Topic on jo ajautunut takaisin raiteilleen, mutta joudun näköjään ohjaamaan sitä uudelleen ulos aiheesta pärskäyttämällä hieman lisää tajunnanvirtaa eetteriin.
tuota Rambon vihaa en ymmärrä, enkä tuota jalkapallokulttuurin ymmärtämistä tuolla yhdellä, kapealla tavalla.
Ymmärrän kulttuuria monella tapaa ja väittäisin osaavani katsoa asiaa useista eri näkökulmista, en vain arvosta kaikkia näkökantoja yhtä korkealle. Siinä on vissi ero. Vihasta puhuminen on liioiteltua, mutta palaan aiheeseen ja syihin tuossa hieman alempana.
Esimerkiksi minä lankesin kannattamaan Barcelonaa jo hyvin pienenä poikana. Ja toki minulla oli suosikki Suomessakin, Ilves, jonka juniorina pelasin, ja jonka pelejä kävin silloin tällöin katsomassa, vaan eipä ole enää Ilvestäkään.
Klassista kertomaa, ainoa ero "normaaliin" on se, ettei kyseessä ole Liverpool, Aulis Virtasen yskiminen ja sateiset lauantai-illat vaan Barcelona ja pikkupojan silloinen identiteetin etsiminen.
Ilveksen menettämiselle osoitan surunvalitteluni, samoin kuin kaikille muillekin seuransa menettäneille. Ymmärrät varmaan kuinka turhautuneeksi tuollaiset surutapahtumat tekevät minut ja niin monet muut jalkapalloihmiset, varmasti sinutkin aikoinaan. En itsekään osaa sanoa mitä tekisin, jos minulta vietäisiin tuosta vain seura alta.
Silti jostain käsittämättömästä syystä Barcan ylä- ja alamäet aiheuttavat minussa paljon voimakkaampia tunteita kuin vaikka TamUn otteet (TamU, Ilveksen perillisenä, on suosikkini Suomessa). Olen mielissäni jos TamU menestyy, mutta en pysty pakottamaan itsestäni sitä samaa voitonriemua TamUn voittaessa mestaruuden verrattuna siihen kun Barca voittaa. Eikä TamUn takaiskut aiheuta minussa sitä samaa vitutusta kuin mitä Barcan tapauksessa (Olin viime kauden kaksi viimeistä kierrosta Barcelonassa. Ehkä joku arvaa kuinka raskaasti korpesi).
Tässä tullaankin asian ytimeen. Hienoa, että seuraat kotimaista futista ja olet jopa löytänyt suosikkisi, ja ymmärrän kyllä että tunteet voivat ajoittain tuntua jopa pakotetuilta vielä melko nuorta ja ikävä kyllä muovista seuraa kohtaan. Hardcore-kannattajaa sinusta ei taida koskaan tulla, mutta miksi tarvitsisikaan? Toivottavasti käyt jatkossa kenties jopa enemmän TamU:n ja muiden kotimaisten seurojen matseissa, sillä seurat ja TamU todella tarvitsevat juuri sinunkin apuasi. Tunnet kuitenkin vielä voimakkaammin seuraa kohtaan, joka pelaa satojen kilometrien päässä sinusta mikä ei minusta ole hirvittävän luonnollista, mutta toisaalta en koe voivani neuvoa tai auttaa (miten tämän nyt muotoilisi, pahoittelen jos sanavalinta tuntuu alentavalta) sinua asiassa koska sinulta on muutenkin mennyt jo yksi seura alta siinä vaiheessa kun suosikit ovat jo normaalisti vakiintuneet. Toisinsanoen hyväksyn asian, ja olen iloinen että jaksat silti viedä kotimaista futista eteenpäin parhaaksi katsomallasi tavalla.
Mutta edelleenkään, faniutta en saanut siitä tehtyä pakottamalla. Minä olen sydämeni menettänyt, ja ehkä sinunkaltaisiasi vituttaen, John Rambo, olen menettänyt sen yhdelle suurelle seuralle jossain kaukana. Mutta minkäs minä sille teen, se tapahtui jo kauan sitten. Eikö olisi omituista teeskennellä jotain muuta ja yrittää väenvängällä kannattaa jotain paikallista (asun Helsingissä nykyään, ja vanhana tamperelaisena olen aina inhonnut periaatteesta kaikkia helsinkiläisseuroja, paitsi sitä vitosdivarijengiä missä pelaan)? --- Ehkä jos asuisin jossain muualla kuin Helsingissä tai Barcelonassa (mikä ei juuri nyt ole todennäköistä), sanotaan vaikka Raumalla tai Pontevedrassa tai Lutonissa, ihastuisin paikalliseen pikkuseuraan ja siitä ajan kanssa tulisi minulle yhtä tärkeä kuin Barcasta.
