S.S Lazio 07/08

[Signori]

LAZIO 06/07

Calciopolin piti tehdä viime kaudesta kärsimysnäytelmä, mutta päinvastoin skandaali kääntyi kirouksesta siunaukseksi. Siinä samalla vaihtuivat tavoitteet sarjapaikasta, Uefa-cupiin ja lopulta yli kaikkien odotusten Mestareiden liigaan. Kausi päättyi juhlahumuun. Biancocelestin saavuttamaa pronssia himmensi ainoastaan pitkäaikaisen ykkösmaalivahdin Angelo Peruzzin eläkepäätös. Lazio käytti paremmin kuin kukaan muu Calciopolin jättämän tyhjiön.

Poikkeuksellinen menestys oli monen tekijän summa. Muutos nähtiin selvimmin, kun taktiikka vaihtui syksyn surkeuden jälkeen 4-4-2:sta 4-3-1-2:een. Uusi muodostelma siivitti kotkat ikimuistoiseen derbyvoittoon ja etenkin tärkeään Palermon valloitukseen lukemin 3-0. Jälkimmäisen ottelun jälkeen Lazio purjehti myötätuulessa niin pitkään, etteivät loppukevään vaikeudet ehtineet ajaa unelmaa CL:stä karille. Moni pelaaja onnistui paremmin kuin koskaan. Etenkin Gaby Mudingayi, Sebastiano Siviglia ja Stefano Mauri nousivat arvoon arvaamattomaan sitä mukaa kuin kausi eteni.

Menestys kentällä ei valitettavasti tarkoittanut samaa katsomoissa. Presidentti Claudio Lotiton tyyli jakoi Olimpicon ennennäkemättömällä tavalla kahtia. Curva Nord protestoi Di Canion ja capojensa kohtaloon vedoten suurimman osan kaudesta, mutta palasi täyteen ääneen kevään myötä. Irriducibilin tuki onkin joukkueen kannalta elintärkeää, varsinkin kun odotettavissa on hyvin haasteellinen kausi.

Katsaus eiliseen ennen huomenta on paikallaan, joten viime kauden menestyjät ja muutamat epäonnistujatkin on alla arvioitu omin sanoin. Suluissa ottelut ja maalit.

Maalivahdit

Angelo Peruzzi (28) 8: Vain 70-luvulla mestaruuden torjunut Felice Pulici kilpailee Pyhää Angeloa vastaan, kun puhutaan Lazion historian parhaasta maalivahdista. Historia puhui myös viime kaudella Peruzzin puolesta, kun veteraani esiintyi hienosti ottelusta toiseen. Valtavan kokemuksen, hyvien hermojen ja eläimellisten refleksien johdosta yksi Serie A:n parhaista, ellei paras maalivahti jälleen kerran. Miinus, jolla ei ole tekemistä Peruzzin pelitaitojen kanssa tulee miestä jatkuvasti vaivanneista pikkuvammoista. Siinä, missä niitä ennen oli joka toinen kuukausi tuli niistä nyt lähes jatkuvan riesa. Kestävyys tai atleettisuus (varsinkaan ulkoapäin katsottaessa), eivät Tysonin vahvoja puolia oikein ikinä olleetkaan. Ja tänä keväänä tultiin siihen pisteeseen, jolloin Peruzzi ei enää jaksanut, vaan pienen venkoilun jälkeen ilmoitti, että ura ja vaivaisen elämä saavat luvan loppua. Ei vain Lotito sekä Rossi, vaan kaikki Laziota seuraavat yrittivät parhaansa kääntääkseen Peruzzin mielen, mutta turhaan. Parma-ottelun haikeiden jäähyväisten jälkeen, alkoi puhe veteraanin tulevaisuudesta Lazion valmennuspuolella. Ikävä kyllä Lotito ja Peruzzi eivät ilmeisesti päässeet sopuun muusta kuin sopimuksen purkamisesta, joten Peruzzin tie taisi viedä lopullisesti ulos Formellosta. Manttelinperijäksi saapuu Juan Pablo Carrizo, mies jota Peruzzi itse suositteli. Lähtiessäänkin vaatimaton Peruzzi jakoi viisaita neuvoja, Biancocelestin johtoportaalle.

Marco Ballotta (11) 7: Italialaiset eivät tunnetusti ole ikärasisteja jalkapalloilijoiden suhteen, mutta rajansa kaikella sanoi moni, kun 43-vuotias Ballotta jatkoi jälleen sopimustaan vuodella. Ballotta ei kuitenkaan taida rajoja tuntea ja toisaalta miksipä tuntisi? ”Isoisä” pelasi hyvän kauden, ei yhtään virhettä, joiden vuoksi Lazio olisi menettänyt pisteitä, mutta muutama sitäkin tärkeämpi torjunta. Fyysisesti edelleen valmis 10-ottelua/kausi-vauhtiin. Motivaatio Mestareiden liigan porteilla noussee jälleen totutulle tasolle ja kun palkkakin juoksee taitaa Ballotta päästä keski-iän kriisikynnyksen yli mukavasti huippujalkapalloilijana.

Tommaso Berni (2) 6: Aloitti kauden lainapelaajana, mutta hämäräksi jääneen syyn takia hankittiin kokonaan Ternanasta tammikuussa. Kun Primaverassa torjui lupaava Santarelli ja kolumbialaisjuniori Arenaskin oli käyttökelpoinen ei Bernin hankinta järkisyillä selviä. Kauden kaksi viimeistä ottelua pelannut Berni ei erityisemmin vakuuttanut, vaan hätäili useammassakin tilanteessa turhaan.

Puolustajat

Manuel Belleri (22/1) 6: Ei huono, muttei hyväkään. Bellerin kausi oli totutun harmaa, muutamien pikkuvirheiden ja yhden osuman sävyttämänä. Alkukaudesta kokeili siipiään laiturina, mutta tekniikan riittämättömyys kävi turhan ilmeiseksi. Oddon lähdettyä odotti suurempaa vastuuta, silti Behrami vei paikan Bellerin edestä. Keväällä Belleri olisi ehkäpä ansainnutkin pelata enemmän, vaan viimeistä vaihdetta ei löytynyt ja sveitsiläinen sai jatkaa avauksessa. Huhut ovat vieneet Belleriä milloin minnekin, viimeksi Livornoon, mutta saattaa hyvin olla, että nöyrästi roolinsa omaksunut Belleri jatkaa vielä yhden kauden.

Valon Behrami (17/1) 6: Laituri, josta tuli olosuhteiden pakosta laitapakki ja puolustava keskikenttäpelaaja. Kun pelipaikan hukkumiseen lisätään koko syyskauden mittainen loukkaantuminen ei Behramin kautta voi ainakaan helpoksi mainostaa. Silti Behrami oli liian heikko läpi kevään ja menetti malttinsa turhan usein. Todisti oman ennustuksensa oikeaksi, ettei ole yhtä hyvä laitapakkina kuin puhtaana laiturina. Rossin kanssa käydyn palaverin päätteeksi kävi selväksi, että ensi kaudella Valon viilettää jälleen keskikentällä. Potentiaalia riittää todella pitkälle ja kysymys onkin lähinnä siitä löytääkö Rossi Behramille oikean roolin. Mahdotonta sen ei pitäisi olla jos Manfredinikin oppi pelaamaan puolustavammin.

Lorenzo De Silvestri (2) 7+: Lazion lupaavimman juniorin titteliä pitkään kantanut De Silvestri debytoi vihdoin pääsarjatasolla. Kaksi ja puoli ottelua Serie A:ta vakuuttivat lähes kaikki. Fyysisesti vahva ja teknisestikin hyvä De Silvestri lähtee ensi kauteen uudesta tilanteesta jos ja kun Belleri myydään. Tällöin De Silvestrin siirtyminen Primaverasta A-joukkueeseen käy toteen ja vastuu kasvaa sitä mukaa.

Luciano Zauri (36) 8-: Monitoimikone, näkymättömän työn mestari ja joukkueen kapteeni. Zaurin kausi oli jälleen lähes virheetön, eikä muuta mieheltä joka on avauskokoonpanon itsestään selvin osa sovi odottaa. Loukkaantumissuman kaataessa taivaansinistä puolustuslinjaa Zauri vaihtoi laitapuolustajasta toppariksi ja puolustuksesta keskikentälle, kun hätä oli suurimmillaan. Suoritustaso ei tästä hetkahtanut. Ainoa puute, joka Zauria vaivaa on hyökkäyspeli, jossa hän auttamattomasti häviää monille laitapakkikollegoilleen. Mikäli Zauri olisi edes hieman parempi pallon kanssa, keskityksissä tai vaikeammissa syötöissä, Laziolla olisi oma Zambrottansa. Katkolla ollut sopimus huolestutti monia lazialeja, mutta jo alkukesästä Zauri lunasti lupauksensa, allekirjoitti uuden kontrahdin ja ilmoitti pelaavansa Laziosa uransa loppuun asti.

