Pistetään jonkinlainen rapsa (vähän matkakuvausta mukana) nyt sitten. Disclaimerina todettakoon, että kirjoitan tätä koneessa ilman, että olen nähnyt mahdollisia postauksia muutamaan tuntiin, ja saan tämän lähtemään varmaankin vasta huomenaamuna (perjantaina)...no lisäksi saattaa hieman
olla myös nautittuna. Edit: no taitaakin lähteä jo Tukholman kentältä...
Eli, pääsin eilen irtautumaan työpalaverista hyvissä ajoin, ja lähdinkin jo puoli kuuden aikoihin Paddingtonissa sijaitsevasta hotellista Lanea kohti. Matkasin WHL:lle Liverpool streetin asemalta paikallisjunalla, klo 18:n aikoihin. Juna oli kyllä niin täynnä, että ainakaan itse en muista aiemmin vastaavilla reissuilla olleen. Luonnollisesti väki purkautui ulos WHL:lla, ja suuntasi kohti stadionia, ja aika selvältä näytti jo tässä vaiheessa, että suhteellisen täynnä tulee stadion olemaan.
Matsia ennen kävin noukkimassa ennakkoon tilatun lipun Paxton roadin luukulta ja ehdin pistäytyä vielä "home fans only" -pubissa, the Bootlaces (jäsenkorttia näyttäen sisään) pintillä.
Paikkani oli alemman East Standin katsomossa 30, siis normaalisti aanekkäimmän katsomonosan, South Standin, vieressä, ja matsin alkaessa meteli olikin melkoinen. Blackpoolin fanikatsomo oli selvästikin latautunut peliin, ja Spurs-fanit myöskin antoivat äänensä kuulua matsin alkaessa, Ramosin debyytin kunniaksi.
Ottelun alku oli todella hapuilevaa peliä Spursilta. Jo reilun minuutin jälkeen pulustuksen (lähinnä Kaboul) häröillessä Blackpool sai vapaapotkun varsin vaarallisesta paikasta. Onneksi Championship-porukalla ei niin vaarallisia vaparispesialisteja tuntunut olevan, että tästä, sen paremmin, kuin muistakaan Seasidersien illan vapaapotkuista olisi sen vaarallisempaa tullut. Blackpool jatkoi lievää painostustaan jokusen minuutin pelin alusta, kunnes Spurs alkoi jossain määrin päästä peliin kiinni, ja taitoero alkoi näkyä, ainakin pelin painopisteen osalta.
Muistaakseni (kirjoitan tätä koneessa, joten ei ole nettiä käsillä) reilun vartin pelin jälkeen sitten, englantilaisen lehdistön kovasti korostamalla "one-route" -kuviolla Spurs sai avausmaalin aikaiseksi. Robbo avasi pitkällä maalipotkulla Berballe, joka jatkoi näppärällä puskulla Keanon juoksulinjalle, ja Keano nosti varmsti Blackpool faneista harmittavan löysän noston yli vieraiden maalivahdin. Itse en oikein ymmärrä lädilehdistön "one route" -kritiikkiä, koska ei Spurs nyt kuitenkaan jatkuvasti noin eilen(kään) pelannut, ja toisaalta, jos remmissä on Robbon kaltainen hyvin avaava maalivahti, ja Berban tapainen loistava target, olisi aika tyhmää olla käyttämättä tätäkin kuviota aika ajoin.
Oikeastaan avausmaalin juhlinnan jälkeen kotifanit jotenkin menettivät suurimman intonsa, ja melkeinpä voisi sanoa, että suurimman osan loppupelistä suurempaa mekkalaa katsomossa pitivät Seasiders -fanit, jotka todellakin jaksoivat omaa joukkuettaan kannustaa jopa loppuvihellyksen jälkeenkin. Toisaalta kyseessä tietysti oli kauden tietynlainen kohokohta vierasjoukkueelle, joten siinä mielessä varsin ymmärrettävää.
Ensimmäisen jakson loppuosa meni jonkinlaisen pelailun merkeissä. Spurs kyllä piti palloa, mutta varsin vähän minkäänlaista vähänkään vaarallisen näköistä saatiin aikaiseksi. Puoliajalle poistuttiin siis, paitsi D4:n melkoista kusihätää lievittäen, myös hieman hermostunein tunnelmin. Puoliajalta täytynee mainita se tosiasia, että kyllä tuo WHL melkoisen aikansa elänyt on...kaljajonossa tuli mietittyä, että jopa Tampereen (ikivanhassa) Hakametsän jäähallissa on paremmat palvelut (enkä tarkoita pelkkää kaljan osatmista), kuin tuolla...Spursin virallisen oluen, Carlsbergin sain käteeni noin toisen puoliajan alkaessa, ja siitä nauttimiseen tulikin käytettyä arviolta ruhtinaalinen minuutti.
