Myöhästynyt raportti:
M A D R I DTämä raportti saapuu FF2:lle melko myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyseessä on Madridin-matka, johon liittyy 21. päivä huhtikuuta pelattu ottelu Real Madrid vastaan Valencia. Toivottavasti lukija nauttii raportin lukemisesta vähintään yhtä paljon, kuin minä nautin sen kirjoittamisesta. Jos näin ei asia ole, niin luonnollisesti en välitä paskan vertaa. Pitemmittä puheitta asiaan…
Huhtikuun yhdekstästoista päivä Finnairin lento Helsinki-Vantaalta kohti Madridin Barajasia nousi ilmaan kello seitsemäntoista jälkeen. Lennon jälkeen kiisimme lentokenttäbussilla Barajasin valtaviin terminaalitiloihin, jotka yhdeksän aikaan illalla vaikuttivat melko tyhjiltä. Pari hyvännäköistä siivoojatarta luuttusi lattioita.
Muutama suomalaisjanari odotteli meidän tapaan matkapakaasejaan, mutta – yllätys, yllätys – olimme kaikki tietysti väärällä linjastolla. Omine neuvoinemme lähdimme kävelemään ja lopulta löysimme oikean linjaston. Laukut mukaan ja ei muuta kuin ulos odottelemaan taksia!
Taksimatka Barajasilta Atochaan (jossa hotellimme sijaitsi) kesti noin viisitoista minuuttia ja hintaa kertyi kolmekymmentä euroa. Matkan aikana ikkunasta pystyi tarkastelemaan Kastilian ensimmäisiä miljoonakaupungin jälkeisiä lakeuksia, joiden horisontissa häämöttivät utuiset vuoret. Ilta oli lämmin ja houkutteleva. Lopulta mitä erilaisimmat rakennukset aloittivat varsinaisen kaupunkialueen.
Saavuttuamme hotellillemme levähdimme pienen hetken, jonka jälkeen pistäydyimme ulos – olimmehan sentään Madridissa. Kello oli jo yli 23 ja kyseessä siis tuikitavallinen arki-ilta (torstai), mutta silti lähikadut ja pienet korttelit olivat tulvillaan väkeä ja terassit oli vallattu. Lähes kaikki putiikitkin olivat vielä auki ja tuolloin saattoi vain todeta itselleen sen, että madridilaisilla on täysin erilainen vuorokaudenrytmi kuin meillä suomalaisilla – ei Helsingissäkään moinen vilinä tuohon aikaan arki-illasta olisi mahdollista edes kesällä; Madrid on elävä kaupunki, joka ei todellakaan koskaan nuku. Lapsiakin juoksenteli kaduilla ja nuoriso näytti pitävän hauskaa ilman alkoholia (eihän sitä krapulassa seuraavana aamuna kouluun sovi mennä!) samalla kun harvat turistit ja paikalliset nauttivat olostaan terasseilla ja kuppiloissa.
Tähän väliin on kerrottava joitakin seikkoja Madridin kaupungista, joten jalkapallon kunnianarvoisa osuus jää raportin loppupuolelle. Madrid on kaunis ja ennen kaikkea mahtipontinen kaupunki – ei mikään siro tai varsinaisen romanttinenkaan, vaan jylhä ja ylpeä, jonka arkkitehtuuri kattaa vanhaa ja uutta. Atocha ja sen vieressä oleva vanha kaupunki (Plaza Mayor, Puerta del Sol jne.) ovat erittäin miellyttäviä kohteita ja sieltä kannattaa hotelli varata. Pienet syrjäkujat ovat pullollaan
tapas-baareja, matkamuistomyymälöitä ja erilaisia ravintoloita, joissa madridilaiset viettävät aikaansa mihin kellonaikaan tahansa.