Riccardo Bonetto (9) 7: Rooli Zaurin varavaihtoehtona piti Bonetton käytännössä koko syksyn vaihtopenkillä ja vastuuta tuli vasta loukkaantumisten myötä. Kentälle päästyään hyvin hyökännyt Bonetto ei pettänyt. Toi välillä, jopa tervetullutta vauhtia ja taitoa Lazion hyökkäyksiin. Tästäkin huolimatta hänet heivattiin osana Meghnin ostosopimusta Bolognaan. Serie B:ssä Bonetton pitäisi kuulua sarjan laituri/laitapakki eliittiin.

Sebastiano Siviglia (32/3) 8: Mahtava kausi. Sebastiano Siviglia nousi alkusyksyn haparoinnin jälkeen joukkueen kantavaksi voimavaraksi ja puolustuslinjan johtohahmoksi. Todisti, että päälle kolmekymppisenä voi saavuttaa uuden nousun. Monien mielestä vuosia Serie A:ta tahkonnut Siviglia pelasikin vasta nyt potentiaalinsa edellyttämällä tasolla. Teki kolme elintärkeää erikoistilannemaalia ja puolusti vastustajilta monta pois. Kauden paras ottelu sijoittui joulukuun derbyyn, jossa ”Seba” heristi sormeaan voittajana hermostuneelle Tottille. Tyylikäs pelaaja kaiken kaikkiaan, vaikkakin hitaus kangistaa jo hieman veteraanin jalkoja. Siksipä onkin paha takaisku, että Siviglia on leikkauksen vuoksi CL-karsinnat sivussa.

Emilson Cribari (23/1) 7: Onnistuneen debyyttikauden jälkeen Cribari pelasi odotettua paljon huonomman syksyn. Nosti tasoaan keväällä koko muun joukkueen mukana. Siviglia rauhoitti brassin peliä juuri sopivasti ja arviointivirheet vähenivät silmissä. Mukaan mahtui myös Cribarin ensimmäinen maali Laziossa, eikä Stendardo edes parhaassa terässään pystynyt pudottamaan Cribaria penkille, vaikka hetken sille vaikuttikin. Jos Lazio ei hanki uutta topparia on Cribarin avauspaikka taattu ensi kaudella. Kaudella josta tuleekin brasilialaisen uran tärkein. Pieni kohennus ja Cribari varmistaa paikkansa vanhenevan Siviglian manttelinperijänä.

Guglielmo Stendardo (21/3) 7: Yksi Serie A:n kovimmista pääpelaajista niitti mainetta tutuilla avuillaan. Voimakas, iso ja röyhkeä Stendardo on vastustajan puolustuspäässä paha pideltävä ja erikoistilanteissa erinomainen vaihtoehto. Maalejaan Stendardo tuulettaa Curvan alla, aina yhtä suurella sydämellä, mikä on jo yksistään nostanut miehen fanien jonkinasteiseen suosioon. Eipä sillä, että pelkällä puskemisella tai yrittämisellä kuitenkaan korvattaisiin Stendardon holtittomuutta ja korttiherkkyyttä. Jos Stendardo hieman rauhoittuisi ja miettisi taklauksiaan kaksi kertaa ennemmin, olisi kyseessä todella hyvä, ellei täydellinen toppari. Tulevalla kaudella taitaa auttamattomasti jämähtää takaisin vaihtopenkille.

Mobido Diakite (3) 7+: Pescarasta yhden Serie B-ottelun kokemuksella tullut ranskalaisjuniori astui isoihin ympyröihin ehkä yllättävänkin nopeasti. Asiaan kuuluneesta hermoilusta huolimatta Diakite pelasi hyvin. Lainasopimus pikkuseuraan ja sitä myöten varmat peliminuutit kehittäisivät ranskalaista parhaiten, vaikka totta kai Primaverastakin tilaa löytyy. Debyytin lisäksi Diakite muistaa viime kaudesta loppuhetkien maalinsa primaverojen derbyssä Romaa vastaan. Sitä rataa, kun jatkaa aikuisten mukana on tulevaisuus ruusuinen.

Keskikenttä

Cristian Ledesma (33/2) 7+: Vuosi sitten Ledesma otettiin vastaan suurin odotuksin, syyskuussa nousi esiin epäilys ja loka-marraskuussa argentiinalainen olikin jo yleinen sylkykuppi. Sitten tuli derby, derby jota ennen moni ajatteli vakavasti Fabio Firmania Ledesman tilalle, mutta Rossi joka oli vast’ikään muuttanut 4-4-2:den 4-3-1-2:n tiesi kenen varassa uusi systeemi elää ja kuolee. Ledesmasta syttyi sinä iltana sankari, upean maalin ja tarkan syöttöpelin seurauksena. Jälkimmäisestä tulikin argon tavaramerkki koko loppukaudeksi, kun Ledesma johti Laziota ”pirlomaisella” tarkkuudella kohti Eurooppaa. Muodonmuutos syyskauden jälkeen oli silmiinpistävä niin Ledesman itseluottamuksessa kuin pelitasossa muutenkin. Ledesma on paljosta velkaa Rossille, joka luotti varauksettomasti ykköshankintaansa, vaikka kaikki muut käänsivät selkänsä ”flopille”. Nyt edessä on tärkeä kausi ja Ledesmalta odotetaan uutta johtajuutta, mutta paineet argentiinalainen rikkoi jo joulukuun derbyssä. Argentiinan maajoukkueakkaan on tuskin kaukana jos tahti jatkuu samana.

Gaby Mudingayi (28) 8-: Sen mitä Mudingayi taidoissa häviää hän taistelulla voittaa kaksinkertaisesti takaisin. Tuntemattomasta ihailluksi noussut belgialainen teki järkyttävän määrän töitä läpi kauden, taklasi, tappeli ja sohi kaikkea liikkuvaa, siihen malliin että Milanin ja Liverpoolin kerrottiin olevan vakavasti Mudin perässä. Gaby oli läpi kauden tasaisen hyvä, eikä Firmanista, Baroniosta nyt puhumattakaan ollut Mudingayille kilpailijaksi. Mutta aivan niin kuin Stendardollakin on belgialaisella selkeitä puutteita arviointikyvyssä, syöttöpelissä ja peliälyssä. Tästä johtuen Gabysta tuli kauden virallinen korttikuningas, kun pallon sijaan mies kävi ärhäkämmin vastustajan nilkkojen kimppuun. Jos Mudingayi onnistuu jatkossa säätelemään tunnettaan pallollisen pelin hyväksi, pystyisi harva kyseenalaistamaan belgin erinomaisuuden. Harjoituskaudella Behrami on ajanut Mudin edelle, joten avauspaikka ei ole hienosta kaudesta huolimatta mikään selviö.

Massimo Mutarelli (24/2) 7+: Alku ei luvannut hyvää, kun Dabon korvaajaksi hankittu Mutarelli joutui onnettomasta tekniikastaan huolimatta pelaamaan, laiturina milloin pelintekijänä. Todellinen kurssinmuutos tapahtui ensimmäisessä derbyssä, kun Mutarelli taklasi itsensä fanien sydämiin. Kirsikkana kakun päällä loistanut maali varmisti Mutan työrauhan. Loppukaudesta keskikentän trio Mutarelli-Ledesma-Mudingayi olikin jo erottamaton yhdistelmä, jossa älykkään Ledesman henkivartijoina taistellut puimurikaksikko nousi suureen arvoon. Mutarelli pääsi pelaamaan vahvuuksillaan, jotka eivät merkittävästi eroa Mudingayista. Raaka fyysinen peli sai harvoin vastustajat hymyilemään ja hyvä niin koska silloin Ledesmalle avautui mahdollisuus avata hyökkäyksiä. Ero Mudingayihin näkyi selvimmin kokemuksen tuomassa varmuudessa, jonka avulla Mutarellin korttimäärä pysyi inhimillisissä rajoissa.  Hyökkäyspelissä Mutarelli oli ja tulee jatkossakin olemaan pitkälti heikko tai todella heikko, mutta Rossia se ei haittaa. Ensi kaudella vastuu vain kasvaa ja optimistisimmissa kaavailuissa välähtänyt Azzurri-paita on askeleen lähempänä. 

Fabio Firmani (11) 7-: Firmanin kohtalo on olla askeleen jäljessä Mutarellista ja Mudingayista. Niinpä peliaika oli kortilla. Ei Firmani vähiä minuuttejaan huonosti käyttänyt, vaan pelasi totutusti tunteella ja jakoi välistä mukaviakin syöttöjä. Halpana ja perusosaavana kaverina Firmanilla on vielä taivaansinistä uraa jäljellä. Laziota Firmani on omien sanojensa mukaan oppinut rakastamaan, eikä peliajan vähyys taida ajaa keskikenttäpelaajaa ensi kaudellakaan ulos Roomasta. 

Roberto Baronio (11) 5: Yhtä turhan kanssa. Baronio on vakiintunut alisuorittaja, eikä hänestä ainakaan Laziossa tulla saamaan mitään irti. Sen on näyttänyt kaksi edellistä kautta. Vara-Ledesmana Rossin papereissa pelannut Baronio ei onnistunut käytännössä missään, vaan vaikutti olevan alituiseen hukassa. Toivottavasti huhuttu siirto Espanjaan toteutuu pikimmiten. 

