Kaikki pelaa -kritiikkiä A-studiossa

[Vanda]

Erkka V. Lehtolaan liittyen, tietääkö kukaan koostuiko hänen vetämä HJK F-10 ikäluokan Hesa Cupissa vuotta nuoremmista G-9 pelureista vai ihan F-10 jampoista?

Ko. joukkuehan tippui neljännesvälierissä virolaiselle joukkueelle pilkuilla, peliaika 0-0. Ainakaan itse en pystynyt silti olemaan ihastelematta HJK:n pikkupelureiden suorituksia, eniten pisti itsellä silmään miten tekniikka oli jo saatu jalostettua taidoksi: "haltuunottoja" ei ollut oikeastaan ollenkaan, vain ensimmäisiä kosketuksia.

Tämä virolaiselle JK Maag Tammekalle pudonnut porukka oli Klubin 97-syntyneiden edari, joka tätä ennen esitti varsin ylivoimaisia otteita turnauksessa. Samassa sarjassa (F-10) pelasi myös HJK:n 98-syntyneiden porukka, joka putosi yhtä kierrosta aiemmin KäPalle 10-1. Tässä jengissä pelasi juuri tämä A-Studiossa haastateltu poika, joka oli siis syntynyt vasta vuonna 99. Ymmärsin, että Erkka olisi juuri tämän jengin valmentaja, mutta eikö ollutkaan?

OT: Jos on mahdollisuus niin menkää ihmeessä huomenna katsomaan kyseisen ikäluokan matseja Käpylään. Kovimmat jengit lienevät Honka Stars/Musta ja KäPa/United. Kohtaavat huomenna välierissä klo 16.00, jolleivat nyt kompastele päivän puolivälierissä. Kyseisistä jengeistä löytyy, muutamia uskomattoman taitavia kavereita. 

[Johnny99]

Tämä virolaiselle JK Maag Tammekalle pudonnut porukka oli Klubin 97-syntyneiden edari, joka tätä ennen esitti varsin ylivoimaisia otteita turnauksessa. Samassa sarjassa (F-10) pelasi myös HJK:n 98-syntyneiden porukka, joka putosi yhtä kierrosta aiemmin KäPalle 10-1. Tässä jengissä pelasi juuri tämä A-Studiossa haastateltu poika, joka oli siis syntynyt vasta vuonna 99. Ymmärsin, että Erkka olisi juuri tämän jengin valmentaja, mutta eikö ollutkaan?

Erkka valmentaa käsittääkseni 98/97/96 ikäluokkien edustusjoukkueita. Ja oli ainakin tuon JK Maag pelin ohjaamassa tämän Klubin mukana. Klubin pelaajat olivat niin pieniä ja hentoisia Virolaisiin verrattuna, että veikkaisin mukana olevan enemmänkin aiemmin syntyneitä.

OT: Jos on mahdollisuus niin menkää ihmeessä huomenna katsomaan kyseisen ikäluokan matseja Käpylään. Kovimmat jengit lienevät Honka Stars/Musta ja KäPa/United. Kohtaavat huomenna välierissä klo 16.00, jolleivat nyt kompastele päivän puolivälierissä. Kyseisistä jengeistä löytyy, muutamia uskomattoman taitavia kavereita. 

Sama!

Näin tänään KäPa vs Atlantis (4-3) pelin ja KäPan numero 7 harhautteli kuin Robben ja viimeisteli kuin Milla. :

[Vanda]

Näin tänään KäPa vs Atlantis (4-3) pelin ja KäPan numero 7 harhautteli kuin Robben ja viimeisteli kuin Milla. :

Tuon KäPa-Atlantis pelin lopputulos ei kyllä kerro täyttä kuvaa pelistä, koska peliä pelattiin hyvin pitkälti Atlantiksen päädyssä. Omasta mielestä taitavin jätkä oli numero 18, kuuleman mukaan pärjäisi taitokisoissa 4 vuotta vanhempia vastaankin. Hongalta silmiin pisti kapteeni, joka pelasi numerolla 10, kuinkas muuten. Tästä jätkästä kuullaan vielä. Offtopiciksi menee, mutta Hesa cup ketju ei paljoa ole kannatusta saanut.  :

[Johnny99]

Sinänsä sääli ettei junnufutis yleensäkään täällä herätä niin paljoa keskustelua. Kyseessä on kuitenkin Suomen jalkapallon tulevaisuuden kannalta ylivoimaisesti tärkein asia. Alkaa aina oikein itkettämään kun joku pitää esimerkiksi jotain euromenestystä kriittisenä asiana Suomen veikkausliigan tulevaisuuden tason kannalta.

