin Wilnis, joka kahteenkin otteeseen yritti yllättää oman maalivahdin, mutta kun ei onnistunut siinä, tehdään uudelleenvalinta, ja nimetään parhaaksi pelaajaksi maalivahti Andy Lonnergan useine huippupelastuksineen.

Keskuspuolustuksessa Mawene ja Chilvers olivat pulassa Alan Leen fysiikan kanssa. En tiedä, olisiko St. Ledger auttanut asiaa; ainakin rotaation nimissä olisi saattanut tuoreiden jalkojen ja kropan avulla pysyä paremmin kiinni iholla. Mawenen epäilleen loukanneen jalkaansa ottelussa, koska oli vaikuttanut niin hitaalta Leen rinnalla.

Callum Davidson sai kaksinkamppailutilanteessa polveensa ruhjetta, joka vaatii fysiolta (Steve Kemp) hoitoa usean minuutin ajan, mutta sitkeästi skotti jatkoi kuitenkin pelin viimeiset minuutit loppuun saakka. Odotellaan nyt, tuliko tuosta sitten pahempaa jälkeä, vai onnistuiko Kemp kerralla paikkaamaan Callumin pelikelpoiseen kuntoon. Skotti oli Lonnersin ohella eilisiä onnistujia, olkoonkin että ylöspäin ei kovasti tulosta tullutkaan. Myös Gallagherin peliä voidaan pitää onnistuneena niiltä osin, kun harvoin palloa hänelle saakka saatiin. Tosin sekä Hawley että Gallagher olivat Ipswichiä vastaan aika hentoisen oloisia.

"Simmo out" –leiri sai tästä tappiosta taas lisää tuulta siipiensä alle, mutta tiistain tulos lienee antanut Simmolle aikaa ainakin puheenjohtajan vaihtumiseen saakka. Totuus kuitenkin on, että maaliskuusta lähtien PNE on voittanut vain neljä peliä 19:stä, joten aika huonolta näyttää nykymanagerin asema, mikäli tulokset eivät dramaattisesti kohentuisi aivan lähiaikoina (maaottelutauon jälkeen). Kun huonoihin tuloksiin yhdistetään vielä huonommat PR-taidot ja tunnetusti kelvottomat sosiaaliset kyvyt, niin aika vaikeaa on uskoa, että Simmolle olisi uuden puheenjohtajan saapumisen jälkeen juurikaan tulevaisuutta Deepdalella, vaikka joukkue pelejä voittaisikin. Tosin raha voi olla jonkinlainen kynnyskysymys, kun nykyinen seurajohto suuressa viisaudessaan päätti jokin aika sitten laajentaa Simpsonin sopimusta ulottuvaksi aina vuoteen 2012 saakka. Siinä on varmaan jonkinlaista sanktiota maksettavana, jos Simmolle näytetään ovea kesken sopimuskauden.

Hill on toivottavasti kunnossa seuraavassa pelissä. Jos ei ole, kernaasti näkisin Callum Davidsonin tulevan vasemman pakin paikalle, Gallagherin laituriksi ja Mellorin kärkeen heti avauksesta lähtien. Muuten voidaan mennä suunnilleen niillä paikoilla, mitä aiemminkin. Ja jos Hill on kunnossa, niin sitten Callum olkoon keskikentän keskellä, kunhan Gallagher pysyy laidassa, ja Mellor-Hawley tai Mellor-Carroll sitten kärjessä.

Carrollin tilanne on muuttunut jonkin verran hänen kolmen ottelun mittaisen pelikieltonsa aikana. Ennen pelikieltoa nuorukainen oli ykkösvalinta kärkeen, mutta erityisesti tiistaisten onnistumisten ja maalikarkeloiden ansiosta Carroll ei ollut eilen pelikieltonsa päättymisen jälkeen riittävän hyvä edes penkille. Taisi siis pudota nokkimisjärjestyksessä viidenneksi edellään Gallagher, Hawley, Agyemang ja Mellor – ainakin vielä eilen. Simpsonin PR-taidoilla ja sosiaalisilla kyvyillä lausunto kuului seuraavasti: "I said to him when it happened it could be a horrible, harsh lesson for him. So I don't care if you come from the Premier League or from within our squad. Everyone is treated the same."

Aiemmin on huhuiltu Danny Pughin ja Simon Whaleyn olevan mahdollisesti siirtymässä lainasopimuksilla muihin seuroihin, mutta eilen kumpikin oli kokoonpanossa – Pugh siis peräti avauksessa, ja Whaleykin tuli toisella puoliajalla sisään. Joko tämä oli Simmon tapa näpäyttää huhujen levittäjiä, tai kaverit piti pistää näyteikkunaan tulevaa lainaajaa/ostajaa varten. Simmo itse ainakin vakuutteli, ettei kavereiden siirtymisestä ole ollut puhettakaan: "It baffles me where these sort of tales come from."

Fanien välisessä jalkapallo-ottelussa eilen PNE:n fanit voittivat Ipswichin fanit maalein 5-1. Maalintekijöistä ei tietoa.

Jokunen viesti takaperin mainitsin, ettei Wayne Hendersonin tilanteesta ole kuulunut uutta. Lancashire Evening Post uutisoi päivä-pari sitten: Simpson hopes Hendo can avoid op. Uutisessa kerrotaan Hendon tilanteen olevan sama kuin ennenkin: välilevy vaivaa, välillä on hyviä ja välillä huonoja päiviä, eikä tulevaisuutta uskalla vielä ennustaa, milloin kaveri tekee paluun tolppien väliin. Hendo on ollut nyt kuutisen viikkoa pois, joten alkaa vaikuttaa aika huonolta. Toisaalta, jos Lonners jatkaa eilisen kaltaisia esityksiä, ei tässä vielä mistään maalivahtiongelmasta kärsitä.

Lonnersista tulikin mieleeni (tai oikeastaan lähes aina tulee mieleen) hänen pari kautta sitten tekemänsä komea maali Leicesteriä vastaan. Löytyy näköjään myös Juutuupista.

Eilisessä Soccer Saturdayssa  Paul Jewell sanoi työtilanteestaan: "I have been offered one or two positions recently but the job I want isn't available yet." :

Nyt maaottelutauolle. [Täydennä tähän väliin lennokas ja optimismia uhkuva loppukappale tai -lause]

[Pekkanbauer]

Tässäpä vielä Ipswich-pelin highlightsit. Pienoista myötähäpeää joutuu kokemaan tuosta Mellorin sukelluksesta...

Ipswichin Wilnisin maalintekoyritykset (omaa maalia kohti) ovat hyviä ja harmittavan lähellä onnistumista. Ei poika ensimmäisestä yrityksestään vielä uskonut.

[Pekkanbauer]

Tasan kymmenen päivän kuluttua viimeistellään herkullisen näköistä täytekakkua eräässä punatiilisessä talossa Sutton Roadin varrella, Chorleyssä. Täytekakun sisälle tulee karhunvatukoita ja banaania, päälle runsaasti kevytkermaa ja muutama suklaanappi, joiden väliin asetellaan 30 ohutta valkoista kynttilää. Päivänsankari ei varmaankaan ehdi tulemaan paikalle ennen kuin seuraavana päivänä, sunnuntaina, mutta kakku ehtiikin sopivasti kostua vuorokauden ajan ennen sitä.