Christian Manfredini (25/2) 7-: Syksyllä Manfredinia kirottiin kovaan ääneen. Kukaan tuskin odotti, että onnettomaksi puujalaksi ja koomiseksi honkkeliksi haukuttu laituri nousisi keväällä avauskokoonpanoon. Manfredini näytti epäilijöilleen, sivullekirjoittanut mukaan luettuna, ettei häntä ole pelkästään haukkuminen. Rossi sai Manfredinin pelaamaan erittäin kurinalaisesti, eikä tuttuja pallon menetyksiä ja surkeita harhautuksia näkynyt lainkaan entiseen malliin. Empolia vastaan Manfredini laukoi hurjan kaukovedon maalin ylänurkkaan ja vakuutti viimeisetkin siitä, että kyseessä on ajoittaisesta surkuhupaisuudestaan huolimatta vakavasti otettava jalkapalloilija. Ikä ja kasvava kilpakumppanien joukko sysäävät Manfredinin kuitenkin väkisin syrjään, jos ei heti niin kohtapuoliin joka tapauksessa.

Stefano Mauri (29/6) 8: Erittäin onnistunut vuosi Maurilta, niin onnistunut, että monien mielestä hän oli koko joukkueen paras pelaaja. Mauri pysyi tasaisesti tasollaan aina loka-marraskuun vaikeuksista kevään voittoputkeen asti. Todellisessa huippuiskussa maajoukkuepelaaja oli, kun Rossi ensi kertaa siirsi hänet laidalta kärkien taakse. Vastustajat yllättänyt liike iski nopeasti kultasuoneen ja näytti sille, että Maurilla olisi mahdollisuudet nousta koko kauden sensaatioksi. Sensaatiota monzalaisesta ei tullut ja keväällä luultua pahempi loukkaantuminen vei Maurin loppukaudeksi sairashuoneelle. Suurin piirtein siitä hetkestä alkoi myös Lazion pienimuotoinen suvantovaihe. Kulunut kausi nosti Maurin vahvuudet entistä paremmin esiin. Hyvän laukauksen lisäksi, syöttöpeli kärkiparin kanssa oli saumatonta ja useasti ratkaisevaa pisteiden kannalta. Jimenezin lähdettyä Maurin avauspaikka on itsestäänselvyys. Mauri onkin tärkeydessään verrattavissa vain Ledesmaan, joten kädet ristissä toivotaan, että loukkaantumisia ei trequartistan kontolle tule.

Luis Jimenez (16/2) 7: Noin kahdeksan kuukautta pitkän siirtosaagan jälkeen Jimenez saatiin vihdoin Lazioon viime tammikuussa. Tosin vain lainalle osto-option kanssa. Peliaika jäi aluksi vähiin, mutta Maurin loukkaannuttua Jimenez sai haluamansa tilaisuuden. Ensimmäiset ottelut eivät menneet hyvin ja vaikutti entistä selvemmin sille, ettei chileläisestä olisi todelliseksi vastuunkantajaksi. Ascoli-ottelun upea maali ja CL-paikan lopullisesti varmistanut osuma Livornon verkkoon muuttivat monen mielen. ”El Mago” nosti osakkeitaan tulevaa kautta varten, kunnes mies itse lopetti leikin lyhyeen ja ilmoitti halustaan Interiin. Moratti tuli ja otti omansa, mikä ei tietysti ole omituista. Omituista on, että Jimenezin kaltainen pelaaja lähtee kehittyvän seuran projektista, jota hänet oli hankittu johtamaan sinimustien penkille. Asenteensa vuoksi chileläisestä tuskin koskaan tulee sitä pelaaja johon hänen potentiaali eittämättä riittäisi.

Pasquale Foggia (11/1) 7-: Viime Mercaton loppuhetkillä lainattu Foggia siirtyi Lazioon pysyvästi osana Oddon myymistä. Ikävä kyllä Foggia taisi tulla yllätyksenä Rossillekin, eikä nuorukaiselle koskaan löytynyt roolia taivaansinisessä paidassa. Niinpä talvella Reggina lainasi Foggian riveihinsä. Foggia oli vahvasti mukana Regginan ihmeessä ja pelaajan taito rinnastettiin Rosinan tasolle. Kesällä moni toivoi, ettei Pasqualinoa päästetä minnekään. Jimenezin lähdettyä vaikuttikin sille, kunnes Cagliari saapui paikalle ja nappasi pelaajan riveihinsä. Marco Giampaolo teki Foggian kanssa loistotyötä jo Ascolissa, joten odotettavissa on, että Foggiasta kuullaan vielä paljon lisää.

Hyökkääjät:

Tommaso Rocchi (36/16) 8: Lazion maalikuningas kolmatta kautta putkeen. Rocchi pelasi elämänsä kauden, vaikka maalimäärä ei edellisvuodesta kasvanutkaan. Juoksuvoimainen Rocchi ahkeroi ottelusta toiseen laajalla säteellä, paikaten Pandevin ajoittaista laiskuutta omalla panoksellaan. Maalintekijänä Rocchin kehitys jatkui, kun täysosumia tuli niin boksin ulkopuolelta kuin vaativien soolojen ja pilkkujenkin tuloksena. Rocchin ase on myös tappava tasaisuus, joka takaa etteivät kuivat jaksot koskaan venähdä tuskastuttavan pitkiksi. Joukkue saattoi luottaa Bomberin osumiin vastustajasta riippumatta. Rocchi on kuitenkin tietyntyyppinen väliinputoaja. Vaikka kukaan ei voi kieltää hänen tehokkuuttaan, tuskin tie vie koskaan terävimmälle huipulle. 30-vuotiaana Rocchilla on edessä uran merkittävin kausi. Mestareiden liiga ja tulevat EM-kisat tuovat uusia paineita Biancocelestin maalitykille, jota painaa myös sopimusneuvottelut. Nykyinen sopimus päättyy ensi kesään, eikä uudesta ole saatu takuita johtuen Lotiton tiukasta palkkakatosta. Fanien tuesta sopimus ei varmasti jää kiinni. Rocchi kun taitaa olla joukkueen suosituin pelaaja kautta kannattajakunnan.

Goran Pandev (36/11) 7: Läpimurto odottaa edelleen itseään. Teknisesti kaikki on valmista, mutta asenne sekä työmoraali laahaavat perässä. Makedonian ykköstähti teki mukavan maalisaldon ja tuki hyvin Rocchia, mutta laiskuus ja epätasaisuus verottavat kokonaisuutta. Parhaimmillaan Pandev on ”Pandevinho”, mutta huonoimmillaan mies tuntuu katoavan koko kentältä. Pandevin ongelmat kärjistyvät otteluissa isoja vastaan, joissa makedonialaisen onnistumiset voi laskea yhden käden sormilla. Jos Pandev pelaisi yksinkertaisemmin, eikä hukkaisi voimiaan uhkarohkeisiin maaliyrityksiin voisi osumia olla päälle viidentoista. Maalit eivät kuitenkaan yksistään mittaa Pandevin merkitystä nyky-Laziolle. Luovana pelaajana Pandev tekee yllättävänkin paljon paikkoja Rocchille. Ensi kaudella avauspaikalle ei löydy uhkaajaa, mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa.

Stephen Makinwa (25/3) 7-: Kolme maalia ei anna aihetta näin hyvälle arvosanalle, mutta henkilökohtaisesti pidin nigerialaisen pelityylistä todella paljon. Nopea, suoraviivainen ja voimakas, eli juuri afrikkalaisen kärjen tyyppinen Makinwa toi Biancocelestille uuden vaihtoehdon kärkeen. Joka kerta, kun vaikutti sille, että Makinwa sysää Pandevin penkille onnistui mies loukkaantumaan. Loukkaantumiset veivätkin parhaan terän Makinwan kaudesta ja moni oli valmis vannomaan, ettei häntä hankita pysyvästi tänä kesänä. Lotito kuitenkin sijoitti päälle kolme miljoonaa Makinwaan ja voitti tarjouskilpailussa Palermon. Tulevalla kaudella Makinwan on todistettava olevansa tosissaan vaivan arvoinen hankinta. Rossi tuntee kärjen vuosien takaa Atalantasta ja juuri silloin Makinwa pelasikin uransa parasta jalkapalloa.

Igli Tare (14) 6+: Mainettaan jonkin verran parempi pelaaja. Ei Tare maaleja tee, mutta hädän keskellä tuo sopivasti target-voimaa kentälle. Paras esimerkki tästä oli keväinen kotiottelu Cataniaa vastaan, jossa albaani tuli kentälle ja syötti päällään ratkaisevan osuman, aivan loppuhetkillä. Huhut ovat vieneet milloin Serie B:hen milloin Sevillaan asti, mutta ottajaa ei taida sittenkään löytyä. Tare siis todennäköisesti jatkaa vielä ensi kauden Roomassa.

