Siirretäänpä tätä keskustelua oikeaan paikkaan.
Ville hyvä...
Itse asiassa meillä on valmentajien osalta varmaankin Oulun pysyvin rakenne, kun jokaisessa ikäluokassa on tulevalla kaudella ammattivalmentaja.
Jos katsoo tämän vuoden palettia, niin esimerkiksi tuossa -08 ikäluokassa oleva Juuso Madetoja on saanut valtavasti kehuja jalkapalloihmisiltä. -07 ikäluokan Otto Fältiä pyydettiin eilen saadussa puhelimessa kloonaamaan kymmenen kloonin verran, että meillä olisi enemmänkin nuoria, eteenpäinpyrkiviä ja osaavia valmentajia. -06:ssa Hasan kehittää pelaajia tulevan kauden YJ-joukkueeseen, -06 YJ:ssa ja -05:ssa Rauno Ojanen, joka on Oulun parhaita valmentajia, vaikka saakin lokaa niskaansa.
B:ssä Yusuf Erdogan vei toisen oululaisporukan B-SM:ään, vaikka kaikki pitivät sitä täysin mahdottomana. Hänellä on apunaan Pekka Haaranen, joka käy UEFA A:ta ja on tehnyt erinomaista työtä sekä -03:n että -04:n poikien kanssa. Videoanalyytikkona on Aaku Laitinen, joka tekee samaa hommaa myös -04 -maajoukkueen kanssa. Hän on vastuussa myös nappulapuolen kehittämisestä ja tehnyt hyvää työtä -11 joukkueen kanssa esimerkiksi.
Vapaaehtoiskoutseja on myös iso joukko. Paljon hyviä, asiansa osaavia ihmisiä, jotka saavat pelaajia kehitettyä. Olympiakosin toiminta on pyörinyt parikymmentä vuotta ja on tärkeä osa oululaista jalkapalloperhettä. Tekijöitä ei varmastikaan seuratasolla koskaan ole liikaa, mutta tilanne on kohtuullisen hyvä. Ketään ei potkita pois, mutta erilaisia tehtäviä saatetaan tarjota. Vanhoja valmentajia ottaisin ilolla takaisin, Matikaisen Terosta Veijalaisen Villeen. Mahtavia ihmisiä, jotka ovat antaneet paljon oululaisen jalkapallon kehittämiseen.
Viime viikolla kuulin OFA-palaverissa, että yksikään oululainen seura ei pysty palkkaamaan täysipäiväistä fysiikkavalmentajaa. Onneksi ehdimme palkata Jyväskylän yliopistolta pian valmistuvan Olli-Pekka Leppilahden jo kesäkuussa töihin. Sama kaveri väänsi viime kesänä kolme viikkoa hommia -04 -joukkueen kolmen avarin jätkän kanssa, joiden ei pitänyt pystyä pelaamaan Pahlmanissa, kaikki kolme pelasivat, tuloksena pronssia.
Rane on hoitanut kesäkuusta lähtien ainoana valmentajana OFA-asioita, kun Peter Ebbe Tönder lähti. Tervarit siis maksaa palkkaa valmentajalle, jonka alaisuudessa reenaa noin 20 OLS/ACO -pelaajaa. Toivottavasti jo pian saadaan todella maireita uutisia tähän liittyen ja toinen koutsi mestoille.
Me on vähän haettu keskusteluikkunan paikkaa tavoitteellisempaan suuntaan ja asetettu joitakin tavoitteita oululaiseen jalkapalloon, jossa tavoitetasona tuntuu olevan kylän ykkösenä pysyminen tai oleminen. Se on matala tavoite, jos kylältä pelaa Veikkausliigassa tai korkeammalla tällä hetkellä neljä pelaajaa. Iso arvostus myös kaikille näille, kivistä polkua ovat kulkeneet.
Aina ei mene putkeen, mutta ei siitä kovin pitkä aika ole, kun on puhuttiin, että ei seurat pysty rakentamaan jalkapallohalleja itse. HauPa teki sen tosin jo 90-luvulla, Juntsa vähän myöhemmin, sitten tuli meidän seurayhteisöstä eka iso halli ja nyt tulee jo OLS-ACO:lta toinen.