Aivan, kannattajaksi ei millään tulla pakottamalla vaan siihen kasvetaan pikkuhiljaa. Kuitenkin olet silti jostain syystä "pakottanut" itsesi seuraamaan Barcelonaa aikoinaan ja kasvanut hiljalleen kiinni alunperin täysin vieraaseen kulttuuriin ja seuraan. Mielestäni nimenomaan tämä kertoo suomalaisen urheilukulttuurin puutteesta. Missään vaiheessa kotiseurasi Ilves ei ole saanut sinua sitoutettua seuraan niinkuin olisi voinut, vaan sinä olet syystä tai toisesta ihastunut suurempaan, kuuluisampaan ja tunnetumpaan ja jäänyt siihen onnettomaan rakkauteen kiinni, vaikkei se sinusta välittäisikään. Se on minusta potentiaalin haaskausta.
Seuraa ei tietenkään vaihdeta asuinpaikan mukaan, eikä kukaan sinua ole klubi- tai honkalaiseksi vaatimassakaan kun sinulla ei niitä luonnollisia siteitä niihin suuntiin ole, mutta tottakai toivoisin että kävisit katsomassa niitä TamU:n matseja vaikka Helsingissä asutkin.
Entä, kun olen muuttamassa Barcelonaan noin vuoden päästä (ja heh, en pelkästään Barcan takia)? Olenko yhä pelkkä mieshuora? Tai jopa poikahuora, ottaen huomioon iän jossa Barcaan tykästyin.
Kuulut selkeästi passiivisempaan kannattajakuntaan kuin minä, enkä halua lähteä elitistiseen kannattajaluokitteluun tapauksessasi, onhan sinulta jo viety se yksi seura alta. Toivotan sinulle onnea Barcelonaan ja hyviä hetkiä ihailemasi seuran kanssa.
Ja edelleen, toivon että Suomessa jalkapallokulttuuri voimistuu, ihmiset löytävät omat seuransa jne. Siihen tosin tarvitaan muutakin kuin pelkkiä fanaattisia katsomonkuluttajia, mutta ei siitä tässä sen enempää. Itse teen sen minkä parhaaksi katson, seuraan pelejä kun voin, pelaan itse alasarjassa, esitän kritiikkiä siitä miten suomifutis saataisiin nousuun, kannatan maajoukkuetta jne. Mutta jos sinulla, John Rambo, on tarve tyrmätä kaikki sellaiset jalkapallon ystävät jotka eivät istu sinun muottiisi, en voi sille mitään. Epäilen vain että tuollainen puritanismi ei palvele ketään, mm. niitä puolityhjiä katsomoita joiden minäkin toivoisin täyttyvän. --- lisään vielä sen, että arvostan mielipiteitäsi John Rambo, sinulla oli paljon hyviä pointteja ja sinunkaltaisia puristeja tarvitaan mm. siihen että saadaan Suomessa ihmisiä innostumaan jalkapallon pienistä kauniista asioista.
Erinomaista, samat tulevaisuuden visiot ja toiveethan sinulla on kuin minullakin. Vaikka osiltaan melko puritaaniseksi tunnustaudunkin, niin en sentään noin äärimmäisyyksiin mene. Toivon todellakin, että jatkat sitä omaa juttuasi ja toimintaasi suomifutiksen puolesta kuten tuossa kerrot, ja mielestäni vaikutat selvästi jalkapalloihmiseltä vaikkei se tietenkään siunaustani vaadikaan. Jos aktiivisemmaksi kannattajaksi tuntuisi olevan halua, niin ei muuta kuin liittymään
Suomen maajoukkueen kannattajiin ja tervetuloa B20:een. En pane tietenkään pane pahakseni mikäli haluat kannustaa suomifutista eteenpäin muilla keinoin ja maksat sen lippusi vaikkapa pääkatsomoon, kaikki työ on arvokasta ja pienistä teoista syntyy lopulta suuria työmääriä. Kehittyäksemme tarvitsemme erilaisia ihmisiä tekemään töitä yhteisen hyvän eteen.