Simone Inzaghi (5) 5: Lazion kulta-aikojen viimeinen muistokappale on sen verran säälittävä tapaus, että samaan pystyy harva Serie A-pelaaja. Ison palkkansa ansiosta pitänyt ostajat loitolla, mikä pistääkin miettimään miksei ”Inzaghino” ole jo siirtynyt arabisheikkien keskuuteen, rahapussinsa ja missien seurassa. Parman piti jo pikku-Inzaghi hankkia, mutta näköjään tulivat järkiinsä ja jättivät miehen Lazion riesaksi.

Päävalmentaja ja professori, Delio Rossi 9: Mies jolle mikään ongelma ei ole liikaa ratkaistavaksi. Ymmärsi nopeasti ettei 4-4-2 ole ratkaisu ja vaihtoi lokakuussa umpisurkean Catania-ottelun jälkeen 4-3-1-2:een. Uudessa muodostelmassa huomioitiin Ledesma aiempaa paremmin, jätettiin huonosti onnistunut laitapeli vähiin ja annettiin trequartistan tehtävät Stefano Maurille. Palaset loksahtivat kohdalleen kuin itsestään. Vuosi 2006 kruunattiin voitolla romasta ja 2007 otettiin vastaan ennätyksiä hätyytelleellä voittoputkella. Rossi tuntui jatkuvasti taikovan ihmeitä esiin rajallisesta materiaalista, eikä loppukauden hyytyminen pysäyttänyt Lazion eurojunaa. Rossi taiteili Calciopolin, Lotiton ja fanien asettamien paineiden läpi voittajana. Misterin tapa elää otteluissa mukana teki hänestä jopa Curvan suosikin. Edessä on Rossin ensimmäiset todelliset ottelut Euroopassa, mutta työrauha on varmasti taatumpi kuin kahdella edelliskaudella.

MERCATO

Optimistisimmat puhuivat kauden päätyttyä huikeista vahvistuksista ja mestaruustaistosta. Tässä vaiheessa voidaan jo sanoa, että turhaan haihattelivat. Lazion hankintapolitiikka on ollut itselleni niin kuin monille muillekin pettymys.

Tunnustelevan alun jälkeen joukkuetta vahvistettiin Serbian U21-maajoukkueen menestyksessä mukana olleella Aleksander Kolarovilla. Belgradista Roomaan ostettu nuorukainen ottaa Bonetton paikan Zaurin varamiehenä. Huhupuheiden mukaan kyseessä on jonkin sortin Robero Carlos, kovalla potkulla ja hyökkäysvoimalla varustettu laitapakki. Oikealle laitapakiksi hankittiin Lionel Scaloni. Toisin kuin Kolarov Scaloni tulee kantamaan suuren vastuun ensi kaudella, eikä monikaan tiedä mitä argentiinalaiselta on odotettavissa. Hyökkäysintoa piisaa, mutta hyppy La Ligasta Serie A:n on useasti vaikea. Englannissa Scaloni ehti jo epäonnistumaan, tällä kertaa siihen ei ole varaa. Toistaiseksi Kolarov ja Scaloni ovat jääneet puolustuspään ainoiksi vahvistuksiksi, mutta Amsterdam Cupissa havaitut ongelmat ovat pistäneet lisäpontta puheille Empolin Pratalista ja Messinan Zanchista.

Keskikenttää uusittiin nuorilla pelaajilla. Jimenezin lähtö paikattiin Mourad Meghnillä. Ranskalainen uhkaa kuitenkin flopata ennen yhtäkään ottelua. Bolognan koulima Meghni kärsii pahasta loukkaantumisesta, eikä miehen kuntoutumisesta ole mitään takeita. Onpa jopa uutisoitu, että Lazio lähettäisi Meghnin takaisin sinne mistä tulikin. Keskikentän ja hyökkäyksen väliin hankittiin Simone Del Nero Bresciasta. Yhden maalin mies Serie B:stä tuli pitkälti puskista. Rossi arvostama ex-suurlupaus ei luultavasti paljoa tule pelaamaan, vaan korvaa hätätilassa Pandevia tai Mauria. Jimenezin lisäksi keskikentältä lähtivät Foggia sekä Quadri ja Correa lainalle.

Hyökkäykseen oltiin tuomassa milloin ketäkin huippupelaaja, mutta lopulta Lotito panosti Makinwaan ja hankki nigerialaisen kokonaan Laziolle. Vaihtoehdot ovat kesän mittaan harventuneet sitä tahtia, että realistisista uutuuskärjistä jäljellä on Chievon Bogdani sekä Pellisier ja Regginan konkari Nicolas Amoruso. Ehkäpä tärkeämpää olisikin hankkiutua Taresta ja Inzaghista eroon ennen uusia hankintoja.

Pisin saaga syntyi, kun lähdettiin uuden maalivahdin perään. Viikosta toiseen uutisoitiin uusista ehdokkaista, mutta mitään konkreettista ei näyttänyt tapahtuvan. Lopulta Juan Pablo Carrizo, ykkösvaihtoehto alusta lähtien, ostettiin isolla rahalla River Platesta. Superlupaavana pidetyn argentiinalaisen hankinta rauhoitti fanien mieltä, kunnes selvisi ettei kaikki ole lainkaan selvää. Carrizolle ei myönnetty EU-passia odotetulla vauhdilla. Italialainen byrokratia pitkitti prosessia niin pitkälle, ettei kaikki ole vieläkään varmaa. Selvää on tosin se, ettei Carrizoa nähdä CL-karsinnoissa. Koko sähläys pisti jälleen miettimään miten ammattitaitoisesti Lazion johto siirtomarkkinoita hoitaa. Viime kesänä Jimenez ja nyt Carrizo tuottivat siirtoineen seuralle suuria ongelmia, eivätkä varmasti auttaneet joukkueen valmistautumista.

LYHYESTI TULEVAISUUDESTA

Yhtä kaikki kausi alkaa tänään. Biancocelesti palaa kentille kotikatsomonsa edessä ja toivottaa tervetulleeksi Dinamo Bucharestin. Romanialaiset ovat tottuneet tiputtamaan suuriakin seuroja Euroopassa, eikä pelikunnossa vaaka voi kääntyä muuta kuin pitkälle kautensa kanssa ehtineiden bucharestilaisten puolelle. Näistä seikoista huolimatta vain jatkopaikka on hyväksyttävä suoritus. Lazion valmistelut ovat edenneet hyvin, joukkue on Sivigliaa lukuun ottamatta terve ja usko omiin on horjumaton. Kaikkien takaiskujen ja varsinkin viime kauden uroteon jälkeen Mestareiden liiga on liian lähellä menettäväksi nyt. Jatkopaikka ei olisi vain henkisesti vaan luonnollisesti myös taloudellisesti erittäin merkittävä seuralle, joka on elänyt säästökuurilla jo pitkään.

Serie A:ssa kilpailu on entistä kovempaa, kun Juventus on tullut takaisin ja Fiorentina aloittaa puhtaalta pöydältä. Suoraan paperilla Lazio häviää molemmille milanolaisille, Romalle asteen verran Violalle ja aloittaa melko samalta viivalta Juven sekä Palermon kanssa. Tavoitteista realistisin onkin Uefa-cupiin oikeuttava sijoitus ja CL:ssä alkulohkon kolmas tai toinen sija. Toisaalta jo edelliskausi todisti ettei mikään ole tälle joukkueelle mahdottomuus. Aito ”Non mollare mai-henki” voi vielä viedä Italian tyylikkäimmän seuran taivaansinisine väreineen pitemmälle kuin moni osaa odottaa. Pöytä on siis katettu ja kaikki on valmista tämänpäiväiselle koetinkivelle, josta toivottavasti käynnistyy menestyksekäs kausi.

VOLA LAZIO!

[JP99]

kiitos hienosta kirjoituksesta... 

Itsekin olen hieman pettynyt Lazion hankintoihin... no Juan Pablo Carrizon hankita oli positiivinen uutinen, ja ilmeistesti passi asiat selviää ennen serie a kauden aloitusta.
Jos ja kun Lazio UCL:n lohkovaiheeseen pääsee, niin Rotaatiolle on kyllä kova tarve.

No toivottavasti Rossi saa pidettyä pakan yhtä hyvässä iskussa, kun viime kaudella. ja jos tuuri on vielä mukana niin eiköhän sitä tulevalla kaudella taistella myös UCL paikasta.

[Signori]

Mikä fiasko.

Lazio palasi Mestareiden liigaan tavalla, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Voiton sijaan tuli nuhruinen tasapeli, läjä loukkaantumisia, pelikieltoja ja kaiken kruununa nazio-skandaali. Jälkimmäisen suhteen totuus on edelleen auki, mutta synkimmät ennustukset käyvät tuskin toteen. Lehdistö on tietysti pistänyt parastaan, jotta tapaus veisi Lazion ulos Euroopasta. Seura on vastannut juuri niin kuin pitääkin. Koska kyseessä oli hyvin pienen sektorin tempaus, joka tuomittiin jo stadionilla pelkkiin buuaksiin, eikä seuran käsi ulotu mitenkään Rooman yöhön jossa puukot olivat heiluneet, olisi hyvin ankaran rangaistuksen antaminen omituista. Uefa päättäköön tapauksen faktojen, ei historian tai median perusteella.