[kulmahiomakone]

->Ihan positiivista, ettei junnufutis herätä keskustelua, kun kommentit olisivat kuitenkin pääasiassa tasoa "tästä jätkästä kuullaan vielä". Yleisellä tasolla on tietysti mukava ja mielenkiintoistakin jutella, mutta tuntien paikan, niin keskustelu siirtyy ennemmin tai myöhemmin nimettyihin yksilöihin. Dalla Valle -ketju(i)sta on käynyt hyvin selväksi, että porukka odottaa muna pystyssä kaikista vähän keskivertoa taitavemmista varhaisteineistä uusia litmasia ja maajoukkuepelaajia. Siinä sitten taas ei ole mitään positiivista. 99,9x prosenttia kavereista ei tule odotuksia täyttämään - joku tosin saattaa selvitä ulkomaille saakka, vaikka turskadivariin ja sekin on helvetin hyvin. Pitäisi ymmärtää, että junnuille jalkapallo on harrastus ja vaikka junnuilla itsellään olisi suuriakin haaveita ja tavoitteita, niin aikuisten pitäisi ymmärtää suhtautua asiaan rationaalisesti. Suuret odotukset ja kohtuuton kritiikki eivät varmasti ole sitä, mitä keskenkasvuinen ihminen eniten tarvitsee, mutta valitettavasti FF:n porukalla ei ole tarjota muuta.

Eli junnut höntsäilköön rauhassa.

[Johnny99]

->Ihan positiivista, ettei junnufutis herätä keskustelua, kun kommentit olisivat kuitenkin pääasiassa tasoa "tästä jätkästä kuullaan vielä". - blaa blaa - Suuret odotukset ja kohtuuton kritiikki eivät varmasti ole sitä, mitä keskenkasvuinen ihminen eniten tarvitsee, mutta valitettavasti FF:n porukalla ei ole tarjota muuta.

Esimerkiksi tässä ketjussa keskustellaan junnufutiksesta, mutta kukaan ei ole odottanut keneltäkään yhtään mitään.

[RaneVain]

Mä en ymmärrä, että mikä ihmeen huoli näillä lasten tavoitteellista harjoittelua jalkapallossa arvostelevilla tyypeillä oikein on tässä asiassa? On olemassa monia muitakin harrastuksia, joissa harjoitellaan TODELLA vaativasti jo paljon aikaisemmassa ikävaiheessa. Ja jos lapsi on aidosti kiinnostunut lajista, ei hän koe harjoittelua 3 kertaa viikossa millään tavalla rasittavaksi asiaksi. Se, että joissakin seuroissa/joukkueissa halutaan/on resursseja tehdä hommat kunnolla alusta asti ei ole mielestäni millään tavalla pois muilta, vai onko se? Eikä se harjoittelu näillä pienimmillä voi koskaan olla mitään hampaat irvessä tapahtuvaa missään joukkueessa. Harjoitusten perusvire on suurella todennäköisyydellä ihan leppoisa, mutta kaikki harjoitteet vaan pyritään tekemään kunnolla ja suoritukset opastetaan tekemään oikein. Lapset eivät varmasti viihdy ahdistavassa ilmapiirissä kovin pitkään. Tänä päivänä osaavan valmentajan jalkapalloharjoitteet  ovat myös hyvin monipuolisia ja vaihtelevia. Minusta kaikille innostuneille pitää tarjota mahdollisuus harjoitella mahdollisimman hyvin. Mitään osallistumispakkoa harjoituksiin ei pidä laittaa, vaan valmentajan tehtävä on pitää homma niin kiinnostavana, että lapset osallistuvat mielellään.

Kun lukee noita Palloliiton Sinivalkoisen tien asiakirjoja, niistä käy selvästi esille se, että tietyt asiat (mm. nopeus-, koordinaatioharjoitteet) on tehtävä oikeaan aikaan, jotta niistä saadaan paras hyöty myöhempää harjoittelua silmällä pitäen. Eli tietoa harjoittelusta on paljon, mutta sitä tuodaan mielestäni suht heikosti esille ainakin suurelle jalkapalloyleisölle.

Olen itse pannut merkille, että nykyiset lapset liikkuvat monessa tapauksessa älyttömän vähän näiden ohjattujen harjoitusten ulkopuolella, ja se kyllä näkyy sitten heidän suorituksissaan pelikentällä ja harkoissa. Vaikka kuinka puhut ja yllytät heitä liikkumaan omalla ajallaan, se ei tahdo mennä perille. Kysymys on monta kertaa heidän omien vanhempiensa antamasta esimerkistä, valitettavasti.

Mä uskon, että tehtiin niin tai näin, aina osa porukasta lopettaa jalkapallon harjoittelun tuossa murrosiässä. Minusta se on ihan luonnollista. Ne, joilla on se todellinen sisäinen palo kehittyä pelaajaksi jatkavat hommia. Loppujen lopuksi monta kertaa suurin ongelma on pätevän valmennuksen järjestämisessä sekä tavoitteellisesti harjoitteleville että varsinkin harrastejoukkueille. Esim. entisiä pelaajia on vaikea saada mukaan ohjaustoimintaan. Se onnistuu yleensä vain siten, että pelaajan oma lapsi aloittaa jalkapallon harrastamisen. Ulkopuolisen pätevän valmentajan palkkaamiseen vanhemmat suhtautuvat lähes poikkeuksetta kielteisesti, koska sehän maksaa! Tuntuu, että melkein mihin tahansa muuhun hommaan rahaa kyllä riittää kylvettäväksi, mutta ei tähän.