Myös tänään on samalle henkilölle tarjolla täytekakkua – tosin eri syystä ja eri paikassa. Tätä päivää on odotettu pitkään. Paul Stephen McKenna pukee ylleen Preston North Endin liljanvalkoisen edustusasun, pistää todennäköisesti kapteeninnauhan käsivarteensa ja kirmaa Deepdalen kentälle täydessä sotisovassa. Kyseessä on reservien peli Morecambea vastaan, alkaa klo 21:00 Suomen aikaa, liput maksavat neljä puntaa. Siitä on aikaa, kun Kenna on viimeksi pelannut oikean pelin. Leikattu, toipunut. Polkenut pyörällä. Hölkännyt. Pelannut junnujen mukana. Palannut edustuksen treeneihin. Menee kuitenkin vielä tovi ennen kuin Kenna pelaa edustuksen riveissä. Vaikka tänään on kyseessä "vain" reservien ottelu, on silti aihetta iloon. Tätä päivää on syytä juhlia – esimerkiksi täytekakulla!

Itse tapasin Paul McKennan hänen 21-vuotispäivänään, 20.10.1998, illalla klo 10:15. En tosin tiennyt silloin, että oli hänen syntymäpäivänsä. Paul tiesi. Olin seuraamassa Nationwide Division Twon ottelua Preston North Endin ja Macclesfield Townin välillä Deepdalen stadionin rivillä 4, istuimella 013, Pavilion Stand Directors Box –kutsuvierasaitiossa, josta puoliajalla ja pelin jälkeen pääsi baarin puolelle. Sinne pelaajat ja seurajohtokin kokoontuivat – eivät tosin puoliajalla.

Ottelu päättyi 2-2. Pitkältä suomalaiselta maalivahdilta ei hänen parhaita pelejään, mutta joidenkin haparointien vastapainoksi muutama hyvä pelastus. Teuvo Moilanen vaikutti kuitenkin hyväntuuliselta ottelun jälkeen. Kiittelin saamistani lipuista, ja Tepi kertoi, että hänellä oli lähes aina mahdollisuus järjestää pääsy otteluihin, koska suomalaisia oli kuitenkin sen verran vähän Prestonissa. Edes käymässä.

Pelaajia alkoi virrata baariin: Kurt Nogan, Michael Jackson, Jonathan Macken, Sean Gregan, Matti Hiukka. Hetkinen, hetkinen! Pysähdytäänpä tässä! Tepi esitteli Matti Hiukan ja kertoi tämän tulleen try-out –otteluun, joka pelattaisiin seuraavana päivänä. Matti vaikutti ujolta ja hermostuneelta, jopa hermostuneemmalta kuin minä tai mukana ollut kaverini. Tepi kysyi, joisimmeko jotain. Taisimme ottaa oluet – siis minä ja kaverini. Matti Hiukka ei uskaltanut ottaa edes limpparia, koska pelkäsi seurajohdon näkevän sen ja epäilevän juoman seassa olevan alkoholia, mikä puolestaan hänen mielestään voisi vesittää hänen mahdollisuutensa.

Vasta joskus myöhemmin ymmärsin, että Matti Hiukan oli syytäkin olla hermostunut. Seuraavana päivänä oli yksi hänen sen hetkisen uransa tärkeimmistä päivistä: mahdollisuus saada itselleen kohtuupalkkainen työpaikka, jossa onnistuessaan olisi hyvät mahdollisuudet päästä ehkä vielä parempaan työpaikkaan. Parempaan palkkaan. Sellaiseen, joka turvaisi koko loppuelämän.

Matti Hiukka ei kuitenkaan ollut PNE:n silloisen seurajohdon mielestä riittävän hyvä, että sopimus olisi tullut tehdyksi. Tepi Moilanen sen sijaan jatkoi vielä vuosia Prestonin riveissä.

Mutta jatketaan. Pelaajia siis alkoi virrata baariin: Kurt Nogan, Michael Jackson, Jonathan Macken, Sean Gregan, Matti Hiukka, Paul McKenna. Osa pysähtyi tervehtimään. Tepi esitteli meidät Paul McKennalle, joka ihmetteli: "Suomesta saakka". Kerroin, ettei tämä ollut vain pikainen visiitti vaan hiukan pidempi viipyminen. En silloin tiennyt katsovani silmiin yhtä sankareistani. Paul tiesi.

Preston North End muuten sijoittui sillä kaudella viidenneksi. Fulham ja Walsall nousivat suoraan, Manchester City karsintojen kautta. Ja kuriositeettina mainittakoon, että PNE pelasi samalla kaudella kotonaan kaksi muutakin 2-2 –tasapeliä, joista itse olin katsomassa Wigan-matsia 28.11.1998. Ja vielä: Macclesfield Town putosi kauden päätteeksi sarjaporrasta alemmas.

Paul McKenna siis palaa tänään peliareenoille – yli 10 vuotta debytointinsa jälkeen. Pelejä on kertynyt useita satoja, olisiko niitä lähes 400 tällä hetkellä, ja Kenna onkin PNE:n nykyrotsissa pisimpään palvellut pelaaja. Yksi mukavimmista muistoista Paulin uralla – miksei PNE:n lähihistoriassakin – lienee voittoisan rankkarin laukominen Play-Off –semifinaalin toisella kierroksella Birminghamia vastaan keväällä 2001. 169-senttinen keskikenttämies on saanut myös "PFA Player of the Season" –palkinnon kaudella 2004-2005. Pelivuosia on vielä rutkasti jäljellä, jos vain terveyttä piisaa. Nykyinen sopimus seuran kanssa päättyy kesäkuussa 2009.

Paul McKennan eräs entinen joukkuekaveri on sanonut hänestä: "There are not too many that stay at a club for so long, he's been a great servant to the club. He never complains, he comes in and does his job and then goes home." Vähän puolueellisempana voidaan pitää Paulin siskon Vicki Watmoughin (ent. McKenna) lausuntoa: "As a player for pne he is second to none, always giving his best and succeeding through his passion, determination and the drive to win. Paul has always been good at whatever he does, his talents, skill and ambition have no boundaries." Paulin omia ajatuksia ja lausuntoja voi kuunnella vaikkapa viime vuoden heinäkuun testimonial-ottelun yhteydessä otetusta taltioinnista.

Toinen entisistä joukkuekavereista - David Nugent nimeltään – on kertonut kysyttäessä, kuka on paras pelaaja, jonka kanssa hän on koskaan pelannut: "I'd have to say Paul McKenna at Preston because he sees things so early, well before the ball comes to him. He has tremendous vision and a great touch on the ball." Koska tiedän, ettette usko tätäkään, tarkastakaa asia osoitteesta http://www.fourfourtwo.premiumtv.co.uk/page/TheBoys/0,,11442~698153,00.html. Kuriositeettina mainittakoon, että samaisessa haastattelussa Nuge kertoo tv:n suosikkisarjojensa olevan The Simpsons ja OC.

Hattu pois päästä. Peukut pystyyn. Tässä vielä kaksi tunnelmapalaa: ensin kahden vuoden takaisen Hull-ottelun Kennan maalista ja sitten mukavahko kooste Paul McKennan urasta.