Viheriöllä Lazio pelasi keskiviikkona hyvin aina siihen asti, kunnes joukkue lankesi romanialaisten ansaan ja ryhtyi typerään kostoleikkiin ja jälkipeliin. Ennen Behramin punaista taivaansiniset marssivat minuutista toiseen Lobontin maalille ja paikkoja riitti. Riitti niinkin paljon, että Lobontin heikompana päivänä tulos olisi voinut olla luokkaa 3-1 tai jopa 4-1. Kaikki huipentui Rocchin räveltämään rankkariin. Luojan kiitos Mutarellin onnistui puskea De Silvestrin keskitys sisään. Vain sen maalin ansiosta Laziolla on mahdollisuuksia jatkoon, vaikka itse tekijä taklasikin itsensä ulos ratkaisupelistä. Kentän onnistuneinta peliä esittivät Ledesma sekä etenkin toisella puoliajalla sisään otettu De Silvestri. Nuori De Silvestri pelasi hurjalla itseluottamuksella ja jätti kokeneemmat pelitoverinsa useasti jälkeen.

Ottelun jälkeen loukkaantumisrintama näytti yhtä synkältä kuin kokonaistilanne muutenkin. Avainpelaajista Cribari ja Mauri jäivät romanialaisten jalkoihin ja etenkin brassin tilanne vaikutti erittäin pahalle. Tänään on kuitenkin uutisoitu Cribarin ihmeparantumisesta, eikä luvassa ole kahden kuukauden pakkolepoa. Itse asiassa on hyvin mahdollista, että jonkinasteisesta päävammasta kärsinyt Cribari pelaa jo ensi viikolla. Sen sijaan Mauri jatkaa kuntoutuksessa Siviglian kanssa, eikä aikataulusta olla edelleenkään varmoja. Maurin ollessa poissa nousee kysymys Meghnin kunnosta etualalle. Ranskalainen jätti käytännössä kaikki kesän harjoitusottelut väliin, mutta on viimeinkin pääsemässä pelikuntoon. Rohkaiseva uutinen kaikin puolin.

Kaikkea muuta kuin rohkaisevaa kuuluu Carrizon suunnalta. Byrokratian hampaisiin joutunut passikiista ei ota ratketakseen ja näin koko siirto uhkaa peruuntua. Vielä viime viikolla kaikki vaikutti mahdolliselle, mutta nyt toivo hiipuu. Carrizon vaihtoehdoksi on nimetty listallinen nimiä, joista vain Amelia täyttää toivotut kriteerit. Jos ja kun Amelia lähtee Manchesteriin käy kaikki entistä huonommaksi. Viviano tai Cudicini eivät innosta. Koko kesän ehdottoman ykkössiirron, joukkueen profiilin nostajan ja tulevaisuuden huipputorjujan Carrizon menetys tekee Lotitosta ja kumppaneista suoraan sanoen naurunalaisia. Mercato oli muutenkin hiljainen ja liian varovainen, tätä takaiskua tarvittiin kaikista vähiten.

[T. G. Meister]

Romanit romaniaan, Lazio mestarien liigaan..

Pakko muuten kysyä että : Signori, mikä olet poliittiselta suuntaukseltasi..?

[Signori]

Pakko muuten kysyä että : Signori, mikä olet poliittiselta suuntaukseltasi..?

Lazio ei ole puolue, eikä jalkapallo politiikka, joten sillä suuntauksella ei tämän foorumin kanssa ole tekemistä. 

[Signori]

Lazio-Torino 2-2

Ilman täysikuntoisia toppareita pelannut Lazio taisteli avausottelussa mukavan tasapelin. Ottelua näkemättä en osaa paljon muuta sanoa. Odotin kauhulla tappiota, kun näin puolustuslinjan; De Silvestri-Diakite-Kolarov-Zauri. Loukkantumisten lamauttamat taivaansiniset jatkoivat eilenkin epäonnen alla. Mobido Diakiten sääriluu murtui ja lupaava keskuspuolustaja on todennäköisesti koko kauden sivussa, siinä samalla meni myös Kolarov, jonka matka Bukarestiin vaarantui. Eikö mikään riitä voisi kysyä. Luojan kiitos Cribari teki ihmeparantumisen ilkeästä kasvovammastaan ja pääsee maskin kanssa kentälle. Muutoin keskuspuolustajia ei löydy.

Lotiton sanoin: "Lazio muistuttaa tällä hetkellä sairaalaa". Toisaalta nykyinen topparikato oltaisiin voitu ennakoida paremminkin. Joukkueeseen olisi pitänyt jo ajat sitten hankkia Siviglian, Stendardon ja Cribarin varalle yksi Serie A-tasoinen keskuspuolustaja. Hädän hetkellä Lotitokin on jo ilmoittanut, että Lazio vahvistuu. Sanoisin, että huhuissa pyörinyttä Zanchia ei tarvita, Stovini vain jos muita ei löydy ja Pratali enemmän kuin mielellään. Carizzosta ei taas vaihteeksi kuulu mitään. Jos tiistaina tiputaan ei tästä kesästä jää jäljelle muuta kuin muutama poikennut luu ja paljon porua.

Kevennyksenä kerrottakoon, että Delio Rossin tytär Greta kilpailee tiukasti Miss Italian kruunusta. Kysymys kuuluukin milloin Inzaghino iskee valmentajan jälkikasvuun kiinni?

[Signori]

Lazio on palannut! Upea nousu Bukarestin illassa hiljensi kritiikin ja todisti, että tämä joukkue on todella tehty voittamaan vaikeudet.

Ensimmäiset 30 minuuttia olivat niin synkkiä, että usko jatkopaikkaan oli lähellä kuolla. Bratun maalin lisäksi Stendardo loukkaantui juuri silloin, kun sitä vähiten kaivattiin. Ratkaiseva siirto tuli jälleen Delio Rossilta. Umpisurkeasti pelannut Simone De Nero siirrettiin kärkien takaa laituriksi. Taivaansiniset aktivoituivat ja toisen puoliajan alku iski romanialaiset maahan. Ensin Del Nero jäi Nastasen pihteihin boksissa, josta seuranneen pilkun Rocchi toimitti hallitusi maaliin. Hetki tästä ja Del Neron sekä etenkin Rocchin upea esityö avasi Pandeville tilaa maalin edustalta. Makedonialainen törkkäsi pallon ohi Lobontin ja bukarestilaisten taistelutahto romahti. Rocchin toinen jätti vähän jossiteltavaa. Lazion tekninen ja taktinen ylivoima oli lopulta liikaa. Lazion yksilöt löysivät toisensa, eikä Dinamo pysynyt mukana. Ottelun onnistujia olivat kärkikaksikon lisäksi laidalla loistanut Del Nero, jälleen tasonsa todistanut Mudingayi ja edelleen yllättävällä kypsyydellä pelaava De Silvestri.

Mestareiden liiga on avain taloudelliseen onneen. Tämän vuoksi moni uskoi jatkopaikan vievän Lazion samaa tietä ostoksille. Carrizo on käytännössä syyskaudelta menetetty, mutta tilanteeseen otetaan uusi katsaus tammikuussa. Ennen sitä urugualainen Fernando Muslera näyttää saavan ykkösmaalivahdin vastuun kunhan siirtopaperit saadaan valmiiksi. Muslerasta sivullekirjoittaneella ei ole mitään tietoa. Tässä vaiheessa valikoinnille ei kuitenkaan ole varaa. Niin sympaattinen kuin Ballotta onkin ei hän ole kestävä vaihtoehto jo puhtaasti fyysikan kestämättömyyden vuoksi. Maalivahti ei yksin riitä muille paitsi Lotitolle. Presidentti on kaikessa anteliaisuudessaan väittänyt, ettei joukkue kaipaa uusia nimiä, vaikka on päivänselvää, että uusi toppari olisi hankittava välittömästi. Varsinkin nyt, kun Stendardon vamma uusiutui. Median höpötykset Adrianosta voi huoletta sivuuttaa huumorilla. Asennevammainen ja kallis hyökkääjä ei todellakaan sovi nyky-Lazioon. Rocchi-Pandev-akseli on todistanut toimivuutensa heti ensimmäisestä ottelusta lähtien, eikä Makinwaa sovi sivuuttaa. Lähtöpuolella tehtiin kaksi läpimurtoa, kun Inzaghi häipyi Bergamoon lainalle ja Baronio myytiin Levanten paitaan. Turhista pelaajista seuraan jää ilmeisesti vain Belleri sekä Tare.

Oli miten oli tämä Lazio teki keskiviikkona historiaa. Taivaansinisten paluu Euroopan huipulle merkitsee uuden aikakauden alkua. Pelaajat ja Rossi ansaitsivatkin vastaanottonsa Fiumicinolla

[Northern Rock]

Hienoa, että Taivaansiniset palaavat Herkkusieniliigaan. Hieno seura, hienot fanit ja hienot perinteet

Italoseuroista ehdoton suosikkini

[JP99]

Mahtavaa on nähdä jälleen Lazio UCL:ssä. Lohko tosin ei ole mikään maailman helpoin. Mutta en näe missään nimessä lohkoa kuitenkaan mahdottomana. Toppari osastolle tarvitaan ehdottomasti vahvistuksia. Ja uskon että nämä viimeiset 12h jotain ratkaisuja tuo. Muuten taistelu Serie A:ssa ja UCL:ssä on kyllä tuskallinen.