[Hincha en cancha]

Mä en ymmärrä, että mikä ihmeen huoli näillä lasten tavoitteellista harjoittelua jalkapallossa arvostelevilla tyypeillä oikein on tässä asiassa? On olemassa monia muitakin harrastuksia, joissa harjoitellaan TODELLA vaativasti jo paljon aikaisemmassa ikävaiheessa. Ja jos lapsi on aidosti kiinnostunut lajista, ei hän koe harjoittelua 3 kertaa viikossa millään tavalla rasittavaksi asiaksi.

Tähän sama.

Käykääpä joskus tutustumassa vaikka junnuvoimistelijoiden harjoituksiin jossain suuressa voimisteluseurassa.

[Johnny99]

Tähän sama.

Käykääpä joskus tutustumassa vaikka junnuvoimistelijoiden harjoituksiin jossain suuressa voimisteluseurassa.

Pointti on kyllä hyvä, mutta en käyttäisi voimistelua esimerkkinä. Lajejahan on näitä joihin tulee orientoitua varhain ja niitä joihin tulee orientoitua myöhemmällä iällä. Tulevalle alle 10-vuotiaalle huippufutarille on äärimmäisen tärkeää harrastaa monipuolista liikuntaa jotta myös taitavuuteen liittyvät tekijät kehittyvät mahdollisimman pitkälle. Voimistelussahan muiden lajien harrastamisesta voi olla varmaan haittaakin jos esimerkiksi paikat jäykistyvät, tms (viimeinen lause pelkkää mutua)?

[Mystinen metsätyömies]

Ulkopuolisen pätevän valmentajan palkkaamiseen vanhemmat suhtautuvat lähes poikkeuksetta kielteisesti, koska sehän maksaa! Tuntuu, että melkein mihin tahansa muuhun hommaan rahaa kyllä riittää kylvettäväksi, mutta ei tähän.

Ja samaan aikaan siellä toisaalla eli kiakkopuolella vastaavia summia vanhempien taskusta kuluu pelkästään jäävuoroihin, varusteisiin yms. pakolliseen no problem.

Hincha: mielenkiintoista, että nostit esimerkiksi telinevoimistelun. Tytär on harrastanut 3-4 vuotiaasta asti ja nykyään treenejä on kolmesti viikossa, eikä harjoittelu ole enää mitään kivaa yhdessätekemistä ja kuurupiiloa. Silti kukaan ei ole ryhmästä lopettanut, eikä suunnittele sitä. Ihan yhtä hyvin lopettamisen syynä voi olla tavoitteellisuuden puute kuin pärjäämättömyyskin.

Omat kokemukset junnuvuosilta kun harrastin montaa eri lajia (futiksen lisäksi korista, yleisurheilua ja judoa) oli, että vähiten hiki tuli kyllä jalkapallokentällä - tämä oli toki ennen tätä Kakki pelaa-järjestelmää. Samoin kun vertailee tyttären ja pojan harkkojen (jalkapallo) vaativuutta ja tasoa, niin melkoistä höntsäpelleilyä ja hiekkakakkujen tekoa siellä kentällä harrastetaan. Ryhmässä roikkuu muiden riippana vielä muutama täydellinen uuno, joille parempi harrastus voisi olla vaikka ruohon kasvamisen tarkkailu.

[Mystinen metsätyömies]

Voimistelussahan muiden lajien harrastamisesta voi olla varmaan haittaakin jos esimerkiksi paikat jäykistyvät, tms (viimeinen lause pelkkää mutua)?

Hyviä rinnakkaislajeja esim. yleisurheilun puolella pika- ja aitajuoksut, pituus-, korkeus, ja erityisesti myöhemmässä vaiheessa seiväshyppy. Lisäksi voimistelijataustaisia urheilijoita saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista kuten lumilautailu. Tai eihän tuo nyt mitenkään yllättävää ole...

[Hincha en cancha]

Pointti on kyllä hyvä, mutta en käyttäisi voimistelua esimerkkinä. Lajejahan on näitä joihin tulee orientoitua varhain ja niitä joihin tulee orientoitua myöhemmällä iällä. Tulevalle alle 10-vuotiaalle huippufutarille on äärimmäisen tärkeää harrastaa monipuolista liikuntaa jotta myös taitavuuteen liittyvät tekijät kehittyvät mahdollisimman pitkälle. Voimistelussahan muiden lajien harrastamisesta voi olla varmaan haittaakin jos esimerkiksi paikat jäykistyvät, tms (viimeinen lause pelkkää mutua)?

No voihan suomalaista futisjunnua verrata sitten vaikka latinalaisamerikkalaiseen; siellä päin maailmaa 7-10-vuotiaatkin saattaa treenata aamusta iltaan omatoimisesti. Suomessa vastaavaan ei päästä kulttuuristen tekijöiden takia, mutta jos Suomessakin halutaan ihan tosissaan nostaa jalkapallon profiilia ja parantaa kansainvälistä menestystä, niin kyllä 3 kertaa viikossa treenaaminen 10-12-vuotiaana on hyvinkin kohtuullista.

