FC Schalke 04 2007/08: Dat is Schalke!

[Kausi 2007/08 - 50 vuotta tuskaa & Eurooppaa valtaamassa]

Koska usealla muullakin saksalaisseuralla alkaa jo olla omia kausiotsikoita, on aika myös julkaista Schalken vastaava. Projekti on kirjoittajalle tuttuun tapaan vielä keskeneräinen, mutta valmistunee lähiaikoina. Osa uudesta kausiotsikosta tulee julkaistuksi edellisen puolella, jotta tämän aiheen lukemisesta tulisi selkeämpää ja vaivattomampaa.



Kausi 2006/2007

Tähän tulee lyhyt katsaus edellisestä kaudesta, joka oli täyttä tuskaa.

Kausi 2007/08 - 50 vuotta tuskaa & Eurooppaa valtaamassa

Tähän tulee lyhyt katsaus tulevista tavoitteista niin kotimaassa kuin Euroopassakin.

Manageri Andreas Müller ja seuran pelaajapolitiikka

Schalken managerina jatkaa toista kauttaan Andreas Müller. Entinen pääsarjatason peluri nousi monen vuoden oppipoikana toimimisen jälkeen Rudi Assauerin varjosta kuninkaansinisten manageriksi ”Assin” saatua muodolliset potkut. Muistaen Assauerin merkityksen seuralle niin sen sisällä kuin etenkin ulkopuolella, kyseessä ei ollut suinkaan helpoin mahdollinen askel uralla.

Müller on kuitenkin vakuuttanut sen vuoden aikana, minkä mies on ollut virallisesti yksin ratissa. Aiemminhan Andi hoiteli taustalla Rudin kanssa näitä siirtoja ja taitavatpa ainakin molemmat Schalken aikaisemmista uruguaylaisista kuulua Müllerin miehiin.

Tämän kesän hankinnat ovat jatkaneet sitä linjaa, joka Schalkessa on havaittu toimivaksi ja kannattavaksi. Pääpaino on ilmaisissa tai pienen siirtokorvauksen pelaajissa, jotka kuitenkin pystyvät viemään välittömästi joukkuetta pelillisesti eteenpäin ja kehittymään henkilökohtaisella tasolla entisestään. Tästä parhaimpina esimerkkeinä ovat tältä kesältä Frankfurtista ilmaiseksi tullut Jermaine Jones sekä Bielefeldistä €2.5M:n siirtokorvausta vastaan lunastettu Heiko Westermann.

Näiden hankintojen lisäksi painopistettä on lisätty myös nuorien pelaajien, etenkin omien kasvattien kohdalle. Niinpä tällä kaudella Benedikt Höwedesissä nousee jälleen yksi pelaaja seuran omista kasvateista edustukseen. Samoin myös seuran ulkopuolelta on hankittu muutama lupaava ja nuori kaveri, merkittävimpänä tulokkaana luonnollisesti sveitsiläiskroatialainen Ivan Rakitic. Myöskään tuoreinta hankintaa, Carlos Grossmülleriä ei ole syytä unohtaa.

Kaiken kaikkiaan Müllerin on onnistunut tänä kesänä hankkia kaikki tarpeellinen lisävarustus joukkueeseen. Pois lähteneistä pelaajista ainoastaan Lincoln ja Hamit Altintop vaativat varsinaisia korvaajia. Tai jos ei aivan suoria sellaisia, niin toisella tapaa nykymiehistöä täydentäviä kavereita. Keskikentälle kaivattiin lisää tulivoimaa ja sellaista saatiin, maalivahtiosastolle kaivattiin kokenutta ja tasokasta kakkosmiestä, mikä löytyikin Mathias Schoberista. Tämän lisäksi markkinoilta poimittiin muutama pelaaja, joiden kohdalla välttämätöntä tarvetta hankintaan ei ollut. Kyseessä oli kuitenkin sellaisia kavereita, joille kyllä löytyy käyttöä ja joita ei sopinut jättää kilpailijoille.

Ainoat risut Müllerille tähän mennessä harjoitetun siirtopolitiikan osalta voi antaa vain tapaus Appiahista. Siinä missä Carlos Grossmüllerin ja Ivan Rakiticin kohdalla kaikki sujui sulavasti ja ilman suurempia kommelluksia, siirtotouhut ghanalaistähden ympärillä muuttuivat aivan liian sekaviksi ja vetivät puoleensa liikaa mediahuomiota ja -sählinkiä. Hienovaraisemmat kommentit ja rajoitetumpi kommentointi asian tiimoilta olisivat olleet suotavia. Nyt itse kunkin mielet harhaantuivat turhaan siitä olennaisimmasta, eli kauteen valmistautumisesta.

Pelaajahankintojen ulkopuolellakin manageri Müllerin toiminta on ollut erittäin korkealuokkaista. Mies säilytti menneellä kaudella rauhan seurassa, eikä median painostuksesta huolimatta antanut Mirko Slomkalle lähtöpasseja, kuten edeltäjä Assauer olisi saattanut tehdä. Müller myös jätti niin Lincolnin kuin Frank Rostinkin siirtojen kohdalla käyttämättä tilaisuutta piikikkäisiin kommentteihin, säilyttäen sen sijaan malttinsa ja pysymällä puhtaasti asialinjoilla.

Tällaisten päätösten lisäksi kiitosta täytyy myös jakaa pelaajamateriaalin puolella harjoitetusta jatkuvuuden takaamisesta. Tähän mennessä uusia sopimuksia ovat solmineet pitkäaikaisemmista kantavista voimista niin Marcelo Bordon kuin Mladen Krstajickin, minkä lisäksi Fabian Ernstillä ja Kevin Kuranyillä on edelleen taskuissaan pitkät pahvit.

Tämän lisäksi Müllerin on onnistunut pitää nuoret lupaukset pitkälti ringissä. Markus Heppkelle tarjotaan uutta mahdollisuutta ja Sebastian Boenisch jatkaa vielä pitkään joukkueessa. Siihen päälle lisätään jo aiemmin suuremmissa seuroissa kiinnostusta herättäneen brassilaitapakki Rafinhan jatkosopimus, sekä Manuel Neuerin täysin ansaittu korjailtu pahvi. Maalivahtilupaus nauttii jatkossa ansaitsemaansa palkkaa, minkä lisäksi pahvissa on pari lisävuotta aiempaan, mikä takaa mahdollisen siirron yhteydessä muhkean korvauksen gelsenkircheniläisseuralle.

Viimeisimpänä jatkopahvin Schalken kanssa allekirjoittaneena on Christian Pander. Pitkän loukkaantumisensa aikana Schalke osoitti uskollisuutta ja luottamusta omaa kasvattiaan kohden, odottaen maltilla aina siihen saakka, kunnes tämä kuntoutuisi pelikentille. Pander teki näin ja palasi huipulle. Kiitokseksi tästä mies pisti pari päivää sitten nimensä jatkosopimukseen, joka pitää miehen seurassa vielä vuoteen 2011 asti. Hieno ele, vaikka mies olisi voinut vaihtaa tulevana kesänä ilmaiseksi esimerkiksi Real Madridiin, jonka tiedotettiin olevan Schalken vasemman laitapakin perässä.

Jatkossa nykyiseen linjaan ei ole odotettavissa muutoksia, mikä on luonnollisesti erittäin hyvä asia. On toki mahdollista, että lähivuosina taloudellisen tilanteen jatkaessa nykyisenlaista nousua, seuraan tultaisiin hankkimaan yksi tai kaksi kovemman luokan ja korkeamman hinnan pelaajaa. Fenerbahcen Appiahin osalta tilanne elää vielä siinä mielessä, että mahdollisuuden tarjoutuessa Schalke voi hyvinkin suostua maksamaan miehestä sen €6M-€10M siirtokorvauksena, kunhan miehen palkkapyyntö vain pysyy aiemmissa järkevissä rajoissa.

Muuten Schalke tulee nappaamaan riveihinsä Albert Streitin kaltaisia kavereita, jotka ovat edullisia lompakolle, mutta omaavat roppakaupalla taitoa. Tämän lisäksi panostukset omiin junioreihin sekä lupaaviin nuoremman polven kavereihin seuran ulkopuolelta tulevat saamaan jatkoa. Lapsivärväykseen ei toivottavasti sorruta, vaan hankinnoissa soisi olevan 17 tai 18 vuoden alaikäraja. Pidetään Schalke puhtaana monien muiden harjoittamasta pedofiliasta!

Pelaajiston muutokset kesällä 2007

Sisään Benedikt Höwedes (omat juniorit), Jermaine Jones (Eintracht Frankfurt, ei siirtokorvausta), Mathias Schober (Hansa Rostock, ei siirtokorvausta), Mimoun Azaouagh (1. FSV Mainz 05, palaa lainalta), Mathias Abel (Hamburger SV, palaa lainalta), Heiko Westermann (Arminia Bielefeld, €2.5M), Ivan Rakitic (FC Basel, €3M), Carlos Grossmüller (Danubio, €2M).

Yhteensä: €7.5M

Ulos Tim Hoogland (1. FSV Mainz 05, €300k), Hamit Altintop (Bayern München, ei siirtokorvausta), Dennis Lamczyk (Hessen Kassel, ei siirtokorvausta), Niko Bungert (Kickers Offenbach, €25k), Lincoln (Galatasaray, €5M), Christian Erwig (Fortuna Düsseldorf, ei siirtokorvausta), Michael Delura (Panionios Athen, siirtokorvaus ei tiedossa).

Yhteensä: €5.325M

Joukkueen eri osa-alueet pika-analyysissä

Maalivahdin tontilla Schalke lienee kaikkein vahvimmin miehitetty koko Bundesligassa. Manuel Neuerissa gelsenkircheniläisillä on huippuluokan ykkösmaalivahti, joka osoitti jo debyyttikaudellaan olevansa valmis suuriin haasteisiin. Mathias Schoberin hankinnan jälkeen Schalkella on puolestaan koko sarjan laadukkain - ja ennen kaikkea kokenut sekä rutinoitunut - kakkosmaalivahti. Valmentaja Slomka voi tarvittaessa lepuuttaa Neueria ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että peli saattaisi kompastua maalivahtityöskentelyyn.

Kuninkaansinisten puolustuskalusto on jälleen huippuluokkaa ja lukeutuu liigan eliittiin, oli kyse sitten puhtaasta puolustustyöskentelystä tai hyökkäyksiin osallistumisesta. Brassikapteeni Bordon muodostaa kenen tahansa kanssa yhden liigan parhaimmistoon kuuluvista topparipareista. Viimeisenä kahtena kautena Bordon on ollut yhdessä Mladen Krstajicin kanssa lähestulkoon ohittamaton parivaljakko Schalken takalinjoilla. Heiko Westermann tuo kokeneelle serbialaiselle lisää kilpailua pelipaikasta ja Dario Rodriguez, Mathias Abel sekä nuori Benedikt Höwedes tuovat materiaaliin entisestään leveyttä.

Laitapakin tonteilla Schalken miehitys on myös äärimmäisen kovaa luokkaa. Oikean laidan Rafinha kolkuttelee jo Seleçãon ovia ja Christian Pander on palannut äskettäin Saksan maajoukkueen riveihin. Oma kasvatti Sebastian Boenisch tuo molemmille laidoille lupaavan kakkosvaihtoehdon, minkä lisäksi useampi muukin pelaaja kykenee tarvittaessa ottamaan paikkansa laitapakkina.

Keskikentän pohjalla Schalke miehitys on jälleen kivikovaa. Fabian Ernst on puolustussuuntaan yksi pelipaikkansa laadukkaimmista suorittajista, eivätkä pelaajat Zlatan Bajramovicista Levan Kobiashviliin jää pahasti jälkeen. Tuore hankinta Carlos Grossmüller tuo ultraseksikkään nimensä lisäksi mielenkiintoisen pakkauksen fyysisyyttä, taitoa ja pelinäkemystä keskikentälle, pelaten paikalla millä tahansa.

Keskikentän yläosa kuuluu kahdelle nuorukaiselle. 18-vuotiaana Saksan U21-maajoukkueeseen noussut Mesut Özil ottaa harteilleen brassi Lincolnin hylkäämän pelintekijän roolin ja tekee lujasti työtä kohti lopullista läpimurtoaan. Viime kaudella Sveitsissä maaleja kuin liukuhihnalta paukutellut 19-vuotias Ivan Rakitic haistattaa murhauhkauksia lähetelleille sveitsiläisille pitkät ja keskittyy sekä Schalkessa että Kroatian maajoukkueen paidassa siihen, mitä parhaiten osaa: maalintekoon.

Kärkiosaston kruununjalokivenä kuninkaansinisessä paidassa uurastaa väsymätön Kevin Kuranyi, joka on valmis puskemaan vastustajat kumoon kuin Zidane konsanaan. Apunaan Kuranyilla on vasemman laidan pikakiitäjä Peter Lövenkrands, Gelsenkirchenin oma poika Halil Altintop sekä kaikkien rakastama ja kunnioittava oikean laidan hyöryjyrä, se aito ja ainoa "Blondi", Gerald Asamoah. Vauhtia, pääpeli- ja laukaisuvoimaa riittää, eikä se suinkaan tule vähenemään, jahka Sören Larsenkin joskus sairastuvalta kentillekin asti ehtii.

Valmentaja Mirko Slomka ja joukkueen taktiikka

Schalken valmentajana jatkaa hyvän viime kauden jälkeen Mirko Slomka, minkä varaan jokainen ei välttämättä olisi vuoden 2006 puolella laskenut. Slomkalla kuitenkin oli ajoittain sen verran suuria ongelmia joukkueen vaikeiden persoonien hallitsemisessa, ettei hommasta näyttänyt tulevan valmista millään. Manageri Müllerin vankka luotto, muutama rohkea päätös ja pari sattumanvaraista onnenkantamoista käänsivät kuitenkin kurssin ja Slomka oli johdattaa Schalken seuran pitkäaikaisen unelman täyttymykseen.

Loppupeleissä se unelma kuitenkin lipsui viidennen kerran peräkkäin käsistä. Seurahistorian kahdeksannen mestaruuden sijaan tilille kolahti kaikkiaan kahdeksas kakkossija, kolmas tällä vuosituhannella. Slomkaa tästä ei käy syyttäminen, sillä mies tuskin olisi voinut tehdä juurikaan mitään paremmin kuin sattui tekemään. Mahdollisesti Asamoah-insidentin olisi voinut hoitaa tyylikkäämmin, mutta sen vaikutusta on vaikea pitää millään muotoa ratkaisevana lopputuloksen kannalta.

Slomkassa Schalkella on erittäin hyvä valmentaja, jolla on vielä varaa kehittyä huimasti. Tällä hetkellä miehen hyviin puoliin voidaan lukea puolelta toimiva tapa johtaa joukkuetta, hyvät välit oikeastaan kaikkiin pelaajiin sekä nuoriin pelaajiin kohdistuva kova luotto. Näiden asioiden kautta Slomka on onnistunut luomaan aiemmin erittäin sekavana ja jakautuneena tunnetun joukkueen yhdeksi yksiköksi, joka vetää yhtä köyttää useamman sijaan. Samalla miehen on onnistunut tuulettaa pelaajistoa ja saada autettua useampaa nuorta kaveria lyömään itsensä läpi ja ottamaan ne viimeiset tarvittavat askeleet tiellä Bundesliga-tason pelaajaksi. Sitä kautta Slomkalla on käytössään tuulettunut ja tasapainoinen miehistä, jossa pelaajien henkilökohtaiset kyvyt on saatu yhdistettyä toimivaan systeemiin äärimmäisen hyvin.

Erikoiskiitokset Slomkalle täytyy myös välittää miehen mallikkaasti hoidetusta rauhallisesta imagosta, joka on tärkeä lisä nyky-Schalkeen myrskyisten vuosien jälkeen.

Heikkouksiakin Slomkalta löytyy. Ne piilevät joissakin miehen metodeissa sekä kokemattomuudessa. Mirkon tiedetään käyttävän avukseen lukuisia tieteellisiä metodeja ja eksperttejä alkaen kuntoharjoittelusta tekniikkaharjoitteluun ja siitä joukkuehengen rakentamiseen. Välillä pelaajista on tuntunut, että näitä ”erikoismiehiä” lappaa turhankin usein ovesta sisään ja tekee omia testejään ja kyselyjään sekä ties mitä muuta. Perinteisempiin menetelmiin tottuneissa pelaajissa se voi herättää pieniä epäluuloja ja ihmetystä, jonka tosin toivoisi olevan vaikuttamatta ammattilaisten otteisiin.

Tämän lisäksi jo mainittu kokemattomuus näkyy usein peleissä. Etenkin otteluiden molempien puoliaikojen alussa, jolloin Schalkella kestää usein muutamia minuutteja löytää itsensä peliin. Tämä antaa vastustajille turhan hyvät mahdollisuudet ottaa ottelu haltuunsa ja yrittää hyödyntää kuninkaansinisten rivien lievää sekaannusta.

Toinen valmentajan kokemattomuuden paljastava seikka näkyy takaiskuosumien kohdalla. Schalkella on ollut Slomkan aikana vaikeuksia nousta takaa-ajoasemasta enää mukaan peliin, saati sitten kääntää sitä edukseen. Viime kaudella Schalke onnistui ainoastaan kerran kuromaan vastustajan johdon kiinni, onnistuen lopulta jopa voittamaan ottelun. Mutta jos tuossa tempussa olisi onnistuttu edes kerran useammin, niin pitkä odotus olisi jäänyt 49 vuoteen. Se vain oli niin lähellä…

Tulevalta kaudelta Slomkan soisi panostavan omalta osaltaan siihen, että Schalke tulee aiempaa huomattavasti valmiimpana otteluiden molempien puoliskojen alkuihin. Tätä kautta vältetään ne henkisesti kenties vaikeimmat takaiskumaalit, mikä luo luonnollisesti paljon paremmat mahdollisuudet voittoon mitä pidemmälle pelissä edetään.

Toinen toivottava parannus Slomkan työskentelyssä koskee vaihtoja. Ajoittain niitä tuli aivan liian myöhäisessä vaiheessa ja ne olivat usein hieman ihmeellisiä ratkaisuja. Esimerkiksi Rafinhaa oli useampaan otteeseen pakko ottaa vaihtoon, vaikka kentältä olisi löytynyt muitakin ratkaisuja. Slomka oli kuitenkin turhan jääräpäinen vakituisten pelipaikkojen suhteen, eikä viitsinyt esimerkiksi harrastaa kierrätystä, jolla Christian Pander olisi tuotu ylemmäksi keskityksineen ja kaukovetoineen. Topparistosta kuitenkin löytyy sellaisia kavereita, jotka pystyvät pelaamaan vasempana laitapakkina, mutta oikealle puolelle niitä ei ole. Jatkossa tällaista voisi harkita, sillä Saksan maajoukkue on toiminut omalla tahollaan samalla tavalla ja onnistuneestikin vielä.

* * * * *

Viime kaudella Slomka käytti neljää erilaista kenttäryhmitelmää. Variaatiot keskittyivät kahden perusnumerosarjan, 4-3-3:n ja 4-4-2:n ympärille. Useimmiten – myös silloin kuin materiaali ei välttämättä antanut myöten – Slomka käytti 4-3-3:a, jota varten oli olemassa kaksi vaihtoehtoa. Lincolnin pelatessa kahden pohja ja brassi siinä päällä, ilman Lincolnia kolmen miehen suora linja kahdella nousevammalla laidalla. 4-4-2:ssa puolestaan mentiin Lincolnin pelatessa timantilla, tai brassin ollessa syystä tai toisesta poissa, neljän miehen linjalla, jossa laidat saattoivat olla keskustaa hieman ylempänä.

Kuten tuosta saattaa huomata, tälle kaudelle on tulossa yksi suuri muutos, jota voi tervehtiä iloiten. Taktiset valinnat eivät nimittäin enää riipu yhdestä miehestä, vaan ne voidaan tehdä enemmänkin tarpeen mukaan ja usein eri vaihtoehdoin.

Tulevalla kaudella Slomka jatkanee joka tapauksessa näiden kahden perusvaihtoehdon eri variaatioilla. Ensisijainen vaihtoehto lienee tuttu 4-3-3 kahden miehen pohjalla, kolmannen pelatessa tavallaan kymppipaikalla. Ennakoidulla optimaalisella avauskokoonpanolla tuo näyttäisi hyvin pitkälti tältä:

--------------- Kuranyi ----------------
Lövenkrands ----------- Asamoah/Halil A.
----------------------------------------
------------- Rakitic/Özil ---------------
----------------------------------------
-- Kobiashvili/Grossmüller -- Ernst -------
----------------------------------------
Pander --- Krstajic --- Bordon --- Rafinha
----------------------------------------
---------------- Neuer -----------------

Kyseisen systeemin etuudet piilevät pitkälti siinä tiiviissä puolustuksessa. Kaksi puolustavaa keskikenttämiestä laadukkaan puolustuslinjan edessä pitävät huolen siitä, että keskustan kautta ei juuri palloa kuljeteta. Laitapelaajien pudotessa ylhäältä aina auttamaan, saadaan myös laidat tukkeeseen, jolloin vastustajalla jää hitaammassa hyökkäyksessä vaihtoehdot hyvin vähiin ja todennäköisyys syötöille alaspäin kasvaa.

Vaihtoehtoisesti muuhun ratkaisuun päätyessä Schalken pelaajien on mahdollista iskeä pallon väliin ja käynnistää välittömästi nopea hyökkäys laitoja – etenkin Peter Lövenkrandsia – käyttäen. ”Kymppipaikalla” pelaavan pelaajan rooli on näissä tilanteissa toimia jakelukanavana, eli tulla palloa vastaan ja toimittaa se laidoille, jos se ei onnistu alemmilta pelaajilta suoraan. Sen jälkeen tarkoituksena on tulla mukaan tilanteisiin toisesta aallosta.

Kevin Kuranyilla puolestaan on kaksi vaihtoehtoa. Joko mies tukee Rakiticia/Öziliä (tai vaihtoehtoisesti jopa Grossmülleriä) ja auttaa välittämään palloa laitaan tai pystyyn Löven tai toisen laiturin juoksuun, tai sitten mies ottaa itset tyhjät pois ja etenee maalille terävää matalaa syöttöä tai keskitystä ja puskua varten. Mikäli Kuranyi päätyy ensimmäiseen vaihtoehtoon Rakiticin pelatessa, voivat miehet hyvinkin vaihtaa paikkaa, jolloin kroaatti etenisi tyhjään laitaan odottamaan keskitystä, josta pamauttaa peliväline suoraan verkkoihin.

Hidastempoisemmassa hyökkäyksessä tämä systeemi perustuu pitkälti laitapakkien aktiivisiin nousuihin. Samaa tulee myös harrastamaan toinen keskikentän pohjan pelaajista, mieluummin se, joka toimii Fabian Ernstin parina. Tässä roolissa tarkoituksena on tulla hieman ylemmäksi yhdeksi syöttövaihtoehdoksi tai vaihtoehtoisesti tulla kokeilemaan itse vetoa hieman kauempaa. Kymppipaikan pelaajalla on monessa suhteessa sama rooli, Özilin tehtävänä on selvemmin jakaa palloa joko laidoille keskitystä varten, tai vaihtoehtoisesti yrittää läpisyöttöä kärjille pystyyn. Rakitic voi puolestaan keskittyä enemmänkin välittämään palloa tietä tai toista pitkin jompaankumpaan laitaan, josta sitten peliväline toimitettaisiin luukulle tai takaviistoon Rakiticille itselleen.

Pelitilanteesta riippuen Slomka voi muuttaa tämän systeemin nopeasti kolmen miehen linjaan keskikentällä. Todennäköisesti tätä ei tehtäisi muuten kuin vaihdon yhteydessä, ellei sitten Carlos Grossmüller satu pelaamaan ylempänä, josta mies voisi vaivattomasti siirtyä oikeaan laitaan. Rakiticilta tai Özililtä tämä ei onnistu, sillä kummankaan puolustustyöskentely ei ole siihen rooliin vaadittavalla tasolla.

Kakkosvaihtoehtona Slomkalla lienee 4-4-2, tällä kertaa ilman timanttia. Se olisi toki mahdollista, mutta mikäli haluttaisiin pelata sekä Özilin että Rakiticin kanssa, käytännössä mahdotonta. Johtuen juuri nuorukaisten puutteellisesta osaamisesta puolustussuuntaan. Ja koska se on hyvin todennäköistä, että tällä taktiikalla pelattaisiin vain molempien nuorukaisten ollessa kentällä, timantin voi hylätä tässä vaiheessa. Silloin kenttäryhmitelmä näyttäisi optimaalimiehityksellä suurin piirtein tältä:

--- Lövenkrands/Halil A. -- Kuranyi ------
----------------------------------------
Özil ----------------------------- Rakitic
----------------------------------------
-- Kobiashvili/Grossmüller -- Ernst -------
----------------------------------------
Pander --- Krstajic --- Bordon --- Rafinha
----------------------------------------
----------------- Neuer ----------------

Tämä systeemi tulisi perustumaan hyvin pitkälle hyökkäyssuunnan pelaamiseen ja erityisesti kolmikkoon Kobiashvili/Grossmüller – Özil – Rakitic. Yllä on hahmotettuna keskikentän kahden ylemmän pelaajan paikat laidoille, mutta tositilanteessa kyseinen systeemi voisi näyttää enemmänkin päällekkäin kasatulta 4-2-2-2:lta. Keskikentän ylemmän osan kantavana ideana kun on taata molemmille nuorukaisilla varsin vapaat kädet.

Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että Mesut Özil liikkuisi laajalla säteellä vasemman laidan ja nk. kymppipaikan välillä. Özilin tehtävänä olisi tältä alueelta käsin luoda peliä ja toimittaa palloa eteenpäin kärjille, toiseen laitaan Rakiticille tai takaa nousevalle Panderille. Kobiashvilin/Grossmüllerin roolina olisi tarjota yhtä syöttösuuntaa (tai jälleen kerran nousta itse vetopaikkaan) tässä, jotta Özilille jäisi aina avoimeksi kaveri, jolle toimittaa palloa. Tätä kautta saadaan enimmäkseen estettyä pelin jumittuminen keskikentän yläosaan, mikä Lincolnin kanssa oli kovin yleinen näky.

Rakiticin rooli eroaisi Özilistä siinä suhteessa, että pelintekovastuuta ei juuri olisi. Rakiticin tulisi korkeintaan pelata helppoa syöttöä kärjelle, takaisin Özilille tai takaa nousuihin lähtevälle Rafinhalle. Välittömästä tämän jälkeen kroaattijunnulla olisi suuntana boksin ulkoraja, jossa nuorukainen kyttäisi syöttöä ja mahdollisuutta toimittaa palloa verkon perukoille. Varsin yksinkertaista, mutta toteutettaessa todennäköisesti hyvin tehokasta.

Puolustussuunnassa tämä systeemi ei muuta kuvioita kovinkaan paljoa, paitsi että keskikentän nuorukaiskaksikolla olisi aiempaa suurempi vastuu. Nyt ylhäällä roikkumisen sijaan olisi pakko pudota alemmaksi tukkimaan vastustajan laitapakkien nousut ja estämään syöttöjä laidan ja alemman keskustan välillä. Tämä ei ole kovinkaan vaativa tehtävä, joten laitapakit tukenaan nuorukaisten pitäisi onnistua selvittämään oma alueensa. Hieman ylempää Kevin Kuranyi tippuisi myös alemmaksi ottamaan yhtä syöttösuuntaa kiinni. Sen sijaan Kuranyin kärkipari jäisi kyttäilemään hieman ylemmäksi nopeaa vastaiskua, joka lähtisi syötöllä tai parilla juuri Kuranyin kautta.

Vastaiskut tosin eivät olisi tässä systeemissä niinkään pääroolissa, vaan tämä on tarkoitettu enemmänkin hidastempoisempiin peleihin Cottbusin ja Hansan kaltaisia vastustajia vastaan. Mestareiden liigassa tätä ei tultane näkemään puhtaasti tällaisena, vaan pikemminkin risteytyksenä ensimmäisen vaihtoehdon kanssa. Toki tässäkin tapauksessa vain silloin, kun niin Mesut Özil kuin Ivan Rakitickin löytyvät kentältä.

Kaiken kaikkiaan Schalken taktiset vaihtoehdot eivät ole kovinkaan kummoisia. Pääpaino tulee olemaan oman pään pitämisessä puhtaana, mikä ei kuitenkaan tarkoita linjan makaamista todella alhaalla. Oikeastaan vain varsinaisen puolustuslinjan on tarkoitus ottaa hieman rauhallisemmin alempaa, mutta keskikentällä ja ylempänä tarkoituksena on pistää jatkuvasti kovaa painetta palloon ja pyrkiä nopeisiin riistoihin. Näistä lähdettäisiin sitten muutamin eri vaihtoehdoin nopeisiin vastaiskuihin, joissa soisi olevan viimeistelyprosentin kohdallaan. Hitaammassa pelissä kun enimmät maalit tulevat syntymään erikoistilanteista, ei taitavasti pelatuista yhdistelmistä. Ellei vastassa satu sitten olemaan huomattavasti heikompaa vastustajaa.

[Pelaajakohtainen analyysi]

Pelaajakohtainen analyysi

MAALIVAHDIT

1 Manuel Neuer
Kansalaisuus
Syntynyt 27.03.1986
Bundesligapelit 27
Scorer 0/1
Sopimus 2012

21-vuotiaasta Manuel Neuerista kasvoi yhdessä kaudessa yksi seuran nykyisistä keulakuvista. Pelillisesti Neuer nousi suoraan pelipaikkansa ehdottomaan eliittiin ja oli yksi suurimmista syistä sille, että Schalke säilyi mestaruuskamppailussa aina loppumetreille asti.
Vähintäänkin yhtä merkittävässä roolissa oli myös nuorukaisen tausta. Syntyperäinen gelsenkircheniläinen, seurassa 4-vuotiaasta ja kaikki juniori-ikäluokkajoukkueet takana. Lisäksi Neuer on monille tuttu kasvo myös Nordkurven kannattajakatsomosta, jossa Manuel seisoi nuoruudestaan asti kannattamassa kuninkaansinisiä. Yhdistettynä täysin tyypilliseen ruhrilaispersoonaansa Neuer todella vaikuttaa useimpien paikallisten kannattajien silmissä ”yhdeltä meistä”. Uran jatkosta riippuen Neuerista voi kuoriutua hyvinkin Olaf Thonin, Stan Libudan ja Ernst Kuzorran kaltainen kuolematon Schalke-ikoni.

Ennen tuota Neuerilla on kuitenkin edessä paljon työtä. Takana on vasta yksi kausi Bundesligaa ja edessä jo tulevalla kaudella aivan uudenlainen haaste. Toistaiseksi Neuerin ei ole täytynyt pelata useamman kilpailun rasituksen alla, mutta nyt edessä on kotoisen liigan otteluiden lisäksi tukku pelejä eurokentillä sekä oletettavasti myös DFB-Pokalin puolella. Lepoa Neuer tulee varmasti välillä saamaan, mutta kovaan testiin nuorukainen joutuu silti kovatasoisten vastustajien ja suuren ottelumäärän alla.

Kaiket edellytykset selviytymiseen kunnialla toisestakin kaudesta kuitenkin löytyy. Neuer on täydellinen esimerkki modernista maalivahdista, joka osallistuu peliin monella muullakin tapaa kuin pelkästään palloja torjumalla. Etenkin Neuerin pelinavaukset heitoilla ovat saaneet kiitosta, syystäkin. Ne lähtevät nopeasti, pitkinä ja tarkkoina sekä ennen kaikkea oikeisiin väleihin. Juniorivuosien säännölliset pelit kenttäpelaajana ovat selvästikin kehittäneet nuorukaisen pelisilmää, minkä lisäksi tuon ajan peruja on myös maalivahdille poikkeuksellisen hyvä pallonkäsittelytaito.

Yksi merkittävämpi ongelmakin löytyy: kokemuksen puute. Vaikka Neuer on äärimmäisen kylmähermoinen pelaaja nuoresta iästään huolimatta, niin mitään tämän kauden kaltaista nuorukainen ei vielä ole kokenut. Henkisen puolen on toimittava seuraavien reilun kymmenen kuukauden aikana, mahdollisesti pitempäänkin, jos sattuisi kutsu maajoukkuetehtäviin putoamaan. Pelillisesti kokemattomuus on näkynyt tähän mennessä lähinnä keskityspalloissa, joissa Neuerilla on ollut ajoittain yllättäviäkin ongelmia. Tähän saa tosin helposti kaudenkin aikana parannusta yksinkertaisesti lisääntyneen pelituntuman ja rutiinin kautta.

32 Ralf Fährmann
Kansalaisuus
Syntynyt 27.09.1988
Bundesligapelit -
Scorer -
Sopimus 2009

18-vuotias Fährmann ei vielä toistaiseksi omaa Bundesliga-kokemusta, mutta se ei ole täysin poissuljettu mahdollisuus, että sitä tällä kaudella tulisi. Epätodennäköiseltä se kuitenkin tuntuu, sillä Fährmann on nokkimisjärjestyksessä vasta kolmantena. Pääsääntöisesti pelejä kertyykin reservijoukkueen puolella Oberligassa.

Pelaajana Fährmann on hyvin pitkälti samanlainen kuin Neuer, mihin löytyy syyt Schalken erittäin laadukkaasta juniorimaalivahtivalmennuksesta. Muita saman koulun käyneitä pelaajia ovat muun muassa Borussia Mönchengladbachin Christofer Heimeroth sekä Bayernin Michael Rensing, joka tosin siirtyi huomattavasti nuoremmalla iällä etelään. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna Fährmannille voisi povata tulevaisuudessa paikkaa Bundesligajoukkueen tolppien välistä, mutta tarjoutuuko tuohon mahdollisuus jo kasvattajaseurassa, se on toinen kysymys.

33 Mathias Schober
Kansalaisuus
Syntynyt 08.04.1976
Bundesligapelit 151
Scorer -
Sopimus 2011

Seitsemän vuoden kiertue on ohi ja Schober palaa kotimaisemiin kasvattajaseuransa riveihin. Ei mikään kaikkein odotetuin ratkaisu, johtuen monestakin syystä. Ensinnäkin Schober on niin sanotusti parhaassa iässään tai ainakin sen lähettyvillä ja tarjolla olisi ollut varmasti pelilliseltä kannalta järkevämpiä valintoja kuin Schalke. Toisekseen – ja kaikkein merkittävimpänä seikkana – kevät 2001 ei ole vielä päässyt unohtumaan keneltäkään, ei ainakaan vielä. Tuska, johon Schoberillakin on osansa, kytee edelleen voimakkaana pinnan alla ja ei ole taattua, että se pysyy siellä. Helpompiakin valintoja olisi voinut tehdä.

Puhtaasti pelillisesti katsoen Schalken onneksi Schober kuitenkin päätti sivuuttaa nämä seikat ja siirtyi takaisin kuninkaansinisiin. Miehen paluun myötä Schalkesta löytyy liigan selkeästi tasokkain ja tasaisin maalivahtikaksikko. Ykkösvahti Neuerin tarvitessa lepoa, on Slomkalla edelleen iskeä tolppien väliin maalivahti, joka monessa muussa joukkueessa olisi ykkösvalinta. Lisäksi kokeneelle kaverille tuskin tuottaa vaikeuksia astua vähemmälläkin pelituntumalla kehiin.

Tulevalla kaudella Schober tulee todennäköisesti pelaamaan helpommissa Pokalin matseissa sekä Bundesligan alemman keskikastin seuroja vastaan. Koska nämä joukkueet tulevat pääsääntöisesti käyttämään nopeita, yllättävähköjä vastaiskuja hyväkseen, sopii hyvät refleksit omaava ja boksia suvereenisti hallitseva Schober loistavasti näihin otteluihin.

34 Toni Tapalovic
Kansalaisuus Syntynyt 10.10.1980
Bundesligapelit -
Scorer -
Sopimus 2008

Gelsenkircheniläissyntyinen Tapalovic on samaan tapaan Schalken kolmen muun maalivahdin tavoin seuran omaa tuotantoa. Kroatian kansalaisuuden omistavalla Tapalovicilla ei ole toistaiseksi kokemusta Regionalligaa korkeammalta sarjatasolta, eikä asia ole muuttumassa tälläkään kaudella. Viime kaudella Bundesligadebyytti oli tosin lähellä entisellä Bochumin, Offenbachin ja Uerdingenin miehellä, kun Manuel Neuer oli kahteen otteeseen kysymysmerkkien alla juuri ennen pelejä. Neuer kuitenkin parsittiin aina kokoon ja pystyi pelaamaan ottelut läpi.

Tällä kaudella Tapalovic siirtyy tutumpaan rooliinsa reservijoukkueen kakkosvahtina ja äärimmäisenä hätävarana edustusjoukkueen osalta. Pelejä tuskin kertyy kovinkaan montaa, sillä Ralf Fährmann on selkeä ykkösvalinta reserveissä. Kauden päätyttyä saa sitten nähdä, jatkaako Tapalovic vielä Schalken reserveissä jatkossakin, vaikka pelejä loistavan maalivahtituotannon takia ei ole Fährmannin jälkeenkään tulossa.

PUOLUSTAJAT

2 Heiko Westermann
Kansalaisuus
Syntynyt 14.08.1983
Bundesligapelit 67
Scorer 5/1
Sopimus 2011

Heiko Westermannissa Schalke teki sijoituksen niin tulevaisuuteen kuin nykyhetkeenkin. Frankkilaisseura Greuther Fürthistä lähtöisin oleva toppari on ollut viimeiset kaksi kautta Arminia Bielefeldin puolustuksen ehdoton hahmo ja kolkutellut jopa maajoukkueen portteja. Silti mies täyttää kauden ensimmäisen kierroksen jälkeen vasta 24 vuotta.

Westermannin erikoisvahvuuksiksi Schalkessa voi laskea miehen molempijalkaisuuden sekä kokeneempaan kaartiin nähden paremman liikkuvuuden sekä nopeuden. Muuten frankkilainen istuu kuninkaansinisten toppariston perusmuottiin: pääpelivahva, kaksinkamppailuissa hyvä ja osaa avata peliä. Tähän päälle voidaan lisätä miehen loistava pelinlukutaito. Westermann näkee hyvin vastustajan aikeet ja pystyy pienellä vaivalla ja puhtaasti katkaisemaan näiden yritykset. Menneellä kaudella miehen korttitili näytti puhdasta nollaa. Hyökkäyspäässä Westermannista puolestaan saa järjestään pari kolme maalia kaudessa, mikä on ehdottomasti riittävästi.

Tulevalla kaudella ex-bielefeldiläinen tulee kamppailemaan Mladen Krstajicin kanssa kakkostopparin paikasta kapteeni Bordonin rinnalla. Alkuun on oletettavaa, että kokeneempi Krstajic tulee pelaamaan enemmän, mutta Westermannilla tulee riittämään mahdollisuuksia yrittää syrjäyttää serbi. Mikäli mies siinä onnistuu, niin Schalkella on aina vuosikymmenen loppuun saakka uusi ykköstopparipari. Samalla Westermannille myös tarjoutunee mahdollisuus päästä kokeilemaan siipiään maajoukkuepaidassa.

4 Mathias Abel
Kansalaisuus
Syntynyt 22.06.1981
Bundesligapelit 52
Scorer 3/5
Sopimus 2010

Mainzista viime kesänä ilmaiseksi Gelsenkircheniin siirtyneelle Abelille on vaikea povata tulevaisuutta Schalkessa. Muutamien vaikeahkojen loukkaantumisten vuoksi paikallaan junnannut kehitys ei ole jatkunut kovinkaan merkittävällä tavalla, joten Kaiserslauternin kasvatilla ei ole juuri ollut mahdollisuuksia murtautua Schalkessa minkäänlaiseen rooliin.

Sen vuoksi onkin hyvin todennäköistä, että topparina ja oikeana laitapakkina viihtyvä Abel vaihtaisi vielä tämän vuoden aikana seuraa. Jos ei pysyvästi, niin ainakin lainalle, joskin pienempien seurojen standardeilla korkeahko palkka vaihtoehtoja karsiikin. Ilman siirtoa Abelin peliaika jäänee tällä kaudella olemattomaksi, ellei useampi pelaaja tarvitse paikkailijaa. Tuota kuitenkin voi pitää syystäkin hyvin epätodennäköisenä.

5 Marcelo José Bordon
Kansalaisuus
Syntynyt 07.01.1976
Bundesligapelit 215
Scorer 18/11
Sopimus 2011

Joukkueensa kapteeni on kuulunut kahtena viime kautena kotoisen sarjan ehdottomaan eliittiin omalla pelipaikalla. Siinä sivussa brassitoppari on kasvanut entisestään joukkueensa yhtenä johtajista ja tätä tullaan tarvitsemaan tulevallakin kaudella. Todennäköisesti jopa aiempaa enemmän.

Puolustuspäässä Bordonin tehtävissä ei tule olemaan muutoksia. Mies on alakerran johtaja, joka toimii myös ”yhteyshenkilönä” maalivahti Neueriin sekä keskikentän pohjan Fabian Ernstiin. Bordonin tulee ohjailla miehet omille paikoilleen ja pitää huoli siitä, että suuria aukkoja ei pääse syntymään gelsenkircheniläisten linjaan. Muuten tehtävät kentän takaosassa koostuvat kovasta työstä, jossa apuna ovat loistava pelinlukutaito, kova työmoraali sekä erittäin kova kaksinkamppailuvoima niin ilmassa kuin maassakin. Mikäli sama virheetön linja kuin aiempina vuosina jatkuu, niin Bundesligan parasta topparia on turha haeskella Gelsenkircheniä kauempaa.

Hyökkäyspäässä Bordonin roolin voi katsoa kasvaneen viime vuodesta. Erikoistilanteissa mies on aina käytettävissä kovaa kanuunaansa varten tai pääpelivoimansa ansiosta. Sen lisäksi jatkossa brassitopparin tulee kantaa vastuuta myös keskikentän pelaajien ohjailusta takaa käsin. Tällä hetkellä pelaajamateriaali tällä alueella on erittäin nuorta ja kokematonta, joten kaikki apu ja tuki ovat tarpeen. Bordonin täytyy myös olla alati hereillä, ettei viime kauden lopulta tutut nopeat vastustajan vastahyökkäykset muodostu yhtä vaarallisiksi, vaan ne saadaan hoidettua ajoissa pois.

16 Dario Octavio Rodriguez Pena
Kansalaisuus
Syntynyt 17.09.1974
Bundesligapelit 99
Scorer 6/1
Sopimus 2008

Menneellä kaudella vanha herra Rodriguez, kannattajien suussa Mr. Uruguay, oli aina käytettävissä, kun tarve vaati. Kokemuksen tuomalla rutiinilla maajoukkueensa kapteeni paikkaili milloin topparina ja milloin vasempana laitapakkina, onnistuen järjestään joka kerta. Tinkimättömän ja nöyrän asenteensa vuoksi uruguaylainen pelasikin itseään entistä tiiviimmin Schalkereiden sydämiin.

Tulevalla kaudella Rodriguezin rooli ei tule muuttumaan, vaan mies toimii edelleenkin puolustuksen varamiehenä. Heiko Westermannin tulon myötä ”Mr. Uru” on topparin tontilla nokkimisjärjestyksessä neljäntenä, mutta vasemmalla laidalla saattaa hyvinkin olla jopa kakkosvaihtoehto, etenkin jos tarve on astetta varmemmalle ja vähemmän hyökkäävälle kaverille.

Pelitehtävien lisäksi Rodriguezilla on muitakin tehtäviä edessään. Mies toimii joukkueen kahden muun uruguaylaispelaajan yhteysmiehenä joukkueen välillä, auttaen erityisesti tuoretta hankintaa Carlos Grossmülleriä, joka myös majailee toistaiseksi Rodriguezeilla. Grossmüller saattaa olla syy, jonka vuoksi Rodriguez jatkaisi kesällä päättyvää sopimustaan vielä vuodella tai kahdella, auttaakseen uutta pelaajaa sopeutumaan Saksaan ja Gelsenkircheniin. Yhdelläkään Schalken parissa viihtyvällä henkilöllä ei uskoisi olevan mitään tätä vastaan.

18 Marcio Rafael Ferreira de Souza
Kansalaisuus
Syntynyt 07.09.1985
Bundesligapelit 60
Scorer 2/6
Sopimus 2011

Brasilialainen Rafinha on hurmannut kahden ensimmäisen Schalke-kautensa aikana kaikki. Pikkumies on ehdottoman sympaattinen ilmestys, minkä lisäksi pelitaitoja riittää vaikka muille jakaa. Oikean laitapakin tontillaan Rafi kuuluu Bundesligan ehdottomaan eliittiin.

Tulevalla kaudella minkään ei pitäisi muuttua Rafinhan kohdalla. Miehen tehtävänä on höylätä edestakaisin oikeaa laitaa pitkin, tukea hyökkäyksiä ja puolustaa. Hyökkäyspelin osalta brassilta löytyvät kaikki tarvittavat välineet onnistumiseen, sillä taitoa, vauhtia ja rohkeutta haastaa löytyy. Mikäli Rafi saa avukseen osaavan laitapelaajan yläpuolelleen, niin pikkumieheltä nähdään varmuudella lukuisia rohkeita nousuja aina boksiin asti, kun kaverit osaa antaa tilaa yks-ykkösille.

Puolustuspäähänkään ei kuulu mitään ihmeellistä. Viime kaudella Rafinha paransi tässä suunnassa huomattavasti aikaisemmasta ja oli erittäin varma. Samaa on varmasti lupa odottaa tälläkin kaudella, minkä onnistuessa hyvin uskoisi maajoukkuevalmentaja Dungankin vähitellen huomaavan Rafinhan. Schalken pikkuvipeltäjä kun kuuluu Daniel Alvesin ohella paikkansa parhaimmistoon brasseista.

20 Mladen Krstajic
Kansalaisuus
Syntynyt 04.03.1974
Bundesligapelit 196
Scorer 15/11
Sopimus 2009

Serbian maajoukkuekapteeni Krstajic on tulevalla kaudella uuden tilanteen edessä. Kovaluisella topparilla on pitkästä aikaa edessään todellinen taistelu omasta avauskokoonpanon paikastaan kapteeni Bordonin rinnalla. Mitään takeita pelipaikan säilymisestä ei ole, mutta mikäli otteet säilyvät yhtä korkealla tasolla kuin aiempina vuosina, niin sieltä ei helposti ohi tulla.

Yleisesti ottaen Krstajic on erittäin varma kaveri omalla tontillaan ja hoitaa hommansa tyylillä. Pääpeli on laadukasta ja maassakin homma toimii hyvin. Ongelmaksi ovat sen sijaan nousseet ajoittaiset täyspimennykset, joita ei pysty millään selittämään. Törkeät rappaukset voivat iskeä pelissä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja se on yleensä menoa sitten. Vaihtoehtoisesti taas Krstajic voi kadottaa hetkellisesti täysin otteen tapahtumista, mikä johtaa kauden alla käydyn liikacupin finaalihöntsän ratkaisseen virheen kaltaisiin suorituksiin.

Viime kaudella Krstajic säilyi pitkälti ilman suurempia mokia, etenkin Aachen-pelin täystunarointinsa (suora punainen puolessa tunnissa) jälkeen. Ajoittaisia kommunikaatio-ongelmia toki löytyi silloin tällöin, mutta sikäli kun vieressä pelaava Pander käy aina vain tutummaksi, niin tähän saataneen korjaus. Mikäli nämä asiat ovat kunnossa, niin mikään ei estä Krstajicia säilyttämästä asemaansa Saksan parhaan toppariparin toisena osapuolena.

23 Benedikt Höwedes
Kansalaisuus
Syntynyt 29.02.1988
Bundesligapelit -
Scorer -
Sopimus 2010

Viime kaudella Schalken U19-joukkueen kapteenina toiminut Benedikt Höwedes on viimeisin omista junioreista edustusjoukkueeseen noussut pelaaja. Kuten Sebastian Boenisch, Ralf Fährmann, Mesut Özil sekä nyttemmin Hampuriin siirtynyt Timo Kunert, myös Höwedes kuului kevään 2006 A-junioreiden Saksan mestaruuden voittaneeseen joukkueeseen.

Menneellä kaudella Höwedesin onnistui vakuuttaa siinä määrin, että uran ensimmäinen ammattilaissopimus solmittiin jo tammikuussa. Nuorukainen vakuutti niin sarjapeleissä kuin maajoukkuetehtävissäkin, ollen puolustussuunnassa erittäin varma. Lisäksi Höwedes ampui kauden aikana käsittämättömän määrän maaleja toppariksi, paukuttaen tililleen kaksinumeroisen maaliluvun. Näistäkin selkeästi suurin osa oli pelitilannemaaleja, mikä nostaa suorituksen arvoa entisestään.

Tulevalla kaudella Höwedes tuskin tulee saamaan muutamia minuutteja enempää peliaikaa, mutta jo harjoittelu ja tunnelman haisteleminen pääkallopaikalla ovat erinomainen asia junnun kannalta. Krstajicin vaihtaessa maisemaa kahdessa vuodessa olisi sitten aika nousta joukkueen kolmostoppariksi taistelemaan peliajasta. Kaikki edellytykset siihen löytyvät ja jos lisäenteitä haetaan, niin synnyinpaikkakunta velvoittaa. Metzelderkin kun on Halternista kotoisin. Toivottavasti vain Höwedesistä tulee parempi ja kestävämpi, sekä eritoten tuota yhtä idioottia huomattavasti älykkäämpi.

24 Christian Pander
Kansalaisuus
Syntynyt 28.08.1983
Bundesligapelit 40
Scorer 3/3
Sopimus 2011

Pian 24-vuotias Pander on ehtinyt nuoren uransa aikana kokea roppakaupalla vastoinkäymisiä. Noustuaan huikealla debyyttikaudellaan aina maajoukkuerinkiin asti, katkesi nousukiito erittäin ilkeään polvivammaan huhtikuun 2005 alkupuolella Stuttgartissa. Useamman leikkauksen ja moninaisten ongelmien jälkeen Pander löysi tiensä kentille vasta marraskuun 2006 alussa.