Tänään on siis reserviottelu klo 21:00 Suomen aikaa Deepdalella, vastassa Morecambe. Haukan katseet kohdistuvat loukkaantumisista ja operaatioista toipuneeseen Paul McKennaan, mutta tuttuun tapaan ressuissa on vahva edustus muistakin ykkösen pelureista: Sean St. Ledger, Simon Whaley, Lewis Neal, Brett Ormerod ja Neil Mellor ovat ainakin mukana. Ressut ovat osanneet tehdä maaleja – saa nähdä, kuinka tänään Kennan ruokinnassa. Jos menet paikan päälle, kiinnitä huomiosi myös topparina pelaavaan 16-vuotiaaseen Dominic Collinsiin, joka oli kesällä Amerikan kiertueella ja pelannut säännöllisesti nämä ressupelit. Vakoojani on jo matkalla paikalle, ja raporttia on luvassa jossakin vaiheessa tämän pitkän ja kuivan maaottelutauon aikana…

Mellorilta odotetaan tänään taas maaleja. Edellisessä viestissä linkitetystä videoklipistä ei ehkä kovin selvästi näy Mellorin sukellus lauantaisessa Ipswich-ottelussa, mutta tästä kuvasta rankkariin johtanut naurettavasti liian aikaisin alkanut heittäytyminen näkyy rujosti.

Mellor itse on nyt viikolla sanonut hymy huulillaan: "I probably left my legs in there". Kaverin itseluottamus olisi kohdallaan, joten pitää toivoa avauksen paikkaa mahdollisimman pikaisesti: "I feel confident all the time. I will always hit the target. Then, if  the keeper makes a save, it will have to be a good save."

Jätetään muutama sana viikonvaihteeksikin.

[Elmslie Ender]

Itse tapasin Paul McKennan hänen 21-vuotispäivänään, 20.10.1998, illalla klo 10:15. En tosin tiennyt silloin, että oli hänen syntymäpäivänsä. Paul tiesi. Olin seuraamassa Nationwide Division Twon ottelua Preston North Endin ja Macclesfield Townin välillä Deepdalen stadionin rivillä 4, istuimella 013, Pavilion Stand Directors Box –kutsuvierasaitiossa, josta puoliajalla ja pelin jälkeen pääsi baarin puolelle. Sinne pelaajat ja seurajohtokin kokoontuivat – eivät tosin puoliajalla.

On siitäkin jo vanha tullut. McKenna olisi voitu nähdä myös Suomessa pelaamassa (olisiko ollut 97), sillä eräs suomalainen seura oli neuvottelut lainasopimuksesta Prestonin kanssa, mutta homma kaatui sitten rahaan.

[Pekkanbauer]

Kahdeksan kuukauden painajainen on päättynyt. Huhut Paul McKennan kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja ja ennenaikaisia. Ennen eilistä Paul McKenna pelasi viimeksi 23.2.2007 Ninian Parkilla Cardiff Cityä vastaan. Selkään tuli lukemin 4-1. Peliä oli edeltänyt Kennan ainakin kolme viikkoa kestänyt tyräongelma, eikä se ollut näkymättä otteissa. Tai tuloksissa. Münchenistä löytyi kuitenkin ongelmaan ratkaisu. Niin luultiin. Tohtori Ulrika Muschaweck – sama kirurgi, joka oli hoitanut Michael Owenin kuntoon – operoi McKennan paikallispuudutuksella. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Kennan piti olla pelikunnossa 10 päivän kuluttua. Toisin kävi. Niitä 10 päivän settejä kertyi yhteensä pari tusinaa. Leikkauksen jälkeiset ongelmat taisivat tosin johtua komplikaatioista nivusen muilla alueilla, mutta mistäpä minä näitä tietäisin, kun en ole lääkäri. Prosentuaalisesti aika harva meistä on.

Lancashiren alueella paikallisen median otsikot ja keskustelupalstojen viestit eilisestä reservipelistä keskittyivät oikeastaan vain yhteen asiaan: "North End's reserves dropped points at home for the first time this season, but the big news for Preston followers was Paul McKenna's return from injury as he managed 90 minutes of action at Deepdale." Ja: "And the return of Preston North End's midfield general in the reserves last night  could put him in with a chance of a first-team comeback as early as next weekend." Ja vielä: "The central midfielder looked comfortable with the pace of the game and played a number of telling balls  that will have warmed the hearts of his many admirers on a chilly autumn night." Ja vieläpä: "A typical McKenna display. Puts his foot in, tracks back, dictates play. He is what we need in the First Team."

Paul McKennan paluu edustuksen miehistöön 20.10.2007 olisi hieno asia joukkueen itseluottamukselle. Fanien uskolle. Pelaajalle itselleen – hänelle se olisi oivallinen 30-vuotislahja. Ei kuitenkaan kiirehditä, ei hätäillä. Annetaan aikaa. Toivotaan parasta, fingers crossed. Ensi viikon keskiviikkona on reserveillä vielä yksi Pontins Leaguen ottelu, ja jos se menee McKennalta ongelmitta, voimme aloittaa haaveilun. Ja Sheffield United pelkäämisen.

Ottelu Preston North Endin ja Morecamben reservien välillä päättyi tasan 1-1. Neil Mellor teki ottelussa kolme maalia. Niistä hyväksyttiin vain yksi. Mellor on tällä kaudella mättänyt nyt yhteensä seitsemän maalia ressuissa, yhden edustuksessa. Voi, jos minä olisin Simmo, minä laittaisin Mellorin avaukseen. Voi, jos minä olisin Jumala, minä käskisin Simmoa laittamaan Mellorin avaukseen. Vaikka Paul McKenna ei ole mikään Jari Litmanen, eikä edes Paul Scholes, pystyy hän kuitenkin pelaamaan palloa maata pitkin, tekemään sen tällä kaudella toistaiseksi puuttuneen tarjoilun Mellorille boxin tuntumaan. Sieltä Mellor hoitaa pallon maaliin. Tavalla tai toisella. Päällä tai jalalla.

Reserveistä McKennan ja Mellorin lisäksi esiin kohosi Sean St. Ledger. Nyt kun ollaan toivottu Mawenen kierrätystä penkille ja SSL:n paluuta toppariksi, niin tämä peli antoi hernekeittoon tarvittavan meiramin. Koska Simmo oli paikalla, eikä hänen näössään ole silmälääkäri Peter Whitbyn mukaan mitään vikaa, ei hän ole voinut olla havaitsematta samaa, minkä 400 paikalla ollut reserviottelun seuraajaakin näkivät: SSL:ltä hyvin kontrolloitu esitys, oli voittanut kaikki pääpallot, pelannut varmaa peliä maata pitkin, ohjannut puolustusta isännän elkein. Hienoa johtajuutta, jota takariveillä on kaivattu erityisesti Grezzan poistumisen jälkeen.

PNE:n kokoonpano eilisessä reserviottelussa oli: Murphy, Adams, Aspin, Collins, St Ledger, McKenna, Mayor (sub Mainwearing 71), Fairhurst, Ormerod, Mellor, Whaley.

Jos listasta poimii vielä muutaman mielenkiintoisen nimen ja heistä kuulemani kommentit eilisestä pelistä. Whaley oli aloittanut vasempana laiturina, pelannut huonosti, mutta oikealle siirryttyään oli petrannut otteitaan kymmeneksi minuutiksi vaipuakseen taas unholaan. Ormerod oli ollut eilen huono – liekö loukkaantumiset vielä vaivaavat. Vai ikävä Nugea? Olisiko järkevää hakeutua johonkin toiseen seuraan hakemaan uutta kipinää ja varmempaa peliaikaa? Dominic Collinsista tulee isona hyvä pelaaja. Miten hyvä? Tähän yritän saada ennustelevan vastauksen 27. päivä tätä kuluvaa kuuta Buryssä, missä Preston North Endin nuorisojoukkue pelaa sopivasti heti aamupäivällä klo 10:30 – jää iltapäivä aikaa hakeutua katsomaan isompien poikien pelejä.