Sitä paitsi tietyt jalkapalloilulliset elementit ja taidot (esim. tietyt motoriset, rytmiset ja pallon "lukemiseen" liittyvät perusjutut) on hankittava kymmeneen ikävuoteen mennessä, koska luonnollisten kasvu-, psykologisten yms tekijöiden takia kyseisiä ominaisuuksia ei voi enää kehittää myöhemmällä iällä.

Futaajan monipuolisuutta muista lajeista tukisi ainakin paini, voimistelu sekä erilaiset rytmitajun kehitykseen liittyvät lajit (tanssit, kuten capoeira, breakdance). Esim kiekko kangistaa futaajia, mutta sen sijaan futis notkistaa kiekkoilijoita.

[Johnny99]

Olen itse pannut merkille, että nykyiset lapset liikkuvat monessa tapauksessa älyttömän vähän näiden ohjattujen harjoitusten ulkopuolella, ja se kyllä näkyy sitten heidän suorituksissaan pelikentällä ja harkoissa. Vaikka kuinka puhut ja yllytät heitä liikkumaan omalla ajallaan, se ei tahdo mennä perille. Kysymys on monta kertaa heidän omien vanhempiensa antamasta esimerkistä, valitettavasti.

Niinpä, vanhemman vaikutus lapsen jalkapallo osaamiseen lienee monta kertaa suurempi kuin kaikkien "uran" valmentajien yhteensä. Jos sinut kasvatetaan liikkuvaksi ihmiseksi jo nuoresta asti niin keho oppii esimerkiksi vastaanottamaan herkemmin uusia liikeratoja ja syntyy positiivinen kierre missä onnistumiset poikivat uusia onnistumisia. Jos puolestaan lapsi urheilee sen tunnin/pari viikossa kun vanhemmat sohvalta määrää, plus joukkueen kanssa sen 3h viikossa niin eihän lapsen kropassa kehity kuin mahan ympärys.

D-tason valmentaja kursseissa opetetaan taidon -, taitavuuden -, pelikäsityksen - ja maalivahtien opettamista. Kun tuo oma-aikainen treenaus on kuitenkin se ylivoimaisesti tärkein juttu pelaajan kehityksen kannalta, niin ei olisi varmaan huono idea perustaa jotain kurssia jonka aiheena on pelkästään oma-aikainen treenaus. Siihen innostaminen, sen ohjaaminen, pelaajakortit, haasteet, taitoläksyt yms, lisäksi voitaisiin ihan käydä läpi sitä miksi omalla ajalla treenaaminen on niin tärkeää.

---

Ai niin, ranevain:lla hyvä kirjoitus.

[Isopää]

Tytär on harrastanut 3-4 vuotiaasta asti ja nykyään treenejä on kolmesti viikossa, eikä harjoittelu ole enää mitään kivaa yhdessätekemistä ja kuurupiiloa. Silti kukaan ei ole ryhmästä lopettanut, eikä suunnittele sitä. Ihan yhtä hyvin lopettamisen syynä voi olla tavoitteellisuuden puute kuin pärjäämättömyyskin.

Minulle on myös tuttua tämä telinevoimistelumaailma vaimokkeen kautta, ja kyllä siellä 6-8-vuotiaat näyttävät harjoittelevan parhaimmillaan 12 tuntia viikossa. Siellä tehdään toistoa toiston perään, kun perusasioita treenataan. Kaikki tuntuvat silti viihtyvän. Monet ovat jopa ilmoittaneet haluavansa treenata koko kesän. Jotkut tosiaan vielä pitävät siinä yleisurheilua toisena lajina rinnalla.

Jalkapallossa ei tietenkään voi vetää ihan samanlaisia harjoitusmääriä, mutta oma mutu on kuitenkin se, että enemmän lapset toivoisivat futiksessakin saavansa useampia ohjattuja harjoituksia kuin se 1-2 kertaa viikossa. 12-vuotiaana tässäkin topikissa esitetty kolme kertaa viikossa on aivan liian vähän. Mahtaako yksikään d-juniori joukkue treenata niin vähän tai ainakaan alle? Muistan ainakin, että meillä oli tuossa iässä kesäisin jo aamutreenejä pari-kolme kertaa viikossa. 

[Johnny99]

No voihan suomalaista futisjunnua verrata sitten vaikka latinalaisamerikkalaiseen; siellä päin maailmaa 7-10-vuotiaatkin saattaa treenata aamusta iltaan omatoimisesti. Suomessa vastaavaan ei päästä kulttuuristen tekijöiden takia, mutta jos Suomessakin halutaan ihan tosissaan nostaa jalkapallon profiilia ja parantaa kansainvälistä menestystä, niin kyllä 3 kertaa viikossa treenaaminen 10-12-vuotiaana on hyvinkin kohtuullista.

Ehdottomasti on!

Taannoisessa 90min lehdessä oli loistava numero tästä juniorifudiksesta, ja Erkkahan siellä myös esitteli omia näkemyksiään. Hänen 97:lla oli muistaakseni 2-4 tapahtumaa viikossa joista treenejä oli kahdet. Jos itselläni olisi saman ikäinen ryhmä jossa on motivoituneita kavereita niin kyllähän tuo hyvältä määrältä kuullostaisi.