Tuo paluu tuskin jätti ketään kylmäksi. Pander jatkoi suoraan siitä, mihin jäi aikanaan. Vasemmalla laidallaan mies hurmasi katsojan toisensa jälkeen rohkeilla nousuillaan, laadukkailla keskityksillään sekä erityisesti ilmiömäisillä erikoistilanteillaan. Valitettavasti tätäkin riemua kesti ensi alkuun vain parin kuukauden ajan ennen seuraavaa loukkaantumista.

Schalken mestaruushaaveiden ottaessa kolauksen toisensa jälkeen, palasi Panderkin kehiin. Ja kuinka ollakaan, jälki oli tuttua jälleen kerran. Schalken kannalta harmillisesti paluu tapahtui vain muutamaa viikkoa liian myöhään.

Mennyt kausi jätti kuitenkin Panderille paljon haluja näyttää ja nyt terveenä ollessaan mies jatkaa entiseen malliin. Parannustakin on tapahtunut, sillä puolustuspelaamiseen on tullut lisää varmuutta. Muuten kaikki on entisellään, mies pelaa valtavalla itseluottamuksella, uskaltaa pitää palloa, haastaa vastustajia laidallaan, tekee loistavia puolenvaihdoksia ja antaa loistavia keskityksiä. Niistä erikoistilanteista nyt puhumattakaan.

Otteidensa vuoksi Pander on myös herättänyt mielenkiintoa Euroopan isommissa seuroissa ja saanee myös lähiaikoina kutsun takaisin maajoukkuerinkiin sopivasti EM-kisojen kynnyksellä. Tulevalla kaudella Schalken kasvatilla on paljon näytettävää.

31 Sebastian Boenisch
Kansalaisuus
Syntynyt 01.02.1987
Bundesligapelit 9
Scorer 0/0
Sopimus 2010

20-vuotias Boenisch on Schalken tuoreemmista omista kasvateista seuraavana jonossa kärkkymässä peliaikaa. Toistaiseksi itsensä U21-maajoukkueessa vakiinnuttanut Boenisch ei ole kovinkaan paljoa kokemusta ammattilaiskentiltä kerännyt, joskin mies on päässyt jo kokeilemaan hieman siipiään liigan kärkipeleissä sekä UEFA-Cupissa.

Boenischin suurimpana ongelmana saada lisää vastuuta on miehen pelipaikka, sillä Schalkelta löytyy laidoille paljon eri vaihtoehtoja. Tulevalla kaudella isokokoinen Boenisch saanee kuitenkin entistä enemmän vastuuta, johtuen kasvaneista pelimääristä. On hyvinkin mahdollista, että Bundesligan puolella molemmilla laidoilla pelaamaan kykenevä nuorukainen ottaisi jopa kakkosmiehen roolin niin Rafinhan kuin Christian Panderinkin takana laitapakkina. Kovemmissa otteluissa puolustusvoittoisemmat ja kokeneemmat kaverit menevät edelle, mutta muuten philipplahmmainen Boenisch saanee Slomkalta aiempaa enemmän luottoa ja mahdollisuuden näyttää osaamistaan liigatasolla.

Toistaiseksi nähtyjen otteiden perusteella nuorukaisella on kaikki mahdollisuudet vakiinnuttaa asemansa Schalken rotaation kärkipäässä laitapakin tonteilla. Keskikentälle Boenischia tuskin tarvitaan, mutta sielläkin mies kykenisi pelaamaan.

KESKIKENTTÄMIEHET

3 Levan Kobiashvili
Kansalaisuus
Syntynyt 10.07.1977
Bundesligapelit 243
Scorer 27/22
Sopimus 2010

Viime kausi oli kokeneelta Kobiashvililtä luvattoman heikko. Georgian maajoukkueen kapteenina toimiva mies toki tuurasi varsin kelvollisesti loukkaantunutta Christian Panderia useampaan otteeseen, mutta silti paljon jäi toivomiseen varaan. Etenkin kevätkaudella omalla varsinaisella pelipaikalla keskikentän pohjalla pelatut ottelut sujuivat vastoin kaikkia odotuksia.

Nyt Kobiashvilillä oli syytä nostaa tasoaan, tai paikka avauskokoonpanossa katoaa nopeasti. Puolustussuuntaan georgialainen hoitaa tehtävänsä päivästä toiseen mallikkaasti, mutta hyökkäyspeli ei ole ollut uomissaan. Siellä tulee aivan liikaa vääriä ratkaisuja ja harhasyöttöjä. Lisäksi pelinrakentelun tukeminen on ollut erittäin puutteellista, vaikka juuri sitä Fabian Ernstin parilta nykyisin vaaditaankin. Samaten vaatimuslistalta löytyvät tehot, jotka jäivät Kobilta viime kaudella pääasiassa loppusyksyyn, jolloin syntyi yksi seurahistorian komeimmista maaleista Bayernia vastaan kotikentällä.

Pitkälti nuo loppusyksyn pelit ovat myös sitä, mitä Kobiashvililtä odotetaan. Ohjaillaan ylempänä pelaavia kavereita, pistetään palloa nopeasti, älykkäästi ja ennen kaikkea tarkasti liikkeelle ja hakeudutaan vetopaikkoihin. Tällä kaudella tuo tarve korostuu entisestään, kun yläpuolella ei pelaa Lincolnin kaltaista staattista kaveria, joka tykkää suojailla ja pitää palloa. Nyt peliin täytyy saada vauhtia ja nuorempaa kaartia täytyy pystyä tukemaan keskikentän yläosassa.

7 Gustavo Antonio Varela Rodriguez
Kansalaisuus
Syntynyt 14.05.1978
Bundesligapelit 80
Scorer 7/6
Sopimus 2008

Uruguaylainen Varela iski itsensä tosissaan läpi Saksassa vasta viime kaudella. Loppusyksystä nimimiesten puuttuessa hiukseton väkkärä pelasi itsensä valmentaja Slomkan systeemin tärkeäksi osaseksi, tuomalla peliin erityisesti kaivattua vauhtia. Sama jatkui myös kevätkaudella Varelan kaapattua itselleen paikan Schalken kärkimieskolmikon oikealta laidalta.

Valitettavasti vain vanha tuttu loukkaantumiskierre alkoi hyvin pian tämän jälkeen ja Varelaa ei nähty enää loppukaudesta oikeastaan lainkaan kentällä. Mies tosin osoitti nurmen ulkopuolellakin upeaa taisteluhenkeä ja tuki siten joukkueettaan etenkin henkisellä puolella, mutta siihen se jäi.

Tälläkin kaudella Varelasta saatava hyöty lienee pitkälti henkisen puolen asioita. Uruguaylainen ei nimittäin ole toipunut keväällä saamastaan vammasta, vaan joutuu piakoin jälleen kerran leikkauspöydälle. Edessä on pitkä, mahdollisesti koko kauden kattava loma. Miehen mahdollista kuninkaansinisten paitaan ei auta myöskään se, että Varela on hyvin vastahakoinen toimimaan seuran saksalaisen lääkintäosaston ja kuntoutusjaoston kanssa. Tähän mennessä uruguaylainen on turvautunut lähinnä maanmiestensä antamaan hoitoon, mikä ei ole herättänyt suurta ihastusta seurassa. Seuran presidentti Josef Schnusenbergin elokuun puolivälissä antamien lausuntojen mukaan onkin mahdollista, ettei Varelaa nähdä enää tulevaisuudessa kuninkaansinisten paidassa.

8 Fabian Ernst
Kansalaisuus
Syntynyt 30.05.1979
Bundesligapelit 258
Scorer 11/21
Sopimus 2010

Todennäköisesti yksi kysytyimmistä asioista Schalken nykypelaajien kohdalla on se, mitä Fabian Ernstille tapahtui miehen siirryttyä Werder Bremenistä Gelsenkircheniin. Aikanaan pelipaikkansa suvereeni valtias Bundesligassa on taantunut selkeästi noista päivistä, vaikka miehen pitäisi juuri nyt viettää uransa parhaimpia vuosia.

Yhdessä asiassa Ernstin peli ei ole ainakaan heikentynyt, nimittäin puolustustyöskentelyssä. Vaikka ajoittain miehelle virheitä sattuukin, niin pääsääntöisesti Ernst on äärimmäisen vahva alaspäin pelatessaan. Miehen otteista löytyy riittävästi kovuutta, mutta ilman turhia rikkeitä. Myös pelinlukutaito puolustussuunnassa on loistavaa luokkaa, eikä yhteispelissä puolustuslinjan kanssa ole yleensä minkäänlaisia ongelmia.

Merkittävin muutos onkin tapahtunut toisessa suunnassa. Siinä missä Ernstillä oli vielä Bremenin aikoina tapana tehdä muutama maali kaudessa ja alustaa jokunen, Schalkessa mies ei ole kyennyt kertaakaan tekemään maalia liigapelissä. Lisäksi aiemmat kyvyt pelinrakentelussa ovat lähinnä muistoja enää. Myöskään kaivattua johtajuutta ei enää löydy siinä määrin, kuin entiseltä Bremen-kipparilta voisi odottaa.

Kaikesta huolimatta Ernstiä ei tulla avauskokoonpanosta sivuuttamaan, mikä on oikein. Sen sijaan miehen vastuualuetta tullaan rajaamaan puolustusvoittoisemmaksi, jotta miehen harteille ei jää liian suuria paineita hyökkäyksiin osallistumisesta. Mikäli Ernst pystyy säilyttämään tasonsa puolustussuuntaan, niin homma tulee toimimaan. Jos mies siinä sivussa vielä kykenee vähitellen lähentelemään takavuosien virettään toiseenkin suuntaan, niin se on valtavaa plussaa. Samalla sitä johtajuuttakin tulisi automaattisesti lisää peliin, mikä olisi erittäin hyödyllistä nuoressa porukassa.

10 Ivan Rakitic
Kansalaisuus
Syntynyt 10.03.1988
Bundesligapelit -
Scorer -
Sopimus 2011

Schalken kesän kenties mielenkiintoisimmaksi hankinnaksi muodostui lopulta 19-vuotias Ivan Rakitic. Sveitsiläiskroatialainen suurlupaus siirtyi kasvattajaseurastaan Baselista Gelsenkircheniin brassi Lincolnin siirron aikoihin. Tästä syystä monet ovat pitäneet valheellisesti viisi miljoonaa frangia maksanutta tähtöstä Galatasarayhin kadonneen brassipelintekijän seuraajana.

Todellisuudessa Rakitic on Lincolnin seuraaja korkeintaan pelipaikkansa puolesta Slomkan systeemissä, mutta roolissa on jo suuria eroja. Sveitsissä Rakitic pelasi viime kaudella – joka muuten oli miehen debyyttikausi – enimmäkseen kärkien takana taikka oikealla laidalla, eikä tähän ole tulossa muutosta. Sen sijaan Rakiticilta tullaan karsimaan pelintekovastuuta aiemmasta ja nuorukaisen annetaan käyttää paremmin parhaita avujaan hyväkseen. Nämä nimittäin tulevat esille parhaiten silloin, kun Rakiticille luodaan paikka, josta tämä voi kokeilla loistavaa vetoaan.

Pelatessaan Rakitic tulee operoimaan enemmänkin piilokärkenä kuin perinteisenä kymppipaikan pelaajana. Pelinrakentelusta vastaavat pääsääntöisesti keskikentän pohja sekä molemmat laiturit. Ajoittain Rakitic saattaa myös itse muuttaa laidalle Mesut Özilin pelatessa kymppinä.

Vaikka Rakitic on nuori, niin häneltä löytyvät kaikki aseet menestyäkseen korkeimmalla tasolla jo tällä kaudella. Tekniikkaa löytyy, samaten pelisilmää ja se mies todellakin osaa potkaista palloa maaliin, kuten debyyttikauden 11 osumaa Sveitsissä osoittavat. Lähinnä kyse on loppupeleissä siitä, kuinka nopeasti Rakitic sopeutuu Mirko Slomkan systeemiin. Toinen kysymys on henkisen puolen kestävyys, sillä odotukset ja paineet ovat kaikesta huolimatta kovat. Siihen päälle sitten voidaan laskea suuttuneiden sveitsiläisten suoltamat tappouhkaukset miestä itseään ja perhettä kohtaan, johtuen nuorukaisen valinnasta pelata tulevaisuudessa Kroatian maajoukkueessa alppimaan sijaan.

13 Jermaine Jones
Kansalaisuus
Syntynyt 03.11.1981
Bundesligapelit 36
Scorer 2/0
Sopimus 2011

Frankfurtista ilmaissiirrolla lunastetun Jermaine Jonesin hankinta kummastutti monia ajallaan. Jones toki oli ollut Schalken toivelistalla jo pidempään, mutta vuoden 2006 keväästä asti lähes jatkuvasti loukkaantuneena ollut pelaaja ei kuntonsa vuoksi herättänyt juurikaan innostusta. Etenkään aikana, jolloin joukkueella oli jo enemmän kuin tarpeeksi puolikuntoisia ja ilmeisen loukkaantumisherkkiä pelaajia.

Silti Jonesin hankintaa voidaan pitää onnistuneena ratkaisuna. Mies tuli kuitenkin ilmaiseksi, mikä vähentää hieman siirrossa piileviä riskejä. Muutenkaan Schalke ei missään tapauksessa tule häviämään tässä siirrossa yhtään mitään. Päinvastoin Schalkella on mahdollisuus voittaa paljonkin, Jonesissa nimittäin on reippaasti potentiaalia.

Ennen loukkaantumistaan kärkimiehen tontilta lempipaikalleen keskikentän pohjalle siirtänyt Jones vaikutti useamman tahon silmissä mahdolliselta maajoukkuekandidaatilta. Vaikka paikkaa Natissa voidaan tällä hetkellä pitää haihatteluna, tuo tausta kuitenkin kertoo siitä, mihin Jones pystyy.

Mikäli sopeutuminen Schalkeen käy nopeasti ja mies saa tarvittavaa pelituntumaa alleen, paluu sekä mahdollinen parannus entiseen eivät ole mahdottomuus. Kuten monen muunkin Schalken pelaajan kohdalla, myös Jonesilla on kaikki tarvittavat välineet ollakseen menestyksekäs omalla pelipaikallaan. Juoksuvoimaa mieheltä riittää, kuten myös taistelutahtoa ja peräänantamattomuutta. Pieni lisäys kurinalaisuutta entisen katujalkapalloilijan otteisiin tekisi tosin hyvää, jotta turhat ylilyönnit kaksinkamppailuissa saataisiin pois.

Tulevalla kaudella Jones luultavasti aloittanee ottelut enimmäkseen penkillä, mutta on monipuolisuutensa ansiosta korkealla Slomkan vaihtomiesten nokkimisjärjestyksessä. Sitä kautta Jonesille tarjoutuu mahdollisuus poistaa pelistään pelaamattomuuden aiheuttamia ongelmia ja nousta jopa kolkuttelemaan avauskokoonpanon paikkaa Fabian Ernstin kantaan.

17 Mesut Özil
Kansalaisuus
Syntynyt 15.10.1988
Bundesligapelit 19
Scorer 0/1
Sopimus 2009

Gelsenkircheniläissyntyistä Öziliä pidetään yhtenä Schalken lupaavimmista junioreista pitkään aikaan, eikä suotta. 18-vuotias pelaaja debytoi ammattilaispeleissä viime kaudella ja onnistui ainakin toistaiseksi vakuuttamaan. Näkyvillä ei ollut minkäänlaista michaeldelura- tai alexanderbaumjohannmaista ylimielisyyttä, vaan nöyrää työntekoa ja valmiutta pelata astetta kovempia vastustajia vastaan.

Özil pelasi menneellä kaudella paljon laidassa, mutta miehen omin paikka on selkeästi keskellä. Tälle kaudella Özil saaneekin ottaa itselleen pidemmän päälle Lincolnin jättämän roolin, sikäli kun Slomka uskaltaa nuorukaiseen luottaa. Toistaiseksi ei ole vielä löytynyt mitään syytä, miksi näin ei olisi, sillä Özil on taidollisesti Schalken parhaimmistoa jo nyt, eikä nuorelta mieheltä puutu uskallusta pelata kokeneempia ja voimakkaampia vastustajia vastaan. Ainoastaan viimeistelyssä nuorukaiselle soisi huomattavaa parannusta, mutta sekin saattaa olla pitkälti henkinen asia ja ketsuppipulloilmiö voi hyvinkin olla mahdollinen.

Tulevalla kaudella tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, mitä juonikas ”Öse” saa kentällä aikaan. Keskimääräisestä vastustajien taso on tällä kaudella kovempi kuin menneellä, mutta samaten Özil on taasen vuoden kokeneempi ja huomattavasti valmiimpi kuin aiemmin. Fyysisten ominaisuuksiensa puolesta Özil jää vielä vanhemmista kavereista jälkeen, mutta sen vastapainoksi mieheltä löytyy aimo annos pallonkäsittelytaitoa, nopeutta ja oveluutta. Jahka pää pysyy kylmänä, niin näiden avujen myötä nuorukaisen on mahdollista välttää pahimmat tilanteet ja pystyä pyörittämään Schalken peliä. Apuja siihen on varmasti tulossa, siitä se ei tule jäämään paitsi.

Mikäli Özil onnistuu tällä kaudella toiveiden ja odotusten mukaisesti, Schalkella on tulevaisuutta katsottaessa jälleen yksi merkittävä palanen paikallaan palapelissä. Jos kehitys tämän jälkeen jatkuu vielä entiseen malliin, niin tulevaisuuden maajoukkuepaikka ei ole missään nimessä utopiaa. Tästä saksalainen jalkapallo saisi vielä yhden hyvän esimerkin maahanmuuttajataustaisille nuorille, sillä Özil on Serdar Tascin ja Marko Marinin tavoin niitä pelaajia, jotka ovat kieltäytyneet esivanhempiensa maiden soidinlauluista ja valinneet tulevaisuudekseen Saksan maajoukkueen.

21 Carlos Javier Grossmüller
Kansalaisuus
Syntynyt 04.05.1983
Bundesligapelit -
Scorer -
Sopimus 2011

Schalken tuorein hankinta tulevalle kaudelle, uruguaylainen Carlos Grossmüller, on suuremmalle yleisölle tuntematon suuruus. Schalke on kuitenkin tarkkaillut entistä Danubion miestä pidempään ja ilmaissut julkisuudessakin kiinnostuksensa, joten siinä mielessä kyseessä ei ole täysin puun takaa tullut siirto.

Isoisänsä kautta saksalaiset juuret omaava keskikenttämies ei hänkään ole median arvailuista huolimatta Lincolnin korvaaja kymppipaikalla. Vaikka Grossmüller tuota paikkaa pystyy pelaamaan, niin mies tulee pikemminkin pelaamaan joko keskikentän pohjalla taikka hieman ylempänä oikealla laidalla. Todennäköisimmäksi rooliksi voisi veikata Levan Kobiashvilin paikkaa Fabian Ernstin rinnalta.

Grossmüllerin vahvuudet upean sukunimensä ohella piilevät tekniikassa, fyysisyydessä sekä maalinteossa. Menneellä kaudella saksannettuna ”Zauberkünstler”-lempinimeä Uruguayssa kantanut peluri ampui ex-seuralleen toistakymmentä maalia 30 ottelussa, antaen oman vahvan panoksensa joukkueen voittaessa maansa mestaruuden. Miehen hyviä otteita ovat seuranneet myös maajoukkuetehtävät, joskin kuluneen kesän Copa Americasta Grossmüller oli sivussa viimeistään loukkaantumisensa vuoksi.

Tulevalle kaudelle Grossmüllerin olisi tarkoituksena päästä alkusyksystä sisään Schalken kuvioihin Dario Rodriguezin avustuksella ja ottaa sitten tuo paikka Levan Kobiashvilin rinnalta tai mahdollisesti tämän yläpuolelta Ivan Rakiticin tai Mesut Özilin sijaan. Uruguaylaisen tehtävänä tulee olla rakentaa peliä alhaalta käsin ja luoda paikkoja sekä käyttää niitä itse. Missä määrin mies tulee tässä onnistumaan, se jää nähtäväksi, mutta ennakkotietojen perusteella Grossmülleristä voidaan saada paljon iloa irti. Lisäpontta tälle näkemykselle antaa miehen realistinen ja maanläheinen asenne, mihin ei ainakaan muuatta Lincolnia voinut yhdistää…

25 Zlatan Bajramovic
Kansalaisuus
Syntynyt 12.08.1979
Bundesligapelit 116
Scorer 17/7
Sopimus 2008

Hampurilaissyntyinen, mutta Bosniaa maajoukkuetasolla edustava Zlatan Bajramovic kuului edeltäneellä kaudella Schalken loukkaantumisten vaivaamaan kaartiin. Alkukaudesta ajoittain hukassa ollut Bajra sai taisteltua itsensä huimaan vireeseen loppusyksystä ja alkukeväällä pelit sujuivat edelleen korkealla tasolla. Sen jälkeen pikkuvammat alkoivat vähitellen syödä parasta terää miehen otteista ja lopulta johtivat siirtoon vaihtopenkin puolelle ja leikkaukseen kauden päätyttyä.

Tästä syystä Bajramovicia nähtäneen alkukaudesta enimmäkseen penkin puolella, vaikka mies viime kauden hyvillä otteilla olisikin paikkansa avauksesta ansainnut. Penkiltä starttaaminen uuteen kauteen voi myös sinetöidä Bajramovicin jatkosuunnitelmat, sillä ellei mies saa nopeasti vallattua paikkaansa Levan Kobiashvililtä, lienee edessä väistämätön siirto uusiin ympyröihin tulevana kesänä.

Se olisi ainakin allekirjoittaneelle harmi, sillä Bajramovicista löytyy paljon sellaista, mikä perinteisesti yhdistetään ruhrilaiseen jalkapalloon. Erityisesti taistelutahto ja pelottomuus laittaa oma kroppa likoon leimaavat bosnialaisen peliä. Bajramovic tekee valtavan määrän likaista työtä jokaisessa pelissä, mikä näkyi etenkin otteluissa Bremeniä vastaan viime kaudella. Tuolloin pohjoissaksalaisten kehutulla keskikentällä ei ollut mitään asiaa Bajran ohi. Eräästä toisestakin luonteenpiirteestä, peräänantamattomuudesta, saatiin näyttöjä viime kaudella, kun bosnialainen puski loukkaantuneenakin Schalke 0:1 voittoon Bielefeldissä syyskauden viimeisellä kierroksella. Maali oli samalla Schalken seurahistorian 1904., millä on oma merkityksensä seuran perustamisajankohdan vuoksi.

Jatkossa saadaan siis jännittää, saako Bajramovic sen verran peliaikaa, että suostuu jäämään Schalken riveihin. Oletettavaa on, että ainakin muutamia kovempia vastustajia vastaan Slomka turvautuu Bajran myötä hivenen muita puolustavampaan ja kovaotteisempaan vaihtoehtoon, mutta hyökkäysvoiman tarpeessa valinta kohdistunee muualle. Ellei sitten Fabian Ernst satu olemaan sivussa, jolloin Bajramovic vielä toistaiseksi astuisi kuvioihin ex-bremeniläisen tilalle.

26 Mimoun Azaouagh
Kansalaisuus
Syntynyt 17.11.1982
Bundesligapelit 39
Scorer 3/2
Sopimus 2009

Mimoun Azaouagh hankittiin aikoinaan erittäin lupaavana pelaaja Mainzista Schalkeen. Sitä mies kieltämättä olikin, mutta ne lupaukset eivät päässeet koskaan realisoitumaan useamman vaikean loukkaantumisen vuoksi. Niinpä Azaouagh on tavallaan paitsiotilanteessa Schalkessa, ilman kovinkaan realistisia näkymiä suuremmasta vastuusta.

Azaouagh on erittäin sympaattinen ilmestys ja näppärällä pelityylillään saa paljon anteeksi. Auttamaton tosiasia kuitenkin on, ettei Mimounin taso riitä millään Schalken kaltaisessa joukkueessa. Ei ainakaan järin pitkälle. Jos mieheltä löytyisi useampaa astetta rotevampi ruumiinrakenne, tilanne voisi olla toisin, mutta nykyisellään Azaouagh jää fysiikkansa puolesta vastustajien jalkoihin. Nykyisellään Azaouagh voisi toimia korkeintaan Özilin, Rakiticin ja Grossmüllerin varamiehenä hyökkäävässä keskikentässä, mutta onko tämä miehelle tarpeeksi?

Jos on, niin Azaouaghia näkisi mielellään jatkossakin Schalkessa. Mutta suuremman vastuun perässä täytyisi jo siirtyä johonkin kertaluokkaa tai paria pienempään seuraan. Schalke varmasti päästää Azaouaghin lainalle, jos tämä sitä tahtoo, mutta se tosiaan riippuu miehestä itsestään.