Gloryhuntteriksi en ikinä tunnustaudu, huoraaja saatan mielestäsi olla, hyväksyn sen. Mutta on se vaan hiton tympeää jos on pikkunappulasta asti rakastanut vain yhtä urheilulajia ja vain yhtä seuraa, ja joku tulee kertomaan että et ole oikeanlainen jalkapalloihminen.
En ymmärrä kuitenkaan sitä, että ihmisiä nimitellään. Kaikilla on oikeus omaan fantasiaansa faniudesta, oli se hikisten karjujen katsomista räntäsateessa Anglian perämetsien liejuisilla kentillä tai hienostunutta kotistudioseurantaa tuoppi kädessä ja laajakuvatelevision välkkeessä.
Kaikilla on toki näkemyksensä asiasta, mutta yrittäkää nyt hyvät ihmiset tajuta, että ne jotka uhraavat asiansa eteen enemmän kuin muut saman liikkeen kannattajat, tuntevat aivan luonnollista kautta lievää ylemmyyttä niitä muita kohtaan. Oli kyse mistä liikkeestä tahansa. Mistään muusta tässä ei ole kyse. Minulle romantikkona kannattajuus on jo arvo sinänsä, mutta toisille asia ei näin ole. Silti väitän, että noiden toistenkin unelma olisi elää kuten kannattajat, joukkueensa mukana aina ja kaikkialla.
Vastaan vain tähän, koska tähän vastaamalla pystyn todennäköisesti kiteyttämään koko ideani. Et tiedä kosketuspinnastani vitun vertaa, joten olisin siitä ihan hiljaa. Mitä on edes kosketuspinta? Sitä, että asuu lähellä? Ei minulla ainakaan ole mitään kosketuspintaa johonkin HJK:hon, vaikka olen asustellut parin kilometrin päässä stadionista pienen ikäni. Saati sitten johonkin Viikinkeihin sitten, kun Vuosaaren-visiittini - läpimenoja lukuunottamatta - voidaan laskea sormilla. Varmaan saisin jotain "kosketuspintaa", jos väkipakolla tutustuisin seuraan ja kävisin mukakannattamassa seuraa istumalla stadionilla. Futista voisin kyllä kannattaa, mutta seuraa en.
Olet käsittääkseni suomalainen ja helsinkiläinen jannu, ja et ainakaan aikaisemmin kirjoittanut Barcelonassa asuneesi vaan jopa harkitset sinne muuttoa. Et myöskään kertonut jos vanhempasi ovat seuran kannattajia sieltäpäin. Luonnollista sidettä ja kosketuspintaa seuraan sinulla ei kuitenkaan ole, kunhan olet sen muksuna tai kenties vähän vanhempana valinnut ja alkanut seuraamaan. HJK:n ja Viikingit otit esille ihan itse, SAPAahan sinä aiemmin mainostit seuraksesi ja HJK:n vastustajaksi!
Merkitsisin HJK:lle? Ihan vitusti joo varmaan. Samoin varmaan Pelastusarmeijalle ja niin edelleen. Totta, minua ei kiinnosta kannattaa joukkuetta, jota en kannata ihan vain sen takia, että joku Todellinen Suomifutiksen Sankari arvostaisi minua vähän enemmän. Kyynisesti ajateltuna tarkoitat kosketuspinnalla sitä, että minun pitäisi kantaa rahani lähellä olevan seuran kirstuun. Miksi? En halua kannattaa jotain HJK:ta. Mitä Sapaan tulee, niin todennäköisesti jatkan siellä pelaamista 2009, kun olen saanut polvivammani ja sen takia väliin jääneen intin hoidettua. Kävin aloittelemassa siellä pelejä vaihteeksi '05, mutta piti mennä inttiin, joten jäi sekin väliin.