Madrid on kulttuurista ja kirjallisuudesta kiinnostuneelle todellinen kehto, sillä hyvin monessa vanhan kaupungin kulmauksessa on jonkinlainen divari, jossa pystyy haistamaan vanhojen kirjojen tuoksun. Valitettavasti oma espanjan kielen taitoni ei riitä espanjankielisten kirjojen täysimääräiseen lukemiseen, joten kirjakojut jäivät lähinnä vain silmäilyn asteelle.
Matkamuistomyymälät olivat täynnä härkätaisteluaiheita ja Cervantesia sekä tietysti Real Madridia, Atlético Madridia ja myös FC Barcelonaa. Jos perinteinen shoppailu kiinnostaa enemmän, on aina mahdollisuus käydä suurissa
el Corte Inglésin tavarataloissa.
Viikon reissun aikana ehtii hyvin tutustua Madridiin ja moni paikka ja kadunvarsi muotutuu tutuksi mielkuviin. Paseo de la Castellana ja sitä edeltävät pitkät esplanadien täyttämät bulevardit ovat hienoja kohteita käveltäväksi. Lukuisat plazat (esim. la Cibeles) ovat todella upeita, mutta suurimman vaikutuksen allekirjoittaneeseen teki Plaza de Colón, jossa valtavan suuri ja mahtipontinen Espanjan lippu liehui kuin hidastettuna vienossa tuulessa kaiken liikennemelun keskellä.
Perinteisiä ja hyviä vierailukohteita ovat tietysti Pradon taidemuseo ja
Palacio Real. Myös Atochan rautatieasema on sisältä uskomattoman komea kokonaisuus ja Retiron puisto on rauhoittava elementti suurkaupungin melun ja kiihkeyden keskellä. Jos ei muuta keksi tai jos ei halua huonoon aikaan jonottaa museoihin voi käpeksiä siellä sun täällä ihaillen komeita rakennuksia (esim. Pääpostitalo) tai hypätä turistibussiin ja olla katolla, kun auto kaartelee tiettyä reittiään pitkin kaupunkia. Paikkojen välillä voi toki käyttää metroakin, mutta jos jalat kestävät ja sää on hyvä, niin kävelläkin kannattaa, sillä kävellen näkee aina enemmän ja silloin pystyy haistelemaan kaupungin tunnelmaa ja tarkkailemaan ihmisiä. Jos metroa kuitenkin käyttää, kannattaa näyttää mahdollisimman vähän turistilta tai ainakin pitää hyvä huoli lompakostaan, sillä metroissa vaanivat suurin osa Madridin liukkaista taskuvarkaista. Harmiksemme joudimme todistamaan erästä taskuvarkausyritystä aivan läheltä, joka päättyi melko hupaisesti varkaan luikkiessa epäonnistuneena karkuun vaunusta seuraavalla pysäkillä.
Hyvä visiittikohde on myös las Ventasin kuuluisa härkätaisteluareena, jonne pääsee viidellä eurolla opastetulle kierrokselle. Mennessämme areenalla näimme, kuinka paikalliset jonottivat lippuja toukokuussa alkavalle kaudelle. Madridissa härkätaistelukulttuuri ja –perinteet elävät edelleen vahvoina. Areenakierroksella päästiin myös tepastelemaan hiekalle ja istuimme katsomossa kuunnellen mielenkiintoisia yksityiskohtia. Mainittakoon se, että las Ventasilla ei ole (ainakaan oppaan mukaan) kuollut yksikään härkätaistelija, sillä Madridiin pääsevät taistelemaan vain parhaat
matadorit ja hehän eivät tunnetusti erehdy kuolemaan härkää vastaan.
Ja sitten pääasiaan: jalkapalloon. Perjantaina kävelimme noin viiden kilometrin matkan kaupungin halki
estadio Santiago Bernabéulle. Stadionkierros kaikkine mukavuuksineen – ensin hissillä ylös ihailemaan katsomon arkkitehtuuria. Kyllä siinä oli vähän epätodellinen olo, kun ihaili massiivista areenaa – Real Madridin kotia,
la casa blancaa. Oli myös hauskaa käydä tepastelemassa aivan kentän reunalla (ei sentään nurmella!) ja istua pehmeällä vaihtopenkillä sekä stadionin lehdistöhuoneessa (myös vierasjoukkueen pukuhuone tuli tarkastettua – oli hyvässä kunnossa.). Museo kaikkine pokaaleineen ja esineineen oli myös totta kai vaikuttava kokemus ja lopussa kliimaksi päättyi fanikauppaan, josta mukaan tarttui kirja, cd-levy ja kaulahuivi.