28 Markus Heppke
Kansalaisuus
Syntynyt 11.04.1986
Bundesligapelit 1
Scorer 0/0
Sopimus 2009

Hyökkäävä keskikenttäpelaaja Heppke on jäänyt melkoisen tehokkaasti monen muun seuran oman kasvatin varjoon. Syynä tähän ovat olleet lähinnä alituiset loukkaantumiset, sillä nuorukaista on kuitenkin pidetty erittäin lahjakkaana kaverina, jolla on – mikäli terveys sallii – edessään tulevaisuus Bundesliga-tasolla. Valitettavasti vain tuo terveystilanne muodostaa Heppken kohdalla todella suuren kysymysmerkin miehen kehityksen kannalta.

Viime kaudella Heppke pääsi kuitenkin hetkellisesti kuntoon ja debytoikin ottelussa Cottbusia vastaan syyskaudella. Peliaikaa tuossa ottelussa ei juuri kertynyt, mutta avausmaali oli lähellä pallon hipaistessa ylirimaa miehen ensimmäisen yrityksen jälkeen. Olisi vain mennyt sisään, niin ties vaikka miehestä olisi tähän mennessä kuultu jo lisää.

Niin tai näin, Heppkelle kuitenkin tarjottiin keväällä jatkosopimusta, jotta mies saisi vielä yrittää läpimurtoaan Schalkessa. Käytäntö on monessa suhteessa samanlainen kuin Christian Panderin kohdalla, jonka paluuta maltettiin aikanaan odottaa ja odottaa aina vain. Mikäli Heppke saa itsensä kuntoon, mikä lieneekin miehen ensimmäinen tavoite, edessä voi olla jo muutamia minuutteja tälläkin kaudella. Sen jälkeen kysymykseen saattaisi tulla laina johonkin astetta pienempään seuraan lisäpelituntumaa keräämään, jonka jälkeen katsottaisiin, miten homma jatkuu eteenpäin. Potentiaalia miehellä pitäisi olla, mutta se täytyy saada realisoitua. Jos siinä onnistutaan, niin Schalke saa luultavasti jälleen yhden Ruhrpottin kasvatin omiin riveihinsä, mikä on aina positiivista.

KÄRKIMIEHET

9 Sören Larsen
Kansalaisuus
Syntynyt 06.09.1981
Bundesligapelit 41
Scorer 10/1
Sopimus 2009

Tanskalainen Larsen siirtyi kaksi vuotta sitten Djurgårdenin riveistä Schalkeen. Isokokoinen tanskalainen löi itsensä välittömästi läpi, paukuttaen ensimmäisellä kaudellaan peräti kymmenen maalia. Se antoi loistavat lähtökohdat ja loi suuret odotukset seuraavaa kautta varten, mutta se homma meni pipariksi jo alkuunsa miehen joutuessa sitkeän loukkaantumiskierteen kouriin.

Kesällä oli odotuksissa, että tanskalainen pääsisi jälleen kuntoon ja pystyisi auttamaan jatkossa Schalkea samalla tavalla kuin debyyttikaudellaan. Tällä hetkellä homma näyttää kuitenkin jatkavan samaa rataa kuin viime kaudella, sillä Larsen loukkasi itsensä jälleen kerran ja on sivussa kauden ensimmäiset kuusi viikkoa.

Nähtäväksi jää, pääseekö Larsen senkään jälkeen takaisin vanhaan vireeseensä. Schalken kannalta se olisi äärimmäisen tärkeää, sillä erityisen vaarallista vaihtokärkeä joukkueesta ei löydy, ei ainakaan 4-3-3:lla pelatessa. Larsen olisi sellainen ja pystyisi tarvittaessa jopa korvaamaan Kevin Kuranyinkin puhtaana sentterinä ja erikoistilanteiden pääpelin erikoismiehenä. Lisäksi Larsenista olisi ajoittain lepuuttamaan Kuranyita, jolla tulee olemaan tulevan kauden aikana melkoinen ottelurumba edessään. Nyt sieltä puuttuu Saksan maajoukkuekärjen kaltainen vaihtoehto, jota kaivataan kipeästi. Mahdollisesti jopa siinä määrin, että Larsenin tilalle hankitaan uusi mies, elleivät paikat pysy kasassa.

11 Peter Lövenkrands
Kansalaisuus
Syntynyt 29.01.1980
Bundesligapelit 24
Scorer 6/4
Sopimus 2009

Juuttikärki Lövenkrands siirtyi Schalkeen vuotta maanmies Larsenin jälkeen. Lövenkrands tuli epäsuorasti paikkailemaan kolmannen tanskalaisen, kuninkaansiniseksi legendaksi nousseen Ebbe Sandin jättämää aukkoa. Suhteellisen isot odotukset vaikuttivat ensi alkuun turhan suurilta, kunnes Lövenkrands viimein löysi tiensä Slomkan systeemiin. Kauden lopussa saattoi sitten todeta, että salaattilautasta olisi nosteltu Stuttgartin sijaan Gelsenkirchenissä, jos Löve vain olisi pysynyt kunnossa keväällä.

Uuteen kauteen lähdettäessä rima Lövenkrandsin kohdalla on sillä korkeudella, johon mies sen itse loppusyksystä/alkutalvesta asetti, eli korkealla. Tanskalainen sopii loistavasti Mirko Slomkan yleisimmin käyttämään 4-3-3:en vasemmaksi laituriksi, jossa mies pääsee käyttämään avukseen ykkösasettaan, eli nopeutta. Hidastempoisessa pelissä Lövenkrands on hieman hukassa, mutta jos omat pystyvät pelaamaan vastaiskussa pallon miehelle laitaan, niin voi olla varma, että vaaratilanteita tulee syntymään vastustajan maalilla.

Tällaista mieheltä odotetaan tälläkin kaudella, erityisesti Mestareiden liigan puolella. Isompia ja ennakkoon laadukkaampia joukkueita vastaan Schalke tulee varmasti tukeutumaan pitkälti lujan puolustuksensa varaan. Tällöin keskeiseen rooliin toisessa päässä jäävät lähinnä erikoistilanteet sekä nopeat vastaiskut. Lövenkrandsilla on omat kykynsä molemmissa ja näiden hyöty täytyy maksimoida ottelusta toiseen. Menneellä kaudella juuri ennen loukkaantumista löytyneen maalijyvän täytyy olla samaa luokkaa, muuten hommasta tehdään itselleen turhan vaikeaa. Muuta Lövenkrandsilta ei luonnollisestikaan odoteta työntekoa lukuun ottamatta, mutta sen puutteesta juuttia ei ole vielä toistaiseksi tarvinnut moittia.

14 Gerald Asamoah
Kansalaisuus
Syntynyt 03.10.1978
Bundesligapelit 213
Scorer 34/20
Sopimus 2008

Manuel Neuerin jälkeen tällä hetkellä pisimpään yhtäjaksoisesti seuraa palvellut Asamoah on omalta kannaltaan ratkaisevan kauden edessä. Vuonna 1999 seuraan liittynyt maajoukkuepelaaja on ollut mukana kokemassa kaikenlaista kuninkaansinisessä paidassa alkaen kaikista kolmesta kakkossijasta liigassa kahteen peräkkäiseen DFB-Pokalin voittoon. Yhteistä tälle ajalle on ollut pitkälti se, että Asamoah on aina kuulunut joukkueen vakiokalustoon.

Tällä kaudella tähän asiaan voi olla tulossa muutos, sillä Asamoahin sopivuudesta valmentaja Slomkan systeemiin voi olla montaa mieltä. Auttamaton tosiasia on, että Asamoah ei ole niitä nopeimpia ja teknisimpiä pelaajia, eikä miehen pelityylikään ole järin suoraviivainen. Nämä seikat ovat ristiriidassa Slomkan pelifilosofian kanssa ja voivat vaikuttaa Asamoahin esiintymismahdollisuuksiin hyvin voimakkaasti.

Asamoahin onni on tällä hetkellä se, ettei Schalkella ole Gustavo Varelan tilanteesta johtuen juurikaan vaihtoehtoja oikean laiturin tontille. Se saattaa tarjota Asamoahille ainakin alkuun paikan avauskokoonpanosta, mutta kuinka kauan sitä kestää, se on toinen asia. Mestareiden liigan peleissä voisi olla jo syytä panostaa nopeampaan, liikkuvampaan ja ennen kaikkea suoraviivaisempaan vaihtoehtoon, jotta vastaiskuihin perustuvasta pelityylistä saataisiin maksimaalinen tulos irti. Kysymykseksi jää tällöin, miten Asamoah itse suhtautuu asiaan? Varmuutta siitä, hyväksyykö maajoukkuerinkiin kuuluva mies edelleen tämän, ei ole.

Asamoahin suhtautumisella asiaan ei pelillisesti ole luonnollisestikaan suurempaa merkitystä, mutta miehen uran jatkon kannalta on. Sopimus Schalken kanssa umpeutuu tulevana kesänä, eikä vielä ole tietoa siitä, mitä mies aikoo tehdä. Schalkessa tilanne voi muuttua vaikeaksi, mikäli Albert Streitin todennäköiseltä vaikuttava siirto Gelsenkircheniin viimein tapahtuu. Silloin ”Blondin” voi olla entistä vaikeampaa saada Slomkalta peliaikaa, mikä luonnollisesti vaikuttaa myös mahdollisuuksiin jatkaa uraa maajoukkueen valkopaidassa.

Mitä ikinä Asamoah sitten tuleekin tekemään, niin ainakin allekirjoittaneen vilpitön toive on, että mies saisi viimein sen ansaitsemansa kruunun uralleen. Mieluummin niin, että mies vielä jatkaisi uraansa Schalkessa senkin jälkeen.

19 Halil Altintop
Kansalaisuus
Syntynyt 08.12.1982
Bundesligapelit 125
Scorer 34/10
Sopimus 2010

Viime kaudeksi Schalkeen siirtynyt Halil Altintop kuuluu seuran gelsenkircheniläissyntyisten pelaajien sarjaan. Vaikkei saksanturkkilainen juniorivuosinaan koskaan Schalkea edustanutkaan, niin tie vei lopulta Kaiserslauternin kautta takaisin kotiseutujen ylpeyteen. Toisin kävi velipoika Hamitilla, joka ei ennen tätä kesää vaihtanut kotipaikkaa, vaan pysytteli Ruhrilla. Nyt Hamit kuitenkin vaihtoi penkkipaikkansa Schalkessa penkkipaikkaan Bayernissa ja Halil jäi ainoaksi jalkapalloilevaksi Altintopiksi synnyinseudulle.

Omien sanojensa mukaan Halil on varsin tyytyväinen siihen, että näin kävi. Mies olisi tietysti halunnut pitää veljensä samassa seurassa, kun siihen tilanteeseen vasta oli päästy takaisin, mutta katsoo nykytilanteen olevan kuitenkin eräänlainen helpotus. Etenkin henkisellä puolella, johon Hamitin pelaamattomuus ja siitä johtunut apea mieliala menneellä kaudella vaikuttivat.

Tällä kaudella Halililla on siis mahdollisuus aloittaa uudella tavalla, mikä onkin tarpeen. Mennyt kausi kun ei sujunut turkkilaiselta lainkaan odotusten mukaisesti ja edeltäneen kauden 20 maalin saldo pieneni liigassa kuuteen osumaan. Syitä tähän voi hakea monia, jatkuvat pikkuvammat, hieman isommat vammat, väärä rooli sekä perinteiseen tapaan vaikea ensimmäinen kausi Schalken riveissä.

Merkittävämmäksi näistä täytyy nostaa väärässä roolissa pelaaminen. Oikean laiturin tontti ei vastaa millään muotoa Halilin parhaita kykyjä, vaan mies on selkeästi omimmillaan pelatessaan keskellä. Se vain ei ole Slomkan systeemissä onnistunut, joten mies on pelannut siinä roolissa, mikä hänelle on osoitettu. Seurauksena on sitten ollut se, ettei Halil ole täysin osannut hakeutua niihin paikkoihin, joista maalit tehdään ja joista mies osaa tämän tempun. Sen sijaan Altintop on pitemmän päälle pyörinyt laidassa kaukana maalintekopaikoista, eikä miehellä oikein riitä aseet siellä minkään merkittävän aikaansaamiseksi.

Ensisijaisen tärkeää turkkilaisen kannalta tällä kaudella olisikin saada pelata keskemmällä, selkeänä kärkipelaajana. Periaatteessa Slomkalta löytyy tarvittava materiaali siihen, että systeemiä muutettaisiin tätä tarkoitusta varten, mutta toistaiseksi Mirko on pysynyt jääräpäisesti suosimassaan 4-3-3:ssa. Mikäli tämä on käytössä jatkossakin, niin ei olisi kovinkaan suuri yllätys, mikäli Altintop putoaisi aina vaihtomiehen rooliin asti. Tällöin turkkilainen voisi tuoda uutta vauhtia peliin esimerkiksi Kevin Kuranyin tilalle piikkiin, jonne miehen taidot sopivat hyvin. Sinänsä tässä ratkaisussa olisi potentiaalia, että Altintop olisi erittäin laadukas ja vaarallinen vaihtomies, jonkalaista Schalkelta ei Larsenin ollessa loukkaantuneena löydy.

Joka tapauksessa, pelasi Halil missä roolissa tahansa, tältä kaudelta odotetaan huomattavasti viime kautta enemmän. Tavoitteena olisi päästä takaisin kaksinumeroisten maalilukujen pariin, johon mies kykenee helposti, pelasi sitten avauksessa tai aloitti penkiltä. Altintop itsekin uskoo kykyihinsä ja on jo lupaillut tämän suuntaisia asioita, joten nyt olisi korkea aika lunastaa ne puheet.

22 Kevin Kuranyi
Kansalaisuus
Syntynyt 02.03.1982
Bundesligapelit 163
Scorer 65/30
Sopimus 2010

Vaikean kesän 2006 jälkeen Kuranyi lähti viime kauteen äärimmäisen sisukkaana, uhkuen valtavaa tarvetta näyttää kaikille kriitikoilleen – etenkin Schalken kannattajille – osaamistaan. Siinä mies myös onnistui, ja onnistuikin vakuuttavalla tavalla. Viisitoista tehtyä maalia ja yksitoista alustettua osumaa eivät ainoastaan täyttäneet odotuksia, vaan ylittivät ne ja reilusti. Loistavien otteidensa johdosta Kuranyi onnistui myös valtaamaan takaisin maajoukkuepaikkansa, mitä mies juhlistikin iskemällä neljä maalia Natille kevään mittaan.

Maajoukkuemiehen kohdalla tilanne uutta kautta katsoen lieneekin kaikista selkein. Mies pelaa, kun kykenee ja sillä selvä. Paikka löytyy joko kolmella kärkimiehellä pelatessa piikistä taikka sitten jonkun toisen rinnalta kahdella pelatessa. Hyökkäystehtäviin kuuluu pääsääntöisesti vain yksi asia, maalinteko. Vaikka sitten puskuilla, kuten viime kaudella kymmenen kertaa, sillä ei väliä, kunhan pallot löytyvät tiensä maaliin.

Kuranyille tämä ei kuitenkaan riitä, vaan mies tekee vapaaehtoisesti paljon enemmän. Maalinteon ohella Kuranyi on osoittanut pelisilmänsä olevan kovaa luokkaa ja mies pystyykin tarjoilemaan usein herkullisia maalintekopaikkoja kavereille. Tässä asiassa on auttanut myös se, että yhdessä tekniikkavalmentaja Nestor Jevticin kanssa Kuranyin on onnistunut saada lisää pehmeyttä pallolliseen peliinsä, mikä näkyy siinä, että peliväline pysyy aiempaa huomattavasti paremmin lapikkaassa. Sitä kautta miehen repertuaari maalinteossakin on laajentunut ja jatkossa Kuranyilta nähtäneen entistä useammin kauempaa jalalla viimeisteltyjä osumia.

Hyökkäyssuunnan osaamisen ja työskentelyn lisäksi saksalainen on vakuuttanut upealla työmoraalillaan. Kuranyi jaksaa painaa ottelusta toiseen sata lasissa, prässäten vastustajan pallollista pelaajaa, juosten syöttöjen perässä ja pudoten kerta toisensa jälkeen alemmaksi auttamaan. Mies ei kaihda yhtäkään kaksinkamppailua, vaan laittaa itsensä jatkuvasti likoon liukuessaan palloja vastustajan jaloista ja mahdollistamalla sitä kautta Schalken nopeat vastaiskut.

Esimerkillisen asenteensa lisäksi myötä Kuranyi on myös noussut yhdeksi joukkueensa johtajista. Mies ohjailee omia pelaajiaan sanallisesti ja näyttää omalta osaltaan, kuinka siellä kentällä täytyisi taistella koko 90 minuutin ajan. Tämä on oikein hyödynnettynä oiva voimavara Schalkelle, etenkin jos keskikentälle saataisiin vielä vastaavanlainen kaveri. Alempana tätä tehtäväähän hoitavat jo Manuel Neuer sekä Marcelo Bordon. Mikäli esimerkiksi Fabian Ernst vastaisi huutoon, niin Schalken joukkue olisi kentällä hyvin pitkälti yhtä mallikkaasti organisoitu kuin erään hullun neron joukkueet ovat olleet. Sen saman kaverin, joka on vastannut kahdesta viime vuosikymmenen kenties suurimmasta yllätyksestä, jos katsotaan saksalaista jalkapalloa ja maajoukkuetason palloilua.

Kuranyi tulee varmasti tekemään kaikkensa, jotta onnistuisi siinä samassa, missä tämän Otoksi ristityn miekkosen joukkueet aikanaan onnistuivat.

[Dieter Bohlen]

SV Eintracht Trier 05  -  FC Schalke 04 0:9 (0:3)
0:1 Asamoah 8'
0:2 Rafinha rp. 21'
0:3 Asamoah (Kobiashvili) 31'
  Schneider [Trier] 39'
Halil Altintop [Schalke] erp. 41'
Hartung [Trier] erp. 45'
0:4 Asamoah (Kuranyi) 47'
0:5 Özil (Asamoah) 52'
0:6 Kuranyi (Azaouagh) 58'
0:7 Rakitic (Kuranyi) 69'
0:8 Pander 87'
0:9 Westermann (Azaouagh) 89'

Schalken kausi alkoi virallisten pelien osalta Trierin roomalaiskaupungissa/-kylässä. Vastassa oli DFB-Pokalin ottelusta kymmenen vuoden takaa tuttu Eintracht Trier, joka tuolloin pudotti samassa vaiheessa hallitsevan UEFA-Cup-mestari Schalken maalein 1:0. Tuolloin trieriläiset etenivät aina välieriin asti, kaataen matkalla myös hallitsevan Mestareiden liigan ykkösen, Schalken naapuriseura Borussian.

Tällä kertaa Schalkerit eivät kuitenkaan jättäneet paljoa sattuman varaan, vaan ratkaisivat pelin puolessa tunnissa, lasketellen lopulta helppoon voittoon. Karnevaalitunnelmassa käydyn ottelun parhaasta suorituksesta vastasi Gerald Asamoah kolmella maalillaan, joskaan Kevin Kuranyi yhdellä tehdyllä ja kahdella alustetulla maalilla ei hänkään jäänyt jälkeen. Manuel Neuer puolestaan pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa tosipelissä pilkun torjumista, onnistuen siinä leikiten.

Koosten ottelun kohokohdista löytää täältä.

Voittonsa turvin Schalke selvitti tiensä kilpailun toiselle kierrokselle. Tällä kertaa - ihme kyllä - myös arpaonni oli mukana ja Gelsenkirchenissä nähdään pitkästä aikaan kuninkaansinisten kotiottelu Pokalissa. Vastustaja on toki turhan kova, kun arpa toi eteen Slomkan kaverin Dieter Heckingin valmentaman Hannoverin .

[Dieter Bohlen]

Ennakko: VfB Stuttgart  -  FC Schalke 04

Puoli kymmeneltä homma on sitten edennyt siihen pisteeseen, jota on odotettu toukokuulta asti kuin kuuta nousevaa. Kesätauko kaikkine paskoine siirtohuhuineen ja -hulinoineen on piakoin ohi ja kaikki pääsevät keskittymään itse olennaiseen. Ja mikäs sen komeampaa kuin aloittaa uusi kausi edelliskauden mestarin ja sarjakakkosen välillä?

Adolf-Hitler-Kampfbahnilla ottavat tänään yhteen vajaakuntoinen ja -miehinen mestari Stuttgart, sekä kohtalaisen hyvässä kuosissa vierasille saapuva Schalke. Vierailijoilta tänään ovat poissa pitkäaikaispotilas Gustavo Varela sekä äskettäin itsensä loukannut Halil Altintop. Tämän lisäksi Sören Larsen päätti jatkaa siitä mihin viime kaudella jäi, eli on sivussa. Muuten kokoonpanon ulkopuolella ovat vain siihen mahtumattomat.

Toki kokoonpanosta löytyvienkin kohdalla on pieniä ongelmia ollut ja ainakin Peter Lövenkrandsin sekä Mladen Krstajicin kohdalla tarkasta kuntotilanteesta ei ole varmuutta. Pelikykyisiksi molemmat on ilmoitettu, mutta heitetäänkö miehet suoraan avaukseen, vai penkin kautta kentälle?

Paljolti tuon kysymyksen vastauksesta voisi olettaa myös riippuvan ottelussa käytettävä systeemi. Mikäli Lövenkrands pystyy aloittamaan, Schalke pelannee tutulla 4-3-3:lla, muuten mentäneen kahdella kärjellä. Miehitettynä tuo 4-3-3 näyttäisi seuraavalta:

----------------- Kuranyi ----------------
Lövenkrands -------------------- Asamoah
------------------ Özil -------------------
------------------------------------------
------- Kobiashvili ------ Ernst ------------
------------------------------------------
Pander --- Krstajic ----- Bordon --- Rafinha
------------------------------------------
----------------- Neuer ------------------

Suuria ihmeellisyyksiä tuossa ei ole ja roolijako on selkeä. Puolustus hoitaa omat hommansa ja Ernst sekä Kobiashvili auttavat. Laidoilta pyritään ylhäällä lähinnä ottamaan tila pois. Hyökkäyksessä taasen hommaan yritetään varmasti saada vauhtia antamalla Stuttgartin hallita enimmäkseen palloa ja itse keskittyessä enemmänkin vastaiskuihin. Hitaammassa pelissä voisi keskikentän pohja antaa enemmän vastuuta pelin pyörittämisestä laidoille sekä Özilille, sillä viime kevään vireessä siitä ei ainakaan tulisi yhtään mitään.

Otteluraportti: VfB Stuttgart  -  FC Schalke 04 2:2 (0:1)
0:1 Kobiashvili (esityö Özil) 25'
1:1 Khedira (Hilbert) 63'
2:1 Pardo rp. 67'
2:2 Rakitic (Ernst) 76'

Ottelu alkoi arvoisellaan tavalla pelin käynnistyessä melkoisella vauhdilla ja intensiteetillä. Schalke antoi taktiikkansa mukaan Stuttgartin pitää palloa ja koittaa rakennella jotain järkevää, tyytyen itse lähinnä katkomaan näitä yrityksiä ja kyttäilemään vastaiskupaikkoja. Tällä kaavalla mentiin aina 25. minuutille asti, jolloin Schalken taktiikka tuotti tulosta. Nopean vastahyökkäyksen päätteeksi pallo tuli Mesut Özilille rangaistusalueen oikeaan laitaan. Nuorukainen katsoi nopeasti eri syöttömahdollisuudet ja päätyi pistämään pallon viistosti alaspäin toisessa aallossa seuranneelle Levan Kobiashvilille. Georgialainen otti pallon haltuunsa, teki pienen harhautuksen ja pääsi laukomaan vasurillaan. Veto oli kehno, mutta Stuttgartin Roberto Hilbert suosiollinen ja niinpä maajoukkuemies ohjasi ystävällisesti pallon omaan maaliin ohi hölmistyneen Raphael Schäferin.

Avausmaalin jälkeen Schalke hallitsi entistä selkeämmin pelitilanteita, vaikka pallo pysyikin enimmäkseen Stuttgartin hallussa. Schwaabilaisisännät eivät meinanneet millään löytää aukkoja Schalken tiiviistä puolustuslinjasta, ja kun kesän hankinta Ciprian Maricakin hukkasi stuttgartilaisten ainoan todellisen maalintekopaikan, mentiin tauolle kuninkaansinisten 0:1 johdossa.

Toisen puoliajan alkuun Schalke tuli epätyypillisen voimakkaana ja otti ottelun haltuunsa. Stuttgartin annettiin pitää edelleen palloa, mutta pelistä määräsi täysin vierasjoukkue, joka vyörytti vastaiskun toisensa jälkeen kohti Schäferin maalia. Ensimmäisen mainittavan tilanteen sai itselleen Fabian Ernst, joka pääsi yrittämään lähietäisyydeltä maalinteko Peter Lövenkrandsin syötöstä. Stuttgart-vahti Schäferin onnistui kuitenkin ehtiä pallon tielle loistavalla refleksitorjunnallaan. Hetkeä myöhemmin vuorostaan avausmaalista tavallaan vastannut Roberto Hilbert onnistui ensimmäistä kertaa paremmin ja selvitti Kevin Kuranyin puolittaisen tilanteen.