Ja voin myöntää, että siinäkin oli omat sormet pelissä. Kaupungin lautakunnassa vaadin, että kaupungin tuki jaetaan urheiluseuraomistusosuuden mukaan, jos omistusosuus olisi ollut 40-60 (seurat-yksityiset sijoittajat), olisi kaupungin tuki ollut korkeintaan 40%. Seuraomistus on tärkeää seurojen kasvun kannalta. Kun seurojen varallisuus kasvaa, niin on mahdollista, että seurojen toiminnan laatu paranee. Toki se vaatii myös hyvää johtamista ja organisaatiota, joita miettiessä ei yksikään oululainen jalkapalloseura voi vielä itseään selkään taputella.
Tämä johtuu osittain siitä, että paljon hyviä jalkapalloihmisiä on lähtenyt pois toiminnasta ja seurat ovat kohtuullisen pieniä ja heikkoja. Siitä kertoo esimerkiksi se, että kerran seurasta pelaajien kanssa lähtenyt valmentaja otetaan uudestaan vastaan, kun hän tuo naapurista pelaajia. Se on joko heikkoa johtamista tai sitten tavoite on vain ottaa värvättyjä pelaajia vastaan.
Vahvat seurat kehittyvät ja menevät eteenpäin, silloin saa kyllä palautetta suuntaan ja toiseen. Olen kuitenkin omalta osaltani varsin tyytyväinen siihen, mitä olemme Tervareissa ja myöhemmin seurayhteisössä tehneet viimeisen kuuden vuoden aikana. Ei se täydellistä ole ollut, mutta kyllä se mieltä lämmittää, että eri värisissä verkkareissa kulkevat ihmiset tulevat kiittämään työstä, myös useast sinikeltaiset. Meillä on ja on ollut mahtavia tekijöitä tässä hommassa mukana. Niin Tervareissa kuin erityisesti yhteistyöseuroissa.
Tämän lisäksi viimeisen viiden vuoden aikana oululaiseen jalkapalloon eniten kehitysaskelia on rakentanut hyvin yleisöltä piilossa pysynyt kaveri, Pekka Kainu. Arvostukseni häntä kohtaan on valtaisa.
OLS:n puolella vähän vastaavalta näytti J-M Tirilän draivi, mutta harmillisesti hän näyttää vaihtaneen työpaikkaa. Välillä on ikävä myös Mahlakaarron Jannea, Tannerin Aleksia ja Piisilän O-P:ta. Ehkä sitä alkaa vaan olla kasvanut vanhaksi tämän homman kanssa, kun näin nostalgisoin? Mako Heikkistä tulee olemaan ikävä, jos ja kun hänen valmentajapolkunsa vie joskus eteenpäin. Arvostan suuresti hänen rehellisyyttään ja työtään.
Pehkosen Penahan ehti meilläkin tehdä hyvää työtä ennen etelään lähtöä, ottaisin mielelläni takaisin.
Totuus ei pala tulessakaan ja tilanne on monilta osin samanlainen kuin ennenkin, pelaajia ei tule ilman hyviä valmentajia ja pelaajapolkuja eikä hyviä valmentajia tule ilman hyviä seuroja ja valmentajapolkuja. Myöskään hyviä seuroja ei tule ilman hyviä ihmisiä ja vahvaa tahtoa/tavoitetta.
Tämän takia muistelen nykyisin silloin tällöin hyviä oululaisia jalkapalloihmisiä, jotka eivät enää toimi aktiivisesti oululaisissa seuroissa. Molinin Tomppa, Aittolan Markus, Aittolan Juha, Elovaaran Mika, Okkosen Jamppa, Siiran Pera, Syrenin Sanna ja monet monet muut. Varmasti kaikista löytyy mielipiteitä puoleen toiseen, mutta lähtökohtaisesti ottaisin enemmän hyviä ihmisiä tekemään näitä juttuja.