Perjantai-iltana otteluliput (200 euroa/kappale) saapuivat hotellillemme. Paikat olivat Lateral Oesissa (B-tornista sisään) eli länsipuolella, kolmannessa kerroksessa (melko ylhäällä siis), miltei samalla tasolla eteläkaarteen alimpien penkkirivien kanssa. Perushinta yhdellä lipulla oli 75 euroa, mutta välityspalkkiot luonnollisesti korottivat hinnan tuntuvaksi; jokainen euro oli kuitenkin sen arvoinen!
Menimme luonnollisesti jo hyvissä ajoin stadionin läheisyyteen ja tunnelma alkoi nousta. Värikkäistä kojuista ostimme pari kaulahuivia ja katselimme iloisia ihmisiä. Pariskunnat, perheet ja miesporukat kuljeskelivat fanivaatteet yllään, eikä oloaan voinut tuntea missään vaiheessa turvattomaksi. Muutama Valencian kannattaja tepasteli täysin luonnollisesti
madridistojen keskuudessa. Tuhannet torvet soivat Concha Espina –kadulla ja ratsupoliisit korskasivat paikalle samalla kun ohimenevät autot tööttäilivät rytmikkäästi kannustusmelodeja. Stadionin liepeillä paukahti pari voimakasta paukkupommia, ja ihmiset olivat hilpeällä tuulella.
Portit avautuivat tunti ja viisitoista minuuttia ennen alkuvihellystä. Kaikki kävin hyvin kätevästi. Varsinaista ruumiintarkastusta ei tehty, mutta reppumme tarkastettiin. Lippusysteemi oli nopeasti hoidettu, ”lasersäteet” lukivat kallisarvoiset viivakoodit ja sitä mukaa pystyi menemään katsomoon odottamaan ottelun alkua. Evääksi herkullinen
bocadillo jamón.
Itse ottelutapahtumista en kirjoita mitään suuria jorinoita, mutta sen totean, että espanjalaista katsomokulttuuria oli todella mielenkiintoista seurata. Ikivanha, ilmeisesti härkätaistelukatsomoista periytynyt tapa suorastaan rehotti Bernabéulla, kun paikalliset söivät suolattuja auringonkukansiemeniä ja heittelivät kuoria sinne ja tänne. Yksikin edessämme istunut nuoriherra kasasi melkoisen kasan kuoria jalkoihinsa.
Huomiota herättävä asia oli myös se, kuinka vapaamuotoinen tupakointikulttuuri Espanjassa on. Jos nopealla arviolla sanoisi, niin noin 60 000 Bernabéulla olijaa poltti jossain vaiheessa ottelua savuketta, joten on luonnollista, että se myös näkyy. Toisen puoliajan aikana stadionin ylimmät tasat peittyivät haaleaan utuun, joka heikensi kirkkautta yölliselle taivaalle; ja tämä ilmiö johtui tietysti tupakansavusta.
Ensimmäinen kosketus itse pelaajiin nähtiin, kun Santiago Cañizares (ilmeisen tietoisesti) ryntäsi kaikista ensimmäisenä kentälle alkuverryttelyä varten. Yli viisi minuuttia Valencian maalivahti oli kentällä maalivahtivalmentajan kanssa ja sai tietysti osakseen erittäin suuren vihellyskonsertin. Suurimman yksittäisen vihellyskonsertin itse ottelussa aiheutti kuitenkin tilanne, jossa Guti sai keltaisen kortin. Tuolloin yleisön vislaus alkoi jopa hieman särkeä korvia.