Kauaa ei ehditty peliä jatkaa, kunnes toisessa päässä tapahtui. Stuttgartin surkean erikoistilanteen jälkeen pallo purettiin keskikentälle, josta se palasi useamman onnekkaan vaiheen jälkeen rangaistusalueen tuntumaan, suoraan Sami Khediran lapikkaaseen. Onnekkaisiin maaleihin erikoistunut liehuletti ei epäröinyt, vaan pisti pallon Manuel Neuerin ulottumattomiin.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin Neuer joutui antautumaan. Ensimmäisellä puolikkaalla tilanteensa hassannut romanialaiskärki Marica suoritti rangaistusalueella harkitun tyylikkään kuolevan joutsenen ja sai joukkueelleen pilkun. Meksikolaispelaaja Pavel Pardo ampui pallon varmasti verkkoihin ja Stuttgart oli kääntänyt pelin yhtäkkiä edukseen.

Stuttgartilla oli vielä paikkansa lisätä johtoaan, mutta se ei onnistunut siinä. Niinpä vain muutamia minuutteja aiemmin vaihdosta kentälle tulleelle Ivan Rakiticille tarjoutui oiva mahdollisuus pelata itsensä nopeasti kannattajien suosioon. Kroaatin onnistui ottaa Fabian Ernstin heikohko syöttö haltuunsa ja edetä kohti Schäferin maalia. Rangaistusaluuen rajalla nuorukainen harhautti komeasti ja kylmähermoisesti tilanteeseen rynnänneen Fernando Meiran, minkä jälkeen siirsi pallon varmasti ohi Raphael Schäferin Stuttgart-maalin alakulmaan. (Video)

Maalin jälkeen ottelu jatkui vielä loppuunkin asti kovatempoisena, mutta varsinaisia maalintekopaikkoja ei nähty yhtäkään. Niinpä kauden avausottelussa pisteet jaettiin edelliskauden sarjataulukon kahden ylimmän seuran kesken maalein 2:2.

Mielipide

Ottelu itsessään oli äärimmäisen viihdyttävä, kiitos vauhdikkuutensa ja kovan intensiteettinsä. Kumpikin osapuoli haki selkeästi voittoa, eikä antanut missään vaiheessa periksi. Vaikka Stuttgart ottelua näennäisesti hallitsi, niin kyllä Schalke oli vähintäänkin tasavertainen läpi ottelun, eikä tasapelissä tuloksena ollut mitään vikaa taikka epäoikeudenmukaisuutta.

Schalken peli oli avausotteluksi sopivan korkeatasoista, vaikka parantamiseen varaa jäi. Etenkin etukäteen joukkueen vahvimmaksi osa-alueeksi lukeutuva puolustus oli ajoittain tuuliajolla, eikä huokunut samanlaista varmuutta kuin suurimman osan edellisestä kaudesta. Erityisen ihmeellistä oli nähdä jopa kapteeni Bordonin tekevän virheitä, sillä viime kaudella mies teki korkeintaan yhden tai kaksi enemmän koko kauden aikana, kuin nyt avausottelussa. Tähän on saatava muutos.

Keskikentällä homma toimi pidemmän päälle. Fabian Ernst oli kovassa vedossa ja pelasi hyvin jopa hyökkäyssuuntaan. Levan Kobiashvili hoiti tehtävänsä hyvin puolustussuuntaan ja iski maalin, mutta oli muuten liian virhealtis ylöspäin pelattaessa. Useampi turha harhasyöttö avasi Stuttgartille mahdollisuuksia iskeä vastaan.

Schalken nuorisokaksikko Rakitic - Özil sen sijaan vakuutti. Mesut Özil oli ensimmäisen puoliajan paras pelaaja Schalkelta, käyttäen kaikkia avujaan hyväkseen rakennellessa Schalken peliä. Muutamaan otteeseen Öse tanssahteli komeasti muutamankin vastustajan ohitse. Özilin tulo vaihtoon jo puoliajalla yllätti, mutta toisaalta Slomka oli sanonut jo ottelun alla, ettei Mesut ole kuin reilun tunnin pelikunnossa, joten sinänsä ymmärrettävä vaihto. Tilalle tullut Jones tosin oli varsin heikko, myöhemmin kentälle Özilin paikkaa miehittämään tullut Rakitic sen sijaan teki, mitä mieheltä odotetaan, eli maalin. Tulipa vielä tärkeään paikkaan.

Kärkimiehistä oikeastaan kukaan ei vakuuttanut. Kuranyille ei saatu pelattua juurikaan palloja, eikä mies siksi päässyt tekopaikkoihin. Sen sijaan mies keskittyikin enimmäkseen auttamaan puolustusta ja tilastojen mukaan Kuranyi meni Schalkereista useimmiten kaksinkamppailutilanteisiin ottelun aikana. Peter Lövenkrandsin osalta riittää arvioksi se, ettei tälle saatu pelattua kuin yksi kunnollinen pallo, josta syntyi heti Fabian Ernstin loistotilalle. Gerald Asamoah oli taas hukassa miehelle turhan korkeatempoisessa pelissä. Jatkossa Slomka voisi harkita uusia vaihtoehtoja Blondin tilalle tällaisissa matseissa.

Kaikista pikkupuutteista huolimatta tulokseen voi olla tyytyväinen. Schalke osui pitkästä aikaa Stuttgartissa maalipuiden väliin, minkä lisäksi saatiin myös piste tuliaisiksi. Ei mitenkään yleistä viime vuosilta. Samalla myös keskikenttämiehiltä nähtiin kaksi maalia, mikä tuntuu vähintäänkin tuplalta viimekautiseen, vaikkei se sitä ihan olekaan. Sen sijaan nousu takaa-ajoasemasta tasoihin oli jotain uutta ja ihanaa, viime kaudellahan tässä onnistuttiin peräti kerran. Josko tänä vuonna sitten paremmin näissä asioissa?

[Balla]

Mainiota vessalukemista 

[Andy]

Loistava kausiennakko 

[Dieter Bohlen]

Schalken Benedikt Höwedes on palkittu kultaisella Fritz-Walter-Medaillella Saksan parhaana junioripelaajana U18/U19-ikäluokassa. Menneellä kaudella Schalken U19-joukkueen kapteenina toiminut toppari seuraa kesällä Tottenhamiin siirtynyttä Kevin-Prince Boatengia palkinnon haltijana. Höwedes on ensimmäinen kyseisellä tunnustuksella palkittu Schalken kasvatti, sillä ensimmäisellä jakokerralla vuonna 2005 Manuel Neuer jäi Florian Müllerin taakse hopealle.

Tästä on hyvä jatkaa kohti mahdollisimman pikaista Bundesliga-debyyttiä .

[Balla]

Tästä on hyvä jatkaa kohti mahdollisimman pikaista Bundesliga-debyyttiä .

Ja siitä pikaisesti sitä tietä mille Schalke junnunsa nykyisin tuuppaa, eli Alex Baumjohanin ja kumppanien viitoittamalla tielle unholaan. 

[Dieter Bohlen]

Ja siitä pikaisesti sitä tietä mille Schalke junnunsa nykyisin tuuppaa, eli Alex Baumjohanin ja kumppanien viitoittamalla tielle unholaan. 

Tuskin tätä kaavaa pitkin ollaan menossa. Baumjohannin ja Deluran kohdalla homma kun kaatui pidemmän päälle siihen, ettei pää pysynyt enää poikasten touhuissa mukana. Baumjohannilla oli ongelmia ymmärtää, että pelkällä potentiaalilla ei mennä kentälle missään, vaan siihen tarvitaan nöyrää työntekoa. Assauerin höpötyksistä ja PESsin tahkoamisesta taivaisiin kohonnut epäterve itseluottamus ja ylimielisyys kuitenkin estivät tämän tehokkaasti. Siinä missä Mesut Özil pelasi itsensä vakiokokoonpanoon, Baumjohann lähti mieluummin kokeilemaan muualle, missä aita on matalampi.

Deluran kohdalla puolestaan suurin ongelma on siinä, että Jupp Heynckes tykkäsi turhan paljon pojan vihtomistaidoista. Peliaikaa tuli Heynckesin alaisuudessa ja Delura uskoi, että sitä tulee muidenkin valmentajien kanssa. Ei tullut, mutta vika ei luonnollisesti löytynyt peilistä, vaan valmentajista.

Nykyisellään seurassa kuitenkin edetään näitten nuorukaisten kanssa huomattavasti järkevämmin kuin Assauerin aikana. Siellä ei osoitella jotain pelaajaa seurajohdon toimesta ja sanota, että nämä aiheuttavat muissa seuroissa vielä kateutta ja ties mitä muuta. Nykyään annetaan tekojen puhua puolestaan ja kannustetaan junnuja maltillisesti eteenpäin. Höwedesille tulee mahdollisuuksia näyttää omaa osaamistaan kentällä, mikäli vain motivaatiota työntekoon riittää. Sama koskee Sebastian Boenischiakin.

Baumjohannin ja Deluran sijaan esimerkkeinä tälle kaksikolle voitaisiin hakea mieluummin Christian Panderista, Manuel Neuerista sekä Mesut Özilistä.

[Jugurttibiti]

Mahtava kausiennakko, nyt vasta osui silmään. Böölen, oot hieno mies, jatka samaan malliin

[Dieter Bohlen]

Ennakkoasetelmat

Näitä oli tuskin vaikea kenenkään arvata, Revierderbyissä on aina oma latauksensa. Silti täytyy huomauttaa, että eri medialähteiden luoma kuva ilmassa olleesta vihasta viitaten kevään tapahtumiin, oli liioiteltua. Se mitä toukokuun alussa tapahtui, tapahtui. Siihen ei tarvitse enää palata.

Sen sijaan kaikki se, mitä sen jälkeen nähtiin, oli toki esillä. Naapurikaupungin paskasakkien väkivaltaiset hyökkäykset Schalkereiden kimppuun tuon ottelun aikana, seurajohtaja [Sch]watzken kerta kerralta idioottimaisemmat kommentit eri tilanteissa ja taas kerran naapurissa pinnalle pulpahtanut ajatus siitä, että siellä oltaisiin jotain erikoista. Lauantailta 18. elokuuta ei haettua suoranaisesti kostoa, vaan haluttiin palauttaa nousukkaat ruotuun todellisen nöyryytyksen muodossa.

Mukavasti kolmas Ruhrin alueen seura - MSV Duisburg - oli tarjonnut kauden avanneella kierroksella entistä herkullisemmat saumat tähän. Alkuvihellystä edeltäneissä puheissa punkkilauman edustajat olivat vielä puhelleet siitä, kuinka heidän joukkueensa tulisi pyörimään kauden aikana aina kärkitohinoista mestaruuskamppailussa asti. Suuria sanoja toisensa perään, ylimielisiä lausuntoja suunnalta ja toiselta, yliampuvia toiveita ja haaveita - ja sen jälkeen totaalinen nöyryytys. Kauden avausottelu ja 1:3 turpaan yhdeltä paikallisvastustajista. Schön.

Suvereenilla voitolla Schalken olisi mahdollista palauttaa naapuriseura kertaheitolla takaisin viime kauden ensimmäisten kahden kolmanneksen aikaisiin tunnelmiin. Sinne jonnekin putoamiskamppailun tiimellykseen. Siinä olisi melkoinen ero vielä ennen kauden avaavaa vihellystä vallinneisiin odotuksiin.





Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Borussia Dortmund 4:1 (2:0)
1:0 Bordon (esityö Pander) 11’
2:0 Pander 31’
3:0 Asamoah (Bajramovic) 59’
3:1 Valdez (Dede) 66’
4:1 Kurani (Kobiashvili) 78’
  Kruska [Dortmund] 85’

Ottelun ensimmäisestä - ja lopulta ainoasta todellisesta - yllätyksestä vastasi ennen alkuvihellystä Schalken valmentaja Mirko Slomka. Sen sijaan, että Schalke olisi lähtenyt otteluun tutulla 4-3-3:lla, Slomka miehitti joukkonsa 4-4-2:een. Ja kaiken huipuksi vielä keskikentän timantilla, ilman puolikuntoista Mesut Öziliä. Rohkea, osittain pieniä epäilyksiä herättävä veto tällaiseen paikkaan.

Mutta jos Slomkalla on jatkossa vastaavanlaisia ässiä hihassaan, niin antaa tulla vaan! Slomkan veto osoittautui nimittäin äärimmäisen onnistuneeksi. Vastustaja oli alusta asti täysin äimällään, kun taas kuninkaansiniset tiesivät jatkuvasti mitä tekivät ja tekivät mitä halusivat.

Jo ensimmäiset hetket kertoivat mitä tuleman pitää: ottelun toinen peliminuutti ja Schalkelle vapaapotku oikealta, läheltä päätyrajaa. Pallon taakse Christian Pander, joka antoi vasurinsa puhua. Maalin edessä palloon pääsi ensimmäisenä väliin kuninkaansinisten Kevin Kuranyi, jonka pusku pamahti ylärimaan. Pallo kimposi maalikehikosta vielä takaisin peliin ja ensimmäisenä siihen ehti tälläkin kertaa Kuranyi. Miehen uudemman puskun vastustajan maalivahdin Roman Weidenfellerin onnistui kuitenkin juuri ja juuri selvittää.

Isäntäjoukkueen ensimmäisen todellisen tekopaikan jälkeen ottelu jatkui odotetun kaavan mukaisesti. Schalke hallitsi ja naapurikylän asukit yrittivät rimpuilla parhaansa mukaan kyydissä. Kymmenen minuutin jälkeen viimeinenkin sormi irtosi ja syöksypudotus suoraan pohjamutiin alkoi: Panderin vapaapotku oikealta kenttäpuoliskolta löytää täysin vapaana olleen kapteeni Bordonin, joka puskee pallon varmasti maaliin. Hölmistyneelle maalivahti Weidenfellerille ei jää jäljelle muuta vaihtoehtoa, kuin vetää pientä känkkäränkkäkohtausta apinahäkissään.

Avausmaalin jälkeen Schalkella oli nopeaan tahtiin kaksi uudempaa tekopaikkaa. Mesut Özilin tilalle avauskokoonpanoon noussut Ivan Rakitic nöyryytti puolustajiaan tanssimalla useamman vastustajan läpi aina vetopaikkaan saakka. Maalia tilanteesta ei valitettavasti syntynyt, kuten ei myöskään Fabian Ernstin hetkeä myöhemmin ampumasta kanuunasta, jonka Weidenfeller torjui.

Toisessa päässä Manuel Neuer hoiti ainoan, erotuomarivirheen kautta eteensä tulleen tehtävän varmuudella.

Puolen tunnin peliin jälkeen ottelun saattoi julistaa enemmän tai vähemmän ratkenneeksi. Naapurikylän kesän tulokas Robert Kovac oli auttamattoman hidas ja joutui rikkomaan Kevin Kuranyita reilun 25 metrin päässä maalista. Seurannutta vapaapotkua asettui ampumaan kolmikko Rakitic, Bordon ja Pander. Brassikapteeni Bordon teki harhautusliikkeen juoksemalla kohti palloa, kunnes Christian Panderin vasuri heilui. Pallo kiersi kauuuuuuniiisti ohi vastustajan muurin ja nöyryytti vielä matkallaan liian hitaasti reagoinutta Weidenfelleriä liitämällä komeasti tämän ohitse maaliin saakka.

Panderin uran neljännen Bundesligaosuman jälkeen ensimmäisen puoliajan viimeisen vartin herkullisimmaksi osuudeksi jäi Gerald Asamoahin show. Schalken oma Blondie pyöritteli naapurikylän poikia miten tahtoi ja hiillosti näitä aina sopivissa väleissä. Tuloksena varoituksia sekä roppakaupalla suoranaista vittuuntuneisuutta.

Joukkueiden palattua kentälle tauon jälkeen, ei pelissä ollut havaittavissa minkäänlaista muutosta. Schalke hallitsi, vyörytti ja pyöritteli naapuriansa miten tahtoi. Toisen puoliajan ensimmäisten minuuttien surullisin episodi nähtiin reilun viiden minuutin pelin jälkeen. Naapurikylän seuran veräjää vartioinut Roman Weidenfeller päätti näyttää osan todellisesta itsestään ja solvasi Schalken Gerald Asamoahia rasistisesti. Miehen hermot ja ymmärrys on todettu molemmat jo aiemmin vajavaisiksi ja tämä vain alleviivaa tuota havaintoa.

Asamoah hillitsi tilanteessa ihailtavalla tavalla hermonsa ja antoi hetken perästä vastauksensa naapurin hävettävään käytökseen. Keskialueen katkon jälkeen pallo pelattiin yhdellä kosketuksella Zlatan Bajramovicille, joka puolestaan jatkoi sen ensimmäisellään takatolpalle. Bosnialaisen loistava keskitys löysi tilanteeseen syöksyneen Asamoahin pään, josta pallo painui verkkoihin ohi täysin voimattoman Weidenfellerin. Asamoah muisti maalivahti osoittamalla tätä ivallisesti ja osoittamalla useammalla kurkunkatkaisuliikkeellä, että homma ja peli on tällä selvä.

Reilu 25 minuuttia ennen ottelun loppua vierailijat saivat laihaa lohtua Nelson Valdezin viimeistelemästä kavennusosumasta. Sekään ei kuitenkaan saanut aikaan minkäänlaista epäilystä ottelun tuloksesta, sillä kymmenisen minuuttia ennen päätösvihellystä Schalke iski viimeisen naulan naapurikylän edustajien arkkuun. Muutamalla nopealla syötöllä Levan Kobiashvilille pedattiin keskityspaikka vasempaan laitaan. Georgialaisen takatolpalle lähettämä pallo löysi ylhäisessä yksinäisyydessään olleen Kevin Kuranyin, joka puski pelivälineen ohi pelästyneeltä vaikuttaneen Weidenfellerin.

Nöyryytys oli täydellinen, kunnes vierailijoiden Marc-André Kruska päätti tehdä siitä entistäkin suloisemman itkemällä itselleen sikailunsa päätteeksi päivän toisen keltaisen korttinsa.

“So ein Tag, …”

Mielipide

Eipä tässäkään jätetty paljoa arvailun varaan. Lauantai 18. elokuuta 2007 oli äärimmäisen onnistunut päivä. Schalke oli murskannut paikallisvastustajansa kotikentällä, nöyryyttänyt tätä läpikotaisin ja asettanut naurunalaisiksi tämän edustajien puheet menestyksestä ja ties mistä muusta. Olipa päivän päätteeksi naapurin sarjasijoitus valahtanut kahdeksanneksitoista, sarjan viimeiseksi.

Erityisen upean koko päivästä teki se, että kaikki hoitui niin hallitun tyylikkäästi. Katsojien rauhallinen saapuminen Arena AufSchalkelle, molempien joukkueiden pelaajaluetteloiden läpikäyminen ilman väkinäisiä ivallisia kommentteja, täysin suvereeni peliesitys, mykät vastustajan kannattajat ja alkuunsa kitketyt hulinointiyritykset. Gelsenkirchenissä kaikki toimi niin täydellisesti kuin toivoa saattoi. Samaa ei naapurikaupungista ole voinut sanoa.

Ja se [Sch]watzken naama, Weidenfellerin ja Kruskan käytös, Dollyn epätoivo ja tiedottomuus, Rauballin poissaoleva olemus… Nautinnollista, niin nautinnollista! Keskittyvätpähän jatkossa sitten olennaiseen, ainakin Weidenfeller, jolle lätkäistiin kolmen ottelun pelikielto ja pieni taloudellinen rangaistus.

Schalken pelillistä ilmettä riittää kommentoimaan toteamus siitä, että nähdyllä systeemillä voidaan pelata hyvin jatkossakin. Etenkin keskikentän alempi kolmikko Fabian Ernst - Zlatan Bajramovic - Levan Kobiashvili toimi mallikkaasti, monessa suhteessa samalla tavalla kuin viime vuonna loppusyksystä. Myös Ivan Rakitic oli aiempaa entistä paremmin mukana, eikä Asamoahin upeaa panosta voi olla korostamatta liikaa.

Jatkon kannalta oli myös mielenkiintoista nähdä uusi kasvo Carlos Grossmüller kentällä. Uruguaylainen pelasi reilun vartin, mutta ehti osoittaa siinä ajassa selviä pelimiehen merkkejä. Miehen touhuissa oli jatkuvasti ideaa, joten jatkoa odotellaan innolla.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: VfL Wolfsburg  -  FC Schalke 04

Kauden kolmas matsi on jo kynnyksellä ja matka vie tällä kertaa autokaupunki Wolfsburgiin. Vastaan asettuu kesän aikana täysin uudistunut isäntäjoukkue johtajanaan Felix Magath ja tähtenään brassitaituri Marcelinho. Jälkimmäinen oli suuressa roolissa viime kaudella, kun miehen vapaapotkuista syntyivät Schalken 2:0 johdon tasapeliksi kuroneet osumat. Tuo ottelu oli tuolloin Peter Lövenkrandsin loukkaantumisen myötä myös kauden ratkaisevan vaikean vaiheen alkusoittoa.

Schalke lähtee päivän koitokseen pienin kysymysmerkein. Pelaajisto on varsin hyvässä kuosissa, poissa ovat varmuudella ainoastaan pitkäaikaispotilaat Sören Larsen ja Gustavo Varela, sekä äskettäin Fritz-Walter-mitalilla palkittu Benedikt Höwedes. Epävarmaa on vielä tässä vaiheessa suht vahvasti kautensa aloittaneen Levan Kobiashvilin pelaaminen, sillä georgialainen loukkasi itsensä kipparoidessaan Georgiaa keskiviikon maaottelussa. Bosnian riveissä tositoimissa ollut Zlatan Bajramovic sai hänkin jonkinlaisia vaivoja itselleen, mutta mies kykeni vetämään lauantaiset viimeistelyharjoitukset täysillä läpi ja on mukana Schalken pelaavassa kokoonpanossa.

Kobiashvilin pelaamisesta riippunee myös osittain valmentaja Slomkan valitsema kenttäryhmitelmä. Viime lauantaina nähty 4-4-2 on tälläkin kertaa mahdollinen, mutta Kobiashvilin pelaaminen nostattaa omat kysymyksensä. Georgialaiselle löytyy toki korvaajansa, mutta järin paljoa pelituntumaa taikka kokemusta samasta roolista näillä ei ole. Mielenkiinnolla odotetaan siis Slomkan ratkaisua keskikentän pelaajavalinnoissa.

Puolustuslinjassa ei pitäisi olla muutoksia aiempaan, mutta kun rotaatiovaraa löytyy, niin mistä sitäkään tietää. Maalilla aloittanee kuitenkin tuttuun tapaan Manuel Neuer ja linja miehen edessä lienee oikealta vasemmalle Rafinha - Bordon - Krstajic - Pander. Ainoat kysymysmerkit tuossa voisivat koskea maajoukkeutehtävissä olleita kavereita, mutta ainakin Saksan paidassa vahvan debyytin antaneen Panderin uskoisi jatkavan avauksessa edelleen. Krstajicin kohdalla tilanne on hieman toisenlainen, sillä mies ei ole ollut aivan vahvimmillaan tämän kauden alusta ja keskiviikkona, suomalaisten onneksi, mies oli melkoisen katastrofaalisessa vedossa ottelussa Belgiaa vastaan. Kyseeseen siis saattaisi tulla myös Heiko Westermannin pelaaminen, mutta hirveän todennäköistä se ei ole. Slomka halunnee saada Krstajicin tutun alkukankeuden jo hyvissä ajoin pois ja se vaatii pelituntumaa.

Keskikentällä ainoastaan yhtä paikkaa voidaan pitää selviönä ja se on Fabian Ernst ankkurin roolissa. Muuten kaikki on auki. Kobiashvilin pystyessä pelaamaan Schalke voisi hyvinkin jatkaa 4-4-2:ssa, jolloin georgialainen miehittäisi vasemman laidan ja Zlatan Bajramovic oikean. Jos Kobi on kuitenkin sivussa, niin 4-3-3 näyttäisi todennäköisimmältä valinnalta, jolloin Bajramovic putoaisi Ernstin pariksi pohjalle.

Mainitun kolmikon yläpuolella tulee pelaamaan joko Kroatian maajoukkueen penkillä keskiviikkona debyyttiään odotellut Ivan Rakitic tai viime aikoina puolikuntoinen Mesut Özil, joka jätti Saksan U21:n pelin väliin viikolla. Tätä taustaa vasten Rakitic lienee todennäköisempi valinta "kymppipaikalle".

Kärjessä voidaan katsoa kaksi paikkaa jo jaetuiksi, sillä Kevin Kuranyita ei niin vain syrjäytetä ja Gerald Asamoah tienasi suurella todennäköisyydellä itselleen avauspaikan Revierderbyn otteillaan. Slomkan valitsemasta kenttäryhmityksestä riippuen kaksikon seuraan saattaa liittyä myös Peter Lövenkrands, joka ottaisi paikkansa vasempana laiturina. Tällöin Asamoah siirtyisi oikealle, mikä ei välttämättä olisi miehen kannalta se toimivin ratkaisu. Mahdollista toki olisi, että Lövenkrands pelaisi selkeästi alempana keskikentän vasemmassa laidassa, jolloin Asamoah ja Kuranyi muodostaisivat perinteisen kärkiparin. Tämä olisi toimivamman oloinen ratkaisu.