Sitä paitsi tietyt jalkapalloilulliset elementit ja taidot (esim. tietyt motoriset, rytmiset ja pallon "lukemiseen" liittyvät perusjutut) on hankittava kymmeneen ikävuoteen mennessä, koska luonnollisten kasvu-, psykologisten yms tekijöiden takia kyseisiä ominaisuuksia ei voi enää kehittää myöhemmällä iällä.

Futaajan monipuolisuutta muista lajeista tukisi ainakin paini, voimistelu sekä erilaiset rytmitajun kehitykseen liittyvät lajit (tanssit, kuten capoeira, breakdance).

...baletti, itsepuolustuslajit ovat samaa linjaa. Koripallo tekee todella paljon hyvää pelikäsitykselle, tennis kehittää kropan hallintaa ja ketteryyttä, sekä tuota ballistista silmää, jne jne. Listahan jatkuu melkein niin pitkään kun on lajeja joita luetella. Toiset tietysti auttavat enemmän kuin toiset.

[JN79]

Ja samaan aikaan siellä toisaalla eli kiakkopuolella vastaavia summia vanhempien taskusta kuluu pelkästään jäävuoroihin, varusteisiin yms. pakolliseen no problem.

Hincha: mielenkiintoista, että nostit esimerkiksi telinevoimistelun. Tytär on harrastanut 3-4 vuotiaasta asti ja nykyään treenejä on kolmesti viikossa, eikä harjoittelu ole enää mitään kivaa yhdessätekemistä ja kuurupiiloa. Silti kukaan ei ole ryhmästä lopettanut, eikä suunnittele sitä. Ihan yhtä hyvin lopettamisen syynä voi olla tavoitteellisuuden puute kuin pärjäämättömyyskin.

Omat kokemukset junnuvuosilta kun harrastin montaa eri lajia (futiksen lisäksi korista, yleisurheilua ja judoa) oli, että vähiten hiki tuli kyllä jalkapallokentällä - tämä oli toki ennen tätä Kakki pelaa-järjestelmää. Samoin kun vertailee tyttären ja pojan harkkojen (jalkapallo) vaativuutta ja tasoa, niin melkoistä höntsäpelleilyä ja hiekkakakkujen tekoa siellä kentällä harrastetaan. Ryhmässä roikkuu muiden riippana vielä muutama täydellinen uuno, joille parempi harrastus voisi olla vaikka ruohon kasvamisen tarkkailu.

Tollasii uunoja oli joukkueessani silloin kuin valmensin. Niit ei futis kiinnostanu pätkääkään, vanhemmat oli varmaan vaan keksiny et pitäähän meiän pojal olla joku harrastus. Sit ku päästiin Hesa cupin finaaliin, johon sai nimetä vaan 10 pelaajaa, ni sit ihmeteltiin, et miks meiän poika istuu katsomos, eikä oo kentäl. Aika nopeesti tosin nää kaikist uunoimmat sit lopetti tai vaihto lajia.

[Johnny99]

12-vuotiaana tässäkin topikissa esitetty kolme kertaa viikossa on aivan liian vähän. Mahtaako yksikään d-juniori joukkue treenata niin vähän tai ainakaan alle? Muistan ainakin, että meillä oli tuossa iässä kesäisin jo aamutreenejä pari-kolme kertaa viikossa. 

Nyt kaipaisi kyllä vähän perusteluja siihen että miksi tuo on liian vähän. (edelleen, vrt Ajaxin U13).

Tietysti jos on joukkue täynnä pelaajia joita ei voisi omalla ajalla perseen liikuttaminen vähempää napata, mutta joista kaikki haluaa treenata 5 kertaa viikossa, niin silloinhan tuo treenimäärän lisääminen on ihan loogista.

[Johnny99]

Mielestäni täysin älyvapaa juttu tässä kaikki pelaa ohjeistuksessa on tuo ettei tasojoukkueita kannattaisi perustaa kun vasta joskus 13-vuotiaina (vai oliko peräti 14?). Toinen valmentamistani juniorijoukkueista on 97 syntyneet jotka ovat aloittaneet suurin osa vasta reilu vuosi sitten ja joukkueessa on aivan valtavat tasoerot.

Seuraa efekti jossa kehittyneimmät pelaajat estävät vähiten kehittyneimpien kehitysmahdollisuudet kun nämä "huonommat" eivät uskalla ottaa vastuuta vaan luottavat siihen että kun he tökkäävät palloa sen "staran" suuntaan niin se hoitaa kyllä homman. Ja starahan hoitaa. Näin nämä heikommat eivät osallistu aktiivisesti peliin ja jäävät täysin sivuosan esittäjiksi, eivätkä saa kehityksen kannalta tärkeitä onnistumisia (ja epäonnistumisia).