Lewis Neal ei ollut eilen reservien kokoonpanossa. Eikä lauantaina edustuksen kokoonpanossa. Onkohan siirtymässä lainalle?

Callum Davidson loukkasi Sheffield United –pelin lopussa polveaan, ja skotti on jättänyt tämän viikon treenit väliin. Palannee kuitenkin ensi viikolla. Myös Matt Hill on huilannut tämän viikon, saanut hoitoa ja palannee hänkin ensi viikolla. Sen sijaan Wayne Hendersonin tilanne vaikuttaa erittäin huonolta. Välilevy on luiskahtanut paikaltaan, eikä hoidoista ole ollut apua ainakaan vielä. Simmon tuore kommentti Hendon tilanteesta on tämä: "Whether that means other things need to be done, or whether Wayne is just taking a bit longer, we don't really know. At the moment we are taking it a day at a time."

Billy Jones on mukana Englannin  U-21-joukkueessa ja saattaa pukeutua huomiseen Montenegro-peliin. Itse hän tosin sanoo: "Some of them are really experienced, like James Milner and Steven Taylor. So to be honest I am not expecting to start the match on Friday." Jones on jo edustanut Englannin nuorempia ikäluokkia, mutta U-21-edustuksessa on jotain suurempaa: "It is so much more professional, so much more publicised, in so much as it is more important. It's not kids' international football."

Tämän viikon loput treenit on sitten peruttu, ja koko joukkue – poislukien Billy Jones – unohtaa jalkapallon maanantaihin saakka. Simmon mukaan joukkue tarvitsee nyt sekä fyysistä että psyykkistä lepoa. Toivottavasti joukkue palaa maanantaina virkeänä ja valmiina tarttumaan uusiin haasteisiin: "The next six games are a great run of games to look forward to and we have got to make sure that we come out of this next little run going into the next international break in a better position than we are now."

Menen 26.10. klo 1:00 pm Deepdalelle National Football Museumiin, jonka (Englannin jalkapallon kaikkien aikojen) Hall of Fameen tuli alkuviikosta muutama täydennys. Arvovaltainen paneeli (mukana mm. Sir Bobby Charlton, Sir Alex Ferguson, Sir Tom Finney, Sir Trevor Brooking) valitsivat naispelaajien kategoriaan lisättäväksi Prestonin Joan Whalleyn, jonka ura alkoi 1930-luvulla. Prestonilaisia kiinnostavista nimistä myös Mark Hughes ja Nobby Stiles päätyvät Hall Of Fameen. Hall of Fame 2007 –palkinnot jaetaan Old Traffordilla ensi maanantaina.

Huhu: Sekä Preston North Endin että Norwich Cityn väitetään olevan Sheffield Unitedin Jordan Robertsonin perässä. 19-vuotias hyökkääjä on tällä hetkellä lainalla Dundee Unitedissa.

BTW: Kauden taitekohdaksi veikkaamastani Darren Carterin epäonnistuneesta rangaistuspotkusta ja sitä seuranneesta maalista on Juutuupissa nyttemmin jo vähän parempilaatuistakin videota tarjolla.

Ja jos videoita laitetaan, niin eilen unohtui Kenna-ekstaasissa tärkeä 15-vuotisjuhla. 10.10.1992 pelattiin Blackpool vs PNE –ottelu, joka päättyi lukemiin 2-3 Tony Ellisin tehdessä hattutempun. Nauttikaa!

Edit: Lisätään vielä, kun näköjään PNE:n virallisetkin sivut ovat huomanneet McKennan palannen, linkki uutiseen: McKenna Relishing Competitive Return.

[Pekkanbauer]

Tavallinen elokuinen tiistaiaamu, M6:lla on vilkas liikenne. Musta Mercedes Benz liukuu lähes äänettömästi luoteeseen, syöden tien pintaa maili kerrallaan. Niitä on jäljellä vielä lähes 60, maileja.

"Nyt on ajettu 17 minuuttia", kuljettajan paikalla istuva nelikymppiseltä näyttävä tyylikkäästi pukeutunut mies katkaisee hiljaisuuden, "vielä tunti ja neljä minuuttia". Vieressä istuva nuorempi mies lukee saman auton navigaattorista ja toteaa ärtyneenä mielessään, ettei isä näköjään luota pojan omaan havainnointikykyyn. Tämä on niin tavallista, monta kertaa koettua.

Poika purkaa ärtymystään tuijottamalla ulos sivuikkunasta. Alkutaival M6:n varrella näyttää maaseudulta. Vihreältä. Kostealta. Viikonlopun aurinkoinen sää on vaihtunut rajuksi sateeksi. Pyyhkijät huitovat tuulilasia epätoivoisessa oravanpyörässään.

"Andrew, älä sitten hölmöile siellä", mies toteaa pojalleen. "Ettei tule samanlaista sotkua kuin keväällä Firhillissä. Tai samanlaista kuin aikoinaan Brighton Avenue Primary Schoolissa".

Poika on aikeissa kääntyä katsomaan isäänsä, mutta pysäyttääkin katseensa autostereoihin. "En, isä", hän sanoo hiljaa yrittäen turhaan peittää ärtymystään äänessään. Primary Schoolin ongelmat eivät johtuneet pojasta. Eivätkä kevään ongelmat, koka hän oli jo sopinut asiat Archie Knoxin kanssa. Paperit tehty, lyöty kättäkin päälle, eikä pitänyt olla mitään epäselvyyksiä. Sitten isä kuitenkin aloitti oman säätämisensä Steve McClarenin ja Nigel Pearsonin kanssa. Hyväähän se isä tarkoitti. Enemmänkin. Pojan parasta.

"Minä olen jo 18, ja voin itse vastata asioistani", poika yrittää saada ryhtiä ääneensä, mutta kuulostaa lähinnä ansaan joutuneelta pelokkaalta linnulta. "Isoäiti ei olisi pitänyt kevään päätöksestä. Eikä myöskään Lee Clark siitä pitänyt".

Isä ei vastaa. Poika on oikeassa. Skotlantilainen isoäiti ei todellakaan olisi pitänyt päätöksestä, jonka isä teki. Lee Clarkin mielipiteellä ei ole edes emotionaalista painoarvoa. Enää 54 mailia.

Kaksi kuukautta myöhemmin. Taas sataa. Vai näyttääkö se vain siltä? Andrew ei saa oikein selvää yrittäessään tihrustaa ulos pubin ikkunasta. Kun hän kääntyy takaisin pöydän suuntaan, hän ymmärtää olevansa aika juovuksissa. Pöydän toisella puolella istuu tuttuja, mutta kauemmas Andrew ei enää näe.

"Sinä olet ihan liian tulinen", joku nauraa, ja kun Andrew saa terästettyä katseensa, hän näkee Scottin ilkikuriset kasvot: "Scunthorpen hölmöilyjen vuoksi jopa Paddykin kiilaa sinun ohitsesi penkille". Tästä Andrew ei pidä: "Ei nyt mitkään Afrikan pulleat neekerit sentään, mä oon uusi Duncan Ferguson", hän aloittaa, mutta ajatus ei alkoholin vaikutuksen alaisena kulje pidemmälle. Ryan kiirehtii auttamaan: "Tekihän Andy taas maalin Englannille". Andrew katsoo kaveriaan lasittunein silmin, kiitollisena.