Schalken avauskokoonpano voi siis näyttää tänään jommaltakummalta seuraavista:

--------------- Neuer --------------
------------------------------------
Rafinha -- Bordon - Krstajic -- Pander
------------------------------------
--------------- Ernst ---------------
------------------------------------
Bajramovic --------------- Kobi/Löve
------------------------------------
-------------- Rakitic --------------
------------------------------------
------- Asamoah -- Kuranyi ---------

tai

--------------- Neuer --------------
------------------------------------
Rafinha -- Bordon - Krstajic -- Pander
------------------------------------
--------- Ernst --- Bajramovic ------
------------------------------------
-------------- Rakitic ---------------
------------------------------------
Asamoah --------------- Lövenkrands
------------- Kuranyi ---------------

Riippumatta Slomkan valitsemasta ryhmitelmästä Schalken taktiikka noudattaa samoja tuttuja linjoja. Puolustuksessa vastustajat tiukasti kiinni ja alimman neljänneksen ja keskiviivan välillä vahvaa painetta pallolliseen kaveriin. Tätä kautta pyritään nopeisiin katkoihin, joista lähdetään vielä nopeampiin vastaiskuihin. Näkyvimmässä roolissa tulee olemaan Fabian Ernst, jolla on puolustuksessa vastuu Marcelinhosta sekä Dejagahista/Munteanusta sekä tehtävänä avata nopeilla syötöillä useimmat Schalken hyökkäyksistä.

[marstravolta]

Tätä topiccia onkin odotettu.    Ei riitä monella kärsivällisyys näin yksityiskohtaiseen kirjoitteluun.

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: VfL Wolfsburg  -  FC Schalke 04 1:1 (1:0)
1:0 Krzynowek 36'
  Josué [Wolfsburg] 51'
1:1 Altintop (86')

Schalke aloitti ottelunsa perinteisesti vaikealla Volkswagen Arenalla ilman sen suurempia yllätyksiä kokoonpanossa. Slomka jatkoi edelleen 4-4-2:n käyttöä ja miehistössä oli odotuksiin nähden vain yksi muutos Jermaine Jonesin korvattua Levan Kobiashvilin. Muutoin mentiin samoilla miehillä kuin paikallisvastustajaa vastaan reilua viikkoa aiemmin.

Ottelun alku oli varsin viihdyttävä, sillä molemmat joukkueet lähtivät alusta asti tekemään maaleja, eivätkä jarrutelleet lainkaan. Hallitsevampi osapuoli oli alusta asti Schalke ja pallo kulki mallikkaasti kuninkaansinisten pelaajien välillä. Kunnollisiin tilanteisiin ei kuitenkaan ensimmäisen vartin aikana päästy, pari puolittaista toki nähtiin. Ivan Rakitic ei kuitenkaan ehtinyt reagoida riittävän nopeasti Simon Jentzschin yllättäen pomputtelemaan palloon ja Gerald Asamoah ampui puolestaan omasta yrityksestään selvästi ohi.

Alkupuolen parhaat tilanteet vaihdettiin päittäin, kun ensin Marcelinho pääsi sataprosenttiseen tekopaikkaan Manuel Neuerin edessä. Brassitaituri ei kuitenkaan ollut täysin hereillä tilanteessa, vaan sotkeutui ratkaisevalla hetkellä omiin jalkoihinsa ja gelsenkircheniläiset pääsivät huokaisemaan helpotuksesta. Toisessa päässä puolestaan päästiin hetken päästä huokailemaan, kun Ivan Rakitic täräytti Kevin Kuranyin esityöstä pelivälineen muutaman sentin ohi kansanauton maalin.

Jatkossakin vauhdikkaana säilynyt peli tarjosi seuraavan loistopaikan Schalkelle, kun pallo ajautui yllättäen Zlatan Bajramovicille rangaistusalueella. Bosnialainen pääsi kokeilemaan volleysta heikommalla jalallaan, muttei kyennyt painamaan palloa tarpeeksi alas saadakseen sen yläriman alapuolelle. Tilanteessa oli ainesta huomattavasti parempaan.

Kun kumpikaan osapuolista ei näyttänyt saavan rakennelluista tilanteistaan valmista aikaan, päätti erotuomari Felix Brych ottaa ohjat käsiinsä. Kuivaharjoittelukautta ylläpitävä romanialainen taistelusukeltaja Sergiu Radu päätti antaa uudemman näytteen osaamisestaan ja kuten aiemmallakin kerralla, homma meni Brychin kohdalla täysin läpi. Tuloksena vapaapotku aivan rangaistusalueen rajalta ja hetkeä myöhemmin kickerin liveseuranta olisi voinut rustata Radun nimen Wolfsburgin avausmaalin alustajaksi. Puolalaispeluri Jacek Krzynowek nimittäin toimitti pallon komealla vasemman jalan laukauksellaan maaliin ohi vierailijoiden muurin ja tilanteeseen liian myöhään reagoineen Manuel Neuerin.

Ensimmäisen puolikkaan loppupuolella Radu pääsi kokeilemaan Wolfsburgin maalitilin kasvattamista rehellisin keinoin, mutta Manuel Neuer vetäisi hatustaan melkoisen paraatipelastuksen ja piti lukemat siedettävinä. Toisessa päässä taasen Brych osoitti kadottaneensa ottelun aiempaan väärään tuomioonsa, eikä miehellä riittänyt munaa viheltää Josuén selkeästä rikkeestä rankkaria Schalkelle. Vielä selvempää kulmapotkuakaan ei tilanteesta Schalkelle suotu, kun müncheniläistuomari heilutteli hädissään käsiään miten sattui.

Tauolta tultaessa Schalkella oli edessään vain yksi tehtävä: tehdä maaleja ja voittaa. Alkuminuutit näyttivätkin taas hyvältä, mutta Simon Jentzsch se on eri epeli. Menneen kevään ottelussa nähdyn tilanteen toisintona Jentzschin onnistui jälleen kerran kalastaa jollain ihmeen tavalla Kevin Kuranyin loistava pusku vasemmasta alakulmasta ja estää tasoitusmaalin synty. Voisi sivuunkirjoittaneen puolesta pelata jatkossa samalla linjalla kuin muutkin ja antaa Kevinin puskujen mennä sisään.

Toista puoliaikaa oli ehditty pelata kuutisen minuuttia, kun sunnuntai-illan yllättävän viihdyttävästä pelistä tuli perinteisemmän Wolfsburg-ottelun näköinen. Isäntien riveissä Bundesligadebyyttiään pelannut brassi Josué tappeli rangaistusalueen rajalla Schalken Jonesin kanssa ja molemminpuolisen paitojen repimisen jälkeen ensimmäisenä mainittu menetti tasapainonsa. Kaatumissuunta oli kuninkaansiniten osalta oivallinen, sillä brassi kaatui suoraan Jonesin jaloille, kaataen tämänkin. Tuloksena - kevyehköin perustein - Josuén pelin toinen keltainen kortti ja ulosajo. Itse olisin mieluummin ottanut siitä sen pilkun, jonka tarkempi, tai vaihtoehtoisesti ottelun jälkeen aiempaa rikkaampi, tuomari olisi tilanteesta antanut.

Schalken koneen alkaessa pyöriä aiempaa kovemmilla kierroksilla, tarjoutui kuoreensa vetäytyneelle Wolfsburgille loistava vastaiskupaikka. Pirteästi pelannut ex-Herthaner Ashkan Dejagah pelasi itsensä läpi oikealta, keskittäen takatolpalle toiselle ex-herthalaiselle Marcelinholle. Brassi oli kuitenkin toistamiseen illan aikana hieman hukassa ja onnistui sutaisemaan pelivälineen ohi tyhjän maalin.

Vahingon toistuttua toistamiseen ja jääden onnekkaasti jälleen kerran kostautumatta, päättivät vierailijat pelata hieman varmempaa jalkapalloa. Tuloksena seuraavien 20 minuutin aikana palloa nähtiin lähes yksinomaan Wolfsburgin maalilla. Tuloksena kaksi Rakiticin loistavaa vetoa, joista toinen yli ja toinen harmittavasti yläriman kautta takaisin kentän puolelle. Tämän lisäksi Jentzsch onnistui taikomaan jostain uudemman kerran todellisen paraatipelastuksen Kuranyin puskuun ja kun Bordon puski oman yrityksensä niukasti ohi maalin, säilyi isäntien johtoasema sitkeästi.

Tilanteeseen oli tulla muutosta, mutta Schalken kannalta väärässä päässä. Se mitä tässä tilanteessa tapahtui, olisi mukava kuulla asianomaiselta, mutta jostain syystä serbitoppari Mladen Krstajic päätti siirtyä vaarattomassa tilanteessa sivuun pallosta ja antaa naapurimaan Edin Dzekon kokeilla maalintekoa. Nuorukainen oli kuitenkin liian yllättynyt ja täpinöissään kokeneen kaverin ystävällisestä eleestä, ampuen pallon lopulta karkeasti ohi maalin.

Lopulta Schalken riveistä löydettiin pelaaja, jota tehoton pelleily ei jaksanut enää kiinnostaa. Vaihdosta kentälle Gerald Asamoahin tilalle tullut Halil Altintop tuhosi Wolfsburgin toiveet voitosta pamauttamalla pallon kuivakkaan tyylittömästi ohi Simon Jentzschin. Tasoituksen jälkeen kokeiltiin sitten hakea vielä voittoa reilun kymmenen minuutin verran. Volkkari ei kuitenkaan ole koko kansan auto, ei ainakaan ruhrilaisten, sillä eipä sitä voittoa saatu alasaksilaisesta tehdaskaupungista tälläkään kertaa.

Mielipide

Varmaa ja vankkaa mielipidettä ottelusta on vaikea muodostaa. Loppuhetkillä saatu vierastasuri Wolfsburgista oli kohtalaisen tyydyttävä tuloksena, mutta olihan siellä taas kerran loistava mahdollisuus voittoon. Siitä piti huolen yhtä osa-aluetta lukuun ottamatta erikkäin mallikkaasti toiminut peli, jonka avulla saatiin luotua paljon tekopaikkoja. Niistä paikoista vain harvemmin on hyötyä, jos tuo pelistä puuttuva elementti on se gelsenkircheniläisten vanha, tuttu ja mahdollisesti jopa turvallinen tehottomuus. 33 vetoa ja yksi maali kertovat omaa surkuhupaisaa kieltään tuosta asiasta.

Noin muuten ei sitten löydykään juuri valittamista. Kuten mainittua, peli pyöri toivotulla tavalla ja nopeilla pallonsiirroilla saatiin luotua tilanteita. Ehkä hivenen puuttui vielä ne kunnolliset viimeiset syötön maalin lähettyvillä, mutta tiedä sitten, olisiko siitä ollut edes hyötyä nähdyn tasoisella viimeistelyllä. Luultavasti ei. Muutoin voisi ehkä huomauttaa kahdesta pelaajasta, eli Gerald Asamoahista ja Mladen Krstajicista. Joukkueen oletettaviin johtohahmoihin kuuluvat pelaajat kun olivat molemmat enemmän tai vähemmän hukassa. Asamoah pyöritteli usein tutun hitaasti ja tehottomasti, eikä siellä ollut yrityksestä huolimatta sitä samaa purevuutta kuin Revierderbyssä. Krstajic taas oli muutaman kerran niin pihalla kuin vain olla saattoi. Alkukankeutta tuttuun tapaan, mutta ehkä sitä voisi jo kokeilla hoitaa penkkikomennuksella Westermannin tieltä.

Westermannhan pääsi viimeisille minuuteille kentälle, kun Bordonia tarvittiin ylhäällä targetina. Ex-bielefeldiläinen näytti muutamia lupaavia eleitä, mutta ei tuosta sen suurempaa kuvaa voi itselleen luoda. Aiempaa paremman kuvan sai sen sijaan Jermaine Jonesista, joka oli kentän paras kuninkaansinisistä. Jonesilla oli asenne kunnossa ja taistelua sekä työmoraalia löytyi. Kelpo pelimies, nyt kun on kuvioissa aina vain paremmin ja paremmin sisällä.

Toinen kehumisen arvoisen suorituksen jättänyt pelaaja oli luonnollisesti Halil Altintop, eikä päivän kolmattakaan vaihtomiestä, Mesut Öziliä, voi moittia. Nuorukainen oli taas oma pirteä itsensä ja vähitellen haluttaisi kyllä nähdä Özilin ja Rakiticin pelaavan yhdessä. Siitä voisi syntyä jotain suurempaa ja hienoa. Taitaa vain Mesutilla olla vielä kuntopuolella jonkinlaisia vaivoja, mutta niistähän ei nyt voi nykyisellään enää tietää mitään. Schalken nykyinen tiedotuslinja kun on suhteellisen syvältä lääkärin, valmentajan ja managerin vaitiolovelvollisuuksineen. Toisaalta, eipähän ainakaan jouduta tuskailemaan pitkittyneiden lomien ja turhien toiveiden kanssa viime kevään tapaan...

[Dieter Bohlen]

Ennakko: FC Schalke 04  -  Bayer Leverkusen

Pian mennään taas, tällä kertaa omalla kotoisella Arenalla. Vastassa on vaikeiden vastustajien sarjassa seuraava, eli Bayer Leverkusen. Keväältä on niin paskoja muistoja tästä ottelusta, että niihin ei jaksa enää mennä takaisin. Siirrytään siis suoraan asiaan.

Valmentaja Mirko Slomkalla tulee olemaan tänään pientä päänvaivaa avauskokoonpanoa rustatessaan, sillä kapteeni Marcelo Bordon on oletettavasti sivussa. Varmuutta tälle ei ole saatu, sillä Schalken sivut päivittyvät tavanomaisen verkkaiseen tahtiin. Brassi ei kuitenkaan kyennyt harjoittelemaan eilen, joten ihmeen varaan se pelaaminen taitaa jäädä. Myös georgialainen Levan Kobiashvili on kyseenalainen peluutusta koskien, eikä siitäkään voi sanoa sen kummempaa. Loukkaantumisen laatua kuin ei nykyisen tiedotuspolitiikan takia ole saatu selville.

Muuten miehistön pitäisi olla kasassa pitkäaikaispotilaita lukuun ottamatta, joten mitään yllättävää sieltä miehistöstä ei pitäisi löytyä. Maalilla siis mennään kera Manuel Neuerin ja puolustuslinjassa laitapakkeina aloittavat Rafinha oikealla ja Christian Pander vasemmalla. Toppareista ei tuon tapaus Bordonin takia osaa sanoa mitään varmempaa, mutta sikäli kun brassi nyt on sivussa, niin Krstajic jatkanee avauksessa. Bordonin tilalle nousisi sitten kotidebyyttiään juhliva Heiko Westermann.

Keskikentällä paljon riippuu taas Levan Kobiashvilistä ja siitä, missä kunnossa Mesut Özil on. Sitä näkisi mielellään Özilin kentällä alusta asti, etenkin mikäli Ivan Rakitic pelaa. Todennäköisempää kuitenkin lienee se, että jompikumpi aloittaa taas penkiltä. Luultavimmin Özil. Keskikentän täydentäisivät sen jälkeen viime ottelussa esiintyneet miehet, eli Fabian Ernst, Zlatan Bajramovic sekä Jermaine Jones. Jonesista en tosin mene takuuseen, sillä mies oli aiemmin viikolla oletettavasti kevyesti loukkaantuneena ja sivussa treeneistä. Tai sitten mies oli juhlimassa villisti Christian Panderin syntymäpäiviä, mutta mene ja tiedä.

Kärjessä toivoisi jo sitten pientä muutosta, eli Asamoahin aloittamista penkiltä. Kevin Kuranyihan tulee olemaan tässäkin pelissä avauksessa, joten paria sinne haetaan. Nopeus ja viimeistelytaito eivät olisi René Adleria ja Leverkusenin puolustusta vastaan pahitteeksi, joten itse näkisin mieluiten Halil Altintopin avauksessa. Peter Lövenkrandskin kelpaa, mutta juutti aloittanee taas penkiltä. Tulisi sitten edes vaihdosta ennen Asaa kentälle, niin saataisiin Pistol-Petellekin minuutteja alle.

Näin viestin loppupuolella voidaan myös nostaa yksi villi nimi esiin, eli Carlos Grossmüller. Mies ei viime pelissä päässyt kentälle, kun Slomka satsasi target-pelaamiseen, mutta tällä kertaa voisi taas vilauttaa uruguaylaista kentällä. Sen verran outoa kun on ollut katsoa Schalken pelaavan ilman Uruja (Varela loukkaantuneena ja Rodriguez penkillä). Jos Slomka todella haluaisi reväyttää, niin Grossmüllerin voisi heittää suoraan avaukseen Mesutin ja Ivanin seuraksi. Siinä olisi melkoisen mielenkiintoinen kolmikko katsottavana.

Enpä tuohon kuitenkaan liiemmin usko, joten Schalke avannee tällaisella miehistöllä:

------------------ Neuer ------------------
-------------------------------------------
Rafinha -- Westermann --- Krstajic -- Pander
-------------------------------------------
------------------ Ernst -------------------
Jones -------------------------- Bajramovic
----------------- Rakitic -------------------
-------------------------------------------
---------- Altintop ------ Kuranyi ----------

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: FC Schalke 04  -  Bayer Leverkusen 1:1 (1:0)
1:0 Kuranyi (esityö Pander) 45'+1
1:1 Gekas (Rolfes) 53'

Ottelun alla valmentaja Mirko Slomka oli päättänyt räväyttää uudemman kerran ja lähetti avauksessa kentälle niin Mesut Özilin kuin Ivan Rakiticinkin. Kauden neljännessä liigapelissä päästiin siis viimein katselemaan näiden kahden nuorukaisen yhteispeliä, mikä lienee tulossa tutuksi jatkossa kymmenien ja taas kymmenien otteluiden muodossa. Toinenkin yllättävähkö näky nähtiin, joskin sen osasi ottaa epäuskoisin hörähdyksin vastaan vasta ottelun tauottua. Schalkella oli nimittäin avauskokoonpanossaan peräti kahdeksan (8) saksalaista! Eteenpäin on menty takavuosista.

EoMää on ollut havaittavissa myös kuluvan kauden otteluiden pelillisessä ilmeessä, eikä tämä kamppailu näyttänyt tekevän poikkeusta siihen. Pelin tempo oli mukavan korkealla ensi hetkistä asti ja kuninkaansiniset siirtelivät palloa sujuvasti mieheltä toiselle. Syötöissä oli myös näkyvissä jatkuvasti ideaa, palloa ei vain tyydytty siirtelemään kaverille, vaan syöttelyllä haettiin määrätietoisesti reittiä kohti maalia. Ajankohdasta johtuen tuo näkyi usein vielä harhasyöttöinä, mutta mitä pitemmälle kauteen mennään, niin eiköhän ne ala loksahdella kohdalleen.

Sitä odoteltaessa ottelun ensimmäisten reilun kymmenen minuutin merkittävimmäksi tapahtumaksi jäi Leverkusenin Tranquillo Barnettan sukellusharjoitukset Schalken rangaistusalueella. Hätäisempi tuomari - tai toisen vastustajan ollessa kyseessä - tuosta olisi voinut pilli soida. Veikeällä päällä ollut erotuomari Wolfgang Stark oli kuitenkin saanut päivittäisen lääkityksensä ajoissa ja jätti tuon viheltämättä, kuten oikein olikin.

Vartin kohdalla alkoi viimein tapahtua toden teolla. Mesut Özil niputti Stefan Kießlingin nöyryyttävästi vasemmalla laidallaan, pistämällä pelivälineen tämän jalkojen välistä itselleen eteen. Tämän jälkeen muutama askel, syöttö keskelle Jermaine Jonesille, joka jatkoi suoraan ykkösellä laitaan Gerald Asamoahille. Özil leikkasi tilanteessa terävästi keskelle, mutta Asamoah päätyi keskittämään heikommalla jalallaan maalille - eikä keskitys ollut suinkaan hassumpi. Yli kaikkien muiden leijaillut pallo putosi Ivan Rakiticille, joka yritti suoraan ilmasta ja vauhdista siirtää pelivälineen ohi vastaan tulleen René Adlerin. Komean rakentelun jälkeen oli hieman paskamaista, että veto kolahti tolppaan verkkojen heilahtamisen sijaan.

Seuraavien kymmenen minuutin aikana peli jatkui edelleen vauhdikkaana, mutta kunnolliset tilanteet jäivät yhteen. Huomio kiinnittyikin ensimmäkseen kalinatyyppiseen luidenkolisteluun. Kevin Kuranyi oli päästä tuikkaamaan ottelun avausmaalin, mutta Leverkusenin Hans Sarpein onnistui viime hetkellä juosta pelivälineen tielle. Tuloksena lievä loukkaantuminen. Muutama minuutti tästä ja toisessa päässä sattui ja tapahtui. Mladen Krstajic muljautti polvensa erittäin ilkeän näköisesti kaksinkamppailussa Theofanis Gekasin kanssa ja jäi hakkamaan mahallaan maaten nurmea tuskissaan. Serbiä paikkailtiin hetken verran, kunnes edessä oli talutusreissu vaihtopenkin tai pukukopin puolelle. Tilalle Schalken puolustuspään luottotuuraaja Dario Rodriguez.

Tähän ei kuitenkaan tyydytty, vaan pari minuuttia vaihdosta kolahti uudestaan. Gerald Asamoahin ja Leverkusenin sveitsiläisvahvistus Barnettan onnistui tyrmätä toisensa ilmataistelussa. Barnettalle ei tilanteesta sen kummempaa aiheutunut, mutta Asamoahia paikkailtiin hieman pidempään ja toisen silmäkulman päälle lätkäistiin hieno laastari. Tilannetta seuranneen lyhyen tauon aikana 'Kusenin valmentaja Michael Skibbe käytti ensimmäisen vaihtonsa ottamalla aiemmin itseään loukanneen Sarpein ulos. Ottelua pelattuna tuolloin noin 25 minuuttia ja saldona kaksi ruumista sekä kaksi rampaa. Kertoo paljon pelin intensiteettitasosta, joka yleensäkin on ollut korkealla näiden joukkueiden mitellessä voimiaan.

Aiemmista tapahtumista mahdollisesti säikähtäneenä ottelun tempo tasaantui hieman seuraavien minuuttien aikana. Schalke oli edelleen hallitsevana osapuolena, mutta samalla tapaa voimakkaasti kuin aiemmin ei sekään maalipaikkoja hakenut. Niinpä ensimmäisiä tilanteita saatiin odottaa aina ensimmäisen puoliajan viimeiselle kymmenminuuttiselle. Nopeassa tahdissa molemmissa päissä vaihdettiin saman minuutin aikana hieman vaarallisemmat tilanteet. Ensin Mesut Özil sai kokeilla pienestä kulmasta Adlerin ohittamista, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tämän jälkeen Leverkusen-vahti käynnisti nopeasti joukkueensa hyökkäyksen ja vasemmalla laidalla kentälle Sarpein tilalle tullut Vratislav Gresko sai pallon. Slovakki otti tyhjät pois ja pamautti 30 metristä pallon melkoisella voimalla kohti Schalken maalia. Manuel Neuer ei antanut Greskon kanuunan kuitenkaan yllättää itseään, vaan tempaisi kätensä ajoissa ylös ja torjui pallon kulmaksi.

Tähän olisi uskonut ensimmäisen puoliajan vaarallisten tilanteiden jäävänkin, kun pelikello alkoi lähestyä 45 minuuttia. Parin vaihdon ja muutamien pelaajahuoltotoimenpiteiden vuoksi erotuomari Stark oli kuitenkin päättänyt vastoin yleistä käytäntöä antaa lisäaikaa varsinaisen peliajan jatkoksi. Schalken onnistui käyttää tämä mahdollisuus optimaalisesti hyväkseen. Gerald Asamoah hankki oikealla laidalla vaparin kaukana maalilta ja aivan sivurajan tuntumasta. Tämähän ei kuitenkaan ole ongelma Christian Panderille, joka tuttuun tapaan tallusteli pallon taakse. Lähes yhtä tuttuun tapaan miehen loistava vapaapotku löysi Kevin Kuranyin, joka tunki pääkoppansa oikealla hetkellä väliin. Loistava pusku sopivan korkuiselle pompulla Adlerin edessä ja nuori maalivahti oli viimein yllätetty. Puoli vuotta myöhässä tosin. V*ttu.

Uudella puoliajalla Leverkusen ei näyttänyt olevan sen enempää shokissa kuin Schalkekaan turvallisuuteen tuudittautunut. Peli aloitettiin vaihtamalla molemmissa päissä hyvät tilanteet, Leverkusenin aloittaessa. Inhokkilistalla hyvää tahtia kohti kärkeä nouseva Kießlingin ämmänpoika sai pallon Barnettalta ja pelasi puolivahingossa Rafinhan ulos tilanteesta, luoden itselleen loistavan vetopaikan. Manuel Neuer ei kuitenkaan ollut valmis antamaan vahingon sattua toistamiseen saman vuoden aikana, vaan torjui seuranneen vedon kulmaksi.

Seuranneesta kulmasta Schalke pääsi kokeilemaan vastaiskua Mesut Özilin ja Jermaine Jonesin voimin. Özil petasi Jonesille etenemisväylän ja tämä eteni aina vetopaikkaan asti. Yritys ei ollut hassumpi, mutta niiden yrityksen täytyy olla jo melkoisen paljon parempia, jos René Adlerin meinaa yllättää. Niinpä Adler selvitti tämänkin tilanteen.