Toisaalta nämä starat tarvitsisivat onnistumisia nimenomaan pallonliikuttamisessa, haltuunotoissa ja syöttövarjon havaitsemisessa ja sitä seuraavassa pallottomassa liikkeessä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista jos pelikaveri(t) vierellä eivät vielä esimerkiksi osaa edes sisäsyrjäsyötön aakkosia.

[kuusysi]

Pelasin itse 80-luvun puolivälissä sekä lätkää että futista ikävuodet 8-15. Lätkää treenattiin 3 kertaa viikossa ja pelit päälle eikä ollut yhtään liikaa, välipäivinäkin piti päästä jäälle. Futiksessa kesäaikaan oli futiskoulua pari ekaa vuotta lähes joka päivä ja sen päälle loppupäivä meni futiksen, tenniksen ja yleisurheilun parissa. Kävi kuitenkin niin että jäin molemmissa lajeiisa "edarin" ulkopuolelle. Lätkässä se ei haitannut niin paljon kun korttelissa jatkettiin lähes samaan tahtiin. Futiksessa homma ei kuitenkaan pelannut (yllätys yllätys...) kun samanlaista korttelisysteemiä ei ollut ja pelaaminen jäi kaverien kanssa potkimiseksi. Lätkässä taas pääsi kehittymään pitemmän aikaa ohjatusti ja korttelistakin vielä pystyi nousemaan edustukseen.

Johtopäätöksiä:
- Kova treenaminen ei ole pahasta, 3 kertaa viikossa ei ole ollenkaan liikaa 8-10-vuotiaille jos se on mielekästä ja junnu on oikeasti kiinnostunut.
- Edari-järjestelmä toimi ja poiki monet nytkin maajoukkueessa pelaavista kundeista, vaikka omatoimista harjoittelua onkin kyseisillä pelaajilla ollut myös mukana.

E: Unohtui kritiikki korttelin puuttumisesta futiksessa, sieltäkin olisi saattanut helmiä löytyä myös myöhemmällä iällä jos olisi annettu siihen parempi mahdollisuus.

[Isopää]

Nyt kaipaisi kyllä vähän perusteluja siihen että miksi tuo on liian vähän. (edelleen, vrt Ajaxin U13).

Tietysti jos on joukkue täynnä pelaajia joita ei voisi omalla ajalla perseen liikuttaminen vähempää napata, mutta joista kaikki haluaa treenata 5 kertaa viikossa, niin silloinhan tuo treenimäärän lisääminen on ihan loogista.

Perustelen sillä, että tekniikan ja taitojen treenaminenkin on helpompaa ja tuottaa tuloksia paremmin isommalla porukalla ja lisäksi ohjatusti. Esimerkkinä voisi käyttää yksinkertaisia paritaitoharjoituksia 12-13 v. junnujen parista, joista yksi on esimerkiksi seuraava:

Tehdään kaksi 8*8 metrin aluetta 20-25 metrin päähän toisistaan. Molempiin neliöihin yksi pelaaja. Harjoituksessa annetaan neliöstä ilmassa pitkä syöttö toiseen neliön sisään, ja vastaanottavan pelaajan täytyy ottaa pallo haltuun siten, että pystyy tekemään vielä kolme pomputusta. Tulee harjoiteltua ihan perustaitoja eli potkutekniikkaa ja ensimmäistä kosketusta.

Näitä vastaavia paritaitoharjoituksia kehittää sellaiset 6-7 kappaletta, arpoo parit, jonka kanssa näitä harjoitellaan ja loppukesästä pidetään joukkueen sisällä paritaitokisa näiden parien kesken. Pari-kolme harjoituskertaa viikossa voi olla vaan tähän kisaan valmistautumista. Varmasti kehittää taitoja aivan yhtä hyvin kuin yksin pallon kanssa kikkailu.

Tietenkin olen kanssasi täysin samaa mieltä, että omalla ajalla tehty jalkapalloon liittyvä tai liittymätön liikunnallinen toiminta, joka lähtee lapsen/nuoren omasta halusta, on tärkeää kehityksen kannalta.

[Addick]

Itse ainakin olen kannustanut pelaajiani juurikin menemään kentälle parin pallon ja kaverin kanssa. Leppoisaa jutustelua, kaaripalloja, yksykkösiä ja syötöstä laukauksia. Siinä saa jo melkoisen määrän pallokosketuksia muutaman tunnin aikana, ja ajasta vielä nauttii samalla, vaikka hiki virtaa.

Perustaitojen lisäksihän voi kehottaa pelaajia esimerkiksi juoksemaan muutaman kierroksen urheilualueen ympäri, tekemään erilaisia maasta ylös -> juoksu viivalle -harjoitteita sekä jonkun verran kuntopiiriä. Kaverin kanssa potkisten jälkeen nämä tulee varmaankin helpommin tehtyä ja tärkeintähän on, että tulevat tehtyä.

Itse muistan D-junnuissa treenaanneeni parhaimpina viikkoina 6-7 kertaa viikossa, ja sen jälkeen yleensä käytiin pelaamassa tennistä tai jäätiin potkimaan. Kyllähän sitä nuorena jaksoi, mutta ei tuollaisia viikkoja viikosta toiseen olisi jaksanut. Keskimääräinen treenitahti oli 4-5 treeniä viikossa ja sen lisäksi huomattava määrä otteluita.