[SirLoser]

Hienoa, että Rooman hienompikin joukkue pääsi mukaan Mestareiden liigan kahinoihin. Mielenkiinnolla odotan etenkin Real Madridin ja Lazion kohtaamisia, varmasti upeat ottelut tulossa. Eikö joukkueiden ultrat ole tehneet myös jonkinlaista yhteistyötä, tai ovat ainakin hyvissä väleissä keskenään?

[JMR]

21-vuotias puolustaja Ivan Artipoli siirtyy Biancocelestiin Sampdoriasta.

[Johtaja Calu]

21-vuotias puolustaja Ivan Artipoli siirtyy Biancocelestiin Sampdoriasta.

Eksä JMR ookkaa niitä AS Roman miehiä

[Penkkitopi]

Eksä JMR ookkaa niitä AS Roman miehiä

Taitaa riippua päivästä, minkä miehiä on.  :

[Signori]

Lohkosta ei siis tullut ylitsepääsemätön. Tavoitteeksi voi rohkeasti laittaa jatkopaikan, jonka kannalta etukäteen ratkaisevinta on matka Saksaan. Tasapeli sieltä ja ruutinilla tulevat voitot Olympiakosista tietäisivät todennäköisesti kakkossijaa. Bremenin kanssa lähtökohdat ovat muuten lähes samat, mutta kokemusta germaaneilla on rutkasti enemmän. Real Madrid menee mainiosta viihteestä, mutta pisteitä kuninkaallisilta tuskin heruu. Ultras Sur ja Irriducibili pitävät huolta vieraanvaraisuudesta. Realhan on yksi IRR:n läheisimpiä ystävyysseuroja ulkomailla. Onpa Ultras Sur ollut banderollien kanssa edustettuna Derby della Capitalessakin.

Mercaton loppuhetket sen sijaan jättivät karvaan maun. Ivan Artipoli tulee joukkueeseen 21 Serie C1-ottelun kokemuksella. Kaikki kunnia Artipolille, mutta onhan tämä naurettava tilanne. Seura takoo voittoa, edessä rahasampona Mestareiden liiga ja yleisömäärät kääntymässä nousuun. Lotito vastaa tiukentamalla rahapolitiikkaa ja jättämällä Rocchin jatkosopimuksen herran haltuun. Toinen totaalinen epäonnistuja, urheilujohtaja Walter Sabatini, jonka vastuulla mm. Carrizon siirto pitkälti oli, teki ainoan oikean päätöksen ja erosi eilen tehtävistään. Lazio epäonnistui kesällä kaikissa suurissa siirtokuvioissa. Ei uutta maalivahtia, ei topparia tai vara-Ledesmaa, puhumattakaan Suazon, Chevantonin tai Bojinovin tasoisesta hyökkääjästä. Milloin joukkuetta on tarkoitus vahvistaa jos ei nyt? On erittäin epätodennäköistä, että Lazio pelaa ensi kaudella Mestareiden liigaa, jolloin rahavarat hupenevat tästä kaudesta. Silloin voidaan vain miettiä olisiko kuluneen kesän aikana kannattanut ottaa pieni riski ja panostaa enemmän. Voin myös kuvitella Delio Rossin turhautumisen. Mies valmentaa seuran yli kaikkien odotusten kolmanneksi, vie läpi vaikeat karsinnat CL:n, mutta ei saa vastineeksi juuri mitään vahvistuksia. Pahin skenaario oliskin, että Rossille tarjotaan sopimusta toisesta Lazion tasoisesta seurasta, johon hän tarttuu koska Lotiton Biancocelestiltä puuttuu kaikki mahdollisuudet nopeaan kehitykseen. Rocchin menetyksestä voitaisiin vielä toipua, mutta Rossia parempaa Lazio tuskin saa. Vain hänen luoma yhteishenki, taktinen älykkyys ja tahdossaan voittamaton Lazio veivät joukkueen Mestareiden liigaan.

Jotta kaikki ei tälläkään kertaa päättyisi huonosti on iloittava Lorenzo De Silvestrin ensimmäisen Azzurrini-kutsun puolesta. De Silvestri on hetkessä noussut yhdeksi Italian puhutuimmista lupauksista, eikä ihme, että Rossi antoi Bellerin lähteä Atalantaan nuorukaisen tieltä. 

[Arpinaama]

Laitanpa omaakin kommenttia. Vaikka toivonkin Lazion olevan jatkossa lohkon jälkeen, luulen, että jäävät kuitenkin lohkojumboksi tai sitten pisteen erolla kolmanneksi. Bremen on ilmeisesti pääsemässä pelin makuun taas.

Belleriä haukuttu täälläkin turhaksi  Tampereella kun näin pelin niin en nähnyt Bellerin pelissä mitään huonoa.

Adrianoa en tosiaan kaipaa joukkueeseen. Rocchi-Pandev -yhdistelmä on toiminut niin hyvin alkukaudesta lähtien, että pelikunnossa pysyminen auttaa joukkuetta paljon.

[T. G. Meister]

Suhteellisen tehotonta näpertelyä oli Lazion peli. 0-0 siis Empolia vastaan kotona. Etenkin Pandev oli täysin hukassa. Tämä ei lupaa hyvää Mestarien Liigaa ajatellen..

[Nasty]

Rocchille palkankorotus, niin pelikin alkaa kulkemaan. Näyttäisi tulevan vaikea kausi Laziolle. Mestareiden liigasta ulos lohkovaiheen jälkeen ja serie a:ssa takeltelua, etenkin itseluottamuksen romahdettua Udinesemaiseen tyyliin, kun lähtö isosta liigasta on varmistunut.

[Signori]

Ja tauon jälkeen takaisin.

Niin kuin huomattua Lazio pelasi sarjassa kaksi nollanollaa peräkkäin. Paljon tulosta enempää ottelut eivät toisiaan muistuttaneet. Sampdoriaa vastaan peli toimi ajoittain hyvin. Ongelmakohta oli enemmänkin oudolla paikalle jatkaneen Scalonin epävarmuus. Muutoin hyökkäyspään Pandev-Rocchi sekä alempana pelannut Manfredini onnistuivat sekoittamaan uusitun Dorian pakkaa. Ikävä kyllä viimeistään Castellazzi venyi pallon tielle. Tulos sinällään ei ollut yllättävä. Nykyinen Sampdoria ei tasoltaan jää tämän Lazion taakse, joten vieraspiste kelpasi ongelmitta.

Rossi puhui ennen Empoli-ottelua pienestä muutoksesta parempaan, muuta ei tarvittaisi. Muutosta tulikin ja paljon. Esitys oli täysin mitäänsanomatonta tuherrusta, hidasta ja mielikuvituksetonta punnerusta, joka antoi ensimmäistä kertaa aihetta todelliseen huoleen. Cagnin Empolin ääripuolustava taktiikka ei voinut olla Rossille yllätys, joten Del Neron ja Meghnin olisi nähnyt mielellään yhdessä kentällä, yksin heistä ei kumpikaan saa tulosta aikaan. Kärjessä Pandev katosi varjoihin ja sen jälkeen yritykset jäivätkin Ledesman pitkien syöttöjen varaan. Tämän jälkeen saattoi sulkea lähetyksen. Jos jotain niin Mauria kaivataan ja nopeasti muuten kärkiparin takana ei tapahdu, kärjistetysti sanoen, mitään. Puolustuslinjassa Behramin avauspaikalle ei ole mielestäni perusteita. De Silvestri onnistui täyttämään tuon tontin romanialaisia vastaan yli kaikkien odotusten, eikä häviä oikeastaan missään muussa kuin henkilökohtaisesessa taidossa ja kokemuksessa Behramille. Sveitsiläisen jatkuvat ylilyönnit ja kyvyttömyys keskittää tekevät hänestä aseettoman laitapakin, jolloin De Silvestrin osakkeiden pitäisi ennestään nousta. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Stendardon kuntoutuminen ja mystisen Musleran debyytti antavat uskoa tulevaan. Muslera vaikutti muutamaa hermoilua lukuun ottamatta kyvykkäälle maalivahdille. Vaikkakin laiha lohtuhan tämä on, esitys jätti sen verran paljon pahaa mieltä.