Hetki aiemmasta ja Stefan Kießling oli jälleen pääroolissa. Simon Rolfes yritti tavoitella nuorukaista keskustassa syötöllään vasemmalta laidalta, mutta tämä sotkeutui omaan kyvyttömyyteensä. Leverkusenin onni onnettomuudessa oli se, ettei kukaan ollut uskonut moisen olevan edes mahdollista. Niinpä pallo jatkoi menoaan aina Fanis Gekasin jalkaan, joka alkuhäkellyksestään huolimatta pääsi vapaasti kokeilemaan maalintekoa. Viime kauden maalikuninkaan ensimmäisen vedon Manuel Neuer vielä torjui, mutta kreikkalaisen päästyä ensimmäisenä kakkospalloon, ei Manullakaan ollut enää mitään mahdollisuuksia. Komeakampauksinen kreikkalainen sijoitti pelivälineen kylmän viileästi ohi tolpalle rynnänneen Dario Rodriguezin ja lähetti tämän jälkeen tuuletuksenaan terveiset metsäpaloista kärsiville maanmiehilleen.

Onnekkaan - muunlaisia maalejahan Leverkusen ei vähään aikaan ole Schalkea vastaan tehnytkään - tasoitusosuman jälkeen ottelun ote siirtyi entistä selvemmin Schalkelle, joskin Leverkusenin ja Bernd Schneiderin roiskasuilla aloittamia vastaiskuja täytyi jatkuvasti pelätä. Vaaralliset tilanteet jäivät peloista huolimatta kuitenkin toiseen päähän, jossa René Adler antoi jälleen näytteitä osaamisestaan. Ensin mies torjuu Jermaine Jonesin loistavasti alustaman Kevin Kuranyin puskun paraatipelastuksellaan, minkä jälkeen mies venyi vielä kahdesti toisessa tilanteessa pallon tielle. Kolmannella kerralla Adler oli voimaton, mutta nuorukaisen onneksi Vratislav Greskon oli onnistunut ankkuroida itsensä maaliviivalle ja lukemat säilyivät koskemattomina.

Loppuosa ottelusta ei sitten enää suurta jännitystä tarjonnut, sillä Leverkusen jäädytti pelin tavalla, jonka se hallitsee. Schnixiäkään ei enää kiinnostanut heittää kunnollisia roiskasuja kärkeen, vaan etusijalla oli puolustustaistelu toisessa päässä. Siinä 'kusenilaiset onnistuivat, mitä nyt Mesut Özil pariin kertaan väläytteli tosissaan. Ensin nuorukainen sai Carsten Ramelowin näyttämään kömpelöltä pelleltä (mitä mies tosin oikeasti onkin) tanssahtelemalla tämän ja Karim Hagguin ohi aina vetopaikkaan asti. Yritys oli kuitenkin turhan voimaton Adlerin yllättämiseen. Myöhemmin Özil aiheutti ihastusta ohittamalla yhteen putkeen Leverkusenin pelaajia solkenaan, kunnes syötti keskelle Kuranyille. Tämä yritti mennä älykkäästi parin puolustajan välitse, mutta kendomainen sumputustaklaustaktiikka vei voiton.

Lopulta, kun Halil Altintopkaan ei ehtinyt kentälle aiotuksi ajaksi, pisteet tasattiin Arena AufSchalkella maalein 1:1.

Mielipide

Ottelusta jäi vähän samanlaiset fiilikset päälle kuin vierasreissusta Wolfsburgiin. Pelillisesti oltiin taas erittäin hyvin juonessa kiinni ja tilanteita saatiin luotua useita. Ideat olivat pääsääntöisesti hyviä ja tällä kertaa puolustuksessakaan ei nähty virheitä. Kaikki siis siltä osin kunnossa, mutta jos sieltä se yksi vastustajan maali vahingossa lipsahtaa niin itse tarvitaan kahta, jotta täydet pisteet haluttaisiin napata.

Nyt se ei onnistunut, eikä siihen oikein osaa sanoa sen kummempaa syytä. Joissakin tilanteissa olisi saattanut verkot heilahtaa paremmalla onnella, toisessa taasen Adleria huonompaa maalivahtia vastaan pelatessa. Ehkä asiaa olisi helpottanut se, jos Slomka olisi ottanut Halil Altintopin joko suoraan avaukseen taikka Lövenkrandsin sijasta kehiin ensimmäisenä taktisena vaihtomiehenä. (Rodriguezhan tuli pakon sanelemana.) Löve ei oikein löytänyt peliin, kun ei tuo rooli 4-4-2:n toisena kärkenä niin hirveän tutuksi ole tullut ja sen pelituntumankin kanssa on vähän niin ja näin. Tuon voi merkata kukin papereihinsa Slomkan virheeksi.

Muuten saa kyllä olla taas varsin tyytyväinen joukkueeseen. Etenkin näihin uusiin miehiin, sillä Westermann oli ensimmäisessä kokonaisessa pelissään erittäin varman oloinen ja saa Krstajicin loukkaantumisen vuoksi jatkossakin luottoa. Mahdottomana en pitäisi serbin syrjäyttämistäkään. Samassa tilanteessa on tällä hetkellä Jermaine Jones, joka on ollut helvetin vahva alkukaudesta. Leverkuseniakin vastaan mies jaksoi juosta ja raataa alaspäin, eikä siinä hyökkäyspelissäkään mitään vikaa ole. Täydentää hyvin kesällä herännyttä Ernstiä, enkä näe Slomkalla olevan mitään syytä tunkea Kobiashvilia tai Bajramovicia erottamaan tätä parivaljakkoa.

Etenkään, kun tuossa on tarpeeksi oikeastaan kaikkea, mitä niiltä kahdelta Rakiticin ja Özilin alla pelaavalta kaverilta vaaditaan. Ja tätä kaksikkoahan en haluaisi nähdä erotettavan myöskään. Vaikka Leverkusen-ottelu ei yhteispelin suhteen mitään sen ihmeellisempää tarjonnut, niin kyllähän näistä molemmat näyttivät kuuluvansa kentälle ja avaukseen. Özililtä vahva suoritus, paljon hyviä ideoita ja toteutustakin. Erityisesti peukku nousee noista muutamista upeista yksilösuorituksista, joissa vastustajat näyttivät pelkiltä pujotuskepeiltä. Taitoa, taitoa! Rakitic ei yltänyt aivan samalle tasolle, mutta tärkeämpänä pidän sitä, että nuorukaisen pelistä löytyi ideaa ja rohkeutta. Ivan uskalsi kokeilla niitä vaikeampia syöttöjä, jotka kohdilleen osuessaan saisivat jokaisen epäilijänkin viimeistään unohtamaan sen yhden brassin. Lisäksi tuo Asamoahin keskityksestä syntynyt paikka osoitti, että junnu lukee niitä palloja hyökkäyspäässä äärimmäisen hyvin. Tuollaisista tulee jatkossa vielä paljon maaleja.

Kärkimiehistössä Kevin Kuranyin esityksestä ei voinut taaskaan sanoa pahaa sanaa, eikä siihen tarjoutunut oikein mahdollisuutta Gerald Asamoahin kohdallakaan. Asa oli taas hyvä, teki paljon duunia ja oli menossa jatkuvasti mukana. Erityismainintana tuo loistava keskitys Rakiticille. Ongelma vain on se, ettei Asamoahia ole luotu tekemään maaleja. Ja maalit ovat sitä, mitä tässä kaivataan. Mutkikas tilanne, johon pitää perehtyä paremmalla ajalla hieman syvällisemmin...

[Dieter Bohlen]

Lyhyt katsaus elokuuhun

Ensimmäinen kuukausi kaudesta on takana, joten on aika tehdä pientä yhteenvetoa. Tilastollisestihan tuo ensimmäinen kuukausi tarkoitti yhtä voitokasta Pokalin peliä (0:9) sekä neljää liigapeliä, joista yksi voitto ja kolme tasapeliä (maalisuhde 8:5), joiden myötä kasaan saatiin kuusi pistettä.

Tilastojen puolesta alkuun voi olla varsin tyytyväinen. Pokalista tuli helppo ja selkeä voitto, minkä myötä matka kohti Berliinin juhlaa jatkuu. Liigassa puolestaan säilyttiin tappioitta, mutta toisaalta voittoonkin yllettiin vain kerran. Se tosin tuli siitä kaikkein tärkeimmästä ottelusta, Revierderbystä, ja tulipa vielä melkoisella tyylillä. Silti toista voittoa olisi kaipailtu, jotta kauden tavoitteeksi asetetussa 2 pistettä/peli -tahdissa olisi pysytty. Siihen oli kaikki mahdollisuudet, mutta lopulta tuossa ei onnistuttu ja pistekeskiarvo jäi 1,5 peliä kohden.

Valoa tuohon tilastoon tuo kuitenkin tietoisuus siitä, että alkukauden ohjelma oli kaikista liigan joukkueista haastavin ja viime vuoden vastaaviin otteluihin verrattuna pisteitä on nyt kaksi enemmän koossa. Tämän lisäksi neljän vuoden maaliton putki Stuttgartissa katkaistiin ja sieltä tuotiin piste, eikä Leverkusenin annettu tällä kertaa yllättää. Toinen mukava tilastotieto on se, että tähän mennessä tappioasema on pystytty kuromaan umpeen jo kahdesti. Viime kaudellahan tuossa tempussa onnistuttiin vain kerran heppoisen pilkun ja vastustajan oman maalin avustuksella. Eteenpäin on siis menty .

Joukkueen pelillisiä otteita katsottaessa alkukauteen voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Kuninkaansiniset ovat pelanneet tähän mennessä parempaa sekä viihdyttävämpää jalkapalloa kuin viime kaudella, ellei sitten nosteta esiin yksittäisiä otteluita, kuten molempia Bremen-pelejä ja koti-Revierderbyä. Viimeistelyä - tuota vanhaa ja tuttua ongelma-aluetta - lukuun ottamatta kaikki on tuntunut toimivan hyvin taikka erittäin hyvin.

Erityisen iloinen saa olla joukkueen pallolliseen peliin. Nykyisin siitä löytyy huomattavasti enemmän vauhtia ja suoraviivaisuutta kuin menneellä kaudella, minkä voi johtaa kahteen seikkaan. Päällimmäisenä syynä on sama ilmiö, joka oli havaittavissa viime kaudella loppusyksystä. Brassi Lincolnin ollessa poissa kuvioista kentältä puuttuu se aiempi pakollinen välivaihe, jonka kautta pelin oli edettävä. Nyt jokainen pelaaja joutuu itse katsomaan, missä vapaa mies on ja minne palloa kannattaa toimittaa. Se tekee pelistä paljon sujuvampaa ja myös tehokkaampaa, kun vastustajat eivät pysty yhtä helposti ennakoimaan pallon liikkeitä.

Toinen syy on vähemmän ilmeinen, mutta aiempaan verratessa kuitenkin varsin näkyvä. Pelaajien taitotaso ja pallonhallinta ovat yksinkertaisesti hioutuneet aiemmasta. Schalken nuoren tekniikkavalmentajan, Nestor Jevticin, opit ovat ilmiselvästi menneet perille, mistä myös kielivät pelaajien kommentit. Näkyvintä tämä kehitys on varmastikin Kevin Kuranyin kohdalla, sillä eipä mieheltä aiemmin ole nähty yhtä hallittuja haltuunottoja, harhautuksia, kuljetuksia taikka syöttöjä, kuin nykyisin.

Yksilöllisen taitotason kohotessa suorituksiin on myös saatu uutta uskallusta ja ideaa. Aiemmin yhdellä kosketuksella pelasi - tai uskalsi pelata - lähinnä Lincoln, mutta nykyisin sitä nähdään pelaajalta kuin pelaajalta hyökkäyspäässä. Useampaan otteeseen on kokeiltu näyttäviä yhden kosketuksen pelejä, joissa on pyritty sahaamaan vastustajan puolustus totaalisesti puhki. Toistaiseksi noiden onnistumisprosentti ei vielä ole korkein mahdollisuus, mutta ajan kanssa tuostakin tulee vielä valmista. Leverkusenia vastaan kuun viimeisessä ottelussa nähtiin jo pari komeaa suoritusta ja muutama läheltä-piti -tilanne. Viimeinen silaus vielä vaan, ja…

Muutoin hyökkäyspäästä ei sen silmiinpistävämpiä muutoksia ole löytynyt. Tuttua ovat olleet Christian Panderin erikoistilanteet ja niiden vaarallisuus, tähän mennessähän noista on syntynyt jo kolme maalia liigassa. Pääpeli on myös ollut totutun vahvaa, kauden kahdeksasta maalista puolet on syntynyt puskuista, näistä kahdesta on vastannut vähemmän yllättäen Kevin Kuranyi.

Maalintekijöinä liigapeleissä ovat muuten kunnostautuneet kertaalleen niin Levan Kobiashvili, Marcelo Bordon, Christian Pander, Gerald Asamoah, Halil Altintop kuin kesän hankinta Ivan Rakitic. Mukavasti on ollut siis vaihtelua tuolla saralla ja löytyypä sieltä kaksi kunkin pelipaikan edustajaa, plus tietenkin kolmas kärkimies Kuranyi. Keskikenttäpelaajilta näitä maaleja odoteltiin erityisesti ja tähän mennessä nähdyt kaksi, vaikka syntyivätkin molemmat avausottelussa, ovat varsin oikeassa suhteessa muihin. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että yleisesti ottaen joukkueen keskikenttä on huokunut kauden alussa aivan erilaista vaarallisuutta kuin viime kaudella. Siitä suuri kiitos kuuluu erityisesti Ivan Rakiticille.

Rakitic on, muiden uusien hankintojen tapaan, onnistunut vakuuttamaan jo tässä vaiheessa. Nuorukainen ei tietenkään ole millään muotoa valmis pelaaja, mutta otteet ovat erittäin kypsiä ikään nähden. Positiivista on myös se, että tervettä itseluottamusta löytyy vaikka muille jakaa, eikä mies aristele lainkaan. Jos paikka aukeaa, veto lähtee ja saakin lähteä, kun kerta nähtyä tasoa ovat. Siellä on jo pariin otteeseen maalipuut kolisseet, joten vähitellen lähestytään varsinaista kohdetta, maaliverkkoja.

Muista tuoreista kavereista Jermaine Jonesista on muodostumassa vähitellen uusi Jörg Böhme. Alkuun kyseenalaistettu pelaaja pitkälti hankalan persoonansa ja maineensa vuoksi, mutta otteet ovat avanneet tietä kannattajien sydämiin. Jonesissa on juuri sellaista Ruhrpottromantikin mukaista jalkapallohenkeä, kuin Schalkessa osataan arvostaa. Taistelua, raatamista, työtä, yritystä. Siihen päälle paljon vauhtia ja jatkuvasti tarpeellista liikettä eteenpäin, niin vaikea miehestä on olla pitämättä. Toistaiseksi ainoa pienempi ongelma on ollut siinä, että Jonesilla on vielä turhaa yli-innokkuutta joissakin tilanteissa, mikä herkemmällä vihellyslinjalla johtaisi väistämättä kortteihin ja sitä kautta vaikeuksiin.

Kolmas enemmän peliaikaa nähnyt tuore hankinta, Heiko Westermann nousi avauskokoonpanon toppariksi ainakin näin väliaikaisesti Mladen Krstajicin ollessa sivussa koko syyskuun ajan. Miehen ensimmäiset otteet kahdessa viimeisimmässä pelissä ovat vahvistaneet niitä käsityksiä, mitkä miehestä aikanaan sai Bielefeldissä. Vahva ilmassa, vahva maassa ja avaa sekä lukee peliä hyvin. En pitäisi sitä millään muotoa mahdottomana, että Westermann tosissaan syrjäyttäisi Krstajicin kapteeni Bordonin vakioparina. Sen jälkeen voitaisiin katseet suunnata Heikonkin kohdalla jo maajoukkueen suuntaan.

Viimeisimpänä Schalkerinahan maajoukkuerinkiin nousi Manuel Neuer, joka syyskuun alusta osallistui Natin leiritykseen. Tositoimiin Manu ei vielä ole päässyt, mutta toinen oman juniorimyllyn tuotos, Christian Pander, sen sijaan pääsi. Miehen debyyttiottelu Wembleyllä oli vaisusta alusta huolimatta upea, sattuipa mies vielä iskemään pelin voittomaalin komealla kanuunallaan. Mikäli ihmeempiä ei satu, niin se valittaneen elokuun maaliksi Saksassa, mikä olisi toinen kunnianosoitus Panderille lyhyen ajan sisään. Panderhan nimittäin valittiin elokuun toiseksi parhaaksi liigapelaajaksi Franck Riberyn jälkeen.

Tunnustusta sai myös oma kasvatti Benedikt Höwedes, joka palkittiin ikäluokkansa parhaana junioripelaajana Saksassa. Toinen omista junnuista ylös ampaissut pelaaja sen sijaan aiheutti vähemmän riemunkiljahduksia ja positiivisia fiiliksiä. Molemmilla laidoilla laitapakkina tai keskikenttämiehenä pelaamaan kykenevä Sebastian Boenisch nimittäin päätti yllättäen loikata Schalkesta Bremeniin, vaikka oli vasta äskettäin solminut pitkän jatkosopimuksen Schalken kanssa. Tuon siirron taustoista ei ainakaan täällä ole sen parempaa tietoa, mutta kaipa Müller ja kumppanit tietävät mitä tekivät, kun eivät hirveästi vastustelleet. Toki nuo Boenischista saadut €3M ovat varsin mukava korvaus kokemattomasta raakileesta.

Tämän pinnallisen katsauksen loppupäähän voidaan sitten heittää ilmoille muutamia toiveita uuden kuukauden suhteen: Mesut Özilille toivotaan lisää vastuuta, sillä junnu on osoittanut olevansa sen arvoinen. Sören Larsen voisi viimein tulla pelikuntoon ja Halil Altintop voisi viimein saada minuutteja avauskokoonpanossakin. Kuitenkaan 4-4-2:n rikkomiseen ei ole syytä lähteä. Mladen Krstajic saisi tervehtyä nopeasti ja Carlos Grossmülleriä olisi kivaa taas katsella vaihteeksi. Lupaavan oloinen kaveri kuitenkin. Ja otetaanhan uusiksi tuo vuoden 1997 temppu Valenciaa vastaan, jooko? Olisi kuitenkin varsin tärkeää erittäin kovassa Mestareiden liigan alkulohkossa.

[Dieter Bohlen]

Ennakko: Bayern München - FC Schalke 04

Parin viikon odotus on alle tunnin päästä päätöksessään ja pallo pyörähtää sarjan huippukamppailun merkeissä Münchenissä. Schalken juna on saapunut etelään haastamaan uudistuneen Bayernin tämän kotikentällä, joten mielenkiinto ottelua kohtaan vain lisääntyy. Kyseessä on myös sarjan alkuohjelman viimeinen vaikea vastustaja ja kaiketi tässä pitäisi puhua siitä vaikeimmasta ja kovimmasta.

Silti Schalkereilla ei ole mitään syytä pelätä vastustajaa kentällä, kaikki aseet vihollisen lyömiseen löytyvät. Miehistö on hyvässä kuosissa ja ne viimeisetkin kysymysmerkit - kapteeni Marcelo Bordon sekä maajoukkuereissussa loukkaantunut Christian Pander - ovat näyttäneet vihreää valoa ja pystyvät pelaamaan. Sivussa pitäisi siis olla ainoastaan etukäteen poissaoleviksi tiedetyt, eli Mladen Krstajic sekä Gustavo Varela. Sören Larsen ei taida olla mukana matkassa, vaikka mies sanoikin olevansa valmis astelemaan kentälle, jos kutsu jo tässä vaiheessa käy.

Tuskin kuitenkaan on käynyt, sillä kärkimiehistössä ei uusia vaivoja ole esiintynyt. Asamoahin pelästystä aiheuttanut sairaalavisiitti ei osoittautunut vakavaksi taikka miehen sydänongelmiin liittyväksi, vaikka nuo ajatukset sattuneista syistä ensimmäisenä mielessä kävivätkin. Halil Altintopkin näyttää pääsevän koko ajan lähemmäksi huippukuntoaan kesän jäljiltä, osoituksena siitä maalit Turkin maajoukkueen molemmissa otteluissa menneinä viikkoina. Saapa nähdä, vaikuttavatko nuo jotenkin peluutukseen tänään.

Varmaa kuitenkin on se, että avauksessa on tolppien välissä tuttuun tapaan Manuel Neuer. Manun edessä neljän miehen puolustuslinjan muodostaisivat Rafinha, Heiko Westermann, Bordon sekä Pander. Nyt nähtäisiin ensimmäistä kertaa Westermannin ja Bordonin yhteispeliä topparin tontilla, mikä muodostunee jatkossa tutuksi näyksi. Mielenkiinnolla odotetaan tuota.

Keskikentällä on odotettavissa edelliseen pelin nähden valmentaja Slomkan valitseman taktiikan ensimmäinen uhri. Suurella todennäköisyydellä Mesut Özil tulee aloittamaan pelin penkiltä, jotta keskikentän vasempaan laitaan saataisiin enemmän puolustusvoimaa. Nuorukaisen paikan avauksesta ottaa ennakkokaavailujen mukaan Zlatan Bajramovic, joka täydentää Fabian Ernstin ja Jermaine Jonesin muodostaman keskikentän alaosan. Kolmikon yläpuolella kentällä jatkaa nuori kroaatti, Ivan Rakitic.

Kärjessä aloittaa totuttuun tapaan Kevin Kuranyi, mutta miehelle haetaan vielä paria. Peter Lövenkrandsin pelaamiseen avauksessa on vaikea uskoa, joten valinta kohdistuu joko Gerald Asamoahiin tai Halil Altintopiin. Itse toivoisin Halilia kentälle, sillä mies on loppupeleissä selkeästi vaarallisempi pelaaja kuin Asamoah hyökkäyssuuntaan. Viimeistelyn kanssa on ollut alkukaudesta ongelmia ja niitä korjaillakseen Altintopin olisi pelattava. Toisaalta Asamoah on näyttänyt esimerkillistä asennetta tällä kaudella pelistä toiseen, mikä näissä suurissa otteluissa on tärkeää. Siellä tarvitaan sitä raatajaa ja joukkueen sytyttävää pelaaja, eikä Asamoahia parempaa miestä siihen juuri löydy. Jermaine Jonesia voisi tosin kokeilla tuossa roolissa, jolloin Asamoahin peluuttamiselle ei enää sen kummempaa syytä löytyisi ja Halil voitaisiin päästää irti.

Tiedä sitten, uskaltaako Slomka tehdä tätä. Päivän pelissä tarkoituksena on kuitenkin lähteä puolustuksen kautta, mistä kielii keskikentän pelaajavalinnat. Toisaalta seitsemän puolustavampaa kaveria ja prässäävä Kuranyi sekä syöttölinjoja peittelevä Rakitic eivät kyllä vaatisi enää paljoakaan lisäpanostusta tuolle osastolle. Toisaalta Rakiticinhan voisi nostaa aina ylemmäksi, lähes piilokärjeksi asti, jolloin Asamoah voisi pudota sivuunkirjoittaneen silmissä miehelle paremmin sopivaan rooliin keskikentän oikeaan laitaan. Siinä vaiheessa Halilin peluuttamiseen ei olisi pakottavaa tarvetta viimeistelyn osalta ja puolustuspelaaminen olisi entistä vahvempaa. Lisäksi vaihtopenkiltä saisi sitten tarvittaessa pelaajia useampaankin eri käyttötarkoitukseen.

Eiköhän Schalke siis avaa ottelun seuraavalla miehistöllä:

------------------- Neuer ------------------
--------------------------------------------
Rafinha --- Westermann -- Bordon --- Pander
--------------------------------------------
------------------- Ernst -------------------
Jones --------------------------- Bajramovic
--------------------------------------------
------------------ Rakitic -------------------
--------------------------------------------
--------- Asamoah ------ Kuranyi -----------

[Dieter Bohlen]

Otteluraportti: Bayern München  -  FC Schalke 04 1:1 (0:1)
0:1 Rakitic (esityö Asamoah) 36'
1:1 Klose (Toni) 54'

Mirko Slomka se vain osaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Miestä tuli pidettyä viime kauden vuoksi jääräpäisenä yhden systeemin ja yllätyksettömyyden nimiin vannovana valmentaja, mutta tätä käsitystä on nyt täytynyt alkukauden aikana uudistaa. Tähän mennessä ei ole tullut osuttua kaiketi kertaakaan oikeaan avauskokoonpanon arvailun kanssa, eikä aina ole kenttäsysteeminkään osalta osuttu kohdilleen. Slomka näyttää tekevän ottelusta toiseen pieniä muutoksia, jotka tekevät joukkueesta aiempaa ennalta-arvaamattomamman, positiivisessa mielessä. Hyvillä mielin voi siis pistää merkille, että kehitystä tapahtuu myös valmentajankin kohdalla .