Nykyisinhän muuten ainakin Norjassa taitaa olla rajoituksia junioripelaajien ottelumääriin ja ainakin Pohjois-Suomessa näitä on selkeästi ruvettu piirisarjoissa seurailemaan, sillä tänä vuonna esimerkiksi C-junnuissa pelataan 12 joukkueen sarjassa vain yksi kierros ilman mitään lohkojakoa. Onneksi harjoitusottelut ja turnausmatkat tuovat huomattavan määrän lisää otteluita, sillä moni omasta joukkueestanikin pelaa nykyisin jalkapalloa vain harrastuksena ja syyskaudella, kun emme 3 kuukauteen pelanneet ollenkaan futisotteluita, oli joka pojan kielen päällä kysymys, että milloin meillä on seuraava matsi.

Kaikki Pelaa -systeemistä vielä sen verran, että itse en aikanaan mahtunut Oulun ykkösedariksi ajansaatossa kehittyneessä Tervari-porukassa pelaamaan läheskään joka ottelussa, mutta koen silti kehittyneeni noina aikoina huomattavasti enemmän kuin sitä ympäröivinä aikoina OLS:ssa. Näin siellä todellista huippuvalmennusta ja joukkueessamme oli äärimmäisen kova kuri, mutta treeneissä oli silti hauskaa. Noihin aikoihin Palloliitto julkaisi ja kampanjoi tätä Kaikki Pelaa -systeemiään erittäin tehokkaasti, mutta esimerkiksi itse en ole koskaan tuota materiaalia lukenut, koska näen sen päälypuolisesti melko teennäiseksi järjestelmäksi.

[Johnny99]

Perustelen sillä, että tekniikan ja taitojen treenaminenkin on helpompaa ja tuottaa tuloksia paremmin isommalla porukalla ja lisäksi ohjatusti.

Varmasti esimerkiksi kahdestaan voi tekniikkaa treenata paljon monipuolisemmin kuin yksin. Otit silti itseänikin kovin paljon miellyttävän esimerkin joten käydään sen kimppuun.

Esimerkkinä voisi käyttää yksinkertaisia paritaitoharjoituksia 12-13 v. junnujen parista, joista yksi on esimerkiksi seuraava:

Tehdään kaksi 8*8 metrin aluetta 20-25 metrin päähän toisistaan. Molempiin neliöihin yksi pelaaja. Harjoituksessa annetaan neliöstä ilmassa pitkä syöttö toiseen neliön sisään, ja vastaanottavan pelaajan täytyy ottaa pallo haltuun siten, että pystyy tekemään vielä kolme pomputusta. Tulee harjoiteltua ihan perustaitoja eli potkutekniikkaa ja ensimmäistä kosketusta.

Näitä vastaavia paritaitoharjoituksia kehittää sellaiset 6-7 kappaletta, arpoo parit, jonka kanssa näitä harjoitellaan ja loppukesästä pidetään joukkueen sisällä paritaitokisa näiden parien kesken. Pari-kolme harjoituskertaa viikossa voi olla vaan tähän kisaan valmistautumista. Varmasti kehittää taitoja aivan yhtä hyvin kuin yksin pallon kanssa kikkailu.

Tässähän on oikein mainio juttu. Kisa tuo lisää motivaatiota ja harjoitteesta saa helposti monenlaisia eri versioita.

Tuota korostettua kohtaa en vain ymmärrä. Kun nämä harjoitukset on käyty läpi treeneissä ja valmentaja on hoitanut hommansa (kysellyt/kertonut avainasiat, korjannut suorituksista näkemiänsä virheitä, kertoillut kaikki eri mahdolliset variaatiot mitä keksii, jne...) niin miksi tällaiseen asiaan kannattaisi enää käyttää joukkueen harjoitusaikaa?

Kyseessä on kuitenkin malliesimerkki harjoituksesta joka opitaan toistojen kautta, ja näitä erilaisia toistojen kautta opittavia asioitahan riittää jalkapallossa vaikka kuinka. Jos lähdetään siitä, että kaikki nuo toistoja vaativat harjoitteet tehdään ohjatuissa harjoituksissa eikä omalla ajalla, niin ohjattuja harjoituksiahan tulisi olla ainakin 25h viikossa (vrt 3h oma-aikasta plus joukkueen tapahtumat). Jokainen tällainen toistojen harjoittelu vie "turhaan" aikaa pois joukkueharjoituksista, koska samat asiat voi tehdä yhtä hyvin omalla ajalla.

Tästähän tuossa Ajaxinkin U13 3 / viikko treenitahdissa on kyse: harjoitustapahtumat ovat todella tehokkaita ja toistojen kautta oppimista ei tehdä treeneissä. Sen sijaan että junnut käyttäisivät sen 2,5h-3h ajastaan ohjattuun treenitapahtumaan jossa esim tuota mainitsemaasi harjoitusta treenattaisiin ~30min, niin he ehtisivätkin oma-aikaisesti treenaamaan samaa asiaa ~3 kertaa enemmän samana aikana!