Huoli alkaa painaa. Andrew muistaa ulkonaliikkumiskiellon, ja pelkää, että tästä tulee sanomista. Brian vaikuttaa aika ehdottomalta. Yorkshire on paska paikka. Scunthorpe on vielä paskempi. Andrew tietää olevansa vahvasti juovuksissa, mutta nyt olisi viisainta lähteä majapaikkaan. Kiireesti. Jos menee taksilla, Brian huomaa. Jos menisi autolla, voisi ajaa riittävän lähelle. Jättäisi auton kuitenkin vähän kauemmas. Piiloon.

Jos Andrew vain tietäisi, millaista riemua sunnuntainen media tästä repii: Players sent home ja On-loan PNE star sent packing vain muutamana esimerkkinä. Ja mitä Simmokin sanoo maanantaina. Ja isä. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

[Pekkanbauer]

Lainaharakka Andy Carroll ulostettiin siis Englannin U-19 -joukkueesta yhdessä Scott Sinclairin ja Ryan Bertrandin kanssa, virallisena syynä ulkonaliikkumiskiellon rikkominen. Epävirallisia syitä useita ja pääsääntöisesti huhumaisen harmaassa muodossa.

Harakan lento on ollut tänä vuonna kulmikasta ja katkeilevaa. Keväällä oli iso vääntö siitä, edustaisiko Andy Englantia vai Skotlantia. Väitetään, että Skotlannin (Archie Knoxin) kanssa asiat olisivat olleet jo sovittuina, mutta Englanti olisi kiilannut (Steve McClarenin muodossa) väliin. Andy siis valitsi Englannin. Tai joku valitsi, mutta joka tapauksessa Andy pelaa Englannin U-19-joukkueessa. Tai pelasi. Katsotaan nyt, onnistuiko poika tuhoamaan maajoukkueuraansa yhtä viikkoa pidemmäksi aikaa.

Andya on nimitelty uudeksi Duncan Fergusoniksi ja verrattu kokonsa (191 cm, 65 kg) vuoksi myös Peter Crouchiin. Nuorukaisen ura on saanut kohtuullisen mukavan pelillisen startin. Ensiedustus Newcastlen ykkösjoukkueessa oli Palermoa vastaan UEFA-cupin ottelussa 2.11.2006, jolloin hänestä tuli nuorin harakoita Euroopan kentillä edustanut pelaaja. Valioliigadebyytti oli tämän vuoden helmikuussa Wigania vastaan. Juventusta vastaan pelatussa ystävyysottelussa Andy on yllättänyt itsensä Gianluigi Buffonin, jolta irtosi muutenkin rutkasti ylistystä nuorukaiselle. Lisäksi Andy on ehtinyt voittaa nuorille tulokkaille myönnettävän 'Jackie Milburn Trophy' –palkinnon tänä keväänä.

Preston North End julkisti kaksi kuukautta ja kaksi päivää sitten lainasopimuksen, jonka nojalla Andy Carroll pelaa tammikuulle saakka liljanvalkoisissa. Jo heti samana päivänä Andy tuli penkiltä kentälle loppuvaiheiksi surulliseen ja häpeälliseen Morecambe-otteluun, jonka PNE hävisi kotonaan lukemin 1-2. Neljä päivää myöhemmin Andy pelasi ensimmäisessä CCC-pelissään tullessaan Mellorin tilalle WBA-vierasottelun 69. minuutilla.

Elokuun 25. Andy oli ensimmäistä kertaa avauksessa – kotipelissä Colchesteria vastaan. Ja oli taas avauksessa 1.9. Coventry Citya vastaan vieraissa ollen muuten ottelussa eniten rikkeitä tehnyt pelaaja. Andy keräsi kehuja niin peleistä kuin treeneistäkin. Sitten väliin Englannin U-19 –ottelu: Andy onnistui maalinteossa Valko-Venäjää vastaan. Ja heti perään täydet minuutit Sheffield Wednesdayta vastaan. Tämän jälkeen tulikin taas vähän vastoinkäymisiä.

Scunthorpe 18.9. Andy Carrollin keitossa pippurit nousivat pintaan. Nuorukaiselle näytettiin punaista korttia ottelussa, joka olisi ollut PNE:n voitettavissa, erityisesti täydellä miehistöllä. Nuoren miehen itseluottamukselle ei varmasti tehnyt hyvää myöskään Simpsonin kommentti pelin jälkeen: "But from what I saw on the touchline the two players collided, their player kicked Andy on the ground, Andy reacted to it and the linesman saw it. There is no point me talking to the referee about it. I'm not going to waste my time because it's not going to change now."

Andyn kolmen ottelun mittaisen pelikiellon aikana PNE:n tilanne muuttui. Peli parani, hyökkääjille tuli onnistumisia, maaleja. Simpson antoi lausuntoja, joiden mukaan Andy saisi taistella tosissaan, jos tahtoo takaisin edustusasuun. Eivätkä Simpsonin teot jääneet vain puheiksi. Ipswichiä vastaan lainaharakka ei mahtunut edes vaihtopenkille, oli pudonnut nokkimisjärjestyksessä alaspäin edellään Gallagher, Hawley, Agyemang ja Mellor. Ehkä Ormerodkin. Ja Simpson lisäsi vettä myllyyn pyörittämään nuorukaisen itseluottamusta alemmas: "I said to him when it happened it could be a horrible, harsh lesson for him. So I don't care if you come from the Premier League or from within our squad. Everyone is treated the same."

Andy Carroll sai kuitenkin kutsun Englannin U-19 joukkueeseen pelaamaan Islantia, Romaniaa ja Belgiaa vastaan. Islanti-ottelusta tuli komea voitto, Andy pukeutui maajoukkuepaitaan toisen kerran kuukauden sisällä ja onnistui jälleen maalinteossa. Sitä piti juhlia. Ja loppu onkin (lähi)historiaa.

Eilen myös Lancashire Evening Post aprikoi Carrollin tilannetta: Striker returns after England axe. Nähtäväksi tosiaankin jää, onko törttöilyllä vaikutusta Andyn tulevaisuuteen nuorten maajoukkueissa, Newcastlessa tai PNE:ssä. Viitteitä PNE:n suhtautumisesta asiaan saataneen viimeistään huomenna, kun reservit kohtaavat Accrington Stanleyn vieraissa.

Kädessäni olevan Matchday Programmen (2.10. PNE v Southampton) mukaan Andy on pelannut nyt 5 sarjapeliä ja yhden cup-ottelun. Keltaisia kortteja 2, punaisia 1. "Henkilökohtainen" sponsori Barrow Financial Services. Ei muita merkintöjä. Pistän läpyskän takaisin lasivitriiniin.

Toinen PNE-peluri maajoukkuetehtävissä, Billy Jones, ei mahtunut lainkaan kokoonpanoon U21-ottelussa Montenegroa vastaan. Saa nähdä, miten huomenna Pohjois-Irlantia vastaan…

Callum Davidson, Matty Hill ja Karl Hawley olivat viime viikolla jonkin verran vaivaisia, mutta lienevät pelikunnossa lauantaina, kun kohdataan Sheffield United vieraissa. Näillä näkymin Wayne Henderson on ainoa ottelusta varmuudella pois oleva pelaaja.