Lauantaisen huippupelin alla se suurin yllätys muodostui käytetyn systeemin vaihdosta. Ennakkoon tuskin kukaan odotti mitään muuta kuin 4-4-2:ta, mutta niinpä vain Schalke marssi kentälle 4-3-3:ssa. Ajatuksena tuo on erityisen toimiva, sillä tuo pyramidi keskikentällä takaisi Ivan Rakiticille tilaa Bayernin käyttämässä 4-4-2:ssa ja pakottaisi myös müncheniläisten laitapelaajat putoamaan myös huomattavasti normaalia alemmaksi. Tuolloin ne kauden alussa nähdyt nopeat hyökkäyksiinlähdöt hidastuisivat merkittävällä tavalla.

Pelaajapuolella tuo Slomkan valinta vaikutti siihen, että Zlatan Bajramovic aloitti jälleen kerran penkiltä ja Peter Lövenkrands nousi vastoin kaikkia odotuksia avaukseen. Myös Gerald Asamoah jatkoi avaavassa kokoonpanossa Halil Altintopin sijaan, mikä toki oli tarpeen systeemin vaihduttua ja laitojen puolustuspelaamisen vaatiessa lisähuomiota.

Ottelun alku oli uuden systeemin ja muuttuneen pelitavan vuoksi pientä haeskelua. Ei ollut siis kovinkaan suuri ihme, että Bayern otti tuona aikana hallinnan itselleen. Erityisesti esillä oli ranskalainen Franck Ribery, jota ei aluksi meinattu saada millään kuriin. Schalken onneksi Bayernin kärkimiehet olivat kuitenkin kohmeessa niillä ratkaisevilla hetkillä, eikä Riberyn alustukset saaneet päätöstään toivotun mallin mukaisesti. Kertaalleen pallo tosin taisi käväistä Manuel Neuerin takana, mutta avustava oli huomannut jo hyvissä ajoin Luca Tonin pippomaisen pelityylin ja liputtanut tilanteen paitsioksi.

Alkuhetkien vaikeuksien jälkeen Schalke alkoi päästä peliin paremmin mukaan puolustuksen osalta. Erityisen merkittävässä roolissa tämän homman kannalta oli Jermaine Jones, joka oli perinyt Fabian Ernstiltä vastustajan tähtipelaajan kaitsijan roolin. Bayernia vastaan tämä tarkoittaa Franck Riberyn päällystakkina toimimista ja sen tehtävän Jones omaksui kiitettävän nopeasti.

Se ei kuitenkaan estänyt Riberyä luomasta ottelun ensimmäistä sataprosenttista maalintekotilaisuutta. Italokärki Tonin kanssa suoritetun nopean seinäpelin jälkeen Arpinaama pääsi tunkeutumaan Schalken rangaistusalueelle. Oman yrityksen sijaan ranskalainen syötti pallon keskelle, josta se tavoitti loputa Christian Lellin. Hyvä alkukausi ei ole kuitenkaan tarkoittanut sen suurempaa kehitystä miehen kohdalla, joten ehkä se ei loppupeleissä ollut yllättävää, että Lell tussautti pallon surkean haltuunoton jälkeen voimattomasti suoraan Neuerin syliin.

Reilua kymmentä minuuttia myöhemmin Bayernin seuraava yritys oli kuitenkin jo toista luokkaa. Mark van Bommelin yllättävä keskitys löysi tiensä lähes yhtä yllättäen Luca Tonin jalkaan parin metrin päässä Schalken maalista. Italialaisen ohjaus kuitenkin meni Schalken onneksi jokusen sentin ohi tolpan ja ottelu säilyi maalittomana.

Vaan ei kauaa. Bayernin hukatessa omat mahdollisuutensa Schalke kiitti ja kuittasi. Bayernin brassitoppari Lucio oli lähtenyt jälleen yhdelle lukuisista päättömistä nousuistaan, mikä ei ole järkevä vaihtoehto, jos edessä on Fabian Ernstin kaltainen kaveri. Niinpä Ernst liukui pallon kylmän viileästi vastustajan jaloista suoraan Heiko Westermannille, joka käynnisti välittömästi kuninkaansinisten vastahyökkäyksen. Parilla syötöllä pallo oikeaan laitaan Gerald Asamoahille ja loppu olikin kaunista katseltavaa.

Asalta muutama harhautus äärimmäisen vittumaisen Marcell Jansenin edessä, tämän jälkeen välinpitämättömän oloisena vaikea ulospäin kiertävä syöttö alempana keskellä vapaana olleelle Ivan Rakiticille. Pallo hallitusti pysähdyksiin, nopea katse maalille ja pallo välittömästi matkaan kohti vasenta alanurkkaa. Kaunista liitoa yli 20 metriä, pomppu torjuntaan venyneen Olli Kahnin käsien alla - ja verkot heiluvat ensimmäistä kertaa Allianz Arenalla Schalkerin toimesta. Kaikki oli toiminut täsmälleen sen kaavan mukaisesti, minkä Slomka oli ottelun alla laatinut. Kaunista nähdä joukkueen taktiikoiden toimivan noin virheettömällä tavalla.

Schalken maalin jälkeen ottelu kuului puoliajan loppuun asti vierailijoille. Isäntäjoukkue oli tappiotilanteessa kuin lamaantunut ja joukkueen ainoa toimiva jäsen, Franck Ribery, oli joutunut täydellisesti Jermaine Jonesin pihteihin. Niinpä Bayernilta ei nähty yhtikäs mitään, mutta Schalkella oli sen sijaan paikkansa aiheuttaa lisää kaaosta isäntien riveissä. Kevin Kuranyi väläytteli jälleen parasta itseään riistämällä pallon omalla puoliskolla Bastian Schweinsteigeriltä ja käynnistämällä nopean hyökkäyksen maalintekijä Rakiticin kanssa kolmea puolustajaa vastaan. Schweini yritti vielä antaa Kuranyille sukille, mutta Kevin pysyi pystyssä ja pallossa, päästen syöttämään juuri oikealla hetkellä eteenpäin kirmanneelle Rakiticille. Nuorukainen pääsi vastakkain Olli Kahnia vastaan, mutta tällä kertaa kokemattomuus vei tilanteessa voiton. Rauhallisemmalla ratkaisulla, Kahnin kiertämällä, tilanne olisi ollut tauolle mentäessä 0:2 Schalkelle, mutta nyt kroaatti veti turhan hätäisesti. Suoraan päin Kahnia, joka olisi ollut kaikkien muiden ratkaisujen edessä täysin voimaton.

Tauolta tultaessa ottelussa oli toinen ratkaisunpaikka käsillä. Bayernin Ze Roberto ajoi sikamaisesti ja reippaasti myöhässä Rakiticia jaloille, kaataen tämän puolessakentässä. Normaalisti punaisen kortin paikka, mutta tuomarinahan ei ollut kukaan normaali kaveri, vaan pianisti Herbert Fandel. Fandel oli jo alkuminuuteista asti näyttänyt, kenen lauluja laulelee, eikä se jäänyt epäselväksi tässäkään tapauksessa. Keväällähän mies antoi Olli Kahnille ainoastaan keltaisen, vaikka tämä oli lyönyt siinä silmien edessä Sören Larsenia kasvoihin, ja tuomio oli tälläkin kertaa sama. Varoitus brassille ja Bayern sai jatkaa täydellä miehityksellä.

Ikään kuin tämä ei olisi riittänyt, päätti Fandel auttaa Bayernia vielä vähän lisää. Marcell Jansen oli taistelemassa pallosta vasemmalla laidallaan Rafinhaa vastaan, syyllistyen siinä samassa itse rikkeeseen lukitsemalla pallon ja Rafin jalan jalkojensa väliin kontallaan ollessaan. Fandel ei tuota kuitenkaan viheltänyt, mutta kun Jansen muutamaa sekuntia myöhemmin nousi puolittain pystyyn ja esitti sellaisen kuolevan joutsenen, josta Andy Möllerkin olisi ylpeä, pilli soi.

Ei keltaista Jansenille selkeästä kalastelusta, vaan vapaapotku Bayernille. Kuinka ollakaan, tuosta seurasi sitten myös isäntien tasoitusosuma. Manuel Neuer ehti vielä paraatipelastukseen Luca Tonin puskuyrityksessä, mutta Miroslav Klose seisoi oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja puski paluupallon maaliin. Bayernin pelaajat ilakoivat ja Fandel juoksi luultavimmin aiempaa hieman rikkaampana kohti keskiympyrää.

Epäoikeudenmukaisen tasoitusmaalin jälkeen ottelun hallinta siirtyi isännille. Hirveästi valmista nämä eivät kuitenkaan saaneet aikaan, sillä joukkueen pelin sielu Ribery pysyi edelleen tiukasti Jonesin pihdeissä. Kymmenisen minuuttia maalista Schalken veräjällä oli melkoista sekaannusta ilmassa. Pallo kimpoili siellä täällä, kunnes Heiko Westermannin onnistui selvittää se juuri ja juuri Luca Tonin edestä. Westermannin purku päätyi kuitenkin Marcell Jansenille, mutta entisen Gladbachin miehen taidot eivät riittäneet Manuel Neuerin ohittamiseksi.

Neuerin napattua Jansenin vedon, käynnistyi myös välittömästi Schalken vastaisku. Se päättyi lopulta Ivan Rakiticin hyvään yritykseen pienehköstä kulmasta, jonka Kahn torjui kömpelön näköisesti kulmapotkuksi.

Selvittyään säikähdyksellä edellisestä tilanteesta, otti Schalke ottelun kontrolliinsa. Bayern ei päässyt enää hätyyttelemään Schalken maalia, kun taas Schalke vuorostaan pääsi käyttämään yhtä vaarallisimmista aseistaan. Christian Panderin ensimmäinen todella vaarallinen vapaapotku oikealta laidalta oli päättyä samalla tavalla kuin reilu vuosi sitten Revierderbyssä kotikentällä. Pallo liiteli komeasti kaikkien pelaajien ohi, pompaten lopulta reilun metrin päässä takatolpasta yli rajojen. Lähellä oli ja huokaukset kiirivät Münchenin stadionilla. Olisi vain ollut Roman Weidenfeller maalilla, niin pallo olisi mitä luultavimmin löytänyt tiensä verkkoihin asti .

Myös seuraava tilanne kuului Schalkelle ja Panderille, joskin Bayernin oma mies oli siinä suurimmassa roolissa. Schalken vasemman laitapakin vapaapotku nimittäin tavoitti isäntien rangaistusalueelta Martin Demichelisin pään, josta pallo ohjautui mukavan vaarallisen näköisesti kohti takatolppaa. Valitettavasti muutamia senttejä ohi tolpan.

Schalke lähestyessä maalintekoa tilanne tilanteelta, oli Bayernin vuoro kokeilla. Schalken onneksi isäntien ensimmäinen yritys tyssäsi kuitenkin siihen, että Fandeliltakin löytyy edes hiukkanen kohtuullisuutta. Miroslav Klose nimittäin kokeili Bremenissä hyväksi havaitsemaansa tapaa sukeltaa rangaistusalueella draamattisen näköisesti, mutta teki sen onneksi sen verran kömpelösti, ettei pianisti kehdannut viheltää tilanteesta rankkaria.

Loppuminuuttien aikana molemmilla oli vielä omat lähentely-yrityksensä toistensa maaleille. Hamit Altintop osoitti kuitenkin Schalke-ajoilta tuttua osaamistaan pamauttaen muuten hyvän vedon ohi maalin. Toisessa päädyssä vuorostaan Lucion onnistui kaataa Kuranyi kulmatilanteessa ratkaisevalla hetkellä ja Bordon ei aivan yltänyt palloon takatolpalla, joten lisämaalit jäivät näkemättä. Pisteet siis jaettiin 1:1 tuloksen myötä.

Mielipide

Joku saattaisi olettaa, että se vituttaisi, kun ottelu päättyy tasapeliin sellaisella maalilla kuin Bayernin osuma nyt sattui olemaan. Tässä kohtaa ei kuitenkaan ole ilmassa tuollaisia tuntemuksia, vaan päällimmäisenä ajatuksissa on tietoisuus siitä, ettei Bayern kykene voittamaan kärkiseuroja puhtain menetelmin. Hampurissa se jo nähtiin ensimmäistä kertaa ja Schalke osoitti sen todeksi Münchenissä. Molemmissa otteluissa Bayern tarvitsi herrain Meyerin ja Fandelin apua, jotta se sai koittaa päästä mukaan peliin pelillisesti vahvempaa vastustajaa vastaan täydellä miehityksellä. Hampurissa jäi kaksi punaista antamatta, Münchenissä yksi. Kovin ihmeissäni en olisi, jos Bayernissa juhlittaisiin 15. joulukuuta viimeksi Bundesligassa saadun punaisen kortin kaksivuotissyntymäpäiviä. Sen verran pitkä aika siitä on vierähtänyt, kun Sebastian Deisler tuossa tempussa Stuttgartia vastaan alkutalvesta 2005 onnistui.

Tuolta osin tulos siis tyydyttää. Schalke näytti, että se on helvetin kova joukkue ja että Bayern ei todellakaan ole yhtä ylivertainen, kun mediassa on tavattu esittää alkukesästä lähtien. Vieraspiste Münchenin Allianz Arenalta on myös ensimmäinen laatuaan Schalken historiassa ja se sopii mukavasti joukkueen pistetilille. Nyt kasassa on seitsemän pistettä viidestä ottelusta, yhtä monta kuin menneellä kaudella, mutta erona se, ettei tänä syksynä ole vielä hävitty. Lisäksi nyt on saatu kolmesta ottelusta piste enemmän kuin viime vuonna vastaavista kamppailuista. Se on erittäin mukava asia.

Mukavaa on myös se, että joukkue jatkaa edelleenkin erittäin korkealla tasolla pelillisellä puolella. Münchenissä toteutettiin lauantaina täysin Slomkan laatimaa suunnitelmaa ja esitettiin sitä tehdessä laadukasta ja viihdyttävää jalkapalloa. Puolustuksessa oltiin jälleen kerran alun jälkeen vahvoja ja erityisesti Heiko Westermann pääsi väläyttelemään. Tuskinpa Mladen Krstajicilla on paljoa mahdollisuuksia avauksen paluuseen, jos saksalaiskollega jatkaa tätä menoa. Westermann hävisi koko ottelussa korkeintaan yhden pääpallon vastustajan pelatessa rehellisin keinoin, eikä miestä taidettu ohittaa kertaakaan maassa. Siihen päälle vahva panos avausmaalin rakentelussa, niin voi olla erittäin tyytyväinen.

Bordon vielä haki itseään pienen tauon jälkeen, mutta nähtiinhän siellä sitä parasta brassiakin ajoittain. Laitapakit hoitivat myös omat tehtävänsä mallikkaasti alaspäin, myös Pander, jolla oli maajoukkueessa hieman vaikeampaa. Fabian Ernst jatkoi hyviä otteitaan ja Jermaine Jones oli ottelun paras pelaaja, kuten kickerkin asian näki. Eipä ollut Riberyllä paljoa sanottavaa sen jälkeen, kun Jones oli sopeutunut täysin tehtäviinsä. Jermaine saanee jatkossakin vartioida näitä hieman nopeampia vastustajan avainpelaajia, sillä mies on melkoinen kone juoksemaan ja tekemään työtä. Ernstille riittää sitten omat erityistehtävänsä hieman hitaampia kavereita, esimerkiksi Diegoa vastaan. Joka tapauksessa puolustavan keskikentän osalta tilanne näyttää hyvältä.

Ivan Rakiticista nyt ei paljoa tarvitse puhua. Vahva esitys, kaunis maali, mutta olisi sen toisenkin voinut heittästä siihen väliin. Sitten tosin olisi jäänyt nähtäväksi, mitä Fandel olisi keksinyt tilanteen tasaamiseksi. Luultavasti olisi punalappu heilunut jostain naurettavasta tilanteesta. Niin tai näin, Ivan jatkaa valitsemallaan linjalla ja vakuuttaa epäilijöitään yksi toisensa jälkeen. Vielä kun niihin otteisiin saisi ripauksen lisää pelintekijää Mesutin ollessa penkillä, niin hyvä tulee.

Kärjistä Asamoah hoiti hommansa jälleen kerran hyvin. Miehen tehtävänä ei ollut tehdä maaleja, mutta alustettu sellainen ja uurastaminen puolustussuuntaan saavat kyllä kiitosta. Asenteesta myös peukkua, on se loppujen lopuksi kyllä hieno mies, tämä Asa. Kuranyi teki tehtävänsä hyvin, ei saanut sen kummemmin niitä toivomiansa palloja itselleen, mutta oli silti jatkuvasti hyödyllinen. Esityö Rakiticin toiseen tilanteeseen oli loistava.

Peter Lövenkrandsin kohdalla oli sitten hieman vaikeampi nähdä, mikä miehen roolina oli. Hyökkäyssuuntaan vasenta laitaa ei hirveästi käytetty, joten siellä mies ei päässyt näyttäytymään. Puolustussuunnassa sitten Schweini ja Christian Lell saatiin alun jälkeen pidettyä hyvin aisoissa, mistä osakiitos kuuluu juutille. Asenne siis pelaa, vaikka ehkä kaikkein mieluisimpia tehtäviä ei olekaan tiedossa.

Slomkalle myös peukalo ylöspäin vaihdoistaan, ne pelasivat tällä kertaa hyvin. Ei lainkaan ihmettelemistä siinä suhteessa, kaikki tapahtui ajoissa ja oikein. Mirkossa on havaittavissa nykyisin entistä enemmän sitä samaa kaivattua asennetta kuin pelaajissakin. Siinä missä viime vuonna piilouduttiin ja kadottiin tiukkojen paikkojen edessä, yrittäen pelata varman päälle, nykyisin mennään ja taistellaan loppuun asti. Ehdottomasti se ainoa oikea tie, jota pitkin jatkettaessa hyviä asioita alkaa syntyä entistä enemmän.

Niitä odotellessa saa olla jälleen kerran tyytyväinen ja ylpeä siitä tavasta, jolla Schalke pelaa ja toimii .

[Balla]

Ei jumalauta mitä paskaa, oliko vaikea lapsuus?  :keskari:

[Dieter Bohlen]

Ei jumalauta mitä paskaa, oliko vaikea lapsuus?  :keskari:

Jaa, en tiedä. Tuskin yhtä vaikea ainakaan kuin teikäläisellä.

[schlander]

Tuolta osin tulos siis tyydyttää. Schalke näytti, että se on helvetin kova joukkue ja että Bayern ei todellakaan ole yhtä ylivertainen, kun mediassa on tavattu esittää alkukesästä lähtien.

Kyllähän Schalke on hyvässä vauhdissa. Bayern ei kyennyt ottelussa parhaimpaansa ja Schalke pelasi ajoittain loistavasti - etenkin Riberyn pidossa. Itse olen ainakin tyytyväinen mikäli mestaruus ei FCB:lle ratkeakaan heti ensi metreillä. Schalkelle onnea BL:ään ja toivottavasti pääsevät pitkälle myös UCL:ssä. Gelsenkirchen on ihan mukava kaupunki ja Schalke NRW:n sympaattisin isompi joukkue.

Luulen, että mestaruus tullaan ratkaisemaan juuri Schalken ja Bayernin välillä. Muista ei ole siihen.

Ja loistavalle kausiennakolle ja otteluraporteille 

[marstravolta]

Yksinpuhelusta huolimatta boardin tasokkain kausitopic tällä hetkellä. 

[kivelak]

Scheisse, ich bin schwankeln

[Dieter Bohlen]

Kauden tavoitteet

Kotoisessa sarjassa kausi on saatu jo hyvään vauhtiin, mutta Euroopassa olla ensimmäistä kertaa tulessa vasta tänään illalla. Tässä vaiheessa voisi kirjoittaa lyhyehkösti kauden tavoitteista ja kauteen kohdistuvista toiveista niin Euroopassakin kuin kotimaassakin. Alkukauden menestyksellä ei sen suurempaa vaikutusta ole ollut niihin alkuperäisiin ajatuksiin, sillä mitään järin yllättävää ei tässä vaiheessa ole nähty.

Bundesligassa tavoitteet ovat olleet selkeät jo alkukesästä lähtien. Tarkoituksena on kamppailla alusta asti liigan kärkipään mukana, mikä käytännössä tarkoittaa Mestareiden liigan paikan uusimista. Ensisijaisesti haarukassa on siis sijoittuminen kolmen parhaan joukkoon, mutta sen tarkemmin tuota ei ole rajattu. Jokainen tietysti tietää, mikä siellä toiveissa päällimmäisenä on, mutta sen tavoittelusta ei haluta tehdä pakonomaista eikä luoda liian suuria odotuksia ja paineita sen suhteen.

Tähän mennessä nähtyjen otteiden perusteella Schalkella on kaikki mahdollisuudet tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Alkukausi oli sarjaohjelman puolesta liigan vaikein, mutta siitä selvittiin kunnialla ja tappioitta. Voitot toki jäivät Derbysiegiin, mutta pelillisesti Schalke oli jokaisessa ottelussa se parempi osapuoli. Se luo uskoa siihen, että vastustajien muuttuessa helpommiksi ja niiden viimeisten pienten palasten loksahdellessa paikoilleen joukkueen pelissä, on edessä mukavia aikoja täysien pistepottien muodossa.

Paikka sarjan kärkikolmikossa viimeisen pelipäivän jälkeen on siis täysin realistinen tavoite. Sen suurimman unelman toteutuminenkaan ei ole täyttä utopiaa, mutta se vaatii jo pientä ihmettä. Tuo pieni ihme liittyy siihen, että jokainen seura ja joukkue lähtisi samalta viivalta DFBn ja DFLn papereissa. Kilpailuolosuhteista tehtäisiin niin tasapuolisia, kuin ne joukkueiden pelillisen puolen ulkopuolella vain voivat olla. Valitettavasti vain näin alkukaudesta tuohon on ollut vaikea uskoa.

Tilastopuolella tavoitteen voi asettaa sijoitushaarukan lisäksi kahden pisteen per peli tahtiin. Perinteisesti Saksassa on tuolla tahdilla saavutettu toinen sija sarjassa, kuten kävi viimekin vuonna kuninkaansinisten yltäessä tuohon pistetahtiin. Mestaruus vaatisi sitten sellaista 70, 75 pistettä. Ei missään nimessä mahdotonta saavuttaa, mutta sama se on parille muullekin kilpailijalle. Erityisesti sille yhdelle…

* * * * *

Euroopassa tavoitteet ovat helpommin muotoiltavissa. Pelien tulisi jatkua Mestareiden liigan lohkovaiheen jälkeen. Ensisijaisesti tavoitteena on talvehtia sieniliigan puolella ja ottaa osaa ensimmäiselle jatkokierrokselle. Vähimmäistavoitteena on varmistaa alkulohkon kolmossija, jolla pelit jatkuisivat UEFA-Cupissa.

Kaikki mahdollisuudet lohkon läpäisyyn ja kuningasluokassa jatkamiseen löytyvät. Joukkue on ollut pelillisesti sen verran vahva, ettei sen tarvitse pelätä yhtäkään vastustajaa tällä mantereella. (Ellei mukaan lasketa muutamia sen kaiken vaikutusvallan ulkopuolella olevia tahoja.) Alkulohko on toki kova Chelsean, Valencian ja Rosenborgin muodossa, mutta Schalkella on kaikki mahdollisuudet saada hyviä tuloksia näiltä aina Chelseasta lähtien.

Helppoa se ei tule olemaan, mutta jos miehistö noudattaa valmentaja Slomkan suunnitelmia ja jatkaa tähän mennessä nähdyllä tasolla, niin siinä tullaan onnistumaan. Erityisen tärkeää on kyetä nappaamaan pisteet pois kotikentällä. Valencia, Lontoo ja talvinen Trondheim eivät ole niitä helpoimpia paikkoja vierailla, mutta kotikentällä Schalke on ollut vahva.

Pisteiden suhteen tavoitteeksi voisi asettaa haitarin 10 ja 12 välillä. 12 takaisi lähes varmasti jatkopaikan sieniliigassa, 11 sen pitäisi onnistua myös. Kymmenen pistettäkin saattaa riittää, jos lohkossa pelataan sopivasti ristiin. Sen varaan ei kuitenkaan kannata laskea.

* * * * *

Unohtaa ei myöskään sovi sitä kolmatta kilpailua, DFB-Pokalia. On täysin luonnollista, että tuo ei nouse arvoasteikossa lähellekään kotimaista sarjakilpailua taikka europelejä. Siitäkin huolimatta joukkue on tällä hetkellä sen verran tasokas, että tältäkin rintamalta sopii odottaa hyvää tulosta.

Siksipä tavoitteeksi voisikin asettaa finaalipaikan, mahdollisesti jopa voiton. Yksittäisessä pelissä kaikki saksalaiset vastustajat ovat täysin Schalken lyötävissä, jos kuninkaansinisille vain annetaan täysin tasapuoliset mahdollisuudet kokeilla.

* * * * *

Kaikkinensa tälle kaudelle löytyy siis kovat tavoitteet, mutta ne ovat kaikki täysin mahdollisuuksien rajoissa. Ylisuorittamista ne eivät vaadi, vaan tasaisen vahvoilla esityksillä jokaiseen näistä pitäisi yltää.