Taas otit HJK:n aivan itse esille, SAPAnhan se seurasi piti olla. Seuran puolesta toimiminenhan sinua ei kiinnosta näköjään pätkääkään, näkeehän tv:stä parempia matseja. Ja nimenomaan merkitsisit seurallesi paljon, aivan niinkuin sille Pelastusarmeijallekin. Se on fakta. Kosketuspinnasta puhuin jo aiemmin, sillä sitä kauttahan se side seuraan syntyy. Edelleen tässä naurattaa myös se, että kerroit aiemmin toivovasi suomifutiksen nousua jne. Mikset sitten tee mitään sen eteen vaikka se olisi kuinka helppoa? Pienetkin teot merkitsevät paljon! Sen sijaan mollaat kannattajia vääristä näkemyksistä. Jos sinulla todella olisi kosketuspintaa ihailemaasi seuraan, ei sitä tarvitsisi edes selittää. Nyt tyydyt vain ihailemaan Barcaa kaukaa.
Aikamoista jeesustelua taas kerran. Vaihteeksi taas tulee näitä Ainoita Oikeita Mielipiteitä. Tämän takia esitin vastakkaisen näkemyksen. Mielestäni jalkapallon seuraamisen ei tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää kuin mitä se todellisuudessa on: viihdettä. Jos jalkapallon mieshuorista puhutaan, niin ainoita oikeita huoria ovat pelaajat, jotka jättävät oman seuransa ja lähtevät toiseen samantasoiseen isomman palkan perässä, sekä tietysti GH:t.
Kuten edellisessä kappaleessa sanoin, futiksen katsominen ei ole kuin viihdettä. Oikea kannattaja? Ole sinä Aito Oikea Kannattaja™, minä en sitten varmaan ole sitä. Jos joku janari matkustaa tunnin autolla katsomaan matsia ja maksaa siitä bensat, niin minä maksan satoja euroja ja monta päivää siitä, että pääsen katsomaan matsia. Eikä matkan pointti ole itse matka, vaan nimenomaan se matsi.
Sinulle jalkapallo on pelkkää viihdettä, mutta kuitenkin harkitset muuttavasi Barcelonaan pelkän viihteen vuoksi? Omituista ja ristiriitaista ainakin minun mielestäni. Hassua on myös se, että puhut ns. gloryhuntereista mitään, itse kuitenkin ihailet globaalisti äärimmäisen tunnettua, menestynyttä brändiä vaikka kotimainen seurasi on aivan vieressä tai aivan yhtä hyvin voisit olla kiinnostunut vaikkapa Leganésista jos se espanjalainen futis niin paljon nappaa. Sinunkin kiinnostuksesi on lähtenyt ihailusta menestynyttä seuraa kohtaan. Ja kuten jo quesikselle ylempänä vastasin, kyseessä ei tietenkään ole "Ainoa Oikea Mielipide" vaan oma näkemykseni. Kannattajia tarvitaan tottakai kaikkia laatuja.
Tuo lihavoitu alue taas kertoo kaiken arvostuksestasi kannattajia kohtaan. Etkö todella näe eroa siinä, että (ääri)kannattajat kiertävät joukkueensa mukana aina ja kaikkialla, menestyksestä riippumatta ja muuta elämäänsä seuransa pelien mukaan järjestäen? Kuvitteletko todella, että heille tärkeintä ovat matkat? Sinun mielestäsi mukava lomamatka kerran vuodessa aurinkoiseen Barcelonaan katsomaan jotain megatapahtumaa jossa miljonäärit potkivat palloa, muuten otteiden seuraaminen netistä ja televisiosta sekä paidan ostaminen kerran parissa vuodessa on sama asia. Minulle kannattajat ovat yhtä kuin seura, he ovat ainoat jotka ovat aina mukana tapahtui mitä tahansa. Surulliseksi minut tekee myös se, ettet edes arvosta noita kannattajia vähääkään. Suomifutiksenkin puolesta töitä tekeviä kutsut tuossa janereiksi.
Mitä tulee siihen, "minä" futis minua kiinnostaa, niin todellakin enemmän kuin satunnaisena viihteenä. Satunnaisena viihteenä se kiinnostaa niitä, jotka katsovat telkkarista UCL-matsit, ja ihmettelivät viime kaudella, että missä Juve.
Ihan näin loppukaneettina sanottakoon vielä se, että minusta et ole parempi tai huonompi (joukkueen) kannattaja, kannatit sitten mitä tahansa joukkuetta, jos olet omistautunut sille. Mukafanit, jotka ostavat RMA- tai vaikka FCB-paitansa Virosta piraatteina ja huomaavat lähinnä joukkueen menestyksen UCL:ssä, koska iltis muistaa aina kertoa aiheesta saavat aikaan kyllä lievää vitutusta. Jos taas olet sitä mieltä, että minä olen huono ihminen, koska kannatan Barcelonaa, niin ihan vitun sama. Mielestäni olet huono ihminen, jos et voi hyväksyä sitä, että olen sattunut jäämään kiinni seuraan niihin aikoihin, kun opin lukemaan, ja sen takia kannatan sitä yhä edelleen.