Lauantaiseen peliin on käytettävissä siis myös Paul McKenna, joka voisi olla jopa penkkiveikkona Bramall Lanella. Asetelma on herkullinen – etten sanoisi – kun Callum Davidson on saanut pelinsä oikeisiin uomiin keskikentän keskustassa, ja kippari Kevin Nicholls on siitä viereltä hankalasti heivattavissa. Mihin Kenna? Mutta eipä spekuloida vielä asialla – kuunnellaan ensin kommentit huomisesta ressupelistä. Ja odotetaan, mitä kaikkea vielä ehtiikään tapahtua ennen lauantaita.

Myös lauantainen vastustaja on "vahvistunut", kun Phil Bardsley tulee Manchester Unitedista lainalle. Ilmeisesti Bardsleyn ura ManU:ssa on ohi, ja lainasta tullee pysyvämpää sorttia? En tosin osaa arvailla, onko Sheffield United sitten se pysyvä osoite.

Preston North Endille valitaan uutta puheenjohtajaa ensi kuun 7. päivä. LEP uutisoi eilen fanien toivovat nykyisen puheenjohtajan pyörtävän vetäytymispäätöksensä: Fans expect Derek U-turn. Odotamme tilannepäivitystä ja varmistuksia – joitakin huhuja on liikkeellä.

Huominen reservipeli Accrington Stanleyta vastaan alkaa jo klo 16:00 Suomen aikaa.

[Pekkanbauer]

Olemme juuri saaneet kuvayhteyden Accrington's Fraser Eagle Stadiumille, jossa on reilun tunnin kuluttua alkamassa reservijoukkueiden välinen Pontins League Division One Westin ottelu, jossa pelaavat Accrington Stanley ja Preston North End.

Vierasjoukkue PNE:n pelaajat ovatkin jo ryhmittyneet kentälle...



Pahoittelemme kansainvälisistä kuvayhteyksistä johtuvia häiriöitä kuvanlaadussa.

No niin, nyt meiltä meni kuva. Toivottavasti kohta menee äänikin.

[Pekkanbauer]

Manchester United 195
Chelsea 135
Sunderland 119
Newcastle United 117
Tottenham Hotspur 117
---------------------
Leeds United 115
Cardiff City 114
Millwall 111
Stoke City 102
...
Preston North End 27

Pitäisikö olla ylpeä vai häpeissään? Röyhistää rintaansa kukkomaisesti vai kotkotella heltta heiluen heinäsuovan sisään piiloon? Yllä olevan tilaston mukaan 27 PNE-fania pidätettiin viime kaudella huliganismiin liittyvästä käyttäytymisestä. Kasvu on ollut huima, sillä edelliskaudella pidätyksiä oli 26.

21% Club Foot
20% This Is The One
14% Final Countdown
11% The A-Team Theme Tune
10% Welcome To The Jungle
8% Hard To Beat
6% Chelsea Dagger
5% Chase The Sun (Sky's darts theme)
3% Don't Stop Me Now
2% All Together Now

Pitäisikö olla ylpeä vai häpeissään? Röyhistää rintaansa kukkomaisesti vai kotkotella heltta heiluen heinäsuovan sisään piiloon? Yllä olevan listauksen mukaan fanit haluavat Club Footin soivan jokaisen kotiottelun alussa. Äänestys on parhaillaan menossa Lancashire Evening Postin sivuilla, joten tulos voi vielä muuttua. Chelsea Daggerhan Deepdalella on soinut, ja onhan se komeaa hoilattavaa, mutta ilmeisesti ongelmaksi on koettu se, että samainen Chelsea Dagger kaikuu niin monella muullakin saaren stadionilla.

Eilisessä reservien pelissä Neil Mellor jatkoi vakuuttavaa tahtiaan maalin äärellä: hattutemppu 1-6 päättyneessä ottelussa Accringtonia vastaan. Simon Whaley teki kaksi ja Brett Ormerod yhden. Ressuja valmentavalla Billy Barrilla oli muitakin mukavia uutisia ottelun jälkeen: "McKenna has got 90 minutes under his belt again, everyone got 90 minutes as we made no substitutions, no injuries so we have done very well." Kokoonpano ottelussa oli siis: Chris Neal, Aspin, Shearwood, Bloxam, St. Ledger (capt), Fairhurst, McKenna, Whaley, Lewis Neal, Ormerod, Mellor.

Jokohan Neil "Gerd" Mellor päästetään lauantaina irti heti avauksesta saakka? Neljässä viimeisessä ressujen pelissä Mellor on tehnyt yhteensä 8 maalia. Näitä tehoja tarvittaisiin ykkösen ringissä!

Billy Jones eteni jo penkille asti Englannin U-21-joukkueessa, mutta minuutteja ei vielä kertynyt. Toisen urhean maajoukkueratsumme, lainaharakka Andy Carrollin piti palata PNE:n treeneihin jo alkuviikosta, mutta Sam "Big" Allardyce oli halunnut "keskustella" nuorukaisen kanssa eräistä tärkeistä asioista (kts. muutama edellinen viesti). Korvat yhäkin punaisina Andy "Nolo" Carroll palasi tänään treeneihin ja lupasi olla erittäin kiltisti (ehkä Andyn skotti-britti-vääntelyn vuoksi pitäisi sanoa, että Andy lupasi olla erittäin asiallisesti, eikä kiltisti). Simmo kertoi Andyn paluusta: "Andy is back with us today. He had to go and speak to Sam before coming back. The lad is disappointed with what happened. But hopefully he can move on from this. He is only a young man and he can learn from this experience."

Välilevyn pullistuma ajoi Wayne Hendersonin sitten lopulta leikkuupöydälle silvottavaksi, ja näillä näkymin sairaslomaa tulee ainakin kolme kuukautta. Todennäköisesti pelikuntoon toipuminen vie kuitenkin reippaastikin loppukautta kohti – josko Hendo sitten tällä kaudella pelaa enää lainkaan. Tai koskaan. Onneksi Andy Lonergan petrailee koko ajan otteitaan, ja Hendon mahdollisen paluun jälkeen jossakin tulevaisuudessa saatettaneen nähdä vielä tiukka taistelu ykkösveskarin paikasta. Mutta katsotaan nyt siis, palaako Hendo ensinkään enää pelikentille, koska sellainenkin riski on lääkärien mukaan olemassa. Fysioterapeutti Steve Kemp kertoo operaation suorittajasta: "We have found a highly regarded surgeon in Leeds who we have every confidence in and he in turn is very confident on a positive outcome."

Minulle on kuiskittu Black Bull -pubin suunnilta, että Simon Whaley ja/tai Danny Pugh olisi(vat) menossa Stokeen. Asia vahvistuu ennen viikonloppua? Jätän toisen korvani auki siihen suuntaan. Toinen lähtee pienelle lomalle.