Toisen puoliajan alkupuolella Blackpool sai hämmästyttävän hyvin painetta aikaiseksi Spursin kenttäpäätyyn. Vaarallisimpina paikkoina kenen lienee pusku ylärimaan, ja someladin jatko maalin edestä johtaen Robbon aivan ilmiömäiseen reaktiotorjuntaan. Tuon torjunnan jälkeen Spurs-fanitkin äityivät pitkästä aikaa todelliseen mekkalaan huutaen "Engalnd's number one":a, ja täytyy myöntää, että itsekin olin tuossa huudossa mukana (Kuten parhaani mukaan yritin muutenkin matsin aikana olla), sen verran vaikuttava torjusta tuo oli. Yleisö intoutui samaan huutoon myös jokin aika myöhemmin Robbon valmistautuessa antamaan maalipotkua, tällöin tuloksen ollessa numero ykkösen liukastuminen potkaistessa, onneksi ilman sen suurempaa vaaratilannetta. Robbo osasi tämänkin tapauksen jälkeen toki ottaa yleisönsä, ja mielestäni lehdistössä näkynyt soimaus ko. tilanteesta onkin ollut aika kohtuutonta, kun kyseessä ei kuitenkaan erityisesti Robbon moka ollut, vaan pikemminkin huono tuuri.
Noin tunnin pelin paikkeilla sitten Kaboul otti hieman typerän keltaisen ja vähän sen jälkeen Ramos suoritti ensimmäisen vaihtonsa, vaihtaen topparin tilalle Teemu Tainion. Vaihtoa ihmeteltiin vieressä istuneen lädinkin kanssa, mutta kun Kaboul ei näyttänyt millään lailla loukkaantuneen, arvelimme vaihdon johtuneen aiemmasta varoituksesta (ja jälkeenpäin ajatellen aika luokattomasta peliesityksestä). Ramos istutti Temen oikeaksi pakiksi (jota paikkaa TT taisi viime kaudella pelata nimenomaan Sevillaa vastaan), ja siirsi Chimbondan toppariksi. Tainiolla tuntui alkuun olevan, ei mitenkään yllättäen, melkoisia vaikeuksia omaksua laitapakin sijoittuminen kentällä, ja Teme ottikin itsensä ulos pelattuaan varsin ansaitun näköisen varoituksen estettyään "taktisella virheellä" Blackpool -pelaajan etenemisen. Pelin edetessä Teemu kuitenkin mielestäni sopeutui yllättävään rooliinsa varsin mainiosti.
Chimbonda pelasi mielestäni topparina paljon varmemman oloista pulustuspeliä, kuin mihin olen mieheltä tottunut. Kruununa tälle, patonki pääsi Malbrenkun kulmassa irti vartijastaan, ja laittoi pienestä kulmasta vastustajan kautta pallon sisään, käytännössä sinetöiden Spursin voiton. Blackpool toki jaksoi kiitettävästi yrittää loppuun asti, mutta hätäpäivää Spursilla ei oikeastaan 2-0 -maalin jälkeen ollut.
Koko joukkuetta en jaksa arvostella, mutta aika lailla yhdyn näkemykseen Robbon MoM -statuksesta. Keskikentällä Jenas oli mielestäni totutun huono, kun sen sijaan Zokora oli, normaalia hyökkäyspään tilanteiden täydellistä hukkaamista lukuunottamatta OK. Lennon aiheutti ongelmia nopeudellaan satunnaisesti, ja Malbrenkku, jonka nauttimasta yleisön suosiosta ("Steeeeeeeeeeeeeed!") en ollutkaan tietoinen, oli varsin pirteä, joskin taas kerran voi kysyä, missä tehot olivat. Hyökkääjistä kukaan ei eritysesti loistanut. Defoe oli toki pirteä kentälle päästyään, kun taas Bent oli todella luokaton. Pulustuksessa muut selvisivät vähintäänkin puhtain paperein, paitsi aika lailla hukassa ollut Kaboul.
WHL:lta poistuessa taas ymmärsin huolen mahdollisen isomman stadionin liikennejärjestelyistä. Niin tukossa kaikki väylät, sekä esim. paikallisjunalle meno olivat (meninkin siis itse pubiin oluelle odottamaan ruuhkan vähenemistä).
Kaikenkaikkiaan positiivinen fiilis reissusta jäi, vaikkakin Spursin esitys jätti paljon parantamisen varaa. Kuitenkin Ramosille voitto debyyttimatsissaan. Tästä on hyvä jatkaa omasta mielestäni vahvasti putoajakandidaattien joukkoon kuuluvan Boron vieraana viikonloppuna. Josko saataisiin pitkästä aikaa voittoputki alulle...