Ultras Surin
tifoa yleisö näytti odottavan innolla ja ihan hieno koreografia myös nähtiin (Madridin velho vastaan Valencian klovnilepakko). Seitsemännen peliminuutin kohdalla
ultrat ja suurin osa lähellä istuneista huusivat tuttuun tapaan kunniaa Juanitolle, jonka jälkeen alkoi Juaniton laulu (
”… qué Juanito lo prepara… y Santillana mete gol…”), joka kaikui erittäin komealla tavalla koko stadionilla.
Fernando Morientes ei saanut mitään erityistä vastaanottoa (ei suosiota eikä vihaakaan) ja hän onnistuikin hiljentämään kotiyleisön melko totaalisesti. Morientesin maalin jälkeen alkoi kuitenkin pian kiivas Madrid-kannustus, joka oli yleisöltä täysin oikea ratkaisu. Cañizaresin ohella eniten vihaa Valenciasta sai osakseen David Albelda. Itse olin valmis jakamaan suurta kunniaa Joaquínille, joka oli muutaman kerran laidallaan pitelemätön, sen sijaan David Villa vaelteli (Madridin onneksi!) varjojen mailla.
Täytyy kyllä todeta, että Beckham on (tai siis oli) Bernabéulla erittäin suosittu pelaaja. Alun pelaajaesittelyssä suurimmat suosionosoitukset saivat Casillas, Raúl ja Robinho, mutta Beckhamin tullessa Higuaínin tilalle, sai englantilainen osakseen mitä raikuvimmat suosionosoitukset. Sekin täytyy todeta, että Becks pelasi erittäin hyvän ottelun ja syötti Sergio Ramosin puskeman 2-1-maalin. Lopultahan ottelu myös päättyi 2-1 ja kotiyleisö oli tulokseen tyytyväinen.
Kun kerran Madridissa oltiin, niin ajateltiin seuraavana päivänä käydä kävelyllä eteläisissä kaupunginosissa ja menimme myös
estadio Vicente Calderónin edustalle. Jo kaukaa huomaa, että Atlético on todellakin työväestön seura, sillä stadion sijaitsee käytännössä keskellä asuinaluetta ilmestyen kuin tyhjästä silmien eteen. Stadionin sisälle emme päässeet, joten tyydyimme tarkastelemaan pytinkiä ulkopuolelta käsin. Etelässä huomaa myös selvästi, kuinka Atlético-myönteisempiä ihmiset tuntuvat olevan. Silti Real Madrid on katu- ja kauppakuvassa paljon suositumpi seura. Pienissä kojuissa ja putiikeissa myydään myös paljon FC Barcelona –kamaa ja tavarataloista löytyy jokaisen
Primera-seuran pelipaitoja, aina Mallorcasta Recreativoon ja Betisistä Celtaan.
Lopuksi todettakoon toistonomaisesti se, että Espanjan pääkaupunki Madrid on hieno ja mielenkiintoinen kokemus, jossa riittää paljon nähtävää, koettavaa ja ostettavaa. Real Madridin ottelu oli hieno ja ikimuistoinen kokemus ja muutenkin paikallinen elämänmeno on allekirjoittaneelle mieleen – espanjalaiset ovat elämänmyönteisiä ja positiivisia sekä erittäin palvelualttiita. Miinuksena pidettäköön sitä, että hyvin harva osaa puhua englantia tai jos osaa niin vain muutaman sanan. Lisäksi muutamissa nähtävyyksissä (esim. Plaza de Toros) opasteet olivat melko surkeat, mutta kyselemällä ja ottamalla selvää asiat kyllä aukenevat.
http://img526.imageshack.us/my.php?image=madrid22007055eu2.jpgMuseossa
http://img526.imageshack.us/my.php?image=madrid2007012eu1.jpgKohta alkaa matsi
http://img526.imageshack.us/my.php?image=madrid2007152zd4.jpgLas Ventas