[Zenith]

Mahtavaa tuotosta kyllä tämä topic, toivottavasti jaksat yksinpuhelua kauden loppuun saakka

[Pekkanbauer]

Sheffield Utd vs Preston Preston North End 1 - 1

Attendance: 23661

Scorers: Carter 35

PNE: Lonergan, Jones, Mawene, Chilvers (St Ledger), Hill, Sedgwick, Davidson, Nicholls (capt), Carter, Hawley, Gallagher (Agyemang). (Subs: Neal, Mellor, Whaley)



Näyttämö: Bramall Lane.
Päivä: 20.10.2007
Kello: 04:34pm - 04:40pm
Pääosissa: Bryan Robson, Jarnail Singh, Paul Simpson
Sivuosissa: Sean St. Ledger, James Beattie, Luton Shelton, Danny Webber, Gary Cahill, Tepi Moilanen, Andy Lonergan, Billy Barr, Also Starring

Ruohokenttä tuoksuu edelleenkin samalta kuin huhtikuussa 1975. Vastassa taisi olla York City. Tai jokin muu joukkue. Palkka oli jotain £28 viikossa. Elihän silläkin. Se stadion taitaa olla nykyisin KitKat Crescent tai jotain muuta kaupallista. Joukkueet unohtuvat, ottelut unohtuvat, stadionit huorataan. Ruohokentän tuoksu ei unohdu, sitä ei voi varastaa.

"We want Robson out" -huudot katsomosta havahduttavat Bryan Robsonin nuoruusmuistoista ikävään todellisuuteen. Potkut odottavat noin 15 minuutin päässä. Palkanmaksu jatkuu vielä jonkin aikaa sen jälkeen, mutta ainahan se puraisee hiukan pois maineesta. Potkut siis. Vaikeuttaa uuden työpaikan löytymistä. Ja kun kaikkia vastoinkäymisiä ei voi kertoa. Ei edes niitä, jotka selittäisivät omaa menestymättömyyttä. Selittäisivät huonoja tuloksia. Vain ihme voisi pelastaa. Yksi maali voisi antaa vähän jatkoaikaa, venyttää 15 minuuttia jopa 15 päiväksi. Yksi maali antaisi yhden pisteen, todennäköisesti. Mutta se yksikin maali tuntuu kovin kaukaiselta. Bryan Robsonin olisi kannattanut mieltänsä huojentaakseen vilkaista viisi minuuttia tulevaisuuden puolelle. Kurkistaa James Beattien tekemään maaliin. Olisi säästynyt parilta huokaukselta. Pitänyt systolisen verenpaineen 2 mmHg:ä alempana. Diastoliseen ei vaikutusta.

Joukkueen peli on paskaa. Puhdasta paskaa. Jos paska nyt sitten koskaan on puhdasta. Tälle sarjatasolle kalliita pelaajia. Potkivat kuin mummot. Mummo-vainaat, oikeastaan. Sheffield Unitedin alamäki on ollut jyrkkää. Ja nyt toinen vastatuulia päin tarponut joukkue, Preston North End, on aikeissa tehdä täyden ryöstösaaliin Bramall Lanelle. Robson huokaa. Toisen kerran minuutin sisään. Katsoo kelloaan. Reilustikin yli puoli tuntia pelattu toista puoliaikaa. Tämä on hävitty. Huomenna kortistoon. Bryan hymähtää ajatukselle. Kortistoon.

Jarnail Singh hölkkää kohti Preston North Endin kenttäpuoliskoa. Hänkin kuulee "we want Robson out" –huudot katsomosta. Jarnailia hymyilyttää, mutta hymy hyytyy, kun hän muistaa itseensä kohdistuneita huutoja. "Monty Panesar". Näin Crewe-fanit huutelivat silloin joskus. Jarnail raaputtaa turbaanin painaumaa ohimollaan. Se vaatii huomiota. Vähän liikaa. Vielä enemmän kuin "Monty Panesar" –muisto.

Yleisön huuto siirtää Jarnail Singhin mielenkiinnon ohimon raaputtamisesta takaisin peliin. Hän yrittää pikaisesti palauttaa näköhermojensa kautta välittyneet kuvat ymmärtääkseen, mitä tapahtui. Siinähän taisi olla Sheffield Unitedin Luton Shelton – vai oliko se Danny Webber, Jarnail ei saa lähimuististaan tarkkaa kuvaa – taistelemassa keltapaitaisen Sean St. Ledgerin kanssa. Pallo pomppasi taistelun tuoksinassa jonkun pelaajan jostakin vartalonosasta. Yleisö huutaa rankkaria. Ulvoo. "Handball", huutaa Also Starring yleisön seasta. Jarnail hölkkää eteenpäin. "Penalty", kuuluu selvästi katsomon vaatimana. Vieläkin selvemmin kuin Tepi Moilasen huudot Jarnailin korviin silloin joskus, kun Cambridge United teki paitsiomaalin Prestonia vastaan. Olihan se paitsio – hidastuksista katsottuna. Ei se vain heti siltä näyttänyt. Siis silloin aikanaan, kun Jarnail oli avustavana. Tai linjamiehiähän ne silloin olivat. Jarnail siirtää katseensa anovasti avustavaan tuomariin, joka seisoo sivurajalla. Sieltä ei tule apuja. Jarnail joutuu epätietoisuudessaan hölkkäämään vielä eteenpäin. Lähemmäs tapahtuman keskipistettä. Yleisön huuto on halkaista pään. Vastaava tilanne oli jo kerran – Gary Cahill kaadettiin, yleisö ulvoi, mutta pilli ei halunnut mennä suuhun. Ei siis rankkaria silloin. Taisi mennä väärin. Ainakin yleisön reaktion perusteella. Jarnail vilkaisee vielä kerran avustavaa tuomaria, ja kun sieltä ei tule vieläkään apua, hän päättää uskoa yleisön reaktiota. Pilli suuhun, puhallus. Käsi ojentuu osoittamaan rangaistuspistettä.

Paul Simpson on suunniltaan. Varmat kolme pistettä, makeilta maistuvat pisteet olivat olleet jo suussa. Lähes nieltyinä. "Perkeleen puusilmä", Simpson huutaa. Suomeksi. Hämmästyy itsekin, koska tietää, ettei osaa suomen kieltä. Jatkaa sättimistään ja kiroiluaan äidinkielellään. Englanniksi. Neljäs erotuomari ei muista kuulleensa moisia sanoja sen jälkeen, kun isä antoi selkään. Sanat olivat tulleet lapsen suusta. Vieressä PNE:n valmentaja Billy Barr taputtaa tuomarille sarkastisin elein.

James Beattie siirtää Bryan Robsonin työsopimuksen purkamista hiukan kauemmas. Andy Lonergan tolppien välissä aavistaa väärään suuntaan. Beattie vetää oikealla jalallaan vasempaan alanurkkaan. 1-1. Bryan Robson huokaisee. Helpotuksesta. Kortisto saa vielä odottaa.

Neljännellä erotuomarilla ja Jarnail Singhillä on asiaa toisilleen. Tuskin vaihtavat perheidensä kuulumisia. Tuskin sopivat treffejä pelin jälkeen. Keskustelun aiheena taitaa olla Paul Simpson, Preston North Endin manageri. Also Starring katsomon puolella ei kuule sanoja, mutta tulkitsee elekieltä aivan oikein. Paul Simpson passitetaan katsomoon. Hän on sanonut sopimattomia asioita. Omien sanojensa mukaan menettänyt päänsä: "I think the level of our performance was excellent and unfortunately they have got into the game because of a decision which I think is really questionable and I'd have to say a decision that he hasn't got a clue why he gave. I lost my head. I wanted to win the game today and I regret losing my head. I shouldn't have done it but that is what happens when you want to win football games and you are undone by decisions like that. He just asked me to go up to the stands. Anybody who looks at the referee's reaction to it, he had not got a clue what had happened, not the foggiest idea."