En kuitenkaan lähtisi Nastyn linjoille. Rossi muistutti järkevästikin, että tasan vuosi sitten Lazio oli kerännyt saman määrän pisteitä ja oli pelillisesti paljon pahemmassa solmussa. Toisin kuin muutaman vuoden takainen Udinese taivaansiniset eivät ole kokeneet muodonmuutosta kesällä. Itseluottamuskin oli pahiten uhattuna Dinamoa vastaan, nythän odotusarvo on lähinnä siinä jääkö Lazio lohkonsa jumboksi vai ei. Itse uskon edelleen, edellyttäen vähintään tasapeliä tänään, jatkopaikkaan. Totta kai se vaatii venymistä, mutta se jos mikä on ollut Rossin Lazion tavaramerkki. Joukkue on nuori ja välillä tuskastuttavan saamaton, mutta samalla erittäin kyvykäs. Manasin joukkueelle tippumistaistelua läpi edellissyksyn ja nyt Lazio on Mestareiden liigassa.

Ja jos oikein huonolle näyttää korjausliikkeen pitäisi olla vuorossa tammikuussa. Carrizon lisäksi Lotito on luvannut kaksi muuta argentiinalaisvahvistusta, jotka ilmeisesti tulevat puolustukseen. Näitä on toki kuultu ennenkin, mutta nyt paine alkaa olla sen mukainen, että joukkuetta pitää vahvistaa. Rossi on maininnut tämän jo kahdesti, eikä Sabatinin eron hylkäämiselle voi olla muuta perustetta kuin se, että viimeistään talvella toimitaan. Kehäraakit tyyliin Vignaroli tai Ze Maria eivät todellakaan kelpaa. Toivon ja uskon, että presidenttikin ymmärtää tämän. Samalla Rocchin jatkosopimus tulisi hoitaa ammattimaisemmalla tavalla. Tommasino ansaitsee sen mitä vaatii, sen verran selvästi hän on ollut Biancocelestin tuki ja turva. Mikäli joukkueen kenties suurin tähti päästetään ilmaiseksi ulos, ei se kerro Lotiton projektin toimivan, vaan päinvastoin seuran kilpailukyky kärsii jo liiaksi jatkuvista säästötoimenpiteistä.

Kaiken muun keskellä Lotito on lähtenyt ajamaan entistä pontevammin Stadio delle Aquile-hankettaan. Ajatus siitä, että Lazio vietäisiin pois Roomasta on kuitenkin jo lähtökohdiltaan vieroksuttava. Enkä voi olla ihmettelemättä sitä että Lotito vaatii jatkuvaa säästökuuria, mutta on valmis miljoonia vievän stadionin rakentamiseen. Näitä puheita on tosin riittänyt ennenkin ja joka tapauksessa nopeaa päätöstä on tuskin luvassa.

[Nasty]

Laziolle voisi joku 30 000-40 000 vetävä stadion sopiakin. Olimpico on kyllä tarpeettoman suuri, eikä se ole mikään ideaali muutenkaan juoksuratoineen. Tosin voisin lyödä kohtuu suurenkin summan vetoa, ettei mitään stadionia ole kyllä tulossa. Lotito vain puhuu lämpimikseen, ettei fanit kuumenisi nihkeästi sujuneiden siirtomarkkinoiden jälkeen. Rocchi on mielestäni ongelmallinen, koska ennemmin tai myöhemmin kupla tulee puhkeamaan ja mies vaipuu tavallisten kuoliaisten joukkoon. Siinä sitten Lazio taas makselee hirveää palkkaa, kun Simone Inzaghista on viimein päästy eroon. Tulevaisuudessa siis.

[Signori]

Vähimmäistavoite täyttyi ja Ateenasta tuli yksi piste Zaurin paitsiomaalilla. Tuhlaajapoikana kunnostautui Pandev, jolla paikkoja oli useampaankin osumaan, mutta tapojensa mukaan makedonialainen jäätyi maalin edessä. Positiivisinta oli saada suoraviivainen ja tehokas Mauri takaisin. Vierasotteluista Olympiakos oli ennaltakäsin ainoa voitettavissa ollut, joten sikäli Rossin ja kumppaneiden lievän pettyneet lausunnot ymmärtää. Toisaalta tappiokaan ei ollut kaukana ja se jos mikä olisi tiennyt vaikeita aikoja. Seuraava ottelu Real Madridia vastaan täyttänee kolossaalisen Olimpiconkin lehtereet. Realin arsenaali on ikävä kyllä sitä tasoa, että pelkkään tasapeliin vaaditaan hurjaa venymistä. Jo eilisen perusteella voisi ennustaa etteivät galaticot menetä merkitsevissä otteluissa pisteitä. Ensimmäinen finaali on luvassa kuukauden kuluttua Saksassa. Sieltäkin piste ja toisella kierroksella kaksi kotivoittoa niin mahdollisuudet ovat vähintäänkin hyvät.

Laziolle voisi joku 30 000-40 000 vetävä stadion sopiakin. Olimpico on kyllä tarpeettoman suuri, eikä se ole mikään ideaali muutenkaan juoksuratoineen. Tosin voisin lyödä kohtuu suurenkin summan vetoa, ettei mitään stadionia ole kyllä tulossa. Lotito vain puhuu lämpimikseen, ettei fanit kuumenisi nihkeästi sujuneiden siirtomarkkinoiden jälkeen.

Lähes kriteerit täyttävä stadion löytyy jo valmiiksi Roomasta. Stadio Flaminio on kuin tehty jalkapalloa varten ja perinteitä löytyy historiasta niin Lazion kuin Romankin puolelta. Ongelmia kuitenkin riittää. Ensimmäiseksi kapasiteettiä pitäisi kohentaa nykyisestä 25 000 noin 10 000 ylöspäin jo pelkästään derbyä ajattellen. Kuinka ongelmatonta vanhan Flaminion uusiminen sitten olisi en tiedä, mutta mitä vain ennemmin kuin muutto Roomasta. Tämä on myös kaupungin toive. Pormestari Veltroni ehti jo tarjota Fiumicinon aluetta rakennustyömaaksi. Lotiton tiellä kestää kuitenkin vain harva este, joista raha tuntuu ainoalle. Siksipä pitää toivoa, että kyseessä on pelkkää sumutusta jatkuvien siirtosaagojen sijaan.

Rocchi on mielestäni ongelmallinen, koska ennemmin tai myöhemmin kupla tulee puhkeamaan ja mies vaipuu tavallisten kuoliaisten joukkoon. Siinä sitten Lazio taas makselee hirveää palkkaa, kun Simone Inzaghista on viimein päästy eroon. Tulevaisuudessa siis.

Tuskin Rocchi sentään Inzaghin tasolle valahtaa. Siinä missä Simone jäi parhaimpinakin kausina alle kymmenen maalin, loistavista kanssapelaajista huolimatta on Rocchi pitänyt tasonsa tasaisen korkeana. Inzaghin perisynti oli laiskuus, se ettei hän yksinkertaisesti hyödyttänyt liikkuvaa joukkuetta. Rocchi liikkuu, hän tekee valtavasti töitä ja löytää tiensä maalipaikkoihin. Jos Rocchi ei olisi niin aktiivinen kuin hän on niin tuskinpa mies olisi yhtä kautta kauempaa Laziossa pysynyt. Inzaghi ei oikeastaan ikinä todistanut tasoaan, mutta nautti silti suhteettomasta palkasta. Rocchi nimenomaan ansaitsee jatkosopimuksen. Tietysti tietyissä raharajoissa, mutta kuitenkin. Sopimus antaisi myös uskoa Lotiton politiikkaan. Muutoin pitää kysyä miten seuraa aiotaan kehittää jos Rocchi tuo jatkoa listalle Giannichedda, Liverani, Oddo..? Ei riitä, että Lotiton aikana on onnistuttu solmimaan jatkosopimuksia lähinnä junioreiden sekä veteraanien kanssa.

[Signori]

Serie A:ssa on taaperrettu tasaissa vastatuulessa, eikä Cagliari-voitto anna anteeksi viime viikkojen heikkoja esityksiä. Positiiviset uutiset olivat vähissä ennen Real Madridia vastaan pelattua ottelua. Annettakoon kuitenkin erityismaininta Kolarovin uskomattomalle maalille Calabriassa. Rehellisesti sanoen, ilman taivaansinisiä laseja yhtä kovaa laukausta en ole nähnyt herran aikoihin. Kolarovin potentiaali tuli harvinaisen selväksi.

Alkukauden huippuhetkeksi ennustettiin Real Madridin vierailua, eikä ottelu pettänyt odotuksiaan. Monet uskoivat, että madridilaisten liike ja taito murkaisivat Lazion, mutta kävikin päinvastoin. Juuri nopeat vastaiskut, kova tempo ja tiukka joukkuepuolustus olivat Lazion, ei Realin aseita. Alku ei paljoa luvannut, kun humma iski tyylilleen uskollisen räkämaalin. Tämän jälkeen painopiste siirtyi odottamattomasti Casillasin maalille. Triangeli Mauri-Pandev-Rocchi piti pelin melko leveänä ja juoksi kuninkaallisten puolustuksen useammin kuin kerran sekaisin. Pahan jäätymisen jälkeen Pandev sai toisen tilaisuuden Zaurin ja Stendardon näppärän syöttöpelin jälkeen. Sillä kertaa makedonialainen ei epäonnistunut, vaan räjäytti täyden Olimpicon huutomyrksyyn komealla volleylla. Puolustuksella ei haparoivan alun jälkeen ilmennyt ongelmia. Kompastuskiveksi ennakoitu Behrami onnistui loistavasti laiskaa Robbenia vastaan, eivätkä topparit antaneet Realin pelottaville kärjille juurikaan tilaa.