[Isopää]

Olet oikeassa siinä, että kannattaa varmasti antaa vastuuta nuorille pelaajille itselleen, varsinkin jos ja kun kenttävuorot ovat kortilla. Ja suuri osa junioreista käy edelleenkin paljon omalla ajalla potkimassa/höntsäilemässä/treenaamassa.

Tällaisia hieman löysempiä rutiinisuorituksia kehittäviä harjoituksia voisi kuitenkin olla mainitsemissani aamutreeneissä, joita meilläkin tosiaan oli 2-3 kertaa viikossa viimeistään 12-vuotiaasta lähtien. Koska koko joukkue kokoontuu yhdessä harjoittelemaan, on mahdollisuus tehdä lisäksi jotain muutakin, kuten esim. pelata aluepelejä, vaikka pääpaino onkin yksilötaitojen kehittämisessä. Tämä tietenkin vaatii kesäisin viikossa vähintään 7-8 joukkueharjoituskertaa, joka on määränä minusta ihan perusteltu. Harjoittelemalla ja pelaamalla kuitenkin kehittyy, ja väitän, että joukkueen kanssa tehdyt ohjatut harjoitukset motivoivat tekemään tuollaisia hieman tylsempiä harjoituksia enemmän kuin se, että ollaan kaverin kanssa potkimassa.

Voihan esim. 7 kertaa viikossa harjoitukset, pelit ja omat höntsäilyt päälle tappaa joiltakin kiinnostuksen. Toisaalta muissa lajeissa harjoitellaan yli kymmentä tuntia viikossa tuossa iässä, eikä se siellä näy menoa haittaavan.

Varmasti kuitenkin realiteetit iskevät vastaan, eli kaikki juniorivalmentajat eivät esimerkiksi pysty käyttämään kaikkia kesäpäiviä harjoitusten vetämiseen ja suunnitteluun, mikä on ihan ymmärrettävää.

[Johnny99]

Tämä tietenkin vaatii kesäisin viikossa vähintään 7-8 joukkueharjoituskertaa, joka on määränä minusta ihan perusteltu. Harjoittelemalla ja pelaamalla kuitenkin kehittyy, ja väitän, että joukkueen kanssa tehdyt ohjatut harjoitukset motivoivat tekemään tuollaisia hieman tylsempiä harjoituksia enemmän kuin se, että ollaan kaverin kanssa potkimassa.

Tummennettuun todella sama. Näinhän se on, koska harjoittelemalla ja pelaamalla saa niitä toistoja. Ohjatuissa harjoituksissa tulee sitten käydä hakemassa oikeat suoritusmallit, korjauttamassa omat virheet ja hakemassa virikkeitä tähän harjoitteluun. "Tylsemmille jutuille" auttaa esimerkiksi se jos panostetaan harjotteiden variaatioiden määrään ja yhdistelyyn, esimerkiksi heikommalla jalalla potkaisemaan harjoitteleminen lienee tällainen. Kun se motivoitunut junnu näiden kautta löytää näistäkin asioista sen onnistumisen tunteen, voi koko tylsä sanan lievimmänkin käytön unohtaa.

Voihan esim. 7 kertaa viikossa harjoitukset, pelit ja omat höntsäilyt päälle tappaa joiltakin kiinnostuksen. Toisaalta muissa lajeissa harjoitellaan yli kymmentä tuntia viikossa tuossa iässä, eikä se siellä näy menoa haittaavan.

Ainahan jotkut lopettaa, sille ei voi mitään. Se mikä tuossa 7+ kertaa viikossa tahdissa sen sijaan on katastrofaalista on sen vaikutus pelaajan kehityksen määräävään tekijään, eli omalla ajalla treenaamiseen. Kuitenkin keskimäärin 1h-1,5h oma-aikaista treenausta antaa vähintään yhtä paljon pallokosketuksia kuin 3h joukkuetreeniä ja on laskettu että vuodessa pitäisi saada se 1 000 tuntia oma-aikaista treeniä täyteen jos aikoo turvata riittävän pallokosketusten määrän, jos siis huipulle aikoo.

Olisiko Kolkka jaksanut hinkata samoja suorituksia niin isoja määriä mitä harjoitteli jos hänellä olisi ollut tuplasti enemmän ohjattuja joukkueharjoituksia? Tai olisiko Forssell jaksanut hioa porttikongissa pallokosketustaan äärimmilleen jos ohjattuja treenejä olisi ollut tuplasti enemmän? Olisiko Litmanen jaksanut pelata jalkapallon, jääkiekon, kaukalopallon ja ties minkä lajin pienpelejä aamusta iltaan, ja kehittäen näin hänen pelikäsityksen huippuunsa, jos joukkueharjoituksia olisi ollut se tuplasti enemmän?

[Verner]

10 000h on mahdotonta vuodessa.

Kyseessä lienee tuo Ruotsalaisten arvioima harjoitusten tuntimäärä jotta huipputason voi saavuttaa.

Kaikki on suhteellista ja tässäkin harjoitusten laatu on se määräävä tekijä.