Ennenkaikkea tämä pätkä minua hämmentää kovasti. Toisaalta kerrot, että futis on sinulle pelkkää viihdettä eivätkä muiden mielipiteet sinua kiinnosta, mutta toisaalta haukut ja haukuit jo aiemmin näitä kiinalaisia jannuja jotka vain tekevät vastaavaa kuin sinä. Kenties itsekin ihmettelet urheiluruudun katsottuasi Allianssin puuttumista pääsarjan taulukosta.
Samoin lainaan itseäsi hieman ylempää: "Kuten edellisessä kappaleessa sanoin, futiksen katsominen ei ole kuin viihdettä." Jos sinusta on omistautumista seurata ja kirjoitella seuran edesottamuksista netissä, katsoa matsit televisiosta ja nauttia viihteestä, niin sitten et ole kokenut seuralle omistautumista itse. Uskon kaikkien kannattajien allekirjoittavan tämän. Boixos Noisille ja muille seurojensa mukana kiertäville sinä olet pelkkä tyhjä numero, kasvoton asiakas muiden joukossa.
Huonoksi ihmiseksi en sinua ole missään vaiheessa sanonut koska en sinusta tiedä mitään, mutta helpollapa pääsin huonoksi ihmiseksi sinun kirjoissasi.
Tulipa tästäkin vain mieleen, että tarkoitin toisen luokan futiksella lähinnä jotain Finnair-stadion-meininkiä. Ollaan niin olevinaan suuren maailman tyyliä, mutta kun ei. Kaikista pahinhan oli aikoinaan FC Jokerit, silloin menetin mielenkiintoni aika pahasti. Vähän sama kuin joku lätkä nykyään. Mainoksia ja isoja valotauluja, eikä itse pelillä ole niin väliä. Alasarjafutiksen seurailu on tietysti toinen asia, sillä näistä kavereista ei kukaan kirjoita iltapäivälehtiin eikä heistä kukaan tee sitä pakon edessä, sopimuksen alaisena, vaan jokainen pelaa puhtaasti omaksi ilokseen.
Tässä kohtaa viimeistään eksytit minut täysin. Valitat suomifutiksen viihteellistymisestä vaikka itsellesi futis ei ole kuin pelkkää viihdettä? Miten kuvittelet suurseurojen hoitavan brändiään, kuvitteletko että siinä peli on tärkeintä? Seuraatko lainkaan Mestareiden liigaa, ajatteletko sen olevan perustettu ja kasvatettu noinkin megalomaaniseksi vain pelin vuoksi? Suomifutis on viihdettä mutta La Liga ei, mitä oikein ajat takaa? Tässäkin taitaa loppujen lopuksi olla perisuomalainen syy takana. Suora lainaus: "Ollaan niin olevinaan suuren maailman tyyliä, mutta kun ei", eli kun ei olla menestytty niin miksi tuota edes seuraamaan, paskaa se on kuitenkin.
katsokaas
tämä vielä uudelleen niin ehkä ymmärrätte minunkin ärtymykseni näitä kannattajiksi itseään kutsuvia satunnaisihailijoita kohtaan. Suurin inhohan minulla kohdistuu suomalaisten mentaliteettiin, jolle kelpaa vain menestys ja tämä synnyttää enemmän näitä ulkomaalaisia sarjoja seuraavia. Ykkössija kolmen kilpailijan kilpailussa on suomalaisille hienompi saavutus kuin neljäs sija kilpailussa jossa mukana on ollut monta sataa osanottajaa. Suurin potentiaali suomifutista ajatellen kuitenkin löytyisi nimenomaan näistä jannuista, joista monet väittävät olevansa vieläpä laji-ihmisiä! Edellisten sukupolvien ja jalkapallojohtajien virheet pistävät todella vihaksi, mutta onneksi edelleen täällä ollaan menossa siihen urheilukulttuurin suuntaan menestyskulttuurin sijaan. Siihen tarvitaan kuitenkin edelleen runsaasti töitä.