Sewington Roadin varrella olevassa pienehkössä omakotitalossa, Middlesexissä, jossakin Lontoon luoteispuolella Jarnail Singhin perheessä valmistellaan päivällistä. Kaikessa rauhassa. Ilman kiirettä. Aasialaista ruokaa. Paljon mausteita, brittiläiseen makuun hiukan eksoottisiakin. Neilikkaa. Kanelia. Inkivääriä. Mutta hyvää siitä tulee.



Preston North End joutui siis tyytymään yhteen pisteeseen eilisessä ottelussaan. Darren Carterin kierteinen vapaapotku upposi Sheffield Unitedin verkkoon ottelun 35. minuutilla, mutta se ei riittänyt täydelliseen ryöstöretkeen. Se riitti pisteeseen, ja siihen on nyt tyytyminen. Ehkä se oli reilu tulos, mutta tapa, millä se tuli, ei tuntunut reilulta. Se ei tuntunut liljanvalkoiselta.

Karanneen voiton lisäksi pari muutakin murhetta. Liam Chilvers jouduttiin ottamaan vaihtoon jo 19. minuutilla, ja alkuviikosta tiedettäneen, kuinka pahasta loukkaantumisesta on kyse. Voidaan tietää jo nyt, mutta minulle ei ole kerrottu. Sean St. Ledger tuli korvaamaan, ja korvannee edelleenkin myös tiistain pelissä. Callum Davidson sai varoituksen, joka on jo viides tällä kaudella. Huilia edessä pienen pelikiellon muodossa.

Lonergan oli eilen loistava. Itsevarma. Muutama hieno pelastus. Jones parantaa peli peliltä. Hill. Monien mielestä Man Of the Match. Chilvers särki itsensä. Ei tahallisesti. Mawene on hidas, mutta lukee hyvin peliä. Davidson pelaa loistavia pelejä keskikentällä. Rauhallinen, varma. Hillin kanssa MOM. Nichollsin paras peli tällä kaudella. Tästä se lähtee. Toivottavasti. Carter oli maalia lukuun ottamatta aivan pimennossa. Tiistaina penkille! Sedgewickiltä normaali epätasainen esitys. Jokunen hyvä keskitys, mutta pääsääntöisesti varjojen maille. Hawleyltä ok peli, mutta maaleja pitäisi hyökkääjän tehdä. Gallagheriin pätevät juurikin samat sanat. Ja samassa järjestyksessä. St. Ledger tuli siis topparikorvaajaksi, erittäin hyvä peli. Harmittava se rankkari. Agyemang tuli spurttailemaan loppuminuuteiksi. Ei tulosta.

Muutoksia on siis varmasti luvassa seuraavaan peliin. Nythän Matt Hill palasi vasemman pakin tontilleen, jossa Ipswichiä vastaan  tuurannut Danny Pugh ei eilen päässyt enää edes penkille. Penkiltä – ja kentältä – puuttui myös lainaharakka Andy Carroll. Penkillä oli Neil Mellor, mutta olisi voinut olla vaikkapa katsomossa, koska peliminuutteja ei valitettavasti irronnut. Gallagher ja Hawley jatkoivat siis hyökkäyksessä, ja saa nähdä, jatkavatko vielä tiistainakin. Melloria täältä huudetaan, huuto ei vain tunnu kantavan saarelle saakka. Ainakaan aina.

Koska Davidson on pelikiellossa, joku tulee keskikentän keskustaan. Joko se on Paul McKenna? Vai siirtyykö laidasta Darren Carter keskeen? Ja Simon Whaley laitaan? Nämä kysymykset Paul Simpson on esittänyt itselleen, ja tiistaina tiedämme niihin vastauksen.

Peli paranee koko ajan. Jos Ipswich-peli jätetään laskuista, lähes jokainen peli on parempi kuin edellinen. Tulokset seuraavat perässä. Väistämättä. Nähtäväksi jää, ehtivätkö tulokset pelastamaan Simpsonin nahkan. Tai edes työpaikan.

PNE:n peli oli eilen niin hyvää, että kotijoukkueen fanit laulelivat toisella puoliajalla lauluja Robsonin päästä. Päätä haluttiin vadille. Ja pölkylle. Sinnehän se ennen pitkää tipahtaakin.

[Pekkanbauer]

Tänään taas Deepdalen iltavalojen loisteessa, klo 21:45 Suomen aikaa. Edelleenkin on tuoreehkossa muistissa, ainakin alavatsan tienoilla, kuinka edellisessä tiistaipelissä kävi. Oli se ihanaa! Paul Simpson jatkaa: "Tuesdays are good nights for us to be playing in front of our home fans. We always seem to get a good atmosphere and, as I said at the weekend, I hope the fans will come out and support us." Ja fanien kannustamiseen vielä liittyen - osittain lauantain rankkarituomiotakin yhä piikitellen:  "It would be wonderful if we could get our supporters making the noise that the Sheffield United fans did, getting decisions for us like United's did."

Tänään vastassa Queens Park Rangers. Tavoitteena 3 pistettä. Ne myös saadaan.

Liam Chilvers on pois kolme viikkoa lauantaisen loukkaantumisensa vuoksi. Sean St. Ledger tulee siis Youl Mawenen topparikaveriksi. Mawene liimasi lauantaina James Beattien täydellisesti. Tänään muutamaa vaarallisuusluokkaa kehnommat hyökkääjät, joten pitäisi onnistua. Vieläkin täydellisemmin.

Alkukaudesta vaadin Matty Hilliä kentälle. Nyt hän on pelannut kaikki pelit Ipswich-ottelua lukuunottamatta. Siitä oli loukkaantumisen vuoksi sivussa. Matty Hill jatkaa: "I've been jokingly reminding the boys that the one game we've lost in the last five was that defeat at Ipswich that I missed, but in all seriousness I do think I bring something to the team in terms of being solid and getting forward as well. Long may that continue!"

Viime aikoina olen vaatinut Neil Melloria avaukseen. Vaadin edelleenkin. Paul Simpson jatkaa: "I've got to look to try and get more, particularly at home when we've got to use the strengths we've got in all of the strikers. We've had the frustration of Brett not being involved, we've got Andy Carroll who is waiting and we've got Neil Mellor who has been scoring goals in the reserves but has got to wait patiently."

Karl Hawley ja Paul Gallagher saattavat kuitenkin hyvinkin jatkaa kärjessä. Toistan kuitenkin vielä kerran: Laittakaa Gallagher vasempaan laitaan ja Mellor kentälle heti avaukseen! Tänään!

Saamme tänään myös nähdä, onko Paul McKenna jo kelvollisessa kunnossa ykkösen peleihin. Voi olla, että Kenna pelaa huomenna reservien mukana, ja on sitten lauantaina ykkösrotsissa. Jos kaikki menee hyvin. Pian nähdään.

Tähän kiireeseen ei juuri muuta. Kaksi pientä maalivahtiasiaa kuitenkin: 1) Chris Neal viettää tänään syntymäpäiviään. Istuu kakun päällä penkillä, housut kermassa. 2) Guardianin urheilublogissa oli listattuna kuusi "parasta" omaa maalia. Listan sijalta kolme löytyy PNE:n entinen maalivahti ja klassinen oma maali. Sinäkin tunnet tapauksen.