Ikävä kyllä, kun sitä kerran aukesi hollantilainen osui uudestaan. Van Niisterloyn toista maalia oli edeltänyt taivaansinisten hurja painostusjakso, jonka aikana sekä Rocchilla että Maurilla oli avopaikat maalintekoon. Liekö sitten molempia rassanneet pikkuvammat estivät maalinteon. Vauhdin hiljennyttyä, Behramin loukkaannuttua ja Rocchin vaihduttua heikkoon Makinwaan toivo tuntui hiljalleen hiipuvan. Madridilaiset antoivat kuitenkin edelleen liikaa tilaa Laziolle, mikä lopulta kostautui. Makinwan hyvän katkaisun jälkeen Pandev otti pari askelta ja laukoi pallon toistamiseen Casillasin taakse. Tasapeliin tyydyttiin molemmin puolin muutamien vauhdikkaampien yritysten jälkeen. Hieno ilta jätti mielikuvan taistelevasta Laziosta, juuri sellaisesta joka raivasi tiensä Mestareiden liigaan viime keväänä. Rossin, Rocchin, Pandevin ja Lotiton ylistyspuheet tunnelmasta ja pelistä olivat hyvin perusteltuja. Jo vain lazialien täyttämä Olimpico oli näkemisen arvoinen.

Ottelu todisti jälleen todeksi sen mihin tämä joukkue pystyy jos sille annetaan tilaa. Empoli, Atalanta sekä Reggina puolustivat Lazion hyökkäyspelin aiemmin tällä kaudella sekaisin. Sunnuntaina Laziota synkemmissä vesissä sukeltava Milan tulee metsästämään voittoa Roomaan, eikä sille muu kelpaa. Toivon mukaan Ancelotti joutuu paineiden edessä hyökkäämään, jolloin Lazio iskee keskiviikon malliin. Toisin kuin madridilaisilta, punamustilta ei löydy vireessä olevia kärkiä. Niinpä yksi virhe tuskin vie pisteitä Milanoon. Huhut Gilardinon vaihdosta Rocchiin voidaan nekin painaa villasella. Rocchin liikettä ei todellakaan korvaa heikkotasoinen Gilardino.

[Azzurri #5]

Lähes kriteerit täyttävä stadion löytyy jo valmiiksi Roomasta. Stadio Flaminio on kuin tehty jalkapalloa varten ja perinteitä löytyy historiasta niin Lazion kuin Romankin puolelta.

Olisi mielenkiintoista kuulla hieman Stadio Flaminion historiasta, jos Singori osaisit kertoa. Eikös stadion ole viime vuodet ollut ainakin Cisco Roman ja Italian rugbyjoukkueen käytössä? Joten ei mikään hylätty näyttämö ole. Alun alkujaan stadionin rakennus liittyi ilmeisesti johonkin Mussolinin fasistijärjestöihin? Noin lähellä Olimpicoakin, mutta ei vain koskaan ole tullut tarkemmin tutustuttua.

[Signori]

Olisi mielenkiintoista kuulla hieman Stadio Flaminion historiasta, jos Singori osaisit kertoa. Eikös stadion ole viime vuodet ollut ainakin Cisco Roman ja Italian rugbyjoukkueen käytössä? Joten ei mikään hylätty näyttämö ole. Alun alkujaan stadionin rakennus liittyi ilmeisesti johonkin Mussolinin fasistijärjestöihin? Noin lähellä Olimpicoakin, mutta ei vain koskaan ole tullut tarkemmin tutustuttua.

Stadio Flaminio on hiukan synkemmällä historialla varustetun "Stadio del Partito Nazionale Fascistan" perillinen. Vuonna 1927 fasistit rakennuttivat Rooman sydämmeen stadionin, jonka tarkoitusperistä tärkein oli toimia PNF:n propagandanäyttämönä. Lazio pelasi yksin P.N.F-stadionilla vuosina 1931-1940 ja sittemmin myös AS Roma vaihtoi Testacciosta P.N.F:lle. Ongelmallinen nimi vaihtui sodan jälkeen ensin pelkästä Nazionalesta stadio Torinoksi, jolla Lazio esiintyi vuoteen 1953 asti. Tässä vaiheessa Mussolinin visioista alkunsa saanut Stadio Olimpico otettiin molempien roomalaisten puolesta yhteiseen käyttöön.

Stadio Flaminion varsinainen historia alkaa vuodesta 1959, jolloin se uusittiin vanhan P.N.F-stadionin pohjalta. Calciota Flaminio ei soveltuvuudestaan huolimatta ole päässyt juuri isännöimään. Poikkeuksena kausi 1989-90, jolloin sekä Roma että Lazio palasivat vanhoihin maisemiin Olimpicon jouduttua remonttiin vuoden 1990 MM-kisoja varten. Paolo Di Canion legendaarinen derbyosuma ja juoksu Curva Sudin kimppuun sormi pystyssä on juuri tuolta kaudelta ja Stadio Flaminiolta. 1990-luvulla Flaminiolla oli hiljaista, ellei sitten Lodigiani pelannut alasarjaottelunsa siellä, mistä en mene takuuseen. Kun jalkapallo jäi Olimpicolle ja roomalaiset menestyivät entistä paremmin näytti Flaminio pahasti autioituneelle, kunnes 2000-luvulla Italian rugbymaajoukkue otti stadionin käyttöönsä. Cisco Roma (ex-Lodigiani) seurasi rugbyn esimerkkiä ja päätyi sekin Flaminiolle. 

Ajankohtainen stadionista tuli todella, kun Lotito esitti muuttohalunsa Olimpicolta. Rooman suosittu pormestari Walter Veltroni esitti Laziolle ensimmäisten joukossa Flaminiota, mutta epäselväksi jäi olisiko stadion, Lotiton ensisijaisen tavoitteen mukaisesti, täysin Lazion omistama vai edelleen kaupungilta vuokralla. Ja niin kuin jo aiemmin mainitsin Flaminion katsomokapasiteetti (25 000) on turhan alhainen. Korjauksilla Flaminiosta voisi kuitenkin saada toimivan Serie A-tasoisen stadionin, joka olisi jopa paremmin jalkapalloon soveltuva kuin Olimpico. Toisaalta Olimpicolla on oma tunnearvonsa, eikä sen jättäminen vastustuksetta toteudu.

----

Loukkaantumiset näyttivät olevan takanapäin, mutta mitä vielä. Nyky-Lazion tärkein yksittäinen pelaaja Christian Ledesma joutuu leikkauspöydälle ja toipumisennuste on murheelliset 1-2 kuukautta. Ledesmalle ei suoraa korvaajaa löydy. Roberto Baronio tai Meghni ovat ainoat, joita argentiinalaisen tontille voi harkita. Tosin Baronion silmiinpistävä surkeus vituttaa jo nyt, eikä Meghni taas ole tarpeeksi puolustava.

[Azzurri #5]

Kiitos Signorille, erittäin mielenkiintoista luettavaa. Innostuin tutkimaan asiaa syvemmin itsekin ja tuo P.N.F.:hän on näemmä isännöinyt vuoden 1934 MM-kisojakin ja jopa aina loppuottelun Italian ja Tsekkoslovakian välillä. Myös Roman ensimmäinen scudetto kaudella 1941-42 valloitettiin P.N.F.:llä (nimenä tosin mainittu "Stadio di Via Flaminia"), mutta tämä tuskin tässä topicissa erityisesti kiinnostaa. Tuosta Di Canion maalista; jos kyseinen maali on tämä, niin eikös tuo ole kuitenkin Stadio Olimpicolta..?

[Signori]

Kiitos Signorille, erittäin mielenkiintoista luettavaa. Innostuin tutkimaan asiaa syvemmin itsekin ja tuo P.N.F.:hän on näemmä isännöinyt vuoden 1934 MM-kisojakin ja jopa aina loppuottelun Italian ja Tsekkoslovakian välillä. Myös Roman ensimmäinen scudetto kaudella 1941-42 valloitettiin P.N.F.:llä (nimenä tosin mainittu "Stadio di Via Flaminia"), mutta tämä tuskin tässä topicissa erityisesti kiinnostaa. Tuosta Di Canion maalista; jos kyseinen maali on tämä, niin eikös tuo ole kuitenkin Stadio Olimpicolta..?

Pitikö se tämäkin päivä nähdä. Romanista suoristaa minua Di Canioon liittyen ja on kaiken lisäksi oikeassa. Vuosiluku ja vanhanmallinen Olimpico hämäsivät pahemman kerran, mutta turha selittää hyväksymätön virhe.

Nopea korjaus myös Ledesman loukkaantumiseen. Ensimmäiset uutiset olivat onneksi vahvaa dramatisointia ja Lazion lääkintäpuoli vahvisti ettei kyseessä olekkaan vakava vamma. Itse asiassa on hyvin mahdollista, että Ledesma pääsee kentälle jo huomenna.